Aiheittain

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Myöhästynyt aprillipila

Nyt on erilaisissa medialähteissä tullut juttuja, joita pidän pahasti myöhästyneinä aprillipiloina, mutta päättäjämme tuntien ne taitavat olla totisinta totta.

Muutama päivä sitten oli aamun aviisissa mielenkiintoinen uutinen eli postiljoonit hoitavat jatkossa nurmikon leikkaamisen. Alkavatko he ajamaan postia nykyaikaisella päältäajettavalta ruohonleikkurilta, jota käytetään mm. puistojen parturointiin vai tutustuvatko he sekalaiseen kokoelmaan ruohonleikkureita. On alle silppuavaa, sivulle heittävää ja keräävää. Luonnollisesti heiltä löytyy direktiivikoulutus moisten kapineiden kuljettamiseen ja posti järjestää turvatossut ja kuulosuojaimet, sillä monen ruohonleikkuri on vielä vanhempaa kuin autokantamme. Pilipalihommaa siis postinjako, ruohonleikku, lumenauraus, jne. Kukahan hoitaa vakuutukset, jos jotain sattuu? Posti tuskin.

Sitten tuli uutisiin Kelan pääjohtajan Liisa Hyssälän versio apteekkitoiminnan vapauttamisesta ja luonnollisesti Hanna Mäntylä vetäisi herneet nekkuun . Ei hänen toimiaikanaan. Jep ja kuljetus vapaaksi. Hienoa on se, että direktiivikoulutukset voidaan ohittaa Viipurin ja Pietarin torilla: "Tänä ei olla, humena kylla.".

Hyssälä voisi purkaa oman byrokratian, josta ei ole selvillä edes Isä Jumala ja jos sitä ryhtyisi purkamaan kuin korttipakkaa ei jäljelle jäisi kuin pata-akka ja pari jokeria. Tosin siellä lienee paljon suojatyöpaikkoja, joilla kirkastetaan työttömyyslukuja. Virkamies on suojassa ja saa pätäkkää vaikka työteho on alle absoluuttisen nolla pisteen. Tästä kirjoitin jo aikaisemmin, mutta pistetään se uudelleen. Kuntani teknisessä virastossa oli neljä työnjohtajaa ja 1980-luvulla oli kullakin sata alaista. 1999 oli olemassa edelleen nuo neljä työnjohtajaa, mutta kullakin vain neljä alaista. Reilukerhosta päivää?

Rokkarit ja motoristit, ostakaa valtatie 66. Liikenneministeri Anne Berner aikoi uudessa liikennesuunnitelmassa pistää tieliikenteen yhtiöksi ja käytöstä rahastetaan. Jo vuosituhannen vaihteessa rahtarit totesivat, että ei tarvitse lähteä ajamaan Venäjälle, päästäkseen ajamaan huonokuntoisilla teillä, riittää kun ajaa kotimaassa. Valtatie 66 on ollut huonokuntoinen jo nelinkymmentä vuotta, jota ei kuntoon ole saatu. Likellä kotiani on yhtä reikää (ilmaantuu aina samaan kohtaan) paikattu parikymmentä vuotta ja yhä uudelleen se ilmestyy. Mikä mättää, kysyn vaan?

Kuten liikenneministeri Anne Berner kertoi, niin taksia saa jatkossa ajaa kuka tahansa, kunhan vuoden tulot jää alle kymppitonniin. Yli kymppitonni merkitsee siten ammattimaista liikennettä ja lupaa. Pikkujoulukautena onkin sitten mopoautojen armada taksitolpilla. Koska raskaankaluston alasajo on tapahtunut jo paljon kauemmin (kiitos hallitus ja EU ja Obama), niin koska tulee vapaututus rahdille, jos vuodessa kassaan ei tule kuin kaksikymmentä tonttua. Pakettiauto ei jatkossa tarvitse lupia. Vapautetaanko myös traktoriliikenne eli naapurin tekemiä puita saa vapaasti jatkossa kuljettaa vain jääkö tämäkin sananhelinäksi.

Ahvenanmaa on ollut manner Suomea parikymmentä vuotta edellä ja siellä sotet tehtiin jo tuolloin ja nyt pelkona on, että manner Suomen sote-sekoilu haittaa heitä ja saattaa kaataa kansantalouden. Svenska bättre folk on siten edellä kanta suomalaisia. Olisivat hallitusherrat voineet konsultoida, mutta ei. Kuten aikaisemmin totesin, niin eduskunta ja hallitus ovat ainoat työpaikat, jossa ei kysytä ammattitodistusta, työkokemusta tai direktiivejä.

Sitten loikkaamme ulkomaille ja vastaus on luonnollisesti Kanada. 17-vuotias koripalloilija pidetätettiin hakiessaan viisumia Yhdysvaltoihin. Sormenjälki paljasti, että tyyppi oli hakenut aiemmin kansalaisuutta toisella syntymäajalla eli oli liki kolmikymppinen eli ei mikään junnutähti. Paljonko on meillä "lapsia" ja sitten kadonneita, kuten nämä Helsinki-Vantaa lentokentällä ohi tarkastusten ohjatut.

Uber sopi muuten varman häviön Kalifornian ja Massachusettsin osavaltioiden oikeusasteissa rahalla, joten luottokuskeja tuskin tulee.



Viis vee

Hokasin juuri, että olen blogistanian valtion pöytäkirjoja laatinut viisi vuotta (virallisesti eilen). Kuten kaikki viisivuotiaat, niin minunkin sormeni ovat näppäimistöllä laukanneet vikkelästi ja kyseenalaistan sekä kysyn paljon. Myös mielikuvitukseni on vilkas.

Uhmaikä ei tosin vieläkään ole väistynyt eikä tasaantunut. Hypin monille asioille tasajalkaa ja pikkuisen vielä kiukuttelen.

Kiitos teille kaikille, jotka ovat tarinoitani lukeneet.



tiistai 19. huhtikuuta 2016

Arvoton koulutukseni

Nyt ovat koulu asiat puhuttaneet paljon. Hallitus on suurentamassa ryhmäkokoja, pienentämässä opintotukia ja leikkaamalla rahoja opetuksesta muutenkin. Ihmisiä patistetaan koulunpenkille, kun ovat jääneet työttömäksi. Vajaakuntoista työntekijää pyritään kouluttamaan uudelleen työelämään, mutta valitettavan usein Kela tai Keva torjuu moisen. Täydennyskoulutukset ovat silloin tarpeen, kun käytännöt tai lait muuttuvat oleellisesti. Toki näissäkin on paljon huuhaajuttuja, kuten ns. direktiivikoulutuksissakin eli rahastetaan turhan aikaisilla asioilla. Pitkään on ollut vallalla myös entisten koulujen käyneiden ns. täydennyskoulutukset, jotka ovat päivityskoulutuksia eli istut kuuntelemaan uudelleen vanhat tutut jutut. Tässä voisin hyvin siteerata entistä kolleegaani:" Voi kunpa olisin ollut ensimmäinen AMK, enkä viimeinen opistolainen.".

Aiheesta kirjoitin mm. otsikolla Opetusministeriö on huolissaan (8.5.2011). Jätän tässä käsittelemättä täysin perusopetuksen, joka on ollut samaa jo kauan ja minun ikäisten on enää turha mihinkään hakea vanhan maailman perusopetuksella, joten se siitä.

Vaan siirtykäämme erilaisiin lisäkoulutuksiin, niiden iloihin ja riemuihin sekä vanhan arvottomuuteen. Käytän kahdelta alalta esimerkkinä meitä ja luulisin, että sama osuu monelle muullekin alalle.

Olen entinen apuhoitaja, mutta ne työt jouduin vajaakuntoisuuden vuoksi jättämään kymmenisen vuotta sitten. Lisäksi olin kolmannen polven hoitaja, joten tietoa oli kertynyt edellisiltä sukupolvilta. Kävimme myös äiten osastolla laulamassa ja avustimme sen jälkeen tarjotulla päiväkahvilla. Siihen maailman aikaan koulupohjainen koulutus kesti puolitoista vuotta. Tiukkaa opetusta ja käytännönharjottelut laaja-alaisesti. Tuolloin apuhoitajia oli synnytyssalista ruumiinavaukseen ja koko ihmisen elinkaari ja sairaudet noiden välissä.

Valmistuttuani hain virkaa osastolta ja sain. Osastonhoitaja oli tarkka, vaativa, mutta palkitseva. Hän oli tullut osastonhoitajaksi samana vuonna kun olin syntynyt. Hän piti huolen, että jokaisella apuhoitajalla säilyi lääkkeidenjakotaito ja sitä harjoitettiin toistuvasti. Erään ikävän tapauksen vuoksi saimme myös jako- ja pistosluvat, myös ns. myrkkykorttilääkkeisiin (ovat henkilökohtaisia ja osastokohtaisia).

Kävin vanhan päällikön aikana myös kuudensadan tunnin koulutuksen neurologisista sairauksista ja päällikkö oli sitä mieltä, että työnantajan tulee maksaa tuo koulutus, koska siitä on valtavasti hyötyä osastotyössämme. Hiukan skitsoiidinen kun olen, niin olin luentomuistioni puhtaaksi kirjoittanut ja ne kaksi mappia uutta tietoa annoin osastoni käyttöön ja kävipä myös toisen osaston hoitajat sitä lukemassa.

Aika muuttui ja vanha päällikkö jäi eläkkeelle. Uusi päällikkö olikin sitten hoitotieteilijä, jolle vain koulutus oli tärkeää. Hän rajoitti meidän vanhojen apuhoitajien oikeuksia, sillä uusilla lähihoitajilla ei ollut samanlaista lääkekoulutusta kuin meillä ja he joutuivat käymään täydentävän lääkekoulutuksen, ennen kuin saivat jakaa lääkkeitä. Koulutuksestani tuli arvoton. Lähtökynnystä madalsi paljon pari tapausta. Ensin uusi päällikkö alkoi mussuttaa minulle, vanhalle apuhoitajalle, siitä, että olin jakanut myrkkykorttilääkkeitä ja antanut yön aikana myös pistoksina myrkkykorttilääkkeitä. Hänen mielestään en olisi saanut jakaa, sillä vuorossa on aina sairaahoitaja. Vedin luonnollisesti muutaman palon herneitä nekkuun, sillä vain minä olin luvallinen lääkkeiden jakaja. Yöllä olevista sairaanhoitajista ei kummallakaan ollut osastonlääkäreiden allekijoittamaa lupaa lääkkeiden jaosta ja minulla oli. Kuka toimi siis oikein?

Toinen liittyi tuohon neurologisien sairauksien hoitoon. Mapit olivat edelleen osastolla ja etenkin opiskelijat tutkivat niitä tarkoin. Eräänä kauniina päivänä tuli päällikötä tieto koulutuksesta, jossa käsiteltiin nielemishäiriöitä. Eräs (hieman höpsö kollega) tuli sitten koultuksesta ja esitteli kaikille annettuja esitteitä, tulosteita, jne. Hän kertoi, että tämä on uutta tietoa. Jäin tuijottamaan järkyttyneenä papereita. Ne olivat samoja, jotka olivat tuossa mapissa ja nyt sillä oli ikää jo kymmenen vuotta. Paloi sitten viimeiset päreet, puntit ja hihat ynnä käämit. Opettaja luennolla oli sama kuin minulla kymmenen vuotta aikaisemmin, materiaali sama ja kurssin hinta 1500 €/kerta. Minä olisin voinut saman pitää hoitajan tuntihinnalla 11,74 €, mutta kun olin arvottomaksi muuttunut. Kun ei kerran tieto ja taito kelpaa, niin poistuin. 21 vuotta omakohtaista kokemusta ja taustalla kahdeksankymmenen edellisen sukupolven keräämä hiljainen tieto.

Tähän vielä lisäten, niin eräs ehdotti, että lukisin sairaanhoitajaksi ja siitä terveydenhoitajaksi. Selvitin tuonkin. Minä olisin päässyt sairaanhoitajakoulutukseen suoraan, mutta olisin pentujen rinnalla istunut kolme ja puoli vuotta, kuuntelemassa jälleen kerran Hissin kimpun salaisuuksista, nefronin toiminnasta ja Lagerhanssin alfa ja beetta saarekkeiden mystiikasta sekä aivojen ihmeellisyyksistä. Arvatkaapa innostaako, sillä en olisi saanut yhtään armotunteja.

Mennään sitten tuon paremman puoliskon koulutukseen. Hän on opistoinsinööri. Koulu-uudistus oli jo siinä vaiheessa, että opistot ajettiin rytinällä alas ja opettajat huomasivat yllättäen, että heillä onkin käsissä vielä valmitumaton luokkakurssi. Jess, puoliskon koulutus hajautettiin eli osa yliopistossa, osa ammatillisessa kurssikeskuksessa, osa jossain muualla. No lopulta valmistui.

Hiukkasen yli kymmenen vuotta toimittuaan insinöörinä, tuli mieleen ajatus diplomityöstä. Ajatus kuoli hyvin nopeasti, sillä hänen olisi tullut päivittää itsensä AMK insinööriksi eli pentujen joukossa kuuntelemaan jälleen Ohmin lain vakautta, digitaali- ja sähkötekniikanperusteet (Faradin häkki ei ole muuttunut vieläkään uuteen uskoon) ja kaikki opistolaiset tietävät, että oomi kertaa käämi tarkoittaa sitä, että pimeänä koko lääni ja onko bitti pystyssä vai poikittain ja laske se. Arvatkaapa inspiroiko?
Hän unohti koko homman, mutta kehitti itse taitojaan ja tietojaan.

Miksi vanha koulutus ei olekaan enää voimassa vaan joudut kertaamaan koko hevon historian uudelleen? Maailma on muuttunut ja erittäin tittelinkipeäksi ja paperitärkeäksi. Et voi siivota vaan sinulla täytyy olla hygieniapassi ja laitohuoltajan, tms. koulutus. Et voi ajaa jakeluautoa, joka on rekisteröity kuorma-autoksi vaan sinulla tulee olla suoritettu repullinen direktiivejä, euroa XXXX.

Ainoa työpaikka, jossa ei kaivata papereita ammattialalta on eduskunta. Sinne pääsee hyvällä näyttelyllä, valheellisilla lupauksilla ja koreilla nassukirjakirjoituksilla. Edellisen hallituksen liikenneministeri oli laborantti ja nyt uuden kauppatieteitten maisteri.




sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Taksimonopoli

Lainaan aikaisempaa kirjoitustani viime vuodelta, joka löytyi yleiseönosaston kirjoituksesta: "Mikä mättää päätöksenteossa, kun taksiliikennettä ei saada vapaaksi kaikkien halukkaiden toimia. Ei sovi nykypäivään, että taksiliiketoiminta on pienen sisäänpäin lämpiävän piirin yksinoikeus.". Kolme kertomusta etu- ja takapenkiltä kuultuna olen kirjoittanut otsikoilla Pikkujoulu ja pimeä taksi (22.11.2011), Taksiliikenteen vapautus (1.10.2012) ja Taksiliikenne vapaaksi (29.4.2015).

Aloittakaamme aapelista eli liikenne- ja viestintäministeri Anne Berneristä, jonka ministeriö on laatimassa hallitusohjelman mukaista suurta liikennekaari-hanketta. Siinä ollaan helpottamassa liikennepalvelujen säädöksiä ja koottaisiin ne yhteen lakiin. Liikenteeseen liittyvät lait ovat hyvin sekalainen kokoelma ja tästä juontui mieleeni yhden kännisen poliisin pikkujoulukiukku. Hän vaati minua ottamaan kyytiin kuusi matkustajaa ja kieltäydyin. Hän lupasi kumota sakot, jos joku kollegansa huomaa ja kieltäydyin edelleen. No, poliisi vaati sitten perustelemaan mihin lakipykälään vetoan ja vastasin: "Ajoneuvon käytöstä tiellä, joka määrittelee matkustajien määrän ajoneuvossa.". Tyyppi kehtasi väittää, että se on tieliikennelaissa, joten lakien selventäminen on paikallaan, jos poliisikaan niistä ei ole jyvällä. Tosin liikkuvan lakkauttaminen tiesi sen, että poliisi ei ole jyvällä tulli- ja postikuormien säädöksistä.

Nyt on älämölön nostanut jälleen noussut taksiliikenteen vapauttamisesta vaikka lakiesitys koskisi myös joukkoliikennettä ja tavarankuljetusta. Yksi kansanedustaja totesi, että se ei saisi koskea rautateitä, koska ne on verovaroin rakennettu. Milläs pirun rahoilla on sitten tieverkko rakennettu. Valtion rautatiet eli tutummin VR laski hintoja, mutta surin osa hinnoista nousi. Lisäksi liikenne takkuaa jään, lumen, lehtien, helteen ja Luoja yksin tietää minkä takia. Eräs takapenkkiläinen totesi, että VR pysyy aikataulussa ainoastaan kun siittytään kesäajasta talviaikaan, niin sillä on tunti enemmän luistella raiteilla.

Tavaraliikenne on jo luisunut meiltä halppismaihin, joten sen sääntelyä on turha purkaa, sillä EU:n viisaat ovat purkaneet kabotaasisäännön ja siksi kuljetusliike toisensa perään on mennyt konkurssiin. Kun halppismaat tarjoavat kuljetusta alle euron kilometri, niin Suomen hinnoilla ei enää kilpailla.

Bussiliikenteessä nousi hintasota, kun Onnibussi aloitti, mutta nyt niitäkin on kaksi, jotka tappelevat keskenään, joten se siitä.

Mennään sitten taksiliikenteeseen, joka on tarkoin säädeltyä. Jos haluat taksiautoilijaksi, niin sinun tulee olla ensin kuljettaja puolen vuoden ajan ja saada siitä todistus ja tällöin voit hakea taksiliikenteen yrittäjäkurssille ja sen jälkeen suorittaa koe, että tiedät lain, kirjanpidon, vakuutusten, jne. säädökset ja jos sen hyväksytysti suoritat, niin voit anoa lupaa ELY-keskukselta tai jatkaa perikunnan nimissä toimintaa.

Mielenkiintoista oli lukea Uber-taksikuskien saamasta tuomiosta, sillä ainakin toinen oli käynyt taksikuljettajakoulutuksen, mutta reputtanut kokeessa. Yhdeksän vuotta sitten kävin koulutuksen läpi ja silloin kokeessa oli kolme osiota. Taksilaki oli se, jossa ei saanut tulla yhtään virhettä (olen entinen hoitaja ja sama metodi oli lääkelaskennassa) ja jos virhe löytyi, niin koe oli automaattisesti hylätty.

Livautetaan uudelleen raskaaseen kalustoon. Moni autokoulu on joutunut lopettamaan, sillä kuoma-auton  koulutus on lakimuutoksen jälkeen liukunut koulutuskeskuksille ja armeijalle. Meillä oli hetken koulutuskeskuksen kouluttama työntekijä, joka oli täysi floppi. Koulutuksessa ei opetettu kuin tietotekniikkaa, mutta autosta ei mitään, puhumattakaan kuorman sidonnasta, tullisäädännöksistä, ajo-  ja lepoaikasäädöksistä, jne. Ennen vanhaan kuljetusliikkeet opettivat itse ja meidän oppilaamme oppivat oikeasti, miten kuusikymmentonninen liikkuu ja miten sitä käsitellään.

Palataan taksiin ja sen vapautukseen. Ensimmäinen sota käytiin lakia vastaan 2010, kun syntyi maxitaksit, jotka olivat kuorma-autoksi rekisteröityjä. " Maakunnissa usein ajetaan salaa, koska pelätään taksimafian kostoa, Orava sanoo." ja tämä on suora lainaus vanhasta ja nyt pakkaa panee uusiksi Kajon Oy:n Jari Kujala, jolla on yhtiön mahdaatti. Kappas vaan, että YTJ:n mukaan yhtiöllä ei ole mitään tekemistä taksiliikenteen kanssa, sillä virallinen toimiala on Linja-autojen tilausliikenne (49392) .

Kun on keskustelua vapauta ja ei vapauta, niin miksi taksi. Pidetäänkö sitä työtä pilipalihommana, johon pystyy jokainen. Eräs asiakas kertoi europpalaisesta maasta, jonka kieltä osasi hyvin. Hän kertoi kohteen ja taksi kuski osoitti matkustajan puoleista ovea, jossa oli sanakirja, kuskin kotikieli vastaan maan kieli ja asiakkaan piti siitä etsiä oikea sana. Ymmärrän tuota asiakasta, että hän poistui autosta ja etsi kuljettajan, joka osasi kielen.

Suurimman närän ovat mediassa nostaneet taksikuskit ja -yrittäjät, ainakin median mukaan. Loikataan jälleen raskaaseen liikenteeseen. Yrittäjäksi ruvetessa pitää olla varallisuutta reilu kaksikymmentä tuhatta raskaalla kalustolla ja taksilla kymppitonni. Suomessa yrittäjyys ei ole halpaa puuhaa. Voisin palkata luokanopettajan kuorma-auton puikkoihin, mutta en oman autoni.

Uber on vain välityspalvelu eli kimppakyyti. Usein heiltä on unohtunut tarkistaa taustat ja Yhdysvalloissa on parissa osavaltiossa nostettu syyte, että huumehörhot, murhaajat, raiskaajat ja pedofiilit ovat päässeet kuljettajiksi.

Onko taksihomma kyytiä koko ajan. Muistan hyvin yhden elokuisen ehtoon, jossa kollegan puhelin soi uudelleen. Hän vastasi puhelimeen: "Tässä tolpalla edelleen, talo ja autotalli on jo tehty ja nyt kuokin uima-allasta.".

Bussit ja junat kulkevat aikataulujen mukaan, mutta taksit aina. Jälleen kerran kysyn, että miksi ei vapauteta kerralla kaikkia muitakin. Kyllähän jokainen osaa ruoria pyörittää, jos kerran on soutuvenettä liikuttaa.

Sitten jos toiminta vapautetaan, kuten Ruotsissa, jossa hinta voi olla mitä vaan, niin kyllä minäkin voisin kusettaa asiakasta. Tukholman keskustasta Arlandan lehtokentälle maksoi asiakkaalle reilut neljä tuhatta euroa. Tuon kun luonto sietäsi tehdä, niin yhden kyydin hoidettua ei kuukauteen tarvitsisi sitten töitä tehdäkkään.

Sitten vielä loihi lausuman toinen kokkari eli Sanni Grahn-Laasonen, joka toimii opetus- ja kulttuuriministerinä, joka vaatii nyt kaverilleen Anne Bernerille työrauhaa. Salassa pidettävää tietoa sii, joka meille tavallisille telluksen tallaajille tulee uutena yllärinä.

Minä olen luvanvarainen kuljettaja ja tapahtui eräänä yönä. Nuori, sekavasti käyttäytyvä, päällysvaateton, itkuinen, joka kertoi, ettei tiedä missä on ja vaatteet ja laukku on poissa. Vein hänet kotiin laskulla ja äiti maksoi laskun. Maksun viitekentässä oli viesti: "Kiitos taksienkeli.". Myöhemmin paljastui, että nuori oli huumattu. Tekisikö vapaa taksi tämän?

torstai 14. huhtikuuta 2016

Fiktiivinen fakta I

Monet ovat lukeneet historiallisia romaaneja, joissa osa on totta (jopa henkilöt) ja sitten niitä, jotka ovat täysin puun takaa temmattuja. Tämä on yksi niitä.

Erään Pyhäjärjen rannalla asuu mies ja nainen. Kotinaan heillä on vanha omakotitalo, joka vuosien saatossa on hieman rapistunut. Puuhastelivat siellä mieluusti ja ahkerasti. Anselmilla ja Annilla oli molemmilla työpaikka, mutta kohtalo iski iskujaan.

Viisikymppisiä molemmat, joten ammattitaitoa ja koulutusta oli taustalla ja paljon, puhumattakaan hiljaisesta osaamisesta. Anselmi joutui yllättäen työttömäksi, sillä suomalainen oli liian kallis ja työt virtasivat ulkomaille. Anselmi sai sitten lopulta Kelan työttömyystukea.

Kohtalo iski iskujaan ja Anni joutui työmaallaan tapaturman uhriksi. Syytä haettiin kauan, mutta alkoi herätä epäilys, ettei vaivan syynä ollutkaan työtapaturma. Varmaan jokin vanha juttu, kun ovat niin vanhojakin. Täten palkan maksu loppui.

Anselmi stressasi omaansa ja vaimonsa kohtaloa. Eräänä päivänä ei Anselmin toinen puoli vastannut ja lasareettikeikka siitä tuli. Lääkkeitä sai Anselmi poloinen repullisen ja ne söivät ison osan rahavarannosta. Anni joutui ravaamaan erikoislääkärillä ja tutkimuksissa ja ne soivät sitten loput vähäisistä rahoista.

Kummatkin lähettivät sairauslomatodistukset ja -hakemukset Kelaan. Viikkoja meni, mutta vastausta ei kuulunut, sillä tarvittiin lisälomakkeita. Takapäivät lomakkeiden lähettämisistä olivat pitkiä ja paljastui, että Annin työnantaja ei ollut toimittanut vaadittavia kuponkeja ja vakuutusyhtiö oli toimittanut, mutta Kela hukannut. Alkoi uusi kierros.

Kun vaadittavat lääkket oli noudettu ja tuo erikoislääkärillä käynti hoidettu, ei rahaa enää ollut. Ilahdutti Kela Anselmia satasen työttömyyskorvauksella ja sillä piti loppukuu elää. Pieni pelto oli lahjoittanut perunoita, joita söivät. Höysteitä ei paljon ollut, sillä niitä ei raskittu ostaa.

Monesti Anselmi ja Anni miettivät sitä, kuinka kauan Kelan käsittely jatkuu ja Anni kyynelsilmin sanoi, kuinka kauan jaksamme.

Kiitti Ykä, sain kirjoitukseeni aiheen sinulta.

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Suomen kielen päivä

Tänään siniristilippu koristaa maisemaa Mikael Agricolan ja suomen kielen kunniaksi. Mikaelia saivat aikalaiset ja nykyisetkin kiittää suomen kielisistä opuksista, joista ABC-kiria valmistui 1543 ja vuotta myöhemmin rukouskirja. Hieman myöhemmin myös osa raamatun käännöstä. Ehtipä tuo ahkera pappismies myös luetteloimaan suomalaiset kansallispyhimykset ennen kristinuskon tuloa.

Suomen kielestä on muovautunut rikas kieli ja murteet sitä vielä rikastavat. Synonyymeissä taidamme olla maailman rikkain kieli ja kuten tiedämme, niin rakkaalla lapsella on monta nimeä, joten suomalaisten perinteinen juomakulttuuri taitaa olla ykkösenä, sillä sekä humalalla että krapulalla on kummallakin noin tuhat synonyymia. Montako itse löysit?

Mieleeni muistui jälleen hollantilainen, joka oli rakastunut suomalaiseen ja avioituneet. Tapasimme kansanopistossa 36 vuotta sitten. Opiston vuosilehteen kirjoitti tuo hollantilainen hauskan kirjoituksen suomen kielestä. Hän kirjoitti kielemme hankaluuksista, sillä sama sana saattaa olla useassa paikassa. Suora lainaus: "Otan esimerkiksi sanan kieli. Kengässä on kieli, suussa on kieli, kitarassa on kielet ja sinä puhut mahdotonta kieltä.". Voi on sekä huudahdussana että substantiivi. Toinen mikä häntä mietitytti olivat suomalaiset yhdyssanat ja siitä hän otti esimerkin : "Ymmärrän kyllä mikä on suihku ja mikä on kone, mutta mikä on suihkukone.". Sanat saattavat muuttaa asiaa ihan toiseksi, kun niistä syntyy yhdyssana.

Pilkkusäännön esimerkkinä on käytetty lausetta (totta vai tarua), jossa vangittu anoo armoa tsaarilta: "Armoa, ei Siperiaan.". Tsaarin kirjuri tekee virheen ja lause muuttuu toiseksi: "Armoa ei, Siperiaan.". Suomenkieli saattaa yllättää myös toimittajat, jotka juttuja kirjoittavat. Ruotsissa katosi mystisesti Madelene, joka löytyi kolme kuukautta myöhemmin kuolleena ja tämä on surullinen uutinen. Löydöstä kirjoittaneen toimittajan olisi hieman pitänyt miettiä sanojaan, vai mitä tuumaat? Suora lainaus: "Aftonbladetin tietojen mukaan naisen ruumis oli upotettu betonilohkareeseen, jolloin poliisille oli selvää, että kyseessä on henkirikos.". Ihanko totta vai peräti henkirikos tuli yllätyksenä poliisille vai mitä?

Rikas kielemme on kuitenkin katoamassa. Tämän aamun aviisissa oli ikävä uutinen, sillä suuren naapurikaupunkimme legendaarinen ruokailuravintola vaihtaa remontin jälkeen nimensä ulkomaiseksi. Kun olen yötyöläinen, niin tauko- ja ateriapaikkani on 24/7 huoltoasema ja siellä kuulee luvattoman usein älämölöä basaaritasolla, sillä tulijat harvoi vaivautuvat käyttämään monimutkaista kieltämme. Ainoat sanat, jotka he oppivat lausumaan täydellisesti ovat suomalaiset kirosanat. Tähän on yksinkertainen syy, sillä suomen kielessä sanan paino on ensimmäisellä tavulla ja loppu ei aina kuulu. Kun suomalainen on suuttunut, niin hän painottaa sanan jokaista tavua, joten vähä-älyisempikin ymmärtää, että suomalainen on suuttunut.

Sanat katoavat ja niitä lyhennetään. Monikaan ei tänä päivänä tunne montakaan synonyymia ja juuri törmäsin lekuriin, joka ei ymmärtänyt sanaa pilkkumi. Herätys suomalaiset, arvostakaa rikasta kieltämme ja käyttäkäämme sitä laaja-alaisesti. Älkäämme alentuko muiden kielien edessä.

Tätä ei enää tarvitse lukea, sillä fontti on jo jotain muuta.


keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Veroparasiitti

Aiheen otsikko oli kirjoitettu Nordean pankin eteen, kun sattui pieni työtapaturma, jossa ko. pankki paljastui veroja vältteleväksi pankiksi. Nyt en enää yhtään ihmettele, miksi Nalle saa muikeat tulot. Koska yksi tekee rötöksiä, niin uskon, että samaa ovat harrastaneet muutkin, mutta tieto on vielä piilossa.

Kauan aikaa sitten perustettiin Kansallis-Osake-Pankki eli KOP ja sen tunnuksena oli hieman tyylitelty orava ja säästöpossukin oli oravan muotoinen, kuten heidän jakamat heijastimet. Tuli 1990-luvun alun pankkiriisi, jonka kansalaiset maksoivat erilaisina veronkorotuksina. Minunkin KOP:n pankkikirja muuttui Meritan kirjaksi ja lopulta Nordeaksi. Näin vanha rikollinen pankki on saanut jatkaa toimintaansa.

Kun mietin tuota 1990-luvun alun pankkikriisiä ja sitä seurannutta taloudellista katastroofia ynnä nyt tullutta paljastusta sekä jatkuvasti kohoavia pankkien palvelumaksuja, niin ajatukseni siirtyvät Franklin Rooseveltin toimiin, jossa suuren lamakauden töpeksivät pankin pistettiin kuriin, järjestykseen ja Herran nuhteeseen. Epäterveiden annettiin kaatua ja saman teki Islanti 2008 ja molemmat toipuivat.

Suora lainaus vanhasta haastattelusta : " Kun muut pelastivat pankkiirinsa ja panivat kansan maksamaan, Islanti antoi pankkiensa kaatua ja jopa laajensi sosiaalista turvaverkkoaan, Nobelin muistopalkinnon taloustieteestä saanut Krugman vertaa.".

Lisäksi on paljastunut, että Nordean johto on valehdellut sekä suosittanut perustamaan postilaatikkoyrityksiä ja vain Luoja tietää mitä muuta vilunkipeliä. Tästä herää pieni kysymys eli miksi pankkien johto on näin suojattua? Meillä kyllä verottaja tutkiin yhtiöiden toimia ja ovat jopa avanneet vihjepuhelimen veronkierrosta ja tekevät säännöllisä verotarkastuksia yhtiöihin, toiminimiyrityksiin, jne., mutta kukaan ei lopsauta korviaan pankkien toimien kohdalla.

1990-luvun pankkikriisissä isoa osaa näytteli Nalle jälleen kerran eli eli Mandatumin suojissa yhdistettin KOP ja Suomen Yhdyspankki (SYP). Vanha Postipankki, joska myöhemmin Mandatumin yhteistyöllä muutettiin ensin Sampo-Leoniaksi, lopulta Leoniaksi ja sitten se myytiin Danske Bankille, joka mielestäni oli täydellinen vika tikki, sillä Sampopankin nettipankin sivut olivat tuolloin maamme parhaimmat ja kun siirryttiin Danske Bankin sivuille, niin niitähän ei alkuun auki saanut kuin winkkutoosalla. Tanskalaisten tulisi mielestäni pysyä ydinosaamisalueellaan eli voileipien teossa ja oluen panossa. Molemmat aivan loistavia kapineita (testattu).

Juu ja lisäksi Nalle-poika siirsi kirjansa Ruotsiin, jotta välttyy perintöverolta. Kuulostaa hyvin kunniallisesta toiminnalta vai mitä? Pitäisikö meidän vaatia julkisuutta toimistaan vai ehkä tehdä jopa halda kröfugöngu?

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Kansalaispalkka

Nyt on Kelan johdolla ryhdytty selvittelemään tukien viidakkoa ja tämän homman alkuunpanija lienee Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä. Sosiaalituet harvoin koskettavat työtätekevää, mutta sen ulkopuolelle pudonneet joutuvat painimaan melkoisen byrokratian papyruskaislaviidakon läpi. Monesti on täytettävä lippuja sekä lukemattomia ja toimitettava tositteita siitä, sun tästä ja monesti joutuu hakemaan lausuntoja eri paikoista, esim. lääkärin lausunnon perussairauksien lääkkeistä ja niiden tarpeellisuudesta.

Nyt on esitetty kansalaispalkkaa, joka olisi mallista vaihdellen 550 - 800 €/kk. Tämä olisi verovapaata, mutta se on jäänyt epäselväksi, että meneekö siitä työttömyysvakuutusmaksut ja muut sen semmoiset vaiko puhtaana käteen.

Jakaako tämä kansan kahteen ryhmään eli niihin, jotka saavat perustuloa ja niihin, jotka saavat palkkaa. Valitettavasti monen palkkatulo ei ole tuon kummosempi, monella alalla 30 - 50% tuon perustulon päälle. Tästä tietenkin kun maksetaan verot, tyelit, työttömyysvakuutusmaksut, niin käteen ei jää paljon tuota suurinta perustuloa kummempaa. Etenkin, jos puoliso on työssä ja elätettävänä ei enää ole lapsia.

Koko sosiaalipuoli ja mukaan lukien TE-keskukset pitäisi panna totaaliremonttiin. Esimerkiksi Kela vaatii yhä toimittamaan paperiset sairauslomatodistukset vaikka ne voi skannata ja verkon yli lähettää. Miksi? TE-keskus puolestaan on varsinainen leppäkertun pahin vihollinen, sillä se on ensisijainen lausunnon laatija työttömyystilanteesta ja jos sen lausunnossa on yksikin byrokratian kukkanen, niin Kela ei ei etuuksia myönnä. Tällöin saat vaan sekokielisen ilmoituksen siitä, että laki tämä, pykälä tuo, momentti muunlainen ei toteudu ja täten ette ole oikeutettu työttömyyspäivärahaan. Ja aut armias, jos jos kaikki onkin ok, mutta työkkärin netissä on ongelmia ja et voi ilmoitusta määräajassa tehdä, niin koko homma alusta, kareseineen päivineen ja arvaa uskovatko nuo, että heidän sivuillaan saattaisi muka olla häiriöitä. HiH

Tähän väliin pieni vinkki, arvoisat kansalaiset, medborgare. E-resepti sovellus on kaatunut nyt lyhyellä aikaa pariin otteeseen. Kun sovellus ei toimi, niin lääkettä ei apteekista ulos saa. Jos aamulla huomasit, että viimonen pilleri/kapseli/tms. meni, niin saat edellistä pakkausta vastaan lääkkeen. Minulla ei ole tiedossa, päteekö tämä kaikkien lääkkeiden kohdalla, mutta oletettavasti useimmissa. Ja tämä on vinkkini: Kun laatikko tyhjenee viimeisestä laatasta tai purkki tyhjenee, niin heitän ne pois vasta sitten kun apteekista on saatu uusi erä.

Kun olen lueskellut erilaisia selostuksia kansalaispalkasta, niin mieleeni tuli ajatus eli voisiko jokainen ansaita 550 €/kk verottomana, maksuttomana ja sen jälkeen alkaisi pyöriä verotus ja muut maksut maltillisesti. Meidän ammattialalla tammikuu on täysin kuollutta ja kun ajotunteja on vähennetty, niin minun palkkani tammikuussa oli 1067,76 € ja siitä sitten verot ja muut kulut pois. Voit arvata, että jääkaapissa ei paljon tuotteita ollut. Mikä olisi ostovoimani ja sitä kautta työllistävä vaikutus, jos tuolta 550 € olisin ollut vero- ja maksuvapaa? Ylimenevältä osalta voisi sitten pienipalkkaisilta periä veroa hillitysti, esim. pari prossaa tonttuun saakka ja sitten porrastetusti ylöspäin. Nähtäväksi jää saavatko instanssit aikaiseksi muutoksen?