Aiheittain

lauantai 29. elokuuta 2015

Myrkkymarjoja

Tuossa päivänä muutamana kaksi parivuotiasta lapsosta söivät suihinsa marjoja ja lasareettireissu oli molemmilla edessä. Toinen joutui vielä uudelleen sairaalaan, sillä marjoissa oli myös bakteereja tai viruksia ja mitä linnut sattuvat peräpäästään päästämään.

Juttua lukiessani tuli väkisinkin mieleen, että päiväkodin piha-alueen on suunnitellut puutarha-arkkitehti, joka on vain tonttipiirustusta katsonut ja sinne on tehty kaunis suunnitelma kasveineen ja leikkialueineen, mutta mieleensä ei vilahtanut ajatus, että kauniit kasvit saattavat olla pienelle lapselle pieninäkin annoksina myrkyllisiä ja linnut eivät niistä oireita saa.

Jäin miettimään mennyttä aikaa ja omaa pikkukouluani, johon suunnistin kuusi vuotiaana. Sen pihapiirissä kasvoi marjapensaita, omenapuita ja ruusuja, joiden kiulukat olivat syötäviä.

Miksi päiväkotien pihalle istuteta syötäviä kasveja ja peitetä ne kateharsoin, jotta linnut eivät marjoja syö tai niihin pääse ulostamaan. Näin tulisivat kasvit tutuiksi ja niitä voisi omassa päiväkodissa käyttää. Viinimarjoja, karviaisia, mansikoita, kirsikka-, luumu-, kriikuna ja omenapuita.

Hyvät päiväkodin työntekijät ja lasten vanhemmat, katsokaa päiväkodin piha-alue ja tunnistakaa kasvit, jotka voivat pientä vahingoittaa. Poistakaa ne ja korvatkaa syötävillä, turvallisilla kasveilla, puilla ja pensailla, sillä jokainen tietää, että pieni lapsi pistää kaiken suuhunsa ja vanhempien, ohjaajien ja muiden valvovat silmät eivät ehdi kaikkea huomaamaan.

torstai 27. elokuuta 2015

Elämän poluilta löytyneitä V

Eilispäivänä kävin äitemuorin luona raivaamassa eli poistimme vuoden 1999 tietokoneen pöytineen. Samalla huomasin viereisessä hyllyssä roikkuvan pienet virsut, jotka olivat äitellä olleet vuosi lainassa, sillä ne olivat lainassa erilaisia näyttelyjä varten. Kysyin äitemuorilta, että jokos nämä voisi kotiuttaa. Tämä sai minut ajattelemaan taasen mennyttä elämää ja erityisesti kädentaitoja.


Nämä virsut on tehnyt äidin äitini ja kuuleman mukaan olin tuolloin pari vuotias. Edustassa on tuohi nauhasta tehdyt solmuruusukkeet ja pienet tuohinopat, joista toinen kadonnut aikojen saatossa. Virsun reunassa kiertää koristereunus. Kun virsut minulle jalkaan laitettiin, niin lähdin kertoman mukaan niillä kävelemään mutta potkaisin ne pois, sillä ne tuntuivat sanojeni mukaan kovilta enkä suostunut niitä enää jalkaani käyttämään. Ehkä siksi ne ovat vieläkin ehjät, sillä virsut ovat roikkuneet vuosikymmenet seinällä. Alunperin niitä on yhdistänyt tuohesta tehty lenkki, mutta sekin on aikojen saatossa rikkoutunut ja myöhemmin poistettu kokonaan.

Kolme päivää sitten äitemuori poikkesi ja toi piirakkataikinaa, jota oli hieman liikaa tehty ja tarjosi osan. Niistä tein perunapiirakoita omalla papelollani ja luonnollisesti tökkisoosin kera.






Jälleen puhutaan ajasta, josta muistikuvani ovat hämärät. Olin hieman vaille kolmivuotias kun äidin äiti teki perinteisesti lauantaina piirakoita ja minäkin halusin kaulita taikinaa. Pienen lapsen käteen oli aikuisen papelo liian siro, joten mummo hieman hermostui, sillä hän ei ollut kärsivällisyyden huippu. Se kuitenkin on mieleeni jäänyt, että äijä laittoi uunin pankolta suikkamaisen, harmaan turkislakin päähän ja lähti ulos.

Joululahjaksi sain tuon papelon ja äijä kertoi myöhemmin, että oli harmistunut mummon motkotuksesta minulle ja mennyt halkohuoneeseen ja valinnut koivuhalon ja siitä alkanut veistää ja hioa minulle oman papelon, joka oli lapsen kätösille sopiva.

Vuosikymmenten jälkeen se on edelleen käytössä. Tosin piirakkakinkereissä käymisen lopetin, sillä muutamat vanhat akat valittivat aina siitä, että kuorien pitää olla täysin pyöreitä (pikkumummo kuitenkin totesi, että veitsellä saa pyöristettyä), kuorien pitää olla ohuita ja seitsemän kirkontornia pitää läpi näkyä, milloin oli puuroa liikaa ja milloin liian vähän. Sitten vielä kehtasivat mäkättää minun rakkaasta papelostani, sillä opettelijoille näytin vääränlaisen papelon mallia ja viedä kehtasivat märistä tavastani kaulita taikinaa, sillä niin minulla muin mummollani pohja pyörii kaulimen alla siihen koskematta.

Kauniita, käsintehtyjä esineitä kuitenkin. Papelo on siis edelleen käytössä, mutta virsut roikkuvat taas kodin seinällä, eikä niitä jalkaan voi enää laittaa sillä takatassun koko on vuosikymmenien aikana kasvanut.


sunnuntai 23. elokuuta 2015

Giljotiinin terä putoaa

Suomen talous on pahasti kuralla ja leikkauksia on edessä ja paljon. Enää ei juustohöylätä vaan aseet ovat järeämmät. AY-pässinpäät kaatoivat yhteiskuntasopimuksen ja sen seurauksena alkavat erilaiset leikkaukset taloudessa. Ulkomailla meille jo nauretaan täyttä häkää, sillä muun Euroopan taloudessa eletään jo nousua, mutta Suomi on vajonnut Kreikan tielle ja valtion velka-aste nousee tänä vuonna jo yli 100 miljardin. Jopa Espanjalla menee nyt jo paremmin kuin Suomella. Lisäksi talouden alamäki on jatkunut jo seitsemän vuotta ja loppua ei näy. Työttömyysaste maassamme on jo yli kymmenen prosenttia ja sitten tänne tilataan vielä toista kymmentä tuhatta pakolaista elätettäväksi.

Sipilä, Soini ja Stubb ovat linjanneet leikkaukset, joita on runsaasti. Asuntolainojen korkovähennys poistuu asteittain ja nyt jo alennetaan rajusti, päivähoitomaksut kohoavat, kiinteistövero nousee taas kerran (nousuprosentti on ollut jo yli sata), asunnon lämmittämiskustannukset nousevat verojen myötä, autovero nousee jälleen, asumis- ja opintotukea leikataan, terveydenhuollon ja lääkkeiden hinnat nousevat eri muodoissa, työttömyysturvaa heikennetään ja eläkkeitä ei nosteta. Luonnollisesti vuosittain lisäksi nousevat eläkevakuutusmaksut, työttömyysvakuutusmaksut, jne. Kuntien maksut myös nousevat, esimerkiksi vesihuollon osalta. Elintarvikkeiden hinnat jatkavat nousuaan vaikka kauppiaat puhuvat alennuksista, niin monen peruselintarvikkeen hinta on kohonnut.

Työaikoja pitäisi hallitusherrojen mielestä lisätä, jotta tuottavuus nousee. Minun työaikani on normivuoroissa 12 tuntia, mutta jos asiakkaita ei ole, niin ei tule tulojakaan vaikka työaikaa kuinka paljon tahansa pidentäisi. Ihmisen suorituskyky ei riitä määräänsä enempää eli ei mopolla mahdottomia. Työaikalakikin tulee vastaan moisessa. Ammatissani on jo ajovuoroja vähennetty eli työvuoroja kuukaudessa on entisen 17-18 sijaan 13-15.

Työttömän, eläkeläisen sekä monen pätkä-, kausi-, osa-aikatyöläisen ja opiskelijan elämä on jo hankaloitunut, sillä tulot eivät riitä elämiseen. Eri median lähteistä on käynyt ilmi, että monen kuukausivaranto jää paljon alle ulosoton suojarajan ja siitä pitäisi kustantaa asuminen, ruoka ja mahdollinen perussairauden hoidon lääkitys. Moni näkee nälkää ja lopunkin toimintakyvyn vie pihtailu lääkkeistä. Tällä keinolla ei tuottavuutta nosteta.

Tulojen pienentyessä on vaikea säilyttää asuntoaan eli vuokran tai asuntolainan maksaminen on vaikeaa ja sen seurauksena on moni ajautunut ulosoton asiakkaaksi tai velkajärjestelyyn, joka yleensä laaditaan niin tiukaksi, ettei se kestä yhtään kolhua. Teltassa kun tällä leveysasteella ei montaa kuukautta vuodesta voi asua.

Kokoomuksen kansanedustaja Sampsa Kataja kritisoi alkuvuodesta, että 8000 egen kuukausipalkka on liian pieni, monelle tämä on vuositulo ja tätä ei hallitusherrat ja rouvat tunnu tietävän tai halua tietävän. Alle viisitoista tuhatta vuodessa tienaavia oli viime vuonna jo sata kolmeenkymmentä tuhatta ja veikkaan, että tänä vuonna heitä on vielä enemmän. Kun kansanedustajaa ei enää valita, niin hän saa sopeutumisrahaa reilun puolitoistatuhatta kuukaudessa vaikka työllistyisi uudelleen 1-3 vuotta palveluajasta riippuen ja jos mittariin on ehtinyt tulemaan 59 vuotta, niin sitä maksetaan vielä viralliseen eläkeikään asti eli 65 vuotiaaksi. Jotenkin epäreilu järjestelmä, sillä jos tavallinen duunari jää työttömäksi, niin työttömyyskorvaus kestää 500 päivää ja jos joutuu Kelan peruspäivärahalle, niin korvaus viime vuonna oli 32,66 €/pv ja kuten kaikkia Kelan maksamia tukia, niin veroprosentti on aina 20%. Giljotiinin alle moinen sopeutumisraha, sillä sinne on itse pyritty ja jos kansaa ei edustaja ole miellyttänyt, niin oma on vikansa. Työttömyyskorvauksenhan menettä, jos syy on omasta toiminnasta johtuva. Otan oman ammattini esimerkiksi eli jos hurjastelet ja kortti sekä ammattilisenssi päätyvät hyllylle rauhoittumaan, niin työnantajalla on oikeus päättää työsuhteesi, sillä työnteon oikeudet eivät täyty ja koska itse olet kaahannut ja sakkosi hankkinut, niin hyllylläoloajalle et saa työttömyyskorvausta.

Eduskuntapaikkojen määrää on aina säännöllisin väliajoin haluttu vähentää ja sehän on tuomittu täydeksi populismiksi. Miten USA:n asukas pärjää sillä heillä on yhtä edustajaa kohden yli seitsemänkymmentä tuhatta asukasta ja suomessa vain kaksikymmentä seitsemäntuhatta (arvioita, sillä tilastot hieman laahaavat ajasta jäljessä). Haluaisin myös tietää kuka tuon valtionvelan on ottanut ja mihin tarkoitukseen. Kreikalle on annettu avokätisesti varantoa ja todennäköisesti pelkällä lainalla ja siihenhän minä en ole lupaa antanut. Valtion velka yhtä asukasta kohden oli toissavuonna jo yli kuusitoista tuhatta ja nyt lienee jo yli seitsemäntoista tuhatta ja siihen vielä korot päälle, joten Kreikan tiellä ollaan. Kreikka ei saariaan myy, mutta Suomenlinnalle varmaan ostaja löytyisi.

Miten tähän on jouduttu? 1990-luvun pankkikriisi koetteli kovin ja kuntatalous ei koskaan tuosta toipunut. Tuolloin kuitenkin alkoi voimakas kasvukausi, joka vuosituhannen vaihtuessa lamaantui. Paperimöllit aiheuttivat lakkoilemalla paperiteollisuuden alasajon ja työttömiä yhä lisää. Nyt AY-möllit ovat väläytelleet taas lakkoasetta talousleikkurin edessä ja lisää työttömiä ja alasajettuja toimintoja. Koska he oppivat, että lakkoilemalla kilpailukykymme heikkenee eli kuka tilaa tavaraa, jos lakkojen takia sen toimitus on epävarmaa.

Miten käy tavallisen kansalaisen ostovoiman? Itse olen jo rajoittanut ostoja ja sitä kautta heikentänyt tuottavuutta. Kun raha ei riitä, niin innovaatiot lisääntyvät, esimerkiksi moni on ryhtynyt ruukkukasveja viljelemään ja täten on salaatit, ym. omasta takaa. Ihmisten puheista on kuullut muutoinkin, että aloitetaan paluu omavaraistalouteen. Itsekin voisin possun, lehmän ja pari kanaa hankkia, mutta lienevät asemakaava-alueella laittomat (sääntö Suomi).

Suomi on nyt tuhon tiellä ja valtiovaltamme ei sitä pysty korjaamaan. Veronmaksajien selkänahasta viedään viimeisetkin ja sitten vielä lisää elätettäviä. Mihin voisin pakolaiseksi lähteä, että työpanostani arvostettaisiin jälleen yhteiskunnan hyväksi. Se nähtäväksi jäänee, mutta täällä elo alkaa muistuttaa jo todellista kurjuutta.






torstai 20. elokuuta 2015

Pakolaisia lisääkö

Mediassa on käyty keskustelua paljon Kirkkonummen Evitskogissa sijaitsevan motellin otosta vastaanottokeskukseksi ja virolaisten kausityöntekijäiden häädöstä. Kumma kyllä "pakolaiset" ovat kaikki nuoria, terveitä miehiä i-padeineen ja osin merkkivaatteineen. Eikö naiset ja lapset pidä pelastaa ensin? Nämä "pakolaiset" lienevät niitä, jotka pakenevat paikaillista inttiä ja haluavat paremman toimeentulon. Ja sitten niitä tilataan lisää 15 000 kappaletta.

Itse en yhtään ihmettele, että Ruotsidemokraattien kannatus nousi ykköseksi, sillä "pakolaisten" tekemät tekniset viat alkavat jo ärsyttää Björniä, Gunnaria kuin Åkeakin sekä pari kolmekymmentä vuotta maahan tulleita, jotka sinne ovat jo integroituneet.

Kuten aiemminkin olen asiaa käsitellyt, niin tuon sen jälleen esille eli tämän kotiutumisasian. Meilläkin on yhä suurempi joukko "pakolaisia", jotka eivät ole sopeutuneet yhteiskuntaan. Kielitaito on jäänyt, lievästi ilmaistuna, aneemiseksi. Gettoutuminen omaan joukkoon, joten suomen kieltä ei tarvitse käyttää, kuin hieman. Kuten kerroin mamu kollegoista, jotka puhuvat vain auttavasti ja kun saman kieli ryhmän edustaja tulee paikalle, niin keskustelu suomalaisten kuskien kanssa loppuu ja riennetään mamukaverin luokse ja kieli vaihtuu omaksi. Tavat ja kulttuuri on vierasta, sillä osin siihen on vaikea oppia perimässä tulleiden arvojen ja ajatusten risti riidasta.

Vastaanottokeskukset pullistelevat kaikkialla. Yksi valtio kieltäytyi ottamasta islamistipakolaisia vastaan. Raja-aitoja on alettu pystyttämään ja rajatarkastuksia on kiristetty monin paikoin. Käännytykset väärin perustein ovat jo arkipäivää. Kuitenkin Punaisen ristin johtaja haluaa lisätä laillista maahanmuuttoa vaikka tulijat tulevat pääsääntöisesti "pakolaisstatuksella". Miksi pakenevat nuoret miehet eivät aloita tekemään olosuhteita paremmiksi? Onko helpompi lähteä paremman ja helpomman elämän toivossa, sillä "pakolaiskuvissa" olevat ovat tyypillisesti samaa sarjaa kuin nuo Evitskogin "pakolaiset". Naiset ja lapset ilmeisesti jätetään paikoilleen tai menehtyvät salakuljettajien lotjissa.

Entisiäkään "pakolaisia" ei ole kyetty kotiuttamaan maahamme ja sitten vielä tilataan 15 000 heitä lisää. Rikoksista tuomittuja ei ole käännytetty, vaikka oleskelulupa niin edellyttää, sillä he saattavat notkua täällä vuosia. Ruotsin Västeråsin kaltaiset tapahtumat tulevat yleistymään meilläkin. Johan Laukaan pitseriasurman tekijäkin oli samaa etnistä taustaa. Moniko paikan saanut menettää henkensä sellaisen toimesta, joka ei ole saanut ja koston kierre jatkuu. Jotenkin maahanmuuttajien toimet muistuttavat kovasti kotoista vähimmistöämme, jossa kosto on tarpeen.

Luonnollisesti kukkahattutädit asettuvat heidän puolelleen ja onkin yllättävää, että maahamme on perustettu mm. maahanmuuttokoordinaattoreita , monikulttuurisuusasiantuntija (melkoinen sanahirviö kokoelma), jne., mutta kai akakoomikot näitä suojatyöpaikkoja tarvitsevat. Missä muussa maassa saisin vastaan kohtelun? Jos en nopeasti kieltä ja tapoja, niin kuolisin nälkään ja tietenkin nuo oikeaa uskontoa tunnustvat maat, jos nyt sinne jossain epätietoisessa tilassa eksyisin, niin toden näköisesti tulin ammutuksi, puukotetuksi, päästetyksi päiviltä, tms..

Lisäksi Suomen talous on pahasti kuralla ja Kreikan ikuinen lainan tarve syö talouttamme. Suomen työttömyysaste on jo yli kymmenen prosenttia. Mistä riittää rahaa tulevien "pakolaisten" elättämiseen. Valtio on nostanut veroastetta monilla eri tasoilla ja sitten pitäisi järjestää elatus elintasopakolaisille, jotka tulevat maahamme "pakolaisen" statuksella. Minä en heitä tänne halunnut, mutta minun maksamistani veroista katetaan heidän kulunsa ja samalla jään ilman julkishallinnon palveluita, sillä minulla ei ole varaa niitä maksaa. Olemme molemmat joutuneet kohtaamaan huva sumi lääkärin, puolisollani on rikkinäinen olka ja minulla vaille hoitoa jäänyt verenmyrkytys, lieve ilmiöineen. Me emme saa tulkkipalvelua ilmaiseksi, jos lekuri ei suomenkieltä osaa kuin hieman.

Kun joku kuitekin kritisoi tätä, niin käytän vastapuhenvuoron suvaitsevaisuuteen. Onko maahanmuuttajilta, pakolaisilta suvaitsemattomuutta olla opettelematta kohdemaan kieltä, sillä monesti he käyttävät vain huonoa englanninkieltä ja omalla aksentilla, josta ei oikein kukaan saa selvää. Äänen paino on sama kuin basariissa väitellessä rääsyn hinnasta. Meidän muka sitten pitäisi hyväksyä, suvaita ja arvostaa tällaisia mamuja.

maanantai 17. elokuuta 2015

Raivopäänä liikenteessä

Nyt ovat eri median lähteet käsitelleet liikenneraivoa, jonka seurauksena Helsingissä kuoli pyöräilijä. Muistopyöräilystäkin kehittyi raivoisa vääntö bussikuskin ja pyöräilijöiden välillä. Loppuosa noista käsitelläänkin sitten käräjäoikeudessa. Todella aikuismaista käytöstä.

Pyöräily on oiva liikkumiskeino, sillä se kohottaa kuntoa, pysäköintitilaa ei paljoa tarvita ja ruuhkassa nopeampi kuin autoilu. Kuitenkin se tuntuu ärsyttävän sekä autoilijoita, että erityisesti jalankulkijoita.

Auton ja pyörän väliset onnettomuudet yleensä tilastoituvat, mutta pyöräilijän ja jalankulkijan väliset harvoin, sillä ne ovat lievempiä (toki on muutamia vakavaan loukkaantumiseen johtaneita uutisia). Kahden pyöräilijän välinen onnettomuus on usein vakavampi ja siten tilastoituu.

Jalankulkijoita ärsyttää pyöräilijöiden vauhti ja juuri tuossa aamun aviisissa kansalainen kirjoitti vaarallisesta bussipysäkistä, sillä pyöräilijät laskettavat alamäkeä melkoista vauhtia ja runsaasti on vaaratilanteita syntynyt. Vauhdikas pyöräilijä myös seilaa yhdistetyllä pyörä- ja jalkakäytävällä etsin itselleen vapaa kohdat. Suurin valituksen aihe jalankulkijoille on jalkakäytäväpyöräilijät ja sehän on sallittu alle 12-vuotiaille.

Toisia pyöräilijöitä ärsyttää vauhdikkaasti vastaantulevat, jotka tulevat samalla puolella vaikka polkupyöräilyssäkin on oikean puoleinen liikennöinti.

Autoilijoita ärsyttää mustiin pukeutuneet, valottomat kamikaze pyöräilijät, jotka vauhdilla suhauttavat pusikosta. Toinen ärsyttävä tekijä ovat ns. trikoopöksyt, jotka ajavat ihan omilla säännöillään ja keskellä ajorataa. Viimeksi yksi sankari suhasi keskellä linja-autokaistaa eikä hänellä ollut aikomustakaan väistää. Kolmas ärsyttävä tekijä on se, että vaikka pyöräilijä on itse syypää onnettomuuteen, niin mahdolliset korvaukset menevät autoilijan vakuutuksista, sillä lakia tulkitaan heikomman osapuolen eduksi. Itselläni meni yli vuorokausitulo tällaisen onnettomuuden vuoksi eli jouduin maksamaan kamikaze pyöräilijän ambulanssin- ja päivystyksen omavastuut ja särkylääkkeet.

Pyöräilijöitä ärsyttävät poukkoilevat jalankulkijat, sinne tänne vipeltävät koirat, liian läheltä ohittavat ajoneuvot ja yleensä ajoneuvot.

Itselläni on myös yksi ärsytyksen aiheuttaja pyöräilijöissä eli vaurioitunut/rikkoutunut/termiitin syömä pyörä jää sinne minne se on jäänyt ja kukaan ei näitä poista. Erään lehmuksen suojakehikossa on nyt neljättä vuotta sama pyörä tyylikkäästi lukolla kiinni, mutta molemmat renkaat ovat poissa ja satula vuodenaikojen runtelema. Viereisessä pyörätelineessä on puolitoista vuotta seissyt vannevaurioinen pyörä, josta satula on sosialisoitu. Kenellä on siivousvelvollisuus? Auton raato kyllä poistetaan nopeasti, mutta pyörät saavat lojua vuosia samalla paikalla.

Miten parantaisi yhteistyötä liikenteessä? Tieliikennelaki vaatii pyöriin valot ja heijastimet, mutta harvemmin niitä näkee. Olisiko tässä pyöräilijöillä ryhdistymisen paikka, sillä valoton on vaikea havaita ja etenkin nyt kun illat pimenevät ja puiden lehdet peittävät suurimman osan katuvaloista. Vauhdin sopeuttaminen niin pyöräilijöillä kuin autoilijoilla olisi paikallaan. Liikennesäännöt kaupunkiolosuhteissa ovat pyöräilijälle monimutkaitset ja niitä ei autoilijakaan hoksaa. Maantiepyöräilyssä tämä on helppoa, sillä pyöräilijää koskee samat säännöt kuin autoilijaa, paitsi ettei moottori- ja moottoriliikennetielle ole asiaa vaikka välillä sielläkin pyöräilijän näkee.

Pyöräteiden kunto? Moni trikoopöksy ilmoittaa, ettei pyöräteitä voi käyttää niiden huonon kunnon vuoksi ja kun todella harjoitellaan, niin vauhti on kova ja saattaa aiheuttaa vaaraa jalankulkijoille ja toisille pyöräilijöille. Olisiko heidän syytä siirtyä kantateille, joissa on suhteellisen leveät piennarkaistat? Tieliikenne kun on ihan eri juttu kuin velodromi.

Koirat eivät ongelmia aiheuta, vaan ongelma on siellä hihnan toisessa päässä. Koiran kanssa liikkuvan pitäisi huomioida paremmin muut kulkijat. Pyörailyn liikennesääntöjen selkeyttäminen olisi paikallaan.

Kun olen katsellut ihmisten liikennekäyttäytymistä, niin mieleen on noussut ajatus, että suojatiet pitäisi poistaa (tien ylitse kun loikitaan ja pyöräillään itselle sopivasta kohtaa), liikennemerkit pois, tieliikennelaki pitäisi kumota ja liikennevalot poistaa. Tämän jälkeen katsotaan eloonjääneiden kanssa, mitkä ovat tarpeellisia. Nykyinen lainsäädäntö on erittäin sekava ja normitilanteessa yksi sallii, toinen kieltää ja kolmas kumoaa molemmat edelliset sekä neljäs julistaa kolme edellistä pannaan ja laatii ihan uuden, jne.

Mitä tehdä, kun kanssa liikkujan toimet herättävät raivoa? Laskea sataan vai mitä muuta? Arvoitukseksi jäänee.


maanantai 10. elokuuta 2015

Älä aja päälle 2015

Koulut ovat taasen alkamassa ja Älä aja päälle kampanja menossa, niin teiden varsilla kuin eri median välineissä. Kunpa kaikki olisivat yhtä tunnollisia liikenteessä kuin nuo ekaluokkalaiset. Kuitenkin hyvin pian oppivat väärät tavat ja kuten olen aikaisemminkin sanonut, niin edelleen pitää paikkaansa sanonta: "Mitä isommat edellä, sitä pienemmät perässä.". On se kumma juttu, että vanhemmat skarppaavat eka- ja tokaluokkalaisten kanssa ja sitten ummistetaan silmät oman kullan nupun liikenne käyttäytymisestä.

Usein kollegojen kanssa päivitellään kansalaisten liikenne käyttäytymistä. Eräs nuori kollegani huomautti nuorelle naiselle, joka parkkeerasi autonsa (ilmeisesti oli myös jo lähdössä autonsa luota), ettei taksi tolpalle saa pysäköidä. Neitokainen sanoi topakasti:" Liikenne merkit eivät ole voimassa yö aikaan.". Koska merkit pohjautuvat lakiin, niin ilmeisesti yö aikana lakkaavat kaikki liikennettä koskevat lainsäädännöt. Puolisoni oli tuosta lausumasta riemuissaan, sillä nyt voisi yön tahkota kilometrejä ilman rasittavia lepo- ja ajoaikasäädöksiä.

Tosin tyttönen ja moni muu ovat lukeneet oivallisen nettikirjoituksen vuosi tuhannen alusta, sillä sellaiselta meno näyttää. "Muistakaa täm kun lähdette taas hikisen työviikon jälkeen sinne perjantailiikenteeseen. Ette aja samaa kaistaa kuin minä, se on mun, mun, mun. Ettekä ohita minun punaista Rutinoffia, siis sitä EI saa ohittaa, en siedä sellaista. Jos tulen rampilta moottoritielle niin taas te muut VÄISTÄTTE minua, siis väistätte minua, en minä teitä. Minä saan ajaa teidän takapuskurissa, koska Rutinoff ei muuten kulje kunnolla satasta, te ette saa roikkua minun puskurissa, siis ette saa koska se on vaarallista. Ajan aina sumarit päällä (Rutinoffin ainut lisävaruste), mutta te ette saa ajaa sumarit päällä koska se häikäisee minua ja... (Rutinoff; Rauno Vääräniemi 2003).

Poliisi on eri medioissa kirjaillut tekstejä vaarallisista autoista, joissa automatiikka ei sytytä takavaloja lainkaan. Tällaisen auton ilmaantuminen aamusumusta on todella sykähdyttävä kohtaaminen. Tuossa taannoin oli aamun aviisissa juttu viiden vuosikymmenen takaa, jossa poliisi oli ryhtynyt pitämään valoratsiaa ja sakottamaan autoilijoita valottomuudesta, sillä ohjeistuksen aika oli heidän mielestään jo ohi. Nykyisin poliisi ei tee muuta kuin päivittelee mediaansa, mutta rankaiseva toiminta puuttuu. Olisiko jo korkea aika puuttua? Itse en nää halua sydäntä seisauttavaa kohtaamista pimeän ajoneuvon kanssa. Ja tuskin lapsikaan, jonka ohi pyyhkäisee hämäräkytkennällä toimivat etuvalot, joiden syttymiseen tarvitaan yön pimeys, sumu ja hämärä eivät riitä niitä kytkemään.

Mitä virkaa on enää liikennevaloilla, kun niitä ei noudata jalankulkijat ja pyöräilijät lainkaan ja autoilijoistakin melkoinen osa. Suojatie on nimensä mukaan turvallinen ylityskohta, mutta jos siinä on punainen ukko seisomassa, niin se todellakin tarkoittaa, että silloin suojatie ei ole se turvallinen tie.

Vanha ja raihnainen kun olen, niin huonoimmillani en ehdi valo-ohjatussa risteyksessä kuin puoliväliin ennen valojen vaihtumista. Tavallisen suojatien ylityksessä itse katson vasempaan ja oikeaan ja vielä kerran vasempaan. Tämä on minun turva, sillä huonoina päivinä molempien kaistojen ylitys on hidasta. Monesti olen pysähtynyt suojatien eteen, kun kansalainen on vieressä seissyt, mutta siinä on odoteltu kaveria, otettu selfietä, tms. Hei haloo, valitkaa nyt joku toinen paikka, sillä suojatien arvostus autoilijoiden silmissä laskee, kun pysähdytään ja havaitaan, että joku tekee ihan muuta kuin aikoo ylittää tietä.

Yleensä eka- ja tokaluokkalaiset eivät saa mennä pyörällä kouluun, mutta ylemmät kyllä. Nyt olisi syytä tarkastaa fillarin valot ja heijastimet. Pyörällä saa hyvän vauhdin ja itsekin nuorena vedin n. 20 km/h vauhdilla kotoa mummolaan (30 km, 1,5 h). Älä aja päälle, mutta miten huomaan valottoman pyöräilijän tummissa vaatteissaan. Takavuosina sain kylkeeni valottoman fillaristin, tosin se osui auton kylkeen. Paha maku siitä kuitenkin jäi.

Sitten taas ne HEIJASTIMET. Heijastin on halpa henkivakuutus, sillä pimeää jalankulkijaa ei näe. Jos malli ei miellytä, niin nykyisin on liimattavia, ommeltavia heijastinnauhoja tai -levyjä, joten mallin voi suunnitella ihan itse ja siihen riittää vain oma mielikuvitus ja kädentaidot.

Ryhtiä liikenteeseen kansalaiset ja tässä tarkastuslista:
- heijastin kaikissa vaatteissa
- valot ja heijastimet fillarissa
- ajoneuvon valot kytketty ja pimenneet lamput vaihdettu uusiin
- noudatan liikennesääntöjä
- en kävele, pyöräile tai autoile vasten valo-ohjausta
- suojatien edustalla en lorvi turhaan

Minä nostan käteni kiitokseksi autoilijalle, joka antaa minulle tietä. Itse autoillessani heilautan kättäni kulkijalle, jotta hän tietää minun ajattelevan häntä.

Turvallista koulumatkaa työmatkaa, harrastusmatkaat, tms.