Aiheittain

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Älyauto



Lueskelin tuossa muutama päivä sitten aamun aviisia ja voitte arvata, että hymy oli herkässä. Artikkelissa ei ollut kuin muutama lause isojen havainne kuvien ympärillä, mutta jo otsikko sai minut hyvin huvittuneeksi: "Tulevaisuuden auto varoittaa kuljettajaa liukkaasta ajokelistä jo hyvissä ajoin ennen vaaranpaikkaa."

Huvittuneeksi minut teki se, että ajan työkseni nykyaikaista autoa ja muutama päivä ennen artikkelia tulin ajaneeksi pienen onnettomuuden. Tosin toisena osapuolena oli matala kivipilari ja vahinkoja kärsi ainoastaan auto. Tämän päivän tekniikka ei auttanut ja huvittuneisuuttani lisäsi artikkelin teksti: "Uusi teknologia tekee ajamisen turvallisemmaksi myös ikävällä suomalaisella talvikelillä." ja juuri ikävässä talvikelissä tuo tekninen nykyaika minut petti.

Kun ajattelen tuota artikkelin otsikkoa ja nykyistä työautoani sekä sen antamia lukuisia viserryksiä milloin mistäkin, niin tulee pakosta ajatelleeksi vanhaa tarinaa pojasta piloillaan huusi: "Susi tulee" ja teki sen toistuvasti, joten kukaan ei häneen lopulta enää uskonut. Kun poika sitten tosipaikan tullen huusi, oli jo muille liian myöhäistä. Työautoni vinkaisee kesäpyörien vanteilla noin 30 kilometrin välein ja ilmoittaa, ettei löydä pyöriä. Hilpeäähän tämä kerran oli kun ajelin aivan uudella alueella ja tunnetusti karttaohjelmat laahaavat. Täten ajelin tiettömällä alueella ja ilman renkaita. Nykyautoissa on näitä piipittäviä, visertäviä, ym. merkkiääniä tajuton määrä. Kuka enää viitsii välittää jokaisesta vinkaisusta. Saman ilmiön olen huomannut myös ihmisten reagoinnissa varoitusvaloihin. Suojateiden läheisyyteen on tullut sinistä ja keltaista välkettä, jotka varoittavat autoilijaa lähestyvästä jalankulkijasta, mutta välkkeen aiheuttaa myös suojatietä lähestyvä rusakko. Oliko sen kuolemaan johtaneen auto-onnettomuuden syy juuri tämä eli henkilöauto lähti ohittamaan rahtivaunua ja törmäsi tien huoltoautoon kohtalokkain seurauksin, jolla keltaiset varoitusvalot olivat käytössä. Samoin ei enää havaita hälytysajossa olevaa ambulanssia tai paloautoa. Sinistä kun vilkkuu siellä sun täällä.

Epäilen suuresti tuonkin teknologian toimimista talvisissa olosuhteissa. Onhan tunnettua nuo VR:n ongelmat talviaikaan. Jos mennään tuohon kolhaisuuni, niin työautossani on ns. peruutustutkat edessä ja takana. Pölyävä lumi tekee niistä käyttökelvottomat, joissakin ajamissani autoissa ne myös reagoivat puskurin taakse kertyvään jäähän. Luonnollisesti ulvonta on loputun ja näyttö, jossa viivat lähenevät auton kuvaa, on solmussa eikä kerro enää mitään. Täten on järjestelmä kytkettävä pois. Olisiko kolhu ollut väistettävissä, jos järjestelmä olisi ollut toisin rakennettu ja nimen omaan pohjoisen olosuhteisiin, ei Teneriffan olohin.

Jokainen pyryssä ajanut tuntee nykyajan ihmeet. Tuulilasit ovat suuret ja pyryllä alkaa kertyä ikkunan alareunaan ja sivuille jäämatot sekä jäätymättömät tuulilasin pyyhkijät keräävät jäätä itseensä ja näkyvyys sumenee sumenemistaan. Yksi oli kysynyt, että miksi näihin ei saada lämmitettäviä laseja. Maahantuojan vastaus oli, että pohjoiset markkinat ovat niin pienet, että sellaisten lasien toimittaminen on liian kallista. Herää kysymys, miksi sitten takalasien ja sivupeilien lämmitys on vakio varuste?

Artikkelin lause: "Auton akseleihin sijoitetut anturit mittaavat renkaiden pyörimisnopeutta ja kitkaa eri ajotilanteissa.". Just joo, omassa työautossa syttyi varoitusvaloja joka lähtöön. Jäätä oli kertynyt antureihin ja lakkasivat automaattinen käsijarru, luistonesto ja ajon vakautusjärjestelmä vastaamatta. Ja kaikki vain jään takia. Mitähän viestejä ja viserryksiä sitä vielä saakaan kuulla?

Jos jatketaan tällä älylinjalla, niin eikö tulisi jalankulkijoiden jalkineisiin asentaa anturit, jotka estävät tien ylityksen suojatien ulkopuolella (luonnollisesti tunnistaa suojatien läheisyyden) ja valo-ohjauksen ollessa punainen. Pyöräilijöille automaattinen valon kytkentä ja tien ylitystä valvova anturi, joka kehottaa: "Himmaa ny ees vähä.". Juu ja vaatteisiin hämäräkytkimellä aktivoituvat heijastimet. Autoihin luonnollisesti tunnistimet nopeusrajoituksiin, jotka kytkevät nopeuden rajoittimen ja liikennemerkkitunnistuksen, etteivät nyt sentään kiellettyä ajosuuntaa vasten ajaisi.

Tiedon siirto artikkelin mukaan tapahtuu matkapuhelinverkkoa tai langatonta lähiverkkoa käyttäen. No, sen on varma se, ettei tämäkään järjestelmä ole aukoton. Kun on ollut näitä äänestä tekstarilla, niin matkapuhelinverkko on tukossa. Sama koskee langatonta verkkoa. Muistan hyvin tuon viimekesäisen mammuttikonsertin, jossa älypuhelimien avulla lähetettiin valokuvia ja videokuvaa verkon yli. Arvatkaas miten meille kävi? Data pimeni, maksua varmentavilla korteilla ei voitu suorittaa, sillä varmentavaa yhteyttä ei ollut ja voitte arvata, että asiakkaat olivat iloisia.

Kuten vanha kansa sanoo, niin: "Äly hoi, älä jätä". Opetetaanko nyt tiellä liikkujat liian helppoon elämään? Kyllä se auto vinkaisee, jos jotain on vialla. Kuten etu- ja takapenkiltä kuultuna on moni sanonut: "Puolet autoilijoista pitäisi laittaa uudelleen autokouluun.". Vai onko kyseessä monen tiellä liikkujan kohdalla vain puhdas, rehellinen itsekkyys?

tiistai 8. tammikuuta 2013

Eläkeiän nosto



Nyt on ollut paljon puhetta eläkeiän nostosta, työuran pidentämisestä ja työvoimapulasta. Erikoiseksi tekee asian vielä Valtion Taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtajana aloittava Juhana Vartiainen, joka on sitä mieltä, että vanhoilta työntekijöiltä pitäisi palkkaa alentaa suorituskyvyn alentumisen mukaan.

Irtisanomisia on ollut paljon ja viimevuonna sen saldo on jotakuinkin 16 000 työntekijää. Puhutaan työvoimapulasta ja samaan aikaan pistetään väkeä pihalle. Puhutaan, että tarvitaan maahan muuttajia paikkaamaan vaje.

Höpö höpö, sanon minä.

Nuorille työtä, mutta kuka palkkaa juuri koulunsa päättäneen nuoren kun ei työkokemusta ole ja kuka palkkaa iäkkään, jolla on työkokemusta paljon, mutta koulutus vanhaa muotoa. Kuten jo 2011 olen kirjoittanut otsikolla Opetusministeriö on huolissaan. Koulutuksiin on tullut laajoja muutoksia ja koulutusajat pidentyneet useilla vuosilla. Kun entisessä ammatissani kuuntelin opiskelijoita oli tunteja paljon hilavitkutin tiedoissa, mutta ei ammatillisissa tiedoissa. Oli oppiaineita siitä kuinka kohtaan asiakkaan, miten näytän osaavalta, olenko ammattilaisen näköinen, jne. Ammattisanastoa ei tunnettu lainkaan ja käytännön työvälineitä ei harjoittelutunneilla ollut.

Olen vanhaa kansaa ja työntekijä palkattiin taitojen mukaan. Nykyisin assan vessan siivooja tarvitsee hygienia passin. Koulutukset ovat pidentyneet ja pidentyneet. Hoitajakoulutuksessa ne olivat 1,5 ja 2,5 vuotta. Nyt alle kolmen vuoden ei yhtään enää ole. Täten eivät nuoret työllisty. Koulutusta vaaditaan, mutta koulutukset eivät sisällä konkreettisia taitoja. Kuten tunnettua teoria ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Kuten jo ammoin luotiin huumorinen Työtä sinulle. Ikävaatimus 20 v. ja kolmenkymmenen vuoden työkokemus.

Kävin kansalaiskoulun, jonka oppiaineisiin kuului konekirjoitus ja koska arvosanani oli hyvä, sain konekirjoittajan paikan. Nykyisin en sitä saisi, koska minulta puuttuu virallinen paperi, vaikka koe silloin suoritettiin virallisten vaatimusten mukaan. Osaamista ja tietotaitoa ei ole olemassa ilman todistusta. Luontaisia kykyjä ei myöskään lasketa. Ratkaisijana osaamisesta on A4, jossa joku todistaa, että olet lusinut 72 op oppiaineissa X, Z ja Y. Pitäisikö ottaa käyttöön kansalais-CV, jossa jokainen voisi kertoa osaamisestaan, esim. tyyliin; "Olin jo koulussa hyvä matematiikassa ja tykkään yhä tehdä erilaisia matemaattisia harjoituksia sekä pidän peleistä, joissa numerot ovat merkittävässä asemassa vaikka työni tein laitosmiehenä vanhainkodissa". Tällainen henkilöhän olisi aivan loistava tukihenkilö pienille koululaisille, joille numerot ja matematiikka eivät avaudu.

Olen jo vanha ja minun ikäistä ei enää palkata. On raihnaisuuksia ja vajaa kuntoisuutta. Työintoa ei puutu. Haluan yhä antaa panokseni, tarjota tietotaitoni käyttöön. Mutta moni työnantaja ei sitä halua. Jo perustuslaki kieltää syrjinnän iän puolesta, mutta tästä työnantajat viis veisaavat. Liian nuori ja kokematon tai liian vanha ja raihnas. Kuten isäni sanoi ammoin: "Kuinka me saamme uusia ammattitaitoisia kollegoja jos me vanhat emme jaa tietotaitoamme.".

Juhana Vartiaisen mukaan palkkaani pitäisi siis laskea, koska olen vanha. Julkishallinnon virkamiehinä on usein erittäin iäkkäitä kansalaisia ja heidän palkkansa on usein hyvin korkea. Perusteena tähän työn vaativuus ja siihen vaadittu pätevyys. Ikä ei alenna suorituskykyä vaan sairaus, joka rajoittaa voimakkaasti työsuoritetta. Maailman yleisintä sairautta eli lorvikataria sairastetaan kaikissa ikäryhmissä.  

Eläköitymiseen johtavista sairauksista suurin ryhmä on tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Operatiivinen hoito aloitetaan vasta sitten kun työkyky on jo menetetty. Näin menetetään työvuosia. Yksityisellä työnantajalla tuntuu olevan ideoita työnkuvan muuttamiseen työntekijän toimintakunnon alenemisen johdosta. Julkishallinnossa tavallisesti osoitetaan ovea. Itsekin yritin päästä arkistoon, puhelinkeskukseen, jne. (olin näitä töitä jo ammoin kunnalla tehnyt), kun nivelet kieltäytyivät yhteistyöstä osastotyössä. En tullut valituksi ja hilpein perustelu oli se, että minun sijalleni osastolle olisi täytynyt palkata toinen henkilö. Sitä ei ilmeisesti tarvittu silloin, kun irtisanouduin ja lähdin kevyempiin töihin yksityiselle sektorille. Vein mukanani yli kahden vuosikymmenen työkokemuksen ja tietotaitoni (tai oikeastaan tuon lisäksi vein kahden edellisen sukupolven tietotaidon myös eli oikeastaan 70 vuotta osaamista pois mennessäni). Kevyemmät työt talossa olivat varattu myös eläkeuhan alaisille. Kollegani esittivät myös tuolloin esimiehistölle, että minut palkattaisiin taloon teknikkona, joka käyttöhuoltaisi laitteet, opastaisi uudet työntekijät niiden käyttöön eli olisin puhtaasti teknikko. Ei kelvannut, perusteluna oli, että osastolla on jo osastoavustaja. He eivät ymmärtäneet, että olisin ollut kaikkien toimipisteiden teknikko. Yksityiselle puolelle minut palkattiin sairauksistani huolimatta. Katsottiin, että etuni on halu tehdä työtä. Nykyisellä alallani palkkaus on prosenttipohjainen eli jokaiselle tulee palkkaa vain ahkeruutensa mukaan. Pitäisikö mallia soveltaa laajemmin?

Pitäisin nuorten työllistymishaluttomuuteen yhtenä syynä pätkätyöt. Ei ole varmuutta huomisesta leivästä. Muista itsekin nuoruudestani, jossa työsopimus oli maanantaista perjantaihin. Johtaja panttasi seuraavaa viikkoa perjantai-iltapäivään. Lisäksi hän oli minut laittanut viikonlopun sijaislistalle. Pahimmillaan olin töissä seitsemänä päivänä viikossa. Tämä pätkiminen aiheutti myös sen, ettei minulla ollut lomaa kuuteen vuoteen. Sitä kuunteli katkerana vakituisia, jotka kertoivat lähestyvästä lomasta. Itse jos lomaa halusi niin se tarkoitti työstä kieltäytymistä. Motivaatiota lisäävää eikö totta. Poltetaanko nuori työntekijä liian nopeasti loppuun? Eläköitymisen syissä on verrattain korkealla masennus.

Kun kansaneläke aikanaan tuli, niin sen raja oli 65-vuotta ja legendan mukaan rajaksi tuli tuo, koska miesten keskimääräinen elinikä oli tuolloin 67-vuotta. Myöhemmin tuli ammattikohtaiset eläkeiät. Yötyötä tekevällä hoitajalla se oli 58 vuotta. Sitten taas muutettiin ja tuli yhtenäinen eläkeikä, joka on tuo ensiksi mainittu. Ns. eläkeläisiä on ollut töissä koko tietoisen elämäni aikana. Monella olisi ollut intoa tehdä enemmän, mutta sanktiot olivat turhan kovat eli veroprosentti nousi huomattavasti ja eläkkeestä taidettiin napata puolet pois, jos liikaa työskenteli. Monet ammattilisenssit umpeutuvat kun mittariin tulee 70 vuotta. Tosi asiahan on se, että toiset rupsahtavat aiemmin kuin toiset sekä fyysisesti, että henkisesti. Tästä loistavana esimerkkinä on konduktorin sanat junassa (Helsinki - Oulu) matkalippuja rei'ittäessään: "On tämäkin maa mallillaan, 19-vuotias poika matkustaa eläkeläiskortilla ja 70-vuotias ukko opiskelijakortilla.". Ihmisen elinikä on noussut, sillä lääkkeillä voidaan hoitaa yhä useampia sairauksia, mutta ei ole lääkettä joka estäisi iän mukanaan tuomat muutokset elimistössä ja nämä muutokset etenevät yksilöllisesti. Jos eläkeikää nostetaan ja edellytetään, että ihminen on tuohon saakka töissä, niin pitää oikeasti miettiä myös ihmisen toimintakuntoa. Vai haluatko pilotiksesi virkeän papparaisen rollaattorinsa kanssa tai reippaan puheliaan mummon pankkitiskin taakse, joka ei tosin muista onko tänään tiistai vai torstai.

Miksi meillä on edes tuollainen eläkeikäjärjestelmä? Se on mielestäni hyvin rasistinen järjestelmä. Fyysinen kunto hyvä/kohtalainen ja intoa tehdä, suunnitella ja touhuta. Sitten tulee kalenterista vastaan viimeinen käyttöpäivä. Varsin epäreilua vai mitä sanotte.