Älä aja päälle 2016

Taasen ovat kyltit ilmestyneet katukuvaan, sillä koulut alkavat jälleen. Pienten eka- ja tokaluokkalaisten lisäksi liikenteeseen pölähtävät ne isommat. Ensiksi mainitulla ryhmällä on yleensä säännöt vielä hallussa, mutta seuraavalla ne ovat jo pahasti hukassa.

Usein mietin, että miksi kampanja on nimetty noin. Aika harvassa on tapaukset, jossa päälle on ajettu, niistä toki uutisoidaan herkemmin. Luvattoman usein auton ja kevyen liikenteen onnettomuuden takaa löytyy kevyen liikenteen tekemät virheet. Syylliseksi kuitenkin julistetaan autonkuljettaja.

Viime syksynä osalleni tuli tapahtuma suojatiellä, joka jätti todella pahan maun suuhun. Jalankulkijoiden valot vaihtuivat punaisiksi ja meille autoilijoille vihreiksi. Nuori nainen laahusti päin punaisia, kännykkään tuijottaen. Viereinen auto tööttäsi tyttöselle ja ilmeisesti hän luuli, että minä tööttäsin. Hän kääntyi ja potkaisi puskuriin. Tämän jälkeen hän jatkoi laahustamistaan. Menikö mielestäsi oikein?

Autoilijaa sakotetaan, kun yhdistää autoilun ja kännykän. Kevyt liikenne saa toilailla ihan vapaasti kännykän kanssa ja onkin tyypillistä, että heikäläisillä on kuulokkeet korvilla ja silmät kännykässä. Liikenteen havainnointi on luonnollisesti heikkoa. Toivottavasti muistatte tuon muutama vuosi sitten tapahtuneen onnettomuuden, jossa koulumatkalla ollut poika menetti henkensä. Kova vauhti ja musiikki korvilla ja täysillä. Hän ei kuullut junan antamaa merkkiääntä, joten seuraukset olivat kohtalokkaat.

Nyt sitten uutisoitiin meilläkin Pokemon onnettomuus. Tällä kertaa puska-aidan takaa pyöräilivät vauhdilla pari poikaa, jotka peliä pelasivat. Pyörätiellä polkenut aikuinen onnistui väistämään toista, mutta toiseen törmäsi. Ostokset, vaatteet, pyörä ja puhelin vaurioituivat. Koska tulee ensimmäinen Pokemon vainaja myös meillä.

Hyvät vanhemmat, myös niiden isompien oppilaiden vanhemmat, ottakaa puheeksi kännykän käyttö liikenteessä. Se on ihan sama millä liikut, mutta liike ja kännykkä on huono yhdistelmä. Aistit pitää varata turvalliseen kulkemiseen. Sitten se punainen ukko siellä liikennevaloissa tarkoittaa oikeasti sitä, että nyt ei ole sinun vuorosi.

Valitettavasti kaikki autoilijat eivät kunnostaudu suojatiekäyttäytymisessä. Päivänä muutamana, lähdin kävellen lähikaupalleni. Pysähdyin suojatien reunaan ja katselin molempiin suuntiin, sillä se minulle on ammoin opetettu. Yhdeksän autoa ohitti suojatien pysähtymättä ja minä odotin kiltisti vuoroani, sillä liika kiire pilaa kaiken. Kymmenes suojatietä lähestynyt oli moottoripyöräilijä (tosi iso pyörä) ja hän hiljensi ja osoitti, että voin ylittää tien. Suuri kiitos hänelle. Tosin suojatien viivat ovat kuluneet pois jo vuosia sitten, joten harva tajuaa sen siinä olevan ja tiedämme hyvin, että harva katsoo liikennettä horisonttaalisesti, joten ne korkealla olevat merkit jäävät helposti havaitsematta. Onhan maailmalla jo rakennettu suojatien valot maahan, jotta kännykkäsukupolvi ne huomaisi, sillä niska on jo pahasti alaspäin taipunut, muistuttaen vanhusta, joka makaa rollaattorinsa päällä.

Ryhtiä liikenteeseen! Se on ihan sama, millä liikut, mutta tee se turvalliseksi itsellesi ja muille. Kevyen liikenteen osalta voin taas kerran todeta, että tieliikenteessä Daavid ei ikinä voita Goljattia, joten ruumishuoneella ei tarvitse hävetä omaa hölmöyttään eikä siellä voi todeta "Ähäkutti olin oikeassa", sillä se on liian myöhäistä.

Suojatie turvaton

Nyt on ollut paljon puhetta ja pulinaa suojatieonnettomuuksista, joissa on menehtynyt monta ja erityisesti pieniä lapsia. Eri lähteissä ja yleisönkirjoituksissa on haukuttu autoilijat ja pyöräilijät jalankulkijoiden toimesta, autoilijat ja jalankulkijat pyöräilijöiden toimesta ja jalankulkijat ja pyöräilijät autoilijoiden toimesta, mopoilla, mopoautoilla ja moottoripyörilläkin on ollut sanasensa sanottavana. Jälleen kerran soimaa pata kattilaa ja musta kylki kummallakin.

Tästä aiheesta kirjoitin jo 2012, otsikolla Suojatie. Samat aiheet ovat median eri lähteiden kirjoituksissa. Suojatielle mennään mihinkään katsomatta, on sitten kyseessä jalankulkija tai pyöräilijä. Suojatien valo-opastin on edelleenkin turhanaikainen kapistus, sillä harvassa ovat ne, jotka sitä noudattavat. Olisi jalankulkijan ja pyöräilijän syytä katsoa ympärilleen, sillä monessa autossa on katvealueet suuria ja näkyvyys olematon. Peruuttavan auton taitse pyöräillään ja kävellään surutta vaikka penkit ja niiden niskatuet estävät näkyvyyden moneen suuntaan.

Jalankulkijoissa ja jopa pyöräilijöissä on iso osa tänä päivänä älypuhelintaan tuijottavia zombeja ja usein vielä luupit korvilla. Täten näkymä ympäristöön on nolla ja kun vielä rokki raikaa korviin, niin mitään ei kuulekaan. Takavuosina jäi nuori koululainen junan alle, kun fillarilla vauhtia oli ja varoituspilliä ei kuullut kuulokkeiden vuoksi (oli niin kovalla, että kuului muillekin).  Autoilija saa sakot kännykkään puhumisesta, mutta jalankulkijana ja pyöräilijänä saat sen tehdä vapaasti. Olisiko lakia muutettava jollain tapaa?

Itse myös mietin (taas kerran), että mihin katosi tuo eritystä varovaisuutta noudattaminen. Jalankulkijan ja pyöräilijän on tätä syytä miettiä, sillä (jälleen kerran) tieliikenteessä Daavid ei voita Goljattia ja ruumishuoneella on turha enää sanoa: "Ähäkutti. Minä olin oikeassa.". No, eipä siellä tarvitse hävetä omaa tyhmyyttäkään.

Yleisesti liikenteessä mättää nyt jokin ja pahasti. Onko seepraraidoista tullut alue, jolla voi tehdä mitä haluaa. Sinne mennään kuin sonnilauma kevätniitylle vaikka valo-opastin kertoo muuta. Pyöräilijät suihkii miten tahtoo ja vauhti valtava. Tuossa naapurikaupungissa takavuosina avattiin tunneli radan alitse kevyelle liikenteelle. Mopolla ja moottoripyörällä siellä ei saa ajaa, mutta toistuvasti sieltä niitä tulee ja pyöräilijöiden vauhti on pääsääntöisesti velodromitasoa ja suojatie alkaa rakennuksen takaa, joten täytyisi olla melkoinen McGyver havaitakseen lähestyvän, valottoman, raketin.

Autokouluihin kyllä tarvittaisiin kertausharjoitukset, sillä juuri huomioin hassunkurisen tapauksen. Paikka oli kaupan parkkipaikka ja auto seisoi laitapysäkissä ja vastapäätä yksisuuntaisen merkkiä. Kuitenkin kuljettaja hurautti vastoin liikennemerkkiä. No yksisuuntaisilla ajavat monet kaksi- ja nelipyöräisillä vastakarvaan. Oma lukunsa on myös lehtien ja mainoslehtien jakajat, jotka nykyisten ryhmiteltyjen postilaatikoiden aikaan ajavat ihan omalla tavallaan.

Nyt tarvittaisiin hyviä ideoita.

Älä aja päälle 2013

Kampanja on taas käynnissä ja nyt oikein ministeri on jyrähtänyt suojatiekäyttäytymisestä. Ikäväkseni on todettava, että tässä suojatiekäyttäytymisessä on menossa huolestuttava meno, sillä harva jalankulkija ajattelee kulkemistaan. Mielestäni vahvempi merkki suojatien kohdalla on se punainen jalankulkijan valo, josta jalankulkija viis veisaa ja lampsii yli kun kerran on ne turvalliset seepraraidat.

Olen tässä jo pitkään seurannut jalankulkijoiden käyttäytymistä ja nyt tämä tapa on myös moottorilla varustettujen kulkupelin kanssa (sisältää myös kauramoottorin) eli ei havainnoida ympäristöä. Moni jalankulkija tuijottaa jalkojaan, kännykkää, tms.. Monella motorisoidulla ajoneuvolla on myös sama ilmiö. Mitä kauemmaksi katsot ja pidät katseesi ylhäällä sitä paremmin kykenet havainnoimaan ympäristöäsi. Näin havainnoit paremmin ja etenkin itseäsi uhkaavan.

Fasebookissa on nyt kiertänyt mainos, jossa kaksi poliisia saattaa lapsia suojatien ylitse ja siinä vetoavat, etteivät he ehdi tähän, vaan haluavat jokaisen tekevän osuutensa. Kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut, niin ei meidän tarvitse huolestua eka- ja tokaluokkalaisista, vaan ylemmistä. Yleensä vanhemmat kokoavat itsensä siinä kohtaa kun lapsi lähtee koulutielle ja opetukset ovat kuin oppikirjasta otettuja. Myöhemmin vanhemmat ummistavat silmänsä ja osoittavat myös usein lapselle väärät toimintatavat. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Nyt olen havainnut uuden ikävän ilmiön eli peruuttavan ajoneuvon taakse kävellään, pyöräillään, skeitataan, mopoillaan ja autolla ajetaan. Itse katselin järkyttyneenä pari tapausta, joissa toisena osapuolena oli ammattikuljettaja, joka ajoi suoraan laituriin peruuttavan linja-auton taitse ja likeltä liippasi ja toisessa äiti päätti oikaista, kun oli matalampi reunakiveys ja suoraan peruuttavan kuorma-auton takaa. Likeltä liippasi taas kerran. Katsokaa nyt hyvät ihmiset ympärillenne.

Pyörällä pääsee lujaa ja moni ei osaa sovittaa nopeuttaan liikenteen vaatimusten mukaan. Nyt oli mediassa juuri kirjoitus, jossa pyöräilijä jäi asvalttia kuljettaneen ajoneuvoyhdistelmän alle ja onnettomuuden ainoa syy oli pyöräilijän huima nopeus. Tässä tapauksessa ajoneuvoyhdistelmän kääntäminen risteyksessä vaati tilaa, joten kuljettaja joutui ajamaan suoraan menevien kaistan kautta. Pyöräilijä ei hahmottanut muuta kuin seepraraidat ja vihreän valon (oli myös ajoneuvoyhdistelmälle), joten tie pyöräilijälle oli vapaa polkea niin kovaa kuin sielu siesi ja kunto kesti. Usein pyöräilijä ajaa lujaa ja piittaamatta näköesteistä.

Nyt ryhtiä liikenteeseen. Katso ympärillesi, noudata varovaisuutta ja pistäkää valot ja heijastimet kuntoon.

Turvallista koulu-, työ- ja muuta matkaa.

Pyöräily

Tuossa taannoin viettiin oikein pyöräilyviikkoa ja jopa valittiin pyöräilykaupunki, jossa pyöräilyreittejä on tehty ja kaikin muodoin parannettu mahdollisuuksia pyöräilyyn. Itse olen tätä nykyistä pyöräilykulttuuria katsonut kauhulla ja ihmetellyt syvästi, ettei heitä liikenteessä kuole sen enempää, kun katsoo heidän liikennekäyttäytymistään.

Otan nyt ensimmäisenä käsittelyyn kilpapyöräilijät, joiden nopeus nousee likimain kolmen kymmeneen kilometriin tunnissa (keskinopeutena) ja saattaa hetkellisesti nousta 50 km/h. Nämä pyöräilijät ovat sitä mieltä, että heillä on oikeus ajaa ajoradalla ja usein miten vielä useampi rinnakkain. Heidän mielestään kaikkien tulisi väistää heitä, sillä he harjoittelevat kisoihin. Ihan hyvä, mutta laki sanoo toista eli "Mikäli pyöräilijän kulkusuunnassa ei ole merkittyä pyörätietä, voi pyöräilijä siis lain mukaan ajaa ajorataa pitkin. Mikäli ajoradan reunassa on valkoisella sulkuviivalla erotettu riittävän leveä piennar, on pyöräilijän käytettävä piennarta, muutoin tien oikeaa reunaa. Ajorataa pitkin saa pyöräillä myös lyhyen matkan, jos pyörätie on vain tien vasemmalla puolella ja ajoradan oikealla puolella olevan pientareen tai ajoradan oikean reunan käyttö on kulkureitin tai muun vastaavan syyn vuoksi turvallisempaa. Ajoradalla ajettaessa pyöräilijä on velvollinen noudattamaan samoja liikennesääntöjä kuin autoilijatkin.".  He perustelevat ajoradan käyttöä, pyörätien huonokuntoisuudella ja korkealla nopeudella sekä pyörän rikkoutumisvaaralla. Tieliikennelaki ei kuitenkaan moisia poikkeuksia tunne. Tieliikenne ei ole velodromi eli se siitä.

Peruspyöräilijä ei erota jalkakäytävää pyörätiestä. Kuitenkin jalkakäytävällä pyöräily on sallittu ainoastaan alle 12-vuotialle lapsille. Pyöräilijän kunnosta riippuen vauhti voi olla huima. Normaalisti näiden peruspyöräilijöiden kulkupelit ovat valottomat ja heijastittomat. Kuitenkin tieliikennelaki niitä edellyttää, eteen valkoista tai vaalean keltaista valoa, taakse punaista ja sivuille keltaista tai ruskeankeltaista. No eipä nämä edellytykset toimi myöskään kilpapyöräilijöillä.

Monin paikoin on perustettu erillisiä pyöräparkkeja, mutta monissa samat pyörät ovat vuodesta toiseen ja usein osistaan riisuttuna. Mietin suuresti, että monestako näistä pyöristä on haettu vakuutuskorvaus varastetusta pyörästä.

Kännissä pyöräily sallitaan, kunhan ei vaaraa aiheuta. Olisiko tankojuoppoudelle asetettava rajat? Olen sen verran seilaavaa pyöräilyä katsellut.

Sitten nuo surullisen kuuluisat seepraraidat eli suojatie. Pyöräilijälle on aina annettava tietä, vaikka tieliikennelain mukaan pyöräilijällä olisi väistämisvelvollisuus.

Mitä tekee poliisi? Ei yhtään mitään. Ilmeisesti on ajatuksena se, että pyöräily on terveellistä ja saastuttamatonta. Tieliikennelaki edellyttää valoja, heijastimia, ym., mutta niitä ei noudateta, liikennesäännöistä nyt puhumattakaan.

Mihin unohtui yleinen varovaisuus tieliikenteessä? Kesä on koittanut ja teitä pyöräilijöitä on nyt liikenteessä paljon. Muistakaa se, että pieni Daavid ei tiellä voita suurta Goljattia. Muistakaa, että esteen takaa ei sinua voida nähdä, joten hiljennä hieman ja pääset perille ehjin nahoin.

Turvallista pyöräilykesää kaikille

Älä aja päälle 2012

On taas se vuodenaika, jolloin ko. mainokset ilmestyvät lehtiin ja tienvarsille eli koulut alkavat. Lehtien yleisönosastokirjoituksissa aihe muistetaan myös mainita. Nythän on otsikoissa ollut toistuvasti suojatieonnettomuudet, autoilijoiden piittaamattomuus suojateistä, jne.

Kuten jo vuosi sitten totesin, on tämä kampanja täysin turha ja aikansa elänyt, sillä harva jalankulkija piittaa liikennesäännöistä puolen punaisen puupennin vertaa. Tämä näkyi aivan loistavasti muutama päivä sitten, kun suuri joukko kansalaisia vaelsi ulkoilmakonserttiin. Ne vaeltajat, jotka suojatietä käyttivät, veisasivat viis liikenteen ohjaukseen käytetyistä valoista. Meidän autoilijoiden piti antaa heille kulkemisen vapaus ja pitkiä ajoneuvoletkoja syntyi, kun jalankulkijoiden toimesta pääsi liikkeelle vain yksi tai kaksi autoa. Samoin kuin sille vaeltajalaumalle, jotka katsoivat itselleen parhaan ylityspaikan. Koska oli iso tilaisuus, oli poliiseja paikalla pilvin pimein, mutta jalankulkijoiden sääntörikkomuksien kohdalla, he autuaasti ummistivat silmänsä. Asiasta kollegojen kanssa keskusteluissa huomasi melkoista kritiikkiä, niin jalankulkijoita kuin poliisiakin kohtaan. Yksi kylläkin väläytti loistavan ajatuksen eli jos liikennevalot olisi alueelta kytketty pois ja poliisikoululaiset pistetty liikenteenohjaukseen. Olisi varmaan vältytty monelta läheltä piti tilanteelta ynnä torvien soimiselta ja sormien nostolta.

Kuudetta vuotta olen tienpäällä ja ikävä kyllä, iso osa paikallislehdessä kerrotuista suojatieonnettomuuksista ovat todellisuudessa tapahtuneet sen ulkopuolella ja tavallisemmin useita metrejä sen ulkopuolella. Täten suojatieonnettomuuden määritelmäksi on tullut, että horisontissa on nähtävissä suojatien merkki.

Olisiko syytä panna ihmisille kertausharjoitus liikennesäännöistä? Katselin tuossa yhtenä päivänä, kun äiti otti lasta kädestä kiinni ja vei lapsen suojatielle, mutta jalankulkijan valot olivat punaiset (ei vaihtumassa eli vilkulla, vaan totaalisen punaiset). Näin myös kuinka suojatien ulkopuolelle tuuppasi isä rattaat ja pikkuisensa ja likeltä liippasi, etteivät autojen alle jääneet.

Toki olen havainnut, että on myös autoilijoita (etenkin nuoria), joilla säännöt ovat todella hukassa. Joskus sitä oikein miettii, että millä he ovat ajokortin ylipäätään saaneet.

Nyt on korkea aika vanhemmat ottaa itseään niskasta kiinni. Lapsenne ovat astumassa taas koulutielle. Onko säännöt kotona kerrattu ja osaatko ja toteutatko niitä itse? Näytätkö toiminnallasi lapsellesi vain huonoja esimerkkejä? Muistakaa, että mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Tänä kesänä saatiin tilastoihin ensimmäinen kuolemaan johtanut mopoautokolari. Toivon hartaasti, että se olisi viimeinen, mutta kun katselee lapsia sen ohjaimissa, epäilen pahasti, että seuraava vaanii jo nurkan takana. Pienet eka- ja tokaluokkalaiset saapuvat teille jälleen. Mopoauto kanta jatkaa kasvuaan. Tiedämme myös, että nuori saadakseen jotain toimii kuin oppikirjan sivulta, mutta toiminta muuttuu heti sen saavuttaessaan.

Poliisi tarkkailee autoliikennettä koulujen alkaessa. Ikävä kyllä, olen huomannut monen poliisin jättävän huomioimatta lasten ja nuorten liikennekäyttäytymisen. Maijan penkillä on varmaan mukavat istuimet, tutkaa tuijotellen.

Nyt ryhtiliike kaikilta liikennekäyttäytymiseen.

Suojatie

Viime aikoina on ollut lehtien palstoilla usein suojatieonnettomuus ja kirjoituksia autoilijoiden piittaamattomuudesta suojatietä ylittäviä kohtaan. Suojatie on tarkoitettu jalankulkijoiden turvaksi ylittää tie turvallisesti. Miksi suojasta on tullut vaara?

Suomen tieliikennelaki (Luku 1; 44§) edellyttää jalankulkijan käyttämään tien ylitykseen suojatietä, jos sellainen on. Ihmisen tuntien, hän menee tien ylitse juuri siltä kohtaa kuin hänelle on tilanteeseen sopivinta, etenkin nauttineessa tilassa. Lisäksi jalankulkijan on lain mukaan ylitettävä tie viivyttelemättä, mutta tavanomaisimmin jalankulkija laahustaa suojatien ylitse kuin tervaan juuttunut etana, paitsi silloin kun ylitys tapahtuu suojateiden ulkopuolella, silloin juostaan, kuin kyseessä olisi sadan metrin aidat. Suojatien valo-opastin on nykyisin turhan päiväinen kapine, sillä oli siinä ukon kuva vihreä tai punainen, niin etanavauhdilla edetään. Ja autoilijan sitten pitää aina väistää (TLL Luku 1; 32§). Eräs kollega koki tämän ja raskaasti sanktioituna eli ajoneuvoille oli vihreät valot ja punaiset jalankulkijoille, jotka marssivat laumana suojatien ylitse. Jalankulkijalauman mentyä alkoi autoilijoiden valot vaihtua ja hän lähti liikkeelle. Sattuipa perässä olemaan siviilimallin poliisiauto, joka näki koko tapahtuman. Autonkuljettajalle 340 euron sakko, mutta ensimmäistäkään jalankulkijaa ei sanktioitu. Herää kysymys, että milloin on auton vuoro kulkea? Juu ja sitten toi heijastin (TLL Luku 1; 42§), harvalla se vilahtaa, vaikka halpa henkivakuutus onkin.

Sama homma toimii pyöräilijöiden, mopoilijoiden, ym. suhteen. Autoilijan on heidät huomioitava (TLL Luku 1; 30§). Herra pyhä isä sentään. Koskeeko tämä myös viritettyjä mopoja ja mopoautoja?

Samoin toimivat nuo pyöräilijät eli jalkakäytävä on paras paikka ja suojatie paras tien ylittämiseen tai kilpapyöräilijöille ajorata ja mahdollisimman keskellä ajorataa. Polkupyörällä saa jalkakäytävällä alle 12-vuotias lapsi, kovasti nuo lapset nykyisin kasvavat, kun jalkakäytävällä pyöräilevän pituus lähentelee kahta metriä ja partaakin on urospuolisilla melko runsaasti. Kaksipyöräisten valojen kanssa on vähän niin ja näin vaikka (TLL Luku 1; 36§, mom. 2) niitä pitäisi olla, mutta yhtä harvinaisia ne ovat kuin jalankulkijan heijastimet. Itse sain konepellille pyöräilijän pari vuotta sitten. Ei valoa, ei heijastinta ja ajoi jalkakäytävää iltapimeällä . Osumakohta 1,6 m auton nokasta ja kantattu pelti taipui puoli senttiä eli vauhti oli hirmuinen ja tulipa hän vielä puskien takaa. Minä oli syyllinen sanoi virkavalta ja sain suullisen huomautuksen, sillä tulin varomattomasti pihaksi luettavalta alueelta julkiselle tielle, ynnä maksoin pyöräilijän ambulanssi- ja lääkekulut ynnä kivusta ja särystä.

Autoilijat eivät kunnioita suojatietä. Onko syynä, että kunnioitus kaikin puolin on mennyttä? Nuoruudessani edellytettiin tieliikenteessä, olit sitten liikkeellä miten tahansa, oli kuljettava erityistä varovaisuutta ja huolellisuutta noudattaen. Minun mielestäni (etenkin viikonloppuisin) alkoholi ei ole selitys, puolustus tai lieventävä asianhaara. Jos jalankulkija loikkii miten sattuu, niin onko siihen todellakin suhtauduttava kuin hirvieläimeen, järjettömään luontokappaleeseen. Jos joku tollo kävelee suojatietä punaisten palaessa, niin saan kai ajan eteenpäin hänestä piittaamatta, koska minun valot ovat vihreät. Onko ihme, jos tunnolliset autoilijat eivät enää pysähdy suojatien eteen. Minun nuoruudessa opetettiin, että suojatien viereen mennään vain tietä ylittääkseen. Nyt suojatien edessä puhutaan kännykkään, tekstaillaan, naamakirjaillaan, tms. ja autot pysähtyvät. Fiksummat tosin viittaavat jatkamaan matkaa. Toki on niitä, jotka eivät pysähdy, mutta itse ajan työkseni ja niitä olen nähnyt yllättävän vähän. Yleisin ilmiö on jalankulkija tai pyöräilijä, joka säännöistä piittaamatta kulkee kuten parhaaksi näkee. Lisäksi ovat nämä huvikseen jalankulkijan suojatien vihreän nappulan painajat. Moniko ns. suojatieonnettomuus on tapahtunut näköetäisyydellä suojatiehen ja tulkittu siten suojatieonnettomuudeksi?

Meistä ammattikuljettajistakin osa (valitettavasti) syyllistyy liikennerikkomuksiin ja poliisin toimesta sanktiot ovat kovemmat kuin siviiliautoilijoille. Miksi laki ei ole kaikille sama? Ei voida syyttää poliisin resurssien pienuutta liikenteen valvontaan, jos toisia rangaistaan ja toiset pääsevät kuin koira veräjästä. Yllä kuvatut yksittäiset tapaukset, joita on monta, on saanut aikaan sen, että ammattikuljettajista osa on pikkuhiljaa päättänyt ettei enää auta poliisia. Rattijuoppo saa vapaasti ajaa ja siitä emme ilmoita, ellei hän todella aiheuta vaaraa liikenteelle (siis lähinnä itselle tai kollegoille) ja kun esitätte katoamisilmoituksen, niin tiirailemme ainoastaan päiväkoti-ikäisiä ja sammunut saa maata puiston penkillä ihan rauhassa ja asteista viis.

Herrat poliisit, edellä luvattujen tilanteiden takia, älkää odottako, että palvelemme teitä. Tein itse ilmaista työtä noin seitsemän tuntia, kertoakseni kaiken rikoksesta. En tee sitä enää. Viimeinen niitti oli poliisi, joka esitti korttinsa ja vaati minua ottamaan ajoneuvoon enemmän matkustajia kuin rekisteriote sanoo. Poliisikortin esittänyt henkilö kertoi myös, että hän vastaa kuljetuksesta ja kumoaa mahdollisen sakkorangaistuksen. Vaati jopa minua vielä perustelemaan, että mihin lakipykälään moinen perustuu. Olin taas vittumainen, kun en ymmärtänyt ja kieltäydyin ottamasta ylikuormaa. Eikö poliisilta edellytetä hyvää ja nuhteetonta käyttäytymistä myös siviiliaikana? Tällaisiinko lain vartijoihin meidän pitäisi luottaa?