Aiheittain

torstai 20. heinäkuuta 2017

Suomi 100 vuotta osa XIV

Suomen synttäreihin on enää 139 päivää, joten on syytä panna vauhtia vuosiin. Pikku-Maija aloitti koulutiensä kansakoulussa. Jo vuonna 1921 oli tullut laki, että jokaisen lapsen olisi käytävä kuusi vuotta kansakoulua. Ensimmäisellä luokalla opeteltiin lukemista, kirjoittamista, matematiikkaa, uskontoa ja käsitöitä. Pikku-Maijan aloittaessa koulun, ei vielä ollut nykymuotoista kouluruokailua, joten jokainen toi eväät kouluun. Kouluruoka käsitti usein puuroa tai keittoa. Leipä ja maito oli tuotava mukana, sillä niitä ei tarjottu. Pahin katastrofi mikä pientä koululaista saattoi uhata oli lasisen maitopullon rikkoutuminen.

Vuosi vuodelta muuttuivat opetettavat aineet. Tuli maantietoa ja historiaa, mutta Pikku-Maija tykkäsi kovasti kirjoittamisesta ja voi sitä riemun päivää, kun pääsi kirjoittamaan oikealla mustekynällä. Alkuun oli kirjaimia harjoiteltu vihkoon, jossa oli viivastot ja työvälineenä perinteinen lyijykynä. Kolmannella luokalla aloitettiin käyttämään kosmuskynää, jota myös köyhän miehen mustekynäksi sanottiin. Ulkonäöllisesti se näytti lyijykynältä, mutta kun kärkeä kostutti veteen, se muistutti erehdyttävästi mustekynää ja sitä ei pyyhekumilla pois saanut. Tämä vaati jo kirjoittamisen osaamista. Oikean mustekynän käyttö vaati totuttelua, sillä terä sai koskea paperiin kevyesti tai seurauksena oli ruma tahra paperissa ja se tiesi huonoa numeroa kokeessa tai ainekirjoituksessa.
Aineita oli kiva kirjoittaa, sillä tällöin sai kirjoittaa pitkästi ja mielikuvituskin saattoi päästä laukkaan.

Pikku-Maija siirtyi kansakoulusta oppikouluun ja koulumatka pidentyi huimasti, sillä se sijatsi kuntakeskuksessa ja kotitilalta matkaa kertyi parikymmentä kilometriä. Keväällä ja syksyllä sen saattoi hurauttaa polkupyörällä, mutta talvella oli bussikyyti tarpeen. Talvipakkasilla oli syytä pukeutua lämpimästi, sillä sen aikaiset bussit olivat melko vetoisia välinetä.

Oppiaineita tuli lisää ja vaatimus taso nousi, sillä valmensihan oppikoulu lukiota varten, mutta tätä ei Pikku-Maija ajatellut. Oppikoulun jälkeen Pikku-Maija työskenteli kyläkaupassa ja autteli kotitilalla. Kyläkauppa oli tuohon maailman aikaan melkoinen sekatavarkauppa, josta sai ruoka tarvikkeita, koneen osia, aina timpurin kynästä valjaiden osiin asti.

Kun vaadittu ikä tuli täyteen, niin ei enää Pikku-Maija ollut enää pieni vaan nuori nainen. Hän oli päättänyt kouluttautua sairaanhoitajaksi. Oltiin siirrytty 1950-luvulle ja Suomen rakenne alkoi muuttua. Kaupunkiin tuli yhä useampi, sillä teollisuus kasvoi kohisten ja pien tilalla ei riittänyt koko lapsikatraalle työtä.

Maija aloitti kolmen vuoden vaativat opinnot. Teoriaopinnot olivat vaativia ja jokainen asia piti oppia ulkoa. Koulutukseen kuuluivat harjoittelujaksot sairaalassa, mutta vielä tuohon aikaan oppilas oli osastoilla ja toimipisteissä palkatonta työvoimaa ja ensimmäisen vuoden opiskelijat olivat lähinnä siivoojia vieläkin, vaikka koulutusta oli muutettu nykyaikaisempaan, sillä vanhat jäärät hoitajat pitivät yhä tiukasti kiinni vanhasta.

Kolme vuotta tiukkaa opiskelua vieraalla paikkakunnalla oli nuorelle Maijalle kokemus ja oppilastovereista tuli hyviä ystäviä. Toukokuinen valmistujaispäivä oli täynnä iloa rankan opiskelun päättymisestä, mutta pullollaan suurta surua, sillä tiivis ryhmä hajoaisi tuon päivän jälkeen ympäri Suomea. Maija oli jo hakenut kesäpaikkaa itselleen ja pääsi Kellokosken sairaalaan. Tämä työ sai hänet päättämään erikoistumisalansa.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Suomi 100 vuotta osa XIII

Kevennetään hieman ja siirrytään iloisiin tapahtumiin.

Muistattehan Hilman ja Simon, jotka avioituivat. Luonnollisena seurauksena oli perheen lisäys eli syntymässä oli pienokainen. Kun aika koitti, niin paikalle hälyytettiin kätilö-rokottaja, joiden kunnallinen ammatti oli perustettu jo 1800-luvun puolella ja heillä oli omat piirit hoidettavana. Tähän maailman aikaan, kun synnytykset pääsääntöisesti vielä tapahtuivat kotona.

Simoa huoletti, sillä olihan veljensä vaimon Katrin synnytys ollut pitkä ja vaikea, vaikka lopulta terve lapsi olikin maailmaan tullut. Alun perin Katrin piti synnyttää kotivoimin, mutta kun tilanne näytti huonolta, joutui Simo kyytimieheksi, kätilöä hakemaan. Eikä Simon tehtävää paljon helpottanut veljensä sanat: "Hae kätilö nopeasti ja väliä on vain vaimoni selviämisellä, hevosen vaikka hengiltä ajaisit." Humu oli Simon lempi hevonen, joten pahalta tuntui ajaa oiva työhevonen hengiltä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Selvisi Katri ja sai terveen tyttären sekä Humu hyvin voi pilttuussaan, kun Simo sen harjasi, juotti ja syötti.

Simo käveli pihalle ja antoi pakkasen nipistellä nenän päätä. Sisälle palatessa osui katse siihen uuteen laatikkoon, jonka sai jokainen vastasyntynyt. Simo hymähti kun muisti Hilman kommentin sisällöstä: "Pelkkää paperia ja pesuvati". Siellä oli lähinnä kaavoja vaatteisiin ja peiton sisuskin sellua. No oli siinä kyllä muutama harsovaippa, mutta se emaljinen pesuvati oli kyllä kunnon laatua.

Sisemmälle astuttua kuului kova huuto ja perään lapsen rääkäisy, kun ensi kertaa henkeä veti. Se on ohi, huokaisi Simo ja istui penkille. Hetken kuluttua tuli äitinsä Liisa poikansa luokse ja kertoi synnytyksen sujuneen hyvin ja pieni tytär on terve. Liisa poistui pesuvadin kanssa ja kun Hilma ja tytär oli pesty ja puettu, niin Simo kutsuttiin katsomaan pikkuistaan.

Hilma hieman pelkäsi Simon suhtautumista, kun lapsi ei ollut poika, mutta Simo otti pikkuisen syliinsä ja silitteli pientä otsaa ja sormia, silmäkulmaan nousi pieni kyynel. Hienon tytön minulle teit, sanoi Simo vaimolleen. Mikäs tälle nimeksi, kysyi Simo. Liisaa minä ajattelin, sanoi Hilma arasti, sillä synnytys ei ole jokapäivänen tapahtuma ja oli sen johdosta vähän voipunut. Simon äiti ei halunnut lapsesta Liisaa, omaa kaimaansa, sillä hänestä se oli vanhanaikainen nimi.

Kasteessa sai sitten pikku tyttö nimekseen Maija-Liisa. Kuitenkin häntä aina Pikku-Maijaksi kutsuttiin. Kaukaisempi täti lähetti lapselle ruokaliinoja ja voi kuinka kauniisti ne oli koristeltu.
Ihan vielä ei näitä lahjoja tarvittu, sillä äidin maito oli vielä pienelle Maijalle se paras ravinto, mutta kun kiinteää suuhun alkoitettiin lusikoimaan, niin otettiin tädin lähettämät ruokaliinat käyttöön. Puuvillaa kun olivat, niin oli pesu hieman hankala, kun oli koruompeleet, niin lipeää ei käyttää voinut tahrojen poistoon. Päivittäisessä käytössä näitä ei sitten pidetty, vaan otettiin mukaan vain kyläillessä.

Äitiyspakkaus juhlii tänä vuonna 80 vuotista taivaltaan. Alkuun se oli vähävaraisille taroitettu, mutta ulottui kattamaan myöhemmin jokaisen äidin. Tämä oli porkkana, jolla äidit ohjattiin neuvoloihin odotusajan tarkastuksiin ja synnytyksen jälkeisiin tarkastuksiin. Tavoitteena oli lapsikuolleisuuden vähentäminen ja tämän neuvola toiminnan ansiosta se on meillä maailman pienintä.

Pakkausta kuitenkin arvostellaan tänä päivänä paljon ja syynä ovat vaatteiden sävyt. Ei saisi olla erottelua tyttöjen tai poikien välillä. Vastasyntynyt tuskin vielä tietää tietää, mitä hänestä tulee, joten vaatteet ovat aikuisten silmään. Lapselle tärkeää vaatteissa on, että ne ovat mukavat, joustavat, lämpimät ja vanhempien kontolla on se, että ne ovat kuivat.

Lisätään kuva äitiyspakkauksen peitosta, joka oli minun oma, silloin kun olin pieni ja ajatukset täytti vain maito ja kuiva vaippa. Tuohon aikaan ei ollut puusilakanoita, joilla peiton voisi peittää, mutta tämä on osittain kuvitus, sillä tuon lakanan olen tehnyt rekvisiitaksi erääseen näytelmään. Toki lapsuudessani moni vielä koristeli lasten ensivaatteet.
Peiton vauriota älkää ihmetelkö, sillä tämä peitteeni on palvellut vanhan saunan eristeenä, kunnes sauna purettiin ja otin peittoni talteen.


torstai 6. heinäkuuta 2017

Oikeuden karmea päätös II

Luin tyrmistyneenä uutista, jossa veli sai ensin syytteen henkeen ja terveyteen kohdistuneesta rikoksen suunnitelusta, mutta hovioikeus ja korkein oikeus katsoivat, että näyttö ei ollut riittävä. Uhriksi aiottu oli 16 vuotias sisar, joka ei käyttäytynyt veljen odotusten mukaan, joten tässä tapauksessa ei kyse ole nauriita järsivistä kansalaisista.

Kyseinen parikymppinen irakilaismies oli jo aiemmin pahoinpidellyt ja uhannut sisartaan tappamisella, jos tavat eivät muutu. Suora lainaus: "Käräjäoikeudessa mies kertoi, että heidän kulttuurissaan tyttöjen on noudatettava perheen maineen vuoksi tiettyjä sääntöjä." Tämä sitten oikeutti lyömään, potkimaan ja repimään hiuksista sekä viestittämään kavereille, että puukottaa, ampuu, tärvelee ulkonäön, jne. Käräjäoikeus katsoi, että kyseessä on törkeä henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen suunnittelusta sekä pahoinpitelystä ja antoi vuoden ja yhden kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen.

Luonnollisesti tunnollinen veli valitti tuomiostaan hoviin ja kertoi vain uhonneensa. No hovi katsoi, että kaikki on myrskyä vesilasissa ja kuusikuukautta ehdotonta pahoinpitelystä. Osin häiskä oli myös uhkaillut muitakin, mutta sehän kuuluu vain kulttuuriin, jota meidän on ymmärrettävä, koska tulija ei voi sopeutua maahamme, jos hän joutuu hylkäämään oman identiteetin ja kotoiset tavat ja perinteet. Toimituksen huomautus: "Odotan innolla ensimmäistä pakkaa eräitä varsin tunnettuja kortteja."

Syytäjä oli hieman  eri mieltä, joten asia jatkui korkeimmassa oikeusasteessa. Siellä asiaa käsiteltiin vain näiden uhkauten osalta. Pari suoraa lainausta KKO:lta: "Kun asia liittyi konkreettisen teon sijaan sen valmisteluun, oli näyttöä arvioitava erityisen huolellisesti" ja "Toisaalta mies oli myös useaan otteeseen todennut, ettei sisarelle tapahtuisi mitään, jos hän palaisi kotiin. Mies oli myös todennut käyttäneensä voimakasta kieltä ja tehneensä siinä virheen." Täten päätös kunniamurhan osalta sai siunauksen eli KKO antoi ensimmäisen ennakkopäätöksen vakavaan henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen suunnittelussa. Saa nähdä, koska sisar saa vaatteekseen käärinliinat.

Tämän valossa laki ei ole enää kaikille sama. Koulusurman suunnittelu on täten vakavampi henkeen ja terveyteen kohdistuneen rikoksen suunnittelu. Otetaan esimerkiksi tämä Kokkolan tapaus, jossa nuori nainen suunnitteli iskua entiseen kouluunsa. Lainataan tytön sanoja: "Naisen mukaan hän ei ollut tehnyt päätöstä siitä, että koulumurha toteutettaisiin." Tätä häin toisti useita kertoja.

Palataan tuohon KKO:n siteerauksiin niin eikö suomalaisen naisen sana paina yhtä paljon, kuin irakilaisen miehen? Irakilainen vakuutti moneen kertaan oikeudelle, että kaikki on OK, jos sisar tulee kotiin, sillä painavista sanoista huolimatta oikeus näki, että kyseessä on huoli perheen jäsenestä. Suomalaisen naisen vakuuttelu, että suunniteltu on, mutta ei suunniteltu toteutusta, johti neitokaisen psykiatriseen hoitoon. Eikö myös tuolle irakilaiselle olisi pitänyt tehdä mielentilatutkimus moisen teon suunnittelusta?

Oikeus on nyt linjannut, että kunniamurhaa saa suunnitella ihan rauhassa, mutta kouluampumisen, pankkiryöstön, lentokonekaappauksen, jne. suunnittelusta napsahtaa rangaistus. Täyttyy myöntää, että oikeustajuni on nyt todella kovalla koetuksella.

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Työ, terveys ja turvallisuus uhattuna

Suomessa ihmetellään valtiovallan taholta työttömien suurta määrää ja jopa työttömien työhaluttomuutta. Aamun aviisi antoi asialle toiset kasvot eli lainataan suoraan: "Liikenne- ja viestintäministeriö yllätti valtion luotsiyhtiön ja haluaa luotsit pois laivoista. Siirtyminen etäluotsaukseen lopettaisi monisatavuotisen perinteen." Mitenkähän on tämän tekniikan kanssa, sillä olemmehan tottuneet siihen, että pankeilla on luvattoman usein bitit poikittain ja palvelut seis. Poliisin lupapalvelut ovat myös pois käytöstä, kun tietotekniikassa on joku vika, jota ei oikein ole pystytty selvittämään. Siinä on banaanilaiva ihmeissään, kun satamaan pitäisi päästä, mutta kukaan ei ole luovimassa karikoitten ohitse. Tekniikkaan tuntuvat päättäjät muutenkin liikaa luottavan, kun meitä ohjataan niiden käyttämiseen vähän joka hommassa, mutta mihinkään ei ole katsottu jättää vanhaa manuaalista järjestelmää korvaamaan niitä tunteja, päiviä tahi peräti viikkoja, kun palvelu teknisesti on poissa pelistä.

Bernerin puulaaki on päättänyt lakihankkeesta, joka tähtäisi etäluotsaukseen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että luotsi istuu konttorissa maakrapuna ja ohjaa laivat monitorin ääressä. Norjassa tätä kokeiltiin kymmenen vuotta sitten ja hanke epäonnistui täysin ja luotsit pysyivät laivoilla fyysisesti läsnäolevina. Tällä tavalla on Suomessa estetty useita, vakavia laivaturmia. Tällä tavalla lähtee työ ja vesiltä turvallisuus. Kyllä meilläkin on Norjan tapaan karikkoisia vesiä.

Lainaan erästä sairauseläkeen hylkäyspäätöstä, jossa hakijalle ilmoitettiin, että hänellä on riittävästi työkykyä jäljellä, hankkiakseen toimeentuloa koulutuksensa ja ammattikokemuksensa pohjalta olevissa tehtävissä. Ainoa ongelma vaan on se, että monia niistä ammateista ei enää ole ja vielä jäljellä oleviin ei sitten ole koulutusta. Tänä päivänä kun pitää olla täsmäkoulutettu jokaiseen ammattiin. Kun ajattelen keski-ikäisiä ihmisiä, niin moni on mennyt työhön suoraan kansalais- tai oppikoulusta. Itsekin sain terveyskeskuksesta konekirjoittajan paikan kansalaiskoulun todistuksessa olleen konekirjoitusopin ysillä. Tämä riitti takaamaan osaamiseni. Tänä päivänä moinen ei onnistu.

Edellä mainittu puulaaki pitäytyi hallitusohjelmassa, joka tähtää normien purkuun. Taksilaki runnottiin läpi ja olemme menossa hyvää vauhtia muiden maiden taksi linjoille, joissa hinta voi olla mitä tahansa. Kilpailun vapautus ideologialla hehkutettu Uber saisi toimia vapaasti ja taksi hommaa harjoittaa kuka tahansa. Tiettävästi Ruotsissa välillä Tukholman keskusta Arlandan lentokenttä on veloitettu liki viisi tuhatta euroa ja Uber kyyti maksoi myös Yhdysvalloissa liki yhdeksansataa dollaria, sillä tapahtumaviikonlopun kerroin oli kahdeksan kertainen ja kyydin valinneet kertoivat, että halvemmaksi olisi tullut limusiinipalvelulla.

Vapaat ja villit taksit ovat myös maailmalla ryöstäneet ja raiskanneet asiakkaansa. Tämä turvattomuus on nyt sitten aloitettu haalimaan myös meille. Toinen vapautus sai minut pöyristymään, sillä apteekkialaa ollaan myös purkamassa. Ensi ajatuksena on käsikauppalääkkeiden siirtäminen päivittäistavarakauppoihin. Marketin osa-aikainen myyjä pystyy hyvin neuvomaan päättäjien mielestä, että mikä on sopiva särkypulveri. Tämä on mielestäni hyvin pelottava ja terveyttä uhkaava idea, sillä lääkkeiden yhteensopimattomuus voi johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin.

Kela yrittää säästää, sillä lääkehävikki on vuosittäin 95-125 miljoonaa, joista Kelan maksaman korvauksen osuus on 63-83 miljoonan hävikki yhteiskunnalle. Tästä kirjoitin aikaisemmin ja suurin syyllinen lääkehävikkiin on lääketeollisuus, sillä pakkaukset ovat pääsääntöisesti 50-100 kappaletta. Useissa sairauksissa joudutaan etsimään pitkäänkin sopivaa tai toimivaa lääkitystä. Tämä tarkoittaa sitä, että lääkkeen vaihtuessa 40-90 kappaletta jää kaappiin lojumaan ja kun haetaan sitä sopivaa tai toimivaa, niin helposti kaapin perällä on satoja pillereitä. Tämä johtuu vain siitä yksinkertaisesta syystä, että ei ole kokeilupakkauksia, jossa olisi vain muutama kappale ja esimerkiksi 10 tablettia kertoo monesti jo sen sopiiko lääke vai ei.

Kelan rankaisu asiaan oli tietysti tuo viiden kymmenen euron omavastuu ja kokemuksesta voin kertoa, että omavastuuta ei kerrytä kaikki lääkkeet vaikka olisivat reseptilääkkeitä. Tämä on nyt johtanut siihen, että moni jättää lääkkeet ostamatta. Toinen rankaisu asiaan oli luonnollisesti pudottaa korvaustasoa. Myös tämä on syy jättää lääkkeet apteekin hyllylle. Tästä on hyvin huolestunut Diabetesliitto, joka on erityisen huolissaan 2-tyypin diabetikoiden lääkkeiden pihtaamisesta. Nämä lääkkeethän kuuluvat tuon rankaisun piiriin. Vanhan ylilääkärin sanon mukaan vain otettu lääke tautia helpottaa. Diabetes johtaa hoitamattomana lukuisiin sairauksiin, joten ilmeisesti niiden hoitokulut ovat halvempi ratkaisu päättäjien mielestä.

Päättäjät ovat päättäneet, että netin vihapuheet ovat yhteiskunnalle suurempi uhka, kuin rattijuoppo. Tämä on johtanut siihen, että ensin lakkautettiin liikkuva poliisi, joka oli erikoistunut liikenteen valvontaan ja sitä ansiokkaasti teki. Todettiin, että poliisi kuin poliisi hoitaa muiden toimien ohella liikenteen valvontaa, mutta pieleen meni. Itse kun ajan työkseni, niin saattaa mennä koko kaksitoistatuntinen vuoro, ettei ensimmäistäkään poliisia näy. Tämä on johtanut siihen, että kansalaisten turvallisuus on vaarannettu monin tavoin. Poliisien määrä on jatkuvasti vähentynyt kentällä ja se näkyy. Eläimen kanssa kolaroinnin on suunniteltu siirrettäväksi metsästysseuroille. Varkaudesta ilmoittaminen on käytännössä turhaa, sillä poliisi tulee, jos kiireellisiltä tehtäviltä joutaa ja kauppiaat ovat tästä monesti kertoneet. Sosiaalinen media näyttää olevan tänä päivänä se instanssi, jossa voi varkaudesta ilmoittaa ja pyytää havaintoja aiheeseen liittyen.

Päättäjät antoivat Postille vapautta, ettei viitenä päivänä tarvitsisi postia jaella. Tämä on johtamassa ongelmiin muutoinkin takkuavan jakelun kanssa. No Postille on asiasta turha valittaa. Tämän sain kokea itse, sillä kutsu vastaanotolle ei koskaan tullut perille ja huomautuslasku oli postilaatikossa aiemmin kuin alkuperäinen lasku. Tästä aiheesta on toistuvasti kirjoituksia yleisönosastolla, mutta kukaan ei asialle tee mitään. Ikävintä on se, että peruuttamaton vastaanottokäynti maksaa ja Postille on turha reklamoida, sillä ne eivät asialle mitään voi, jos yksittäinen lähetys katoaa. Ihan oma juttunsa on sitten rikkoutuneet lähetykset ja kokemuksesta tiedän, että Postin kuljetettavaksi ei parane antaa kuin sohvatyyny, sillä sen hajottamiseen tarvitaan vähän enemmän kuin heittely.

Joku tässä mielestäni mättää ja pahan kerran. Ensinnäkin tuo työttömyyden hoito. Työpaikat ovat kadonneet ja lähes joka päivä on mediassa YT-neuvottelusta ja kuinka paljon potkitaan ulos. Päättäjät huolestuivat vain siinä kohtaa, kun kännykkä Nokia ajettiin alas, niin heille haettiin EU-tukea, muuta ovatkin sitten saaneet pärjätä omin avuin. Huvittavaa oli lukea Merkelin talouspolitiikasta, jossa pyritään työttömyyttä vähentämään 2,5 % valtakunnassa, jossa työttömyysprosentti on 5,5 ja meillä 10,7. Terveys ja turvallisuus tuntuvat olevan sivuseikka. Huvittavaa oli saada virallinen kirje, jossa oli lähetyspäivä ja lisäkaneettina katsotaan, että vastaanottaja saa lähetyksen seitsemäntenä päivänä. Alkavat lähettäjät oppia, että posti ei tule ihan seuraavana päivänä.

Kummallista on se, että jos huomaat pihapuussasi olevan enemmän paljaita oksia ja niissä, jotka vielä vihertää on lehdykäisiä tai neulasia hyvin vähän ja tuulisella kelillä se näyttää enemmän twerkkaajalta kuin puulta, niin et saa sitä kaataa omin päin vaikka se sähkölankojen uhkana on. Joudut hakemaan luvan kaataa omalta tontilta huonokuntoinen puu, joka on uhkana terveydelle ja turvallisuudelle. Sääntöjen purku näyttää alkaneen väärästä päästä.

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Ajo- ja lepoaika riesana

Ajo- ja lepoaikasäädös on ollut voimassa jo kauan ja nyt kirjoitetaan mediassa, että kuljettajat rikkovat sitä räikeästi. Säädöksessä vuorokautinen ajo-aika on yhdeksän tuntia, joka voi pidentää kahdesti kymmeneen tuntiin. Em. ajoaika täytyy tauottaa eli neljän ja puolen tunnin väliin on pidettävä tauko 45 minuuttia ja viikkolevon on kestettävä vähintään 45 tuntia. Tämän lisäksi työhön sitoutuminen on 15 tuntia. Kuljettajia tämä säädös on ottanut aivoon ja raskaasti.

Mikäs siinä, jos kaikki menisi kuin Strömsössä. Ajoaikaa pidennetään, että päästäisiin turvallisiin lepopaikkoihin ja mieluusti sellaisiin, joissa autoja on runsaammin. Tämä parkkipaikan etsintä on meidänkin maassa tehtävä, sillä kuormista viedään tavaroita. Yksi tuttu kuljettaja kertoi parisen viikkoa sitten, että yötauon aikana oli kuormatilan pressu viilletty ja kun tila oli tyhjä, niin siihen jäi. Viereisen auton kuormatilaan olikin sitten menty ja tavaraa pöllitty. Enää ei voi jäädä lepikkoparkkeihin, sillä varkaita kiinnostavat myös hytin elektroniikka. Suomesta en ole vielä kuullut, että aseen kanssa on autosta anastettu tietokone ja puhelin, mutta Ruotsissa tämä on jo arkipäivää.

Lastaus ja purku luetaan työaikaan eli se ei ole lepoaikaa vaikka lastausta odotellessa kuski tirsat vetäisi. Ei ole outoa, että lastausta tai purkua joutuu odottamaan jopa usean tunnin ajan. Tämä saattaa johtaa siihen, että työhön sitoutumisen aika on tullut täyteen ja sen jälkeen ei autolla saa ajaa vaikka ajoaikaa olisi hur mycket tahansa. Auto parkkiin ja lain komennus, että kuskihan nukkuu just nyt. Yhdeksän tuntia höyhensaarilla on vietettävä, koska laki niin sanoo. No, se sitten on eri asia, että saako kuski nukuttua, kun ventatessa tuli jo kuusi tuntia vedettyä sikeitä. Seuraavan ajovuoron alkaessa ei kuljettajan vireys ole ehkä paras mahdollinen.

Ajojärjestelyn on laadittava kuljetus siten, että se pysyy ajo- ja lepoaikasäädöksen puitteissa. Ajojärjestelyllä ei ole kristallipalloa, josta selviäisi mahdollinen rengasrikko, onnettomuus, onnettomuuden vuoksi liikenne raskaalta kalustolta on täysin seis tai syystä tai kolmannesta puuroutunut liikenne. Mitäs sitten tehdään? Ajoaika meni jo, taukokin olisi pitänyt pitää ja lastauksesta tai purusta ollaan pahasti myöhässä, eikä taukopaikkaa ole mailla halmeilla ja viikon parituntinen ylitys on jo käytetty. Siihenkö pitäisi topata ja pientarelle ei voi ajaa, sillä se on niin pehmentynyt, että auto ja vaunu ovat hyvin äkkiä kenollaan ojassa. Jos siis lakia tiukasti noudatetaan, niin auto parkkiin heti ja varmaan kannattaa viedä varoituskilpi taakse, vettä verhot kiinni ja maate.

Kuten yleensä, niin säädökset ovat pääasiassa huvittavia, joten lainataan hieman: "Aika on laskettava ”muuksi työksi”, jos kuljettaja on käyttänyt sen ajo- ja lepoaika-asetuksen soveltamisalaan kuulumattoman ajoneuvon kuljettamiseen asetuksen soveltamisalaan kuuluvan ajoneuvon luo tai luota, kun se ei ole kuljettajan kotona eikä hänen säännöllisenä asemapaikkanaan olevassa työnantajan toimipisteessä." Työhön sitoutumisaika menee muuten tässä eli kotoa lähdet omalla autolla työnantajan tallille ja matkaan kuluu aikaa X. Tämä on pois siitä 15 tuntisesta, joten voikin jälleen käydä niin, että työaika loppuu ennen ajoaikaa. Täytyy siis palata edellisen kappaleen loppuun.

Hieman jäi mietityttämään työsuojeluviranomaisen lausunto (ilmeisesti lausujana haastateltu Työsuojelutarkastaja Ari Pulli), että usein rikkomuksessa on kyse siitä, että piirturin tietoja ei ole säilytetty, joten todellisia ajo- ja lepoaikoja ei ole saatavilla. Mikä on ollut tarkastelujakso ei selviä artikkelista. Ensinnäkin tietoja kuljetusyrittäjän tarvitsee säilyttää vain vuosi. Kuljettajalla pitää olla autossaan kuluva viikko ja edellinen kuukausi (aiemmin kaksi edeltävää viikkoa), kun käytetään kiekkoja. Kiekot tuhriutuvat helposti lukukelvottomaksi autossa. Usein ne liu'utetaan rasiaan takaisin ja nurin päin eli piirturipuoli hieraantuu pahvia vasten ja on tämän jälkeen erittäin epäselvää luettavaa. Myös kesän kiekot ovat lukukelvottomia, sillä lämpö vaikuttaa niihin. Digipiirturin tulosteet taas ovat lämpöherkkää paperia, joten ne ovat alta aika yksikön lukukelvottomia. Tämän voin kertoa ihan omasta tietämyksestä.

Ajo- ja lepoaikasäädös ei nykyisellään palvele ketään, joten uudistamista siinä on. Tai ainakin järkeä valvojilta. Tiedän ainakin yhden tapauksen, jossa ajoaika oli päättynyt, viikottainen kahden tunnin osuus käytetty ja kotiin olisi ollut maksimissaa 15 minuutin ajo. Auto jäi siihen, kun laki kerran sanoo, että ajoajan loputtua auto ei liiku. Siinähän tuo ajoneuvoyhdistelmä sitten haittasi liikennettä seuraavat 48 tuntia.

torstai 22. kesäkuuta 2017

Kryptan kyökistä

Olemme siirtymässä viettämään Ukon juhlaa eli keskikesän kekkereitä. Vietitte sitä maalla, merellä tai peräti yläilmoissa, niin juhlikaa siivosti.

Kryptan kyökki suosittelee grillattuna pippurisesti pintamaustettua naudan pihviä tuhdisti valkosipulilla höytettyä voita, norjalaisia perunoita ja hieman tuoretta salaattia ja tomaatia. Salaattikastiketta unohtamatta, jota ei saa olla liian vähän.

Leipää pitää tietysti olla ja sen päälle, kun laittaa valkosipulivoita reilusti, niin pysyvät hyttyset ja ei toivotut vieraat loitolla.
Kuivin suin ei juhlaa sovi viettää, mutta makuasioista kun ei oikein voi väitellä, niin kukin vetäköön mitä tykkää. Krypta luottaa perinteisiin voimiin eli giniin, mutta koska juhla on, niin täytyyhän sitä juhlistaa ja jotain punaista aterian kanssa.
Täten toivotan kaikille oikein mukavaa juhannusta!

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Sotesirkus IV

Sote-uudistusta on sorvattu jo moneen suuntaan, mutta kivinen on tie ja kaikki puolueet tuntuvat olevan eri linjoilla ja nyt soppaa sekoittaa vielä repullinen professoreita. Terveydenhuollon menoja halutaan karsia ja terveyskeskusten ongelmat ovat jatkuneet jo kauan. Esimerkiksi kiireettömään hammashoitoon kunnallisella puolella on turha haaveilla saada aikaa alle puolen vuoden. Samaan aikaan haaveillaan maakuntauudistuksesta, sillä monella kunnalla on vaikeuksia peruspalveluiden ylläpitämisessä.

Keskustan päätavoite on maakuntahallinnon perustaminen ja on esittänyt, että 18 maakuntaa olisi sopiva. Kokoomukselle tämä määrä on liian suuri. Miten maamme jaetaan alueisiin tasaisesti? Todennäköisesti ne keskitetään suurten kaupunkien ja yliopistollisten- ja keskussairaaloiden ympärille. Tämä tulee tarkoittamaan, että toisille palvelut ovat kulman takana ja toisille matkaa voi kertyä satoja kilometrejä. Maakunnille on väläytetty verotusoikeutta, mutta tämäkin on vastatuulessa.

Kokoomuksen valinnanvapaus näyttää jäävän torsoksi. Ideanahan oli julkisten terveydenhuollon palveluiden avaaminen markkinataloudelle, joka taas merkitsisi terveyskeskusten yksityistämistä. Tästä seuraa kysymys eli kuka yrittäjä on niin hullu, että perustaisi yrityksen ränsistyneeseen terveyskeskusverkostoon. Suurin osa niistä syntyi 1970-luvulla, kun kansanterveyslaki tuli voimaan. Monet näistä on jo lähes tai täysin purkukuntoisia homepesiä. Terveyskeskusten "pakkoyhtiöittäminen" saa myös professoreilta huutia eli tämä tulee johtamaan Yhdysvaltojen malliin eli vakuutuspohjaiseen terveydenhuoltoon.

Asia on nyt ollut perustuslakivaliokunnan käsittelyssä ja professorit yksi kantaan ovat esitystä vastaan, sillä se asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan. Yksi kritiikin aiheista on tämä "sisäänajaminen" eli uudistus tulisi vaiheittain. Koska kyseessä on peruspalvelut, niin sen pitäisi kattaa koko maa samaan aikaan. Valinnanvapaus on saanut osakseen paljon kritiikkiä, sillä se eriarvoistaa kansalaiset eli rahalla saa parempaa.

Kuka sitten hoitaa parhaiten? Valinnanvapautta on nyt kokeiltu, mutta vähemmistössä ovat lääkäriään tai hoitopaikkaasa vaihtaneet. Ennen terveyskeskuksia kutsuttiin arvauskeskuksiksi, mutta usein olen kuullut valitettavan yksityissektorin hoidosta. Kuulin keskustelun, jossa erästä yksityistä arvosteltiin kovin sanoin ja jäin hämmästyneenä miettimään, että taitaa arvostelu osua oikeaan, sillä kansalainen kertoi tehneensä potilasasiamiehelle valituksen, johon ei oltu vastattu liki vuoden odotuksen jälkeen. Ei taida olla ihan laatupaikka. Sen tietävät kaikki, että jos palvelu on ala-arvoista, niin ihminen äänestää jaloillaan ja puskaradio pitää huolen tiedotuksesta ja paikkojen vertailusta.

Pahoin pelkään, että suuri uudistus lässähtää kuin tuulihattu tärähdyksestä. Itse olen surullisena seurannut terveydenhuollon alasajoa. Kunnallinen terveydenhuolto ei ole vieläkään selvinnyt 1990-luvun pankkikriisistä. Lääkärien määrä on paikoin jopa pudonnut. Leikkaustoiminta on loppunut monessa terveyskeskuksessaa, kuten omassanikin. Aluesairaaloiden synnytyssaleja on lopetettu urakalla ja täten synnytykset tienpäällä yleistyneet. Tällä toiminnalla vaarannetaan sekä äidin että syntyvän lapsen terveys ja henki. Yöpäivystys on loppunut monessa kunnassa ja matkaa saattaa kertyä paljon ennen "lähintä" avoinna olevaa ensiapua ja matkalla saattaa tapahtua jo paljon.

Sote-uudistusta on rustattu vauhdilla ja sen kaikki tietävät, mitä hosumalla tulee.


torstai 15. kesäkuuta 2017

Tökkivä tietotekniikka sairaaloissa

Juuri julkaistu kyselytutkimus kertoo, että sairaanhoitajien tuntoja tietotekniikasta, joka kaatuilee ja täten haittaa töitä ja pahimmillaan vaarantaa potilasturvallisuuden. Terveyden ja hyvinvoitilaitoksen (THL) tekemän kyselyn tulos on sama, jonka minä tiesin ja kollegat tiesivät jo pitkälti toistakymmentä vuotta sitten.

Viisitoista vuotta sitten autoin chatti kaveriani EIS-nikillä ollutta kaveria, joka teki aiheesta lopputyötä. Jo tällöin olivat ongelmat suuria. Nyt sitten lainataan: "Nimenomaan järjestelmien hitaus ja yllättävät käyttökatkot hankaloittavat sairaanhoitajien työtä, kertoo THL:n tutkimuspäällikkö Hannele Hyppönen."

Katkot ovat hyvin yleisiä ja ei ole kuin hetki aikaa, kun lääkärini ilmoitti, että ei voi tehdä lähetettä, kun järjestelmä on nurin. Hoitajan työssäni suurin ongelma oli yllättävien katkojen lisäksi öiset päivitykset. Näiden aikana ei voinut esimerkiksi kirjata potilasta sisään ja kun sen joutui tekemään seuraavan vuorokauden puolella, niin se oli hidas työ, sillä ohjelma herjasi kirjauspäivästä koko ajan.

Tutkimuksessa selvisi myös ohjelmien määrä. Ei tullut yllätyksenä, sillä minullakin oli parhaimmillaan toistakymmentä ohjelmaa ja luonnollisesti jokaiseen erilainen käyttäjätunnus ja salasana, joka viimeisinä vuosina oli pakko vaihtaa kolmen kuukauden välein, sillä järjestelmä tai ohjelma pakotti niin.

Viestit eivät kulje, sillä ohjelmat eivät keskustele keskenään. Tähän on osasyynä tietosuoja, mutta myös se, että yhteistyötä ei ole ja kunta on itse saanut päättää, mitä ohjelmaa käytetään. Muutaman ajan on ollut käytössä Kanta.fi, mutta sen ongelmana on se, että sinne tiedot päivittyvät luvattoman hitaasti ja kaikki toimipisteet eivät ole sitä ottaneet käyttöön, kuin reseptien osalta.

Potilasturvallisuus on todellakin ollut vaarassa jo vuosia näiden tökkivien tietojärjestelmien kanssa. Muistan itsekin hyvin yön, jolloin leipäauto toi kansalaisen ensiapuun. Tietoja ei ollut käytettävissä, sillä näyttö pysyi pimeänä. Onneksi joku vanhoista hoitajista oli tulostanut edellisen käynnin, jonka avulla voitiin hoito toteuttaa.

Sitten taas lainataan. "Tulosten pohjalta analysoidaan, mitä tilanteen parantamiseksi voitaisiin tehdä, Hyppönen toteaa." Taitaa taas kulua pitkälti toistakymmentä vuotta, ennenkuin tuon analyysin pohjalta tehdään yhtään mitään ja veikkaan, että siinä vaiheessa jo jo ehditty tekemään uusi tutkimus, jossa julkikuulutetaan ihan samat asiat.

Luottoluokitus

Onpa ollut villit päivät politiikan saralla. Erinäisiä lähteitä seuratessani olen havainnut, että erilaiset salaliittoteoriat ovat vahvoilla. Kuunetsit valtasivat PS:n, uuvikot ovat löytäneet koodin jostain Leonardo da Vincin piirroksesta, ilmestyskirjan petokin taisi vilahtaa kulisseissa ja niin edelleen.

Perikles on sanonut: "Demokratian tarkoitus on suojella valtiota yksilön mielivallalta ja yksilöä valtion mielivallalta." Tämä ei nyt oikein toteutunut viime päivinä. Olisiko mahdollisesti täyttynyt vallankaappauksen tunnusmerkistö?

Joka tapauksessa hallituksen luottoluokitus on mielestäni miinus Ö potenssiin 128. Voinko enää noudattaa tuollaisen hallituksen ja eduskunnan päättämiä lakeja tai tarvitseeko minun edes yrittää noudattaa. Luterilaisesta kirkosta pääsevät tyytymättömät eroamaan ihan netissä. Hallitukseen ja eduskuntaan tyytymättömille pitäisi varmaan perustaa mitätöi verokortti.fi.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Vehkeilyä, valehtelua ja kabinettipäätöksiä



Aamun aviisi avasi silmäni todella tehokkaasti. Timo Soini ja kumppanit paljastivat todelliseet karvansa ja sorkkansa. Perustamalla uuden ryhmän, näin he säilyttivät salkkunsa ja hillotolppansa.

Perussuomalaisten puoluekokoukseen valmistautuessa, ilmoitti Soini vetäytyvänsä puheenjohtajan tehtävästä. Hän tiesi häviävänsä, joten sitä riskiä hän ei halunnut ottaa. Oli siis aika laatia suunnitelma B, jos "toveri" Sampo Terho ei voita. Ja jotta tällainen nopeasti polkaistu tilanne saadaan, on sopimusta sorvattu jo pitkään. Tämän suunnitelman olemassaolo selittää Soinin ylen rauhallisen olemuksen ja vähäiset kommentit.

Moisesta loikkauksesta oli jo puhetta lauantaina ja tähän Soini vastasi plokissaan: "Ajatus siitä, että loikkaisin perustamastani puolueesta, on mieletön. Se oli Juudas, en minä, joka meni ja hirtti itsensä, Soini totesi ja kirjoitti "valemedian aikakaudesta"." Mikä sitten on tämä Uusi Vaihtoehto, kuin loikkauksen tulos?

Kaksikymmentä äänetöntä marssi Perussuomalaisten eduskuntaryhmän kokoukseen ja ääneti jätti eroilmoituksensa. Joukon johtaja Simon Elo ilmoitti, että omatunto on puhdas joukolla. Vaihtamalla leiriä ei tarvitse enää kunnella kentän kommentteja takinkäännöstä ja muista lupauksen pettämisistä. Täten vanha toteamus: "Poissa silmistä, poissa mielestä" puhdistaa kummasti omaatuntoa, kun uudessa joukossa on vain saman henkisiä kavereita.

Uuden vaihtoehdon johtoon laitettiin Simon Elo, jotta kukaan ei vahingossakaan luulisi, että tämä on soinilaisuuden uusi tuleminen.  Ko. häiskä sitten pokkana onnitteli lauantaina Halla-Ahoa valinnasta ja lupasi yhtenäistä jatkoa Perussuomalaisina ja kolmepäivää myöhemmin kääntyi kelkka. Lainataan hieman Simonin sanoja: "monikultturismista uhkaa tulla tuntemamme ja arvostamamme eurooppalaisen kulttuurin tuho". Vaan ei taida tulla enää. Täydellinen takinkääntö.

Soinin ohella on naama muikea myös pääministeri Sipilällä, jonka ei tarvinnut viedä sinistä kuorta presidentille. Jotenkin en usko, että Sipilällä on puhtaita jauhoja pussissa tämän uuden vaihtoehdon tulemisen suhteen. Veikkaan, että kabineteissa on väläytelty erinäisiä vaihtoehtoja, jos ei toivottu henkilö valitaan puolueen johtoon.

Puheenjohtajakampanjan aikana olivat ehdokkaat sitoutuneet noudattamaan demokraattista vaalitulosta. Alunperin puoluekokous piti pitää Espoossa, mutta se siirrettiin Jyväskylään, sillä Espoota pidettiin liian läheisenä paikkana Homma-kerholle. Myös puoluekokouksessa, nyt loikanneet, olivat luvanneet yhtenäistä jatkoa. Halla-Aho totesi itse: "Jos tämä on heidän käsityksensä vaalituloksen kunnioittamisesta, niin minulla on siitä toinen käsitys."

Demokratia eli kansanvalta ja meillä se on edustuksellista muotoa tai siis oli. Perussuomalaisten puheenjohtajavaali oli kuin oppikirjasta. Kaikki halukkaat ilmoittivat ehdokkuudestaan ja esittelivät näkemyksiään puolueen suunnista, heidän tultua valituksi. Tähän oli kaikille varattu riittävästi aikaa. Puoluekokoukseen osallistuvat tulivat paikalle ja suljettu lippuäänestys suoritettiin. Valitut ääntenlaskijat laskivat ja tulos julistettiin. Vain kolme päivää myöhemmin lauma soinilaisia käyttäytyvät kuin kyseessä olisivat olleet Pohjois-Korealaiset vaalit. Tämänlainen käyttäytyminen on saanut minut puistamaan päätäni hyvin epäuskoisena. Tämäkö on sitä edustuksellista demokratiaa?

Nähtäväksi jää, mitä tuleman pitää. Suora lainaus: "Tämä päätös todennäköisesti tuhoaa poliittiset uramme. Päätös, jonka seurauksena meidät tuomitaan pettureiksi ja henkeämme uhataan. Teemme sen silti selkein mielin ja oikeista syistä. Tänään emme ole poliitikkoja vaan isänmaan asialla. Omatuntomme on puhdas. Tämä on äärettömän kova, mutta loppujen lopuksi yllättävän helppo päätös, sillä tänään päätimme yhdessä, keitä me olemme. Minulla on kaksivuotias poika. Haluan katsoa häntä silmiin myös jatkossa, Uusi vaihtoehto -ryhmän puheenjohtaja Elo lausui medialle avaussanat." Tämä punnitaan vajaan kahden vuoden kuluttua.

Tiina Elovaara pääsi loikkareiden varapuheenjohtajaksi ja kehuu nyt, kuinka paljon on tullut kyselyjä uudesta puolueesta. Perussuomalaisiin hän tuli 2007, koska mielsi: "tavallisten ihmisten puolueena ja vaihtoehtona vanhoille valtapuolueille". Missä kulkee raja tavallisen ihmisen puolueena ja epätavallisen ihmisen puolueena? Mielipiteissäkö? Kun minä vastustan tätä taksialan alasajoa ja suunniteltua apteekkien vapautusta, niin minä sitten olen varmaan se epätavallinen.

Minulle Soini on osoittautunut usein huonona häviäjänä ja tämä niitti varmisti sen. Vaikka mitä väitettäisiin, niin Soini itse on tämän liikkeen tekijä, sillä Soini ei tanssi muiden pillin mukaan. Mustalta kynnykseltä taisi päästä valkoiselle marmorille.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Hiekkalaatikolla

Ministeriemme käytös muistuttaa ehdottomasti viisivuotiaita hiekkalaatikolla, jossa yksinkertaisesti ilmoitetaan, että "Minä en leiki sun kanssa ikinä enää". Erityisesti tässä touhussa kunnostautui Sipilä ja Orpo.

Tämä kehityskulku on ollut jo pitkään nähtävillä, sillä hallitus on vuoron perään tehnyt esityksiä ja sitten vetänyt niitä pois, koska ne ivät olleet hyviä. Tämäkin homma on kuin kopio hiekkalaatikolta, jossa tiestö tehdään uusiksi, kun kurvit eivät olleet hyviä ja "mäet" liian matalia.

Economist Intelligence Unit ennusti tämän jo joulukuussa, mutta kukapa sitä olisi noteerannut yhtään sen enempää kuin minun ja ukon pohdintoja. Se, että Perussuomalaisista tuli Suomen toiseksi suurin puolue viime eduskuntavaaleissa oli pitkälti nuivan siiven ansiota, sillä me teimme valtavasti työtä sen eteen. Soini kuitenkin meni ja petti meidät, kun antoi kaikessa, meille arvokkaissa asioissa, periksi. Tämän huomion oli EIU myös tehnyt. Suora lainaus: "Brittien ennuste on pelottavan tarkka. Sen mukaan hallituksen kaatumiseen johtavat tapahtumat alkavat huhtikuun kuntavaaleista, joissa perussuomalaisten ei uskota menestyvän."

Ei menestynyt ei, sillä pettymyksemme oli niin suuri, että harva vaivautui ääntänsä antamaan. Menetettyä luottamusta ei takaisin saada ja se on varma fakta. Nyt kun Halla-Ahosta tuli puheenjohtaja ja myös puoluejohto uusittiin kerralla, niin se ei vielä tarkoita, että muutos olisi alkanut. Itse ihmettelen sitä, että Halla-Aho itse oli valmis sitoutumaan hallitusohjelmaan, niin sitten kaikki sanoo EI.

Lainataan tuota hallitusohjelmaa: "Hallitus kannustaa avoimeen keskusteluun maahanmuuttopolitiikasta, mutta risismia ei sallita." Valitettavasti ei ole tuosta toteutunut, kuin tuo rasismikortin jatkuva väläyttely. On tehty erilaisia tutkimuksia, mutta jos niitä käyttää, niin olet rasisti. Maahanmuuttajat harvoin työllistuvät ja tehtailevat 1,5 kertaa enemmän rikoksia, kun kantaväestö. Tätä jos keskusteluissa käyttää, niin huutia tulee.

Vielä kerran lainataan hallitusohjelmaa: "Maahanmuuton tulee olla hallittua." Ei ole ollut ja pahoin pelkään, että uusi invaasio kärkkyy jo oven takana. Olemme jo hyvällä matkalla kohti Ruotsin tilannetta, jossa asumalähiöissä on maahanmuuttajataustaisia pitkälti yli 80 % ja osa alueista on sellaisia, missä palo- ja pelastuslaitos ei voi toimia ilman poliisin apua ja virkavaltakin saa kiviä niskaansa. Integroituminen yhteiskuntaan on jäänyt toteutumatta.

Se ajatusleikki, että tekisimme Britanniat on ehdottomasti kiellettyä. EU on ollut, on ja tulee olemaan mastodontti, joka sanelee vain typeriä direktiivejä, mutta millekkään asialle ei ole kunnollista saatu aikaan. Ei ainakaan näin kotisohvalla pohtiessa. Otetaan nyt esimerkiksi tuo kuorma-autojen valojuttu. Liiat luksit kiellettiin ja meidän pässit hyväksyi ja autoilijat kaivoivat jesarit esille ja peittivät liiat valot. Ruotsi taas totesi, että heillä on pitkät, pimeät talvet, joten valot ovat tarpeen ja se siitä.

Koska Sipilä ja Orpo eivät halua olla enää tekemisissä Perussuomalaisten kanssa, niin hallitus on uusiksi laitettava ja tähän katkeaa hallitustie puolueelta. Jotenkin erikoinen dominoefekti, joka sai aikaan yksi ihminen. Luonnollisesti sitten on eroilmoituksia jo julkaistu, sillä eihän kaikki halua enää olla tekemisissä troikka H:n kanssa. No, Sipilä ja Orpo ovat yhteistyöstä kieltäytyneet arvoeron vuoksi. Tässä kohtaa on pakko kysyä, että missä se ero on, jos vastapuoli ilmoittaa sitoutuvansa hallitusohjelmaan. Sanoisin, että perin erikoinen tilanne.

Seuraavat päivät näyttävät suuntaa ja odotan sitä mielenkiinnolla.


sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Kuolinilmoitus

Aamuni alkoi tavallisesti eli kahvi kiehumaan, savuloitumisen ohessa aamun aviisin nouto, jonka kansilehti herätti minussa suurta hilpeyttä. Suuri mustan ja harmaan sävyinen kuva Mestarista ja tekstinä "Jääkausi".

Nyt herää kysymys, että siis kuka kuoli?

Perinteiset, vanhoilliset valtapuolueet? Ne ovat eläneet muodostamassaan eliittikuplassa niin kauan, että eivät ole huomanneet mitä ympärillään tapahtuu. Otetaan nyt esimerkiksi Ranskan presidentin vaalit, vanhat, perinteiset puolueet hävisivät kirkkaasti ja toiselle kierrokselle pääsi vain vuoden ikäisen En Marche puolueen Emmanuel Macron ja Front National puolueen Marine Le Pen, joista Emmanuel veti pidemmän korren. Hänen vaaliteemanaan oli korruption poistaminen ja tähän syntiin ovat meidänkin vanhoilliset puolueet syyllistyneet. Tosin sitä nimitetään Hyvä Veli järjestelmäksi, mutta susi se on lapaan turkkiin vuodattuna.

Hallitusyhteistyö? Mediamessu povaa hallituksen kaatumista ja muita vitsauksia. Tähän on pakko ottaa esimerkiksi naapurimme. Ruotsissa Ruotsidemokraatit ovat periaattessa suurin puolue, mutta vanhoilliset eivät halua tehdä yhteistyötä heidän kanssaan. Mediamessun mukaan ei meidänkään vanhoilliset puolueet tahdo tehdä yhteistyötä uusiutuneen perussuomalaisten kanssa. Tanskassa ja Hollannissa taas tehdään hyvää yhteistyötä, sillä he ovat ajatelleet, että parempi tehdä yhteistyötä, kuin raskas kahtiajako.

Demokratia? Ei sentään. Perussuomalaisten puheenjohtajien vaali oli täysin demokraattinen toimitus, sillä ketään läsnäolijoista ei ollut pakotettu paikalle ja edustajia ei uhattu, jos äänestävät "väärää ehdokasta". Edustajisto on puhunut ja nuiva siipi sai jasson keskisuoran, joten se siitä.

Humanitäärisyys? Rajansa silläkin ja hieman epäilyttää kaiken maailman avustukset, jotka eivät todennäköisesti mene sinne minne pitää. Sitä on syydetty "kehitysmaihin", jotka eivät ole kehittyneet mihinkään ja jatkavat ainaista tappeluaan jostain hiekkalaatikkonsa kulmasta.

EU? Tämä mastodontti joutaakin tulla kuopatuksi. Rahaa se ahmii käsittämättömiä määriä ja maiskuttaa tyytyväisenä kuin maalaisankka. Soinin takinkääntö Kreikan lisätukiin oli monelle isku päin näköä ja sitä ei todellakaan tehty silkkihansikkaalla.

Pakolaiset? Näitä notkujia on meillä jo ihan liikaa ja media on ottanut heidät pyhään suojelukseen, sillä tänä päivänä ei voi avata yhtään medialähdettä, jossa ei olisi jonkun tulijan hehkutusta onnistumisessa tai heidän kokemiaan "kauheuksia", joista suurin osa on todettu tuulesta temmatuksi. Ruotsissa tehtiin laajennettu ikätestaus yksin saapuneille lapsukaisille, joista noin 70 % sijoittui ikähaarukkaan 18 -36 vuotta. Itävaltahan juuri asetti burkhat ja ääriajatteluun yllytyksen kieltävän lain ja samaan pakettiin lisättiin, että tulijan on osallistuttava vuoden kestävälle kurssille, jossa opiskellaan itävaltalaisia arvoja ja saksaa. Jos kurssille ei osallistu, voipi paikallisen sossun taikaseinä umpeutua.

Nähtäväksi jää tulevat tapahtumat, sillä hallitusväellä on naaman ilmeet vahvasti norsun erään elimen näköisiä ja RKP on ilmoittanut olevansa valmis hallitusneuvotteluihin.

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Ja sinä päivänä...

... Tuli puheenjohtaja perussuomalaisille uusi. Olen enemmän kuin iloinen, että puheenjohtajaksi valittiin Jussi Halla-aho. Toivotan hänelle onnea ja menestystä rapakuntoon ajetun puolueen nostamiseksi suosta.

Tosin jo muutaman päivän on ennustettu kaiken maailman vitsauksia sammakosta heihäsirkkoihin, hampaiden kirstyksestä heinänuhaan ja hallituksen taantumista ja kaatumista, joista tietysti jälkimmäinen olisi toivottavaa, sillä nykyinen on se mikä se on eli huonoin mahdollinen ja mitään saamaton.

Odotan suurella innolla itkupotkuraivareiden määrää.

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Vihreää ideologiaa

Päivän uutistarjontaa lukiessa kohosi metrinen lettini kohti taivaita ja leuka loksahti ammolleen. Tämän sai aikaan vihreiden neronleimaukset. Nythän on kesä, joten puolueet järjestävät kokouksiaan ja vihreillähän tuo on reilun viikon kuluttua.

Kannabiksen dekriminalisointi ei minua hämmästyttänyt, sillä sitä ne ovat esittäneet jo kauan ja onhan kannabis kukkiva viherkasvi, joten se siitä vihertämisestä. Perustelut eivät sen sijaan huvittanut yhtään eli ongelma on jo täällä ja sitten suora lainaus: "Ei rankaisemisella saada oikeastaan mitään hyvää aikaiseksi. Meidän pitäisi keskittyä kaikessa siihen, että me autetaan ihmisiä, joilla on aidosti ongelmia näiden asioiden kanssa, Emma Kari kommentoi." Samoilla linjoilla oli vasemmistovarpunen Li Andersson, jonka mielestä kannabis pitäisi dekriminalisoida haittojen vähentämiseksi.

Vihreitä jakaa enemmän alkoholi, kuin kannabis. Alkoholihaittojen kehittymiseen menee paljon aikaa, esimerkiksi alkoholidementia vaatii noin kolmenkymmenen vuoden yhtäjaksoisen käytön. Se vähäinen virkavalta, joka vielä silloin tällöin tekee puhallusratsiota, niin törmää yhä useammin huume- ja lääkekuskeihin kuin humalaisiin. Alkoholi ja lääkkeet eivät ole kriminalisoituja, mutta eipä tuota ole kukaan vaatinutkaan.

Kannabis on huumausaine ja sisältämät hartsit, joissa tuo vaikuttava aine THC on. Päihdyttävän vaikutuksen vuoksi aine on kuumennettava, joten silloin hartsikin liukenee ja sen ikävä puoli on se, että se kiinnittyy aivojen valkeaan aineeseen ja johtaa lopulta taantumiseen, muistamattomuuteen sekä puheen ongelmiin. Toisin sanoen kolme vuotias lapsi on verbaalinen nero, verrattuna ruohojen polttajiin, joiden lauseet eivät useinkaan sisällä kolmea sanaa enempää. Tämän olen itse havainnut, sillä hoitajana olen heikäläisiäkin tavannut liian usein. Matkojen käyttäjät ovat sitten jo oma lukunsa.

Etenkin nuorilla, kannabis laukaiseen skitsofrenian, sillä aivot ovat vielä kehitysvaiheessa ja keskimäärin valmistuvat vasta noin 25-vuotiaana. Syy-yhteydestä toki väitellään, siilä suvusta on sktsofreniaa löytynyt ja kannabis sen laukaisuut, mutta on myös niitä, joilla ei sukurasitetta ole. Sitten lainaus: "Kannabiksen pitkäaikaiskäyttö aiheuttaa kognitiivisten kykyjen rappeutumista, jonka oireita ovat mm. ongelmanratkaisu- ja keskittymiskyvyn heikkeneminen, muistiongelmat, välinpitämättömyys, ärsyyntyminen ja vuorovaikutustaitojen heikentyminen." Ei siis aivan vaaraton tuote.

Kuten huumausaineet yleensä, niin myös kannabiksen hankinta aiheuttaa rikollisuutta. Se on ensimmäinen porras kovempiin aineisiin. Tämä lisää rikoksia ja johtaa pidemmän päälle sairastumisiin ja ennenaikaiseen kuolemaan. Kerran narkkari on lähes poikkeuksetta ikuinen narkkari ja elinajan ennuste lyhyt. Itseäni kummastuttaa yhä edelleen, että itsemääräämisoikeus on niin vahva, että päihdeäitiä ei raskauden ajaksi saada pakkohoitoon ja täten pilataan yksi pieni elämä lopullisesti. On säälittävää katsoa vastasyntynyttä, joka huutaa, kynsii itseään ja vääntelehtii vierotusoireden kourissa. Asia, jolle olisi ollut tehtävissä aiemmin päätöksiä, mutta kun ei, niin ei.

Sitten tuli niitti tälle päivälle. Vihreät torjuvat hyönteisruuan ja perustelu: "Eettisestä näkökulmasta asia ei ole yksinkertainen. Viimeaikaisen tutkimuksen valossa hyönteiset tai osa niistä on kognitiivisesti kyvykkäitä, vihreiden puoluehallitus huomautti vastauksessaan." Siis maan matoset ja toukat ovat älyllisiä olentoja, joilla on korkeampia henkisiä toimintoja sekä ajattelua tietokykyyn liittyen. Sehän on siten heille silkkaa kannibalismia.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Oman pesän likaaminen

Poliisien suljetun Facebook-ryhmän kirjoitteluista on tehty tutkintaa, sillä pääosin helsinkiläisistä vapaista toimittelijoista (ja tämähän selittää jo paljon) koostuva Long Play on saanut käsiinsä yli sata kuvakaappausta em. sivulta. Aiheena tutkintaan on tietysti rasistinen kirjoittelu, joka on ollut täysin avointa sekä etninen profilointi, joka tietysti on rasistista. Sivuston moderaattorina on toiminut nettipoliisina tunnettu Marko Forss, joka luopui tehtävästä siirryttyään vihapuheen tutkijaksi ja pelkäsi myös ryhmän vuotavan. Täten on todettava, että ryhmässä on luopio tai luopioita, joten tekstien leviäminen ei oikeastaan ollut yllätys.

Sivustolla irvailtiin kuvakaappausten mukaan mm. hylsyn saaneen maahantunkeutujan hirttäytymisyrityksestä Helsingin Rautatietorilla. Kuvakaappausten mukaan tekstit kuuluivat: ”edes tota ne ei osaa” ja ”kelvottomalta yritykseltä näytti”. Maahantunkeutujat ovatkin melko usein vahingoittaneet itseään tai yrittäneet itsemurhaa protestiksi, kun unelmien lorvailupaikka jää saavuttamatta. Tämä on jo niin tavanomaista, että mieleen tulee lähinnä sama tilanne, kuin kaupan karkkihyllyn edessä kiukutteleva lapsukainen, kun namipussi jää saamatta. Tavallisen suomalaisen itsemurha jää mediassa käsittelemättä ja tähän on vain yksi poikkeus, jossa kirjoitetaan: "Henkilöauton kuljettaja kuoli törmättyään rekkaan (edelleen virheelinen informaatio). Onnettomuus tapahtui suoralla tieosuudella ja ajokeli oli hyvä. Rekan kuljettaja ei loukkaantunut onnettomuudessa (paskapuhetta). Poliisi tutkii onnettomuuden syytä (siirtää mappiin Ö)."

Luonnollisesti soppaan pisti lusikkansa myös sisäministeri Paula Risikko, joka on hoitotieteilijä ja niistä meillä vanhoilla hoitajilla ei ole positiivistä kerrottavaa. No, Paulan mielestä asia on selvitettävä perusteellisesti ja rasismille on nollatoleranssi. Täten on lainattava Paulan omia sanoja: "Lainvartijan tehtävä on niin arvokas tehtävä, että pitää tietää, mitä kirjoittelee. Poliisihenkilön käyttäytymiselle on samat säännöt työssä ja vapaa-ajalle." Poliisikin on vain ihminen, jolla voi pinna palaa ja nykyisellä menolla en sitä ihmettele lainkaan, sillä väkeä kentällä on liian vähän ja kun luvattoman usein on tutkittavana rikos, johon maahantunkeutuja on syyllistynyt ja kun näistä suurin osa on seksuaalirikoksia, niin kyllähän sellainen paidan alle menee.

Kuvakaappausten joukossa on myös juttu, jossa poliisi kysyy ulkomaalaisilta papereita. Kun ulkomaalaiset olivat etniseltä taustaltaan hyvin etelästä, niin mediamessuhan siitä tuli. Lakiahan tässä noudatettiin ja nyt kun tämä on kiellettyä, niin olemme samassa tilanteessa muiden läntisten maiden kanssa, jossa on laittomia asujia. Näistä suurin osa on Yhdysvalloissa, johon heitä on tullut runsaasti Etelä-Amerikasta. Maassamme on nyt todennäköisesti tuhansia laittomia olijoita ja tähän ei lasketa EU:n jäsenmaiden kiertäviä rikollisia, jotka lorvivat maassamme niin kauan, kunnes naama rupeaa käymään liian tutuksi. Tällä vauhdilla olemme samassa tilanteessa kuin tunkeutujien valtiot eli väkiluku ilmoitetaan noin periaatteella.

Valitettavasti maahantunkeutujien sopeuttaminen yhteiskuntaamme on epäonnistunut täysin. Tämä tapahtui jo 1990-luvun somaalien rantauduttua maahan. Tätä tosin Manu vastusti, mutta joutui myöntymään ja tämä kusi lopulta omiin muroihin pahasti. Alkoi heidän gettoutuminen, rikollisuus ja monet muut ikävät ilmiöt. Ehkä joistakin on söpöä kuunnella heidän vilkasta puhettaan, mutta jos tajuaisi sisällön, niin niskakarvat nousisivat pystyy. Näin kävi minulle kerran aamuyön tunteina, kun huoltamolla pidin taukoa. Tunkeutujat "keskustelivat" ja meteli oli basaarimaista mölyämistä. Kahvia tuli nauttimaan, myös lentokenttäbussia odottava, joka kielen tunsi. Käännös ei ollut söpöä kuunneltavaa alkuunkaan, sillä yksi ryhmästä valitti tyytymättömyytta seksielämäänsä ja hänelle sanottiin, että etsi baarista tuleva nainen, sillä humalassa niiltä saa helposti.

Poliisin ylin johto on ollut tietoinen sivustosta ja poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen laittoi lusikan tähän soppaan ja korosti, että some-käyttäytymisestä on käyty keskusteluja ja jokaisen poliisipäällikön tulee valvoa alaistensa toimia, myös somessa. Hieman minussa herätti hilpeyttä seuraava lainaus: "Poliisilla on sananvapaus, mutta poliisilaki velvoittaa käyttäytymään myös vapaa-ajalla niin, ettei toiminta vaaranna luottamusta poliisiin."

Tämän tapauksen tiimoilta meni minulta luottamus poliisiin, mutta aivan toisesta syystä. Kun kyseessä on suljettu ryhmä, niin siellä ei ole muita kuin poliiseja. Lakitekstiä mukaillen; Todennäköisin syin, on syytä epäillä, että kuvakaappaukset on toimittelijoille välittänyt yksi tai useampi ryhmän jäsen. Täten on joku poliisi tai jotku poliisit lianneet oman pesän ja pettäneet kollegojen luottamuksen. Miten voin tietää, jos poliisin apua tarvitsen, että poliisi on luotettava ja tekee työnsä eikä hölötä tietoja kaiken maailman toimittelijoille, jotka tänä päivänä vääristävät kaiken mahdollisen ja mahdottoman.

Mahdollisesti olen nyt syyllistynyt vihaiseen kirjoitteluun, sillä en oikein arvosta toimittajia, vaan kutsun heitä toimittelijoiksi. Olen tavannut maahan tulijoita erilaisissa tilanteissa ja toiset ovat sopeutuneet, mutta luvattoman paljon on niitä, jotka eivät ole. Lontoo, Manchester, Nizza, Pietari, Tukholma, Pariisi, jne. eivät ole parantaneet näkemystäni tulijoista tai heidän jälkikasvustaan.

Ko. mediamessun voit lukea tästä https://longplay.fi/sidetone/rasismi-rehottaa-poliisien-salaisessa-facebook-ryhmassa

Jälleen Lontoo

Yksittäistapaus jälleen Lontoossa ja tämän hetkisten tietojen valossa surmansa sai seitsemän ja yli kaksikymmentä loukkaantui. Asialla näyttävät jälleen kerran olevan rauhan uskonnon kannattajat, joilla on paastonaika, jolloin valosaan aikaan pitää kieltäytyä ruuan lisäksi kaikesta pahasta, joten ilta tietysti on luonnollista päästää pahat tavat ilmoille.

Toivon totisesti, että päättäjät alkavat viimein ottaa tämän kaltaiset teot tosissaan. Ranskan idea on siellä jossain käyneiden maahan pääsyn esto on hyvä idea. Kaksoiskansalaisuus olisi mielestäni myös purettava, sillä siitä ei ole ollut kuin harmia.

Voimia lontoolaisille ja briteille taistelussa pimeyden voimia vastaan.

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Suomi 100 vuotta osa XII

Kesä on häiden aikaa, mutta aiemmin maatalousyhteiskunnassa häät pidettiin syksyllä. Tämä siksi, että maatalouden työt oli jo hoidettu siltä suvelta. Vanha kansahan totesi, että Mikosta nauriit kuoppaan, päre pihtiin ja tukko rukin lavoon.

Hilma ei pahemmin huvituksista välittänyt, mutta ystävänsä kanssa oli mennyt seurojen talolle tansseja katsomaan. Ystävänsä, myös Hilma, iski silmänsä Simon serkkuun, joka oli uljas näky luurankopuvussaan. Hilma, siis Hilman ystävä sanoi, että tuon miehen minä otan. Otti ja sai. Hilma, siis se alkuperäinen, loi arkoja katseita Simoon ja lopulta soivat heille hääkellot.

Häät pidettiin lokakuussa, joka sattui olemaan poikkeuksellisen lämmin. Häät eivät olleet suuret, mutta morsian oli puettu valkoiseen ja sulhasella oli musta puku ja vitivalkoinen paita kalvosin nappeineen, kuten asiaan kuului. Pappi kysyi kysymykset; "Tahdotko ottaa tämän naisen/miehen aviovaimoksesi/-mieheksesi ja rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä, aina kuolemaan asti." Molemmat lupasivat ja heidät julistettiin aviopuolisoiksi.

Hääjuhla oli ruuan suhteen monipuolinen, sillä leipä oli tehty uudisviljasta ja muutkin maan ja veden tuotteet tuoreita. Avion myötä Hilma muutti Simon kotitaloon ja toi mukanaan upeat kapiot, sillä Hilma oli käsistään taitava. Anoppi arvosti miniäänsä ja elo oli työntäyteistä, mutta toisiaan kunnioittavaa.

Koska kesä on häiden sesonki aikaa, niin ajatellaan siis häitä. Suomessa ei sovittuja avioliittoja juuri ollut, kuin vallasväen piireissä. Jos poika tai tytär solmi "epäsäätyisen" avioliiton, saattoi seurauksena olla jopa perinnöttömyys, mutta jätetään vallasväki sikseen. Vuosituhannen alussa, moni pukeutui valkoisiin, mutta huolehti, että kansallispuvun päähine vaihtui. Lännessä päähineet olivat erilaisia myssyjä ja idässä pieniä huntuja. Saamelaispukuihin en puutu, sillä kultuurin pukuja tunnen huonosti, mutta käsittääkseni siellä puku muuttuu avioliiton myötä. Samaa kuvastaa myös naisen sormukset, vaikka nykyisin myös miehellä on tuplat.

Entisajan häiden arvo mukautui ruokatarjonnan mukaan ja häissä yleensä tarjoilu oli talon parasta, vaikka se saattoi syödä suuren osan loppuvuoden varannosta ja saattoi jopa johtaa sihen, että keväällä oli pettua leivässä. Tänä päivänä on toisin, sillä häiden budjetti voi olla suuri ja sitä varten otettu jopa lainaa.

Ruokaa pitää häissä olla ja paljon. Nälkäinen häävieras on kiukkuinen vieras, sanoi minulle aikanaan vanhus. Mitä laajempi tarjoilu, niin sen parempi ja osoitti talon vaurautta. Talo kohtaista oli myös alkoholin tarjonta. Oli niitä häitä, joissa väkeviä tajottiin ja joissakin runsaasti, mutta oli myös taloja, joissa ei ollut lainkaan alkoholitarjontaa. Tänä päivänä Virosta hankitaan lasteittain juotavaa, mutta häiriöt lienevät vähäisempi, kun tarjontaa on koko ajan. Toisin oli ennen.

Häissä on aina ollut leikkejä, joilla mitataan pariskunnan "voimia". Näistä tunnetuin on hääkakun leikkaaminen, jossa ensin polkaissut on saanut määräysvallan. Morsiuskimpun heitto on myös vanhaa ja sillä on toivottu kimpun saajalle naimaonnea.

Palaan vielä lopuksi hyvin vanhaan aikaan. Minulla on vanha kansallispuku, jonka vyöllisiin liittyy sanonta: "Älä hukkaa puukkoa, sillä voit joutua naimisiin." Puku on sitä harvinainen, että naisen vyön varusteisiin kuuluu puukko, tulusrauta ja tuluskukkaro. Kauan aikaa sitten olivat vyölliset erotettuja toisistaan ja kylän juhlapyhänä neidot laittoivat tyhjän tupen selkäpuolelle. Kirkon menojen jälkeen, jos poika oli kiinnostunut tytöstä, niin hän laittoi oman puukkonsa, tytön tyhjään puukontuppeen. Viikon kuluttua poika sai käydä katsomassa kosionsa tuloksen. Jos puukko oli isketty tytön aitan oven pieleen, niin pojalla ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin korjata puukko pois ja asia oli siinä. Jos taas puukko tuppeineen oli siirtynyt tytön vyölle edessä, niin pojan kosinta oli hyväksytty. Nyt oli aika koota kosioimiehet yhteen ja sopia häät.

perjantai 26. toukokuuta 2017

Kuntotarkastus

Ei juuri mene viikkoakaan, kun puhelin soi ja siellä on firmasta X, joka kysyy onko puhelimessa talon omistaja ja ryhtyy kertomaan, kuinka heidän firmansa edustajat ovat juuri tällä viikolla asuntoaluellanne ja tarjoavat savuhormin, viemärin, ikkunoiden, sähköjärjestelmän, jne kuntotutkimuksia tai -tarkastuksia. Jos sanoo ei, niin äänensävy muuttuu kohteliaasta tuomiota saarnaavaksi. Tällöin saan kuulla kaikki mahdolliset seuraamukset eli vakuutuskorvauksen alennukset, mittavat vahingot, ym. heinäsirkkavitsaukset.

Savuhormien kuntotarkastajat ovat todella ahkeria. Huvikseni teetin muutama vuosi sitten, kun kerran ilmainen oli. Esitys ei vakuuttanut, sillä tyyppi esitteli savupiipun juurta, jossa näkyi harmaa alue ja kertoi sen olevan paljasta puuta. Koska olen itse kattoni päällystänyt, niin tiesin, että harmaa alue oli huopakaton läpivientien tiivistämiseen käytetty massa, joka vanhetessaan harmaantuu pinnalta. Osa on haksahtanut näihin ja teettänyt kalliin hormistovalun, sillä osa on uhkaillut lämmityskiellolla. Tosiasiassa lämmityskiellon voi antaa vain nuohooja, ei mikään kuntotestari.

Putkien kuntotarkastajia riittää joka lähtöön ja erityisesti heitä kiinnostaa putkien ikä. Minun huusholliin tulee vesimittarille asti vanha valurautaputki, vuodelta 1932. Muuten kaikki on eri ikäistä ja pääosin muovia. Yksi pauhaaja selvitti minulle, että ne voidaan vaihtaa pääsulkuhanalta alkaen. Eipä tiennyt edustaja, että kaikki mitä tehdään ennen vesimittaria, kuuluu kunnan vesihuollon hommiin ja vesimittarin sinetin rikkominen johtaa arvioidun vedenkulutuksen ohi mittarin ja se ei halpaa hommaa ole. Päärakennuksen viemäri on rautaa ja ulkorakennuksen betonia. Hyvin ovat vetäneet ja kun omaa vielä sakkakaivot, niin niiden kautta on putkisto helposti huuhdottavissa. Eräs tällaisen kuntokartoituksen uhri ihmetteli, kuinka edustaja kertoi putken olevan hyvin huonossa kunnossa ruosteen ja näytti kuvaa. Uhri otti yhteyttä putkiliikkeeseen ja sieltä käytiin tarkastamassa asia. Siinä todettiin, että muoviputken mutkaan on tarttunut hieman likaa, mutta ei muoviputki ruostu tai ei ainakaan minulle opetettujen fysiikan ja kemian lakien mukaan.

Ikkunahemmot ovatkin jo sitten perin sitkeitä tyyppejä, jotka tunkevat kotiovelle asti. Sain saarnata kuin paraskin pastori pojulle, että minä huollan ikkunani itse ja pidän talon alkuperäisistä ikkunoista. Opettelin myös kittaamaan ikkunat uudelleen ja lasittamaan myös, sillä kauan aikaa sitten hajosi yksi ikkuna ja vein sen lasiliikkeeseen lasitettavaksi. Kysyivät, että kitataanko ja minä vastasin, että kitataan. Kitattu oli, mutta vain ulkopuoli. Onneni oli, että ikkunaa keväällä pestessäni huomasin ikkunan ja puun väliseltä alueelta maalin irtoavan ja siihen, hengittävään väliin oli tungettu sikikooni. Oma apu, paras apu sanoo vanha kansa eli ulkokittaus irti, lasi pois ja silikoonin siivous. Aluskitti ja lasitus ja päällyskitti. Olisin kuulemma muutamassa vuodessa menettänyt karmin, sillä se ei hengittänyt enää. Jos joskus tahdon uudet ikkunat, niin minä olen se, joka ne tilaa.

Sähköjen kuntotarkastajat ovat sitten jo ihan omaa luokkaansa. Kun kerran on tullut käytyä sähköalan perustutkinto niin monet näistä "kuntotarkastajista" ovat niitä, joihin hyvin sopii vanha letkautus: "Oomi kertaa käämi, pimeenä koko lääni". Itsellenikin soitti yksi ja varoitteli vanhojen posliinisulakkeiden palovaarasta. Ai, ihanko totta. Itse olen kyllä ne huomannut varsin palamattomiksi, sillä ostaessani tämän tilan, niin saunassa oli vanha tynnyrikiuas. Pari kertaa lämmitin, mutta hormiliitos vuosi sen verran, että päätin purkaa sen. Saunoessa ei kiukaalla kuulunut poksahduksia vaikka suurin osa "kivistä" oli posliinisia tolpan eristimiä. Näistä on Tukes antanut jo varoituksen, joten älä päästä näitä tarkastajia tonkimaan mittaristoasi.

Kosteus- ja kuntotarkastajat ovat lähinnä samaa luokkaa auton katsastajien ja maailman lopun ennustajien kanssa. Löytyy sieniä enemmän kuin Martta-liiton sienioppaassa ja kaikki ovat tasan varmasti vaarallisia. Kumma juttu, että homeet ja lahovauriot näkyvät näiden tarkastajien turvalliseksi havaitun tutkimuksen jälkeen. Loppupeli käydäänkin sitten oikeudessa. Itse ostin tilani aikanaan siinä kunnossa kuin se oli. Kun kävin ensi kerran katsomassa, niin ulkorakennuksen katolta puuttui huopasuikale piipun vierestä. Perikunta laittoi sen kuntoon. Vesi oli tehnyt hieman tuhoja ja se paljastui kun nelisentoista vuotta asuttuani, päätin remontoida saunatuvan. En tykännyt halteksilaatta katosta ja purin sen pois. Piipun viestä oli yksi lauta lahonnut ja jotain rihmastoa siinä oli, mutta niin kuivaa, että ei edes irronut. Pätkä lautaa piti vaihtaa ja paakkuuntunut puru poistaa ja korvata se. Sitten pääsikin tekemään uutta pintaa. Jokainen voi arvata, että mitäs minä messua nostamaan. Olin ostanut siinä kunnossa kuin tila on myyntihetkellä ja se siitä. Vai olisiko minun pitänyt nostaa syytteet perikuntaa vastaan siveettömästä elämästä, kun ullakon sahanpuruihin oli kätketty kahvipaketillinen kortsuja, joiden eräpäivä oli mennyt umpeen jo kuuskytluvulla ja kaupan yhteydessä saadusta lipastosta morfiinimitta.

Nämä erilaiset kuntotutkimukset näyttävät painivan samassa luokassa kuin autokatsastus. Mitä vanhempi tai erikoisempi, niin hylky tulee. Täten varokaa vaaraa, sillä ne yrittävät saada ostamaan kalliit saneeraukset vaikka siihen ei ole tarvetta. Jos epäilet savuhormisi kuntoa, niin ota yhteyttä nuohoojaan. Sama muiden tarkastusesityksien kohteiden kanssa eli ota yhteyttä oikeaan ammattilaiseen.

Minun ainoa riemu on se, kun nämä kuntotarkastajat soittavat, niin ne soittavat lankapuhelimeen (minulla kun on vielä tuo harvinaisuus), niin voin oikeasti lyödä luurin korvaan. Klonk

tiistai 23. toukokuuta 2017

Vuorossa Manchester



Manchesterissa oli eilisiltana konsertti, jossa barbaari listi pommilla 22 (tämän hetkisten tietojen mukaan) ja liki kuusikymmentä loukkaantui. He olivat lapsia ja nuoria, joiden oli tarkoitus nauttia konsertista. Kun kysymys on nuorisolle suunnatusta tilaisuudesta, niin lasten ja nuorten traumatisoituminen on varmaa, sillä he eivät pysty tällaista käsittelemään.

Siitähän ei enää kenelläkään ole epäselvyyttä, mistä nämä barbaarit ovat kotoisin. Tosin poikkeus vahvistaa säännön eli nyt seuraa poliitikoiden ja muiden ymmärtäväisten esittämä väistämätön eli Pelolle ei saa antaa valtaa. Kuitenkin he ovat antaneet pedolle vapaat kädet, humanismin nimissä.

Krypta ottaa osaa ja kunnioittaa menehtyneitä lapsia ja nuoria. Toivon voimia manchesterilaisille, sillä musiikin mekkaa on kohdannut tragedia, joka koskettaa laajalti.

 Kuvahaun tulos haulle britannian lippu















Myös blogirintamalla saatii suruviesti, sillä Arvoisa Rähmispossu on pois. Hän kertoi pohjoismaiset kuulumiset, niin kuin ne ovat ja joita virallinen media tuppasi yleensä kaunistelemaan monin keinoin. Muistoa kunnioittaen.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Kolmannen luokan kansalaiset

Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat luonnollisesti valtaeliitti ja muuten vaan suuria tuloja saavat. Toisessa luokassa ovat muut työtätekevät ja kolmas luokka on luonnollisesti työttömät, jotka syystä tai toisesta ovat joutuneet YT-kirveen alle. Hallituksemme on esittänyt lukuisia toimia työttömyyden kääntämiseksi laskuun ja näissä esityksissä on jo huumoria kerrakseen. Tässä kirjoituksessa en tule käsittelemään maahantunkeutujia, sillä ne eivät työllisty.

On hyvin harvinaista avata aamun aviisi, jonka sivuilla ei ole yhtään YT-neuvottelusta kertovaa uutista. Tavallisesti niitä on useita ja määrät vaihtelevat kymmenistä satoihin. Nämä tavalliset duunarit eivät saa kultaisia kädenpuristuksia vaan edessä on ilmottautuminen TE-toimistoon. Siellä ei kiirettä pidetä, vaan ihminen voi joutua odottamaan viikkoja sitä kuuluisaa työvoimapoliittista lausuntoa, joka on taika-avain työttömyyskorvaukseen, jonka saantiaikaa lyhennettiin ja on kaiketi minimillään 300 päivää.

Kolmessa sadassa päivässä pitäisi löytää uusi työ. Luonnollisesti tämä osoittautuu erittäin haasteelliseksi, jos mittarissa viisikymppiä lähenee ja jokseenkin toivotonta, jos moinen ikäpyykki on ohitettu. Täysin epätoivoista niille, joilla sattuu selkä remppaamaan tai on jokin muu vamma tai sairaus, joka rajoittaa työnhakua, sillä monissa ammateissa on nykyisin terveysehto. Tänäpäivänä kun ei enää riitä todistus, jossa keuhkokuvassa ei ole tuberkuloosin merkkejä.

Kun ammattiliiton työttömyyskorvausaika tulee täyteen, niin henkilö putoaa TE-toimiston ja Kelan syliin. Kelan maksama työttömyyspäivärahalla ei tule toimeen ja jos ei huomaa muuttaa veroprosenttia, niin se on automaattisesti kaksikymmentä viisi pinnaa. Jokatapuksessa käteen jää hieman reilut viisisataa. Tässä kohtaa on jo vitsit vähissä. Tämä on aika mielenkiintoinen kuvio eli verorahoista maksetaan työttömyyskorvaus, jonka käsittelee verorahoilla palkattu työntekijä ja siitä peritään verot, joilla maksetaan työttömyyskorvaus ja käsittelijän palkka.

Seuraavaksi saat TE-toimistolta kirjeitä. On kutsua haastatteluun, sun muuta. Eräs yleisönosaston kirjoittaja sai kirjeen, jossa oli sovittu keskusteluaika. Se olisi kahden viikon päästä. Kirjeen jatko olikin sitten uhkailua erilaisista toimista, jos ei tuohon osallistu. Kirjoittaja poloinen jännitti kaksi pitkää viikkoa tapahtumaa. Hän meni määräpäivänä ja sovittuun kellon aikaan. Siellä virkailija totesi, ettei tällaista aikaa ole sovittu ja kirjeitä lähetetään niin tiuhaan tahtiin, ettei niitä pystytä atk-järjestelmään syöttämään. Kaksi piinaviikkoa ja tällainen tulos.

Kuntouttava työtoiminta, johon työttömän on velvollisuus osallistua, on jo todella nöyryyttävää, sillä monet ovat kertoneet toiminnasta, joka sopisi lähinnä päiväkodin leppäkertturyhmälle. Miltä sinusta tuntuisi leikkiä laululeikkeja tai liimailla makarooneja taululle. Entäpä, jos sina pyydetään halaamaan vierustoveria, joka on sinulle täysin outo ja mahdollisesti olet vielä ujo. Valitettavasti tämä on myös tiedossa Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksessa sekä kunnilla, jotka niitä järjestää, mutta kukapa oikeasti olisi kiinnostunut kolmannen luokan kansalaisista.

Monet ammatit vaativat nykyisin erilaisia direktiivikortteja, on työtyrvallisuutta, tulityötä, trukkia, hygieeniapassia, taloudellista ajoa, jne. Ainoa näistä sekalaisista korteista on pysyvä tuo hygieenipassi, kaikki muut joudut uusimaan viiden vuoden välein euroa X kappaleelta. Ilmeisesti vanhan hygienialääkärin luennon lopputoteamus on yhä pätevä. Kahdeksan tunnin luennon lopuksi lekuri kertoi, että oikeastaan tämän kaiken pystyisi sanomaan kolmella lauseella: "Älä syö paskaa. Älä tarjoa kenellekään paskaa. Älä syötä kenellekään paskaa." No, joka tapauksessa harvalla työttömällä on varaa näitä hankkia ja näitä ei saa työttömyyskoulutuksena. Aiemmin oli taksinkuljettajan ammatti työvoimakoulutuksena, mutta siitä luovuttiin, kun havaittiin, että koulutus kyllä käytiin, mutta töihin ei menty.

Yleensä YT-leikkuri iskee vanhimpaan päähän. Osa heistä on onnekkaita ja pääsevat eläkeputkeen. Jos ajattelen omaa ikäluokkaani, niin suurin osa aloitti työnteon kuusitoista vuotiaana eli duunia on tehty nelisenkymmentä vuotta. Eräs upea lausunto, jonka kuulin kaupan hyllyjen välistä, kuului: "Ne sano, että mulla on pitkä työhistoria useista ammateista ja voin niitä hakea, mutta kun niitä ei enää ole." Kun tuota lausetta ajattelin, niin putkahti päähäni oma työhistoria. Jes, olen ollut arkistonhoitaja ja konekirjoittaja sairaalassa. No, tietotekniikka vei nuo työt historian hämäriin. Olen ollut puhelinkeskuksen hoitaja, mutta kännykkä aikana tarpeeton duuni. Vastaanottoavustajia vielä on, mutta katoavaa kansanperinnettä. Enää emme kirjoita käsin uusittavia reseptejä ja pyydä arkistonhoitajalta sairauskertomuksia, jotka lähetti sitten toimittaa oikealle vastaanotolle, josta lääkärin uusittua reseptin, vie kyseisen pisteen vastaanottoavustaja sen sanelukasetin kanssa konekirjoitukseen, jossa konekirjoittaja kirjaa teksin, että uusittu on ja konekirjoittaja palauttaa sairauskertomuksen arkistoon ja reseptin vastaanottoon, josta sen asiakas saa noutaa kolmen päivän sisällä. Nyt uusimme reseptit Omakanta ohjelman kautta, mutta kappas vaan, nyt on ilmoitus, että uusinta voi viedä kahdeksan vuorokautta. Tietotekniikka siten helpottaa, nopeuttaa ja parantaa palvelua. Ja paskan marjat sanon minä.

Nyt monet, jotka ovat työelämässä ovat helisemässä uusien vaatimusten kanssa. Olet tehnyt duunia pari, kolmekymmentä vuotta ja työnantaja painostaa uudellen koulutukseen, sillä koulutuksesi on armottoman vanhan aikaista. Työtön työnhakija on tässä kohtaa avaruudellisessa kusessa.

Koska en voi laittaa peliin kuin itseni (saattaa sisältää informatiivistä myös muualta, mutta yhtä kaikki eli omakohtainen stoori). Jäin pois hoitajan töistä nivelrikon takia. Pystyn tekemään hoitajan töitä, jos se ei sisällä fyysistä rasitusta, näin arvioi työterveyslääkäri. Jokainen voi arvata, että sellaista hoitajan työtä ei ole. No, minulle suositeltiin pysäköinninvalvojan hommia. Jep, nivelrikko, joka ei siedä lainkaan kylmää ja tietää kävelyä, no way. Kouluavustajaakin minusta haluttiin. Selvitin ja minun avustettavaksi olisi tullut vaikeavammainen lapsukainen eli se siitä fyysisesta rasittamattomuudesta. Selvitin sitten koulutusmahdollisuuksia. Vanha apuhoitajan koulutus takasi opinnot ammattikorkeassa lähihoitajan linjalla. Yli kahdenkymmenen vuoden kokemus ei painanut, vaan olisin joutunut pänttäämään lapsukaisen kanssa Hissin kimpun salat, Lagerhanssin saarekkeiden salat, jne. eli koko paletin.

Ammattikorkeaan olisin päässyt muille linjoille, mutta se tyssäsi yhteen yksinkertaiseen todistukseen eli päästötodistukseni oli kansa- ja kansalaiskoulun oppimäärän mukainen. Sen selvitin, että tällä todistuksella en pääse aikuislukioon, jonka todistus olisi ollut pääsy ammattikorkeaan. Minun olisi pitänyt suorittaa peruskoulun oppimäärä ennen sitä. No, meitä petkutettiin, sillä oppikirjat olivat samat kuin peruskoululaisilla. Kansa- ja kansalaiskoulun oppimäärään ei kuulunut Ruotsin kieli, joten sen olisin joutunut opettelemaan aakkosista. Monet oppiaineet ovat muuttaneet muotoaan, joten osan olisin voinut tenttimällä suorittaa ja osa olisi oikeasti opiskeltava, halusi tai ei.

Aikuislukio olisi ehkä kestänyt kolmisen vuotta. Sitten ammattikorkeaan, jossa toiset kolme tai neljä vuotta. Olisin ollut liki eläkeiässä ennekuin kuin saisin minkään todistuksen ja kuka sitten enää palkkaa. Eräs vanha osastonhoitaja lohdutti opiskelijoita, jotka pohtivat työllisyyttä. Hän loihi lausuman: "Älkää olko huolissanne, sillä vanhukset ja hullut eivät lopu koskaan."

Sitten on ammattialat, joissa on työvoimapulaa. Valitettavasti puhelinkusetuksessa on jatkuva tarve työntekijöille ja minun moraalilla ja etiikalla ei sinne ole asiaa ja etenkin kun ottaa huomion palkkaukseen, joka on proviisioluontoinen, niin olisin samalla linjalla kauppojen 0-sopimusten kanssa eli ei penniäkään.

Hienoisena kurisioteettinä tulee tämä Jari Lindströmin avustajan Leena Riekkolan uusi pesti, sillä salkkuja jaettiin uudelleen, joten Leena poloinen jäi ilman tointa. Lindströmin toinen avustaja päätti lähteä takaisin virkaansa käräjäoikeuteen, mutta Leena paralla ei ollut virkaa missään, johon palata, niin tietysti kaveri auttoi ja pääsi kolmaneksi avustajaksi. Ei ihme, että budjetti kusee ja pahan kerran. Tosin se on ollut miinuksella jo vuosia, joten se siitä.

Työttömäksi jääneelle lienee vain kolme vaihtoehtoa eli samat kuin konkurssin tehneelle yrittäjälle eli mielisairaala tai hauta tai lottovoittoon rinnastettava työpaikka. Yhdeksankymmenluvun alun lama antoi painosuhteen 2, 2, 1.


torstai 4. toukokuuta 2017

Posti osaa kaiken...

... paitsi postin jakelun. Erilaisissa media lähteissä on ollut kirjoituksia kadonneista lähetyksistä, pitkään matkalla olleista lähetyksistä ja muuten vaan hukassa olevia lähetyksiä. Eräs oli Anun paketti, joka päätyi Lietoon peräti 18 kertaa ja määränpää oli Helsinki. Kuukaudessa ei siis ehtinyt paketti perille ja selityksiä Postilla riittää. Tähän episodin oli jälleen käytetty paketti, jossa oli vanha viivakoodi. Oho.

Seilaavia lähetyksiä sitten kansalaiset kertoivat runsain mitoin. Kadonneitakin oli runsaasti ja näiden jäljittäminen onkin sitten haastavampaa, ellei satu tuota Helsingin tapausta, jossa postit olivat siistissä nipussa roskakorissa. Vauriopaketteja on ollut vaikka särkyvän esineen tarrat on liimattu laatikko täyteen. Näin kävi itsellenikin, sillä lähettämässäni laatikossa oli huolellisesti pakattua lasia. Ainoa vaan, että trukin piikki oli liki lävistänyt laatikon.

Itse olen huomannut uuden ilmiön postin jakelussa eli posti päätyy väärään laatikkoon. Meillä on ahkera ja laiska aamun aviisin jakelija, joten ensimmäiseksi katson pihalaatikon. Eilen oli aamun aviisi pihalaatikossa, joten jakaja oli ahkera jakaja. Tänään katsoin ensin pihalaatikon ja totesin ahkeran jakajan olleen taas työssään. Ainoa huono puoli oli se, että aamun aviisin alla oli kaksi kirjekuorta ja se on takuulla varmaa, että laiska Kusti ei sitä ole sinne toimittanut, vaan joku muu. Itse toimin hiljattain postinkantajana ja vein postin saapumisilmoituksen viereiselle kadulle, jonka talon numero oli sama. Taaemmin vein ikävän kirjeen toiselle kadulle ja numero sama. Tästä voimme todeta kaikessa rauhassa, että kirjesalaisuutta ei enää ole.

Tosin tätä menoa en ihmettele, sillä tuon paremman puoliskoni matkassa olen päässyt tutustumaan Helsingin postikeskukseen ja retki oli ikimuistettava. Ensin perävaunuun lastattiin rullakoita ja se meni vielä nätisti. Seuraavana tulikin lavalle asetettuja lähetyksiä. Ensimmäisessä lavassa oli erikoiskahvisäkkejä ja seuraavassa lavassa neljä laatikkoa, jotka olivat lavaa isompia, mutta hyvin kapeita (vain noin pari tuumaa). Kapeassa sivussa oli merkintä "Tämä puoli ylöspäin" eli selkeä tarra ja lisäksi laatikoissa oli useita merkkejä särkyvästä tavarasta. Kuitenkin ne oli pinottu levin puoli ylöspäin. No, trukkikuski ajoi lavan vauhdilla kyytiin. Viereisessä laiturissa lastattiin toista perävaunua ja vauhdilla. Eräästä, hyvin täydestä rullakosta putosi kirjeitä lattialle ja trukkikuski ajoi rauhassa niiden ylitse. Kenellekään ei käynyt mielessä pomia ne, joten kirjeet jauhautuivat pyörien alle.

Seuraavassa postikeskuksessa oli meillä hilpeää ja päätimme, että postin kuljetettavaksi emme anna sohvatyynyä särkyvämpää. Voitte arvata laatikoiden kunnon. Kaikkien neljän laatikon nurkat olivat taipuneet alas, joten tuskin asikas sai ehjää tavaraa. Alin kahvisäkki oli rikki, sillä trukin piikki oli puhkaissut säkin. Kun kuormatila oli tyhjennetty, niin siivosin kahvipapuja sieltä. Tosin ovat vielä paahtamatta, mutta luulen, että niistä makoisaa kahvia tulee.

Tämä vääriin laatikoihin jakaminen saa minut suuttumaan, sillä postisalaisuus on vakavasti ja tahallisesti vaarannettu. Haluatko, että naapurisi tuo postilaatikkoosi kirjeen perintätoimistolta tai voudilta?

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Rikos ilman rangaistusta

Varas selviää ilman rangaistusta useasti. Seurauksena on sakko, jota ei kukaan maksa ja kun maksamattoman sakon siirto vankeuteen on loppunut, niin varkaat pääsevät kuin koira veräjästä. Isoisäni totesi aikoinaan, että pankki ja verottajaa voi kusettaa, mutta muita ei. Nykyisin on vallalla se, että muilta voit varastaa niin paljon kuin sielu sietää ja jos kusetat verottajaa ja pankkia, niin sanktiot ovat mahtavia.

Liitän tähän linkin Norjasta, jossa kuningas Harald vitonen on niin suvakki kuin olla voi, mutta totuus Norjastakin on jo toinen. Linkki tässä (ohjelma on pitkä, mutta kannattaa katsoa) http://areena.yle.fi/1-3756890?autoplay=true

Ikävä kyllä on meillä sama meno ja odotan, sitä aikaa, kun suomalainen nyrkki kohoaa. Shengen sopimuksen mukaan liikkuvuus on vapaata ja sitten vielä tämä EU, joka takaa jäsenilleen vapaan liikkuvuuden. Ikävä kyllä, että EU hyväksyi jäsenikseen Itä-Blokin ihmeet, joten heidän kerjäläiset ovat perustaneet rikollisosastoja jo kaikkiin maihin.

Sitten vielä nämä maahantunkeutujat, jotka ovat ottaneet oikeuden omiin käsiinsä. Juurihan uutisoitiin islamilaisen yhdyskunnan saaneen tukia valtiolta ja kuitekin ne koko ajan käyttivät omaa lainsäädäntöään. Samanlainen tapaus on tuolta Kaarle Kustaan maastakin ja ei hyvin mene.

Surullista oli luettavaa, että aiemmin rattijuopon tappaneen lapsen isä yritti saada kovennettuja rankaisuja tekijöille. Tämä jäi pöydälle, vaikka sen keräys täytti käsiteltävän määrän nimiä. Nyt on taas uusi keräys tuon Sastamalan tapauksen vuoksi. Koska eduskuntamme ei ole halunnut käsitellä asiaa, niin on pääteltävissä, että siellä on niin monta maistissa ajanutta, että oman turvallisuuden vuoksi ei moista uskallettu tehdä. Toivon nyt, että puolustusvoimat jäädyttävät majurin pestin rattijuopumuksen vuoksi, mutta todennäköisesti se silutellaan, kuten kaikkien maahantunkeutujien rikokset.

Rikos ja rangaistus ei oikein toimi. Veropetoksesta saat ehdottoman, mutta raiskauksesta ehdollisen ja sekin yleensä hovissa lievee. Rattijuopumuksesta saat ehdollisen, vaikka olisit siinä sivullisen surmannut. Kun vielä olet ensikertalainen niin hieman yhdyskuntapalvelua ja kaikki on OK. Murhasta saat elinkautisen, mutta ensikertalaisena istut vain hieman. Tuhopolttokaan ei riitä ja saatat saada vai pari vuotta ja hyvässä lykyssä ehdollisena. Valitettavasti lakimme ei ole nykytasolla, sillä lasten silpojia riittää ja muita hyväksi käyttäjiä.

Odotan aikaa, jolloin meillä nousevat nyrkkiin puristetut kädet taskusta tosi toimiin, sillä poliisi ei ole vuosiin ehtinyt muihin kuin kurkun leikkaus toimiin ja taloudellista vahinkoa aiheuttavat rikokset jäävät tutkimatta. Olisi aika tehdä jotain?

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Suomi 100 vuotta osa XI

Vietämme vappua, joka mielletään opiskelijoiden ja työläisten juhlaksi. Ennen vanhaan tätä vietettiin kesän koittamiseksi ja toukotöiden aloittamiseksi. Huomenna ovat puhujalavoilla useat poliittiset päättäjät, jotka ovat jo kauan aikaa sitten unohtaneet työläiset eli tavallinen farssi ympäripyöreitä sanoja. Täten en aihetta enempää käsittele.

Edellisessä jaksossa käsiteltiin sotaa, joten on luontaista jatkaa räjähteillä. Maamme suurin rauhanajan onnettomuus tapahtui Lapualla 41 vuotta, seitsemäntoista päivää ja noin viisi tuntia sitten.
Aamu oli alkanut tavanomaisesti ja Eila mennyt työpaikalleen patruunatehtaalle kello seitsemäksi. Hän oli pakkaaja. Tehdas oli vanha ja salit avaria ja korkeita. Suurista ikkunoista pääsi valoa saleihin.
Eila aloitti työt yhdessä toverinsa kanssa ja keskustelivat viikonlopun tansseista, joissa ystävykset olivat poikaystäviensa kanssa pyörähdelleet. Naisten nauru kiiri salissa ja monet tiesivät, että pian saatettaisiin häitä viettää, ehkäpä tuplaten.

Töitä oli tehty vajaa kolme varttia, kun kuului korvia huumaava räjähdys. Eila ja ystävänsä lensivät eri suuntiin sen voimasta ja Eila tunsi tiilien putoilevan päälleen ja hirvittävän kivun. Silmissä musteni, mutta hän kuuli huutoa ja itkua. Hän oli liian lamaantunut edes itkeäkseen. Hämärään mieleen nousi sanat: "Tämä paikka vielä kerran räjähtää, on sen verran paljon ruutipölyä paikoissa."

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Eila kaivettiin romun seasta esiin. Vammat sidottiin ja nopeasti paareille ja sairaalaan. Eila yritti kysyä ystävättärestään, mutta pölyn vuoksi oli puhe vain heikkoa kähinää. Lääkäri tutki vammat ja hänet kiidätettiin leikkaussaliin, jossa nukutus takasi näyttömän unen. Eila pidettiin lääkittynä.

Seuraavana päivänä hän heräili, mutta oli tokkurainen. Yhden asian hän kuitenkin tajusi. Vasenta kättä ei ollut ja olkapäässä oli paksu sidos. Tällöin vierähti kyyneleet. Kierrolle tullut lääkäri totesi: "Olisi voinut käydä pahemminkin."

Seuraavina päivinä paljastui Eilalle koko kauhea totuus. Neljäkymmentä työntekijää oli kuollut ja heidän joukossaan hänen ystävätärensä. Ei enää tulisi iloisia viikonlopputansseja. Loukkaantuneta oli kuusikymmentä ja monet pahemmin kuin Eila.

Tätinsä avustamana pääsi Eila osallistumaan hautajaisiin ja sanomaan jäähyväiset ystävälleen, sen verran oli tohtori myöntänyt poissaoloa sairaalasta. Surullisena katsoi mummoonsa nojaavaa sisarusta. Hän tajusi, että kokoonpanon nuoripari oli kuollut ja nuo kaksi lasta jääneet täysorvoiksi. Hän ei jaksanut kuunnella virallisia surunvalitteluja, sillä mieli oli nyt liian turta. Tätinsä saattamana vei hän seppeleen ystävänsä arkun viereen. Tädilleen hän kuiskasi hiljaa: "Lähdetään takaisin sairaalaan, sillä kipu yltyy kovin tässä tuulessa."

Ei tullut Eilalle häitä. Hän oli tavannut poikaystäväänsä vasta muutaman viikon ja nuorukaiselle oli järkytys nähdä tyttöystävänsä yksikätisenä ja päätti suhteen. Tästä ei Eila koskaan toipunut ja muisteli työpaikkaansa suurella katkeruudella, joka oli luvannut niin paljon, mutta vienyt kuitenkin kaiken, mitä toivoa saattoi.

                                                            ****************

Saagasta huolimatta toivotan kaikille lukijoille hauskaa vappua, vaikka ulkona avautuva näkymä sopisi paremmin ihan toisenlaiseen aattoon.

torstai 27. huhtikuuta 2017

Suomi 100 vuotta osa X

Tänään tuli kuluneet 75 vuotta Lapin sodan päättymisestä ja vietämme Veteraanipäivää, joten siirrymme synkkiin vuosiin. Kuudessa vuodessa maassamme käytiin kolme eri sotaa ja samaan aikaan Europassa oli menossa toinen maailmansota.

Kertomuksia rintamalta on vähän, sillä sodin kotiutui vaiteliaita miehiä. Osa palasi kotiin mielenterveys järkkyneenä. Kirjeitä rintamalta kotiin kirjoitettiin, mutta sensuurin vuoksi siinä ei saanut olla mitään sotaan liittyvää. Lomilla kävijät olivat vaitonaisia tapahtumista. Vanhemmiten miehet hieman keskustelivat, mutta vain keskenään.

Simo taisteli  sekä talvisodassa että jatkosodassa. Veljensä Juho oli jo sen verran vanha, että kelpasi huotojoukkoihin talvisodassa. Tilalta jouduttiin luovuttamaan myös hevonen armeijan käyttöön. Simo kertoi lapsen lapsilleen hieman tuosta ajasta, mutta ne olivat tiedoiltaan niukkoja. Simo naureskeli sitä, että kaverit tulivat mieluummin hänen kamferipullolle, kuin kavereiden pullolle, sillä Simo kertoi aina pyytävänsä kamferispriitä eikä kamferin tippoja. Ohjeellisena hän kertoi, että mitä tahansa ulkona joudut voitelemaan, niin käytä aseöljyä, sillä se on yhtä hienojakoista kuin ompelukone öljy, mutta kestää pakkasta 52 ° C asti, mutta hyhmetty astetta kylmempänä. Tätä voitaisiin pitää kokemuksen syvänä rintaäänenä, sillä tunnetusti sotatalvet olivat erittäin kylmiä.

Kun linjaan ei ruokaa tullut, niin Simo joukkuetovereineen päätti heittää panoksen järveen, jotta saisivat kalaa ja kun perunoita hieman oli, niin kalaisan keiton saivat. Simo lupasi toimia vahtivuoron tornissa kaverilleen, jotta tämä ehtisi kenttäpostiin kirjeen kirjoittamaan. Kaveri nousi sitten Simon jälkeen torniin ja vain puolituntia myöhemmin sai torni osuman ja kirje jäi kaverin viimeiseksi. Simo sai myös korpin natsat urheudestaan. Hän toimi tykistössä ja eräänä päivänä tulitus oli ankaraa. Tykki, jolla Simo toimi suuntaajana, sai kranaatinsirpaleita osakseen ja suuntimakoneisto meni epäkuntoon. Simo päätti, että muutama ammus kyllä vielä lähtee ja viimeiset ammukset suunnattin vasaran iskuin. Livohkaan oli lopulta lähdettävä, sillä vastapuolen ammus osui tykin kaulukseen ja halkaisi piipun. Tämä tykki löytyy Suomenlinnasta ja sen tunnistaa helposti, sillä vasemmalla on kauluksessa ammuksen jättämä jälki.

Sotilasta jäi kotiin palaamatta kaatuneina yli 95 000. Suurin osa saatiin tuotua kotipitäjän kirkkomaahan, mutta moni katosi täysin. Näin kävi Helmille, joka ei koskaan saanut haudata puolisoaan. Aikalaiset kertoivat, että Helmin mies toimi ruokakuljettajana rintamalle. Eräänä kauniina kesäpäivänä, osui hänen reitilleen kanaattitulitus. Miehestä, hevosesta ja kärryistä ei jäänyt jäljelle mitään. Tunnistus tapahtui tunnuslaatan ja tonkan kilpinumeron mukaan. Monessa perheessä oli tuttua, että pastori kävi useamman kerran kertomassa, että läheinen on kaatunut.

Kun miehet olivat rintamalla, niin naiset ja lapset hoisivat tilan sekä toimivat teollisuudessa. Monen tilan tuotto jäi heikoksi, sillä parhaat hevoset olivat puolustusvoimien käytössä ja tiloilla oli hevoset, joko liian vanhoja tai liian nuori työhön. Ruuasta ja vaatteista piti säästellä ja pulaa oli ylipäätään kaikesta. Tästä juontui myöhemmin riitaa, joissa kaupunkilaiset arvostelivat maalaisia, joilla oli yllin kyllin kaikkea ja maalaiset kaupunkilaisia, jotka hyväksikäyttivät maatilojen tuotteita, tekemättä itse mitään sen eteen. Kortilla olivat kaikki elintarvikkeet, mutta musta pörssi kukoisti ja sukulaisille lähetettiin sitä sun tätä ja vaihdossa saatiin kankaita.

Jatkosotaan tuli komennus kiireellä, joten Simokin lähti omissa siviilivaatteissa. Varuskunnassa ne pakattiin arkkuihin. Kun sota oli loppu ja varusteet piti luovuttaman, niin arkkujen aukaisu paljasti kauheuden. Sotilaiden siviilivaatteet olivat paksun homeen peitossa. Ei auttanut muuta kuin palata kotiin sotilaspuvussa ja vaihtaa vaatteet kotona ja toimittaa sotilaspuku lähimpään esikuntaan. Vaatteista saatu korvaus riitti Simolla vain päällystakin ostoon.

Siirtoväkeä piti sotien jälkeen asuttaa yli neljästaa tuhatta. Alku oli vaikeaa ja riitaisaa. Rosvoiksi heitä haukuttiin, kun omasta tilasta piti lohkaista ala tuntemattomille. Kielikin oli outo ja tavat perin juurin erikoiset. Luterilaiset kävivät ortodoksien kimppuun, siirtoväelle tarjottiin myös asumiskevottomia taloja, kuten eräs aikalainen kertoi, että pirtin ja kamarin välistä pystyi antamaan käsipäivää tulijalle ja vesi jäätyi ämpärissä uunin vieressä. Moni heistä myös valitti, kuinka kaikki jäi ja tästä eräs ilkeä isäntä kysyi yhdeltä rouvalta, että mistä sinulta jäi Karjalaan. Rouva antoi topakan vastauksen: "Miult ei jääny mittää, mie toin mettäst jäniksetki." Aikailaiset kertoivat, että rouva oli patjapussista tehnyt repun siten, että toiseen kulmaan oli sidottu lapsen pallo ja toiseen leikkijänis. Täten hän sai siitä tukevan repun, johon sulloa vaatteet. Eräs rouva oli sijoitettu ruotsinkieliselle alueelle ja hevoselle piti saada liekaköysi. Hän yritti saada myyjätärtä ymmärtämään, mutta joko hän ei halunnut puhua Suomea tai sitten ei osannut, joten köysi meinasi jäädä saamatta. Rouva meinasi lähteä pois kaupasta, kun huomasi varaston oven pielessä köysikiepin. Hän mittasi siitä tarvitsemansa määrän ja käsin näytti myyjättärelle, että katkaise tuosta. No köysi sitten saatiin ja myyjätär kirjoitti summan paperilapulle ja rouva maksoi.

Vihamielisyydet päättyivät pian, sillä rauhanteon jälkeen selvisi suuret sotakorvaukset. Yhteistuumin lähdettiin puurtamaan, jotta maksut saataisiin suoritettua. Tämä koettiin uutena itsenäsyytenä ja sitä seurasi voimakas teollistuminen.