Luen paljon netistä erilaisia lehtiä ja olen hämmästynyt, kun liki jokaisessa on jonkinlainen julkimo kertomassa omasta elämästään. Luen näitä ihan uteliaisuudesta, sillä monenkaan nimi ei minulle sano mitään. Julkimot ovat lehdissä pääsääntöisesti entisiä missejä, tosi-TV realityyn osallistuneita, fitnesstyyppejä, personal treinereitä, youtube esiintyjiä, instagramissa henkilökohtaista brändiä edustavat ja laulajat ja näyttelijät. Muutama asia heitä yhdistää.
Ensimmäinen ilmiö, joka lähes jokaisella on vuodesta toiseen ja se esiintyy vuoden alussa eli kuinka rankka viime vuosi oli ollut. Kukaan ei luonnollisesti kerro, mikä siitä vuodesta teki rankan. Nyt on sitten uusi vuosi koittanut ja kuinka tulevaisuuteen suhtaudutaan positiivisesti, kun salatut vaikeudet on voitettu. Uusi vuosi on niin voimaannuttava ja joulun ja uuden vuoden juhlissa on tavattu perheitä, jotka niin tukevat heitä ja antavat voimaa.
Toinen ilmiö on rankka kausi, josta siitäkään ei kerrota mitään. Poikkeuksen tekevät laulajat ja näyttelijät sekä urheilijat, jotka ovat panneet korkin kiinni. No rankka kausi on ollut kova ja sen jälkeen on tutkiskeltu itseä ja opittu vaikeista ajoista. Kaikki on luonnollisesti voimaannuttavaa ja itsetutkiskelu parantanut itsetuntoa.
Luonnollisesti joka artikkelissa on netin julma puoli ja arvostelut, jotka satuttavat. Useinmiten kyseessä on ulkonäön arvostelu, joka menee ihon alle. Sitten aletaan puhumaan kehopositiivisuudesta, rankoista kokemuksista ja lopulta päädytään siihen, kuinka paljon saa positiivista palautetta ja se antaa voimia.
Sitten sanomiset on tulkittu väärin. Tässä kunnostautuvat erityisesti politikot, mutta myös erilaisissa ohjelmissa esiintyneet sanovat samaa ja varsinkin he korostavat sitä, kuinka on leikattu ohjelma siten, ettei se näyttänyt totuutta omasta itsestä. Sitten on vuorossa kootut selitykset ja kuinka rankkaa on ollut.
Woke-kulttuuri on myös hyvin esillä ja anteeksipyyntöjä satelee. Erityisesti kulttuurinen omiminen on anteeksipyynnön paikka vaikka tapahtuneesta on vuosikymmeniä aikaa. Tämä koskee erityisesti näyttelijöitä ja laulajia. Instagramissa lentelee tekstiä tarinoissa joka suuntaan ja sitten selitellään tai pyydetään anteeksi. Sitten on niin helpottunut olo, kun on pyydetty anteeksi ja taas on voimaannuttu rankan kokemuksen jälkeen.
Seksuaalisuus ei ole tabu ja kaapistakin on tultu. Tästä ilmeisesti johtuu se, että moni julkimo on seksuaaliterapeutti. Ulkomailta on tullut, juttuja, joissa näyttelijä on saanut potkut, kun on siirtynyt OnlyFan sivuston tekijäksi, jossa paljasta pintaa voi esitellä mielin määrin iästä riippumatta ja taas on kehopositiivisuus voimissaan.
Tästä tietenkin päästään näppärästi seksuaaliseen ahdisteluun, jota liki jokainen naispuolinen julkimo on kokenut. Siitä täytyy tietysti laittaa mediaan tekstiä. Tosin sillä ei ole väliä onko ko. tapaus tapahtunut asken vai vuosikymmeniä sitten. Tästä alkaa medialynkkaus, jossa nimet tuodaan julki. Tämä on tyypillistä varsinkin rapakon takana. Myös elokuvaohjaajat ovat ohjaustyyliensä vuoksi lynkattu. Mutta uhriutuminen kannattaa, sillä se antaa supervoimat.
Alan vaihtaminen on myös muotia ja suurimmasta osasta tuleekin personal treineri. Vanhassa ammatissa ei voinut toteuttaa itseään ja arvojenkin vastaista se oli. On pitkään tutkiskeltu itseään ja tarvittaessa käyty vielä terapiassa kokoamassa itseään ja arvojaan. Sitten on sattuma puuttunut peliin ja uusi ura auennut ja nyt on niin helpottunut olo.
Terapiasta luonnollisesti päästään mielenterveysongelmiin, joita julkimoilla tuntuu olevan. Sekään ei luonnollisesti ole tabu, että käy terapiassa ja sitä voi sitten suositella kaikille.
Kyllä on julkimon elämä vaikeaa.
Tuossahan oli varsinkin iltapäivälehtien tarjonta hyvin esitettynä. Täytyy lisätä, että kyseiset julkaisut ovat nykyisin myös kiinnostuneet kaikenlaisista seksuaalisista perversioista. Nykyisinhän valtamedia suunnataan eritoten tuollaisille kolmekymppisille kaupunkilaisille sinkkunaisille ja kun katsoo tarjontaa niin se kertoo aika paljon myös kohderyhmästä. Meinaten, ei ole tarjontaa jos ei ole kysyntää.
VastaaPoistaMitä uutta tai outoa tuossa?
VastaaPoistaTuohan on vanhaa tuttua roskajournalismia, jonka Urpo Lahtinen lanseerasi 1960-luvulla "Hymy"-lehdellään samoilla perusteemoilla:
enemmän ja vähemmän turhat julkkikset paljastelivat elämäänsä ja vartaloitaan.
On se kyllä kamalaa tuo julkimon j(m)ulkun elämä. Ei pienitäkään rauhallista hetkeä, ei missään. Vaan jospa mieki rupeisin julkiseksi mulkuksi? Satoja seuraajia, yhtä tyhjäpäitä kuin itsekin, ja ne perskeleet vielä maksais mulle siitä. Julkihuoraamisesta?
VastaaPoistaMutta ku ei. Ei mun "kasetti" kestäis vaan joutuisin ihan oikeesti hoitoon eikä "hoitoon" seonneen pään takia.
Vaan eikös ne jotkut sanonu että hulluna on helppo olla?
En tiiä, pitäiskös kokeilla?
Huru-ukko