Aiheittain

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Kieli poskella

Voi että on minulla riittänyt naurua, aina kyyneliin asti, sillä aamun aviisissa oli hetki sitten tiedonanto, että toimitus on päättänyt kutsua eduskunnan puhemiestä puheenjohtajaksi. Tämän perusteluna on se, että nykyinen puhemies onkin naaras puolinen ja tasa-arvon vuoksi ei häntä voi nimetä puhemieheksi. Johan pomppasi taas kerran.

No, aamun aviisin yleisönosasto olikin sitten tänä aamuna täynnä kommentointia. Joista ensimmäisenä valikoitui sanan puliukko ja kirjoittaja unohti, että on myös puliakka. Kirjoituksissa veistetiin kaikki mahdollinen valikoima mies ja nainen alkuisista tai loppuisista sanoista. Jotenkin alkaa tuntua siltä, että tämä tasapäistäminen menee jo yli äyräiden.

Itselle tuli mieleen, että onko toimittelijalla mennyt puurot ja vellit sekaisin vai onko jonkin asteinen ideologinen ongelma oman kopan ja henkilötunnuksen kanssa. Takavuosina oli hieno dokumentti aiheella "Miksi mies ei silitä" jossa perehdyttiin aivojen toimintaan ja puututtiin stereotypioihin. Tämä päivänä kun katselee, niin parhaat kokit ovat miehiä. Ennen kokkaus liitettiin vain naisiin, mutta tässä asiassa on muutos tapahtunut.

Ennen oli miesten ja naisten ammatit, mutta ajat ovat muuttuneet. Tarhan tädistä on nyt tullut tarhan setä. Nainen voi olla armeijan upseeri ja mies johdon sihteeri. Jokainen käyttäköön omia tietojaan ja taitojaan työssä, jonka kokee omakseen. Tiedän miehiä, jotka ovat loistavia käsitöissä ja nyt en tarkoita metalli- ja puutöitä. Ammoin kultaseppä oli mies, mutta jo Fabergenin munien suunnittelijana toimi nainen, jopa niiden tekijöinä.

Tämän ilmiön vuoksi joutuu pannaan myös Matti Eskon esittämä Rekkamies ja vain siksi, että se päättyy sanaan mies. Lea Lavenin esittämä tumma nainen (Cher Black Lady) joutaa romukoppaan jo siitä syystä, että laulussa esitetään nainen liian voimakkaana ja se liittyy vielä kotoiseen vähemminstöömme sekä pettämiseen, joska pohjaa siihen, että nainen on pahan oma.

Johtuuko tämä kaikki nyt tästä homohypetyksestä, jota minä en ymmärrä.  Järjestetään pride kulkueita, joissa on lapsia ja vanhuksia, jotka tuskin tietävät, minkä vuoksi marssitaan. Pappi kiinnitti itsensä jalkapuuhun ennen kirkolliskokousta, kun oli vihkinyt samaa sukupuolta olevia. Mediahuomiota vai  säälipisteiden keräystä. Minusta pappi saisi mennä hoitoon.

Itse en enää usko, että homous, lesbous, tms. on kovinkaan onnellinen olotila. Jos ihminen on onnellinen parisuhteessa, niin miksi näillä sateenkaariporukoilla se pitää aina tiedottaa. Minua ei kiinnosta punaisen puupennin vertaa se, että henkilö tiedottaa, että huomasitko, että olen homo, vaikuttaako se jotenkin EL Ninoon, en usko. Vielä vähemmän kiinnostaan informaatio: "Tiedätkö, että olen lesbo". Sulattaako se mannerjäätikköä, epäilen pahasti. Ja sokerina pohjalla yksi upea lyyli, joka kertoi, että arvasithan, että olen poika ja nyt on peppu vähän arka. Saanen kysyä, mitä tuolla informaatiolla on minulle merkitystä.

Mistä on tullut tämä Disneyn kerubi ilmiö on rantautunut tänne? Nämä kerubihahmot ovat olleet sukupuolettomia ja ampuivat rakkauden nuolia. Toisin on tänään, sillä siivet kantavat yhä korkeammalle ja jalat ovat kaukanan maan pinnasta, mutta rakkautta ampuvat jousipyssyt ovat vaihtuneet jalkajousiksi ja tuhon välineiksi.


perjantai 15. syyskuuta 2017

Suomessakin voi kuolla nälkään päivitys

Tarkoitukseni oli keventää vihdosta viimein, mutta ei onnistunut, sillä media tarjosi hyvin ikävän uutisen. Satuin lukemaan pitkästä aikaa Hangötidingenin ja kertomus oli järkyttävä, sillä kotihoidossa oli vaikeasti muistisairas vanhus, jolla oli kodinhoitosopimus. Käyntipäiväkirjan mukaan vanhuksen luona ei oltu käyty edes joka päivä ja ravitsemus- ja lääkehuolto hunningolla. Vanhus kuoli viikon kuluttua aliravitsemukseen ja -lämpöisyyteen. Täten päivitän tämän vanhan kirjoitukseni ja uusi olisio jatkuu taas lopussa, mutta lukekaa tuo kuuden vuoden takainen ensin.

Näin otsikoi lehdet. Kyseiseen otsikkoon liittyy Ruotsissa tullut tapaus, jossa vanhainkodissa kuolleen iäkkään ihmisen kuolinsyyksi paljastui aliravitsemus. Aliravitsemushan on tila, jossa ihminen ei saa riittävästi energia- tai suojaravintoaineita. Pitkään jatkuvana se tunnetusti aiheuttaa kuoleman.

Kuten tiedämme lehdistön kirjoittelevan termejä miten sattuu, niin käytän samaa kirjoitusasua, vaikka se virheellinen onkin eli yleislääketieteen emeritaprofessori Kivelä ei hautonut vastausta kanan tavoin kysymykseen: "Voiko tämä tapahtua Suomessa?".

"Olen vakuuttunut siitä, että Suomessa kuolee vanhuksia nälkään. Ja nimenomaan ympärivuorokautisissa palvelutaloissa, pitkäaikaishoidossa ja laitoksissa ja myös kotihoidossa". Sanoo tämä professori. Mielenkiintoista, että tuo kotihoito oli viimeisenä ja hän uskalsi sen julkituoda. Ei ole ensimmäinen eikä edes viimeinen nälkiintynyt, jota kotihoidosta tulleena aloitin varovaisesti ruokkia (nyt olen toki nuo työt jättänyt). Vatsalaukku oli kutistunut niin pieneksi, että annokset oli aloitettava kolmesta pienestä lusikallisesta, muutoin tuli ylös kaikki. Hitaasti ja hiljaa saatiin tilanne taas korjattua ja ihminen söi itse ja halusi ruokaa.

Miksi syyllistetään hoitopaikkoja? Myönnän nähneeni hoitajia, jotka ottavat ruokatarjottimen potilaan edestä pois ja sanovat, että no jos ei maistu, niin ei sitten. Nämä hoitajat ovat Terhikki-rekisterissä ja päteviä muka (ei kertausharjoituksia). Meidän osastolla oli aikoinaan hoitoapulainen ja paras ruoka- ja perushuollon ammattilainen vaikka hänellä ei hoitoalan koulutusta ollutkaan. Hoitoapulainen oli muinoin perushoidollisen työn avustaja ja moni heistä opiskeli sitten hoitoalan ammattitutkinnon. Hän opetti minuakin, silloin aivan vihreää hoitaja. Ei nähnyt nälkää edes tämä dementoivasta sairaudesta kärsivä vuodepotilas, jolle hitaasti ja hartaudella lusikalliset tarjottiin, vaikka hän oli näitä harvinaisia muistihäiriöisiä, joiden sairaus oli edennyt jo niin pitkälle ettei häneen saanut edes katsekontaktia.

Sitten ovat nuo ravitsemusterapeutit, jotka viisaasti määräävät suosituksiaan. Parashan taitaa olla tuo Puska. Mitähän se sanoisi kun syöpään kuolevalle potilaalle annoin 1½ litraa rasvaista piimää, kun häntä yöllä janotti. Janon sammuttua potilas kiitti. Useat sairaudet tekevät sen, että suussa ei maistu mikään. Itse en pysty veden kanssa ottamaan lääkkeitäni. Täytyy olla mehua tai muuta. Lasareeteissa mietin, että miksi on aina se vesilasillinen. No yksi totesi, että vesi on paras juoma ja terveellinen. Entä jo suu ei maista nukutuslääkkeiden jälkeen mitään? Tunteja seissyt vesilasillinen maistuu pahemmalle kuin taskulammin kossu.

Ja sitten tämä väliotsikko: "Kevyempiä nostella". Näille ihmisille olisi tuo painon pudotus pitänyt aloittaa jo ennen sairastumista. Jos joudutaan varaston tavaravaaka hakemaan, että saadaan paino (perusvaaka mittaa 150 kg:n asti) ja vaaka näyttää 210 kg on jo liian myöhäistä. Nosta siinä nyt sitten kansalaista päivittäin, useita kertoja ja alle sadan kilon ei edes neuvotella. Muistan tämän kansalaisen, jolle jouduttiin hankkimaan erikoisleveä sänky. Kun hänet saatiin vaa'alle niin osaston puntari ei riittänyt ja varaston tavaravaaka heilahti lukemaan 187 kg. Muilla aloilla on jatkuvan nostamisen rajana 25 kg. Hoitajat toteavat usein, että työteko alkaa vasta sadasta kilosta.

Kun ihminen kieltäytyy syömästä, niin pitääkö häntä pakkosyöttää. Hanhenmaksan saamiseksi hanhia pakkoruokittiin eli kupuun tungettiin väkipakolla sapuskaa. Nykyisin tämä on eläinrääkkäystä. Onko eläin paremmassa asemassa kuin ihminen? Possujen vikoja videoivat nuo piipertäjät. Napatyrä possulla on katastrofi, mutta harvalta ihmiseltä sitä korjataan.

Tässä kertomus elävästä elämästä. Eräs potilas piti makeasta ja omaiset toivat hänelle makeisia ja muita makeita herkkuja. Hän oli muistisairas. Omaiset kysyivät häneltä, että mitä hyvää hän on saanut tänään. Potilas sanoi: "Minä en saa koskaan mitään hyvää". Suklaarasia oli liki tyhjä ja pöytälaatikossa puoliksi syöty suklaalevy. Omaiset syyttivät hoitajia, että he varastivat potilaan herkut. Osastolla oli tapaamishuone, jossa läheiset voivat keskustella rauhassa potilaan kanssa ja myös keskustella omahoitajan kanssa. Omahoitaja sattui olemaan töissä ja meni tapaamaan läheisiä, jotka syyttivät hoitajia. Potilas nautti suurella innolla kermamunkkia ja omahoitaja kysyi: "Mitä hyvää syöt". Potilaan vastaus oli: "Minä en koskaan saa mitään hyvää". Silloin vasta selvisi läheisille, ettei makuaisti enää toiminut, vaan hän söi vanhasta tottumuksesta. Kukaan ei ollut varastanut hänen herkkujaan.

Jos sinulle ei ruoka maistu. Tahdotko, että tuuppaan sen väkisin suuhusi? Tässä vanhan hoitajan toteamus: "Lääkäri vaatii potilaan nauttivan tämän verran, omaiset huutavat, ettei potilas saa ruokaa, potilas sanoo, ettei halua, moraali kieltää nälkään tappamisen ja etiikka väkisin syöttämisen". Missä kulkee kultainen keskitie?

Kotihoito on tänäpäivänä pop ja ikävä kyllä on se, että entismaailman kotisairaanhoitoa ei enää ole. Kotona hoidetaan yhä huonompi kuntoisia vanhuksia ja valitettavan monella on jo pitkälle edennyt muistisairaus. Itse muistan takavuosilta pariskunnan, jossa se vähemmän muistisairas yritti hoitaa sen enemmän muistisairaan ja lopulta tämä enemmän muistisairas saatiin sairaalaan. Tämäkin tapahtui omaisten vaateesta. Tämä potilas oli jo todella huonossa kunnossa; aliravitsemuksesta kärsivä, kuulo olematon paksun vaikkukerroksen vuoksi, pakarat kuin sarvikuonon nahkaa, sillä istumiset olivat pitkiä ja vaipat vaihtamatta. Tässä kohtaa ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin vanhainkoti, mutta silloin niitä vielä oli.

Toisin on tänään. Yhä useampi vanhus joutuu asumaan kotonaan vaikka kunto ei siihen riitä. Ei ole pitkä aika siitä, kun vanhuksen kotona tapahtui vesivahinko ja arvatkaa paljonko se tuli maksamaan vanhukselle, sillä muistihäiriön vuoksi, hänet katsottiin syylliseksi. Montako tulipaloa on syttynyt vain sen vuoksi, että muistihäiriöinen tai toimintakyvytön vanhus asuu yhä kotona. Ja kotisairaanhoito loistaa poissaolollaan.

Tietysti on myös muistettava, että muistihäiriösairaudet tuovat käyttäytymisen ja luonteen muutoksia. Tämä aiheuttaa myös sen, ettei kotisairaanhoito pysty käymään ja tämä on turvallisuus kysymys (haluatko, että sinua tervehditään haulikolla). Tosin minun on todettava, että kotisairaanhoito on jäänyt ajasta jälkeen ja pahasti. Kotipalvelu on ajettu alas jo 1990-luvun lamassa ja siitä se ei enää noussut koskaan.

Hoitolaitoksissa minua raivostuttaa se, että hoitaja pistää päälle läsnäolonapin, jolloin kaikkien soittokellojen äänet kantautuu huoneeseen. Olisiko sinusta mukava aterioida, kun tiedät soittokellojen kilinöistä, että hoitajaa tarvitaan muualla? Itse en tuota toimintoa käyttänyt ja sain "uudelta" päälliköltä jatkuvasti nuhteet, mutta minulle oli tärkeämpi, että vanhus sai ruokarauhan.

Kotihoidon epäonnistumisista saa usein lukea ja se herättää kysymyksen eli mikä mättää? Henkilökuntaa liian vähän hoidettavien määrään? Tämä pitänee paikkaansa, mutta sitten tullaan tähän yliarvostettuun tietoteknikkaan, joka tökkii vähän väliä. Hoitohenkilöstö ei saa tarvittavia tietoja ja tämän vuoksi asiakas "unohtuu", kun järjestelmä ei ole toiminut. Tiedon siirto myös tökkii, sillä ohjelmat eivät neuvottele toistensa kanssa ja sitten on vielä tuo tietosuoja, joka on loputon suo. Epäilen suurimmaksi syyksi byrokratian loputtomia rappusia, jossa puutteellista tietoa kulkee virkahemmolta toiselle ja kukaan ei virkansa puolesta pysty ottamaan kantaa, sillä se kuuluu toiselle hallinnon alalle.

Sitten itse ruokaan eli onko se peruslaitosmössöä vai Ruokaa. Kun ihminen ei pysty syömaan kuin jauhettua ruokaa, niin miksi se pitää sekoittaa oksennuksen näköiseksi mössöksi? Sen pystyy tarjoilemaan, vaikka pikkulusikalla, siististi, jos on halua ja kertoa vielä lusikallisen sisältö (kalaa ja muusia tai kaalisalaatti kastikkeella). Moni laitosruoka ei maistu miltään ja yllättäen siinä on paljon enemmän suolaa, kuin kotiruuissa. Monelle toimitetaan kotiin näitä laitosmössöjä, mutta siellä ei käy ketään huolehtimassa, että edes mössö tulee syödyksi. Ikäväkseni olen nähnyt myös näitä mössöjä, jotka ovat olleet todella aneemisia. Tämä oli pahin, minkä näin eli yksi kumiperuna, kaksi limaista lihapullaa, ruokalusikallinen kokkareista kastiketta ja salaatinlehdet, joiden parasta ennen päiväys oli mennyt jo ajat sitten. Söisitkö?

tiistai 12. syyskuuta 2017

Sipilän esitys

Pääministeri sitten meni ja esitti, että kiintiöpakolaisten määrä pitäisi nostaa 2000 elättiin vuositasolla. Nykyisistäkin kiintiösellaisista ei suurin osa täytä edes YK:n määritelmää pakolaisesta. Suomi on EU:n määritelmän mukaan täyttänyt kiintiösellaisten vastaanottamisen ja sitten Sipilä haluaa niitä vielä lisää. Ei käy laatuun.

Ensinnäkin, jos niitä pitää tänne raijata, niin ensin pitäisi saada tämä 2015 tuhotulvan asiat käsiteltyä. Kielteisiä päätöksiä turvapaikasta on tullut tuhansia ja yhä niistä suurin osa hilluu maassa paperittomina ja heille vaaditaan palveluita joka lähtöön ja valtiovalta siunaa tämän 5,3 miljoonalla ja maksajina ovat suomalaiset veronmaksajat. Varsinkin kun näille on järjestetty ohituskaistalta asunto, toimeentulotuki, ym. hyödyllistä ja tavallinen nauristaan jyrsivä suomalainen kelpaa vain tämän maksajaksi.

Uuvatit laimeasti tätä ilouutista vastustivat ja yllättäen puheen parsi kuulosti jokseenkin vuoden vaihteen aikaiselta. Tosiasiassa Suomi ja koko Eurooppa eivät voi elättää näitä Afrikan ja Vähä-Aasian ylimääräväestöä, jonka yksinkertaisena syynä on vain se, että ne lisääntyvät nopeammin kuin pystyvät niitä elättämään.

Tuki Suomessa tehty tutkimus samaa kuin tuossa läntisessä naapurissa, että tulijat ilmoittavat iäkseen jotain muuta kuin se todellisuudessa on. Suomessa tutkituista 83% oli vähemmän alaikäisiä vaikka toisin oli ilmoitettu. Tähän ilmiöön ovat osana salakuljettajat (ovat muuten avanneet uuden reitin Välimeren sijaan), jotka vinkkaavat, että alaikäinen saa helpommin turvapaikan. Usein taitaa nimikin olla jotain muuta ja tämä paljastui tuossa Turun yksittäistapauksessa. Jos järjellä ajattelee, niin eihän maahan pitäisi saada jäädä, jos se tehdään valheella. Jos valheen tai puuttellisen tiedon varassa saa tulla maahan, niin miksi meillä sitten terveydenhuollon väkeä on tuomittu, kun paperit eivät olekkaan olleet ihan sitä mitä pitää. Sanoisin, että kyseessä on mielenkiitoinen ristiriita.

Eräs epäili papereiden katoamisen ja valheellisin tiedoin saapuneiden syiksi vainoa (oikealla nimellä ja henkkareilla hiippakunta vaihtuu nopeammin) tai sitten ei edes tiedetä syntymäaikaa ja syrjäseuduilla ei papereita edes saa. Kun ikä ei ole häiskän hallussa, niin onko sitten sitä paljon puhuttua moniosaamistakaan. Tosin on varmaan näitä yksinkertaisia, jotka käyttävät islamilaista kalenteria, joka muistuttaa hieman juliaanista kalenteria, jonka vieläkin Jaakko heittää kylmän kiven naisten viikon päätteeksi eli heinäkuun 25. päivä, jolloin on vielä täysi kesä (no tänä vuonna se ei ole vieläkään päässyt käyntiin, mutta ehkä ensi vuonna).

Kun on viikon mediatarjontaa seurannut, niin rasistikorttipakat ovat kolahdelleen takaraivoihin kuin aussien bumerangit ja vihapuheeseen on puuttunut Twitterissään suuri poliisiherra ja on kovin huolissaan vihapuheesta, jota muuten ei oikeasti ole kriminalisoitu. Onko vihapuhetta tulijoita kohtaan se tosiasia, että Etelä-Suomen vankiloissa on jo soluja, joiden toiminta ei kestä päivänvaloa tai se, että em. mestoissa pottunokkainen vanki on jo harvinaisuus. Onko huoli turvallisuudesta vihapuhetta, sillä terrorin pelko on monelle suuri ja viime vuosien tapahtumat ovat osoittaneet tekijöiksi, juuri tulleet tai toisen, kolmannen polven tulijat. Entä puheet raiskauksista, joita tehtailevat tulijat, onko tämä vihapuhetta? Tosiasia kun on, että tuljat ovat miesvaltaisia (toisin kuin väitetään) ja riski syyllistyä raiskaukseen on 12-13 kertainen. Faktako on vihapuhetta ja fiktio ei?

Erityisesti mediassa on huomioitu se, että puheita esitetään nimimerkin suojissa. Tavallista on antaa kritiikkiä siitä, että ei uskalla omalla nimellä ja omalla naamalla sanoa sitä, mitä ajattelee. Tämä on kuitenkin hyvin kaksipiippuinen juttu eli on niitä, jotka louskuttavat sitä sun tätä ja nimimerkin suojissa. Sitten on niitä, joiden on pakko kirjoittaa sanomisensa nimimerkin suojissa ja olen yksi heistä. Nimeni on niin yleinen, että vastaanotoilla arvotaan toisen nimen perusteella, että kenellä tutkimusaika on ja entisen ammattini ja siihen liittyvien kaimojen vuoksi olen vastaanottanut puheluita, jossa pyydetään varmistusta eläkeretkeen tai sairaan lapsen noutamista päiväkodista. Nyt naurattaa sekoilu verottajan toimesta, mutta minulla on oikeasti täysnimikaima (ellei ole eronnut) ja henkkarit samat, mutta vain viimeinen merkki on eri, mutta sekin näppäimistön viereinen. Itse en halua yhdenkään kaimani joutuvan vastaamaan sanoista, joihin heillä ei ole osaa eikä arpaa.

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Ekopisteet ja lukutaito

Aamun aviisissa on jo useampana päivänä ollut kirjoituksia keräyspisteiden siivottomuudesta ja lakkauttamisista. Pisteisiin on myös tuotu tavaraa, jotka sinne eivät kuulu. Useita paikkoja hoitaa Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy.

Minulla ei ole autoa, joten olin hyvin tyytyväinen, kun tuossa kuuden kymmenen metrin päässä kotipihasta oli lehtien ja lasin keräyspisteet. Lehtilaatikko matkalaukkukärryn päälle ja menoksi. Eräänä päivänä sinne suksiessani, havaitsin, että loorat olivat kadonneet. Jäljellä oli enää UFF:n kaksi suurta keltaista looraa. Häviämisen perusteluna oli liian vähäiset paperin ja lasin määrät. Lumppuja varmaan sitten palautetaan looriin vähänkö ehkä paljon, sillä toiset kaksi keltaista looraa sijatseva vain 400 metrin etäisyydellä em. pisteestä.

Tuolla kauppakeskuksen pihalla on tuollainen Rinki ekopiste, jonka on suunnitellut tasan varmasti tyyppi, jolla ei ole hajuakaan pakkauksien koosta. Eräässä kirjoituksessa Ringin edustaja totesi sinne tuodun muovipakkauksia, jotka eivät ole kotitaloudesta kotoisin. Suosittelen kylläkin nyt metrimitan käyttöä. Tuolla, lähikaupan ekopisteellä, lojuu kymmenen litran vesikannuja, joita viereisessä marketissa myydään, mutta ne eivät mahdu muovikeräysastian luukusta sisään, joten ne jäävät lojumaan pisteen ympärille. Itse tehdyt ranskanperunat, omista perunoista on maailman parasta ja tätä varten ostan kolmen litran pöntön friteerausöljyä ja arvatkaas pari kertaa, mahtuuko em. pömpeliin.

Pahvipömpelin suuaukko on yhtä ahdas, joten sen ympärillä on aina pahvia, jotka eivät ole sinne sopineet ja sateen sattuessa liuenneet asfattin liukkaaksi matoksi (ja tänä suvena sitä vettä on todellakin tullut). Metallinkeräyspömpeli on erittäin epäonnistunut loora. Ennen oli moolokin kita, johon ämpäristä sai metalliromun vain kaataa. Nykyisessä loorassa aukko on suorakaiteen muotoinen, johon ei sovi edes uunipelti. Lehtien keräyspiste on samaa maata.

Eipä tuo homma toiminut edes kaatiksella. Kuten kaikki tietävät ilmiön, että autotallissa on kaikkea muuta kuin auto. Meilläkin oli sinne säilötty vähän kaikkea ja puoliso totesi, että tänne onnistuu hukkaamaan keskikokoisen taistelualuksen. Velipojan toimiessa kuljetuksen hoitajana, niin sain sieltä pois viimein läjän levinneitä kodinkoneita, joista jostain kumman syystä suurin osa oli tietokoneita (meillä taitaa olla niin raskaita tietoja koneilla, että uupuvat vähän väliä).

No, kaatiksella oli pisteet erilaisille kodinkoneille, mutta kyltistö oli hieman epäselvää tai sitten ihmisten lukutaito on olematon. Erään looran yläpuolella ilmoitettiin, että tähän looraan kuuluvat televisiot ja näytöt ja viereisen looran yläpuolella luki litteät näytöt. Em. loorassa oli sulassa sovussa niin litteitä, kuin paksujakin näyttöjä (ehkä tuojat eivät ole eläneet kuvaputkiaikaa). Erään looran yläpuolella ilmoitettiin vastaanotettavaksi muut kodinkoneet ja tietokoneet piti viemän halliin. Kuitenkin kaikissa loorissa oli sekalainen kokoelma tietokoneiden raatoja.

Itse pidän syynä ekopisteiden siivottomuuteen sitä, että ne ovat menneet pois asuntoalueilta ja sinne jotain viedäkseen, pitää se tehdä autolla, joten helposti sinne kulkeutuu muutakin. Ekopisteet ovat laajoja, joten miksi sinne ei voi viedä lavaa mööpeleille, joita sinne luvattoman usein jätetään. Toinen syy on ekopisteiden astioiden epäkäytännöllisyys. Otetaan nyt esimerkiksi tuo lehtien keräysloora. Kun kerran autolla sinne pitää mennä, niin minullakin on loora, johon kerään lehdykäiset. Entinen astia oli avoloora, joten kansi auki ja kaato eli kerralla loora tyhjäksi. Nyt joutuu looran laskemaan maahan ja pieninä erinä nostamaan ne lähes naaman tasolle (en ole pituudella siunattu, mutta tikarappuset on sentään keksitty). Suuri parannus olisi hyllytaso (laskettava kuljetuksen ajaksi), johon voin loorani laskea ja siitä lapota lehdykäiset sammioon, näin eivät pikkuiset papyrykset leviäisi sinne tänne.

Jos todellakin halutaan, että kierrätämme mahdollisimman paljon, niin ekopisteiden tulisi palvella kuluttajia ja niiden olisi sijaittava hyvin lähellä asuntoalueita, jotta se palvelisi vanhuksia ja autottomia. Taidan olla nyt yksi tympiintyneistä, jotka heittävät kaiken pihassa nököttävään jäteastiaan, kun ovat kyllästyneet nykyiseen järjestelmään. Nythän kotien roskiksien sisältö poltetaan energiaksi, mutta saattaa tulla tuimaa energiaa, kun astioihin päätyvät myös kaikki ongelmajätteet. Eikä tarvitse mennä ajassa kovin paljon taaksepäin kun viemäriverkostosta löytyi ajoneuvon jäteöljyt. Tätäkö tahdotaan?

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Ohituskaistalta

Alkuun oli tarkoitukseni keventtää tekstejä viimeaikaisten raskaiden tapahtumenn ja sen jälkipyykin johdosta, mutta päivän mediatarjonta ei siihen mahdollisuuksia antanut. Isisin riveihin on meiltä lähtenyt noin 80 tyyppiä, mutta tästäkään luvusta ei voi olla varma, sillä maan rakosiin piiloutuneista voi olla lähtenyt useampi. Turun yksittäistapauksen häiskähän oli lopulta jotain muuta kuin oli ja täten on ennustettavissa, että lähtijöitä täältä tai tuolta on enemmän ja sitten vaeltavat tänne.

Siis, noin 80 häiskää on lähtenyt taistelemaan terroristiyhteisöön ja nyt kun on pupu pöksyssä, niin hinku on tulla takaisin. Sitten suora lainaus: "Sisäministeriö julkaisi viime keväänä ehdotuksen viranomaisyhteistyöstä, jolla pyritään vähentämään uhkia edistämällä vierastaistelijoiden ja muiden alueella olleiden integroimista yhteiskuntaan muun muassa sosiaalipalveluiden avulla."

Kiva kuulla, että tällainenkin on sisäministeriössä suunniteltu, mutta mitään ei ole kerrottu meille, jotka maksavat tuon lystin. Ensinnäkin sisäministeriö olisi voinut tutustua tuohon 1990 somalien raidaamiseen tänne, joista ei ole ollut hyötyä yhteiskunnallemme kuin alle rattijuopumuksen määritelmän mukaan ja nyt sitten takaisin päästetään aivopestyt huligaanit, joista ei tasan varmasti enää tule yhteiskuntakelpoisia. Tämä on tiedetty jo kauan, sillä meilläkin on näitä, jotka ovat liittyneet muukalaislegoonaan ja tiedämme, että rauhtanturvaajilla on myös ongelmia siviilissä.

Kuten aikaisemminkin olen kirjoittanut, niin en edelleenkään ymmärrä kaksoiskansalaisuutta. Nythän meillä on näitä pakoloisia, jotka käyvät lomalla ensisessä kotimaassaan, josta he ovat vainoja paenneet. Hetkinen, vainoa paenneet käyvät lomalla entisessä kotimaassaan? Kyllä media kertoo näistä tapauksista suurin otsikoin. Jos maassa X kokee vainoa ja joutuu lähteen livohkaan, niin miten tällainen maa voi sitten olla turvallinen kyläilykierrokselle?

Jällen suora lainaus: "Vantaan kaupungin lausunnossa sisäministeriön ehdotukseen huomautetaan, että palvelujärjestelmästä puuttuu taistelualueelta palaaville tarvittava ”erityispalvelu ja erityiskohtelu”." Herää taa yksi kysymys, että miksi näille terroristeille tarvitaan erityspalveluja ja erityskohteluja? Ne ova tiensä valinneet, joten jos pupu menee pöksyyn, niin paikka on sitten mielisairaala, jotka maassamme on ajettu alas ja urakalla.

Nyt järjestemä on antamassa ohituskaistan näille häiskille. Jälleen suora lainaus: "Ministeriö huomauttaa, että oikeustajun kannalta voisi olla ongelma myöntää Isisin luota palanneille ”ohituskaista” yhteiskunnan palveluihin, kun muut kansalaiset joutuvat jonottamaan pitkään esimerkiksi asuntoa." Kyllä varmaan koettelee oikeustajua. Minä en ole sinne lähtenyt ja palvelut yhteiskunnalta ovat aina jääneet saamatta, mutta verorahat ovat kyllä kelvanneet ja nyt niitä on kaikin puolin vielä korotettu ja valtionvelkaa nostettu, että tämä kaikki saadaan kustannettua.

Miksi minun maksamilla verorahoilla pitäisi kustantaa näiden häiskien kotoutuminen? Eikö heidät pitäisi kotiuttaa sinne, mistä ovat tulleetkin. Lisäksi artikkelissa mainitaan jälleen kerran nuo näkymättömät naiset ja lapset, jotka ovat nähneet sitä ja tota. Kuitenkin artikkelissa käydään läpi vain sinne menneiden taistelijiden tilannetta ja edelleen kysyn, että mitä virkaa näillä häiskillä on täällä. Jos kerran lähdetään, niin kansalaisuus mitätöidään ja se siitä, joten takaisin hinkuminen on turhaa

Sitten taas lainataan: "Vantaan kaupungin palveluiden asiakkaina on ollut muutamia henkilöitä, jotka ovat palanneet taistelualueelta. Näissä tilanteissa on tarjottu sosiaaliohjausta ja mielenterveyttä edistäviä palveluita." Herää kysymys, että montako on jäänyt ilman palvelua, kun häiskiä on hoidettu? Panostetaanko nyt terroristeihin ja jätetään oma kansa hungolle? Herääpi monta kysymystä.

Seurava lainaus tiivistää monta asiaa: "Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ehdotukseen antamassa lausunnossa suhtaudutaan positiivisesti ”erityiseen tukeen” taistelualueelta palaaville vierastaistelijoille." Jep, Jep! Entä ne kaikki juursta järsivät, jotka eivät saa mitään. Meillä on satoja kodittomia ja asia on, että tämä keskustelu vaiennetaan. Vanhusten hoito on retuperällä ja lääkäriin pääsee 2-6 kuukauden päästä ja hammashoitoon ei edes neuvotella alle puolen vuoden ja sitten Arkadian mäen pellesirkus antaa terroristelle ohituskaistan palveluihin, joita tavis ei saa ja jos saa, niin siihen menee kuukausia ja heilahtaa tuo perin kulunut rasistikorttipakka.

Pitäisikö minunkin tarttua aseesen, että yhteiskunnalliset palvelut olisivat käytettävissä? Esmes tuommonen Scorpion pikkainen konemasiina. Voisin ehkä huvikseni vielä höpöttää jotain puutaheinää, joten paikka palveluissa olisi ehkä tarpeen, mutta taitaisi olla sitova MT3, joten se siitä.

No, ny on nää suojatyöpaikkalaiset, sitten lähtenyt puolustamaan näitäkin tulijoita, joten lainataan taas: "Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ehdotukseen antamassa lausunnossa suhtaudutaan positiivisesti ”erityiseen tukeen” taistelualueelta palaaville vierastaistelijoille." Miksi ne palaavat?  Ja vakava kysymys, että tarvitaanko heitä? Olen itse, vanhana hoitajana, hoitanut sotatraumapotilaita, joten tarvitseeko meidän terveydenhuolto hoitaa ilmaiseksi näitä, jotka ovat vapaa ehtoisesti lähtenyt sinne tappelemaan.


Kun on sinne lähdetty, niin paluu pitäisi olla mahdoton, mutta valitettavasti yhtieskuntatieteilijät hyväksyvät kaiken. Joten tervetuloa terooristi, meiltä saat hoitoa ja jos se ei tehoa, niin...

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Sopimuksia noudatettava

Tätä mieltä on presidentti Sauli Niinistö. Onko meidän noudatettava sopimuksia, jotka ovat meille haitallisia? Presidenttien ketjussa Tarja Halonen oli todellinen pohja noteeraus, mutta näyttää tämä nykyinenkin luisuvan kovaa vauhtia pohjalle.

Suora lainaus: "On siis syytä tehdä selväksi: Suomi ei voi sulkea rajojaan sulkeutumatta itse. Palaaminen rajatarkastuksiin lännessä ei estä turvapaikanhakijan maahanpääsyä; ei estänyt itärajallakaan pari vuotta sitten." Ensinnäkin tuo lainaus sisältää epäsuhdan. Lännestä käveli rajan yli yli 30 000 (ruotsalaisten ylijäämä, jolle valtio kustansi ilmaisen kyydityksen), kun itärajan yli tuli venäläisillä romuautoilla pari sataa. Vaikka meillä aiemmin oli rajatarkastukset, niin emme olleet mikään DDR, josta ei ulos tullut kuin hienoja piirros- ja animaatiosarjoja lapsille (esimerkiksi Nukku-Matti) ja kestäviä kodinkoneita. DDR:n pääsi ihminen sisälle, mutta ulospääsy olikin sitten eri juttu.

Se, että rajalla on viranomainen kysymässä: "Kukas sie uot, mistä sie tuut ja mitä siul on pussissas" ei ole sulkeutumista vaan kunniallisen valtion ylläpitämää järjestystä. Kunniallinen valtio tietää, ketä maassa oleilee, mutta nykyinen valtiomme on tiedostava valtio, jolle on yksi hailee, ketä täällä hilluu humanitäärisyyden nimissä. Edelleen en ymmärrä tuon tulvan mukana saapuneiden mukanaan tuomaa maallista mammonaa eli merkkivaatteet ja älypuhelimet, mutta lähes järjestään on henkkarit hukkuneet matkalla lukemattomien turvallisten maiden läpi. Turun yksittäistapauksen pääepäilty on käyttänyt useita nimiä ja onko viranomaisilla vieläkään tietoa, mikä on häiskän oikea nimi ja onko ikäkin jotain muuta kuin nyt tiedossa oleva.

Tuo länsi naapuri teki pistokokeen yksin saapuville lapsosille ja liki 80 % sijoittui haarukkaan 18-35 vuotta. Eräs epäsuhta on myös tässä pakolaiskeskustelussa se, että "virallinen taho" kertoo meille, että suurin osa tulijoista on naisia ja "lapsia", mutta erikoiseksi asian tekee se, että näitä naisia ja "lapsia" ei näy missään. Media esittelee meille ainoastaan näitä yksin saapuneita lapsukaisia, jotka ovat aina miespuolisia.

Sauli kyllä, myönsi, että tulijoissa on niitä, jotka eivät täytä turvapaikan hakijan kriteerejä ja niitä, joilla on pahat mielessä. Ainoa ikävä puoli tässä toteamuksessa on se, että tällaisia on joukossa liikaa, etenkin kun tutkitaan rikostilastoja tuon tulvan jälkeiseltä ajalta. Tappoja, murhia, ryöstöjä, raiskauksia, jne. on tapahtunut paljon ja eteläisen Suomen vankiloissa olevista vangeista on jo yli puolet ulkomailta kotoisin. Eikö meille riitä se, että meillä rikoksia tehtailevat entiset itä-blokin maat, kun ovat EU:hun päässeet ja vapaa vaellusoikeus sitä myöten.

Tiedostava valtiomme myös sulkee autuaasti silmänsä siltä tosiasialta, että tämä Afrikan ja Vähä-Aasian tulva ei tule päättymään tähän ja siihen on yksinkertainen syy eli väestön räjähdysmäinen kasvu, jota nämä valtiot eivät kykene elättämään eikä kouluttamaan. Tosiasiahan on se, että jos ei tunne edes oman kielen kirjaimia, niin on turha odottaa, että tällainen tapaus oppisi sitten vieraitakaan aakkosia. Tänä päivänä on jokainen julkinen paikka ei Suomen kielinen, sillä tulvan mukana tulleet eivät käytä Suomen kieltä vaan kälättävät suureen ääneen omaa kieltään. Jos tulijat olisivat oikealla asialla, niin ensisijaisesti opettelisivat kielen, jota käyttävät kodin ulkopuolella.

Tulvan mukana tulleet eivät ole myöskään oppineet tapojamme, kulttuuriamme ja iso osa viis veisaa laeistamme. Onko naisten näkymättömyyden syy, että afrikkalaiset ja vähä-aasialaiset jatkavat omaa kulttuuriaan, jossa naiset ovat jo muutenkin perin näkymättömiä? Kovasti arvostamani Yrjöperskeles onkin luonut hienoja fiktiivisiä kertomuksia tulevaisuudesta, jossa tulijat ovat valtio valtion sisällä, mutta jälkimmäisen elatusautomaatin varassa. 90-luvulla tänne haalittiin väen väkisin somaleita, jotka ovat malliesimerkki gettoutumisesta ja työn vieroksunnasta. Yli kahdessa vuosikymmenessä ne eivät osaa edelleenkään kieltämme, tapojamme ja viis veisaavat laeista sekä työttöminä heistä on suurin osa ja koulukin läpäisty säälivitosilla. Niillä on julkisissa tiloissa kantapöytiä, johon naurista järsivä pottunokka ei voi istahtaa tai lentää kuin nuorten leppäkeihäs ja vielä pahempi asia on jos niiden pöytään istahtaa naurista tai lanttua järsivä naaras, joka ei ole ihminen ollenkaan.

Tulvan mukana tulleiden uskonto on pääsääntöisesti islam ja siitä pidetään armoton meteli. Onpa jopa väläytetty tiedostavassa piirissä, että pääeeppos koraanin lakeja pitäisi saada käyttää maassamme. Onhan meillä tulijoita, joiden uskonto on jotain muuta, mutta en ole kuullut yhdenkään buddalaisen tai shintolaisen pitävän moista mekastusta uskonnostaan. Maassamme pitävät mekastusta yllä vain islamistit ja ateistit. Ääripäänä ovat sitten nämä radikalisoituneet ja tiedostava valtiomme vähättelee tätäkin. Turun häiskästä oli kerrottu jo, että puheet ovat liukuneet huolestuttavalle tasolle, mutta tiedostava valtiomme ei korviaan lotkauttanut ja sitten kävi, kuten kävi. Turun kaltaiset tapaukset tulevat toistumaan, sillä tulvan tuomat saavat hylsyjä, rikoksesta seuraa rangaistus, mutta jo nyt eteläisen Suomen vankiloissa on islamistisia jengejä.

Suojelupoliisin tehtävä on suojella meitä pahalta, mutta hekin vähättelevät ja kertovat, että seurannassa on hyvin pieni joukko, sillä he eivät ota tosissaan tiedotettuja uhkia. Tulvan tuomista osa ei ilmottautunut mihinkään ja hylsyn saaneista on epämääräinen joukko painunut maan alle. Täten olemme painuneet kehitysmaiden tasolle, jossa väkiluku ilmoitetaan noin lukuna. Kuinka paljon näitä paperittomia ja maan alle painuneita meillä oikeasti on?

Sauli sitten meni ja korosti, että tiedostava valtiomme noudattaa kansainvälisiä sopimuksia niin pakolaisten kuin turvapaikanhakijoiden suhteen. Jep, jep! Entäs sitten nämä elintasopakolaiset, joita ovat mm. nämä marokkolaiset. Kun tilanne on se, mikä se on, niin näkisin, että näitä sopimuksia pitäisi tarkastella ja päivittää. Onhan tuo Dublinin sopimus, johon viitataan usein, jo liki kolmekymmentä vuotias ja maailma on siitä muuttunut paljon. Hieman viitaten eiliseen tekstiin, niin pelkästään Marokkon väkiluku on tuossa ajassa kasvanut noin 121,5 miljoonalla.

Saulin mukaan tarvitaan perinpohjaista keskustelua tulijatulvista, mutta painotti, että keskustelusta tulee vaikea. Totta hemmetissä tulee, koska tiedostavat piirit eivät halua nähdä totuutta vaan hoivaavat näitä palleroita ja tiedostava valtiommekin tekee kaikkensa, että meikäläiset, jotka kehtaavat arvostella tilannetta, pyritään vaientamaan. Jos vähänkin sanoo EI tulvalle, niin rasistikorttipakka kolahtaa takaraivoon vauhdilla. Vähäinen EI on ainoastaan pätevä oikeusasteissa, jossa todetaan, ettei raiskattu ollut tehnyt riittävän selväksi, ettei halua tulla raiskatuksi.

Sitten lopuksi siteeraus. "Ugh! Tulipahan puhutuksi." (Päällikön sanat sarjakuvasta Umpah Pah)

tiistai 22. elokuuta 2017

Muotokuvako?

Nyt käy keskustelu kuumana Turun yksittäistapauksen johdosta. Ilmi tulleiden asioiden johdosta hämmästelen pakoloisten asioiden hoitoa. Tuo häiskä oli tullut maahamme väärällä nimellä ja maa tiedolla ja etenkin näihin nimi tietoihin tuntuvat viranomaiset suhtautuvan perin leväperäisesti. Hyvin oli hupaisaa lukea perustelut väärän nimen käytölle eli vainon kokeminen ja paljastumisen uhka vihollisille.

Hupaisaa on ollut seurata erilaisia media lähteitä, joissa maassamme olevat pakoloiset ovat loistaneet otsikoissa sankareina, jotka ovat auttaneet uhreja. Myöskin on hupaisaa, että erilaiset pakoloisten yhteisöt ovat olleet median lööpeissä siitä, kuinka he tuomitsevat moisen yksittäistapauksen. Islamistit tuomitsevat, irakilaiset tuomitsevat, syyrialaiset tuomitsevat ja luonnollisesti poliitikkomme, joista hupaisimman esitti pääministeri, että vihaan ei saa vastata vihalla. Jos tuolla torilla olisi joku läväyttänyt puukon kanssa heiluneen häiskän tajun kankaalle pesäpallomailalla, niin olisi varmasti saanut syytteet törkeästä pahoinpitelystä ja seurauksena olisi ollut putkaa, linnaa, vankeutta ja mahtavat korvaukset kivusta ja särystä sekä henkisestä kärsimyksestä. Tämän siksi, että tekijä oli poloinen pakoloinen.

Nämä pakoloiset vaeltavat maasta toiseen, kuten tämä puukon kanssa heilunut häiskä. Saksassa on häiskä jo syyllistynyt pahoinpitelyyn ja ilmeisesti ottanut ritolat, kun paikka käynyt liian kuumaksi. Lisäksi on pidätetty muutama muu, joista ainakin yhdellä on takanaan jo tehty seksuaalirikos, josta saatu rangaistus oli lähinnä pään silittelyä ja älä nyt enää tee tuota sössötys.

Kun on seurannut viimeaikaisia yksittäistapauksia, niin niissä nousee vahvasti yksi kansakunta esille eli marokkolaiset. Mikä mättää maassa? Aloittakaamme A:sta, sillä maa on köyhä ja köyhänä pysyy ja koulutusaste on vähäinen, eikä töitä juuri ole eli varsinkin nuorisotyöttömyys on huima ja etenkin maaseudulla köyhyys ja kurjuus vain tiivistyvät. Tuolla päin maailmaa väkiluku lisääntyy, mutta teollisuus, ruuantuotanto, infratruktuuri, ym. on lapsen kengissä.

Uteliaisuuttani tutkin vanhaa Otavan koulukartastoa, jossa on tietoa sieltä sun täältä (vaikka painos on vuodelta kivi ja kirves, niin ristikoiden täytössä pätee edelleen vaikka puoliakaan maita ei ole enää olemassa, mutta pääkaupungit ovat samat) ja tein yksinkertaisen laskutoimituksen. Marokkolaisia on arviolta nykyisin noin 33 miljoonaa ja kartaston ja viimeisimmän tiedon puitteissa väki määrä on kasvanyt 4,5 miljoonan vuositahdilla, joten en hämmästele enää näitä "elintasopakolaisia". Heillä kun ei siellä ole tuolla väkimäärällä enää mahdollisuuksia toimeentuloon, niin suunnataan Eurooppaan. Maan elatuskykyyn nähden on sillä noin 30 mijoonaa häiskää liikaa.

Elintasopakolaisella on unelma ryysyistä rikkauksiin ja valitettavasti se jää unelmaksi. Kun unelma romuttuu paikallisessa lähiössä/slummissa/vastaanottokeskuksessa, niin maan tavoille oppiminen jää ja jengiydytään omaan porukkaan, kuten tuo yksittäistapaus Turussa. Kieltä ei edes haluta oppia, joten työstä on turha unelmoida. Valitettavasti meillä on tuo taikaseinä, joka pitää yllä illuusiota pysyvästä toimeentulosta.

Turvapaikan haku prosessi on myös tutkijan mukaan pielessä. Jos katsotaan tätä Turun puukottaja häiskää, niin ensinnäkin tuli maahan väärillä tiedoilla ja oleskeli vastaanottokeskuksessa, josta saattoi mennä ja tulla ja kenelläkään ei ollut harmainta aavistusta, kuka häiskä on. Nyt herää kysymys, että montako saman kaltaista haaluilijaa liikkuu kaupunkiemme kaduilla. Sitten ovat nämä, jotka ovat saaneet hylsyn ja heidän suojelijansa piilottelevat heitä, että palautusta ei tehtäisi ja verovaroin tehdään sitten valituksia valitusten perään.

Niin maailmalla kuin meilläkin on oikein valtion varoin ylläpidetty yhteisöjä, joiden toiminta on peräti arveluttavaa. Valtiovalta tuntuu hyväksyvän kaiken ja nytkin tapahtunutta vain hyssytellään. Poliisin ja suojelupoliisin resursseja ja määrärahoja on vuosi vuodelta vähennetty. Nytkin eräs poliitikko sanoi, että lisärahoitusta ei tule, sillä pyydetyt on jo budjetissa. Vaarallisina pidettyjä maahantunkeutujia on jo liki neljäsataa, mutta moniko on piilossa ja toimii hissukseen. Se nähtäväksi jääköön.

Tämä ei ole vihapuhetta vaan todellisuutta. Hakkarainen pistettiin syytteeseen yleistyksestä, mutta sen pohja on vanha. Lapsuudessani todettiin, että jokainen huora ei ole parturi, mutta jokainen parturi on huora (toimituksen huomautus, sanonta on vanhempi kuin minä, joten en ota vastuuta, jos joku parturi vetää palkokasveja tuoreena tai kuivattuna nenuun).

Mistä löytyisi poliittista tahtoa tehdä tälle pakoloisinvaasiolle jotain? Me tavikset tiedämme, että me maksamme verovaroin heidän elättämisen, joten meidän kurjuusaste saa nyt loppua.


lauantai 19. elokuuta 2017

Nyt Turku



Vaikka päättäjämme ovat toistuvasti toitottaneet, että Euroopassa sattuneet teot ovat yksittäisiä tapauksia ja terrorismin uhka Suomessa vähäinen, niin osamme saimme mekin kulttuurin rikkauksista.

Tekijä on marokolainen ja todennäköisesti kuuluu ryhmään yksin saapuneet lapsukaiset ja turvapaikasta tuli hylsy ja taikaseinä sulkeutui, joten tämä oikeutti sitten heilumaan puukon kera. Tutkijoiden mukaan maassamme on satoja tämän lapsukaisen kaltaisia käveleviä aikapommeja ja päättäjämme yhä hyssyttelevät meidät uskomaan, että maamme on lintukoto, jossa moista ei voi tapahtua.

Puukotuksessa menehtyi kaksi suomalaista, joista toinen oli ollut avustamassa näitä maahantunkeutujia/solidaarisuuspokaaleja/ pakoloisia/lapsukaisia/palleroita tai millä nimellä nyt sitten näitä voidaankaan kutsua, joten tässä tapauksessa uhri sai osakseen sitä mitä tilasi.

Voimia turkulaiset
Kuvahaun tulos haulle turun vaakuna

perjantai 18. elokuuta 2017

Vuorossa Barcelona

Maahantunkeutujat ajoivat jälleen väkijoukkoon Barcelonan suositulla La Ramblan kadulla, aivan keskustassa. Paikka on myös turistien suosima.

Uhreja on jälleen useita. Osanottoni ja voimia sinne Barcelonaan.

torstai 17. elokuuta 2017

Kultainen tunkio

Yritän nyt saada tekstin aikaiseksi koneella, jota ei voi todellakaan syyttää nopeudesta, sillä vietän nyt aikaa kuntoutuksessa, jonka ilmeinen tarkoitus on saada vanha akka toimimaan kuin 40 vuotta sitten eli perin utopistinen ajatus ja aikataulutus tiukempi kuin armeijassa, mutta asiaan.

Täällä olen lueskellut useita, erilaisia, paperisia valemedioita, jotka kertoivat Timo Soinille pedatusta pankkiirin virasta, joka on perin hyvin palkattu ja varustettuna veroprosentilla, josta tavallinen duunari voi vain unelmoida.

Ihmettelen suuresti, miksi päättäjille ja korkeille virkamihille aina räätälöidään kultainen tunkio, joka on hyvä palkkainen ja sisältää erilaisia etuuksia? Herää täten kysymys, että ovatko he kykenemättömiä täyttämään itse työhakemusta vai ovatko peräti työhaluttomia? Mikä tekee heistä niin eriomaisia, että työpaikkaräätäli räätälöi paikan.

Soini itse on politiikan takinkääntäjien killan suurmestari, joten työpaikkaräätärillä on ollut edessään vain tilkkuja ja niistä pitäisi sitten saada palttoo aikaiseksi. Soini itse myhäilee uuvattien "ylpeänä rivimiehenä", joka ei puutu tulevan Smurffi puoleen johtoon. Toimitus pyytää anteeksi kaikilta Smurffeilta, sillä he ovat vakavasti otettavia, mutta kun teletapessa ei ollut kuin violetti, niin väri vain käytin, muutoin puolue on lähempänä teletappeja.

Arvoista on jauhettu jo niin paljon, että ne ovat jauhautuneet jo pölyksi ja lentäneet taivaan tuuliin. Politiikassa kun kaikki tuntuvat toimiensa perustuvat kotoisiin arvoihin, mutta eipä niitä toimissa kyllä ole näkynyt. Liekö syynä erilaiset etuudet, joita näillä erilaisilla suojatyöpaikoilla on runsaasti.

Mistähän löytyisi työpaikkaräätäli pottunokkaisille työttömille, jotka ovat täyttäneet satoja työpaikkahakemuksia, saamatta edes vastausta. Media kun on pullollaan työnhaussa onnistuneita maahantunkeutujia, jotka ovat onnensa huipulla, kun näin hyvin kävi.

torstai 10. elokuuta 2017

Suomi 100 vuotta osa XVI

Palatkaamme uudelleen tuohon 212,5 neliökilometrin suuruiseen kuntaan. Olemme nyt vuodessa 1954. Suomen talous on lähtenyt sotavuosien jälkeen kasvuun ja julkinen rakentaminen on päässyt myös hyvin käyntiin. Olihan viimeinen sotakorvausjuna ylittänyt Vainikkalan raja-aseman jo syyskuussa 1952. Maamme on ainoa, joka on maksanut vaaditut sotakorvaukset täysimääräisenä.

Tuona vuonna valmistui kunnan kulkutautisairaalan laajennusosa, joka tuli maksamaan 58.608.363 markkaa eli hyvin hintava oli siis rakennustyö. Tuolla summalla saatiin sairaala-aluelle nykyaikainen keittiö ja kellariin laajat varasto- ja kylmätilat sekä hissi, jolla tarvikkeet sai vaivattomasti nostettua keittiöön. Enää ei henkilökunnan tarvinnut peruna- ja jauhosäkkejä sylissään kantaa.

Laajennuksen myötä tuli myös lisää henkilökunnan asuntoja, joista oli jo pitkään ollut pulaa. Tämän surkean asuntopulan olivat ylös kirjanneet myös sairaalalautakunta. Hoitajat asuivat vielä tuohon aikaan sairaaloiden yhteydessä. Henkilökunta sai oman saunan, sillä vanha sauna oli jo auttamattomasti pieni ja vanhan aikainen, joten siitä saatiin varastotilaa.

Kunnanlääkäri Jorma ja vastaava hoitaja Lempi olivat tyytyväisiä laajennukseen, sillä myös potilas tilaa tuli lisää sekä henkilökunnalle asian mukainen ruokasali. Kulkutautisia hoidettiin 68 kappaletta ja muita sairaita 162 kappaletta. Vaikeiden kulkutautitapausten määrä oli pudonnut, sillä penisilliini oli tullut käyttöön. Osa tapauksista piti kuitenkin yhä eristää omaan sairaalaansa. Rokkotaudit olivat hyvin yleisiä tuohon aikaan. 

Seuravana keväänä alkoi sisätauti-kirurgisen sairaalan remontti työ, joka tulee maksamaan noin 20.000.000 markkaa. Remontti olikin tarpeen, sillä rakennus avattiin 1.4.1927 ja oli yhä alkuperäisessä kunnossa. Kellarin vanhoista keittiötiloista saatiin ajan mukainen laboratorio, jossa oli hyvin tilaa myös sydäntutkimuksille. Loppuvuodesta valmistui uusi röntgenhuone ja sen laitteisto maksoi 2,7 miljoonaa markkaa. Keuhkokuva maksoi 560 markkaa ja murtumakontrollikuvaus 310 markkaa. Tuohon maailman aikaan kuvat olivat kuvattavan omaisuutta.

Sairaalaa johti ylilääkärinä Johan ja hänen alaisuudessaan työskenteli 7 sairaanhoitajaa, 2 apuhoitajaa ja neljä kätilöä sekä taloudenhoitaja. Sairaalan yleisellä osastolla hoidettiin 980 potilasta ja synnytysosastolla 388 synnytystä. Johan kirjoitti vuosikertomukseensa myös sen, että synnyttäneistä ei kaksitoista ollut aviosäädyssä.

Koululaisten hammashoidosta ei sen sijaan ollut vuosikertomuksessa hyviä uutisia, sillä sokerin ja makeisten yleistyminen lisäsi kariesta runsain mitoin ja jo alakoululaisille jouduttiin tekemään juurihoitoja ensimmäisiin pysyviin hampaisiin. Päiväkodissa taas oli riemu ylimmillään. Vauvala oli remontoitu ja kalusteita uusittu. Nyt oli saatu myös rauhallinen tila, jossa äidit voivat ruokatunnillaan käydä pienokaisensa imettämässä. Äitiyslomahan ei tuohon aikaan ollut kuin kaksi kuukautta, mutta kunnassa oli tehtaiden patruunat päättäneet, että äidit voivat ruokatunnilla käydä imettämässä pienokaisensa.

Kovasti puhutti kuntalaisia vuoden 1956 käräjät, johon oli haastettu vanhemmat, jotka eivät olleet vieneet lapsiaan rokotettavaksi. Syyttäjä oli tutkinut tarkoin kirkonkirjat ja terveyssisarten neuvolakortit. Syynä tähän oli epidemiana esiintyneet kulkutaudit, jotka rokottamattomien lasten kohdalla olivat johtaneet peräti kuolemaan. Lopulta käräjille päätyi viiden perheen vanhemmat, mutta jäivät rankaisematta, sillä perheiden molemmat vanhemmat olivat ylen yksinkertaisia ja erään peräti heikkolahjainen, niin katsottiin, että vanhemmat eivät ole ymmärtäneet rokotuksen tärkeyttä. Kuusi muuta, syytteeseen asetettua perhettä hoiti rokotukset kuntoon ja näyttivät syyttäjälle terveyssisaren allekirjoittaman todistuksen rokotuksien suorittamisesta. Toreilla ja turuilla puhelivat ihmiset kyllä vanhempien välinpitämättömyydestään pahoin sanoin.

Urho Kaleva Kekkonen oli valittu presidentiksi ja seuraavana vuonna hän piti ensimmäisen uudenvuoden puheensa, jossa ilmaisi huolensa maailman ilmapiiristä, mutta antoi Suomelle kiitosta kuluneesta vuodesta, joka oli ollut hyvin suotuisat. Heinäkuussa 1957 riehui maassamme kovat ukonilmat aiheuttaen tuhoja monin paikoin.

Vuosi 1958 alkoi Kekkosen ensimmäisellä televisioidulla uudenvuoden puheella. Koteihin oli alkanut tulla erilaisia kodinkoneita ja jääkaappi löytyi jo lähes jokaisesta kodista. Uudenlaisia pyykinpesukoneita oli jo markkinoilla, mutta yleisesti käytöstä löytyi yhä pulsaattori pesukone. Sähköhella oli myös jo yleinen. Siinä oli kaksi levyä ja uuni. Kodeissa oli yksivaiheinen sähkö, joten monen laitteen saman aikainen käyttö sai propun helposti kärähtämään.

Musiikki muuttui 1950-luvulla paljon, sillä rock and roll kulttuuri rantautui myös meille. Lavatanssit olivat yhä suosiossa ja esiintyjinä maamme huippuartistit, kuten Olavi Virta ja Veino Kekkonen. Saimme myös viimein järjestettyä olympialaiset, sillä sotien vuosi ne jäivät pitämättä. Radion kuuntelu vaati radioluvan, mutta vuosikymmenen lopussa se ei enää ollut paikkaan sidottua, sillä markkinoille tulivat transistoriradiot, joita saattoi kantaa mukana. Tosin paristoja se kulutti runsaasti.

Saimme myös viihdettä muuta, sillä Tuntematon sotilas sekä Pohjantähden alla ilmestyivät. Elokuvia tehtiin runsaasti ja tämän vuoksi perustettiin uusi elokuvayhtiö Fennada. Filmeissä näkyi hyvin maaseudun kuvaaminen onnelana, kuin kaupukien kuvamminen pahuuden pesinä. Aku Ankkakin alkoi ilmestyä vuosikymmenen alussa. Armi Kuuselan valinta Miss Universumiksi sai maailman lehdistön kiinnostumaan pikkuisesta maastamme.

Maatalousyhteiskunnasta oli tullut teollinen yhteiskunta ja moni nuori muutti maalta kaupunkiin. Asuntoja tarvittiin, joten ryhdyttiin rakentamaan taajamia, joissa oli kerrostaloryppäitä. Omakotiasumisessa taas suosittiin ns. rintamiestaloa, jonka saattoi helposti rakentaa itse. Kunnallistekniikka alkoi myös tavoittaa lähes jokaisen kodin. Enää ei ollut totuutena, että vesi tulee ja menee, jos jaksaa kantaa. Kuitenkin tästä johtuen on monella ikäihmisellä vielä tapana huuhdella kuppinsa pienellä vesitilkalla.

Maamme ja kuntamme olimme siirtyneet uuteen aikaan.

torstai 3. elokuuta 2017

Eläkettä sopeutumiseen

Nyt on ollut paljon puhetta kansanedustajien eläkkeestä, kun on tullut pudottua pois pelistä. Räikein esimerkki on Päivi Lipponen, joka toimii hyväpalkkaisessa työssä ja nostaa samalla veronmaksajien kustantamaa sopeutumiseläkettä.

Mihin tarkoitukseen on kansanedustajan sopeutumiseläke tarkoitettu? Siihenkö, ettei seuraavalla äänestyskierroksella valheet ja paskan jauhanta enää uponnut äänestäjiin ja ansaitakseen jokapäiväisen leipänsä, joutuu oikeasti tekemään töitä. Kun on katsonut nykyisen eduskunnan eipäs-juupas-leikkiä, niin en yhtään ihmettele, että sopeutuminen tavalliseen yhteiskuntaan on vaikeaa, mutta tarvitseeko sitä rahallisesti tukea, kun kansa kitkuttaa jo muutoinkin raskaan verotaakan alla.

Etenkin minua ihmetyttää se, että sopeutumiseläkettä maksetaan aina siihen saakka, kun ex-edustaja tulee kansaneläkeikään. Päivi Lipponen nauttii hyvän palkan lisäksi parin tonnin eläkettä kuukaudessa ja vastaanotti eläkkeen heti vuoden 2015 vaalien jälkeen. Elon lyhyellä matematiikalla Päivi lypsää veromarkkoja noin 48000 vuodessa ja eläkeikään menessä lypsettyjä veromarkkoja on jo hyvän matkaa yli 800 000. Päivin pelkkä vuosieläke on monen duunarin yli neljän vuoden palkka, joten ei kuulosta kovin reilulta. Puhumattakaan Kelan maksamista peruspäivärahoista.

Hyvin avokätinen sopeutumiseläke muutettiin Sauli Niinistön esityksestä sopeutumisrahaksi, jota maksetaan 1-3 vuotta. Takautavasti ei sopeutumiseläkkeeseen oikeutettujen osaan kajottu, joten monet ex-edustajat nauttivat avokätistä etuutta pitkälti 2040-luvulle.

Miten on voitu luoda tällainen järjestelmä? Harvassa ovat ne kansanedustajat, jotka joutuvat työttömyyskortistoon. Tavallisesti heillä on jo paikka vanhastaan tai sellainen pian räätälöidään. Herrat näköjään pitävät hyvän huolen omistaan, mutta tämän valossa on järjetöntä vaatia tavallisia kansalaisia säästötalkoisiin, yhteiskunnan edun varjolla, jos kerran toiset käyttävät sitä täysin pokkana hyväkseen.

Epäreilulta järjestelmä kuulostaa myös siksi, että moinen eläke, joka kestää vuosikymmeniä, annetaan taivaan lahjana täysin terveille, työkykyisille ja korkeasti koulutetuille henkilöille. Kun tavallisesta työntekijästä tulee syystä tai toisesta raihnainen, niin piukassa on sairaseläkkeen saaminen. Viime aikoina on esillä ollut useasti aivovamman tai hermoratavaurion saaneet, joille hylkypäätös normaali käytäntö ja sotiminen tuottoisia eläkevakuutusytiöitä vastaan kestää vuosia ja moni uupuu jo matkan alussa.

Sairaeläkettä ei tipu vaikka lääkärit kirjoittaisivat biblian verran sivuja painavaa asiaa. Aina eläkelaitoksen lääkärit löytävät syyn, jotta sitä ei tarvitse myöntää ja edessä ovat hyödyttömät kuntoutukset. Eikö kansanedustajien toiminnan arviointi pitäisi täten olla syy arvioida, tarvitseeko hän rahaa sopeutumiseen vai ei.

Huvittavaksi keskustelusta tekee Antti Rinne, joka ilmoittaa, ettei hyväksy moista verorahoilla pelammista ja olisi valmis lopettamaan koko homman. Pahoin epäilen, sillä onhan Päivi puolue toveri ja kaveria ei jätetä noissa piireissä.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Älä aja päälle 2017

Koulut alkavat kohta ja niin pienemmät kuin suuremmatkin oppilaat ovat teillä taasen sankoin joukoin. Itseäni liikenteessä on kaihertanut jatkuva välinpitämättömyys liikennesäännöistä ja yleinen hälläväliä asenne liikenteessä. Lyhyellä ajalla olen kohdannut monta vaaratilannetta, jotka johtuivat ainoastaan välinpitämättömyydestä. Tuntuu kuin liikenteessä on kasapäin Rutinoffin kuskeja (Rauno Vääräniemen luoma henkilö, toimitus kiittää kirjoittajaa kirjoista), jotka viis veisaavat säännöistä.

Eilinen päivä toi peräti kolme tapausta. Lähdin kävellen lähikauppaan ja pysähdyin suojatien reunaan. Pakettiauto väisti minua yli keskiviivan ja kiihdytti vauhtia. Sen takana tullut mopoauton kuljettaja painoi myös kaasua ja vilkaisi kännykkään. Tämän takana tullut henkilöauto kiihdytti myös vauhtiaan. Yksikään ei ollut edes aikeissa antaa minulle tietä, mutta minulla on vielä jäljellä niin paljon itsesuojeluvaistoa, joten menkööt.

Eilisen toinen tapaus tapahtui paluumatkalla kaupasta kotiin. Kiinnitin jo kaukaa huomioni nuorukaiseen polkupyörällä. Hänellä oli molemmat kädet ja katse kiinni kännykässä ja vauhti melkoinen. Meinasin jo huikata pyöräilijälle, kun ihan päin oli tulossa. Tömpsy havahdutti pyöräilijän, joka sai viime hetkessä oikaistua pyöränsä, sillä se oli osunut kuopalla olevaan kaivon kanteen, joten selvisi kaatumatta.

Kolmas tapahtui, kun oli jo sisällä. Mainoksia jakava tyttönen ajoi skootterilla ja kun oli kotikatuni jakanut, niin teki tien päässä uparit ja palasi takaisin isommalle kadulle. Ainoa, mikä tytöltä meni tässä pieleen oli se, että kotikatuni on yksisuuntainen ja kapea. Kadun alkupäässä on myös korkeat kuusi- ja orapihlajaaidat, jotka estävät näkyvyyden suurelle tielle täysin.

Aiemmin kävin ukon mukana kaupassa ja meidän kauppakassi sattuu nyt olemaan FH Volvo eli kuorma-auto. Ukon oli tarkoitus peruuttaa reunan parkkiruutuun ja peruutuspiippari soi, siitä huolimatta neljä henkilöautoa ajoi kaupan pihaan peruuttavan kuorma-auton takaa. Rumaa jälkeä olisi pelkällä nupillakin tullut, jos tarkkana ei ukko olisi ollut. Samaa olen työssäni nähnyt, että peruuttavan linja-auton taitse ajetaan mistään välittämättä. Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, niin kiire loppuu ruumishuoneelle. Tosin epäilen näiden ihmisten kiirettä, vaan ainoastaan sitä, että minä menen nyt asennetta.

Nyt on myös puututtava liikenneterveyteen ja valitettavasti henkilöauton ajoluvan omistanutta ei enää tarkasteta viisikymppisenä. Tämä tarkoittaa sitä, että paljon on ehtinyt kropassa tapahtumaan 52 vuodessa, kunnes ajokortin voimassaolo päättyy. Helsingin tapaus oli tämän asian tiimoilta loistava esimerkki siitä, että voimassa oleva ajokortti on henkilöllä, jonka ajoterveys on erittäin kaukana terveydestä. Lukemattomia kertoja olen myös nähnyt vanhuksen ajelevan tien keskikorokkeen väärällä puolella (yksisuuntaista vastakarvaan ajajat ovat jo niin peruskauraa, että niistä ei enää viitsi puhua). Tähän olisi poliisin ja lääkäreiden herättävä viimein. Tosin eihän sitä autoa kortilla ajeta, sanottiin jo muinoin. Tästä tulikin mieleen, että jos kehitettäisiin auto, joka käynnistyy ajokortilla. Tällöin ei rattijuoppokaan pääsisi uusimaan tekosiaan.

Yleisönosastot ovat aamun aviisissa täynnä liikennekäyttäytymistä. Autoilijat haukkuvat kevyen liikenteen ja päin vastoin. On hyvin tavallista, että kritiikissä autoilijoiden käyttäytymisestä syyllistetään autokouluja. Kyllä ne opettavat kaikille samat asiat, mutta jostain syystä joillakin säännöt valuvat kuin vesi hanhen selästä.

Nyt kaikki liikkujat, ryhtiä liikenne käyttäytymiseen. Itse jalankulkijana jätän oikeuteni käyttämättä suojatiellä, sillä parempi katsoa vasemmalle ja oikealle ja odottaa vuoroaan, kuin suin päin rynnätä tielle. Liikuit sitten millä tavalla tahansa, niin se kännykkä pidetään taskussa ja keskitytään siihen liikkumiseen. Syksy myös saapuu ja illat pimenevät, joten huolehdithan siitä halvasta henkivakuutuksesta eli heijastimesta. Toivon, että vanhemmat käyvät liikenneasioita läpi myös ensimmäisen luokan jälkeen (lue uudelleen kappale kolme), sillä etenkin yläasteikäisillä on paljon toivomisen vaaraa liikennekäyttäytymisessä.

Toivon teidän muistavan, että Daavid ei ikinä voita Goljattia tieliikenteessä. Teho-osastolla tai ruumishuoneella on enää turha jossitella tai vedota omiin oikeuksiin, jos sitä liikennettä ei seurata.

Toivotan turvallista koulumatkaa kaikille oppilaille.

tiistai 1. elokuuta 2017

Totinen mies ja uskon tunnustuksia

Olen nyt muutaman päivän pähkäillyt lauantain aamun aviisissa ollutta Timo Soinin avautumista ja luettuani kolme sivuisen esityksen, niin mieleen nousi kolme sanaa katkeruus, viha ja pettymys. Ehkä täytyy vielä lisätä kuoleman synneistä ensimmäinen eli ylpeys, sillä kova oli kehu siitä, mitä nykyinen hallitus on aikaan saanut. Tosin ne saavutukset ovat olleet kovin vaatimattomia matalapalkkaisen duunarin osalta, jonka tilipussissa kehuttu kiky-sopimus näkyy hyvinkin miinusmerkkisenä.

Eräs lause jäi vaivaamaan ko. haastattelussa minua ja pahasti eli "Minä en ole syyllistynyt yhtään mihinkään. Minä en valehtele koskaan, minä jätän kertomatta." Ensimmäisenä tuli mieleen Jumala, joka kuulee sanamme, myös ne lausumattomat ja näkee kaikki aivoituksemme, niin hyvät kuin pahat. Koska en omaa jumalallisia kykyjä, vaan olen tavallinen telluksen tallaaja, niin herää kysymys eli mitä minulta on päätöksien teoissa pimitetty? Jos tuiki tärkeästä asiasta, joka vaikuttaa toisen elämään ei kerrota halaistua sanaa, niin eikö silloin ole kyse valehtelusta tai ainakin asioiden tahallisesta piilottelusta. Onko Timon äänestäjät langenneet sanomattomuuden verkkoon, jota sopivasti sutkautuksilla peitetään. Ja kansa nauraa.

Timo Soini muistuttaa, että hän itse ei enää asettunut ehdolle ja luopui täten puheenjohtajuudesta. Suora lainaus: "Ei minulta siis valtaa kaapattu, vaan puolue kaapattiin." Miten se kaappaus tapahtui? Käsittääkseni jokainen puoluekokoukseen osallistunut puolueen jäsen sai vapaasti äänestää ehdolle asettuneita. Katselin sitä kokousta ja en nähnyt yhtään rynkkyä, joka olisi ohjannut äänestystä. Jotenkin itselle tulee nyt mieleen, että Soini on huono häviäjä (sanoihan hän ettei ole hävinnyt yhtään äänestystä) ja ei uskaltautunut lähteä kisaamaan nuorten kanssa, sillä keski-ikäinen mies, jonka ajatus maailmassa näkyy yhä kasarivuosissa elävä parikymppinen, on jo auttamattomasti nykymaailmassa toinen jalka haudassa (ainakin, mitä on uskominen keski-ikäisten työttömien kohtaloita).

Potkut vai loikkaus, tästä kiistellään urakalla. Soini on itse sitä mieltä, että hänet erotettiin. Eikös koko poppoon aluksi ilmoitettu jättäneen ääneti eroilmoitukset eduskuntaryhmän kokouksessa. Jäikö taas jotain sanomatta? Tämä menee nyt hieman kimurantiksi, sillä alunperin 20 uuvattia väitettiin tehneen tuon ja noihin kahteenkymmeneen kuului myös Timo itse. Tämä kohta haiskahtaa pahasti elisillan avattuun olut tölkkiin, joka jäi puoliksi juomatta.

Sitten Timo lähtee puhumaan arvoista ja teologisista teemoista. Arvokeskustelu käy nyt yleensäkin niin kuumana, että aihe on jo palanut pohjaan. Teologinen keskustelu onkin sitten jo omaa luokkaa ja jokainen lukijani on nähnyt tuon punapää pastorin ja Helsingin piispan edesottamukset. Timo vetää keskusteluun eutanasian, jota hän vastustaa. Itse olen jo edesauttanut asiaa eli minua ei saa elvyttää misään tapauksessa, sillä en halua elää himmeillä lampuilla. Aborttia Timo vastustaa, mutta kautta maailman olisi mielestäni nainen oikeutettu aborttiin raiskauksen satuttua. Avioeroakin Timo vastustaa, mutta onko hänestä rouvan paikka yhä edelleen hellan ja nyrkin välissä. Jos pari suhde on tällainen, niin siitä on oikeus ja velvollisuus kävellä ulos, ilman puupalttoota.

Haastattelun lopuksi hän syyllistyy ajattelemattomuuttaan (?) ylpeyden ja himon syntiin, joten lainataan haastattelun viimeinen lause: "Paavi suorastaa, kardinaali vähintäänkin". Mitenkäs se Lutherin juttu menikään: "Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen livahtaa."

Politiikka ja uskonto tunnetaan asioina, joista ei pidä alkaa keskustella, jos haluaa välttää riitaa. Soini veti haastattelussa molemmat ja tekstin muotoa lukiessa tuli mieleen, että toimittelija nieli kaiken. Tosin on uskontoja, jotka tarvitsevat palstatilaa valtavasti ja niitä joiden Jumala kuulee herkemmällä korvalla, ilman suunnatonta mekastamista ja banderolliarmeijaa.


torstai 20. heinäkuuta 2017

Suomi 100 vuotta osa XIV

Suomen synttäreihin on enää 139 päivää, joten on syytä panna vauhtia vuosiin. Pikku-Maija aloitti koulutiensä kansakoulussa. Jo vuonna 1921 oli tullut laki, että jokaisen lapsen olisi käytävä kuusi vuotta kansakoulua. Ensimmäisellä luokalla opeteltiin lukemista, kirjoittamista, matematiikkaa, uskontoa ja käsitöitä. Pikku-Maijan aloittaessa koulun, ei vielä ollut nykymuotoista kouluruokailua, joten jokainen toi eväät kouluun. Kouluruoka käsitti usein puuroa tai keittoa. Leipä ja maito oli tuotava mukana, sillä niitä ei tarjottu. Pahin katastrofi mikä pientä koululaista saattoi uhata oli lasisen maitopullon rikkoutuminen.

Vuosi vuodelta muuttuivat opetettavat aineet. Tuli maantietoa ja historiaa, mutta Pikku-Maija tykkäsi kovasti kirjoittamisesta ja voi sitä riemun päivää, kun pääsi kirjoittamaan oikealla mustekynällä. Alkuun oli kirjaimia harjoiteltu vihkoon, jossa oli viivastot ja työvälineenä perinteinen lyijykynä. Kolmannella luokalla aloitettiin käyttämään kosmuskynää, jota myös köyhän miehen mustekynäksi sanottiin. Ulkonäöllisesti se näytti lyijykynältä, mutta kun kärkeä kostutti veteen, se muistutti erehdyttävästi mustekynää ja sitä ei pyyhekumilla pois saanut. Tämä vaati jo kirjoittamisen osaamista. Oikean mustekynän käyttö vaati totuttelua, sillä terä sai koskea paperiin kevyesti tai seurauksena oli ruma tahra paperissa ja se tiesi huonoa numeroa kokeessa tai ainekirjoituksessa.
Aineita oli kiva kirjoittaa, sillä tällöin sai kirjoittaa pitkästi ja mielikuvituskin saattoi päästä laukkaan.

Pikku-Maija siirtyi kansakoulusta oppikouluun ja koulumatka pidentyi huimasti, sillä se sijatsi kuntakeskuksessa ja kotitilalta matkaa kertyi parikymmentä kilometriä. Keväällä ja syksyllä sen saattoi hurauttaa polkupyörällä, mutta talvella oli bussikyyti tarpeen. Talvipakkasilla oli syytä pukeutua lämpimästi, sillä sen aikaiset bussit olivat melko vetoisia välinetä.

Oppiaineita tuli lisää ja vaatimus taso nousi, sillä valmensihan oppikoulu lukiota varten, mutta tätä ei Pikku-Maija ajatellut. Oppikoulun jälkeen Pikku-Maija työskenteli kyläkaupassa ja autteli kotitilalla. Kyläkauppa oli tuohon maailman aikaan melkoinen sekatavarkauppa, josta sai ruoka tarvikkeita, koneen osia, aina timpurin kynästä valjaiden osiin asti.

Kun vaadittu ikä tuli täyteen, niin ei enää Pikku-Maija ollut enää pieni vaan nuori nainen. Hän oli päättänyt kouluttautua sairaanhoitajaksi. Oltiin siirrytty 1950-luvulle ja Suomen rakenne alkoi muuttua. Kaupunkiin tuli yhä useampi, sillä teollisuus kasvoi kohisten ja pien tilalla ei riittänyt koko lapsikatraalle työtä.

Maija aloitti kolmen vuoden vaativat opinnot. Teoriaopinnot olivat vaativia ja jokainen asia piti oppia ulkoa. Koulutukseen kuuluivat harjoittelujaksot sairaalassa, mutta vielä tuohon aikaan oppilas oli osastoilla ja toimipisteissä palkatonta työvoimaa ja ensimmäisen vuoden opiskelijat olivat lähinnä siivoojia vieläkin, vaikka koulutusta oli muutettu nykyaikaisempaan, sillä vanhat jäärät hoitajat pitivät yhä tiukasti kiinni vanhasta.

Kolme vuotta tiukkaa opiskelua vieraalla paikkakunnalla oli nuorelle Maijalle kokemus ja oppilastovereista tuli hyviä ystäviä. Toukokuinen valmistujaispäivä oli täynnä iloa rankan opiskelun päättymisestä, mutta pullollaan suurta surua, sillä tiivis ryhmä hajoaisi tuon päivän jälkeen ympäri Suomea. Maija oli jo hakenut kesäpaikkaa itselleen ja pääsi Kellokosken sairaalaan. Tämä työ sai hänet päättämään erikoistumisalansa.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Suomi 100 vuotta osa XIII

Kevennetään hieman ja siirrytään iloisiin tapahtumiin.

Muistattehan Hilman ja Simon, jotka avioituivat. Luonnollisena seurauksena oli perheen lisäys eli syntymässä oli pienokainen. Kun aika koitti, niin paikalle hälyytettiin kätilö-rokottaja, joiden kunnallinen ammatti oli perustettu jo 1800-luvun puolella ja heillä oli omat piirit hoidettavana. Tähän maailman aikaan, kun synnytykset pääsääntöisesti vielä tapahtuivat kotona.

Simoa huoletti, sillä olihan veljensä vaimon Katrin synnytys ollut pitkä ja vaikea, vaikka lopulta terve lapsi olikin maailmaan tullut. Alun perin Katrin piti synnyttää kotivoimin, mutta kun tilanne näytti huonolta, joutui Simo kyytimieheksi, kätilöä hakemaan. Eikä Simon tehtävää paljon helpottanut veljensä sanat: "Hae kätilö nopeasti ja väliä on vain vaimoni selviämisellä, hevosen vaikka hengiltä ajaisit." Humu oli Simon lempi hevonen, joten pahalta tuntui ajaa oiva työhevonen hengiltä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Selvisi Katri ja sai terveen tyttären sekä Humu hyvin voi pilttuussaan, kun Simo sen harjasi, juotti ja syötti.

Simo käveli pihalle ja antoi pakkasen nipistellä nenän päätä. Sisälle palatessa osui katse siihen uuteen laatikkoon, jonka sai jokainen vastasyntynyt. Simo hymähti kun muisti Hilman kommentin sisällöstä: "Pelkkää paperia ja pesuvati". Siellä oli lähinnä kaavoja vaatteisiin ja peiton sisuskin sellua. No oli siinä kyllä muutama harsovaippa, mutta se emaljinen pesuvati oli kyllä kunnon laatua.

Sisemmälle astuttua kuului kova huuto ja perään lapsen rääkäisy, kun ensi kertaa henkeä veti. Se on ohi, huokaisi Simo ja istui penkille. Hetken kuluttua tuli äitinsä Liisa poikansa luokse ja kertoi synnytyksen sujuneen hyvin ja pieni tytär on terve. Liisa poistui pesuvadin kanssa ja kun Hilma ja tytär oli pesty ja puettu, niin Simo kutsuttiin katsomaan pikkuistaan.

Hilma hieman pelkäsi Simon suhtautumista, kun lapsi ei ollut poika, mutta Simo otti pikkuisen syliinsä ja silitteli pientä otsaa ja sormia, silmäkulmaan nousi pieni kyynel. Hienon tytön minulle teit, sanoi Simo vaimolleen. Mikäs tälle nimeksi, kysyi Simo. Liisaa minä ajattelin, sanoi Hilma arasti, sillä synnytys ei ole jokapäivänen tapahtuma ja oli sen johdosta vähän voipunut. Simon äiti ei halunnut lapsesta Liisaa, omaa kaimaansa, sillä hänestä se oli vanhanaikainen nimi.

Kasteessa sai sitten pikku tyttö nimekseen Maija-Liisa. Kuitenkin häntä aina Pikku-Maijaksi kutsuttiin. Kaukaisempi täti lähetti lapselle ruokaliinoja ja voi kuinka kauniisti ne oli koristeltu.
Ihan vielä ei näitä lahjoja tarvittu, sillä äidin maito oli vielä pienelle Maijalle se paras ravinto, mutta kun kiinteää suuhun alkoitettiin lusikoimaan, niin otettiin tädin lähettämät ruokaliinat käyttöön. Puuvillaa kun olivat, niin oli pesu hieman hankala, kun oli koruompeleet, niin lipeää ei käyttää voinut tahrojen poistoon. Päivittäisessä käytössä näitä ei sitten pidetty, vaan otettiin mukaan vain kyläillessä.

Äitiyspakkaus juhlii tänä vuonna 80 vuotista taivaltaan. Alkuun se oli vähävaraisille taroitettu, mutta ulottui kattamaan myöhemmin jokaisen äidin. Tämä oli porkkana, jolla äidit ohjattiin neuvoloihin odotusajan tarkastuksiin ja synnytyksen jälkeisiin tarkastuksiin. Tavoitteena oli lapsikuolleisuuden vähentäminen ja tämän neuvola toiminnan ansiosta se on meillä maailman pienintä.

Pakkausta kuitenkin arvostellaan tänä päivänä paljon ja syynä ovat vaatteiden sävyt. Ei saisi olla erottelua tyttöjen tai poikien välillä. Vastasyntynyt tuskin vielä tietää tietää, mitä hänestä tulee, joten vaatteet ovat aikuisten silmään. Lapselle tärkeää vaatteissa on, että ne ovat mukavat, joustavat, lämpimät ja vanhempien kontolla on se, että ne ovat kuivat.

Lisätään kuva äitiyspakkauksen peitosta, joka oli minun oma, silloin kun olin pieni ja ajatukset täytti vain maito ja kuiva vaippa. Tuohon aikaan ei ollut puusilakanoita, joilla peiton voisi peittää, mutta tämä on osittain kuvitus, sillä tuon lakanan olen tehnyt rekvisiitaksi erääseen näytelmään. Toki lapsuudessani moni vielä koristeli lasten ensivaatteet.
Peiton vauriota älkää ihmetelkö, sillä tämä peitteeni on palvellut vanhan saunan eristeenä, kunnes sauna purettiin ja otin peittoni talteen.


torstai 6. heinäkuuta 2017

Oikeuden karmea päätös II

Luin tyrmistyneenä uutista, jossa veli sai ensin syytteen henkeen ja terveyteen kohdistuneesta rikoksen suunnitelusta, mutta hovioikeus ja korkein oikeus katsoivat, että näyttö ei ollut riittävä. Uhriksi aiottu oli 16 vuotias sisar, joka ei käyttäytynyt veljen odotusten mukaan, joten tässä tapauksessa ei kyse ole nauriita järsivistä kansalaisista.

Kyseinen parikymppinen irakilaismies oli jo aiemmin pahoinpidellyt ja uhannut sisartaan tappamisella, jos tavat eivät muutu. Suora lainaus: "Käräjäoikeudessa mies kertoi, että heidän kulttuurissaan tyttöjen on noudatettava perheen maineen vuoksi tiettyjä sääntöjä." Tämä sitten oikeutti lyömään, potkimaan ja repimään hiuksista sekä viestittämään kavereille, että puukottaa, ampuu, tärvelee ulkonäön, jne. Käräjäoikeus katsoi, että kyseessä on törkeä henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen suunnittelusta sekä pahoinpitelystä ja antoi vuoden ja yhden kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen.

Luonnollisesti tunnollinen veli valitti tuomiostaan hoviin ja kertoi vain uhonneensa. No hovi katsoi, että kaikki on myrskyä vesilasissa ja kuusikuukautta ehdotonta pahoinpitelystä. Osin häiskä oli myös uhkaillut muitakin, mutta sehän kuuluu vain kulttuuriin, jota meidän on ymmärrettävä, koska tulija ei voi sopeutua maahamme, jos hän joutuu hylkäämään oman identiteetin ja kotoiset tavat ja perinteet. Toimituksen huomautus: "Odotan innolla ensimmäistä pakkaa eräitä varsin tunnettuja kortteja."

Syytäjä oli hieman  eri mieltä, joten asia jatkui korkeimmassa oikeusasteessa. Siellä asiaa käsiteltiin vain näiden uhkauten osalta. Pari suoraa lainausta KKO:lta: "Kun asia liittyi konkreettisen teon sijaan sen valmisteluun, oli näyttöä arvioitava erityisen huolellisesti" ja "Toisaalta mies oli myös useaan otteeseen todennut, ettei sisarelle tapahtuisi mitään, jos hän palaisi kotiin. Mies oli myös todennut käyttäneensä voimakasta kieltä ja tehneensä siinä virheen." Täten päätös kunniamurhan osalta sai siunauksen eli KKO antoi ensimmäisen ennakkopäätöksen vakavaan henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen suunnittelussa. Saa nähdä, koska sisar saa vaatteekseen käärinliinat.

Tämän valossa laki ei ole enää kaikille sama. Koulusurman suunnittelu on täten vakavampi henkeen ja terveyteen kohdistuneen rikoksen suunnittelu. Otetaan esimerkiksi tämä Kokkolan tapaus, jossa nuori nainen suunnitteli iskua entiseen kouluunsa. Lainataan tytön sanoja: "Naisen mukaan hän ei ollut tehnyt päätöstä siitä, että koulumurha toteutettaisiin." Tätä häin toisti useita kertoja.

Palataan tuohon KKO:n siteerauksiin niin eikö suomalaisen naisen sana paina yhtä paljon, kuin irakilaisen miehen? Irakilainen vakuutti moneen kertaan oikeudelle, että kaikki on OK, jos sisar tulee kotiin, sillä painavista sanoista huolimatta oikeus näki, että kyseessä on huoli perheen jäsenestä. Suomalaisen naisen vakuuttelu, että suunniteltu on, mutta ei suunniteltu toteutusta, johti neitokaisen psykiatriseen hoitoon. Eikö myös tuolle irakilaiselle olisi pitänyt tehdä mielentilatutkimus moisen teon suunnittelusta?

Oikeus on nyt linjannut, että kunniamurhaa saa suunnitella ihan rauhassa, mutta kouluampumisen, pankkiryöstön, lentokonekaappauksen, jne. suunnittelusta napsahtaa rangaistus. Täyttyy myöntää, että oikeustajuni on nyt todella kovalla koetuksella.

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Työ, terveys ja turvallisuus uhattuna

Suomessa ihmetellään valtiovallan taholta työttömien suurta määrää ja jopa työttömien työhaluttomuutta. Aamun aviisi antoi asialle toiset kasvot eli lainataan suoraan: "Liikenne- ja viestintäministeriö yllätti valtion luotsiyhtiön ja haluaa luotsit pois laivoista. Siirtyminen etäluotsaukseen lopettaisi monisatavuotisen perinteen." Mitenkähän on tämän tekniikan kanssa, sillä olemmehan tottuneet siihen, että pankeilla on luvattoman usein bitit poikittain ja palvelut seis. Poliisin lupapalvelut ovat myös pois käytöstä, kun tietotekniikassa on joku vika, jota ei oikein ole pystytty selvittämään. Siinä on banaanilaiva ihmeissään, kun satamaan pitäisi päästä, mutta kukaan ei ole luovimassa karikoitten ohitse. Tekniikkaan tuntuvat päättäjät muutenkin liikaa luottavan, kun meitä ohjataan niiden käyttämiseen vähän joka hommassa, mutta mihinkään ei ole katsottu jättää vanhaa manuaalista järjestelmää korvaamaan niitä tunteja, päiviä tahi peräti viikkoja, kun palvelu teknisesti on poissa pelistä.

Bernerin puulaaki on päättänyt lakihankkeesta, joka tähtäisi etäluotsaukseen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että luotsi istuu konttorissa maakrapuna ja ohjaa laivat monitorin ääressä. Norjassa tätä kokeiltiin kymmenen vuotta sitten ja hanke epäonnistui täysin ja luotsit pysyivät laivoilla fyysisesti läsnäolevina. Tällä tavalla on Suomessa estetty useita, vakavia laivaturmia. Tällä tavalla lähtee työ ja vesiltä turvallisuus. Kyllä meilläkin on Norjan tapaan karikkoisia vesiä.

Lainaan erästä sairauseläkeen hylkäyspäätöstä, jossa hakijalle ilmoitettiin, että hänellä on riittävästi työkykyä jäljellä, hankkiakseen toimeentuloa koulutuksensa ja ammattikokemuksensa pohjalta olevissa tehtävissä. Ainoa ongelma vaan on se, että monia niistä ammateista ei enää ole ja vielä jäljellä oleviin ei sitten ole koulutusta. Tänä päivänä kun pitää olla täsmäkoulutettu jokaiseen ammattiin. Kun ajattelen keski-ikäisiä ihmisiä, niin moni on mennyt työhön suoraan kansalais- tai oppikoulusta. Itsekin sain terveyskeskuksesta konekirjoittajan paikan kansalaiskoulun todistuksessa olleen konekirjoitusopin ysillä. Tämä riitti takaamaan osaamiseni. Tänä päivänä moinen ei onnistu.

Edellä mainittu puulaaki pitäytyi hallitusohjelmassa, joka tähtää normien purkuun. Taksilaki runnottiin läpi ja olemme menossa hyvää vauhtia muiden maiden taksi linjoille, joissa hinta voi olla mitä tahansa. Kilpailun vapautus ideologialla hehkutettu Uber saisi toimia vapaasti ja taksi hommaa harjoittaa kuka tahansa. Tiettävästi Ruotsissa välillä Tukholman keskusta Arlandan lentokenttä on veloitettu liki viisi tuhatta euroa ja Uber kyyti maksoi myös Yhdysvalloissa liki yhdeksansataa dollaria, sillä tapahtumaviikonlopun kerroin oli kahdeksan kertainen ja kyydin valinneet kertoivat, että halvemmaksi olisi tullut limusiinipalvelulla.

Vapaat ja villit taksit ovat myös maailmalla ryöstäneet ja raiskanneet asiakkaansa. Tämä turvattomuus on nyt sitten aloitettu haalimaan myös meille. Toinen vapautus sai minut pöyristymään, sillä apteekkialaa ollaan myös purkamassa. Ensi ajatuksena on käsikauppalääkkeiden siirtäminen päivittäistavarakauppoihin. Marketin osa-aikainen myyjä pystyy hyvin neuvomaan päättäjien mielestä, että mikä on sopiva särkypulveri. Tämä on mielestäni hyvin pelottava ja terveyttä uhkaava idea, sillä lääkkeiden yhteensopimattomuus voi johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin.

Kela yrittää säästää, sillä lääkehävikki on vuosittäin 95-125 miljoonaa, joista Kelan maksaman korvauksen osuus on 63-83 miljoonan hävikki yhteiskunnalle. Tästä kirjoitin aikaisemmin ja suurin syyllinen lääkehävikkiin on lääketeollisuus, sillä pakkaukset ovat pääsääntöisesti 50-100 kappaletta. Useissa sairauksissa joudutaan etsimään pitkäänkin sopivaa tai toimivaa lääkitystä. Tämä tarkoittaa sitä, että lääkkeen vaihtuessa 40-90 kappaletta jää kaappiin lojumaan ja kun haetaan sitä sopivaa tai toimivaa, niin helposti kaapin perällä on satoja pillereitä. Tämä johtuu vain siitä yksinkertaisesta syystä, että ei ole kokeilupakkauksia, jossa olisi vain muutama kappale ja esimerkiksi 10 tablettia kertoo monesti jo sen sopiiko lääke vai ei.

Kelan rankaisu asiaan oli tietysti tuo viiden kymmenen euron omavastuu ja kokemuksesta voin kertoa, että omavastuuta ei kerrytä kaikki lääkkeet vaikka olisivat reseptilääkkeitä. Tämä on nyt johtanut siihen, että moni jättää lääkkeet ostamatta. Toinen rankaisu asiaan oli luonnollisesti pudottaa korvaustasoa. Myös tämä on syy jättää lääkkeet apteekin hyllylle. Tästä on hyvin huolestunut Diabetesliitto, joka on erityisen huolissaan 2-tyypin diabetikoiden lääkkeiden pihtaamisesta. Nämä lääkkeethän kuuluvat tuon rankaisun piiriin. Vanhan ylilääkärin sanon mukaan vain otettu lääke tautia helpottaa. Diabetes johtaa hoitamattomana lukuisiin sairauksiin, joten ilmeisesti niiden hoitokulut ovat halvempi ratkaisu päättäjien mielestä.

Päättäjät ovat päättäneet, että netin vihapuheet ovat yhteiskunnalle suurempi uhka, kuin rattijuoppo. Tämä on johtanut siihen, että ensin lakkautettiin liikkuva poliisi, joka oli erikoistunut liikenteen valvontaan ja sitä ansiokkaasti teki. Todettiin, että poliisi kuin poliisi hoitaa muiden toimien ohella liikenteen valvontaa, mutta pieleen meni. Itse kun ajan työkseni, niin saattaa mennä koko kaksitoistatuntinen vuoro, ettei ensimmäistäkään poliisia näy. Tämä on johtanut siihen, että kansalaisten turvallisuus on vaarannettu monin tavoin. Poliisien määrä on jatkuvasti vähentynyt kentällä ja se näkyy. Eläimen kanssa kolaroinnin on suunniteltu siirrettäväksi metsästysseuroille. Varkaudesta ilmoittaminen on käytännössä turhaa, sillä poliisi tulee, jos kiireellisiltä tehtäviltä joutaa ja kauppiaat ovat tästä monesti kertoneet. Sosiaalinen media näyttää olevan tänä päivänä se instanssi, jossa voi varkaudesta ilmoittaa ja pyytää havaintoja aiheeseen liittyen.

Päättäjät antoivat Postille vapautta, ettei viitenä päivänä tarvitsisi postia jaella. Tämä on johtamassa ongelmiin muutoinkin takkuavan jakelun kanssa. No Postille on asiasta turha valittaa. Tämän sain kokea itse, sillä kutsu vastaanotolle ei koskaan tullut perille ja huomautuslasku oli postilaatikossa aiemmin kuin alkuperäinen lasku. Tästä aiheesta on toistuvasti kirjoituksia yleisönosastolla, mutta kukaan ei asialle tee mitään. Ikävintä on se, että peruuttamaton vastaanottokäynti maksaa ja Postille on turha reklamoida, sillä ne eivät asialle mitään voi, jos yksittäinen lähetys katoaa. Ihan oma juttunsa on sitten rikkoutuneet lähetykset ja kokemuksesta tiedän, että Postin kuljetettavaksi ei parane antaa kuin sohvatyyny, sillä sen hajottamiseen tarvitaan vähän enemmän kuin heittely.

Joku tässä mielestäni mättää ja pahan kerran. Ensinnäkin tuo työttömyyden hoito. Työpaikat ovat kadonneet ja lähes joka päivä on mediassa YT-neuvottelusta ja kuinka paljon potkitaan ulos. Päättäjät huolestuivat vain siinä kohtaa, kun kännykkä Nokia ajettiin alas, niin heille haettiin EU-tukea, muuta ovatkin sitten saaneet pärjätä omin avuin. Huvittavaa oli lukea Merkelin talouspolitiikasta, jossa pyritään työttömyyttä vähentämään 2,5 % valtakunnassa, jossa työttömyysprosentti on 5,5 ja meillä 10,7. Terveys ja turvallisuus tuntuvat olevan sivuseikka. Huvittavaa oli saada virallinen kirje, jossa oli lähetyspäivä ja lisäkaneettina katsotaan, että vastaanottaja saa lähetyksen seitsemäntenä päivänä. Alkavat lähettäjät oppia, että posti ei tule ihan seuraavana päivänä.

Kummallista on se, että jos huomaat pihapuussasi olevan enemmän paljaita oksia ja niissä, jotka vielä vihertää on lehdykäisiä tai neulasia hyvin vähän ja tuulisella kelillä se näyttää enemmän twerkkaajalta kuin puulta, niin et saa sitä kaataa omin päin vaikka se sähkölankojen uhkana on. Joudut hakemaan luvan kaataa omalta tontilta huonokuntoinen puu, joka on uhkana terveydelle ja turvallisuudelle. Sääntöjen purku näyttää alkaneen väärästä päästä.

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Ajo- ja lepoaika riesana

Ajo- ja lepoaikasäädös on ollut voimassa jo kauan ja nyt kirjoitetaan mediassa, että kuljettajat rikkovat sitä räikeästi. Säädöksessä vuorokautinen ajo-aika on yhdeksän tuntia, joka voi pidentää kahdesti kymmeneen tuntiin. Em. ajoaika täytyy tauottaa eli neljän ja puolen tunnin väliin on pidettävä tauko 45 minuuttia ja viikkolevon on kestettävä vähintään 45 tuntia. Tämän lisäksi työhön sitoutuminen on 15 tuntia. Kuljettajia tämä säädös on ottanut aivoon ja raskaasti.

Mikäs siinä, jos kaikki menisi kuin Strömsössä. Ajoaikaa pidennetään, että päästäisiin turvallisiin lepopaikkoihin ja mieluusti sellaisiin, joissa autoja on runsaammin. Tämä parkkipaikan etsintä on meidänkin maassa tehtävä, sillä kuormista viedään tavaroita. Yksi tuttu kuljettaja kertoi parisen viikkoa sitten, että yötauon aikana oli kuormatilan pressu viilletty ja kun tila oli tyhjä, niin siihen jäi. Viereisen auton kuormatilaan olikin sitten menty ja tavaraa pöllitty. Enää ei voi jäädä lepikkoparkkeihin, sillä varkaita kiinnostavat myös hytin elektroniikka. Suomesta en ole vielä kuullut, että aseen kanssa on autosta anastettu tietokone ja puhelin, mutta Ruotsissa tämä on jo arkipäivää.

Lastaus ja purku luetaan työaikaan eli se ei ole lepoaikaa vaikka lastausta odotellessa kuski tirsat vetäisi. Ei ole outoa, että lastausta tai purkua joutuu odottamaan jopa usean tunnin ajan. Tämä saattaa johtaa siihen, että työhön sitoutumisen aika on tullut täyteen ja sen jälkeen ei autolla saa ajaa vaikka ajoaikaa olisi hur mycket tahansa. Auto parkkiin ja lain komennus, että kuskihan nukkuu just nyt. Yhdeksän tuntia höyhensaarilla on vietettävä, koska laki niin sanoo. No, se sitten on eri asia, että saako kuski nukuttua, kun ventatessa tuli jo kuusi tuntia vedettyä sikeitä. Seuraavan ajovuoron alkaessa ei kuljettajan vireys ole ehkä paras mahdollinen.

Ajojärjestelyn on laadittava kuljetus siten, että se pysyy ajo- ja lepoaikasäädöksen puitteissa. Ajojärjestelyllä ei ole kristallipalloa, josta selviäisi mahdollinen rengasrikko, onnettomuus, onnettomuuden vuoksi liikenne raskaalta kalustolta on täysin seis tai syystä tai kolmannesta puuroutunut liikenne. Mitäs sitten tehdään? Ajoaika meni jo, taukokin olisi pitänyt pitää ja lastauksesta tai purusta ollaan pahasti myöhässä, eikä taukopaikkaa ole mailla halmeilla ja viikon parituntinen ylitys on jo käytetty. Siihenkö pitäisi topata ja pientarelle ei voi ajaa, sillä se on niin pehmentynyt, että auto ja vaunu ovat hyvin äkkiä kenollaan ojassa. Jos siis lakia tiukasti noudatetaan, niin auto parkkiin heti ja varmaan kannattaa viedä varoituskilpi taakse, vettä verhot kiinni ja maate.

Kuten yleensä, niin säädökset ovat pääasiassa huvittavia, joten lainataan hieman: "Aika on laskettava ”muuksi työksi”, jos kuljettaja on käyttänyt sen ajo- ja lepoaika-asetuksen soveltamisalaan kuulumattoman ajoneuvon kuljettamiseen asetuksen soveltamisalaan kuuluvan ajoneuvon luo tai luota, kun se ei ole kuljettajan kotona eikä hänen säännöllisenä asemapaikkanaan olevassa työnantajan toimipisteessä." Työhön sitoutumisaika menee muuten tässä eli kotoa lähdet omalla autolla työnantajan tallille ja matkaan kuluu aikaa X. Tämä on pois siitä 15 tuntisesta, joten voikin jälleen käydä niin, että työaika loppuu ennen ajoaikaa. Täytyy siis palata edellisen kappaleen loppuun.

Hieman jäi mietityttämään työsuojeluviranomaisen lausunto (ilmeisesti lausujana haastateltu Työsuojelutarkastaja Ari Pulli), että usein rikkomuksessa on kyse siitä, että piirturin tietoja ei ole säilytetty, joten todellisia ajo- ja lepoaikoja ei ole saatavilla. Mikä on ollut tarkastelujakso ei selviä artikkelista. Ensinnäkin tietoja kuljetusyrittäjän tarvitsee säilyttää vain vuosi. Kuljettajalla pitää olla autossaan kuluva viikko ja edellinen kuukausi (aiemmin kaksi edeltävää viikkoa), kun käytetään kiekkoja. Kiekot tuhriutuvat helposti lukukelvottomaksi autossa. Usein ne liu'utetaan rasiaan takaisin ja nurin päin eli piirturipuoli hieraantuu pahvia vasten ja on tämän jälkeen erittäin epäselvää luettavaa. Myös kesän kiekot ovat lukukelvottomia, sillä lämpö vaikuttaa niihin. Digipiirturin tulosteet taas ovat lämpöherkkää paperia, joten ne ovat alta aika yksikön lukukelvottomia. Tämän voin kertoa ihan omasta tietämyksestä.

Ajo- ja lepoaikasäädös ei nykyisellään palvele ketään, joten uudistamista siinä on. Tai ainakin järkeä valvojilta. Tiedän ainakin yhden tapauksen, jossa ajoaika oli päättynyt, viikottainen kahden tunnin osuus käytetty ja kotiin olisi ollut maksimissaa 15 minuutin ajo. Auto jäi siihen, kun laki kerran sanoo, että ajoajan loputtua auto ei liiku. Siinähän tuo ajoneuvoyhdistelmä sitten haittasi liikennettä seuraavat 48 tuntia.