Eläkettä sopeutumiseen

Nyt on ollut paljon puhetta kansanedustajien eläkkeestä, kun on tullut pudottua pois pelistä. Räikein esimerkki on Päivi Lipponen, joka toimii hyväpalkkaisessa työssä ja nostaa samalla veronmaksajien kustantamaa sopeutumiseläkettä.

Mihin tarkoitukseen on kansanedustajan sopeutumiseläke tarkoitettu? Siihenkö, ettei seuraavalla äänestyskierroksella valheet ja paskan jauhanta enää uponnut äänestäjiin ja ansaitakseen jokapäiväisen leipänsä, joutuu oikeasti tekemään töitä. Kun on katsonut nykyisen eduskunnan eipäs-juupas-leikkiä, niin en yhtään ihmettele, että sopeutuminen tavalliseen yhteiskuntaan on vaikeaa, mutta tarvitseeko sitä rahallisesti tukea, kun kansa kitkuttaa jo muutoinkin raskaan verotaakan alla.

Etenkin minua ihmetyttää se, että sopeutumiseläkettä maksetaan aina siihen saakka, kun ex-edustaja tulee kansaneläkeikään. Päivi Lipponen nauttii hyvän palkan lisäksi parin tonnin eläkettä kuukaudessa ja vastaanotti eläkkeen heti vuoden 2015 vaalien jälkeen. Elon lyhyellä matematiikalla Päivi lypsää veromarkkoja noin 48000 vuodessa ja eläkeikään menessä lypsettyjä veromarkkoja on jo hyvän matkaa yli 800 000. Päivin pelkkä vuosieläke on monen duunarin yli neljän vuoden palkka, joten ei kuulosta kovin reilulta. Puhumattakaan Kelan maksamista peruspäivärahoista.

Hyvin avokätinen sopeutumiseläke muutettiin Sauli Niinistön esityksestä sopeutumisrahaksi, jota maksetaan 1-3 vuotta. Takautavasti ei sopeutumiseläkkeeseen oikeutettujen osaan kajottu, joten monet ex-edustajat nauttivat avokätistä etuutta pitkälti 2040-luvulle.

Miten on voitu luoda tällainen järjestelmä? Harvassa ovat ne kansanedustajat, jotka joutuvat työttömyyskortistoon. Tavallisesti heillä on jo paikka vanhastaan tai sellainen pian räätälöidään. Herrat näköjään pitävät hyvän huolen omistaan, mutta tämän valossa on järjetöntä vaatia tavallisia kansalaisia säästötalkoisiin, yhteiskunnan edun varjolla, jos kerran toiset käyttävät sitä täysin pokkana hyväkseen.

Epäreilulta järjestelmä kuulostaa myös siksi, että moinen eläke, joka kestää vuosikymmeniä, annetaan taivaan lahjana täysin terveille, työkykyisille ja korkeasti koulutetuille henkilöille. Kun tavallisesta työntekijästä tulee syystä tai toisesta raihnainen, niin piukassa on sairaseläkkeen saaminen. Viime aikoina on esillä ollut useasti aivovamman tai hermoratavaurion saaneet, joille hylkypäätös normaali käytäntö ja sotiminen tuottoisia eläkevakuutusytiöitä vastaan kestää vuosia ja moni uupuu jo matkan alussa.

Sairaeläkettä ei tipu vaikka lääkärit kirjoittaisivat biblian verran sivuja painavaa asiaa. Aina eläkelaitoksen lääkärit löytävät syyn, jotta sitä ei tarvitse myöntää ja edessä ovat hyödyttömät kuntoutukset. Eikö kansanedustajien toiminnan arviointi pitäisi täten olla syy arvioida, tarvitseeko hän rahaa sopeutumiseen vai ei.

Huvittavaksi keskustelusta tekee Antti Rinne, joka ilmoittaa, ettei hyväksy moista verorahoilla pelammista ja olisi valmis lopettamaan koko homman. Pahoin epäilen, sillä onhan Päivi puolue toveri ja kaveria ei jätetä noissa piireissä.

Saanko koskaan eläkettä?

En ja tätä mieltä oli jokainen 1980-luvun lopun nuori hoitaja, kun ammatilliset eläkeiät poistuivat. Nyt eläkeikä keskustelu uudistuksen jälkeen käy vilkkaana ja yleisönosastojen itkuvirsien syynä on ollut leskeneläke, joka on hieman yli neljäsää, jos on oikeutettu korotusosaan.

Nykyinen eläkeuudistus pohjautuu työajan pidentämiseen ja elinaikaennusteeseen. Kaava on sama kuin tuo vanhojen ammatillisten eläkeikien poistamisen aikana eli rajataan ylin syntymävuosi, joka saa pitää vanhan 65-eläkeiän. Ne joiden syntymävuosi on tuoreempi, niin lisäkuukausia tulee asteittain. Minun ei kannattanut ottaa ammatillista eläkeikää (tuolloin kolmivuorotyötä tekevä hoitajan ammatillinen eläkeikä oli 58 vuotta), sillä syntymävuoteni takasi, että ammatillinen eläkeikä olisi ollut 64 vuotta ja 11 kuukautta. Tuossa kohtaa tuo armokuukausi oli yksi tyhjän kanssa, sillä jokainen tiesi, ettei selviä edes kuuteen kymppiin. Minun osastolla oltiin yöt yksin ja pari kertaa yössä piti yliyökön käydä apuna, mutta jos ensiapu oli ruuhkainen, niin teit kaiken yksin. Ergonomia ei myöskään ollut paras mahdollinen, kun rakennus oli 1930-luvun alusta.

Erityisesti ekäkeiän nostoa ovat kritisoineet palomiehet. Heidän ammatillinen eläkeikä taisi ollut 55 vuotta (pistäkää alkavan dementian piikkiin, jos muistin väärin). Monissa toimissa alkaa toimintakunto loppua jo viidenkympin rajapyykin ylitettyä. Korvaavia ja kevyitä hommia ei kaikille riitä. Myöskin tulee katu-uskottavuus kuvaan mukaan. Muistan eläkkeelle jääneen sairaanhoitajan, joka lupasi, että voi yhden yövuoron käydä tekemässä, jos ketään muuta ei saada. Nostotilanteissa hänellä oli niskatuki. Luotatko turvallisuuteen?

Uudistuksen ainoa ilonpilkku oli se, että eläkekertymä alkaa työntekijöillä 17 vuotiaana ja yrittäjillä 18 vuotiaana. Nykyisin tuo ryhmä taitaa olla kovin pieni, mutta minun nuoruudessa oli tavallista, että töihin mentiin jo 16 vuotiaana, mutta eläkekertymä alkoi vasta 23 vuotiaasta alkaen. Hieman ehkä epäreilu yhtälö.

Sairauseläke onneksi jäi samaksi, mutta sen saaminen onkin sitten jo työn takana. Kun tulee vuosi täyteen sairauslomaa, niin putoaa pois sairauspäivärahan piiristä ja tällöin on työnantajalla oikeus päättää työsuhde. Sairauseläkehakemuksen käsittelyaika on kolmisen kuukautta ja saattaa tulla bumerangina takaisin. Vakuutuslääkäreiden tietämys anatomiasta ja fysiologiasta tuntuu olevan jostain välimaastosta Hyvin kyseenalaiset tiedot - Erittäin harhaoppiset tiedot. Tämä on sekä omakohtaista, että lukemattomilta ihmisiltä kuultua.

Erityiseläkkeelle on mahdollista päästä raskaasta työstä, mutta mikä on raskasta työtä. Sekö, että ponnistelet fyysisin voimin vai se, että henkinen kantti on rasituksella koko ajan. Tähän ei kukaan ole vastausta antanut ja tuskin pystyykään, sillä vain yksilö pystyy määrittämään, onko rasitus hänelle kohtuuton. Kuitenkin tätä edellyttää 38 vuoden työhistoriaa ja todettua sairautta. Osa-aikaeläkkeelle voi myös jäädä, mutta senkin ikäraja on melko korkea.

Entä se eläkkeen määrä? Jos jää liian aikaisin, niin määrä pienenee ja jos jaksat seitsemän kymppiseksi, niin saat täyden bonuksen. Kuinka moni jaksaa? Itseäni epäilyttää suuresti rahojen riittävyys, sillä osa eläkkeestäni tulee Kevalta (Kuntien Eläkevakuutus) ja sen pääjohtajilla on palkat olleet muhkeat ja bonuksena sitä sun tätä. Lisäksi kun ottaa huomioon entisen pääjohtajan (Aulus) toiminnan yhtiön rahojen suhteen, niin epäilen, etteivät ne riitä enää kuin pennosiin.

Työntekijöiden työeläkemaksujen prosentti nousee joka vuosi ja kun mittariin tulee 53, niin maksu pompsahtaa. Pienpalkkaiselle tuo 1,5 % korotus tuntuu jo kovalta.

Itse en ole näkemässä 70-vuotiasta hoitajaa, palomiestä, opettajaa tai minkään muunkaan ammatin edustajaa, sillä olen onneksi tukevasti kiertokulkuni kulkenut ja maan povessa tai sitten minun on peitottava Isä Akaki ja pahan päiväisesti.

Oikea eläkeikä

Vanhuuseläkettä on sorvattu pitkään. Yleinen eläkeikä on 65 vuotta. Tätä on haluttu hilata ylemmäksi, mutta vastustus on käynyt kiivaana. Vastakkain on ollut kevyt ja raskas työ. Kova polemiikki nousi myös paavi parasta, joka katsoi ettei lähes 90-vuotias enää jaksa hoitaa velvollisuuksiaan. Säälittävä näky oli myös presidentti Kekkosen viimeiset viralliset esiintymiset.

Nyt on saatu jonkinlainen sopimus aikaiseksi siitä, että fyysisesti ja henkisesti raskasta työtä tekevät pääsisivät helpommin eläkkeelle. Miten laki sitten muotoillaan, jää arvoitukseksi.

Fyysisesti raskas työ on helppo määritellä ja tähän kohderyhmään on ensimmäisenä aina sijoitettu poliisit, palomiehet, sotilaat, vangin- ja rajavartijat. Yllättäen miesvaltaiset alat. Tästä on unohdettu kutsumusammatti eli hoitaja. Monet muutkin ammatit aiheuttavat fyysistä rasitusta, kuten rakennustyöläiset, autonkorjaajat, jne. Tosin näiden ammattiryhmien edustajat jäävät sairauseläkkeelle ja usein alle 60-vuotiaana, kun kroppa on sanonut työsopimuksen irti.

Henkisesti raskas työ on jo vaikeampi määritellä. Tähän ryhmään liitetään helposti sosiaalityöntekijät ja erityisopettajat. Ryhmään kuuluu kuitenkin paljon laajempi ammattikuntarypäs. Tänä päivänä on tarhan täti jo helisemässä kullan nuppujen edesottamuksista. Ei tarvitse mennä töihin vankilaan tai mielisairaalaan vaan riittää kun olet alakoulun opettaja, hoitaja terveyskeskuksessa, myyjä kaupassa, jne. Solvaukset, haistattelu ja uhkaukset ovat arkipäivää. Moni heistäkin jää sairauseläkkeelle psyykkisten sairauksien johdosta.

Usein kuuluu puhuttavan vanhasta ammatillisista eläkeiästä, joka oli käytössä kuntasektorilla ja joissakin valtion ammateissa. Tavallisemmin se oli 58 vuotta ja edellytti vuorotyötä. Lentäjillä tuo oli alempi. Ne kuitenkin poistuivat jo vuonna 1989. Mediassa on esiintynyt tässä pieni virhe. Lainaan nyt suoraan lauseen aamun aviisista: "Poliisi voi jäädä 58-vuotiaana eläkkeelle, jos hän on valinnut iän eläkkeeseen.". Tämä ei koskenut nuoria työntekijöitä, jollainen olin itsekin tuohon aikaan (vaikka työvuosia olikin takana jo kahdeksan). Sain itse tuon lapun, jossa voin valita iänmukaisen eläkkeen, mutta valinnasta ei meille nuorille ollut mitään iloa, sillä kuponki kertoi, että meidän ammatillinen eläkeikä oli 64,3 vuotta. Vanhemmat työntekijät sen valitsivat, koska päätös oli heille edullinen. Seitsemän kuukauden etuus ei ollut optio, sillä jokainen tiesi, että fysiikka tulee vastaan paljon ennen.

Kun eläkeiästä on ollut etu- ja takapenkkiläisen kanssa puhetta, niin yhdeksi kysymykseksi on noussut työntekijän kyky suoriutua työstä. Ammattiautoilijoilta poistui ikään liittyvä ammattiluvan päättyminen. Eräs totesi: "Tilatessani taksin, voin tarpeen mukaan valita sopivan kaluston, mutta voinko jatkossa valita nuoren kuljettajan, ikälopun sijaan.". Vanheneminen muuttaa ihmisen toimintoja. Ensimmäisen ikääntymisen merkin kokee jokainen noin nelikymppisenä eli ns. ikänäkö. Kädet eivät riitä enää viemään lehteä riittävän kauas, jotta lukea näkisi. Fyysiset muutokset iän myötä tulevat yhtä varmasti kuin verokortti tammikuussa postilaatikkoon. Miten nopeasti ja missä muodossa ne tulevat on hyvin yksilöllistä. Toimintakykyä voidaan mitata, mutta nuorelle voi olla vanha työntekijä kauhun paikka (muistaako tuo enää mitään) ja vanhalle nuori on merkinnyt osaamattomuutta ja kokemattomuutta.

Ammattikunnalleni tulivat nyt nuo direktiivikoulutukset ja niiden myötä ammattiajolupa pitää uusia viiden vuoden välein. Tarvitsemme sen hakemiseen lääkärintodistuksen ja jos mittariin on kertynyt 45 vuotta, niin tarvitsemme lisäksi toimintakykytodistuksen. Moni kollega ihmetteli sitä, että lääkäri pyysi piirtämään kellotaulun ja siihen annetun kellon ajan viisareiden paikkoineen. Yksi kysyi minulta, että miksi tällainen ja voitko kertoa kun vanha hoitaja olet. Kerroin, että kellotaulu paljastaa alkavan Alzheimerin taudin. Hän hämmästyi ja kysyi, että jo 46-vuotiaalle tuollainen. Kyllä vastasin hänelle. Työurallani hoitajana olen nähnyt 42-vuotiaan Alzheimerin tautia sairastavan, joka ei enää kyennyt kommunikoimaan lainkaan. Sairaus ei katso ikää ja toimintakyky voi alentua myös henkisen rasituksen seurauksena.

Odotan suurella mielenkiinnolla tuota lakia ja miten sen sorvataan, jotta se toimisi viisaasti.

Kuntien eläkevakuutus yhtiön korvaukset

Kuntien eläkevakuutus eli nykyisin Keva on ollut mediassa hyvin laajasti esillä ja vähemmän positiivisessa valossa. 

Keva määrittelee itsensä näin: "Keva huolehtii kunta-alan, valtion, kirkon ja Kelan henkilöstön eläkeasioista. Hoidamme noin 1,3 miljoonan julkisen sektorin työntekijän ja eläkkeensaajan työeläkepalveluita. Keva vastaa kunta-alan henkilöstön eläkkeiden rahoituksesta ja eläkevarojen sijoittamisesta.".

Kevan toimitusjohtaja Merja Ailus omaa miljoonaluokan työsuhdeasunnon Katajanokalla ja remontoida se piti. Ainoa vaan on se, että Kevan rahaa paloi yli kaksisataa tuhatta euroa, sillä nättiä ja kaunista pitää olla. Höyryuunia, poreallasta, ym. tavallista, niin kehtaa kavereita kylään kutsua.

Että kehtaisi kavereiden luona vierailla, pitää olla työsuhdeauto ja tässä tapauksessa avobemari kaikilla lisäherkuilla. No nainen kun on, niin hän kertoo kiinnittäneensä ainoastaan huomiota miellyttävään väriin. Samoilla linjoilla on varatoimitusjohtaja  Tapani Hellstén, jolle Keva oikein tarjosi hulppeaa mersua ja sen kiitollisena vastaan otti. Verot luontaiseduista ovat luonnollisesti matalammat kuin työntekijöille, joita nämä johtajat edustavat.

Palkkaa nämä johtajat saavat liki kaksikymmentä tuhatta euroa, mutta varaa omaan autoon ei ole. Entäpä ne työntekijät, jotka tuon kaiken kustantavat. Heidän peruspalkkansa on auki kahdestatuhannesta eurosta hieman yli kahteentuhanteen euroon, ilman vuorolisiä. Tästä rahasta, sitten kustannetaan Kevan toiminta. Tavallista heille on velkainen asunto ja ajoneuvona alle parintonnin rysä, jonka vuosimalli on viime vuosituhannelta.

Keva siis kertoo vastaavansa kunta-alan henkilöstön eläkkeiden rahoituksesta. Kun tulee minun aikani siirtyä eläkkeelle, niin en usko Kevan pystyvän maksamaan minulle senttiäkään vaikka palkastani sinne hieman yli kaksi vuosikymmentä lainvoimalla lahjoitin. Samaa mieltä ovat entiset kolleganikin.

Sivuillaan Keva kertoo lisäksi tekevänsä töitä työssä jaksamisen eteen. Työkyvyn heiketessä he tarjoavat ammatillista kuntoutusta, osatyökyvyttömyyseläkettä tai osa-aikaeläkettä sekä tukevat hylkäävän päätöksen saaneita, joita on runsaasti. Kunta-alalla työskennellessäni kuuntelin itseäni vanhempien ja nuorempien kommentteja, kun Keva eikä Kela apujaan tarjonneet. Usein tästä seurasi sairauslomien tihentyminen ja pidentyminen ja lopulta sairauseläke (ellei sitten kuolo korjannut satoaan aikaisemmin). Moni myös turhautui ja töihin raahauduttiin vaikka työpanos jäi heikoksi. Turhautuminen ei koskettanut ainoastaan työntekijöitä vaan kävi myös työterveyshuollon pinnan päälle. Itse en saanut ammatillista kuntoutusta tuki- ja liikuntaelinten sairauden runnellessa. Peruste oli anatomian sekä fysiologian vastainen ja sai työterveyslääkärini oikeasti polttamaan päreensä ynnä rikkomaan vaitiolovelvollisuutensa sanomalla: "Joka viikkoko minun, lääkärinä pitää hyväksyä tällaisia päätöksiä.".

Yllä kirjoittamani on johtanut mediassa keskusteluun hoitajien katoamiseen hoitoalalta ja minä olen yksi heistä. Jonkun arvion mukaan Terhikki-rekisterissä on noin 20 000 minun kaltaistani. Oikeuksiamme emme ole mitätöineet ja tuosta rekisteristä meidät yhä löytää, mutta ammattiala on vaihtunut. Osalla on päreet palaneet tehottomaan johtoon, palkkaukseen, työaikoihin, ym. ja osalla fysiikka ei enää yksinkertaisesti hoitotyötä kestä. Muista hyvin tuon kollegan, minua noin parikymmentä vuotta nuoremman. Kolme vuotta valmistumisen jälkeen työssä ja haki toisen alan koulutukseen. Hänen harminsa oli tehoton johto, joka pilasi työnkuvan, mutta hyvät työtoverit jaksoivat kestämään. Pahoillaan hän oli koulutukseen valituksi tultuaan, että meni kolme vuotta hukkaan hoitajakoulussa ja joutuu nyt luopumaan hyvistä työtovereistaan.

Nyt on Keva, sisäisenä tutkimuksena, ryhtynyt selvittämään etuuksien kohtuullisuutta. Alkuun kaiketi esitettiin ulkopuolista selvittäjää, mutta ilmeisesti likapyykkikasa ja luurangot kaapissa ovat sitä luokkaa, ettei niitä ulkopuoliselle voi esittää.

Herää oikeasti kysymys näiden johtajien palkoista, palkkioista, optioista, kultaisista kädenpuristuksista (mm. E-Floppi mainitakseni), etuisuuksista, ym. Monen johtajan kohdalla ei joko veroteta lainkaan tai sitten hyvin marginaalisella prosentilla. Suomen talous on kurimuksessa, mutta suurten yhtiöiden johtajat nauttivat etuisuuksia, joista työntekijä voi vain unelmoida lottovoiton merkeissä ja peruselämästä, jos selviää näiden yritysten toistuvista YT-neuvotteluista.

Katsoisin, että poliisitutkinta olisi paikallaan, mutta eipä taida onnistua, sillä useat lakien laatijat ovat näitä isokenkäisiä ja siten homman kotiin hoitaneet.

Eläkeiän nosto

Nyt on ollut paljon puhetta eläkeiän nostosta, työuran pidentämisestä ja työvoimapulasta. Erikoiseksi tekee asian vielä Valtion Taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtajana aloittava Juhana Vartiainen, joka on sitä mieltä, että vanhoilta työntekijöiltä pitäisi palkkaa alentaa suorituskyvyn alentumisen mukaan.

Irtisanomisia on ollut paljon ja viimevuonna sen saldo on jotakuinkin 16 000 työntekijää. Puhutaan työvoimapulasta ja samaan aikaan pistetään väkeä pihalle. Puhutaan, että tarvitaan maahan muuttajia paikkaamaan vaje.

Höpö höpö, sanon minä.

Nuorille työtä, mutta kuka palkkaa juuri koulunsa päättäneen nuoren kun ei työkokemusta ole ja kuka palkkaa iäkkään, jolla on työkokemusta paljon, mutta koulutus vanhaa muotoa. Kuten jo 2011 olen kirjoittanut otsikolla Opetusministeriö on huolissaan. Koulutuksiin on tullut laajoja muutoksia ja koulutusajat pidentyneet useilla vuosilla. Kun entisessä ammatissani kuuntelin opiskelijoita oli tunteja paljon hilavitkutin tiedoissa, mutta ei ammatillisissa tiedoissa. Oli oppiaineita siitä kuinka kohtaan asiakkaan, miten näytän osaavalta, olenko ammattilaisen näköinen, jne. Ammattisanastoa ei tunnettu lainkaan ja käytännön työvälineitä ei harjoittelutunneilla ollut.

Olen vanhaa kansaa ja työntekijä palkattiin taitojen mukaan. Nykyisin assan vessan siivooja tarvitsee hygienia passin. Koulutukset ovat pidentyneet ja pidentyneet. Hoitajakoulutuksessa ne olivat 1,5 ja 2,5 vuotta. Nyt alle kolmen vuoden ei yhtään enää ole. Täten eivät nuoret työllisty. Koulutusta vaaditaan, mutta koulutukset eivät sisällä konkreettisia taitoja. Kuten tunnettua teoria ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Kuten jo ammoin luotiin huumorinen Työtä sinulle. Ikävaatimus 20 v. ja kolmenkymmenen vuoden työkokemus.

Kävin kansalaiskoulun, jonka oppiaineisiin kuului konekirjoitus ja koska arvosanani oli hyvä, sain konekirjoittajan paikan. Nykyisin en sitä saisi, koska minulta puuttuu virallinen paperi, vaikka koe silloin suoritettiin virallisten vaatimusten mukaan. Osaamista ja tietotaitoa ei ole olemassa ilman todistusta. Luontaisia kykyjä ei myöskään lasketa. Ratkaisijana osaamisesta on A4, jossa joku todistaa, että olet lusinut 72 op oppiaineissa X, Z ja Y. Pitäisikö ottaa käyttöön kansalais-CV, jossa jokainen voisi kertoa osaamisestaan, esim. tyyliin; "Olin jo koulussa hyvä matematiikassa ja tykkään yhä tehdä erilaisia matemaattisia harjoituksia sekä pidän peleistä, joissa numerot ovat merkittävässä asemassa vaikka työni tein laitosmiehenä vanhainkodissa". Tällainen henkilöhän olisi aivan loistava tukihenkilö pienille koululaisille, joille numerot ja matematiikka eivät avaudu.

Olen jo vanha ja minun ikäistä ei enää palkata. On raihnaisuuksia ja vajaa kuntoisuutta. Työintoa ei puutu. Haluan yhä antaa panokseni, tarjota tietotaitoni käyttöön. Mutta moni työnantaja ei sitä halua. Jo perustuslaki kieltää syrjinnän iän puolesta, mutta tästä työnantajat viis veisaavat. Liian nuori ja kokematon tai liian vanha ja raihnas. Kuten isäni sanoi ammoin: "Kuinka me saamme uusia ammattitaitoisia kollegoja jos me vanhat emme jaa tietotaitoamme.".

Juhana Vartiaisen mukaan palkkaani pitäisi siis laskea, koska olen vanha. Julkishallinnon virkamiehinä on usein erittäin iäkkäitä kansalaisia ja heidän palkkansa on usein hyvin korkea. Perusteena tähän työn vaativuus ja siihen vaadittu pätevyys. Ikä ei alenna suorituskykyä vaan sairaus, joka rajoittaa voimakkaasti työsuoritetta. Maailman yleisintä sairautta eli lorvikataria sairastetaan kaikissa ikäryhmissä.  

Eläköitymiseen johtavista sairauksista suurin ryhmä on tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Operatiivinen hoito aloitetaan vasta sitten kun työkyky on jo menetetty. Näin menetetään työvuosia. Yksityisellä työnantajalla tuntuu olevan ideoita työnkuvan muuttamiseen työntekijän toimintakunnon alenemisen johdosta. Julkishallinnossa tavallisesti osoitetaan ovea. Itsekin yritin päästä arkistoon, puhelinkeskukseen, jne. (olin näitä töitä jo ammoin kunnalla tehnyt), kun nivelet kieltäytyivät yhteistyöstä osastotyössä. En tullut valituksi ja hilpein perustelu oli se, että minun sijalleni osastolle olisi täytynyt palkata toinen henkilö. Sitä ei ilmeisesti tarvittu silloin, kun irtisanouduin ja lähdin kevyempiin töihin yksityiselle sektorille. Vein mukanani yli kahden vuosikymmenen työkokemuksen ja tietotaitoni (tai oikeastaan tuon lisäksi vein kahden edellisen sukupolven tietotaidon myös eli oikeastaan 70 vuotta osaamista pois mennessäni). Kevyemmät työt talossa olivat varattu myös eläkeuhan alaisille. Kollegani esittivät myös tuolloin esimiehistölle, että minut palkattaisiin taloon teknikkona, joka käyttöhuoltaisi laitteet, opastaisi uudet työntekijät niiden käyttöön eli olisin puhtaasti teknikko. Ei kelvannut, perusteluna oli, että osastolla on jo osastoavustaja. He eivät ymmärtäneet, että olisin ollut kaikkien toimipisteiden teknikko. Yksityiselle puolelle minut palkattiin sairauksistani huolimatta. Katsottiin, että etuni on halu tehdä työtä. Nykyisellä alallani palkkaus on prosenttipohjainen eli jokaiselle tulee palkkaa vain ahkeruutensa mukaan. Pitäisikö mallia soveltaa laajemmin?

Pitäisin nuorten työllistymishaluttomuuteen yhtenä syynä pätkätyöt. Ei ole varmuutta huomisesta leivästä. Muista itsekin nuoruudestani, jossa työsopimus oli maanantaista perjantaihin. Johtaja panttasi seuraavaa viikkoa perjantai-iltapäivään. Lisäksi hän oli minut laittanut viikonlopun sijaislistalle. Pahimmillaan olin töissä seitsemänä päivänä viikossa. Tämä pätkiminen aiheutti myös sen, ettei minulla ollut lomaa kuuteen vuoteen. Sitä kuunteli katkerana vakituisia, jotka kertoivat lähestyvästä lomasta. Itse jos lomaa halusi niin se tarkoitti työstä kieltäytymistä. Motivaatiota lisäävää eikö totta. Poltetaanko nuori työntekijä liian nopeasti loppuun? Eläköitymisen syissä on verrattain korkealla masennus.

Kun kansaneläke aikanaan tuli, niin sen raja oli 65-vuotta ja legendan mukaan rajaksi tuli tuo, koska miesten keskimääräinen elinikä oli tuolloin 67-vuotta. Myöhemmin tuli ammattikohtaiset eläkeiät. Yötyötä tekevällä hoitajalla se oli 58 vuotta. Sitten taas muutettiin ja tuli yhtenäinen eläkeikä, joka on tuo ensiksi mainittu. Ns. eläkeläisiä on ollut töissä koko tietoisen elämäni aikana. Monella olisi ollut intoa tehdä enemmän, mutta sanktiot olivat turhan kovat eli veroprosentti nousi huomattavasti ja eläkkeestä taidettiin napata puolet pois, jos liikaa työskenteli. Monet ammattilisenssit umpeutuvat kun mittariin tulee 70 vuotta. Tosi asiahan on se, että toiset rupsahtavat aiemmin kuin toiset sekä fyysisesti, että henkisesti. Tästä loistavana esimerkkinä on konduktorin sanat junassa (Helsinki - Oulu) matkalippuja rei'ittäessään: "On tämäkin maa mallillaan, 19-vuotias poika matkustaa eläkeläiskortilla ja 70-vuotias ukko opiskelijakortilla.". Ihmisen elinikä on noussut, sillä lääkkeillä voidaan hoitaa yhä useampia sairauksia, mutta ei ole lääkettä joka estäisi iän mukanaan tuomat muutokset elimistössä ja nämä muutokset etenevät yksilöllisesti. Jos eläkeikää nostetaan ja edellytetään, että ihminen on tuohon saakka töissä, niin pitää oikeasti miettiä myös ihmisen toimintakuntoa. Vai haluatko pilotiksesi virkeän papparaisen rollaattorinsa kanssa tai reippaan puheliaan mummon pankkitiskin taakse, joka ei tosin muista onko tänään tiistai vai torstai.

Miksi meillä on edes tuollainen eläkeikäjärjestelmä? Se on mielestäni hyvin rasistinen järjestelmä. Fyysinen kunto hyvä/kohtalainen ja intoa tehdä, suunnitella ja touhuta. Sitten tulee kalenterista vastaan viimeinen käyttöpäivä. Varsin epäreilua vai mitä sanotte.

Bonuksia, sopimuksia ja säästöjä

Nyt on ollut esillä runsain mitoin herrojen saamat bonukset, optiot, asunnot ja salaperäiset sopimukset omien etujen ajamiseksi.

Finnair pomon "työsuhdeasunto" on  melkoinen palatsi ja hintava. Se sijaitsee vanhassa loistokkaassa talossa Helsingin herraskaisella alueella. Yhtiövastikkeenkin taitaa maksaa joku muu. Tavallisella duunarilla olla työsuhdeasunto 1h+k, verrattain syrjässä ja verottaja pitää huolta, että asuntoetu veroilmoituksessa näkyy. Sopassa mukana vakuutusyhtiö Ilmarinen, joka on tunnettu eläkevakuutusyhtiönä. Näitä tempauksia on tullut sen verran tasaisesti esille, joten voimme me työtä tekevät ja eläkemaksujamme maksavat sanoa soro noo tuleville eläkkeillemme. Näiden lehmänkauppojen vuoksi on syytä olettaa tuo ammoin tehty muutos on bonusrahoja herrolle eli työelämän eläkekertymä alkaa vasta 23:sta ikävuodesta. Minä ja monet ikäiseni aloittivat työnteon jo 16-vuotiaana ja me maksoimme tuolloin eläkemaksut palkoistamme. Nyt niitä ei lasketa ja minun ja monen muun 7 vuoden maksamat rahat ovat kadonneet jonkun taskuihin, mutta me emme niistä hyödy.

Optiot ovat johdon palkitsemisjärjestelmä muun ansiopalkan ja mahdollisten hallituspaikkatulojen, bonusten, osakekannustimien ja yrityksen maksamien ennakko-eläke-etujen lisäksi. Nyt on otsikoissa vilahtanut myös, että pomoille maksetaan euroja x, jotta talossa pysyisivät. Mikä piru näistä pomoista tekee niin ihmeellisiä olentoja, jotta heille syydetään rahaa erilaisin perustein ja samalla potkitaan ulos satoja ja tuhansia työn suorittajia. Jos firmassa ei ole tekijöitä, niin mistä se raha sinne jaettavaksi tulee? Eläkeikää ollaan nostamassa, mutta kuka maksaisi minulle bonuksena muutaman keinonivelen, jotta töissäni olisin vielä seuraavat parisenkymmentä vuotta. Johdolle jaetaan erilaisia palkkioita "suoritetuista töistä". Tavallisen duunarin erikoistaitoja ei korvata, vaan sitä osaamista/tietoa/taitoa pomot käyttävät kautta linjan häikäilemättömästi hyväkseen ja keräävät itselleen bonukset.

Salaisia sopimuksia, keskusteluja sun muita. Puolustusministeri kärähti omien puolen asian edistämisestä. Näitä herrat ovat aina tehneet, mutta minun tulee sääli. Stackars Ekenäs. Päättäjät ovat teitä sortaneet ja täten julkisuuden valokeilan julmaan valoon joutuneet. Ensin presidentti Halonen lupasi säilyttää Ekenäs BB:n. Kuitenkin toiminta alas ajettiin. Nyt puolustusministeri, joka on ruotsinkielinen halusi varuskunnan säilyvän. Draksvik on viidenneksi suurin työnantaja seudulla ja junayhteys Karjaa-Hanko (Karis-Hangö) kulki minuutilleen ajassa, kun poikien piti lomilta palaaman. Saavat tällä vauhdilla Suomen ruotsinkieliset kunnat ottaa käyttöönsä oman muunnelmansa Karjalaisten laulusta, kohdasta: "Konsa vaino Suomeamme kovin kourin koittelee silloin kurja Karjalamme Suomen surut soittelee".

Jotta herroilla menee hyvin, niin säästöjä tarvitaan. Ne otetaan duunareilta. Polttoaine maksaa jo maltaita, ruuan hinta pilvissä, jne. Ja lisää ahdinkoa halutaan korottamalla veroja sun muita maksuja. Tämä korotusten paine järkyttää minua syvästi ja kun se valitettavasti näkyy kukkarossa isona lovena. Otin jo aiemmin esille lääkkeiden hinnankorotuksen ja sen vaikutukset. Otanpa uuden esimerkin. Harvemmin tarvitsemani lääke maksoi 2010 3,42 € ja 2011 10,26 € eli hinta on kolminkertainen, kuitenkin palkan määrä on noussut vain noin 0,5 % verran. Tähän kun lisätään kaikkien maksujen korotukset ja verovähennyksien leikkaukset, on tappioni huomattavat. Kun tilanne on tämä, niin mietin vahvasti, että miten yhdelle herralle voidaan jakaa vuodessa liki miljoona euroa jonain optiona, bonuksina, eläke-etuuksina, jne. Kuka maksaisi minulle bonuksena osaamisestani, tieto taidosta edes satasen? Voin suoraan sanoa, että ei kukaan.

Suomi on muka vähiten korruptoinut maa, mutta Suomi on Sovjet Finland eli ei poikkea Venäjästä yhtään. Korruptio meillä on vain hyvä veli akseli ja jos hyvän veljen toimia duunari ei ymmärrä on duunari ymmärtämätön ja tietämätön, joka ei voi näin laaja-alaista asiaa käsittää ja sen seurauksia ymmärtää. Koko hyvinvointiyhteiskuntamme palvelurakenne katosi jonnekin 1990-luvun alun syövereihin. Lapsuudessani sanottiin, että Suomen tasavallan presidentti on Urho Kaleva Kekkonen ja hänet valitaan joka kuudes vuosi. Presidentti Kekkonen teki toki touhuja, mutta hän teki myös paljon duunarin eteen. 1970-luvulla tuli öljykatastrofi, lama ja sun muuta. Valtion erikoistoimia tehtiin työttömyyden ehkäisemiseksi. Presidentti Kekkosen aikaan Suomen valtio oli lähes velaton. Nyt Kreikalle on myönnetty miljardeja ja ne pitää duunarin selkänahasta otettaman, jotta herrat saavat etuutensa pitämän.

Koska minä saan optioni, bonukseni, kannusrahani?

Suomen taloudellinen ahdinko

Päivittäin on mediassa kerrottu hallituksen erilaisista säästösuunnitelmista. On kuntaliitoksia, varuskuntien lopettamisia, lääkkeiden hankita kulujen omavastuun nosto, jne. Bittirahaa jaetaan yhä enenevässä määrin Kreikkaan ja kansalle kostetaan herrojen bittirahan puute. Todellista rahaa liikkuu maailmassa hyvin vähän. Nyt on käynyt kuten kirjoituksessani Sateenkaarihallitus.

Kuntauudistusta jo kommentoinkin, mutta tuo varuskuntien alasajo kuulostaa vahvasti paluulta historialliseen aikaan, jolloin ruotusotilaat (ammattisotilaat) puolustivat maatamme ja hallitsijavaltiota Ruotsia,  Ruotsin vallan aikana. Miksi pitäisi lopettaa puolustusvoimamme rahanpuutteeseen? Nyt ei katsota puolustustarvetta tai historiaa, vain bittirahaa. Toki tuo vanha kieliriita on taas nostettu esille, sillä puheissa on ollut paljon Dragsvik:n varuskunta ja sen ruotsinkielisyys. Karjaa Hanko rautatieyhteys toimi ajallaan, kun oli poikien aika palata lomilta varuskuntaan. Jos ruotsinkieliset varuskunnat tupataan jonnekin täysin suomenkielisille alueille, niin kaippa sinne saadaan ilmaiset tulkitkin, kuten maanhan muuttajille ja perustuslakiakin tarvitsisi muuttaa eli nuo kaksi ylimääräistä kieltä pois. Lisäksi varuskunnat työllistävät paljon tavallisia ihmisiä ja paikkakuntansa yrittäjiä. Heidän ahdinkoaan ei näytä kukaan päättäjä ajattelevan.

Lääkkeiden hankita kulujen omavastuun nostaminen on katastrofaalinen tilanne, sillä moni, kuten minäkin, joudun nyt pihtaamaan lääkkeiden otossa ja pidemmän päälle se kostautuu. Tiedän tämän omasta kokemuksesta eli arco2-estäjä maksaa nyt minulle hankintakuluina 0,96 € päivässä, tulevaisuudessa, uudistuksen jälkeen yli euron päivässä. Halvempaa vaihtoehtoa ei ole. Lääke on tärkeä, jotta kivut pysyvät inhimillisellä tasolla, ynnä nivelturvotusta ei pahemmin esiintyisi ja pystyn työtä tekemään ja veroni maksamaan. Kuitenkin nyt on se ajoittain otettava joka toinen tai pahimmillaan joka kolmas päivä, sillä rahaa sen ostamiseen ei aina ole, kun on palkka jäänyt pieneksi. Jos saan ottaa tabletin vain joka kolmas päivä, niin nivelet alkavat turvota ja kipu suurenee ja liikkuminen ja toiminta kokonaisuudessaan laskee. Kun tämä uudistus tehdään, niin paljonko tarvitaan uusia hoitopaikkoja ja hautakiviä?

Polttoainekulut ammattiliikenteessä kasvavat jatkuvasti, joka näkyy tuotteiden hintojen nousuna, konkursseina ja litulatujen ja turakkien liikennöintinä ja sen vaikutukset näkyvät jo nyt. Tavallisemmin kolarissa tai päihtyneensä ajaneessa rahtivaunussa on kuljettaja em. maista. Tämän lisäksi rahaa ei löydy teiden korjaamiseen. Moni tie on jo vaarallinen ajaa ja sitten kun sinne pykätään nuo itämaan ihmeet, niin kaaos on valmis.

Ei ole merkitystä lupauksilla, jotka edustajamme antavat. Palvelut ajetaan alas ja kansalainen joutuu matkaamaan pitkään, saadakseen palvelut. Otan esimerkiksi Presidenttimme Tarja Halosen vierailun ja lupaukset, että toiminta säilyy. Ekenäs förlossning sjukhus eli tuttavallisemmin Ekenäs BB toiminta loppui 31.5.2010. Kuitenkin se sai vuonna 1996 myönnetyn Maailman Terveysjärjestön WHO:n standardeihin perustuvan "Baby friendly hospital" tunnuksen ensimmäisenä Suomessa. Se presidentin lupauksista. Nyt synnyttävät äidit ohjataan muualle, kuin lähelle ja palvelu taitaa olla muuta kuin ystävällistä. Monet palvelut lupauksista huolimatta karkaava kauas.

Eläkkeelle myöhemmin, työvoimapula, jihuu, Nokia ym. yritykset potkii työntekijöitä pihalle urakalla. 45-vuotias on jo ikäloppu eikä osaa mitään eli ulos. Kun katsellemme yrittäjyyttä, niin kuka haluaa palkata nykyisillä työnantajamaksuilla työntekijää, joka on vajaakuntoinen. Kuten pomoni sanoi, sairastuessani, se on yrittäjän riski. Itse maksoin eläkemaksuja jo 16-vuotiaana, kun töihin menin. Sittemmin ilmoitettiin, että eläkekertymä alkaa vasta 23-vuotiaana. Seitsemän vuotta maksoin turhaan. Paljonko osinkoa tuottivat nuo eläkerahastot tuossa operaatiossa ja kenelle, ei ainakaan minulle?

Kysyn nyt uudelleen, että mihin verorahat oikeasti menevät? Onko meillä hyvä veli akseli (korruptio) liian suurta ja byrokratia paisunut liian suureksi, kuten Kreikassa? Kun sairastun, niin haluan mennä tuohon likeiseen arvauskeskukseen, jossa tunnen omalääkärini ja hoitajat pitkältä ajalta ja he tuntevat minut. Haluan mennä poliisilaitokselle tuohon viereen tekemään ilmoituksen. Haluan tuon viereisen koulun tuossa pysyvän, jossa itse kouluni kävin ammoin. Verot nousevat ja palvelut katoavat, soro noo hyvinvointiyhteiskunta.