Pelkokerroin liikenteessä

No nyt on selvitetty tämäkin ja selvittäjinä ovat olleet SS ja VTT sekä Liikenneturva. Erityisesti pelokokerrointa nostavat ja ärsytyskynnystä nostavat perässäroikkujat. Siis ne kuljettajat, jotka mielestäni ovat liian lähellä MINUA ja eivät uskalla lähteä ohitse.

MINÄ olen täydellinen kuljettaja ja en tee virheitä, tunnen tieliikennelain kuin omat taskuni. Näkispä vaan. Omia virheitä on vaikea huomata ja ne ovat aina inhimillisiä. ”Huomioni kiinnittyi edellä ajaneeseen ja siksi en havainnut jalankulkijaa.”. Kuulostaako tutulta.

MINÄ olen aina rauhallinen, enkä suutu, jos toisen ajotapa on erilainen. Ja paskan marjat eli yli puolet autoilijoista polttaa päreensä toisen törttöilyistä. ”Kun toi tolvana ei saa ajettua nopeusrajotteen mukaan, niin ohitse tuollaisesta pitää päästä.”.

Luonnollisesti rattijuoppoja pelätään eniten. Toiselle sijalle nousevat hurjastelijat, jotka pääsääntöisesti aiheuttavat vain oman kuolemansa. Isot eläimet pelottavat, mutta harvoin niissä loukkaantuu ja kuolee muuta kuin peltiä.

Liian lähellä ajavat ovat sijalla neljä. Nyt livautetaan muille sijoille eli vastaantulevat sekä linja- ja kuorma-autot. Tässä kohtaa ei konsultoitu ja artikkelista puuttuu yksi oleellinen ja se on avaruudellinen hahmottamisen kyky, joka näkyy päivittäin liikenteessä.

Puolisoni totesi loistavasti: ”Ajoneuvon vaatima tila tieliikenteessä on kääntäen verrannollinen ajoneuvon kokoon.”. Itse huomaan tuon avaruudellisen hahmottamisen ongelmat päivittäin. Kun ajan töihin tai kotiin, niin tiellä on kaiteet. Ajoneuvojen seilaaminen kaistalla muistuttaa humalaisen kuskin ajoa. Kun vastaantuleevaa liikennettä ei ole, niin ajoneuvo on mahdollisimman kaukana kaiteesta (käytännössä keskiviivan toisella puolen) ja kun vastaan tulee toinen ajoneuvo, niin siirrytään hieman lähemmäs kaiteita ja nopeus laskee 15-30 km/h.

Henkilölle, jolla on heikko avaruudellinen hahmottamiskyky on kauhistus lähellä ajava ja varsinkin kun peileistä se on liian lähellä (tästä kirjoitin aiemmin otsikolla Pyhimys vai paholainen ratin takana). Nykyisin kun ovat käytössä nämä laajakulmapeilit ja niistä puuttuu stanssaus, joka oli niiden käyttöön tullessa eli kohde voi olla lähempänä kuin todellisuus, peilien ominaisuuksien vuoksi.

Itseäni ärsyyttää suunnattomasti nämä, jotka lyövät liinat kiinni aina kun kameratolppa siintää horisontissa ja tolpan ohitettua painetaan kaasupoljin konehuoneen puolelle. Monesti on joutunut tekemään paniikkijarrutuksen tolpalle jarruttajan vuoksi.

Toinen mikä minua ärsyttää on se, että nopeuden saavuttamiseen tarvitaan vähintään pari kilometriä. En tiedä, onko tässä kyse ekologiasta ja muusta vihreästä hömpötyksestä, mutta harmittaa moinen.

Kolmas harmini aihe on uinuvat kuljettajat, jotka punaisissa liikennevaloissa tekevät, mitä tekevät ja kun valot vaihtuvat, niin he ovat todellisia myöhäisheränneitä. Täten liikennevaloista pääsee vain auto tai pari.

Neljäs, joka minua ärsyttää suunnattomasti on sokeat kuljettajat, jotka ajavat katuvaloaluulla pitkät päällä ja luvattoman usein monella on päällä myös etu- ja takasumuvalot. Jos vilautan pitkät, että sammuta nyt edes vähän, niin vastauksena on morsetus pitkillä valoilla tai sekalainen kokoelma käsimerkkejä. Voi kun omassa autossa ja työautossa olisi muinaiset Hellan Jumbo Xenon valot, niin voisi oikeasti näyttää, miltä minusta tuntuu. Toki tutkimuksen mukaan monelle häikäistyminen on pelottava asia.

Viides ärsyttävä tekijä liittyy myös valoihin eli nämä nykyaikaiset päivävalot. Hienoa oli sumussa ajella ja yht'äkkiä näkyi toisen ajoneuvon heijastinpinnat. Monikaan autoilija ei tänäpäivänä tunne ajoneuvonsa ominaisuuksia. Käyttöopas löytyy jokaisesta ajoneuvosta, mutta en tiedä, kenelle ne on laadittu ja oman työautoni ohjekirjasta en ymmärtänyt tuon taivaallista, kun piti takapolttimo vaihtaa. Onneksi on olemassa autofriikkien sivut ja sieltä löytyi helppo ohje vaihtamiseen. Luvattoman on pimeänä monessa ajoneuvossa valot ja vaihtaminen taitaa olla liian vaikeaa tai sitten ei asia kiinnosta lainkaan. MINÄ ajan vain valaistulla alueella. Jihuu.

Kuudes, minua ärsyttävä tekijä on se, että ei lueta liikennemerkkejä. Tosin olen ajatellut, että nämä kuljettajat ovat niitä, joista aikanaan Rutinoffin kuski kirjoitti eli itse Rutinoffin kuskista, jolle tämä tie oli MINUN tieni ja muut noudattavat MINUN sääntöjä.

Ihmisiä ärsyttää ikäkuljettajat ja monen mielestä ikäihmisiltä pitäisi ottaa kortti pois. No, kaikkihan sen tietävät, että ajoneuvoa ei kortilla ajeta. Säännöllisesti on uutisia tyypeistä jotka ovat narahtaneet korttitta ajosta ja usein kuljettaja on nuori. Liekö ajokortin hinta liian kallis vai onko muut syyt siinä, että korttia ei ole herunut.

Kuorma-autot pelottavat monia ja kuten kuulin huomautuksen, niin rahtivaunu oli liian lähellä. Kerroin, että kyllä tuo on ihan omalla kaistallaan, mutta pelotti se kansalaista. Kuorma-autoihin kohdistuneet liikenneonnettomuudet ovat pääsääntöisesti itsemurhia.

Mopoautot ärsyttävät myös, sillä niiden nopeus ei saa olla kuin 45 km/h. Hitaasti kulkevat, ainakin osa. Itse olen havainnut usein, että mopoauto ohittaa ja alueella on nopeusrajoutuksena 50-80 km/h. No mopoja on viritelty kautta aikojen, joten miksi sitten ei mopoautoja. Itseäni hieman pelottaa moinen muovikupla ja jos siihen törmää, niin paljonko on matkustajia peräkontissa. Liikennesäännöt ovat hukassa myös monella mopoauton kuljettajalla. Kaksipyöräisellä saa ajaa, mutta mopoautoa koskevat samat säännöt kuin autoakin, joten sieltä mennään mistä aita on matalin.

Saako kortin liian helposti? Luonnollisesti itse pelkään itämaan ihmeitä ja fillaristeja, joilla ei ole lamppua, ei heijastinta ja vauhti valtava. Takavuosina fillaristi törmäsi ajoneuvooni ja kantattu pelti taipui sentin verran, joten vauhti oli melkoinen ja minä autoilijana jouduin maksamaan hänen sairauskulunsa ja tätä pidin epäoikeudenmukaisena, mutta se on jo toinen juttu.

Heijastin heilumaan ja valot vekottimiin

Illat ovat taas syksyn myötä pimenneet ja aamuisin on usein sankka sumu. Lämmin syksy on myös taannut sen, että lehdistö puissa on vielä tiivis. Täten katuvalot jäävät lehdistön varjoon ja niiden kohdalla on ihan yksi ja sama, palaako lamppu vai ei. Hengestään tai terveydestään ei monikaan tielläliikkuja välitä tuon taivaallista. Vain näkyvä näkyy.

Edelleen heijastin on halpa henkivakuutus, mutta hyvin harvoin se pimeässä välähtää. Monen vaatetus on tumma ja sen havaitseminen mustaa asvalttia vasten on mahdoton. On kumma, kun pelkästään kuorma-auton peräkärryn perään ja sivuille on saatu liimattua kymmeniä metrejä heijastinnauhaa, mutta edes yhtä senttiä ei löydy jalankulkijan yltä. Kuvan tekemisen rajoitteena on vain mielikuvitus.

Polkupyöräilijöillä ei liikennesäännöt ole hallussa, mutta ei myöskään säädökset heijastimista ja valoista. Kuten aiemmin kirjoitin, niin tolpalla istuessani, oli pyöräparkissa kolmisenkymmentä pyörää, joista yksi täytti lain kirjaimen. Mustaa nuolta ei näe ennen kuin se osuu. Ei se ole rakettitiedettä eikä tarvita yhtälöitä vaihtaa rikkoutunut heijastin. Lamppu vaikka otsalle (tosin ei sallittu), mutta parempi sekin kuin ei mitään. Siniset vilkkuvalot on syytä jättää hälytysajoneuvoille ja vilkkuvalot eivät ole sallittuja ja haittaavat näkyvyyttäsi ja sinun omaa näkemistäsi.

Voit tarkastaan pyöräsi laillisuuden osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20021250 19§ ja 20§.

Pyöriä myös parkkeerataan, miten sattuu. Luvattoman usein pyöräparkeissa on rikkinäisiä tai muuten vaan unohtuneita pyöriä, jotka vievät tilaa aktiivisesti pyöriä käyttäviltä. Olisiko jonkun aika siivota pyöräparkit? Itselleni on tullut mieleen laputtaa polkupyörä ja lapussa lukee, että pyöräsi on laiton.

Autoilijat ovat yhtä huolimattomia valojensa suhteen. Luvattoman usein on lamppuja pimeänä. Pahimmillaan niitä on useita. Lamppujen testaus on syytä tehdä usein. Markettien ikkunat ovat hyvä peili, jos kotona ei ole ketään, joka ilmoittaisi tarkastellessa, että kaikki palaa. Nykyisissä autoissa on usein automaattivalot ja eteläeurooppalainen päiväajovalo. Monen perä on pimeä, sillä auton ominaisuuksia ei tunneta. Sumussa ei tule niin pimeää, että ajovalot syttyvät ja eteläeurooppalainen päiväajovalo pitää perän edelleen pimeänä, oli sitten yö, sade, sumu, pyry, tms. keli, jolloin lain mukaan valaistusta pitäisi olla edessä ja takana. Sumuvalot (etenkin takana) on hyvä käyttää kun olosuhteet ovat edellä kuvatun kaltaiset. Liian usein ne palavat myös yöttömän yön aikana. Etusumuvalot ovat haitta märällä asvaltilla, josta ne heijastuvat terävästi vastaantulevan silmiin (en ole ainoa, joka tuota manaa). Osalla autoilijoista on näkökyky heikko, sillä pitkät palavat myös katuvaloalueella, kortti pois ja kävelemään.

Työkoneissa pitäisi majakan palaa vain silloin kun työtehtävä edellyttää poikkeavaa liikkumista tieliikenteessä. Hitaan ajoneuvon kolmio riittää kertomaan, että työkone ei liiku nopeasti. Onko tämä kuitenkin samanlaista välinpitämättömyyttä kuin autoilijoilla, joilla vilkku vilkuttaa suuntaan tai toiseen muutaman kilometrin?

Kuten olen aikaisemminkin sanonut, niin pieni Daavid ei ikinä voita suurta Goljattia tieliikenteessä ja ruumishuoneella ei enää voi todeta: "Ähäkutti, olin oikeassa". Tosin siellä ei tarvitse hävetä omaa tyhmyyttään. Ryhtiä nyt liikenteeseen, ihan jokainen.

Älä aja päälle 2014

Taas on se aika vuodesta, jolloin kampanja alkaa ja kyltit tulevat teiden varsille. Ekaluokkalaisia ei liikenteessä koheltavan näe, vaan ylemmät luokat. Holtiton käyttäytyminen näkyy liikenteessä päivittäin ja useasti.

Moni autoilija ei osaa katsoa eteen, vaan tuijotetaan vain hieman konepellin yli. Nyt on ollut useita ketjukolareita ja tällaisen onnettomuuden syyt ovat yksinkertaiset eli liian lyhyt turvaväli ja katse edellä ajavan perävaloissa maksimissaan. Kun edellä ajavan jarruvalot syttyvät, on jo liian myöhäistä reagoida. Jalankulkijan, pyöräilijän, skeittarin, jne. havainnoiminen edellyttää silmäilyä eteenpäin ja ympärilleen. Joten leuka ylös autonratissa.

En tiedä, onko tietokoneet, älypuhelimet, tabletit, jne. syyllisiä siihen, että ihmiset eivät näe edes kauniina kesäyönä ilman pitkiä valoja. On hyvin tyypillistä, että pitkät valot ovat päällä myös katuvaloalueella. Tämä asia tarvitsisi myös pientä ryhtiliikettä.

Useasti pyöräilijä ei tunne itseään koskevia liikennesääntöjä ja vauhti (etenkin trikoopöksyillä) on valtava. Tulee heitä katsellessa mieleen Rutinoffin kuski, joka on sitä mieltä, että tämä on minun tie ja minä menen nyt tästä ja muut väistää. Asennetta olisi syytä muuttaa, sillä kaupunkialueella ovat rakennukset näkemisen esteenä ja vaikka pyöräilijä olisi väistämisvelvollinen on yhteentörmäys varma, jos vauhti on hurja. Mielestäni kaupunkialueella ei saisi pyöräillä kuin max. 10 km/h.

Pyöräparkkeja on perustettu paljon ja tuossa yhtenä iltana katselin tällaista parkkia, tolpalla ollessani. Pikainen tilastotieteellinen laskenta eli kolmekymmentä pyörää ja vain yksi täytti lain vaatimukset. Tämä tunnollinen pyöräilijä omasi kissansilmän, sivuheijastimet ja edessä oli sekä valkoinen heijastin että lamppu. Illat pimenee jouluun, kuten laulussa sanotaan. Teidän turva on se, että heijastimet ovat kunnossa ja hyvä ajovalo auttaa myös pyöräilijän havaitsemiseen, mutta myös näkemään tiestön vauriokohdan ja sitä väistämään.

Jalankulkijoiden ikuisuusongelma on seepraraidat ja opastimesta viis. Laki edellyttää antamaan jalankulkijalle esteettömän pääsyn tien yli, mutta tee aikomuksesi selville. Älä ryntää suojatielle, älä odota kaveria tai tekstaa suojatien edessä. Tällöin en tiedä oletko menossa vai et. Vaikka suojatie on jalankulkijalle etuoikeutettu, niin opastin merkitsee punaisella etuoikeuden menetystä.

Ja sitten ne heijastimet. Hyvin harvalla sellainen vilahtaa, vaikka heijastin on halvin henkivakuutus. Tähän nyt kunnollinen ryhdistäytyminen eli jälleen kerran siitä heijastinlevystä voi tehdä kuvion kuin kuvion, jopa juhlatamineisiin. Tähti tai puolikuu kengän kantaan auttaa jo paljon.

Ekaluokkalaiset osaa liikennesäännöt, mutta ylemmiltä luokilta ne ovat jo katoavaa kansanperinnettä. Moni aikuinen tolloilee liikenteessä ja sieltä kulkeutuvat nuorisolle. Älä ole huono esimerkki.

Turvallista koulu-, työ-, tms. matkaa kaikille

Älä aja päälle 2013

Kampanja on taas käynnissä ja nyt oikein ministeri on jyrähtänyt suojatiekäyttäytymisestä. Ikäväkseni on todettava, että tässä suojatiekäyttäytymisessä on menossa huolestuttava meno, sillä harva jalankulkija ajattelee kulkemistaan. Mielestäni vahvempi merkki suojatien kohdalla on se punainen jalankulkijan valo, josta jalankulkija viis veisaa ja lampsii yli kun kerran on ne turvalliset seepraraidat.

Olen tässä jo pitkään seurannut jalankulkijoiden käyttäytymistä ja nyt tämä tapa on myös moottorilla varustettujen kulkupelin kanssa (sisältää myös kauramoottorin) eli ei havainnoida ympäristöä. Moni jalankulkija tuijottaa jalkojaan, kännykkää, tms.. Monella motorisoidulla ajoneuvolla on myös sama ilmiö. Mitä kauemmaksi katsot ja pidät katseesi ylhäällä sitä paremmin kykenet havainnoimaan ympäristöäsi. Näin havainnoit paremmin ja etenkin itseäsi uhkaavan.

Fasebookissa on nyt kiertänyt mainos, jossa kaksi poliisia saattaa lapsia suojatien ylitse ja siinä vetoavat, etteivät he ehdi tähän, vaan haluavat jokaisen tekevän osuutensa. Kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut, niin ei meidän tarvitse huolestua eka- ja tokaluokkalaisista, vaan ylemmistä. Yleensä vanhemmat kokoavat itsensä siinä kohtaa kun lapsi lähtee koulutielle ja opetukset ovat kuin oppikirjasta otettuja. Myöhemmin vanhemmat ummistavat silmänsä ja osoittavat myös usein lapselle väärät toimintatavat. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Nyt olen havainnut uuden ikävän ilmiön eli peruuttavan ajoneuvon taakse kävellään, pyöräillään, skeitataan, mopoillaan ja autolla ajetaan. Itse katselin järkyttyneenä pari tapausta, joissa toisena osapuolena oli ammattikuljettaja, joka ajoi suoraan laituriin peruuttavan linja-auton taitse ja likeltä liippasi ja toisessa äiti päätti oikaista, kun oli matalampi reunakiveys ja suoraan peruuttavan kuorma-auton takaa. Likeltä liippasi taas kerran. Katsokaa nyt hyvät ihmiset ympärillenne.

Pyörällä pääsee lujaa ja moni ei osaa sovittaa nopeuttaan liikenteen vaatimusten mukaan. Nyt oli mediassa juuri kirjoitus, jossa pyöräilijä jäi asvalttia kuljettaneen ajoneuvoyhdistelmän alle ja onnettomuuden ainoa syy oli pyöräilijän huima nopeus. Tässä tapauksessa ajoneuvoyhdistelmän kääntäminen risteyksessä vaati tilaa, joten kuljettaja joutui ajamaan suoraan menevien kaistan kautta. Pyöräilijä ei hahmottanut muuta kuin seepraraidat ja vihreän valon (oli myös ajoneuvoyhdistelmälle), joten tie pyöräilijälle oli vapaa polkea niin kovaa kuin sielu siesi ja kunto kesti. Usein pyöräilijä ajaa lujaa ja piittaamatta näköesteistä.

Nyt ryhtiä liikenteeseen. Katso ympärillesi, noudata varovaisuutta ja pistäkää valot ja heijastimet kuntoon.

Turvallista koulu-, työ- ja muuta matkaa.

Illat pimenevät

Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin olemme jättäneet hyvästit yöttömälle yölle lopullisesti tältä vuodelta. Nyt olisi kansalaisten taasen herättävä moiseen tosiasiaan ja ryhtyä etsimään säihkettä pimeään.

En mussuta tästä asiasta turhaan, sillä monen onnettomuuden syynä on näkymättömyys.

Katuvaloalueellakin on jalankulkija melko huomaamaton ilman heijastinta. Nyt ovat puut vielä lehdessä ja monin paikoin katuvalot jäävät lehdistön taakse. Heijastimen käyttöä pimeällä vaatii jo tieliikennelaki. Moni käyttää tummaa vaatetusta ja märästä asvaltista on häntä vaikea erottaa ilman heijastinta.

Usein on myös polkupyöräilijä heijastimeton ja valoton. Kulkunopeus on huomattavasti suurempi kuin jalankulkijan, joten tällainen musta nuoli on mahdotonta havaita, kunnes on jo liian myöhäistä. Olisikohan nyt korkea aika katsoa, että pyörässäsi ovat heijastimet ehjät ja ylipäätään olemassa sekä se valo.

Taas on menossa tehoratsia renkaista. Kuten jo viimevuonna kirjoitin, niin herrat hyvät poliisit, tehkää valoratsia. Ottakaa vaikka tiepalvelumiehet ja -naiset avuksenne, jotta ajoneuvojen valojen polttimot saadaan vaihdettua. Pari yötä sitten tuli taas vastaan henkilöauto, joka häikäisi pahemman kerran. Kun vilautin pitkillä, niin sammutti tuon pitkän valon ja se olikin sitten ainoa, joka nokalla enää paloi. Sumuvalot ovat tarkoitetut käytettäväksi vain huonoissa ajo-olosuhteissa, joten sammuttakaa ne, kun niitä ei tarvita. Tosin olen huomannut, että ne sumuvalot ovat ajoneuvon ainoat vielä toimivat valot.

Vielä kerran eli muistakaa se, että vaikka olisitkin oikeassa, niin Daavid ei ikinä voita Goljattia tieliikenteessä. Ruumishuoneella ei voi enää todeta: "ähäkutti olin oikeassa". No eipä siellä tarvitse myöskään hävetä omaa ajattelemattomuuttaan. Pahimmassa tapauksessa olet halvaantunut ja ainoa liikkuva osa on silmät, jotka tuijottavat kattoa tai seinää, riippuen siitä, mihin asentoon ruumiisi on käännetty. Tätäkö toivot näkymättömyydelläsi?

Hei kansalaiset! Pistetään kisa pystyyn. Kirjoita kommentti tästä kirjoituksesta ja kerro miten itse toteutit, että olet näkyvä. Tässä yksi vinkki eli esimerkkinä kerron yhden, pojan takissa oli suosikkibändin logo tehty heijastinlevyä apuna käyttäen. Mitä sinä keksit valaistaksesi itsesi?

Jään odottelemaan.