Vähän vakuutuksista

Tuossa muutama päivä sitten Saara Auvinen kertoi tarinansa julki ja hyvä niin, sillä vakuutuslääkäreiden päätökset ovat olleet ihan omaa luokkaansa ja omakohtaisten kokemusten mukaan heidän anatomian tuntemuksensa vaikuttaa olevan jokseenkin harhaoppisella tasolla. Ja varsinkin vanhempi lukijakunta muistaa tuon vanhan letkauksen, jota jo isoisäni käyttivät (jos olisivat elossa niin ikää olisi paljon päälle 110) eli Pohjola korvaa, paitsi vahingon sattuessa.

Palautetaan mieliin Saaran tarina. Hän on ratsastus valmentaja ja yrittäjä, joka työpaikallaan putosi hevosen selästä, saaden keskivaikean aivovamman ja niskan retkahdusvamman sekä murtuman ja ruhjeita. Nykytilasta lainaan suoraan Saaran sanat: "Pysyn vain noin seitsemän tuntia päivässä hereillä. En tunne janoa enkä nälkää. Tarvitsen henkilökohtaisen avustajan apua arkiaskareissa. Käsien motoriikka on heikkoa ja kävelen vielä normaalia hitaammin.".

Hänellä oli täyskattava vakuutus ja viime marraskuuhun asti maksoi hänen vakuutus yhtiönsä korvauksia, mutta sen jälkeen teki vakuutuslääkäri päätöksen, että Saara on nyt työkykyinen. Saara valitti ja mutta tulokset jäivät laihoiksi. Vaikka erikoislääkärit Hyksistä ovat todenneet, että vammoista on aiheutunut vaikea jälkitila ja siitä johtuva työkyvyttömyys.

Ihan pienen välähdyksen tarjoan teille katsottavaksi. Yle Areenassa on vielä 25 päivää katsottavissa Jonaksen tarina. Ohjelma on ruotsin kielinen, mutta suomeksi tekstitetty  http://areena.yle.fi/1-2393920?autoplay=true

Olen entinen hoitaja ja erikoistunut neurologiaan, joten voitte arvata, että ihmiselimistä rakastan kaikkein eniten aivoja. Kaikilla ne ovat saman kokoiset, mutta toimintaerot ovatkin sitten valtavat. Osin toiminnat ovat sukupuolisidonnaisia, mutta ei aina. On naisia, jotka ajavat pitkiä yhdistelmiä ja miehiä, joilla on ongelmia Nissan Micran kanssa eli avaruudellinen hahmotuskyky. Tämä vain yhtenä esimerkkinä. Toinen on matemaattisesti lahjakas, joku musikaalisesti, joku verbaalisesti ja taiteellisesti, jne.

Aivot ovat melkoisen hyvässä suojassa kallon sisällä ja uivat nesteessä, siksi vauriot syntyvät helposti. Pään tärähdys saa aivot liikkeelle ja mitä kovempi tärähdys, niin vaurioita tulee. Aivoja vaurioittavat myös kallon murtumat, aivoinfarkti ja -vuoto. Niskan retkahdusvamma ja niin sanottu piiskaniskuvamma saattavat aiheuttaa selkäytimen tärähdysvamman, joka periaatteeltaan samanlainen kuin aivotärähdys, mutta vaikuttaa lievemmissä tapauksissa vain käsien/käden toimintaan ja vaikeammissa tapauksissa vaikutukset voivat olla laajemmat.

Toipuminen onkin sitten toinen juttu eli pääsen jälleen perään kuuluttamaan sanaa Yksilöllisyys. Niskan tärähdysvammasta toipuminen kestää keskimäärin ½-1 vuotta, mutta noin kymmenelle prosentille jää pysyvä vaurio, joka ei korjaannu. Aivovammat vievät pidemmän ajan, mutta pysyvän vaurion saaneiden prosentti onkin sitten jo toinen asia.

 Maksamme omia tapaturmavakuutuksia, työnantajamme on vakuuttanut meidät työtapaturmien varalta ja yrittäjät itsensä. Urheilu- ja harrasteseuroilla on vielä omat tapaturmavakuutukset. Mukaan liitettäköön kodin, ajoneuvon, muun kulkulaitteen, jne. vakuutukset.

Mutta ne korvaukset ovatkin jo sitten toinen juttu. Autoni (Dodge Mirada) paloi kotipihalla ajon päätteeksi. Syynä lienee ollut polttoaineletkun halkeaminen (emme tienneet, että auto oli seissyt yli vuoden, joten letkut olisi pitänyt huollossa vaihtaa) ja auto tuhoutui lunastuskuntoon. Ostohinta oli yli kymppitonni ja vakuutus korvasi siitä vain 4500 €, joka sisälsi tuhoutuneen irtaimiston (työkalut, ym.). Perusteluna oli omistajien lukuisa määrä. Itse haluaisin kyllä tietää sen, että miten se vaikuttaa asiaan, sillä jokainen tietää, että vanha jenkki kiertää ja yleisin syy vaihtoon on se, että rahat menee vaippoihin ja auto jää.

Palatkaamme siten sairauspuolelle ja vakuutuslääkäreihin. He ovat kuin kirjanoppinut hoitaja, joihin itse olen törmännyt niin sairaana kuin entisen ammatin puitteissa. Siksi kerron tällaisesta yhden tarinan. Minulle oli tehty vatsan alueen leikkaus, iso ja pitkä kestoinen. Kun tulin heräämöstä, niin pyysin juotavaa ja vastaus oli, että sinä voit pahoin nukutus- ja kipulääkkeiden vuoksi. Ihanks totta, en tiennytkään? Pyysin saada nousta ylös, koska halusin saada nivelten jäykkyyden pois. Ei onnistunut, sillä pitkä paasto, leikkaus, sekä nukutus- ja kipulääkkeet aiheuttavat huimausta. No, kiitti tästäkin tiedosta. Sitten tuli nälkä ja pyysin ruokaa, vastauksena sain vain sen, että tipan kautta saan kaikki tarvittavat ravintoaineet. Kiitti vitusti tästäkin vähästä, sillä se pirun tippa ei ollut tippunut muutamaan tuntiin. Soitin sitten puolisolle, että tuo jotakin syötävää. Täten oli tuo kuuluisa käyrä noussut perin korkealle, joten ilmoitin lääkärille, että huomenna kotiin. Tähän lääkäri totesi, että yleensä tämän kokoisten toimenpiteiden jälkeen ei tässä vaiheessa kotiuduta. Kas pärskeles kun en moista ole kuullut.

Saara Auvinen ei ole yksin ja siksi kerron jälleen tämän aiemmin kirjoitetun. Tässä kertomuksessa ei ole kysymys tapaturmasta vaan perinnöllisestä sairaudesta. Minä, reppana, sain geenit ja nivelrikko oli taattu. Ainoa vaan, että se alkaa jo nuorena eli ensioireet tulevat keskimäärin kaks vitosena. Vuodet kulki ja nivelrikko ei parane kuten viski vanhetessaan. Sairauslomien määrä tihentyi ja aloin suunnitella kevyempiä töitä. Näitä hain kunnalta, mutta aina tuli tyrmäys. Kevyemmät työt olivat sairaalassa varattu eläkeuhan alla oleville. Hain myös kaupungin arkiston hoitajaksi (olinhan ollut sitä jo sairaalassa aikoinaan), en tullut hyväksytyksi ja perustelu oli se, että minun sijalleni tarvitaan sijainen. No sitä sitten ei kai tarvittu, kun perin juurin kyrpiintyneenä irtisanoin itseni. No tämä oli loikka myöhempään aikaan.

Yritin päästä ammatilliseen kuntoutukseen ja työterveyslääkäri kirjoitti pitkän lausunnon tarpeestani saada kevyempi työ ja kun asiakkaalla itsellä oli jo suunnitelma, niin tätä työterveyslääkärin mukaan pitäisi tässä tilanteessa tukea. Muutaman viikon päästä sain kirjeen, jotka sisälsi todella madonluvut. Kuntien eläkevakuutustyhtiön ylilääkäri Esko Matikainen oli tehnyt päätöksen. Polvien nivelrikko ei ole kantavan nivelen nivelrikko, joten ammatillista kuntoutusta ei tulla tukemaan. Työterveyslääkäri repi peliverkkarinsa ilmoituksen johdosta ja myös siitä, että päätökseen ei ole valitusoikeutta. Jipii.

Työterveyslääkäri teki sitten lähetteen ortopedian eli luisten ongelmien hoitoon erikoistuneelle lääkärille. Hän totesi vikaa nivelissä ja lähetti reumatologille,  (reumasairauksien erikoislääkäri) kun muitakin perussairauksia oli, joilla voisi olla osuutta nivelkipuihin, joka totesi, ettei minulta löydy reumasairauksia. Nivelrikon oireita ovat liikekipu ja lepokipu sekä nivelen toiminnalliset häiriöit. Nämä tämä reumatologi sivuutti täysin. Diagnoosiksi tuli Arthalgia eli nivelkipu. Tiedän, se on vielä huonompi diagnoosi kuin päänsärky. Vaikka et syytä tiedä, niin sinulla on onneksi vain yksi pää, jota voi särkeä. Ihmisellä on vähän reilut parisataa luuta ja niissä on nivelet, joten missähän tuo arthalgia luuraa?

Sitten päästään toiseen ongelmaan eli erikoislääkäri vastaan työterveyslääkäri. Erikoislääkäri näkee ihmisen kerran tai kaksi, mutta omalääkäri tai työterveyslääkäri vuosikymmeniä. Kummalla on parempi näkemys ihmisen toimintakunnosta? Vakuutuslääkäri ei näe sairastunutta ikinä, ehkä poikkeuksena oikeuskäsittely, joten vakuutuslääkäri ei ikinä näe vamman vaikutusta yksilöllisellä tasolla. Siis edelleen se yksilöllinen reagtio, oppikirjan mukaan ei yksikään parane.

Eläkeiän nosto

Nyt on ollut paljon puhetta eläkeiän nostosta, työuran pidentämisestä ja työvoimapulasta. Erikoiseksi tekee asian vielä Valtion Taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtajana aloittava Juhana Vartiainen, joka on sitä mieltä, että vanhoilta työntekijöiltä pitäisi palkkaa alentaa suorituskyvyn alentumisen mukaan.

Irtisanomisia on ollut paljon ja viimevuonna sen saldo on jotakuinkin 16 000 työntekijää. Puhutaan työvoimapulasta ja samaan aikaan pistetään väkeä pihalle. Puhutaan, että tarvitaan maahan muuttajia paikkaamaan vaje.

Höpö höpö, sanon minä.

Nuorille työtä, mutta kuka palkkaa juuri koulunsa päättäneen nuoren kun ei työkokemusta ole ja kuka palkkaa iäkkään, jolla on työkokemusta paljon, mutta koulutus vanhaa muotoa. Kuten jo 2011 olen kirjoittanut otsikolla Opetusministeriö on huolissaan. Koulutuksiin on tullut laajoja muutoksia ja koulutusajat pidentyneet useilla vuosilla. Kun entisessä ammatissani kuuntelin opiskelijoita oli tunteja paljon hilavitkutin tiedoissa, mutta ei ammatillisissa tiedoissa. Oli oppiaineita siitä kuinka kohtaan asiakkaan, miten näytän osaavalta, olenko ammattilaisen näköinen, jne. Ammattisanastoa ei tunnettu lainkaan ja käytännön työvälineitä ei harjoittelutunneilla ollut.

Olen vanhaa kansaa ja työntekijä palkattiin taitojen mukaan. Nykyisin assan vessan siivooja tarvitsee hygienia passin. Koulutukset ovat pidentyneet ja pidentyneet. Hoitajakoulutuksessa ne olivat 1,5 ja 2,5 vuotta. Nyt alle kolmen vuoden ei yhtään enää ole. Täten eivät nuoret työllisty. Koulutusta vaaditaan, mutta koulutukset eivät sisällä konkreettisia taitoja. Kuten tunnettua teoria ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Kuten jo ammoin luotiin huumorinen Työtä sinulle. Ikävaatimus 20 v. ja kolmenkymmenen vuoden työkokemus.

Kävin kansalaiskoulun, jonka oppiaineisiin kuului konekirjoitus ja koska arvosanani oli hyvä, sain konekirjoittajan paikan. Nykyisin en sitä saisi, koska minulta puuttuu virallinen paperi, vaikka koe silloin suoritettiin virallisten vaatimusten mukaan. Osaamista ja tietotaitoa ei ole olemassa ilman todistusta. Luontaisia kykyjä ei myöskään lasketa. Ratkaisijana osaamisesta on A4, jossa joku todistaa, että olet lusinut 72 op oppiaineissa X, Z ja Y. Pitäisikö ottaa käyttöön kansalais-CV, jossa jokainen voisi kertoa osaamisestaan, esim. tyyliin; "Olin jo koulussa hyvä matematiikassa ja tykkään yhä tehdä erilaisia matemaattisia harjoituksia sekä pidän peleistä, joissa numerot ovat merkittävässä asemassa vaikka työni tein laitosmiehenä vanhainkodissa". Tällainen henkilöhän olisi aivan loistava tukihenkilö pienille koululaisille, joille numerot ja matematiikka eivät avaudu.

Olen jo vanha ja minun ikäistä ei enää palkata. On raihnaisuuksia ja vajaa kuntoisuutta. Työintoa ei puutu. Haluan yhä antaa panokseni, tarjota tietotaitoni käyttöön. Mutta moni työnantaja ei sitä halua. Jo perustuslaki kieltää syrjinnän iän puolesta, mutta tästä työnantajat viis veisaavat. Liian nuori ja kokematon tai liian vanha ja raihnas. Kuten isäni sanoi ammoin: "Kuinka me saamme uusia ammattitaitoisia kollegoja jos me vanhat emme jaa tietotaitoamme.".

Juhana Vartiaisen mukaan palkkaani pitäisi siis laskea, koska olen vanha. Julkishallinnon virkamiehinä on usein erittäin iäkkäitä kansalaisia ja heidän palkkansa on usein hyvin korkea. Perusteena tähän työn vaativuus ja siihen vaadittu pätevyys. Ikä ei alenna suorituskykyä vaan sairaus, joka rajoittaa voimakkaasti työsuoritetta. Maailman yleisintä sairautta eli lorvikataria sairastetaan kaikissa ikäryhmissä.  

Eläköitymiseen johtavista sairauksista suurin ryhmä on tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Operatiivinen hoito aloitetaan vasta sitten kun työkyky on jo menetetty. Näin menetetään työvuosia. Yksityisellä työnantajalla tuntuu olevan ideoita työnkuvan muuttamiseen työntekijän toimintakunnon alenemisen johdosta. Julkishallinnossa tavallisesti osoitetaan ovea. Itsekin yritin päästä arkistoon, puhelinkeskukseen, jne. (olin näitä töitä jo ammoin kunnalla tehnyt), kun nivelet kieltäytyivät yhteistyöstä osastotyössä. En tullut valituksi ja hilpein perustelu oli se, että minun sijalleni osastolle olisi täytynyt palkata toinen henkilö. Sitä ei ilmeisesti tarvittu silloin, kun irtisanouduin ja lähdin kevyempiin töihin yksityiselle sektorille. Vein mukanani yli kahden vuosikymmenen työkokemuksen ja tietotaitoni (tai oikeastaan tuon lisäksi vein kahden edellisen sukupolven tietotaidon myös eli oikeastaan 70 vuotta osaamista pois mennessäni). Kevyemmät työt talossa olivat varattu myös eläkeuhan alaisille. Kollegani esittivät myös tuolloin esimiehistölle, että minut palkattaisiin taloon teknikkona, joka käyttöhuoltaisi laitteet, opastaisi uudet työntekijät niiden käyttöön eli olisin puhtaasti teknikko. Ei kelvannut, perusteluna oli, että osastolla on jo osastoavustaja. He eivät ymmärtäneet, että olisin ollut kaikkien toimipisteiden teknikko. Yksityiselle puolelle minut palkattiin sairauksistani huolimatta. Katsottiin, että etuni on halu tehdä työtä. Nykyisellä alallani palkkaus on prosenttipohjainen eli jokaiselle tulee palkkaa vain ahkeruutensa mukaan. Pitäisikö mallia soveltaa laajemmin?

Pitäisin nuorten työllistymishaluttomuuteen yhtenä syynä pätkätyöt. Ei ole varmuutta huomisesta leivästä. Muista itsekin nuoruudestani, jossa työsopimus oli maanantaista perjantaihin. Johtaja panttasi seuraavaa viikkoa perjantai-iltapäivään. Lisäksi hän oli minut laittanut viikonlopun sijaislistalle. Pahimmillaan olin töissä seitsemänä päivänä viikossa. Tämä pätkiminen aiheutti myös sen, ettei minulla ollut lomaa kuuteen vuoteen. Sitä kuunteli katkerana vakituisia, jotka kertoivat lähestyvästä lomasta. Itse jos lomaa halusi niin se tarkoitti työstä kieltäytymistä. Motivaatiota lisäävää eikö totta. Poltetaanko nuori työntekijä liian nopeasti loppuun? Eläköitymisen syissä on verrattain korkealla masennus.

Kun kansaneläke aikanaan tuli, niin sen raja oli 65-vuotta ja legendan mukaan rajaksi tuli tuo, koska miesten keskimääräinen elinikä oli tuolloin 67-vuotta. Myöhemmin tuli ammattikohtaiset eläkeiät. Yötyötä tekevällä hoitajalla se oli 58 vuotta. Sitten taas muutettiin ja tuli yhtenäinen eläkeikä, joka on tuo ensiksi mainittu. Ns. eläkeläisiä on ollut töissä koko tietoisen elämäni aikana. Monella olisi ollut intoa tehdä enemmän, mutta sanktiot olivat turhan kovat eli veroprosentti nousi huomattavasti ja eläkkeestä taidettiin napata puolet pois, jos liikaa työskenteli. Monet ammattilisenssit umpeutuvat kun mittariin tulee 70 vuotta. Tosi asiahan on se, että toiset rupsahtavat aiemmin kuin toiset sekä fyysisesti, että henkisesti. Tästä loistavana esimerkkinä on konduktorin sanat junassa (Helsinki - Oulu) matkalippuja rei'ittäessään: "On tämäkin maa mallillaan, 19-vuotias poika matkustaa eläkeläiskortilla ja 70-vuotias ukko opiskelijakortilla.". Ihmisen elinikä on noussut, sillä lääkkeillä voidaan hoitaa yhä useampia sairauksia, mutta ei ole lääkettä joka estäisi iän mukanaan tuomat muutokset elimistössä ja nämä muutokset etenevät yksilöllisesti. Jos eläkeikää nostetaan ja edellytetään, että ihminen on tuohon saakka töissä, niin pitää oikeasti miettiä myös ihmisen toimintakuntoa. Vai haluatko pilotiksesi virkeän papparaisen rollaattorinsa kanssa tai reippaan puheliaan mummon pankkitiskin taakse, joka ei tosin muista onko tänään tiistai vai torstai.

Miksi meillä on edes tuollainen eläkeikäjärjestelmä? Se on mielestäni hyvin rasistinen järjestelmä. Fyysinen kunto hyvä/kohtalainen ja intoa tehdä, suunnitella ja touhuta. Sitten tulee kalenterista vastaan viimeinen käyttöpäivä. Varsin epäreilua vai mitä sanotte.