Aiheittain

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Monikultturisuus

Kansanedustaja Olli Immonen kirjoitti naamakirjassaan taistelusta monikultturisuutta vastaan ja sen seurauksena syntyi melkoinen itkupotkuraivari kaikissa median muodoissa. Tänään sitten joukko eturivin artisteja järjesti tempauksen monikultturisen Suomen puolesta, yhdessä muutamien puolueiden kanssa, joille on tyypillistä asettua puolustuskannalle, kun kysymyksessä on monikulttuurisuus.

Kun ryhdyin ajattelemaan Immosen lausumaa ja sitä seurannutta itkupotkuraivaria, niin havaitsin yllättäen, että historia vain toistaa itseään. Ihmiset ovat kautta aikojen siirtyneet paikasta toiseen ja tässä kirjoituksessani en ryhdy käsittelemään kansojen vaelluksia varhais- ja keskiajan historiasta vaan pysyn ainoastaan 1800- luvun lopun jälkeisiin aikoihin. Nuo vaelluksethan jättivät paljon muista kulttuureista toisiin ja lukemattoman määrän ruumiita sekä kansallisen ylpeyden. Kaikki hyvässä ja pahassa.

Usein siirtolaisuuteen on ollut syynä taloudellinen tilanne. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa lähti uuden, paremman toimeentulon perässä kansojen edustajia Amerikkaan, myös Suomesta. Osaa onnisti, osaa ei. Jotkut palasivat takaisin kotimaahansa rikkaana tai köyhääkin köyhempänä, mutta paljon oli niitä, jotka jäivät ja muodostivat oman yhteisönsä. Näistä tunnetuimpia taitavat olla Amerikan ns. kiinalaiskorttelit, jotka olivat ulkoasultaan kiinalaisia, kieleltään kiinalaisia, tavoiltaan kiinalaisia, jne. ja niitä hallitsivat omat mafioosonsa sekä huumekartellit. Toinen vastaava kuuluisuus taitaa olla italialainen mafioosojen hallitsema 1920- ja 1930-luvuluku.

Myös köyhästä etelä-amerikasta siirtyi laillisesti ja laittomasti väkeä rikkaaseen pohjoiseen. Sama jengiytyminen, heikko kielitaito, rikollisuus ja tilannetta kuvaa hyvin Nicky Cruzin omaelämänkerrallinen Juokse poika juokse kirja.

Nyt vastaava aaltoliike on siirtynyt pohjolaan eli etelästä on tulijoita tulvaksi asti. Kritiikki on samanlaista kuin Amerikassa on ollut aikaisemmin. Täten historia elää omaa kiertokulkuaan ja maahan syntyy kahden kerroksen väkeä. Sopeutujat ovat tuoneet uusia juttuja uuteen kotimaahansa ja löytäneet uudesta kotimaastaan uusia ihania tapoja. Näistä otan esimerkiksi Yhdysvaltojen Suomen exsuurlähettilään Bruce Oreckin, joka ihastui täysin suomalaiseen mökkeilyyn ja saunomiseen. Sopeutumattomat eivät tuo uutta eivätkä saa mitään uutta.

Etelästä tulijat ovat ryhtyneet käyttämään kepulikonsteja päästäkseen rikkaaseen pohjolaan. On väitetty tulevan konfliktialueelta ja tulkin paikalle tullessa on havaittu, etteivät tulijat hallitse kuin nimellisesti konfliktialueen kielen ja Norjassa tämä johtaa karkoitukseen. Salakuljettajille maksetaan maltaita ja samalla saavat infoa (on kuulemma ollut oikein sivustokin aiheesta) kohdemaiden sosiaalisesta tuesta pakolaisille. Tämä on paljastunut EU:n rajavalvontaviraomaisen Frontexin tekemissä haastatteluissa tulijoille. Haastattelun tiedot ovat pimitetyt, mutta Tanska on kiristänyt rajavalvontaa ja Unkari rakentamassa raja-aitaa Serbian rajalle ja luonnollisesti Serbia veti herneet nenäänsä eli eivät notkujia halua omiin nurkkiinsa vaan eteenpäin.

Ihmettelen suuresti sitä, että venepakolaiset ja Persian vallanvaihdosta paenneet sopeutuivat yhteiskuntaamme. Suomen kieli tuli haltuun nopeasti ja kadulla he käyttivät Suomen kieltä. Saimme tutustua mm. uudenlaisiin makuihin ruuissa. He näyttivät omaa kulttuuriaan, mutta kohtelivat suomalaista kultturia kunnioittavasti. He osasivat kertoa suoraan, että mikä on kiinnostavaa suomalaisessa kultturissa ja mikä ei tunnu omalta, esimerkiksi suhtautuminen saunaan.

Nykyisistä tulijoista suurin osa ei osaa maamme kieltä kuin auttavasti ja tämä näkyy jo työpaikallanikin, johon muuttajia on tullut. Huonoa suomenkieltä käytetään siihen asti, kun paikalle saapuu toinen samanlainen ja he ryhtyvät käyttämään omaa kieltään. Täten on jengityminen alkanut. Ruotsissa on monia gettoalueita ja nyt ovat jo käsikranaatit otettu käyttöön. Siellä myös ovat tulijat ryhtyneet valikoimaan sijoituspaikkojaan ja ikävä oli lukea, että kaksi uskontokuntaa ei sopinut samaan sijoituspaikkaan. Sama on alkanut jo Suomessa, sillä neljätoista vuotta sitten sain sen konkreettisesti kokea Helsingin asemaravintolassa, jossa istuimme yhteen pöytään ystäviämme odottelemaan, kun ravintolan henkilökunta kehoitti meitä nopeasti poistumaan pöydästä, sillä se oli somalien kantapöytä, josta istujat poistetiin melkoisen kovakouraisesti. Myöhemmin samassa paikassa oli jengiä notkumassa wc-tiloihin johtavissa portaissa ja turvallisesti pääsin sinne vain paikallisen alkuasukkaan turvin, joka saattoi sinne puolisoaan.

Kansallinen itsetunto on noussut monissa maissa ja syy on yksinkertainen eli tulijat eivät halua olla maan kaltaisia. Erilaiset kansallispuolueet ovat nostaneet päätään ja täten kannatusluvut ovat olleet vahvassa nousussa. Tämä ei ole ihme, sillä tulijoiden määrä on suunnaton ja he haluavat vain oman kultturinsa tänne. Ikävää luettavaa oli se, että sharia lakia pakoon lähteneet halusivat lakia noudatettavan myös uudessa kotimaassa.

Nyt puhutaan paljon siitä, että monikultturisuus on rikkaus. Ruoka on yksi rikkaus. Oletko maistanut masala-mausteella höystettyä kanaa? Kukaan ei uskalla puhua sen kääntöpuolesta. Paras kuulemani oli Suomen kieltä puhunut somalialainen merirosvo.  Ynnä vertaus somalilta, jonka mielestä Suomi on velvollinen auttamaan heitä, koska antoivat apuaan toisen maailmansodan aikana. Tosin se oli Etelä-Afrikan valtio lahjoitti meille vanhoja lentokoneita, jotka lopulta toimivat vain opetuskoneina, sillä saapuvat hieman liian myöhään.

Edelleen maassa maan tavalla ja kielellä. Toivon, että maahanmuuttaja osaisi puhua kieltämme ja siten olisi helpompi ymmärtää vierasta kulttuuris. Tosin se on vaikeaa, jos uusi kulttuuri yrittää väkivalloin tuoda esiin omaansa ja omalla kielellään.










maanantai 27. heinäkuuta 2015

Nuori murhaaja

Nuorten tekemät vakavat väkivaltarikokset ovat olleet julkisuudessa nyt muutamia kertoja. Viimeisin tapahtui perhekodissa, jossa nuoret pojat surmasivat työntekijän. Miksi?

Onko lasten oikeudet viety jo liian pitkälle? On tavallista, että nuori sanoo tekosen tehtyään, että et voi tehdä minulle mitään, sillä olen alle viisitoista. He tietävät oikeutensa todella tarkasti, mutta velvollisuuksia heillä ei mielestään ole tai niistä on perinjuurin hämärä käsitys.

Lasten suojelussa on perin juurin ristiriitainen tilanne. Vanhempien oikeus lapseensa säilyy vaikka kaltoin kohtelu on päivittäistä (muistammehan Erikan traagisesti päättyneen elämän liekin). Lapsi ja nuori voi terrorisoida perheen elämää vuosia, mutta apua saa huonosti ja tilanne on lopulta sellainen, että lapsi/nuori on liukunut jo normaalin yhteiskunnan ulkopuolelle rikoksineen, rötöksineen ja kemikaaleineen.

Kun tällainen nuori sitten sijoitetaan, niin sopeutumattomuus yhteiskuntaan suuntautuu henkilökuntaan. Tapauksia on kuultu paljon, mutta valitettavasti uutiskynnyksen ylittää vain murha. Sama ilmiö on lasareetti maailmassa, sillä väkivaltaa esiintyy paljon, mutta oikeuteen ne eivät päädy.

Oikeasti ihmettelen tätä tilannetta, sillä jos lyöt toista nokkaan torilla, niin olet syyllistynyt pahoinpitelyyn, mutta jos tinttaat laitoksessa, niin tintattu ei ole ymmärtänyt potilaan/asiakkaan käyttätymisen syitä ja johtoporras kertoo tintatulle ammatitaidon päivittämisestä. Jos tintattu haluaa oikeutta, niin joudut sitä hakemaan yksin, sillä työnantajan mielestä kyseessä on vain normaaliin potilaaseen tai asiakkaaseen liittyvä kohtaaminen, jossa työntekijä ei ole ammattitaitoisesti osannut suhtautua haasteelliseen tilanteeseen.

Lastensuojelupaikkojen kokemuksia minulla ei ole, mutta keskusteluja heidän kanssaan senkin edestä ja tilanne ei poikkea lasareettimaailmasta lainkaan. Täten ei hämmästytä lainkaan Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtajan Hanna Heinosen vähättelevä kommentti, sillä se on toisinto lasareettimaailmasta. Meillä kun oli tapana puhua epätyötapaturmasta, sillä eihän tapahtuma ollut mikään työtapaturma, sillä olemmehan kutsumusammatissa ja silloin ei voi olla työtapaturmaa, sillä olemme kutsumuksesta ja Jumalan armosta valinneet ammatin, jossa pyytettömästi autamme kärsiviä lähimmäisiämme.

Kun näitä nuorten tekemiä tapauksia ajattelee, niin päädyn jälleen rakastamiini aivoihin ja niiden toimintaan. Aivokuori kehittyy kahteen kymmeneen kuuteen ikävuoteen asti (keskiarvio) ja etenkin otsa lohkon osalta, joka säätelee käyttäytymistämme. Täten lapsen ja nuoren impulsiivinen käyttäytyminen on normaalia. Usein ajatellaan, että kaikki käyttäytymisen tavat ovat opittuja, mutta näin ei todellisuudessa ole. Geenipaletissa saamme paljon muutakin kuin isin nenän, äidin suun, mummon kädet, vaarin korvat, ja sekalaisen kokoelman perinnöllisiä sairauksia, jne.

Tästä esimerkkinä taas kerron, jo aikasemminkin kirjoittamani tapauksen. Kansalainen nousi kyytiin ja kertoi määränpään. Matkan aikana soi puhelin ja kansalainen keskusteli ex-puolisonsa kanssa nuorukaisen tekosista (pahoinpiteli kumppaninsa ja hajotti asunnon). Puhelimesta kuulin kovaäänisen sanonnan, jossa ex-puoliso ei ymmärtänyt tuollaista käytöstä asioiden käsittelyssä. Kansalainen muistutti, että isoisänsä käyttäytyi samalla tavalla. Puhelun päätyttyä kansalainen ihmetteli, että mistä nuori on tuon tavan oppinut, sillä isoisä oli kuollut jo paljon ennen nuoren syntymään ja kukaan muu suvusta ei tuolla tavalla ongelmia ratkonut.

Mietin vakavasti sitä, että pitäisikö sijoitettaville nuorille tehdä riski analyysi, kuten vangeille, ennen sijoitusta ja karsia sieltä pois ne, joiden sijoittuminen yhteisöön on huonoa ja mahdollisuudet tulevaisuudessa elää normien mukaan heikot. Täten olisi paremmat mahdollisuudet heille, joilla on eväitä ratkoa elämän lankasykeröä nätiksi villa paidaksi. Tämä siksi, että on tunnettua, että joukossa tyhmyys tiivistyy.

Osanottoni surmatun työntekijän läheisille ja työtovereille.

torstai 9. heinäkuuta 2015

Rahakriisi

Otsikoissa on nyt ollut Kreikan taloustilanne ja sitä seurannut kansanäänestys. Alun perin Kreikan johto kaunisteli valtion taloudellisen tilan, jotta se pääsisi EU-maaksi ja eurovaluuttaan. Nyt on kupla puhjennut.

Jotenkin tuntuu siltä, että oli luonnollista, että kreikkalaiset äänestivät lainaehtoja vastaan. Tämä siksi, että epäilen äänestäjien olleen tavallisia duunareita ja eläkeläisiä, joiden niskaan lainasopimusten maksu kasautuu. Samoin on käynyt Suomessa eli nykyinen taloudellinen ahdinko kaatuu tavallisten kansalaisten maksettavaksi, kuten tuo 1990-luvun alun pankkikriisikin. Raharuhtinaat ovat jo omaisuutensa muualle toimittaneet jo aikoja sitten ja kuten uutisissa todettiin, niin yli kymppitonnin talletuksia ei enää pankeissa ole.

Nythän on tilanne se, että myymälät ovat tyhjentyneet tavaroista ja asiakkaista. Apteekkari kertoi ostaneensa omilla varoillaan peruslääkkeitä, mutta niihin ei ole enää varaa ja hyllyt ammottavat tyhjyyttään. Ruokakauppiaalla ei mene sen paremmin, sillä myytävää ei saada uutta ja asiakkailla ei ole enää rahaa maksaa ruokiaan. Monella ei myöskään ole varaa maksaa sähköä, vettä tai vuokraansa, joten ne lienee irtisanottu. Kuolonuhreja tässä sodassa ei lasketa, tapahtui kuolema sitten hoitamattoman sairauden tai oman käden kautta.

Kreikkalaiset itse ovat vaatineet niitä johtajia, jotka tämän tilanteen ovat aiheuttaneet, vastuuseen teoistaan. Korruptio on maassa yleistä ja kun valtaan on päästy, niin omat edut on turvattava. Julkinen hallinto on siellä suurta ja jos siitä otetaan esimerkkinä Karamanlis:n hallitus, niin uusia virkamiehiä palkattiin  muutama kymmenen tuhatta. Sama ilmiö on ollut myös Suomessa, sillä julkishallinto on liian suurta. Selkeää korruptiota meillä ei sentään ole, mutta hyvä veli akseli on samaa vastaava ja onhan noita omaan laariin kerääjiä ollut meilläkin.

Kansanäänestyksen tuloksen loppunäytös onkin sitten jo erittäin mielenkiintoinen. Useat ovat vaatineet Kreikkaa ulos EU:sta ja eurosta. Jos Kreikka päätyisi takaisin drakmaan, niin arvelen, että se jäisi kellumaan hetkeksi ja putoaisi sen verran alas, että kreikkalaiset tuotteet olisivat hyvin edullisia ja turistit alkaisivat kiinnostua maasta uudelleen. Tämä olisi keino saada maa taas jaloilleen. EU-herroille taas Kreikan ero EU:sta voisi olla pelottava tilanne, sillä lumipallon tavoin, se saattaisi houkuttaa myös muita irtautumaan EU:sta. Rinnakkaisvaluutta on yksi mahdollisuus, sillä onhan aiemminkin käytetty niitä. Tuossa suuressa naapurikaupungissa sai aikanaan tehtaan työläiset osan palkastaan tehtaan poletteina, joilla sai ravintoa, raitiovaunu maksun suoritettua, jne. Yhtiö lunasti poletit selvällä rahalla (tämä tapahtui laman aikana, jolloin käteistä oli vähän liikkeellä). Arvoitukseksi jäänee toistaiseksi.

Sitten ovat nämä sössineet pankit, joita Suomen 1990-luvun pankki kriisissä tuettiin kovin ja summat revittiin kansan nahasta. Islantilaiset pistivät sössivät pankit alas. Mikä ihmeen valta on näillä pankeilla, jotka saavat tehdä ihan mitä niitä haluttaa. Valtion johto sössii ja vastuu vapaus hoituu uusilla vaaleilla. En tiedä miten yksilön taloudellinen ahdinko Kreikassa hoidetaan, mutta luulisin, ettei sillä tavallinen kansalainen saa sen enempää armoa kuin meillä Suomessakaan eli vouti vie tuhkatkin pesästä. Toisin sanoen raaka velkajärjestely tai omaisuus myyntiin. Miksi tällaista ei voi tehdä pankille tai valtiolle?

Kävi miten kävi, mutta Suomi on jo menettänyt antamansa vakuudet ja lainat. Meidän kansalaisten maksettavaksi tulee miljardeja, joiden arviot liikkuvat kymmenissä ja sadoissa miljardeissa. Kenen päättäjän pään minä saan laittaa vadille? Minä en ole luvannut sinne edes puolta punaista puu penniä, joten minulta ei voitane vaatia niihin talkoisiin senttiäkään.

Näistähän kirjoitin jo touko- ja kesäkuussa 2011.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Pakolaiskriisi

Pitkään on ollut puhetta pakolaisten, turvapaikan hakijoiden ja muutoin paremman elintason perässä tulevista etelän kansoista. Välimeri on monen haudannut ja salakuljettajat rahastavat maltaita, jotta pääsy Eurooppaan onnistuu. Vaatimukset muutamista maista ovat olleet selkeät eli taakka on jaettava kaikkien EU-maiden kesken.

Kurjistuva taloustilanne on saanut monet maat takajaloilleen, sillä tulijoiden elatukseen kuluu rahaa ja rajavalvontaa on tiukennettu ja peräti aitoja rakennettu. Kokemukset aiemmin tulleiden käytöksestä ja sopeutumisesta eivät olleet mairittelevia, joten lisää ei tahdota ja kansallispuolueet ovat niittäneet voittoja kukkahattutätien silmien alta ja taasen on paljon rasismia liikkeellä, kun emme ymmärrä heidän hätäänsä.

Miksi ottaa lisää, kun edellisiäkään ei ole saatu kotiutettua uuteen maahan, sen kulttuuriin, lakeihin ja toimintatapoihin. Nytkin sisarensa kunniamurhan yritykseksestä tuomittu irakilainen yrittää saada itseään vapaaksi. Murha on aina murha, tehtiin se minkälaisilla perusteilla tahansa. Eteläisissä maissa kun on vaan tapana saattaa päiviltään naisia ja se nyt ei oikein sovi meidän kulttuuriin.

Raiskausten suurin toteuttaja ryhmä ovat eteläisten maiden miehet ja valitettavasti tämä näkyy. Helsingin seudulla viisi nuorta, joista kaksi sai vapauttavat ja kolmelle hieman ehdollista. Täten tuli todistetuksi, että vanha sanonta on vielä voimissaan; "Silu, silu mamman tallipässi. Älä tee tuota toisten.". Tämän totesi pari vuotta sitten radiossa haastateltu henkilö, joka toimii myös Viron kielen tulkkina ja suurin osa asiakkaista on niitä, jotka viimein ovat joutuneet tekemisiin Suomen lain kanssa. Hän kertoi, että moni tulkattavista on järkyttynyt tilanteesta, sillä vuosia on tullut vain sakkoja tai ehdollisia tuomioita ja nyt olisi edessä vankila. Virossa he olisivat olleen vankilassa jo aiemmin ja siellä vankila ei ole samanlainen lepokoti kuin Suomen vankila.

Paperityötä teettävät nämä myös paljon, sillä etenkin Ruotsissa ja Norjassa on havaittu, että tulijat valehtelevat tulomaansa. Tämä on paljastunut tulkkauspalveluissa ja turvapaikan hakia ei ole puhunut sitä kieltä sujuvasti ja onkin paljastunut, että hakiat ovat tulleet maahan taloudellisen hyvinvoinnin perässä. Suomessa ei ns. diskorahaa ole käytössä, mutta meillä lienee myös näitä kaksosten synnyttäjiä, joilla ei ole yhtäkään lasta ja naapurin ainokainen vauva kiertää naiselta toiselle ja synnytys on tapahtunut kotona (muista pohjolan maista kuultuna, on tämä hyvin tavallista).

Luonnollisesti meillä on, kuten muuallakin, nämä EU:n kiertävät kansalaiset, jotka tehtailevat ryöstöjä. Järkyttyneenä kuulin viime yönä kansalaisen kertomaa. Bussin kuljettaja kertoi matkustajille, että ei jätä heitä sovittuun paikkaan, sillä hänen asiakkaitaan ei lyödä, potkita, revitä, varasteta matkatavaroita, ahdistella, kaadeta katuun, jne. Kuljettaja etsi siis turvallisen paikan jättää matkustajat. Olivat oikein perustaneet telttakylänsä paikan lähelle. Monet heistä tekevät murtoja, asentavat korttien kopiointilaitteita, jne..

Ja se kieli. Monesti on taukopaikalla vaikea uskoa, että olen vielä suomalaisella huoltamolla aterioimassa. Muistuttaa vakavasti Babelin tornia, jossa kielien sekamelska oli moinen ja luhistuihan se. Haluaisin oikeasti tietää, että mikä mättää maahantulijoiden kielellisessä oppimisessa, ei halua edes oppia, tyhmyys, kyllä tällä pärjää (kieliperheeseen kuuluvia riittävästi), oma kieli on se oikea kieli sekä muita satunnaisia syitä, jotka liittyvät edellisiin.

Karkoitusta on esitetty tehostettavaksi rikosen tekijän kohdalla, mutta kukkahattutädit ovat sitä kovasti vastaan ja perusteluna entisen kotimaan vaarallisuus, perhetilanne ja muut sopivat syyt. Jos ei sopeudu, niin pois. Moni eurooppalainen muuttaja ei sopeudu. Muista hyvin tämän ranskalaisen hoitajan (oppilas tuolloin), joka teki tehtäviä, joita Suomen terveydenhuoltolaki ei hänen suonut tehtävän ja kun hänelle asiasta huomautetiin, niin hän vastasi, että kotimaassa sai tämän tehdä ja hän ei ymmärtänyt sitä lainkaan, että täällä se ei käy. Minulla on asentajan koulutus ja ymmärrän, että jos muualla sitä teen on minun käytävä paikalliset turva-alan säädökset läpi. Kerrotaanko tämä tulijoille?

Meillä on oikeus elää pohjolassa ja pohjolan tavoin. Jos tulijat eivät ymmärrä meidän kulttuuuria, lakeja, sääntöjä, toimintatapoja ja jne. on syytä palata sinne mistä tulivat. Joudunhan minä, heidän maassaan toimimaan heidän maan ehdoilla, joten eikö heidänkin olisi syytä elää pohjolan tavoilla.