Julkimon elämää

Luen paljon netistä erilaisia lehtiä ja olen hämmästynyt, kun liki jokaisessa on jonkinlainen julkimo kertomassa omasta elämästään. Luen näitä ihan uteliaisuudesta, sillä monenkaan nimi ei minulle sano mitään. Julkimot ovat lehdissä pääsääntöisesti entisiä missejä, tosi-TV realityyn osallistuneita, fitnesstyyppejä, personal treinereitä, youtube esiintyjiä, instagramissa henkilökohtaista brändiä edustavat ja laulajat ja näyttelijät. Muutama asia heitä yhdistää.

Ensimmäinen ilmiö, joka lähes jokaisella on vuodesta toiseen ja se esiintyy vuoden alussa eli kuinka rankka viime vuosi oli ollut. Kukaan ei luonnollisesti kerro, mikä siitä vuodesta teki rankan. Nyt on sitten uusi vuosi koittanut ja kuinka tulevaisuuteen suhtaudutaan positiivisesti, kun salatut vaikeudet on voitettu. Uusi vuosi on niin voimaannuttava ja joulun ja uuden vuoden juhlissa on tavattu perheitä, jotka niin tukevat heitä ja antavat voimaa.

Toinen ilmiö on rankka kausi, josta siitäkään ei kerrota mitään. Poikkeuksen tekevät laulajat ja näyttelijät sekä urheilijat, jotka ovat panneet korkin kiinni. No rankka kausi on ollut kova ja sen jälkeen on tutkiskeltu itseä ja opittu vaikeista ajoista. Kaikki on luonnollisesti voimaannuttavaa ja itsetutkiskelu parantanut itsetuntoa.

Luonnollisesti joka artikkelissa on netin julma puoli ja arvostelut, jotka satuttavat. Useinmiten kyseessä on ulkonäön arvostelu, joka menee ihon alle. Sitten aletaan puhumaan kehopositiivisuudesta, rankoista kokemuksista ja lopulta päädytään siihen, kuinka paljon saa positiivista palautetta ja se antaa voimia.

Sitten sanomiset on tulkittu väärin. Tässä kunnostautuvat erityisesti politikot, mutta myös erilaisissa ohjelmissa esiintyneet sanovat samaa ja varsinkin he korostavat sitä, kuinka on leikattu ohjelma siten, ettei se näyttänyt totuutta omasta itsestä. Sitten on vuorossa kootut selitykset ja kuinka rankkaa on ollut.

Woke-kulttuuri on myös hyvin esillä ja anteeksipyyntöjä satelee. Erityisesti kulttuurinen omiminen on anteeksipyynnön paikka vaikka tapahtuneesta on vuosikymmeniä aikaa. Tämä koskee erityisesti näyttelijöitä ja laulajia. Instagramissa lentelee tekstiä tarinoissa joka suuntaan ja sitten selitellään tai pyydetään anteeksi. Sitten on niin helpottunut olo, kun on pyydetty anteeksi ja taas on voimaannuttu rankan kokemuksen jälkeen.

Seksuaalisuus ei ole tabu ja kaapistakin on tultu. Tästä ilmeisesti johtuu se, että moni julkimo on seksuaaliterapeutti. Ulkomailta on tullut, juttuja, joissa näyttelijä on saanut potkut, kun on siirtynyt OnlyFan sivuston tekijäksi, jossa paljasta pintaa voi esitellä mielin määrin iästä riippumatta ja taas on kehopositiivisuus voimissaan.

Tästä tietenkin päästään näppärästi seksuaaliseen ahdisteluun, jota liki jokainen naispuolinen julkimo on kokenut. Siitä täytyy tietysti laittaa mediaan tekstiä. Tosin sillä ei ole väliä onko ko. tapaus tapahtunut asken vai vuosikymmeniä sitten. Tästä alkaa medialynkkaus, jossa nimet tuodaan julki. Tämä on tyypillistä varsinkin rapakon takana. Myös elokuvaohjaajat ovat ohjaustyyliensä vuoksi lynkattu. Mutta uhriutuminen kannattaa, sillä se antaa supervoimat.

Alan vaihtaminen on myös muotia ja suurimmasta osasta tuleekin personal treineri. Vanhassa ammatissa ei voinut toteuttaa itseään ja arvojenkin vastaista se oli. On pitkään tutkiskeltu itseään ja tarvittaessa käyty vielä terapiassa kokoamassa itseään ja arvojaan. Sitten on sattuma puuttunut peliin ja uusi ura auennut ja nyt on niin helpottunut olo.

Terapiasta luonnollisesti päästään mielenterveysongelmiin, joita julkimoilla tuntuu olevan. Sekään ei luonnollisesti ole tabu, että käy terapiassa ja sitä voi sitten suositella kaikille.

Kyllä on julkimon elämä vaikeaa.

Koronasekoilua

On mennyt mielenkiitoiseksi koronaohjeistus, sillä siinä ei ole päätä eikä häntää. Yksi sanoo yhtä, toinen toista ja kolmas kiistää kaiken edellisen. Alkuun tuntui, että koronarajoitteissa oli joku järki vaikka päätökset tulivat myöhässä verrattuna tautitilanteeseen. Nyt on kaikki toisin.

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos (THL) on rajoitustoimissaan ollut jonkinlainen maalaisjärki mukana ja he ovat melko selkeäsanaisesti kertoneet tilannekatsauksissa. THL on kuunnellut herkällä korvalla asiantuntijoita, mutta päätöksissään sekin on ollut myöhässä. Nykyinen sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on pelkka pelon lietsoja ja ulostulot tapahtuu mediassa ja mielummin vielä, ennen kuin niitä on missään käsitelty. Krista Kiuru on yksi viruskammoinen naisoletettu, joka näkee koronan nyt todella vaarallisena. STM oli sitä mieltä (Kiurun johdolla), että koulut pitää panna etäopetukseen, kun omrikron on niin leviävä ja koulut eivät ole turvallisia. THL taas oli sitä mieltä, että lähiopetuksen riskit on matalat ja koulusulusta olisi lapsille ja nuorille enemmän haittaa. Tämä oli ristiriitaista ja varmasti hämmentävää, niin kouluille kuin kodeille. Varsinkin kun Kiurun ulostulo tapahtui viikonloppua vasten ja koulut alkoivat maanantaina. Onneksi aluehallintovirastot olivat THL:n kannalla ja koulut pysyivät auki.

Ravintolojen aukioloa on sorvattu vähän väliä. Milloin on oltu kokonaan kiinni ja milloin rajatusti auki. Tästä on liitot olleet huolissaan ja varmasti myös yrittäjät, joilla kiinteät kustannukset juoksevat koko ajan ja tuloja ei ole. Ei se helppoa ole työntekijöillekään, sillä heillä ei ole tietoa, milloin työt jatkuu jua milloin ne ovat pysähdyksissa. Myös työttömyysettuuksissa on viiveitä, joten taloustilanne aiheuttaa myös harmaita hiuksia. Matkailu- ja ravintola-alat ovat olleet tiukilla. Myös päätökset suluista ja rajoitustoimista tulevat aina viime tingassa. Parhaimmillaa päivän varoitusajalla.

Kultturitoiminta on myös vaikeuksissa. Tilaisuuksia on siirretty tai peruttu, kun ihmismääriä rajoitetaan. Myös nämä päätökset ovat tulleet viime tipassa, joten monia tilaisuuksia on täytynyt perua kokonaan. Moni kultturialalla toimii freelancerina, joten talous on tiukoilla, sillä etuuksien saanti on niin ja näin. Välillä verrataan työntekijää ja välillä yrittäjään.

Tähän sekoiluun pitäisi nyt saada joku määrätietoinen johtaja, joka ottaisi homman haltuun, mutta mistä sen löytäisi.

 

P.S. En pysty kommentoimaan, sillä kommenttikenttä ei jostain syystä aktivoidu.

Mitä sinä tiedät aluevaaleista

Kahdenkymmenen yhden päivän päästä on aluevaalit ja kovin on ollut hiljaista mediassa aiheesta. Puolueet julkisiva kyllä ohjelmansa, mutta ne olivat kovin ympäri pyöreitä, kuten hoidon tavoitettavuus, hoitajien riittävyys, hoitajien palkka, jne. Mitään selkeää toimenpideohjelmaa ei ole esitetty missään.

Itse ainakin olen pihalla kuin lumiukko. Mediassa kyllä kerrottiin, että suurin osa ehdokkaista asuu suurissa kuntakeskuksissa. Pienet kunnat siten saattavat jäädä päätöksenteossa lapsipuolen asemaan. Tulevatko palvelut säilymään koko Suomessa vai käykö kuten poliisilaitosten sulkemisen jälkeen, että pienissä kunnissa joutuu odottelemaan poliisia tunteja. Tuleeko myös samanlainen tilanne kuin synnytyssairaaloiden alasajossa eli matkat synnyttämään pitenivät ja yhä useampi lapsi syntyi matkan aikana. Kuinka moni ehtii menehtyä ennen hoitoon pääsyä.

Vaalien tarkoituksena on valita edustajat hyvinvointialueille, joita tulee 21, Helsinki tulee pysymään omana alueena eikä siellä äänestetä. He päättävä miten valtiolta saadut varat jaetaan alueiden sisällä. On myös keskusteltu hyvinvointialueiden verotusoikeudesta, mutta se ei oikein ole saanut tuulta purjeiden alle. Valtiolla on siten rahoittajana sananvaltaa rahan käytöön. Monilla isoilla hyvinvointialuella, kuten omallanikin, on valtion osuus jäämässä pieneksi. Riittääkö rahat kaikkien palveluiden hoitamiseen. Suurin osa hyvinvointialueen budjetista menee palkkoihin ja niitä myös harmonisoidaan siten, että palkat ovat yhteneväiset koko alueella. Tämä tarkoittaa joillekin alueen sisällä palkankorotusta.

Aluevaltuustojen tulee huolehtia terveyden- ja sosiaalihuollon sekä pelastustoimen sujuvuudesta. Viime aikoina on ollut puhetta paljon mielenterveyden palvelujen saatavuudesta ja etenkin lapsien ja nuorten osastojen ruuhkaisuudesta. Puhetta on ollut myös paljon resursseista ja hoitajapulasta. Ruuhkien on sanottu johtuvan kasvavista potilasmääristä ja riittämättömästä henkilökuntamäärästä. Miten tämä saadaan ratkaistua? Yhdenkään puolueen ohjelmassa ei ollut mitään konkreettista esitystä mihinkään.

Pieniltä paikkakunnilta on jo viety päivystystoiminta kokonaan tai pelkästään yöaikainen päivystys. Kotikunnassani on käytössä jälkimmäinen. Kolmen kilometrin matka vaihtui kahdenkymmenen viiden kilometrin matkaksi ja leppoisa kiireetön päivystys vaihtui ruuhkaiseksi jonottamikseksi, jolloin kuuden tunnin odotus oli vielä pientä. Tuleeko soten myötä palvelut säilymään edes tällä tasolla. Aikaa lääkärille on joutunut odottamaan kolmesta viikosta viiteen viikkoon. Nyt hallitus on päättänyt, että seitsemän päivää on takaraja. Mistä lääkärinaikoja saadaan lisää? Yksityiselle pääsee nopeammin, mutta kaikilla ei siihen ole varaa. On myös paljon ihmisiä, jotka ovat työterveyshuollon ulkopuolella.

Tässä on suuret asia kysymyksessä, mutta ainakaan minä en tiedä, mitä tulevaisuus lupaa. Säilyvätkö palvelut ylipäätään koko valtakunnassa vai supistetaanko niitä.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille.