Aiheittain

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Suuri on surkeus ja kauhia kaipaus

Pääsiäissunnuntain paperittoman aviisin puutuessa aukaisen nettiversion ja hyvin surullisena uutista tuojotin. Ylivieskan kirkko tuhoutui eilisiltana täydellisesti yhden arvottoman tyypin vuoksi, sillä palo oli tahallaan sytytetty. Videoklipissä puoliksi palanut kellotorni romahtaa kellojen painosta, sillä isompi kello painoi 1066,5 kiloa ja pienempi 629 kiloa.

Tuhotyössä paloi kivijalkaa myöten vuonna 1786 puukirkko, joka piirustukset oli laatinut Pekka Raudaskoski ja ne saivat  hyväksynnän Ruotsin intendenttikonttorissa pari vuotta aiemmin, sillä olihan Suomi tuolloin Ruotsin vallan alla. Kirkko oli tyypillinen pohjalainen suoranurkkainen ristikirkko ja pohjanmaan kirkot ovat pääsääntöisesti puukirkkoja.

Kirkkorakenus uusittiin 1982, jolloin se sai kellotapulin. 1971 kirkko sai kotimaiset 35 äänikertaiset urut.  Kangasalan urkutehdas teki niin kirkkojen urut kuin koulujen harmoonitkin. Kaikki tämä tuhoutui yhden hulttion vuoksi. Historiaa on vaikea saada takaisin.

Voi, kuinka suruissani olin, kun sain kuulla Tyrvään vanhan kivikirkon (valmistunut arviolta 1510) tulipalossa tuhoutuneen ja sekin viinivarkaan murtojälkien peittelyn vuoksi. Vuosi oli 1997 ja vain viisi vuotta aikaisemmin oli siellä käynyt ja sain luvan kokeilla polkuharmoonia, joka kirkossa oli ja soitin pätkän Bachin Toccatta ja fuuga d mollia, jonka moni tuntee olipa kerran ihminen sarjasta.

Kirkkoon oli juuri valmistunut talkootyönä uusi paanukatto, kun tuli tuhosi kaikki puiset rakenteet. Alkoi ennenkuvaamaton jälleenrakennus. Ikaalisten ammattioppilaitoksen opiskelijat tekivät ison työn kivitöissä. Aiemmin paanukattotalkoissa olleet käärivät hihansa jälleen ja alkoivat uuden työsaran. Kuudessa vuodessa kirkko oli palannut käyttöön jälleen. Itse osallistuin talkoihin ostamalla Mauri Kunnaksen kirjan Koiramäen joulukirkko, jonka tuotto lahjoitettiin kirkon jälleenrakennustyöhön.

Kymmenen vuotta sitten paloi Porvoon tuomiokirkko ja tämä kirkko on tuttu meille vanhemmille väriliitupaketista, jonka kannessa oli tuo kirkko ja muutama talo sen ympärillä. Tämäkin paloi humalaisen häiskän päähänpistosta. 1400-luvulta olevan kirkon katto tuhoutui täysin palossa. Entisöinti kesti pari vuotta, sillä tuhot eivät olleet niin suuret kuin Tyrvään palossa, sillä sammutuskalustoa saatiin paikalle nopeasti. Vaarassa oli myös ympäröivä vanha kaupunki, sillä palavia paanuja lensi laajalle alueelle.

Loikataan tuomioihin, joita nämä pari hulikaania sai. Tyrvään Pyhän Olavin kirkon siis poltti 30 vuotias nisti ja sai viiden vuoden tuomion törkeästä tuhotyöstä ja korvattavaa 1,3 miljoonaa euroa, joita siltä ei ikinä takaisin saa. Itse ihmettelin suuresti tuomiota, sillä kun olen siellä käynyt, niin kysyin muumioista. Opas kertoi, että lattian alle on haudattu vainajia, jotka ovat muumioituneet, mutta ne eivät ole esillä hautarauhaan vedoten. Samaa sanoi aikanaan Hauhon kirkon opas. Suomen ainoa esillä oleva muumio on Keminmaan vanhassa kirkossa lepäävä pastori Nikolaus Rungiuksen muumioitunut ruumis. Esittelyä on perusteltu hänen sanoillaan. "Jos minun sanani eivät ole tosia, niin ruumiini mätänee, mutta jos ne ovat tosia, niin se ei mätäne.". Miksi tyyppiä ei tuomittu myös hautarauhan rikkomisesta?

Porvoon häiskä sai törkeästä tuhotyöstä 6,5 vuotta vankeutta, mutta lusi siitä vain kolmisen vuotta, kun ensikertalainen oli. Kahdeksantoista vuotiaan känninen sekoilu maksoi 4,3 miljoonaa euroa, jota hän ei ikinä pysty maksamaan. Pelkät korot vuositasolla taitavat olla hiukan yli viisisataa tuhatta egeä, joten hyvästi elämä. Palossa tuhoutui myös kultturihistoriaa ja näille ei arvoa voi laskea. 

Toivottavasti Ylivieskan kirkko nousee tuhkasta jälleen, kuten Tyrvään ja Porvoon kirkot. Historiaa ei enää takaisin saa ja toivon, että tekijä saa kunnon tuomion eli myös hautarauhanrikkomisesta, sillä uskon myös Ylivieskan kirkon alla olleen leposijoja. 

Ylivieskan kansa, olen murheissani Teidän vuoksenne, sillä olette menettäneet kotikirkkonne. Herra olkoon kanssanne surussanne suuressa, sillä menetys on suunnaton.


lauantai 26. maaliskuuta 2016

Koulukiusaaminen

Nyt on ollut mediassa runsaasti uutisointia koulukiusaamisesta ja ei oikeastaan liene yllätys, että rasismikortti on bumerangin lailla ilmaan heitetty. Se mikä minut sai tarttumaan jälleen kynään oli poliisin kertomus. Alakouluikäisiltä oli pois otettu nyrkkirauta ja suuri veitsi. Ajat ovat muuttuneet, mutta.............

Poliisi kuvasi asiaa hienosti ja sanoi suorasanaisesti, että on tehtävä ero koulukiusaamisen ja rikoksen välillä. Äitemuori aikanaan sanoi, että tiiliskiveä pienempi on rakkautta. Isi oli sitä mieltä, että toistuvat harpinpiikkaukset selässä ovat tahallista toimintaa ja isi sitten lopulta päätti koulukiusaamisen, sillä hän ilmoitti suoraan vanhempainillassa, ettei ota vastuuta iskeekö lapseni puukolla vai kirveellä, jos lapseni toistuvaa pahoinpitelyä jatkuu. Tuen häntä kaikin voimin, sanoi isi.

No minun kouluaikana suurin osa kiusoista ratkaistiin nyrkein, mutta nykyisin se on jo pahoinpitelyä. Se nykykouluissa minua mietityttää, niin on tämä vahva aseistautuminen. Puukko, pyssy, jne.

Asiasta teki minulle myös mielenkiintoisen se, että pari pentua virpomaan mennessä heittää taloon itsetekoisen pommin. Hei haloo, oikeasti missä nyt mennään?

Kiusaamista on ollut aina ja varmaan tulee olemaan, sillä ihmiset ovat tiedoiltaitaa, taidoiltaan, ulkonäöltään, käyttäytymiseltään, arvoiltaan, jne. erilaisia. Muistan lapsuudestani bussimatkan, jossa sisareni ryhtyi arvostelemaan kanssamatkustajan nenää. Tähän äitemuori kivahti nopeasti ja ilmoitti, että nyt suu poikki ja asiasta keskustellaan kotona. Systeri sai hieman huutia, että jokainen ihminen on erinäköinen ja sitä ei sovi arvostella. Tähän systeri sitten itkien kysyi, että miksi siskolla on tuollaiset kädet ja minulla lyhyet sormet. Saimme siis pienen palautuksen biologiaan.

Meillä kaikilla on saman kokoiset aivot, mutta ne toimivat hieman eri tavoin. Yksi on lahjakas aineessa X ja toinen aiheessa Z. Sitten kun X:n ja Z:n arvot ovat erilaiset, niin soppa on valmis. Yhtä pidetään tyhmänä, kun ei reppana osaa lukea ääneen, mutta pystyy kertomaan lukemansa sisällön täysin omin sanoin ja tasan varmasti siitä hän saa kuulla. Yksi lukee, laulaa, kirjoittaa ja harrastaa maalamista, mutta se matematiikka.

Minua kiusattiin myös punastumisesta ja sain usein kuulla, että minkäs värinen se paloauto on. Takavuoksina meillä oli kansalaiskoulun kolmannen eli viimeisen luokan luokkatapaaminen. Yllättäen kaikki muistivat punaisen naamani, mutta vaikuttavat ja vahvat sanat rehtorille, saamastamme epäkohtelusta. Juu ja kiusattiin minua letistäni, oli rautakypärä. No baari-ikäisenä siitä tuli menestys, sillä värjäämällä ei vastaavaa kuparin väriä saanut. Moni kysyikin letin aitoutta ja lupaa nykäistä letistä, ettei peruukki ollut. Aitoa kaikki punnerrus.

Lapsille on estottomuutensa vuoksi sanoa sitä mitä sylki suuhun tuo. Heillä ei ole kokemusta elämästä ja sen hienosäädöistä. Lapsi myös toistaa vanhemman sanat. Tästä esimerkkinä yksi pikkuinen, joka meni mummolaan muuton ajaksi, asuntoon johon oli hetki sitten muutetu. No, lapsukainen sitten haettiin isovanhempien luota ja vanhemmat katselivat järkyttyneenä, kun lapsukaisensa oli piirrellyt väriliiduilla uusiin tapetteihin. Isovanhempi totesi, että ei sillä väliä, lapsille sattuu ja tapahtuu. Perhe meni sitten uuteen asuntoon ja silloin paljaistui isovanhemman todelliset sanat. Lapsukainen sanoi: "Kuka, saatanan perkele on kirjoittanut meidän uuteen hellaan.".

Mielestäni nyt on menty liian pitkälle, jos alakoululaisilta löydetään nyrkkirautoja, puukkoja ja pommeja. Kouluampumisia ja muita tekoja on ollut paljon. Opettajilta on sidottu kädet vahvasti seläntaakse käsiraudoin. Yksi mielenkiintoinen seikka paljastui, kun amerikkalainen opettaja unohti kännynsä näkyville ja oppilas sosialisoi puhelimen ja vuosi valokuvat julki. Ope luonnollisesti sai potkut ja oppilas pääsi pälkähästä kuin koira verajästä. Sosiaalinen media välittää hauskoja lemmikki-juttuja, musiikkia, tunnusmusiikkeja, liikuntaa, jippoja, kokkauksia, temppuja, jne. Pitäisi mielestäni saada aikaiseksi some säännöt. Em. puhelimen sosialisointi oli ensinnäkin varkaus ja toiseksi posti- ja telesalaisuuden rikkominen. Koskeeko lapsukaisia eri lainsäädäntö?

Kuten alkuun kirjoitin, niin peliin on nyt heitetty rasistikortti eli Valtteri. Hän on saanut mutaa niskaansa. Hän on muulta tullut ja ulkoinen olemus kertoo, että hän ei ole kantasuomalainen.  Hänen äitisä jakaa infoa mediassa rasistisesta käyttäytymisetä. Jakaako Salla omaa vihaansa eteenpäin, hieman siltä näyttäää.

Kiusaan, kiusaan vai opinko?

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Ja nyt oli Brysselin vuoro

Eilen iskivät terroristit Belgian pääkaupunkiin Brysseliin. Lentokentän ja metron pommiattentaateissa menehtyi yli kolmekymmentä ihmistä ja loukkaantuneita parisataa. Rauhan uskonnon edustajat edistivät rauhaa jälleen. Kokoomuksen viestintäpäällikkö Pauliina Pulkkinen ehti jo möläyttämään, että Brysselissä tapahtui kauheita, mutta rasismille ei tule antaa sijaa. Kiitti Pauliina.

Salah Abdeslam pidätettiin hiljan osallisena Pariisin iskuihin. Belgiassa tuokin häiskä asusteli, joten ei oikeastaan ollut yllättävää, että siellä pamahti seuraavaksi. Suora lainaus: "Belgialaislehti La Dernière Heure väittää, että lentokentän iskujen kolmas epäilty on 25-vuotias belgialainen Najim Laachraou". Nämä kaksi häiskää ja yksi toinen tulivat parin vuoden reissulta Syyriasta väärillä nimillä ja onnistuivat saamaan tullivirkailijat vakuuttuneeksi turistiretkestä. No kumpikaan ei ole belgejä, vaikka voissa paistaisi.

Nyt näitä sattumuksia on tapahtunut usein ja uskon, että lisää tulee. Ikävä kyllä, sillä syynä on viranomaisten hidas herääminen gettoutumiseen. Meille on tuttua Ruotsin maahanmuuttajalähiöt, joihin poliisikaan ei enää uskalla mennä. Brysselin Molenbeekin lähiö on samanlainen eli muslimiväestön lähiö. Tällaisten alueiden asuntojen arvo on olematon ja maan oma väki on niistä pois muuttanut, sillä vähemmistökulttuurin edustajana olot ovat käyneet vaikeiksi.

Usein ongelmaksi on muodostunut toisen polven maahanmuuttaja, joka ei ole oikeastaan kummankaan kulttuurin edustaja. Tämä muistui mieleeni eräästä keskustelusta maahanmuuttajan kanssa. Hänellä oli kaksi tarhaikäistä lasta ja kielimuuri alkoi heillä olla ongelma. Lapset olivat tarhassa oppineet käyttämään Suomen kieltä ja vanhemmat eivät sitä juuri hallinneet. Vanhempia harmitti tämä suunnattomasti. Miksi lapset eivät voi käyttää kotona heidän omaa kieltä vaan lipsuvat vieraaseen kieleen. Näin saadan eripuran siemen kylvettyä.

Toisen möläytyksen teki kotoinen Suojelupoliisi, jonka mukaan terrorismin uhkataso ei ole Suomessa kohonnut. Jep, jep ja juuri sai pari syyrialaista sotilasta ehdolliset tuomiot sotarikoksista. Poseeraminen irtopään kanssa fasebookissa oli kummankin mielestä ihan oikein ja luonnollista. Molemmat kertoivat, etteivät heidän porukkansa ollut päitä katkonut, vaan päät olivat itsemurhapommittajien jäänteitä. Uskoon ken tahtoo, minun mielestäni katu-uskottavuus katosi noista jutuista jo ajat sitten. Paljonko meillä on noita sotilaskarkureita maassamme ja yleisesti Euroopassa? Luoja yksin tietää ja veikkaisin, että Hänelläkin on verrattain hämärä käsitys.

Itäisillä mailla vierahilla on yleensäkin tapana ammuskella. Useasti on media kertonut hääjuhlista, joissa ilotulitteet korvaa konekiväärin säksätys ja parhaimmillaan on sekä morsian että sulhanen veivinsä heittänyt sekä sekalainen joukko häävieraita. Jotain tuokin kertoo kulttuurista.

Siteeratakseni Hercule Poirotia (belgi myös vaikkakin vain kirjahahmo), niin monessa romaanissa hän loihii lausuman: "Tappamisesta tulee tapa.". Nyt näitä sotilaskarkureita ja muuten vaan täydennyskoulutuksessa käyneitä tyyppejä tulee runsain mitoin eri Euroopan maihin. Täten ymmärrän hyvin niitä, jotka vaativat rajat kiinni. Mikä mättää järjestelmässä, kun biotunnisteita ei oteta? Vääriä papereita on paljon liikkeellä ja muistan erään uutisen, jossa pahaa oli tehty ja henkilö saatu kiinni. Ainoa vaan, että passi oli varastettu muutama vuosi sitten ja sitä hivenen muokattu. Olisiko viimein aika biotunnisteiden käyttöönottoon? Ihmisellä ei taida sirut toimia, kuten tuossa ryöstetyssä ponijutussa, sillä aina löytyy ketkuja niitä vaihtelemaan.

Itse ihmettelin suuresti näiden kahden sotilaskarkurin ehdollisia tuomioita sotarikoksista. Eivätkö tyypit ole potentiaalisia tulevia iskujen tekijöitä? Etekin kun nyt on ollut uutisissa myös tuo kajahtanut viikinki, joka moittii vankilaolojaan. Mitähän tapahtuisi, jos hänetkin päästettäisiin vapaaksi?

Nyt kun on tunnettua näiden kulttuurin rikastajien matkustelu täydennyskoulutukseen, niin eikö viimein saada paluuta estettyä? Ovatko päättäjät niin suvaitsevaisia, että sotilaskarkureitakin täytyy ymmärtää?

Osanottoni Belgian kansalle
Kuvahaun tulos haulle belgia

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Virvon varvon

Huomenna on palmusunnuntai ja lapsoset vitsoineen liikkeellä. Tapa tulee raamatun kertomuksesta, jossa suuri osa kansasta levitti vaatteensa tielle ja toiset karsiva oksia puista ja hajoittivat tielle (palanen raamatun pääsiäistarinaa Matt 21 luku, 8 jae). Perinne on tullut meille idästä, jossa ortodoksit ja karjalaiset tekivät virpovitsoja ja lukivat loruja onneksi ja menestykseksi. Yleiseksi juhlaksi se on muotoutunut koko maassa siirtokarjalaisten mukana.

Trulliperinne taas on kotoisin Länsi-Suomesta, jossa mokomat ilkiöt veivät karjaonnen menessään. Näiden torjuntaan kuului pääsiäiskokko. Uskottiin, että pitkäperjantain ja lankalauantain välisenä yönä jumalan suojelus on ohuimmillaan ja siksi noidat saivat vapaasti rellestää. Navettojen turvaksi vietiin virsikirja ja jopa elohopeaa.

Nyt virvontaperinteessä on yhdistynyt pahuus ja siunaus. Vaatetus on noitamaista, mutta yllättäen virpomisen lorut ovat säilyneet pääosin karjalan murteisina.

Itse olen siirtokarjalaisen puolikas ja erilaisista tavoista olen kuullut mummoni (jos eläisi olisi 111 v.) ja äiteni (liki kahdeksankymppinen). Heidän lapsuudessaan ja nuoruudessaan koristeltiin vitsat kauniisti. Saadut makeispaperit säästettiin tätä tarkoitusta varten ja ne oli kirjan väliin laitettu suoristumaan. Matonkuteiden leikkuusta tai vaatteiden teosta jääneet kangaskappaleet myös talletettiin. Matonkudetta jätettiin hieman talteen vitsojen oksien kietomiseen tai voipaperista (jos sitä ei ollut, niin pakkauspaperista) leikattiin hapsureunainen kääre oksille. Pajunkissat jätettiin kääreen ulkopuolelle.

Mummoni asuinalueella puhuttiin virpolauantaista eli virvottiin palmusunnuntaita edeltävänä lauantaina. Kosti eli palkka saatiin vasta pääsiäislauantaina eli viikon päästä sopi hakea. Ne olivat usein ruokatarvikkeita ja tyypillisesti nisu-ukko, jolla oli rusinasta silmät, suu ja napit rinnalla. Itsekin tuollaisen sain mummoltani. Äite-muorin sisar antoi erilaisen esineen. Yhtenä vuonna saimme sisarusten kanssa lasikanan, jonka sisällä oli makeisia. Saimme myös puisen opiskelijan ovivalon, jonka koloihin voi asettaa valitun tilanteen, esimerkiksi "lukemassa". Muistoina nuo ovat edelleen ja niitä on paljon erilaisia.

Kun olin lapsi, niin markkinoilla oli kreppipaperia, josta äite opetti tekemään erilaisia kukkia. Ruusuja, tulppaaneita, narsisseja, jne. Näitä näpertelimme lastenhuoneen pöydän ääressä. Koko perheen voimin haimme pajun oksia (mahdollisimman monihaaraisia), joihin kiinnitimme tehdyt kukkaset. Varsi kiedottiin vihreällä kreppipaperilla tai hapsuisella voipaperikaitaleella, jotka peittivät kukkien sidontalangat ja niiden avulla sai kukkiin lehdet. Kaitaleita ei sidottu vitsan loppuun, vaan ne käärittiin hieman takaisin ja ensimmäisen haaran kohdalla tehtiin rusetti.

Virvonnan kohteena olivat vanhemmat, isovanhemmat, kummit, sedät ja tädit, enot ja vain lähimmät naapurit. Siis meidän kolmikon aikana. Kylillä kiertäminen ei ollut sopivaa. Virvottaessa pukeuduttiin pyhävaatteisiin.

Perinteet muuttuvat ja on hienoa, että tuo vanha karjalainen tapa on säilynyt. Minä yritän ymmärtää näitä trulleiksi, noidiksi, jne. pukeutuneita, sillä onhan se lapsista hauskaa. Tosin en ymmärrä lainkaan kiertelevää teiniä, jolla on yksinäinen, hento koivunoksa ja siinä pari höyhnetä rumasti teipattuna. Liekö kerjäämässä röökirahaa. Takavuosina yksi kirjoittikin yleisönosastossa, että tällaiselle virpojalle löi kouraan suoraan vajaan röökiaskin.

Lorut, joita virpoessa käytetään ovat onnea tuottavia, joissakin vanhoissa loruissa on myös palkan maksua koskevia loruja. Meillä oli käytössä seuraava: "Virvon varvon, vitsat käyvät, tulevaks vuueks, tuoreeks, terveeks.". Loru ei edellyttänyt palkkaa, vaan virvottavalle toivotettiin kaikkea hyvää. Naimattomalle oli oma lorunsa eli "Mie se virvon viisahast, taputtelen taitavast, rikkahaks, rakkahaks, ison talon emännäks/isännäks.". Valitettavan moni vaan lausuu: "Virvon varvon, vitsa sulle, PALKKA MULLE.". Kuulostaa minusta kerjuulta (vanhojen lorujen uhkauksilta eli jos et luppaa munnaa, nii haukka kanases viäp) ja monelta olen kuullut, että annettua palkkaa on alettu kritisoida jo saamisvaiheessa.

Joka tapauksessa on hienoa, että yksi vanha perinne säilyy. Toivon kuitenkin, että vanhemmat opettavat lapsilleen, että kaikki eivät halua tulla virvotuksi, siksi onkin hyvä kysyä lupa. Takavuosina oli lapsia, jotka aloittivat lorunsa ja jos heille kertoi, että en toivo virpomista, niin suuttuivat ja vaativat PALKKAA, kun ovat tulleet.

Toinen etikettisääntö on se, että annettu palkka otetaan kiitollisuudella vastaan, oli se sitten miten pieni tahansa. Ei ole oikein vaatia rahaa ja jos saa viisi senttisen, niin ei pidä kritisoida, sillä monella ei ole varaa enempään. Makeisten kokoa ei myöskään pidä kritisoida, sillä jos käy useita virpojia, niin välttämättä ihmisellä ei ole varaa suurikokoisiin pääsiäismuniin jokaiselle virpojalle.

Kolmas sääntö on se, että panosta vitsoihin, sillä se saa paremman vastaanoton, kuin tuo koivun rankanaan, ilmaistointiteipillä kiinnitetyt kaksi höyhnetä.

Neljä sääntö on se, että älä aloita aamu varhaisella. 

Mitä tapahtuu virpovitsalle myöhemmin?t Yleisesti vitsat jäivät navettaan (karjan suojaksi), kun oli eläimet virvottu ja helatorstaina ne poltettiin. No, mummoni vei ne pääsiäisen päätteksi huusin koristeeksi ja monta vuosikertaa siellä olikin, ennenkuin huussivanhus sortui vanhuuttaan ja hautasi monen vuoden vitsat.





Oikaisin hieman eli minä en pystynyt hakemaan pajunoksia, joten varsi on sireeniä. Takavuosilta oli jäänyt vain vihreää ja punaista kreppiparia. Tulppaanin sisus on vain muistilehtiön keltaista paperia hapsutettuna. Narsissit ovat siivousliinaa. Tosin äijävainaa (kertomuksessa esiintyvän mummon aviomies) sanoi: "Kun keinot loppuu, niin otetaan konstit avuksi.".



keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Sote sirkus II

Aamun aviisissa oli laaja kirjoitus sote sirkuksesta, joka sai lisää kierroksia, kun professori Mats Brommelsin johtaman työryhmän väliraportti valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Erona eri malleissa on se, että kuinka laajasta valikoimasta voi palveluita valita.

Laajimillaan voisi suvereenisti valita kunnallisen ja yksityisen välillä. Kapeimmillaan erikoissairaanhoito jää maakunnallisen monopolin (yliopistosairaalat) haltuun, joka vesittää koko homman. Suomihan on saanut Eu:lta noottia valinnanvapauden rajoittamisesta.

Valinnanvapaus on menetetty jo ajat sitten monissa kunnissa ja pikkukaupungeissa eli ensiapu on siirtynyt joko kokonaan tai osittain toisen paikkakunnan suureen sairaalaan. Oman kylän ensiapu toimii vain päiväaikaan ja sitten onkin mentävä tuon suuren kaupungin yliopistollisen sairaalan ensiapuun, jossa ensimmäiseen kuuteen tuntiin ei tapahdu mitään ja sen jälkeen tapahtuu paljon, joista Stephen King ei edes uskaltaisi kirjoittaa. Minut yritettiin sinne passittaa männä kuussa, mutta kieltäydyin jyrkästi. Kiintiöni ryssimisille on täysi.

Onneksi omalääkärisysteemissä on oikeus vaihtaa omalääkäriä. Omalääkärijärjestelmää on paljon kritisoitu, mutta itse katson järjestelmän hyväksi, sillä lääkäri on sama, eikä tarvitse kertomustaan aloittaa neuvolakortista alkaen. Itselle ja puolisolle sain vaihdettua yhdellä sähköpostiviestillä omalääkäriksi pätevän miehen. Sitä ennen omalääkäriksemme oli arvottu lyyli, jonka käyttäytyminen oli liki pitäen ala-arvoista.

Minusta tulisi valita ehdottomasti laajin malli. Näin saataisiin kilpailua, esimerkiksi Tukholmassa kävi kilpautuksen vapautuksen jälkeen, että jonot hävisivät, kustannukset laskivat ja laatu parani. Tätä käytti Mats Brommelskin tutkimuksessaan yhtenä mallina. Oli kyseessä mikä palvelu tahansa, niin kansa äänestää jaloillaan ja puskaradio hoitaa tiedottamisen. Huono palvelu kiirii nopeasti ja palvelun tuottaja huomaa hyvin nopeasti, että jotain on pielessä. Terveydenhuolto on saanut rauhassa rapistua, sillä kansa on pakotettu käyttämään tiettyä palvelukehikkoa. Jos ei ole varaa yksityiseen tai et ole työterveyshuollon piirissä, niin joudut käyttämään kunnallista rinkiä.

Kun meillä mittarissa ei ole työterveyttä ja sattui pieni tapaturma, niin kusessa olen. Nyt tarvitaan erikoislääkäriä ja pienet kunnat ostavat palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta. Ennen kirjoitettiin maksusitoumus ja ajan sai nopeasti. Näin siis vältettiin keskus- ja yliopistosairaaloiden ruuhkat ja päästiin itse asiaan. Nyt on tullut käyttöön palvelusetelit ja yksityiset lääkärit eivät kaikki niitä hyväksy, joten ajan saat yhtä hitaasti kuin keskus- ja yliopistosairaaloista eli aikaisintaan kuukauden kuluttua. Heräsi pieni epäilys, että palvelusetelin hyväksyvät lääkärit ovat niitä, joista puskaradio on tiedottanut, että ei kannata mennä.

Oli kiva lukea Pihlajalinnan toimitusjohtaja Mikko Wirénin mielipiteitä, sillä muistan hyvin Mikon kandijaksoltaan meidän lasareetissa. Miellyttävä, kohtelias ja hyvä asiakaspalvelussa. Kuului niihin kandeihin, jotka alentuivat kysymään hoitajalta, jos lisätietoa tai tarvikkeita tarvitsivat. En yhtään ihmettele, että hänestä näin suuri tuli.

Suunnitelmissa on myös työterveyshuollon alasajo eli sairauden hoito aiotaan liittää julkisrahoitteiseen terveydenhuoltoon. Hienoa, saadaan lääkäriralli aikaiseksi eli yksi lekuri hoitaa terveyden ja toinen sairauden. Miten kulkee tieto kahden eri yksikön välillä? Itse sain huomata sen, kun työterveys aikanaan yhtiöitettiin omaksi yksikökseen ja sitten tulivat tietokoneet. Jos joutui ensiapuun, niin siellä ei ollut ajan tasaista tietoa ja taas joutui selittämään, esimerkiksi perussairauksien lääkityksen. Mielestäni pitäisi ehdottomasti työterveyteen sisällyttää myös sairauden hoito, sillä se on osa työkyvyn säilyttämistä.

Nykyisin kun lääkärit joutuvat tappelemaan kenkkuilevien tietokoneiden kanssa, niin sairauskertomuksissa on yhä enemmän virheitä ja aikaa hoidosta kuluu näpyttelyyn yhdellä tai kahdella sormella. Tosin sillä edellytyksellä, että ne toimivat. Tässä kohtaa toivoisin palattavaksi vanhaan aikaan, jossa lääkäri saneli tekstin ja konekirjoittajat (itsekin sitä työtä tein) purikivat tekstin paperille kirjoituskoneilla (nykyisin luonnollisesti jonkinasteisella kompuutterilla).

Hallintorakennetta olisi myös syytä keventää. Vanhasta lasareetista muistan vieläkin ylihoitajan korkojen kopinan, sillä hän kävi fyysisesti toimipisteissä viikottain. Vanhan kollegan kanssa taannoin keskustellessa kävi ilmi, että asiat ovat toisin nyt ja hän sanoi sen hienosti: "Uusi ylihoitaja ei ikinä laskeudu norsunluutornistaan kentälle.". Jos ei kenttätyö ole tärkeä niin tällainen hoitotieteilijä joutaa pohtimaan terioitaan ihan jonnekin muualle. Onko tämä Kupittaan G1 ongelman syynä?

Saas nähdä, mitä SSS-hallitus saapi aikaan. Pelkään pahoin, että niukin vaihtoehto voittaa ja olen sata varma, että niin kipeä en ole, että tuonne yliopistollisen ensiapuun enää mene, vaan odotan omalääkärilleni aikaa.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Elämän poluilta löytyneitä IX

Tulin juuri luoneeksi katseeni nukkeen, joka parin nuppineulan voimalla, roikuu seinällä ja havaitsin sen epäsiisteyden (lienee yhtä krupsahtanut kuin Suomi Neitokin). Vuosien pölyt ovat tehneet tehtävänsä, joten lienee aika ottaa nukke seinältä ja pestä sen vaatteet ja varoen imuroida palmikot.

Mieleeni muistui tuon nuken valmistaminen, sillä se on kansakoulun käsityötunnilla valmistettu. Pitkään ja hartaasti sitä tehtiin koko kevät.

Ns. piippurassista tehtiin vartalo ja paperimassapallosta tuli pää, johon sitten maalattiin kasvot. Pellavasta tehtiin hiukset, jotka liimattiin paperimassapalloon. Koska äitemuorilla oli pitkät hiukset, niin halusin nukelleni pitkät, palmikoidut hiukset.

Sitten ommeltiin käsin sukkahousut, jotka pujotettiin jalkoihin. Seuraavaksi alkoi vaikea työ eli paidan leikkuu ja ompelu, joka suoritettiin polkuompelukoneella (päättelynkin sai tehtyä tuplaompeleella, kun oppi pysäyttämään poljennon ja kääntämään sen toisin päin). Paita on vanhanaikainen ja ulottuu polviin asti ja siinä on pitsit helmassa, hihansuissa ja kauluksessa.

Vaikeaksi työksi osoittautui helman vekkaaminen. Viivottimen avulla merkittiin nuppineuloilla vekit, jotka harsittiin kasaan ja prässättiin. Seuraavaksi helmaosan ylöosaan pujotettiin rypytyslangat, joita kiristämällä alaosa saatiin kuristettua kiinni liiviosaan.

Töppöset tehtiin mustasta huovasta käsin ompelemalla. Esiliina pitää myös olla ja siinä olikin oma työnsä. Esiliina on sidottu nuken taakse, joten pienen pienet sidontaliinat piti tehdä, mutta tuolloin kätöset olivat pienemmät. Ilmeisesti halusin hieman elvistellä, sillä esiliinan reunassa oleva pitsireunus on kaksinkertainen ja kahdesta eri muotoisesta pitsistä.

Luonnollisesti piti olla rintakoru, jotka leikattiin askartelufoliosta. Hiusnauhan tein huovasta ja helmistä, mutta jälki on hieman juosten kustu. Näin valmistui kansalispukuinen nukke.
Ei pöllömpi suoritus kahdeksan ikäiseltä lapselta. Aika kuitenkin puhdistaa muinaisesine.



lauantai 12. maaliskuuta 2016

Viljelijän ahdinko

Tänään vyöryi Helsinkiin kuutisen sataa traktoria ja parisen tuhatta kiukkuista viljelijää. Traktorimarssilla osoitetaan mieltä muun muassa maatalouden kannattavuuden heikkenemistä, kauppojen halpuuttamista, Venäjän talouspakotteita sekä viljelijöiden tukimaksujen viivästymistä vastaan, joista on vastannut Maaseutuviraston pääjohtaja Leena Tenhola.

Aamun aviisi kertoi tilastosta kaivettuna lukuja, jotka ovat korutonta kertomaa, kuten sanoi Komisario Palmu. Esimerkiksi ruisleipä maksaa kuluttajalle 5,05 euroa kilo. Tuottaja saa jauhoistaan 3 %. Tämä tarkoittaa sitä, että ruisleivän kilohinnasta tuottajalle menee 0,15 euroa. Kauppa ja teollisuus vievät 85 % ja loput menee veroihin.

Ns. ruuan halpenemisen seurauksena ovat summat vieläkin pienemmät. Kun maito maksoi 1,10 euroa/litra, niin tuottaja sai 43 % vuonna 2014. Nyt vuodenvaihteen jälkeen litra maitoa oli 1,03 euroa eli tuottajalle sai enää 38 %. Teollisuus ja kauppa pitivät huolen omista saamisistaan eli vievät nyt hinnasta 50 %, kun vuonna 2014 vain 45 %.

Mieluusti ostan kotimaista, sillä se on tuoretta ja säilyy pidempään, esimerkiksi vihannekset. Maa- ja metsätalousministeri Kimmo Tiilikainen loihi hienon lausuman: "Ei voi olla niin, että meillä syödään päiväkodeissa sellaista ruokaa, jota ei saa Suomessa edes tuottaa.". Toivottavasti seisoo sanojensa takana, sillä ministerin sanomiset ovat hieman yhtä tyhjän kanssa.

Lähiruokaa suoramyyntinä, kiitos. Muutamat tuottajat ovat alkaneet itse myymään kananmunia suoraan asiakkaille. Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) on monesti torpannut tuottajan suoramyynti ajatuksen. Tuossa naapuri kaupungissa on yli sata vuotias kartano, joka toimii maatilana edelleen vaikka on liki kaupungin keskustaa. Se joutui Eviran hampaisiin raakamaidon myynnistä, mutta onneksi sai jatkaa. Eräs yrittäjä joutui lopettamaan pullan tuotannon raakamaidon vuoksi ja joltakin Evira vei oikeudet toimia, kun lavuaari oli väärässä paikassa. Eiköhän koko Eviran voisi lakkauttaa ja jättää muutaman tyypin valvomaan ulkomaan tuontia?

Minulle kelpaisi kyllä, että tuottaja tulisi kuin jäätelöauto kotikulmille, josta voisi noutaa lihaa, munia, jauhoja, ryynejä, vihanneksia ja kasviksia. Naudan kuluttajahinta on 10,08 euroa kilo, josta tuottaja saa 28 pinnaa. Kauppa ja teollisuus 60 pinnaa. Loppu luonnollisesti menee veroihin. Kyllä olen valmis maksamaan lihasta käyvän hinnan liki kotia tuotuna. Olisi taatusti tuoretta, sillä yllättävän usein kaupasta ostetun (ei marinaadilillinki) lihan alapuoli on jo muuttunut harmaaksi.

Oi, pääministeri Sipilä ja entinen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila olivat tunteikkaita ja pienet kyyneleet silmäkulmassa. Mikäli ministereiden tunteen purkauksia on katsellut ja heidän jälkikäteen sanomisia, niin kyyneleet ovat joko krokotiilin kyyneleitä tai sitten perin juurin turhautuneen ihmisen kyyneleitä idiotismin edessä.

Suora lainaus: "Suurempia lupauksia ei viljelijöille tule, mutta sitäkin enemmän ymmärrystä ja empatiaa". Jep, ymmärryksellä ja empatiallahan ongelmat hoituvat kuin itsestään.

Erään traktorin katolla seisoo nainen maatyöläisen housut. Tyyppi on paremmin tunnettu desing vaatteista ja koruista eli Susanna Koski, joka loihi lausuman: " Kotimaisen ruuantuotannon puolustaminen kuuluu meille kaikille. Tämä tilaisuus on ihan yliveto juttu.". Lisäksi: "En itse ole maatalon tyttö, mutta olen viimeksi ollut keväällä pellolla jyräämässä.". City-tyttö pääsee elvistelemään maataloustaidoillaan ja noille lausumille nauravat jo naurismaan aidatkin.

Evira lopetetaan ja sitten tuottajat saavat järjestää tuotantonsa myynnin ihan itse. Kuten kaikki tietävät, niin kansa äänestää jaloillaan. Kun tuottaja munaa, niin viesti kulkee nopeasti ja valvonta on siinä.

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Varo pankkikorttiasi

Nyt on ollut muutamia uutisia siitä, että lähimaksukortilla tulee huijatuksi tahtomattaan. Ensin kerrottiin Lontoon metrosta, jossa tyyppi kanniskeli mukanaan maksupäätettä ja kirjoitteli 30 punnan summia koneeseen ja vei laitteen lähelle laukkuja ja taskuja, joissa olleet lähilukukortit suorittivat toiminnon.

Toissa päivänä tuli julkisuuteen raumalainen pitkän linjan grilliyrittäjä Santtu Pelamo, joka esitteli maksupäätettä ja paksua nahkaista lompakkoaan. Hän kertoi piruuttaan testanneen, että ottaako maksupääte lähilukukortin lompakon ja taskussa olleen lompakon maksun vastaan ja järkytyksekseen huomasi, että se toimii.

Voit katsoa videon itse: http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/201603080083600_v0.shtml

Meillä mittarissa pyöri varoitus pitkään jo tästä, sillä muutama kuski sai itse maksaa ajamansa matkan (lompakko oikeassa taskussa) ja hieman myöhemmin ominaisuus poistettiin maksupäätteistä.

Lisäksi harva katselee tiliotteeltaan siirrettyjä maksuja, joten pienet summat jäävät helposti huomaamatta, etenkin viihdeiltana, jolloin ei aina muista, missä on käyty ja mitä on osteltu.

Huijaukseen tietysti tarvitaan tili jossain pankissa ja Suomessa ei Roope-setänä voi tiliä avata. Jokin aika sitten tuli julki myös uutinen, jossa oli rosvottu lähtevien postien laatikosta yritysten laskuja ja niitä muokattu, joten maksu ohjautui huijarin tilille ja yritys jäi nuolemaan näppejään. No, tämä rypäs on lähtenyt purkautumaan, sillä tilinumeroiden takaa on paljastunut oikea ihminen, henkkareineen ja kaikkineen.

Helppous elämässä ei näköjään merkitse turvallisuutta.




keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Lääkejätteessä mahdollisuus miljoonasäästöihin

Tuolla otsikolla oli pienen pieni uutinen aamun aviisissa. Lääkejätettä syntyy vuosittain 95 - 125 miljoonan euron arvosta, arvioi Apteekkariliitto ja täydentää, että yhteiskunnan maksaa käyttämättä jäävien lääkkeiden kustannuksista vuosittain 63 - 83 miljoonaa euroa.

Apteekkariliitto teki helmikuussa kyselyn lääkkeiden palauttajilta syitä palautuksiin. Tavallisimmat syyt olivat, että ohjeenmukaan käytettynäkin lääkkeitä jäi yli, lääkäri vaihtoi lääkkeen toiseen tai lääke aiheutti haittavaikutuksia.

Apteekkariliitto ehdottaa, että peruskorvattavia lääkkeitä voisi hankkia Kela-korvattuina vasta, kun edellisen ostokerran lääkkeet olisi käytetty lähes loppuun. Tämä käytäntö on jo käytössä erityskorvattavien lääkkeiden kohdalla.

Pureudutaan palautusten syihin. Ensimmäisenä syynä oli ohjeenmukaan käytettynäkin lääkkeitä jäi yli. Tämä lienee kuuriluontoisissa lääkkeissä syynä, sillä pakkauskoko ja lääkemääräys ovat erilaiset. Lääkepakkauksissa olevassa tietolehtisessä on monen valmisteen kohdalla käyttötarkoitus ja annostus. Monessa tekstissä on myös maininta: "Lääkärisi on sattanut määrätä tämän lääkkeen poikkeavasta syystä tai poikkeavalla annostuksella.". Tällöin kuuri lääkkeistä jää helposti ylimääräsiä, jotka epämääräisen ajan lojuttuaan nurkissa, viedään lääkejätteenä apteekkiin.

Toisena syynä oli, että lääkäri vaihtoi lääkkeen toiseen valmisteeseen. Usein taudin hoitoon käytettävä lääkitys on hakuammuntaa. Tästä syystä valmiste saattaa vaihtua useastikin ja käyttämätön osuus jää siten jätteeksi. Jälleen tullaan pakkauskokoon, joka luvattoman usein on sadan kappaleen paketti. Tavallisesti vaihtojen yhteydessä lääkepakkauksesta on käytetty enintään puolet. Useasti lääkärit myös määräävät tuon sadan kappaleen paketin, sillä muutoin sitä ei Kela-korvata.

Kolmantena oli lääke aiheutti haittavaikutuksia. Lääkeaineallergia on hyvin yleinen ja sitä aiheuttaa itse vaikuttava aine tai käytetyt apuaineet. Haittavaikutuksina pidetään myös käyttäytymisen muutoksia, esim. ibuprofeiini (tunnetuin kauppanini Burana) saattaa joillakin tehdä voimakasta ärtyisyyttä. Nämä on syynä, että ihmisiä neuvotaan antamatta omia lääkkeitä toiselle. Jälleen tullaan pakkauskokoon, josta on ehditty nauttimaan tabletti tai muutama ja sitten havaitaan sivuvaikutuksia, jotka pahimmillaan saattavat olla hengen vaarallisia.

Kappaleen kolme rajoitus ei oikein toimi. Ensinnäkin apteekkiin saatta matka olla pitkä tai hakija on omainen, joka asuu kaukana. Tällöin pitäisin lähes loppuun käytettyn rajana kolmea viikkoa. Kun suuria määriä peruslääkkeitä palautuu lääkejätteenä apteekkiin, niin yleensä syynä on kuolema. Isäni kuoltua lajittelimme lääkkeet ja minä otin käyttööni ne pakkaukset (myös avatut), jotka kuuluivat minun peruslääkkeisiini, näin saatiin lääkejäte vähäisemmäksi.

Lääkejätettä syntyi takavauosina vähemmän ja tähän oli kaksi syytä. Ensinnäkin lääketehtaiden edustajat jakoivat lääkäreille näytepakkauksia, joissa oli vain 2- 6 tablettia. Tällöin sai kokeltavaksi lääkkeen ja mukaan resepti, jos lääke sopi, niin saattoi hakea annoksen apteekista ja tuolloin usesta valmisteesta oli markkinoilla 30 tabletin pakkauksia. Toinen syy oli se, että vainajan lääkkeet sai viedä sairaalaan. Avatut purkit poistettiin hygieenisistä syistä (luoja tietää kuka niitä oli sormeillut), mutta täysinäiset purkit ja laattapakkaukset käytettiin osastolla. Tällä tavoin myös sairaalan lääkekulut pienenivät.

Olisiko syytä palauttaa tämä vanha järjestelmä? Toinen keino vähentämiseksi olisi pakkauskokojen vaihtelu eli muutakin kuin satasen pakkaukset. Entäpä kokeilupakkaukset tai sairaalasta saatava koeannos pariksi päiväksi, jotta haittavaikutus olisi havaittavissa ilman sadan kappaleen pakko-ostoa. Ja Kela voisi myös miettiä korvauskäytäntöä myös pienemmille pakkauksille.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Poliisin silmin

Aamun aviisissa oli iso kirjoitus rivi poliiseille tehdystä kyselystä, jonka pohjalta todettiin, että turvallisuusuhka on todellinen, maahanmuuttajien lisäännyttyä maassamme runsaasti. (80 % Sisä-Suomen poliisilaitoksen poliiseista pitää Suomen maahanmuuttopolitiikkaa melko huonosti tai erittäin huonosti onnistuneena. Työtä he tekevät nyt riskirajoilla.

Poliisin mielestä turvapaikanhakijatilanne aiheuttaa Suomen turvallisuudelle melko suurta tai erittäin suurta uhkaa. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen mielestä tilanne on vielä hallinnassa, mutta poliisien selkänahasta ei voi enää ottaa yhtään enempää irti.

Turvapaikanhakijat työllistävät vähenevää poliisikuntaamme paljon. Tulijoiden henkilöllisyys pitää selvittää, mutta usein ei papereita ole lainkaan tai sitten ne ovat väärennetyt tavalla tai toisella. Vastaanottokeskuksissa syntyy kärhämiä turvapaikanhakijoiden välillä, sillä kulttuuri- ja tapaerot ovat suuret ja sitten vielä uskonnot tappelevat keskenään ja tunnetuimmat näistä ovat sunnit ja shiiat, jotka tappelevat keskenään ja yhdistävät voimansa kun uskontona on joku muu. Turhautuneisuus on ilmoitettu yhdeksi syyksi ja toisena se, että pohjola ei ole paratiisi eli kylmää, pimeää, susia ja karhuja sekä välimatkat pitkät ynnä sapuska syömäkelvotonta. Vituttaa varmaan vähemmästäkin.

Poliisiammattikorkeakoulun tuoreessa turvallisuusraportissa käsiteltiin pitkälti samoja huolia kun nyt kyselyssä esiintyneet huolet. Lifestyle lehti Imagessa raporttia kritisoivat lähteiden puutteista väitöskirjatutkija Karin Creutz, professori Markus Jäntti ja apulaisprofessori Lena Näre. Nämähän ovat sosiaalitutkimustyppejä, joten voimme jättää heidän arvionsa omaan arvoonsan.

Kuuntelemme rivi poliisia, joka tuntee käytännön. Teoria ja käytäntö on tunnetusti kaksi eri asiaa. Kenttäpoliisi kohtaa työssään tapahtumia ja niiden pohjalta he tuntevat olonsa turvalliseksi tai turvattomaksi. Kenttäpoliisi saa osakseen uhkauksia, räkimistä, fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa. Tämä ei tähän oikeasti kuulu, mutta muista erään potilaan, joka toistuvasti sanoi hoitajille (kaikki naisia), että minkälainen mies sinutkin on nainut, ei taida hääppöinen olla, kun et osaa mitään. Kyllä moinen lausunto rupeaa itsetuntoa syömään ja moni herkkä hoitaja itki pukukopilla työpäivän päätteeksi. En usko, että poliisi on yhtään vähemmän ihminen kuin hoitajakaan.

Turvallisuusuhkaa nostaa kenttäpoliisien mukaan myös se, että osalla maahanmuuttajilla/pakolaisilla on sotilas/poliisi taustaa, jolloin tulijoilla on kokemusta väkivallan käytöstä. Kun puhutaan tulijoiden maista, niin väkivalta on normaaliksi luokiteltavaa. Tulijamaista on myös silloin tällöin uutisia, jossa hääjuhlassa on ilotulitettu raskaamalla pyssykalustolla ja vainajia onkin sitten repullinen.

Päihteet ovat kuvassa mukana vastaanottokeskusten rähinöissä ja rivi poliisi tietää, että meissä suomalaisissakin on niitä, joilla pari tuoppia käynnistää rähinänapin. Sama tilanne lienee kaikkialla maailmassa ja se on osana luomaan uhan, sillä poliisin kunnioitus tulijamaissa on jotain nollan ja absoluuttisen nollapisteen välissä.

Yllättäen uskalsi aamun aviisi kirjoittaa: " Poliisit kertovat näkevänsä jo nyt työssään aiemman kotouttamisen epäonnistumisia. Näiden pelätään lisääntyvän. Uhkakuvana ovat Ruotsin esimerkin mukaiset lähiöt, joihin poliisikaan uskalla mennä.". Näitä löytyy myös muualta ja 2001 on somaleilla ollut kantapöydät rautatieaseman ravintolassa ja varohan siihen istumasta. Näiden lisäksi poliisin riesana ovat nämä ulkoromanit, joiden kaupustelu ja muu liiketoiminta sitoo heitä paljon.

Siinä sivussa päästiin jälleen kerran osastoon rasismi, jota hienosti tulkitsi Birgitta Elers (vanhempi konstaapeli): "Rasistiset teot osoittavat sivistymättömyytemme ja kylvävät erilaisten jengien kasvualustaa, mkä pahimmillaan johtaa sisällissotaan.". Joo Birgitta, nyt meillä on jo liittoutumia, sillä sisäsuomalaiset ja rantaruotsalaiset ovat yhtä mieltä siitä, että pakoloisia on liiankin kanssa. Saamelaiset, suomalaiset ja rantaruotsalaiset ovat sitä mieltä, että meillä on pakoloisia liikaa. Duunarit, alasta huolimatta ovat sitä mieltä, että pakoloisia on liikaa. Ainoat hyväksyjät lienevät sosioekonomisen ja vihreän sosiaalidemokratian tunnustajat. Jättiväthän molemmat maahanmuuttajataustaiset YLE:n lähetykseen saapumatta, kun keskusteluohjelman mukaan tuli toinen "ääripää".

Minua hämmästyttää tämä ääripääkeskustelu. Meillä on suvakit ja rasistit, jotka ovat mediassa näkyvästi esillä ja heidän välillään ei ole mitään yhteistä (korkeitaan Suvivirsi, joka taistelun alku alkaa kohta). Miksi emme voi tunnustaa, että meillä on maahanmuuttajia, jotka osaavat sopeutua ja sitten niitä, jotka eivät osaa. Lukumäärän kasvaessa sopeutumattomien määrä lisääntyy, sillä tulijat eivät kaikki ole sydänkirurgeja. Maahanmuuttajien kulttuureissa on tyypillistä, että lukutaito on kiertokoulu väärinpäin, etenkin naisilla, sillä sitä pidetään rahan tuhlauksena. Kun ei osaa omaa kieltä lukea ja kirjoittaa, niin uusi kieli onkin sitten jo melkoinen suorite. Tiedän myös maahanmuuttajanaisia, joilta puoliso on kieltänyt suomenkielen opiskelun ja siten sitonut vaimonsa kotiin, niinkuin kotimaassaan.

Lakia ja järjestystä on pyritty opettamaan tulijoille, mutta kun omat tavat ovat jo juurtuneet ja jengiytyminen alkanut jo vastaanottokeskuksissa, niin tulos on yhtä tyhjän kanssa.

Tietysti kirjoittelu mediassa on saanut hilpeitä piirteitä ja minusta hauskimmalta tuntui maahanmuuttajan kirjoitus, käsitteli Suomen asutusta jääkaudelta alkaen. Kansat vaelsivat ja yhdistyivät. Hän kirjoitti jopa, että yritä elää ilman maahanmuuton tuomia ruokamuunnoksia. Lienee tarkoittaneen pizzaa, kebabia ja hodaria. Osalle tuo lienee vaikeaa, mutta itse työssäni ole havainnut monen nuoren menevän mieluummin huoltamoiden tarjoamalle aamupalalle kuin mäkkäreihin. Itselle oli suuri hämmästys, että nuoret eivät ota muroja vaan puuroa. Taitanee ruokakulttuuri muuttua meidän perinteiseksi.

Poliisivoimia pienennetään koko ajan ja meillä on tänä päivänä vähemmän poliiseja henkilöä kohden kuin muualla Euroopassa. Pakolaisten ja maahanmuuttajien käsittely sitoo vähiä resursseja ja perusrikostutkinnalle ei enää jää aikaa. Toki kurkunleikkauskeikat hoidetaan yhä.

Kirjoitin tästä jo aikaisemmin, mutta palautan asian mieleenne. Pohjois-Suomessa oli kylälle tullut viimein poliisipartio, jonka perässä kulkenut ajoneuvo vilautteli pitkiä valoja. Poliisi pysähtyi ja kysyi, että mikä ongelma. Vanhus kertoi ajaneensa kaksi vuorokautta, kun ei uskalla mennä kotiin, kun lapsi juo vaan ja on väkivaltainen. Poliisille soitto ei kannattanut, sillä partio on yli kahdensadan kilometrin päässä ja sillä on aina kiireellisempiä tehtäviä. Kai meillä on oikeus vaatia toimivaa virkavaltaa?

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Elämän poluilta löytyneitä VIII

Keskiviikkona tuli julki, että Suomen tunnetuimpiin ex-rikollisiin kuulunut Matti "Volvo" Markkanen on kuollut. Vaikka olimme lapsia, niin emme olleet välttyneet kuulemasta Volvo-Markkasesta. Tosin tuohon aikaan sai lukea lapsille ihan rauhassa Grimmin veljesten satuja, ilman pelkoa lastensuojeluviranomaisen visiitistä.

Oli jo syksy pitkällä ja joulua odotimme kuin kuuta nousevaa. Äitemuorini oli psykiatrian erikoissairaanhoitaja ja osastonhoitaja.  Jokin ammattiin liittyvän asian vuoksi hän ja kollegansa tekivät vierailun vankilaan. Mihin ja missä, sitä en muista.

Lopulta kauan kaivattu joulu saapui ja äitemuori asetti uuden koristeen pöydälle. Se oli vaneerista leikattu tonttuhahmo, jolla oli kynttiläteline kädessään. Kysyimme luonnollisesti, että mistä tuo on tullut, niin äiti kertoi, että oli silloin syksyllä ollut tutustumiskäynnillä vankilassa ja tämän tontun ovat vangit tehneet.
Joka joulu tämä tonttu kaivettiin esille pyynnöstämme ja arvannette sen, että nimi oli Volvo-Markkanen.

torstai 3. maaliskuuta 2016

Karenssi heilahtaa herkemmin

Aamun aviisissa oli pieni kirjoitus, jossa kerrottiin että 2013 sanktioitiin hieman alle 10000 työtöntä ja viime vuonna yli 28000 työtöntä. Yleisin syy karenssiin on kieltäytyminen työpaikan vastaanottamisesta. Jarmo Palm, työ- ja elinkeinoministeriöstä toteaa suoraan: "Tämä on tietoista, kiristynyttä politiikkaa. Toiminta on ollut aiemmin leväperäistä.".

Työttömäksi joutuneelle tarjotaan kolmen kuukauden ajan (ammattisuoja) oman alan töitä, jos niitä sattuu olemaan. Ikävä kyllä, että paikka saattaa olla kaukana kotoa. Pitkä työmatka verottaa ihmistä raakasti, sillä työpäivälle tulee mittaa enemmän kuin laki sallii. Työviikon vietto toisella paikkakunnalla syö helposti parisuhteen, sillä yhteinen aika jää vähiin. Parisuhdetta ei juuri hoideta, jos yhteinen hetki menee vaatteiden pesuun ja uudelleen pakkaamiseen.

Kun kolmen kuukauden ammattisuoja menee umpeen, niin työttömän on otettava vastaan ihan mitä tahansa työtä ja jos siitä kieltäytyy, niin karenssi napsahtaa. Tässä kohtaan täytyy jälleen tarkastella kolikon molempia puolia ja hieman metalliseosta siinä sivussa.

Eräässä median lähteessä kerrottiin avoimista työpaikoista eli TOP 15 lista ja sitä on hyvä siteerata heti alkuunsa: "Koko Suomen Top 15 -listalla paljon pulaa hakijoista on ylilääkäreistä ja erikoislääkäreistä sekä yleislääkäreistä. Pulaa on esimerkiksi kuulontutkijoista ja puheterapeuteista. Tällä listalla ovat myös esimerkiksi hammaslääkärit, erityisopettajat, puhelinmyyjät ja lastentarhanopettajat.".

Yllättävää listalla on se, että pulaa on eritysosaamisesta, joka vaatii erikoiskoulutuksen ja on luvanvaraista. Näitä ei luonnollisesti työkkäri tarjoa kuin alan ammattilaisille. Luvallisia ammatteja meillä on lainsäädännöllisesti runsaasti eli kaikki terveydenhoitoon liittyvät ammattit, sossun tätinäkään et voi tomia ilman asianmukaista koulutusta, kaikki liikenteen ammatit. Rakennusammatit, sillä kuka haluaa, että sähkötyöt on tehnyt entinen paperimies. Ruokapuolellakin tarvitsee jotain tietää ja luonnollisesti tulkin pitää osata jokin kieli.

Sitten päästää hilavitkutin aloihin eli puhelinmyyjät, suoramyyjät ja asiakaspalvelumyyjät. Toistuvasti saan puheluja erilaisista palveluista ja yksi piirre heille on yhteinen eli luotijunamainen laukominen. Super, hyper, mega ja turboahdettu puhuminen ja nimi ja "yritys" menevät ohitse ja sitten alkaa vauhdikas esittely jostain, mistä en ehdi reagoida kuin yksittäisiä sanoja. Jos erehtyy pyytämään uusintaa, niin tahti on sama. Tähän tarvitaan ihan oma ihmislaatunsa, joten vanhana puhelinkeskuksen hoitajana en moista puhetyyliä edes hallitse, sillä se vaati huolellisen arkulaation.

Kunnian arvoisen parkettikosmetologian paikkoja on myös paljon avoinna, mutta jos osaa kodin siivota, niin se ei tarkoita, että kykenee laitossiivoukseen. Ruokaa valmistaa jokainen tavallaan kotona ja siihen ei vaadita hygieniapassia, kokkaustaito ei siis riitä raavintola-alalle.

Fyysinen tai pyykkinen kyky toimia toisissa tehtävissä voi oikeasti olla este työn suorittamiseen. Kun pakkotyö on vastaanotettava ja sen haasteellisuus on vaatimatonta tai peräti omaa moraalia ja etiikkaa vastustava, niin työsuoritus jää armottomasti minimiksi. Työttömäksi joutunut työntekijä voi fyysisesti pärjätä saman alan töissä, mutta muutos voi olla rampattava. Kuka palkkaa änkyttävän varastomiehen puhelinmyyjäksi?

Jarmo Palm jatkaa: "Tarjoamme työtä ja sitä on otettava vastaan. Jos sitä ei ota vastaan, niin ei ole siltä osin oikeutettu työmarkkinatukeen.". Palm ei ilmeisesti tiedä, että erilaiset direktiivit veivät monelta mahdollisuuden työskennellä. Monet ovast voimassa vain viisi vuotta ja Kelan päivärahoilla ei sitä kustanneta.

Lisäksi ikä, joka on ollut monelle esteenä työllistymiselle. Kuten aiemmin kirjoitin, niin 45-vuotias on tänäpäivänä jo toinen jalka haudassa. Läkimme kieltävät syrjinnän iän vuoksi, mutta jos olette katsoneet yritysten YT-neuvottelujen jälkeisiä, niin suurin osa irtisanotuista toteutetaan luonnollisen poistuman kautta eli eläke tai eläkeputki. Hiljainen tieto siten katoaa.

Ja luonnollisesti mukaan on otettava pankit. Asuntolaina on maksettava ja sitä ei rahoiteta hilavitkutin töillä. Kelan peruspäiväraha on hiukan yli kolme kymppiä päivä ja vero luonnollisesti 20 pinnaa. Työtuloihin perustuva saattaa olla tuhansia euroja, joten parin kuukauden karenssi ei välttämättä luhista köyhyysloukkuun ja omaisuuden ulosottoon. Toisin on heillä, jotka ovat velkajärjestelyssä eli pienikin takapakki voi koitua kohtaloksi.

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Työtä ja toimeentuloa III

SSS synnytti nyt yhteiskuntasopimuksen, joka kouraisee monen sydämessä ja todella syvältä kukkaroa. Työttömyysvakuutusmaksu nousee 0,85 % ja työeläkemaksu 1,2 % työntekijöiltä ja vastaavasti alenee työnantajilla. Tuloverotusta kiristetään tuntuvasti.

SSS on ollut nyt vallassa vajaan vuoden ja U-käännöksiä on tehty valtavasti eli toisin sanoen kaikki vaalilupaukset on poltettu ekokemin kattiloissa. Itse pääpiru Sipilä, hallitusohjelmaansa on kirjannut: "Kokonaisveroaste ei vaalikaudella nouse ja työn verotusta kevennetään.".

Median moninaiset taulukot kertovat 0,43 % - 1 % korotuksista veroihin, joka merkitsee euroja satasista tonniin. Mistähän lienevät moiset taulukot tehneen, sillä verrattuna viime vuoden verokorttia tämän vuotiseen, niin pelkkä tulovero on kohdallani nousut vaivaiset 13 %, joka minun kohdalla tarkoittaa paria tonnia vuodessa eli kuukaudessa reilun satasen, kun lisäyksiin tulevat nämä muutkin veronluonteiset maksut.

Päivähoitomaksut kallistuvat tuntuvasti, joka syö nimen omaan lapsiperheiden ostovoimaa. Monelle lapselle tuskin pystytään investoimaan edes kireää pipoa ja puuleluja. Sairastumista ei sentään rangaista, joten lienee ainoa paikka johon ei nyt koskettu ja kätilöt saivat pitää viikonloppulisänsä.

Aamun aviisissa haastateltu kätilö kertoi tienaavansa 40 000 euroa vuodessa eli meikäläisen liki kolmen vuoden palkan verran. Kyllä nyt harmittaa, että synnyin sukuun, jossa nivelrikko on jo varhaisessa keski-iässä vammauttava. Tulotasoni olisi ihan jotain muuta, jos vielä pystyisin lasareetissa toimimaan.

Vuosityöaika pitenee kahdellakymmenellä neljällä tunnilla ja rahatta. Rahtipuolella on tyypillistä, että teet tätä ilmaista työtä paljon. AKT:n tessin mukaan kuskin pitäisi saada 13-14,5 euroa tunnilta, mutta tätä harvoin noudatetaan vaan palkka maksetaan kilometrien perusteella eli 60 ajettua kilometriä on yksi tunti. Siitä, että odotat uutta lastausta viikon, niin ei yleensä makseta kuin päivärahat. Meillä mittarissa on prosenttipalkkaus (AKT:n tessin mukaiseen palkaan ei pienyrittäjillä ole varaa,joten siinä on myös tuo prosentti mahdollisuus), joten vaikutusta ei ole. Tolpalla kun nökötät pari tuntia, niin latin latia ei tule. Tervetuloa, muutkin notkumaan puuhamalle.

Mielenkiintoista oli lukea Nordean pääekonomisti Aki Kangasharjun lausuntoja. Hänen mielestään sopimus ei ole riittävä ja hän on hyvin pettynyt, että paikaillisesti päästään sopimaan, joten hän loihi lausuman: "Pitäisi saada sitä joustoa, mitä modernissa globaalissa taloudessa tarvittaisiin palkanmuodostuksesta ja työajoista ja lomista sopimiseen." Koska pankit alkavat joustaa, sillä pankit ovat ne jotka herkimmin ajavat yritykset konkurssiin ja asunnot ulosottoon. Omaisuus joutuu huijariyritysten haltuun myytäväksi, joka myy ne pilkkahintaan. Voi kun silloin 1990-luvun pankkiriisissä Suomi olisi tehnyt kuten Islanti tuossa takavuosina eli ajoi pahat pankkinsa nurin.

No, joka tapauksessa meidän talouden ostovoima alenee tuntuvasti, joten siirtyminen omavaraistalouteen tulee ajateltavaksi asiaksi. Potut on jo omasta maasta. Mato-onki kouraan siis ja parit kanat kuopsuttamaan. Saakohan asemakaava-aluelle hankkia pari possua ja lehmää?

Vielä sananen työstä, jota tämä sopimus lupailee. Niitä ei tule. Nuoria ei palkata, ellei ole työkokemusta ja mistäs pirusta sitä hankit, kun ei kukaan kokematonta ota duuniin. Sukukypsässä iässä ei naisia mieluusti oteta, koska on vauvavaara. Tänä päivänä 45-vuotias on jo toinen jalka haudassa, joten kuka niitä nyt palkkaa, sillä nehän voivat sairastua tai vammautua ja se sitten maksaa. Jotenkin on sellainen tunne, että 45 ja sekalainen kokoelma plussia, pitäisi sairastuttuaan menehtyä mahdollisimman nopeasti.

Juu ja sitten on työllistettävä ne poloiset pakolaiset, jotka hallitsevat kaiken muun paitsi Suomen tai Ruotsin puhumisen ja kirjoittamisen. Heihin palaa yli miljardi vuodessa ja kenenpä selkänahasta summa raavitaan kuin tavallisen duunarin.

Erittäin mielenkiitoiseksi aiheen tekee vielä se, että hallitus ja eduskunta eivät osallistu talkoisiin. Kesälomat on pitkät, sopeuttamisrahaa maksetaan 1-3 vuotta, kun vaalilupaukset olivat tehneet turhan monta U-käännöstä. Yritysherrat saavat muikeat optiot, mutta investointeja Suomeen ei tehdä.