Raivopäänä liikenteessä

Nyt ovat eri median lähteet käsitelleet liikenneraivoa, jonka seurauksena Helsingissä kuoli pyöräilijä. Muistopyöräilystäkin kehittyi raivoisa vääntö bussikuskin ja pyöräilijöiden välillä. Loppuosa noista käsitelläänkin sitten käräjäoikeudessa. Todella aikuismaista käytöstä.

Pyöräily on oiva liikkumiskeino, sillä se kohottaa kuntoa, pysäköintitilaa ei paljoa tarvita ja ruuhkassa nopeampi kuin autoilu. Kuitenkin se tuntuu ärsyttävän sekä autoilijoita, että erityisesti jalankulkijoita.

Auton ja pyörän väliset onnettomuudet yleensä tilastoituvat, mutta pyöräilijän ja jalankulkijan väliset harvoin, sillä ne ovat lievempiä (toki on muutamia vakavaan loukkaantumiseen johtaneita uutisia). Kahden pyöräilijän välinen onnettomuus on usein vakavampi ja siten tilastoituu.

Jalankulkijoita ärsyttää pyöräilijöiden vauhti ja juuri tuossa aamun aviisissa kansalainen kirjoitti vaarallisesta bussipysäkistä, sillä pyöräilijät laskettavat alamäkeä melkoista vauhtia ja runsaasti on vaaratilanteita syntynyt. Vauhdikas pyöräilijä myös seilaa yhdistetyllä pyörä- ja jalkakäytävällä etsin itselleen vapaa kohdat. Suurin valituksen aihe jalankulkijoille on jalkakäytäväpyöräilijät ja sehän on sallittu alle 12-vuotiaille.

Toisia pyöräilijöitä ärsyttää vauhdikkaasti vastaantulevat, jotka tulevat samalla puolella vaikka polkupyöräilyssäkin on oikean puoleinen liikennöinti.

Autoilijoita ärsyttää mustiin pukeutuneet, valottomat kamikaze pyöräilijät, jotka vauhdilla suhauttavat pusikosta. Toinen ärsyttävä tekijä ovat ns. trikoopöksyt, jotka ajavat ihan omilla säännöillään ja keskellä ajorataa. Viimeksi yksi sankari suhasi keskellä linja-autokaistaa eikä hänellä ollut aikomustakaan väistää. Kolmas ärsyttävä tekijä on se, että vaikka pyöräilijä on itse syypää onnettomuuteen, niin mahdolliset korvaukset menevät autoilijan vakuutuksista, sillä lakia tulkitaan heikomman osapuolen eduksi. Itselläni meni yli vuorokausitulo tällaisen onnettomuuden vuoksi eli jouduin maksamaan kamikaze pyöräilijän ambulanssin- ja päivystyksen omavastuut ja särkylääkkeet.

Pyöräilijöitä ärsyttävät poukkoilevat jalankulkijat, sinne tänne vipeltävät koirat, liian läheltä ohittavat ajoneuvot ja yleensä ajoneuvot.

Itselläni on myös yksi ärsytyksen aiheuttaja pyöräilijöissä eli vaurioitunut/rikkoutunut/termiitin syömä pyörä jää sinne minne se on jäänyt ja kukaan ei näitä poista. Erään lehmuksen suojakehikossa on nyt neljättä vuotta sama pyörä tyylikkäästi lukolla kiinni, mutta molemmat renkaat ovat poissa ja satula vuodenaikojen runtelema. Viereisessä pyörätelineessä on puolitoista vuotta seissyt vannevaurioinen pyörä, josta satula on sosialisoitu. Kenellä on siivousvelvollisuus? Auton raato kyllä poistetaan nopeasti, mutta pyörät saavat lojua vuosia samalla paikalla.

Miten parantaisi yhteistyötä liikenteessä? Tieliikennelaki vaatii pyöriin valot ja heijastimet, mutta harvemmin niitä näkee. Olisiko tässä pyöräilijöillä ryhdistymisen paikka, sillä valoton on vaikea havaita ja etenkin nyt kun illat pimenevät ja puiden lehdet peittävät suurimman osan katuvaloista. Vauhdin sopeuttaminen niin pyöräilijöillä kuin autoilijoilla olisi paikallaan. Liikennesäännöt kaupunkiolosuhteissa ovat pyöräilijälle monimutkaitset ja niitä ei autoilijakaan hoksaa. Maantiepyöräilyssä tämä on helppoa, sillä pyöräilijää koskee samat säännöt kuin autoilijaa, paitsi ettei moottori- ja moottoriliikennetielle ole asiaa vaikka välillä sielläkin pyöräilijän näkee.

Pyöräteiden kunto? Moni trikoopöksy ilmoittaa, ettei pyöräteitä voi käyttää niiden huonon kunnon vuoksi ja kun todella harjoitellaan, niin vauhti on kova ja saattaa aiheuttaa vaaraa jalankulkijoille ja toisille pyöräilijöille. Olisiko heidän syytä siirtyä kantateille, joissa on suhteellisen leveät piennarkaistat? Tieliikenne kun on ihan eri juttu kuin velodromi.

Koirat eivät ongelmia aiheuta, vaan ongelma on siellä hihnan toisessa päässä. Koiran kanssa liikkuvan pitäisi huomioida paremmin muut kulkijat. Pyörailyn liikennesääntöjen selkeyttäminen olisi paikallaan.

Kun olen katsellut ihmisten liikennekäyttäytymistä, niin mieleen on noussut ajatus, että suojatiet pitäisi poistaa (tien ylitse kun loikitaan ja pyöräillään itselle sopivasta kohtaa), liikennemerkit pois, tieliikennelaki pitäisi kumota ja liikennevalot poistaa. Tämän jälkeen katsotaan eloonjääneiden kanssa, mitkä ovat tarpeellisia. Nykyinen lainsäädäntö on erittäin sekava ja normitilanteessa yksi sallii, toinen kieltää ja kolmas kumoaa molemmat edelliset sekä neljäs julistaa kolme edellistä pannaan ja laatii ihan uuden, jne.

Mitä tehdä, kun kanssa liikkujan toimet herättävät raivoa? Laskea sataan vai mitä muuta? Arvoitukseksi jäänee.

Pyöräily

Tuossa taannoin viettiin oikein pyöräilyviikkoa ja jopa valittiin pyöräilykaupunki, jossa pyöräilyreittejä on tehty ja kaikin muodoin parannettu mahdollisuuksia pyöräilyyn. Itse olen tätä nykyistä pyöräilykulttuuria katsonut kauhulla ja ihmetellyt syvästi, ettei heitä liikenteessä kuole sen enempää, kun katsoo heidän liikennekäyttäytymistään.

Otan nyt ensimmäisenä käsittelyyn kilpapyöräilijät, joiden nopeus nousee likimain kolmen kymmeneen kilometriin tunnissa (keskinopeutena) ja saattaa hetkellisesti nousta 50 km/h. Nämä pyöräilijät ovat sitä mieltä, että heillä on oikeus ajaa ajoradalla ja usein miten vielä useampi rinnakkain. Heidän mielestään kaikkien tulisi väistää heitä, sillä he harjoittelevat kisoihin. Ihan hyvä, mutta laki sanoo toista eli "Mikäli pyöräilijän kulkusuunnassa ei ole merkittyä pyörätietä, voi pyöräilijä siis lain mukaan ajaa ajorataa pitkin. Mikäli ajoradan reunassa on valkoisella sulkuviivalla erotettu riittävän leveä piennar, on pyöräilijän käytettävä piennarta, muutoin tien oikeaa reunaa. Ajorataa pitkin saa pyöräillä myös lyhyen matkan, jos pyörätie on vain tien vasemmalla puolella ja ajoradan oikealla puolella olevan pientareen tai ajoradan oikean reunan käyttö on kulkureitin tai muun vastaavan syyn vuoksi turvallisempaa. Ajoradalla ajettaessa pyöräilijä on velvollinen noudattamaan samoja liikennesääntöjä kuin autoilijatkin.".  He perustelevat ajoradan käyttöä, pyörätien huonokuntoisuudella ja korkealla nopeudella sekä pyörän rikkoutumisvaaralla. Tieliikennelaki ei kuitenkaan moisia poikkeuksia tunne. Tieliikenne ei ole velodromi eli se siitä.

Peruspyöräilijä ei erota jalkakäytävää pyörätiestä. Kuitenkin jalkakäytävällä pyöräily on sallittu ainoastaan alle 12-vuotialle lapsille. Pyöräilijän kunnosta riippuen vauhti voi olla huima. Normaalisti näiden peruspyöräilijöiden kulkupelit ovat valottomat ja heijastittomat. Kuitenkin tieliikennelaki niitä edellyttää, eteen valkoista tai vaalean keltaista valoa, taakse punaista ja sivuille keltaista tai ruskeankeltaista. No eipä nämä edellytykset toimi myöskään kilpapyöräilijöillä.

Monin paikoin on perustettu erillisiä pyöräparkkeja, mutta monissa samat pyörät ovat vuodesta toiseen ja usein osistaan riisuttuna. Mietin suuresti, että monestako näistä pyöristä on haettu vakuutuskorvaus varastetusta pyörästä.

Kännissä pyöräily sallitaan, kunhan ei vaaraa aiheuta. Olisiko tankojuoppoudelle asetettava rajat? Olen sen verran seilaavaa pyöräilyä katsellut.

Sitten nuo surullisen kuuluisat seepraraidat eli suojatie. Pyöräilijälle on aina annettava tietä, vaikka tieliikennelain mukaan pyöräilijällä olisi väistämisvelvollisuus.

Mitä tekee poliisi? Ei yhtään mitään. Ilmeisesti on ajatuksena se, että pyöräily on terveellistä ja saastuttamatonta. Tieliikennelaki edellyttää valoja, heijastimia, ym., mutta niitä ei noudateta, liikennesäännöistä nyt puhumattakaan.

Mihin unohtui yleinen varovaisuus tieliikenteessä? Kesä on koittanut ja teitä pyöräilijöitä on nyt liikenteessä paljon. Muistakaa se, että pieni Daavid ei tiellä voita suurta Goljattia. Muistakaa, että esteen takaa ei sinua voida nähdä, joten hiljennä hieman ja pääset perille ehjin nahoin.

Turvallista pyöräilykesää kaikille

Älä aja päälle

Toivoo ekaluokkalaiset. Ei heistä tarvitse meitä varoittaa eikä tokaluokkalaistakaan. Heillä on tuoreessa muistissa ohjeet ja he vielä noudattavat liikennesääntöjä, pääsääntöisesti. Koulujen alkajaisiksi pitäisi pystyttää kilpiä, joissa muita tiellä liikkujia varoitetaan 3-9 luokkalaisista, polkupyöräilijöistä, mopoilijoista ja mopoautoilijoista, ynnä nuorista kuljettajista.

Itse koen pahimmaksi polkupyöräilijät iästä riippumatta. He ajavat miten sattuu, tyypillisemmin Troijan puuhevosina, jotka katsovat vain eteen päin ja vauhti on hirmuinen, savu perästä nousten ja lähes poikkeuksetta valoton sekä luonnollisesti päin punaisia valoja (kolme yötä sitten sain juuri ja juuri autoni pysähtymään ennen törmäystä). Miksi taloyhtiöiden autokatokset rakennetaan aivan tien viereen? Sitten luonnollisesti on kolmio, jolloin minun on väistettävä risteävää liikennettä, myös jalkakäytävällä tai yhdistettynä pyörätiehen. Auton nokka on jo pitkällä ennen kuin näen tulevan liikenteen ja taas joku kopsahtaa konepellille (viimeksi osumakohta oli 1,6 metriä nokasta). Luonnollisesti he ajavat jalkakäytäviä ja kun on nuo seepraraidat niin taas tarvitsee väistää pyöräilijää, vaikka jalkakäytävällä pyöräily on sallittu ainoastaan alle 12-vuotiaille. On kumma, että nykyään lapset kasvavat niin kovin, sillä tyypillinen alle 12-vuotias oli liki kaksimetrinen.

Eivät eka- ja tokaluokkalaiset juuri kävele päin punaisia liikennevaloja, mutta sitä suuremmilla se on jo tavallista ja heiltä he oppivat tuon "hyvän tavan". Sanoisin jopa, että poikkeus vahvistaa säännön. Isku konepeltiin, jos et anna tietä, heidän ylittäessään seepraraidat punaisilla.

Lisäksi huolettaa lasten ja nuorten tapa istua jalkakäytävän tms. reunalla. Jos kääntyessä on näkyvyyseste, kuten rakennus, on heidän jalat vaarassa. Mistä tällainen tapa on tullut?

Mihin on kadonnut tieliikennelaista kohta, "erityistä varovaisuutta noudattaen"?

Vanhan laulun tavoin sanoisin: "Ilta pimenee, tulen liekkimme, tietä valaisee". On rengas, nopeus, puhallus, jne. ratsiaa. Herrat poliisit, pitäkää valoratsia. Ottakaa avuksenne tiepalvelumiehet, jotka voivat kertoa lamppujen vaihdosta ja pientä korvausta vastaan he vaihtaisivat lamppuja. On mopoja mopoautoja ja autoja, joissa puolet lampuista ovat pimenneet. Ratsakkaa polkupyörien valot, vaatiihan sitä jo tieliikennelaki ajettaessa tieliikennelain 36 §:n 2 momentin mukaisissa olosuhteissa tulee polkupyörässä olla eteenpäin valkoista tai vaaleankeltaista valoa näyttävä valaisin. En todellakaan halua enää yhtään konepellilleni tai läheltä piti tilanteita.

Hyvät ihmiset, heijastin on halpa henkivakuutus. Jos kaupan valikoima ei miellytä, niin nykyisin on itseliimaantuvaa heijastinlevyä, joista voi itse vääntää sopivan kuvan. Esimerkkinä kerron yhden, pojan takissa oli suosikkibändin logo tehty heijastinlevyä apuna käyttäen.

Kysyisin myös, että mikä vaivaa nykyisiä ajoneuvojen valmistajia? Lamppujen vaihto edellyttää usein puolen ajoneuvon purkamista ja erikoistyökaluja. Ja jos puoli autoa purkaa, menee takuu. Elämme pohjolassa, jossa on pimeää suurimman osan vuotta, täten valot ovat tarpeen näkyvyyden ja turvallisuuden vuoksi, siksi polttimoiden vaihdon tulisi olla yksinkertaista ja helppoa. Haaste teille hyvät ajoneuvojen valmistajat. Uskallatteko ottaa haasteen vastaan?