Aiheittain

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Saneluvirhe vai muuta

Törmäsin uutiseen Mikkelin keskussairaalasta, jossa potilaat ovat hyvin huolestuneita kirjausten virheistä. On todellisia virheitä ja sitten niitä, jotka on kirjoitettu tosiasioiden väärältä puolen. Jutun artikkelissa tuli myös esille, että on kirjattu täysin vääriä tietoja, jotta lääkäri ja hoitohenkilökunta saa kätensä pestyä. Valitettavan yleisiä nykyisin ja nyt ei puhuta niistä tahattomista lausumisista, jotka herättävät hilpeyttä. Tästä esimerkkinä lause: "Potilas on huumausaineiden käyttäjä, ei muuta säännöllistä kotilääkitystä."

Mikkeli ei ole ainoa, vaan sitä esiintyy kaikkialla, erityisesti keskus- ja yliopistosairaaloissa. Epäilen, että nykyisin syynä on osin se, että lääkärit joutuvat itse näpyttelemään tekstit ja kun taitotaso on yhdeksän etsii ja yksi kirjoittaa, niin virheitä tulee. Virheiden oikaisu onkin sitten toinen juttu, usein jopa mahdoton.

Sairauskertomuksen teksti virheet voivat olla kohtalokkaita. Etenkin kun puhutaan lääkkeistä. Pari parasta moka, minkä itse olen nähnyt on Parkissonin tautiin määrätty lääke oli kirjattu 1 x 40, joten ei pitäisi enää vapista ja pitkävaikutteinen tulehduskipulääke (otetaan yksi tabletti kerran päivässä), muuttui lääkärin kirjoittaessa 1 x 11, itse pitää olla valpas tai ainakin omaisen. Lääkemääräyksen yhteydessä pitäisi ehdottomasti olla myrkytys- ja hätäkeskuksen numerot. Valitettavasti virheitä ei saada korjattua ja loppulausunnon antoi Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän, Essoten terveyspalveluja johtava Jarmo J. Koski, joka totesi, että potilastietojen avaaminen Kanta.fi ryöpsäytti tilastot.

Ennen Kanta.fi:tä asiakas/potilas sai nähtäväksi lääkärien ja hoitajien kirjoitteluja harvoin. Sellainen oli aikaisemmin saatu postitse kotiin eli hoidon päättävä epikriisi, joka on lähinnä lyhyt kooste toimenpiteestä ja jatkohoidosta. Kanta.fi palveluun tekstit tulevat pitkälläkin viiveellä (jopa yli kuukauden kuluttua) ja joistakin osoista ei lainkaan. Kotikunnassani tulevat muut, mutta ei hammashoidon tiedot. Hammashuollosta siihen kirjautuu vain käytipäivä, mutta tekstiä ei tule koskaan.

Aikaisemmin ei potilas saanut nähtäväksi itseään koskevia tietoja ja lääkäri saattoi jo vastaanotolla puhua puuta heinää, jos ei potilasta tuntenut entuudestaan. Päivystystilanteissa ollaan usein vain sairauskertomusten varassa. Jarmolle voisin vihjata muutamasta, mutta vaitiolovelvollisuus estää. Virheellinen tieto päivystystilanteessa voi olla kohtalokas, etenkin lääkkeiden osalta. Yksi ongelma tässä on myös yhdistelmälehden puuttuminen, joka paperi versiossa oli. Tähän tulivat toimenpiteet, diagnosit ja lääkeaineallergiat. Viimeinen on tähdellinen tieto päivystystilanteessa.

Sitten Jarmo tuo esille sen, että terveystietoja ei voida muokata potilaan/tutkittavan mukaan, jotka hän katsoo saneluksi, että terveys/sairaustiedot olisivat asiakasta miellyttäviä. Väärä lääkitys on aina riski ja se on korjattava. Tavallisesti hoidotta jättäminen on tyypillistä niille, joille lyödään luulosairaan/hullun leima otsaan. Näissä tapauksissa osassa tauti etenee jo niin pitkälle, että hoito on mahdottomuus.

Lääkäreiden saneluita olen itse (puhtaaksi kirjoittanut useamman vuoden) huomannut, että surkeimpia sanelijoita ovat röntgenlääkärit. Kuvattavassa kohteessa on normaali status, ei pehmytosa kalkkia, ei nestettä. Jos jotain löytyy niin se on lievää. Jos löytyy vähän enemmän, niin sitä on hieman. Näiden lausuntojen huonoin lukijakunta on erikoislääkärit, joka itse ei vaivaudu kuvaa edes vilkaisemaan ja kopioi röntgenlääkärin lausunnon. Röntgenlääkärit eivät muuten tutki muuta, kuin mitä on pyydetty. Itselleni kävin näin kun liukastuin rappusissa ja lähetettiin kylkiluiden kuvaukseen, jossa normaali status, ei murtumaa. Valitettavasti vastaanotolla oli nuori sijaislääkäri, joka ei katsonut kuvia, vaan luotti lausuntoon. Parikymmentä vuotta myöhemmin näin kuvan fysioterapeutilla (valinnut kuvan siksi, että siinä näkyi parhaiten solisluun liitos) ja tällöin näin kylkiluiden alla aikuisen kämmenen kokoisen verenpurkauman. Isäni (toimi myös ruumiinavaushoitajana) arveli, että isku ei ollut osunut luuhun, vaan luiden väliin ja siitä seurannus verenpurkauma kylkiluiden alle, joka painoi keuhkoja ja siksi kipu hengittäessä. Olisipa tohtori katsonut, sillä se olisi voitu imeä tyhjäksi ja sairausloma olisi ollut huomattavasti lyhyempi ja kipu hillitympi.

Jarmo väittä, että lääkärit eivät tee diagnooseja väärin peustein. Valitettavasti tämä on totta, etenkin kun terveydenhuollon asiakas on tenyt valituksen. Tällöin esitetään esim. ohjeet, joita asiakas on noudattanut pilkulleen ja sittenkin se on niin väärin. Tähän pieni välihuomautus, jossa potilas teki vastineen ja tuo kuivan kesän orava sai diagnoosiksi obeesi eli ylinpainoinen ja vieläpä oli ahdistunut. Tiedoksi, että näitä ns. kostosaneluita on. Tiedän, että jopa toimenpiteissä on tarkoituksella tehty virheitä, kun potilas ei ole taipunut lääkärin esittämään versioon. Näitä on mm. huolimaton työskentely leikkaussalissa (erilaiset bakteeritulehdukset, ilman haavatulehdusta) ja toimenpiteen jälkeen tuleva ennaltaehkäisevä antibiootti jätetään antamatta. Myös tutkimusten vähättely on normaalikäytäntö keskus- ja yliopistosairaaloissa.

Itseäni ilahdutti Satu Taavitsaisen (tosin demarit eivät yleensä kiitosta ansaitse) kysymys ministerille, että potilaskertomusten pittä olla oikeellisia ja korjattavia. Mielestäni on väärin, että ajokorttitodistus annetaan vaikka ajoedellytyksiä ei ole eli tämäkin on lääkärien käsien pesua. Mielestäni sairauskertomusjärjestelmä olisi pitänyt uusia jo ajat sitten ja odotan kauhulla tulevaa sotea. On myös erikoista, että tarvitaan ulkopuolinen IT-firma tekemään tarvittavat korjaukset. Oikeusasteissa on ollut aiemmin hoitajien, polisiien, ym. käsittelyjä asiakirjojen luvatta katselusta. Voinko luottaa, että 18 vuotias nörtti ei vedä copy pastea muutamasta mehukkaammasta kohdasta ja linkitä niitä johonkin mediaan?

tiistai 7. marraskuuta 2017

Miten sen sanoisi

Viime lauantaina luin aamun aviisia ja löysin hengenheimolaiseni ja hän unkarilaisen Ásotthalomin kunnan pormestari László Toroczkai. Hänen elämänsä kaunein päivä oli, kun Unkarin hallitus ilmoitti rakentavansa raja-aidan Serbian rajalle, sillä massoittain siirtolaisia on kautta kulkenut lukemattomia siirtolaisia Vähä-Aasiasta. Toivosin samanlaista suorasukaisuutta myös meidän poliitikoilta.

Pormestarilta kysyttiin, artikkelin mukaan, että onko hän muslimeita vastaa ja siihen hän toteaa: "En. Kunnioitan islamia Saudi-Arabiassa, mutta en Euroopassa" ja jatkaa: "On olemassa kulttuureita ja maita, jossa burka on välttämätön, mutta ei Euroopassa." Lisäksi hän on vastaan miehen ja naisen avioliittoa kannattavan "propagan" välittämistä. Hän on siis enemmistön asialla, ei vähemmistön ja toteaakin, että ainahan niitä on ollut, mutta tarvitseeko sitä mainostaa.

Olen samoilla linjoilla tuon pormestarin kanssa ja erityisesti burka kysymyksessä. Länsimaisessa kultturissa ovat naamansa peittäneet vain ne, jotka tekevät jotain laitonta ja yrittävät pysyä tuntemattomina. Ennen ne olivat maatierosvoja, mutta tänä päivänä anarkisteja, jotka tietävät sen, ettei ihmistä voida tunnistaa, niin ei syytettäkään voi nostaa. Tähän ilmiöön törmäsi Jussi Halla-aho Turun vierailun yhteydessä.

Unkari ei ole ongelmaton maa ja siellä on moni asia rempallaan, mutta viinejä osaavat valmistaa. Tosin tulijat eivät jää näihin entisiin Itä-Blokin maihin, sillä siellä ei tarjota lännen malliin notkuvia pitopöytiä ja diskorahoja. Kun muualla on ehdot paremmat, niin sinne suunnistetaan.

No, kyllähän suorasukaisuutta esitti Helsingin vihreiden kaupunginvaltuutettu Fatim Diarra loihiessaan lausuman maaseudusta. Hän on kuitenkin tavallinen suomalainen edustaja, joka sitten alkaa selitellä ja selitykset menevät jo mustan huumorin puolelle ja tekee hänen sanomistaan peräti arveluttavia.

Sitten täytty toimituksen antaa kiitosta Ana Maria Gutiérraz Soraiselle (vaikka onkin maahanmuuttaja), joka totesi ytimekkäästi, että nyt on syntynyt vastakkain asettu kaupunkilaiset vastaan maalaiset, johon ovat sortuneet jo osa päättäjistäkin. Tosin tämä asetelma on jo vanhaa perua eli juontaa jo pula- ja sota-ajoille. Tämä näkyy hyvin vanhusväestössä ja etenkin muistisairaiden kohdalla, jotka laukovat suoraan ajatuksensa. Sotien aikana maalaisilla oli kaikkea kaupunkilaisten mielestä ja maalaisten mielestä heidän piti elättää laiskat kaupunkilaiset, joten se siitä.

Helsinkiläiseksi tuo Fatim itseään markkinoi, mutta pohjoisesta on kotoisin, korkeintaan puolet geeneistä. Eipä taida kannatusta olla synnyinkunnassaan tämän jälkeen. Tosin me, jotka asumme kehärinkuloiden ulkopuolella, tiedämme, että rinkulakuplan asukeille alkavat pitkospuut, hirvet, karhut ja sudet sekä tundrat heti kolmosrinkulan ulkopuolella.

Fatim (vegaaniruokia kannattava) sitten loihi lausuman, että maaseutu tarvitsee kaupunkeja ja päinvastoin. Väärin, sillä maalaisena en tarvitse kaupunkeja, mutta kaupunkilaiset tarvitsevat kyllä maalaisia (pönde, bönde tai bonde), sillä kuka muu muka toimittaa nyhtökauran ja härkäpavut sekä muut vegaaniherkut helsinkiläsiin päiväkoteihin, kouluhin ja työpaikkoihin? Arpokaa itsenne kartalle.

perjantai 3. marraskuuta 2017

Suomi 100 vuotta osa XIX

Siirtykäämme vuoteen 1970, jolloin värimaailma oli siirtynyt epämääräisen ruskean ja ei ihan niin valkoisen sävyttämäksi. Vanhasta kotiapulaisen huoneesta oli tullut nyt lasten valtakunta ja he ihastelivat äidin sinne ompelemia sirkus aiheisia verhoja. Kaksosilla oli kerrossänky, joka oli isän tekemä. Tapanin kerros oli kirkkaan sininen ja Riitan kirkkaan punainen. Irenellä oli oma peti, mutta sen väri oli jossain kellanvalkoisen ja vaalen harmaan välimaastossa. Lastenhuoneen seinällä oli myös vaalean keltainen, 1½ metriä kanttiinsa oleva taulu. Kangas oli huopaa ja isä oli tehnyt siihen kehykset. Äiti oli leikannut kirjaimia ja numeroita, epämääräisen ruskeasta tarra-arkista. Tällä lapset opettelivat kirjaamaan sanoja. Oma nimi ja osoite, kun oli hyvä oppia varhain.

Kerrostalo kolmion sisäpihalta alkoi hiekkarinne, jossa saivat temmeltää. Simon ja Hilman tilalla pääsi talvella hiihtämään pellolla ja kesällä samoilemaan tilan yhteydessä olevalla metsäpalstalla, jossa lehmät kesäkaudet käyskentelivät. Siellä he oppivat myös lypsämään lehmiä, antamaan niille heiniä ja monia muita tilan töitä. Lapset olivat heinäpellolla alkuun seipään tapittajia, mutta nyt saivat jo nostaa heiniä hangolla seipäälle. Seipään juuressa oli eväskori, jossa oli voileipää ja erityisesti juotavaa sekä suolanyytti. Hilma puhalsi pari kertaa päivän aikana pilliin, joka kimeä ääni kutsui syömään ja päiväkahville tai sitten se tuotiin pellolle korissa. Tosin lapsia veti pilli puoleensa ulkonäkönsä vuoksi, siksi heistä joku meni aieemin sisälle, että sai pilliin puhaltaa.

Sadepäivinä leikittiin leluilla, joista mieluisampia olivat palikat. Sadepäiviksi oli vielä pahvitauluja, joissa kuvio oli tehty pistein. Parsinneulaan pätkä villalankaa ja niillä yhdistettiin pisteet. Saatu kuva sitten väritettiin. Olavi opetti lapsille korttipelejä ja erityisen suosittu oli Musta Maija. Autot ja nuket olivat myös pääasiassa, mutta erityisesti Irene ja Tapani niistä pitivät kovin. TV oli mustavalkoinen ja ohjelmatarjonta vähäistä.

Perheen autona oli Skoda, jolla käytiin niin mummoloissa kuin kesäisin telttaretkellä. Vanhempien kesäloman yhteydessä vietettiin pari, kolme viikoa reissun päällä. Suomi kierrettiin ympäriinsä. Tutuiksi tulivat linnat, museot, lapin yötön yö, jossa kesällä 1972 laskettiin tunturissa mäkeä ja heiteltiin lumipalloja. Kesäisin oli myös maatalous- ja kotitalousmessut. Jälkimmäiseltä tarttui mukaan aina joku kodinkone, mm. tuoremehulinko, parturointikone ja kiilallinen halkaisukirves.

1971 oli Irenelle jännityksen vuosi, sillä hän aloitti kansakoulun. Kesällä oli loppu vuodesta syntyneille kypsyyskoe, jonka pohjalta arvioitiin 6 vuotiaan kyky koulutyöhön. 23.8 alkoi sitten koulutaival kauppalan kansakoulussa, joka oli puukoulu. Lämmityksestä vastasi talonmies aikaisin aamulla, kun viritteli suureen uuniin tulet. Siellä oli myös ulkohuussi ja vain kylmä vesi tuli. Pulpetit olivat ns. paripulpetteja ja jokaisen oppilaan oli tuotava kouluun suojaliina pulpetille, sillä ruokailu tapahtui luokkahuoneessa. Koulua oli kuutena päivänä viikossa. Arvostelukirja oli hieno ja siihen opettaja kirjasi osaamisen mustekynällä kirjaamalla.

Olavi kyllästyi meteliin, sillä kolmio oli alimmassa kerroksessa ja sisäpihalla, joten talon päädyssä olevan päiväkodin pihaleikit häiritsivät yötyötä tekevän unia päivällä. Kesällä 1972 muutettiin vanhaan omakotitaloon. Mukavuuksia siellä ei ollut eli vesi meni ja tuli, kun jaksoi kantaa. Sauna oli huonossa kunnossa, mutta Olavi remontoi sen syksyn aikana ja sinne saatiin vesi kaivosta käsipumpun avulla, kun maahan oli upotettu johto. Tämä helpotti suunnattomasti ja saunalla oli helppo pestä pulsaattorilla pyykkiä. Tänä samaisena vuonna siirryttiin viisi päiväiseen työviikkoon, joten lauantaisin ei ollut enää koulua.

Keväällä 1974, kun koulutodistukset jaettiin, niin Irenen todistusta koristi ikävä sana ja osoitti hyvin elämän raadollisuuden. Todistuskirjan sivuun oli opettaja kirjoittanut "Uimataidoton", sillä vaadittava 25 metrin yhtäjaksoinen uinti ei hallissa ollut onnistunut. Tästä suivaantuneena päätti opetella ja kesällä ilmoittautui uimakouluun yhdessä sisarusten kanssa. Lapsista kuoriutui varsinaisia vesipetoja ja seuraavana vuonna suorittivat jokainen uimakandidaatin ja -maisterin tutkinnot. Näistä sai virallisen todistuksen ja merkin, joka kiinnitettiin uimapukuun.


1970-luku jatkoi eteenpäin ja lapset kasvoivat. Kuusi luokkaa kansakoulua tuli täyteen, joten Irene jatkoi kansalaiskouluun. Sisarukset siirtyivät peruskoululaisiksi, sillä nyt viimesetkin kunnat siirtyivät siihen. Koulumatkat taittuivat pyörällä tai kävellen. Matkalla oli yksi vaarallinen tien ylitys, sillä oli ylitettävä valtatie ja siinä huristeltiin 80 km/t. Irenen intohimoksi muodostui taitoluistelu ja rytminen voimistelu.

Simo ja Hilma vanhenivat, joten lopulta luovuttiin lehmistä, sillä ikä alkoi painaa. Naapuriavulla vielä joku vuosi peltoja viljeltiin, mutta lopulta ne annettiin suurelle tilalle vuokramaiksi. Olavi kaatoi talven polttopuut niin appivanhemmilleen kuin omaa kotiinsa. 10-vuotiaina saivat lapset opetella uunin ja hellan lämmittämistä valvotusti, mutta 12-vuotiaana oli lupa jo itse homma hoitaa. Myöhemmin lapsista joku matkusti viikonlopuksi Simon ja Hilman luokse, sillä Simon kunto oli jo huono, joten lääkkeet piti jakaa ja vaari saunottaa.

Mustavalkoinen televisio vaihtui värilliseen ja alkoi sarjojen aika. Oli Pieni talo preerialla, Valkoinen poika, Kummitustalo, Kaiken karvaiset eläimet, Bonanza, Kuuden miljoonan dollarin mies ja tietenkin Merilinja sekä Isä Camillo, ynnä monta muuta. BBC:n tuottamat luontosarjat sekä rankalaisen sukeltajan Jacques Cousteaun kuvaukset pinnan alta. Musiikkiin tuli uusia nimiä ja varsinaisia nuorisolehtiä alkoi ilmestyä. Abba, BCR ja Hurriganes fanit ilmoittivat lehtien kirjeenvaihtopalstolla, ettei joku näistä saanut kirjoittaa.

Vuosikymmenen lopulla Olavi ja Maija päättivät laajentaa taloaan eli saatiin sisälle myös lämmin vesi ja suihku sekä WC. Vanha sauna oli jo melko huonossa kunnossa, joten uudispätkään tuli uusi sauna ja lämmin varasto. Tällöin myös kauppalasta tuli kaupunki, jonne oli valmistunut uusi uljas terveyskeskus. Olihan laki terveydenhuollosta muuttunut vuosikymmenen alusta. Kohti uutta vuosikymmentä käy matka.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Suomi 100 vuotta osa XVIII

Nyt tulee hieman kiire tämän saagan kirjoittamiseksi loppuun, sillä aika hupenee kovaa vauhtia, joten suksikaamme suoraan 1960-luvulle. Muoti muuttui ja korsetit ja vastaavat olivat enää vanhojen ihmisten käytössä. Housuja naisilla ei enää katsottu pitkään. Kotitaloudet olivat saaneet sähköt ja kodinkoneet yleistyivät.

Hilma ja Simo jatkoivat tilansa viljelyä ja viiden lypsylehmänsä hoitoa. Olipa tilalla myös muutama kana. Maitolaiturille nostetiin vuorokauden maidot, joita oli tonkissa säilytetty ja ne asetettu altaaseen, jossa oli kylmä vesi. Kuumina kesäpäivinä odotettiin, että maitoauto käy naapurissa ja sitten vasta tuotiin omat tonkat laiturille. Vastaan ottivat samalla maitoauton tuomat piimät ja voit. Kerran viikossa pysähtyi maitolaiturille myös kauppa-auto, josta sai ostaa tarvikkeita. Tosin oman maan viljoista teetettiin myllyssä tarvittavat jauhot, ryynit ja hiutaleet.

Simo sai monet todistukset maidon hyvästä laadusta. Teijon Paavo, jota pyöritti maamoottori, jota porilaiseksi kutsuttiin, pui lyhteille kootun viljan. Oljet olivat hyvää kuiviketta lehmille. Tuvan leivinuunissa paistuivat ruuat ja omasta metsästä saatiin polttopuut. Toki tupaan oli hankittu sähköhella, mutta harvemmin sitä käytettiin. Hilma ja Simo jatkoivat tilallaan kuten ennenkin.

Maija oli valmistunut sairaanhoitajaksi ja saanut vakituisen työpaikan ja se antoi sykäyksen uudelle suunnalle.Vakituisesta työstä sai palkaa ja vielä tuolloin naimattomat hoitajat asuivat sairaalan asuntoloissa.

Jouluna -61 hän päätti ostaa vanhemmilleen joululahjaksi levysoittimen ja vanhempansa tietäen, niin valitsi levyiksi vanhoja joululauluja ja hieman hengellistä musiikkia. Tuolloin levyt olivat vielä "savikiekkoja" eli paksuja ja painavia. Levyn etiketistä oli tarkistettava oikea kierrosluku eli 16, 33, 45 tai 78 ja sitten valitiin oikea pyörimisnopeus. Tuohon aikaan sähkölaitteita ei ollut maadoitettu, joten oli tyypillistä kiskoa sähkölaitteet ukonilmalla irti. Maija päätti yllätää vanhempansa, mutta pysäkiltä kotiin kävellessä tili vastaan sää. Maija ei ollut tahtonut paketoida lahjaa ja halusi kuunnella myös itse levyt. Kävelymatka kotiin bussipysäkiltä oli noin viisi kilometriä. Ensin tuli vain muutama hiutale, mutta pian alkoi pyryttää. Levysoittimen kannessa oli kaiutin ja sen edessä harva niiniritilä. Pelkäsi Maija sen turmeltuvan ja etsi nopeasti käsilaukusta nenäliinaa ritilän suojaksi. Kotio tultua hän huomasi vanhempien vielä olevan navetalla, joten viritii levysoittimen valmiiksi ja kun vanhemmat sisään astuivat niin laittoi levyn soimaan. Yllätys onnistui täydellisesti.

Maija teki sairaalassa kaksivuorotyötä ja asui asuntolassa. Eräänä päivänä nousi asuntolan portaita mies, joka muutti elämän. Olavi oli menossa tapaamaan tätiään, joka toimi eräällä osastolla osastonhoitajana. Miehille ja naisille oli omat asuntolat eikä niihin ollut asiaa kuin lyhyelle vierailulle meno ja siihenkin piti lupa kysyä. Reipas, hyväntuulinen ja huumorintajuinen mies jäi Maijan mieleen. Hitaasti tutustuttiin ja arvioitiin, että avioon voitaisiin mennä. Lopullinen niiti tuli sairaalan juhannusjuhlassa -62, jonka jälkeen Maijan kurssikaveri Toini tarjosi kahvit. Tosin siellä oli valvojia, ettei sopimattomuuksiin ryhdytty. Kihlat vaihdettin 10.10.1962, tilipäivän jälkeen ja vapaavuoron sovittua yhteen. Maija esitteli kyllä Olavin aiemmin vanhemmilleen ja Hilma tästä lausui: "Tämäkö on nyt se erikoistuminen".

Häitä juhlitiin 12.5.1963 ja vihkikaavasta totesi appiukko, että vähällä poika pääsit, kun lupasit vain myötä- ja vastamäessä, minä kun lupasin kuolemaan asti. Seuraavan vuoden lopulla syntyi tytön tyllerö, joka sai nimekseen Irene. Koliikkivauva, mutta kun vanha lastenlääkäri neuvoi antamaan imetyksen jälkeen kolme tippaa sitruunaa kielelle, helpotti vaiva. Maijan ja Olavin mielestä oli vinkeä näky, kun Irene alkuun irvisteli sirtuunalle, mutta jo viikon kuurin jälkeen työnsi kielen suusta ulos ja odotti helpottavia tippoja.

Vain puolitoista vuotta myöhemmin Irene sai siskon ja veljen, sillä Maija sai kaksoset. Riitta ja Tapani saivat jo alkuun sirtuuna tehosteen, joten heitä eivät mahan purut vaivanneet. Äityslomat olivat lyhyitä, joten oli tyypillistä, että kodeissa oli kotiapulainen. Hyvin toimivassa paikassa oli sama kotiapulainen vuosikausia. Vähän samanlaista, kuin Englannissa on tämä nanny perinne. Kotiapulainen asui perheessä ja huolehti lasten hoidon ja osan kotitöistä.

Maija ja Olavi tykkäsivät matkailla kotimaassa, joten 1968 osattiin teltta, johon mahtui koko perhe. Vuotta myöhemmin tehtiin itse etuteltta, jonka nuoriso risti syömäläksi. Enää ei tarvinnut syödä sateenvarjon alla. Olohuoneeseen oli pystytetty teltta, jonka narut olivat kiinni kaappitelevisiossa, kirjahyllyssä, nojatuolissa ja sohvassa. Olavi väsäsi autotallissa putkista rungon ja Maija ompeli keittiön pöydällä etuteltan.

1960- luvulla oli kaupungeissa palvelu, joka toi ruuan kodin oven taakse laatikossa. Rinteeseen tuossa sairaalan rakenuttamassa henkiökuntakerrostalossa asetettu kauppiaan toimesta postilaatikko, johon tilauskupongin sai jättää ja kauppias ne siltä haki. Riitta näki kauppiaan hakevan tilauslistat ja huikkasi perään: "Tuo minulle apselsiinia ja isille joulukaljaa, että minäkin saan." Kauppias ei kuitenkaan moista lisätilausta toimittanut, mutta kertoi sen Olaville, joka sanoi, että kyllä tuon olisi voinut täyttää.

Puhelimet yleistyivät ja niin ei tarvinnut Simon ja Hilman menna naapuriin soittamaan, sillä puhelimia oli aiemmin ollut vain suurissa taloissa. Vielä edellisellä vuosikymenellä ne olivat veivattavia, joilla sai yhteyden keskukseen, joka yhdisti sen toivottuun numeroon. Tarjoamme nyt vuoden 1968-1969 Suomen Puhelinteolisuus Oy:n tuotantoon, jonka Hilma ja Simo hankkivat.
Numerot olivat lyhyitä ja ne oli helppo muistaa. Nykyisin tuollaisella numeron veivaamiseen menee hetki ja ainoa väsyvä on yksi etusormi. Pian palamme 1970-luvulle.



tiistai 31. lokakuuta 2017

Epätasa-arvoja

Tämä juttu ei todellakaan ole mitään kuplafemakoiden genitaalijumppaa vaan oikeita tasa-arvoja ja tähän on poliitikkomme meidät johtaneet. Tätä asiaa olen nyt miettinyt pitkään ja suurin ongelma on ollut se, etten tiennyt miten ilmaisisin tuntenukseni. Nyt sain langan päästä kiinni, sillä eräs yleisönosastokirjoitus avasi mieleni viimein.

Yleisönosastolla esitetty kirjoitus pohti syvällisesti, miksi vaunujen kanssa pääsee ilmaiseksi bussiin, mutta rollaattorin kanssa ei. Bussit ovat vauvaystävällisiä, mutta eivät vanhusystävällisiä, paitsi jos liikkuvat pyörätuolilla, joka on vanhuksilla huomattavasti harvinaisempi apuväline kuin rollaattori. Niin vaunuissa kuin rollasakin on tavallisimmin neljä pyörää. Miksi nuori hyväkuntoinen äityli ei maksa matkastaan, mutta vanhus joutuu hylkäämään tarvitsemansa apuvälineen ja tavalla tai toisella siirtymään bussin etuosaan maksamaan matkansa. Eräs bussiyhtiö sitten esitti nerokkaan keksinnön maksamiseen eli kehoitti pyytämään kanssamatkustajilta apua. Moniko vaivautuu auttamaan? Olisiko syytä palauttaa rahastajat busseihin. Bussit ovat jättäneet lapsia sateeseen, kun bussikortilla ei ole ollut hintaa riittävästi ja nämä lapset eivät ole Valttereita.

Eipä suju VR:ltä busseja paremmin ja syynä on käteinen raha. Eräässä yleisönosastokirjoituksessa tuotiin tämä hienosti esille. Lapsella oli ainostaan lipun hinta käteisenä, mutta myyntitiskiä ei enää ollut vaan pelkät automaatit ja niihin ei käteinen kelpaa, sillä se on turvallisuusriski VR:n mukaan. Lpasi olisi jäänyt ilman lippua kotiin, ellei aikuinen oilisi puuttunut tilanteeseen. Aikuinen lunasti lipun kortillaan ja lapsi antoi käteisen aikuiselle. Onneksi oli oikea aikuinen, eikä vain olisi napannut rahoja ja häipynyt.

Sitten törmäsin uutiseen, joka oli todella pöyristyttävä eli Turun hallinto-oikeus on tehnyt päätöksen, että laittomasti maassa oleileva pakoloinen on oikeutettu Kelan toimeentulotukeen. Siis hetkinen, yksin tullut lapsukainen, jonka todellinen ikä on ihan jotain muuta kuin ilmoitettu ja saa hylsyn elatusautomaatille, joka luonnollisesti poikii hyvät ansiot juristeille, kun ryhtyvät tekemään valituksia sinne sun tänne, tulee saamaan pysyvän elatusautomaatin oikeuden päätöksellä. Missä oikeus luuhaa, kun työttömyystuki perutaan ihmiseltä, joka saa päähänsä opiskella jotain, jotta työllistyisi. Tällaiselle henkilölle rangaistuksen sijaan pitäisi antaa vähintään tuo työttömyyskorvaus ehdottomasti. Nykyinen hallitus lupasi sääntöviidakon purkua, mutta Kelaa se ei koskenut ja nyt kostetaan aktiiviselle ihmiselle. Kela myös päättää oikeutta paremmin, että onko kimppakämppäläiset avopuolisoita vai ei. Tässä luonnollisesti kaikki esille tulleet tapaukset kuuluvat enemmistöön ja ensimmäistäkään ei ole tehty vähemmistön edustajille. Eipä Kelalle kelvannut vakuudeksi edes vihkitodistus, joten miten suhtautui vuokraajan enemmistöpuoli. Se arvoituksesi jäänee.

EU:ltä on anottu rahaa Nokian, Anttilan ja Stocmannin irtisanotuille ( muistaakseni kaikki ovat pörssiyhtiöitä). Mikä tekee näistä niin erinomaisia, että oikein EU:n tukea tarvitaan. Missäs on muiden alojen irtisanottujen tuki? Itse en ole kuullut päättäjiltämme halaistua sanaa vaikka YT-neuvottelujen (=irtisanominen) johdosta on maassamme pois potkittuja paljon enemmän. Työtön on siis vain työtön tai todellisesti työtön.

Sitten törmäsin tutkimukseen, että Suomessakin on pakkoavioliittoja. Näitä syntyy ja siitä lienee kiitos pakoloisille ja tämän olen tiennyt jo kauan, mutta vaitiolovelvollisuuteen vedoten jätän kertomatta. Pakottaminen johonkin on lakiemme mukaan rikos, mutta tähän rikokseen ei ole puututtu kuin tutkimuksessa. Kun tuo femaakokanala pitää jatkuvasti älämölä itsestään, niin miksi ei tästä? Tämä on oikeasti vakava ilmiö, jota meillä ei pitäisi sallia missään nimessä, sillä menneisyyttä ovat nuo raskaudesta johtuvat syyt.

Entäpä tyttöset? Naimisiin pakotetaan ja tiedossa on myös se, että lapsia lähetetään "lomailemaan" sinne, mistä on paettu, kun tytär pitää silpoa tai naittaa. Vähän aikaa sitten oikeus hyväksyi silpomisen kun molemmat vanhemmat olivat sitä mieltä, mutta tuomitsivat, kun juuresta järsivä äityli oli erimieltä. Miten oikeus voi vedota vieraan kulttuurin tapoihin tuomioita tehdessään?

Sitten koulutukseen ja se onkin sitten jo perin epäreilua. Päästötodistus on kysyttyä kamaa, kun koulutukseen hakee, mutta jos se on vähän vanhempaa painosta, niin se siitä sitten. Aiemin opiskeltu ammattikaan ei takaa mitään, sillä moni on pakotettu yhä uudelleen "päivittämään" tietonsa ja harvassa koulutuksessa olen havainnut jotain uutta. Tosin tällaiset koulutukset eivät tehoa kaikkiin, sillä he hehkuttavat koulutusta, mutta toimintatapa ei muutu yhtään. Muistan itse hyvin tuon MRSA koulutuksen, jossa kouluttaja oli omaa luokkaansa ja hänen ohjeillaan tuhottiin kymppitonnin arvosta tavaraa kolmessa kuukaudessa. Pesin käteni osastoni tekniikkana ja tein kirjalliset ohjeet laitevalmistajien tiedoilla ja se siitä.

Miksi sosiaaliturvassa on suuremmat verot kuin palkkatulossa? Miksi sitä ylipäätään verotetaan? Nyt julkaistun tutkimuksen mukaan suomalaiset maksavat veroja mielellään. Minulta ei ainakaan kysytty mitään. Minä maksan osaani tuosta pakoloisten tulvasta ja elättämisestä. Kukaan ei ole tullut kysyneeksi, että haluanko rahoittaa moista älyttömyyttä. Kuitenkin poliiseille ei riitä määrärahoja ja väkeä kentällä on liian vähän. Myös moni muu ala kärsii henkilöstövajetta, mutta minun verojani ohjataan sinne, minne en niiden halua mennä.

Listaa voisin jatkaa loputtomiin, mutta tässä tällainen pieni pläjäys ja siirryn pikkuhiljaa huomisen tekstiin.


torstai 26. lokakuuta 2017

Kaikki nettiin

Niin kiirettä on ollut puutarhasektorilla (sillä harvinaiset aurinkoiset päivät oli hyödyksi käytettävä), ettei tänne ole ehtinyt ja nyt vapaa-ajan tarjosi 15 cm ensilumi, josta ei todellakaan jää kenellekkään epäselväksi, että maa on valkoinen, mutta asiaan.

Eilisaamun aviisissa oli mielenkiintoinen uutinen, jossa Arkadianmäen pellejoukko on suunnitellut, että kaikki viranomaisasiat menevät netin kautta ja ohjelman nimi on Suomi.fi. Suunnittelevat vielä, että sieltä voitaisiin myös viestittää ja esimerkkeinä mainittiin poliisin ilmoitus, että passi on nyt haettavana ja veroviranomainen muistuttaisi veroilmoituksen täyttämisen olevan nyt ajankohtainen. Tosin tämä vaatii mobiililaitteen ja siihen ladattavan sovelluksen. Kai siihen vielä tulee muistutus, jossa kehoitetaan kiinteistöveron maksusta, sillä laskuhan tulee jo keväällä ja iso osa kiinteistöjen omistajista maksaa sen myöhässä.

Tämä perustuu samaan kuin Kanta.fi, jossa on terveystiedot ja kirjautuminen pankkitunnuksin. Pankkitunnuksilla kirjautuminen on jo moneen viralliseen, kuten esimerkiksi Kelaan. Monet pankit vielä lähettävät paperiset tunnuslukukortit postitse kotiin, mutta Nordea päätti, että vuoden vaihteessa moinen vanhanaikaisuus joutaa romukoppaan. Vaihtoehtona on mobiilimaksaminen ja mainostetaan, kuinka nopea se on. Toinen vaihtoehto on tunnuslukulaite ja tämän vekottimen olen livenä nähnyt, eikä kehua voi ideaa. Koko muistuttaa pankkikorttia ja paksuus bussikorttia. Sen näppäimistö on pieni ja huonosti valkoisesta pohjasta erottuva. Tämä on vaikea käsiteltävä, jos sormet eivät ole hoikat pianistin sormet tai käsissä toimintavajetta. Pidän myös moista laitetta helposti kadotettavana, kokonsa puolesta. Tästä myös mielestäni syntyy turvariski.

Nyt päästäänkin artikkelin mielenkiitoiseen vaiheeseen eli vanhukset. Puoli miljoonaa yli 65-vuotiaista ei omista älypuhelinta ja itselleni ei sellaista tule, vaikka olen alaikäinen tuosta ryhmästä. Minulla on ja tulee olemaan puhelin, jolla voi soittaa ja lähettää tekstiviestin. Jos taas haluan katsoa netistä jotain tai toimia siellä (kuten näiden kirjoitusten laatiminen), niin käytän tietokonetta ja katselen asioita 24" näytöltä sekä ergonomisesti suunnitellulta "työpisteeltä". En todellakaan halua niska kenossa tuijottaa kämmenen kokoista lättyä ja siitä johtuvia terveyshaittoja, kun niitä on omasta takaa ihan riittävästi.

Monet tuon ikäryhmän ylittäneitä ei edes omista tietokonetta. Monelle sen käyttäminen on pakkopullaa, kuten äidilleni. Sairaala maailmaan tietokoneet tuli rytisemällä ja niitä markkinoitiin kuin toimistoihin eli työtä helpottamaan. Näin ei tapahtunut ja ohjelmat olivat alkeellisia ja monimutkaisia käyttää ja tätä ne ovat yhä vieläkin. Kun prakaavia ohjelmia joutui käyttämään pakosta, niin ei se parantanut suhtautumista noihin laitteisiin. Hän sanoikin, että tekee tällä vain pakolliset ja pelaa pasianssia ja muu ei kiinnosta vähääkään eikä halua edes oppia. Tiedän myös paljon minua nuorempia, joita tietokone tai älypuhelin ei kiinnosta pätkääkään. Myös heidän on siis pakko siirtyä käyttämään palvelua, jota eivät tunne omaksi. Tämän lisäksi on joukko ihmisiä, jotka eivät voi vammansa tai sairautensa vuoksi käyttää tietotekniikkaa sujuvasti.

Artikkelissa mainittiin myös se, että useat yli 65-vuotiaat ovat pienituloisia, joten tietokoneen tai älypuhelimen hankinta on rahallisesti täysi mahdottomuus. Tämä koskettaa kyllä kaikkia pienituloisia. Toki halpahallin vehkeitä on tarjolla, mutta halpojen koneiden ongelma on armoton hitaus ja monet netin tarjonnat eivät toimi niillä. Tämä on suuri haitta sivustoilla, joissa on aikakatkaisu, kuten pankeilla. Täten heidän mahdollisuus tehdä asiat verkon kautta ovat olemattomat.

Kävin itse katsomassa tuon Suomi.fi etusivun. Kun on kyse valtiollisista tai kunnallisista järjestelmistä, niin ei todellakaan tullut yllätyksenä, että sivut ovat osittain vajavaiset tai kokeiluasteella. Paljonko tuohonkin suunnitelmaan on jo tähän mennessä palanut veromarkkoja? Odotan kauhulla tuota Sote sekoilun ja maakunta uudistuksen rahan polttoa, kun yritetään saada ohjelmia toimimaan yhteen ja entisetkin viat korjattua. Mielestäni näyttää siltä, että suunnittelijat ovat pihalla kuin puutarhatontut ja koko hommasta. Yleisin munaaja on tuo Tieto, jonka IT-ratkaisut ovat olleet jo kauan vitsien aiheena ja tästä touhusta ovat vitsit vähissä, kun ajattelen käyttäjiä.

Nyt peräänkuulutan palveluja, joihin jokaisella on mahdollisuus. Monia palveluja on kyllä tarjolla heille, jotka eivät maksa penniäkään veroja ja elävät verovaroilla eli tulijat. Meille verojen maksajille ei ole palveluja enää. Tässä kohtaa on hyvä ottaa esille pankit, joilla on noita huolto- ja muita katkoksia ihan tarpeeksi ja ainoa vaihtoehto on käteinen, mutta monenko lompakosta sitä enää löytyy. Automaativerkostoa on pienennetty ja pankeista saa rahaa vain lyhyen hetken. Ken on vastuussa, jos jotain tapahtuu, kun palvelu ei toimi ja kansalainen jää tyhjän päälle?


lauantai 14. lokakuuta 2017

Taivaanrannan maalarit

Erilaisia medialähteitä lukiessani parin viimepäivän aikana olen tullut huomanneeksi, että kansanedustajamme ovat ryhtyneet taivaanrannan maalareiksi ja näiden ideat menevät jo kovaa ja korkealla terveen järjen yläpuolella. Luonnollisesti, jos joku kehtaa arvostella, niin seurauksena suunnaton mielipaha ja väärin ymmärretty kuplasanoma.

Aloitetaan Pilvi Torstin (SDP) kokemasta järkytyksestä, kun pienelle kummitytölle, Kolumbiasta adoptoitu, selvisi, ettei hänestä voi tulla presidenttiä Suomeen, koska ei ole syntyperäinen suomalainen. Tämän järkyttävän havainnon pohjalta täytyi tehdä lakialoite, että moinen vääryys saadaan poistettua lakikirjasta, sillä sehän edustaa täyttä rasismia ja on vielä vanhanaikainen. Toivon hartaudella, että tällainen pelleily esitys koskaan toteudu.

Seuraavan sitten läiskäisi Anna Kontula (VAS) ilmoille suuren mielipahan aiheuttajan eli se, että EU ja ETA alueilta tulevat ovat etulyöntiasemassa työpaikkojen suhteen, kuin em. alueiden ulkopuolelta tulevat. On se niin värin, kun afrikkalainen monialaosaaja ei voi tulla töihin Suomeen ilman harkintaa. AY-liike ei oikein innostunut riittävästi Annan ideasta ja siitähän piti luonnolisesti vetää säkki kaupalla härkäpapuja nenään ja vertasi AY-liikkeen sanomisia teinikiukutteluksi. Me luonnollisesti tiedämme, että näiden työllistyminen jää muutamaan prosenttin ja monialaosaaja ei todellisuudessa osaa yhtään mitään. Anna ei taida tietää, että koulutuksillani en voi suoraan työllistyä edes EU:n alueella ennen kuin olen opiskellut maan turvallisuussäädökset ammattialalle, sillä ne ovat maakohtaisia.

Näitä riittää kyllä, mutta laitetaan lopuksi tosi uutinen eli Kela hylkää yhä enemmän työkyvyttömyyseläkkeitä ja se ei kyllä hämmästytä, että ne ei itsekään tiedä syytä tähän. Vastaus tähän löytyy vakuutuslääkäreistä, joiden anatomia ja fysiologia on täydellisen harhaoppista. Tämän voi päätellä Kevan ylilääkärin allekijoittamasta lausunnosta, jossa polvien nivelrikko ei ole kantavan nivelen vaiva eikä näin ollen vaikuta työntekijän työkuntoa alentavasti.


maanantai 9. lokakuuta 2017

Henkkarit uusiksi

Luin juuri uutisista, että on perustettu työryhmä valmistelemaan henkilötunnusten uusimista. Olihan taanoin uutinen siitä, että henkkarit uhkaavat loppua kesken. Uutisessa kerrottiin myös biomeerisen tunnistamisen mahdollisuudesta. Odotan mielenkiinnolla mitähän tästäkin tulee.

Biomeerisen tunnistuksen luulisi olevan yhtä hankala kuin valokuvakin. Lapset muuttuvat nopeasti ja aikuisillakin vuodet, kilot, sun muut muuttavat nassua, joten miksi ei sitten muutakin. No, nähtäväksi jää.

Hieman uutisessa huolestutti, että nykyiset tunnukset ihmisillä vaihtuvat myös. Itse ajattelen ikä-ihmisiä, muistihäiriöisiä, tms. Onhan tavanomaista, että henkkarit kysytään suullisesti, esimerkiksi vuodeosastolla laboratoriohoitaja sen kysyy. Muistaako Tauno 95 v. sen, että tunnus ei olekaan enää se tuttu 090522-123T (tämä on täysin hatusta tempaistu, mutta saattaa ehkä osuakin, mutta tätä tulen tarvitsemaan jäljempänä) vaan ihan jotain muuta, joka nyt ei sattumalta muistu mieleen, esim. 0€0£2#1¤1%. Tämän vuoksi toivon, että työryhmä pitää näppinsä irti tästä ideasta.

Henkkareissa on kyse iästä ja viivan taakse tulee kolme satunnaista merkkiä. Neljän merkin kolmas on naisilla parillinen ja miehillä pariton. Tämä on saanut torvisoittokunnalla varustetut transsit hepuliin. Kun värkit on vaihdettu rajun hormoonikuurin avustuksella, niin on saatu tuo kolmas merkkikin muutettua oikeaksi, mutta siltikin se on niin väärin, että ihmisiä jaotellaan kätilön todetessa sukupuolen ulkoisien värkkien mukaan. Etenkin kun vanhoissa todistuksissa tuo kolmas merkki on ja pysyy kuin paska Junttilan tuvan seinässä ja edes liekinheitin ei saa sitä katoamaan. Jos tuosta transjutusta voukataan noin, niin miksi ne ei voi kertoa, että olen muuttunut henkilö? Mikä siinä on vaikeaa, kun muuten julistetaan metelillä kuin lätkämatsissa konsanaan.

Onnea työryhmälle, mutta pitäkää nyt ihmeessä jalat maassa ja realiteetit ilmassa.


maanantai 2. lokakuuta 2017

Kuninkaan ja kenraalin hengessä

Eilinen vaalitilaisuus Espanjan Kataloniassa päätti demokratian. Katalonia on pyrkinyt itsenäistymään jo kauan, mutta se on lopetettu heti alkuunsa ja erityisen innokas moisen intoilun lopettamiseen oli kenraali Franco. Kuningas Filip II oli harras katolinen, joka vei inkvisiittion Amerikkaan asti. Kumpikaan herroista ei niskoittelua katsellut ja välit erimielisten kanssa selvitettiin viimeisen päälle, joten niskoittelijan niska poistettiin pysyvästi.

Oli jo pitkään tiedossa, että Katalonia järjestää kansanäänestyksen itsenäisyydestä. Kuitenkin Espanjan pääministeri Mariano Rajoy reagoi viime tipassa ja munasi sitten koko homman kerta heitolla. Ensin häiskä ilmoitti, että äänestys on laiton ja toiseksi marssitti puolisotilaallisen poliisin tukahduttamaan moisen hölmöilyn. Jos häiskä olisi toiminut fiksusti, niin olisi antanut äänestyksen sujua kaikessa rauhassa ja sitten julistanut, että äänestys on perustuslain vastainen. Kaiketi tuo eteläinen veri on oikeasti kuumempaa.

Ihmiset alkoivat äänestää sankoin joukoin vastustuksen vuoksi ja monella äänestyspaikalla näytti meno olevan demokratian vastaista. Poliisin pitäisi suojella kansaa, eikä pamputtaa ja ammuskella kumiluoteja rauhallisesti liikkuvaan väkijoukkoon. Palomiehet yrittivät turvata äänestäjiä, mutta saivat pampusta siinä missä muutkin. Poliisi esti äänestyspaikoille pääsyn, katkaisi internet yhteyden ja tuhosi äänestysuurnia. Jotenkin tuli tuo inkvisiittio mieleen, sillä siinähän roviolla poltettiin vääränlainen materiaali.

Valtioiden päämiehet ja ministerit ovat olleet hyvin hissukseen. Kenelläkään ei ole ollut kanttia tuomita moista väkivallan käyttöä omia kansalaisia kohtaan, joka tapahtui vielä virallisella tasolla. Myös media on hiljaa viranomaisten harjoittamasta väkivallasta, mutta toki Mariano Rajoy:n ilmoitus poliisin hyvästä toiminnasta on kirjattu ylös. Sanoisin em. toimintaa rikolliseksi.

Katalonian 7,5 miljoonasta asukkaasta noin 90 % sanoi sí ja käsittääkseni se on sillä selvä. Vanha kuningaskunta haluaa taas hallita itse eikä korruptoituneen Espanjan hallinnon alla. Vauras maakunta haluaa olla omillaan.

Kun julkinen ei ole moista väkivaltaa valtion toimesta tuominnut, niin arvelen, että EU on jälleen kerran pahan alku ja juuri. Onko tulevaisuuttamme se, että rynkky kourassa valvoo poliisi ja armeija, ketä äänestämme?

torstai 28. syyskuuta 2017

Suomi 100 vuotta osa XVII

Saagan tämän kertaisen osan voisi hyvin aloittaa klassisin sanoin: "Oli synkkä ja myrskyinen yö", sillä huomasin vuosipäivän koittaneen, joten kirjoitan vuodesta 1994 (loikkimista vuosista ja vuosikymmenistä tämä kyllä on, mutta...). Tänään tuli 23 vuotta autolautta Estonian uppoamisesta. Klo 1.15 laivan keulavisiiri repeytyi irti kovan myrskyn runtelemana.

Hätäkutsun saaneena, lähtivät useat autolautat kohti onnettomuuspaikkaa, mutta huono sää, kova tuuli ja allokko vaikeuttivat paikalle päästyä. Estonian nopea uppoaminen, pelastuslauttojen huono käyttö ja henkilökunnan kyvyttömyys toimia hätätilanteessa (olihan miehistö useasta maasta) johti siihen, että laivalla olleesta liki 9/10 osaa menehtyi.

Jo 1960 - 1970 luvuilla oli pelastusyhteistyötä eri laitosten ja vapaaehtoisten järjestöjen välillä. LA-radioilla oli oma luvallinen kidetaajuus, joilla yhteydet toimivat. Estonian uppoaminen paljasti, ettei yhteistyö pelannut enää ja suuronnettomuuksiin ei enää osattu varautua. Em. mainituilla vuosikymmenillä oli useita suuronnettomuusharjoituksia ja itse olen nähnyt kaksi kaitafilmiä, joissa ensimmäisessä oli syvään rotkoon kaatunut täysi linja-auto ja toisessa metsään pudonnut matkustajalentokone. Poliisi, palo- ja pelastuslaitos, hälyytetyt ensiapuryhmät ja jopa armeija tekivät saumatonta yhteistyötä. Kaiketi tämä unohtui tai unohdettiin kasarin kuohuissa ja yhdeksänkymmenen talouskurimuksessa. Vasta tämä katastrofi aloitti nämä uudelleen.

Suksikaamme nyt eteläiseen Suomeen ja noin 800 km² kaupunkiin, jossa saatiin karvaasti kokea, mitä tarkoittaa tietokatko. Tuo kaupunki tiesi, että meri on hyvä ystävä, mutta myös pahin vihollinen. Terveyskeskus oli tuohon aikaan tavanomainen eli vuodeosaston sairaanhoitaja hoiti ensiavun yöaikaan, osaston töiden ohessa. Tarvittaessa herätettiin päivystävä lääkäri potilasta katsomaan. Aamuyön tunnit kuluivat vitkaan ja kun rauhallista oli, niin päättivät avata TV:n ja katsoa tekstikanavan uutiset. Ruudulle vieri tietoa onnettomuudesta ja hetkeä aikaisemmin kuulunut hilpeä puheensorina vaihtui täyteen hiljaisuuteen. He tajusivat, että pian olisi ovella ensimmäinen, sillä linnuntietä he olivat lähin ja kopterit olivat jo ilmassa.

Niin osastolla, kuin ensiavussa oli puhelin, johon hätäkeskus ilmoittaa kiireellisistä asioista oli ollut täysin hiljaa. He tiesivät, että ensimmäinen uhri on täällä kohta. M sanoi G:lle, että NaCl pussit mikroon ja heti. C sai tehtäväkseen herättää lääkärin ja kerätä peitot ja muut tarvittavat. M soitti nopeasti lisähenkilökuntaa, sillä suuronnettomuuksia varen oli yhä soittolistat, mutta pitivätkö paikkansa, oli arvoitus, kun päiväys paperin yläreunassa oli liki kymmenen vuoden takaa.

M sai kuin saikin yhteyden muutamaan henkilöstöstä ja ilmoitti aluesairaalaan tilanteen. Ensiavun ja osaston taukotilojen mikrot kilahtivat merkiksi, että tippapussit olisi lämminneet. Samalla kaartoi pihaan auto, joka toi ensimmäiset kylmettyneet uhrit. Ei mennyt kuin hetki, saapui myös apujoukot ja välitön hoito saatiin käyntiin.

He kaikki tekivät parhaansa siinä tilanteessa, niillä eväillä kuin heillä oli ja kunnia heille siitä.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Kieli poskella

Voi että on minulla riittänyt naurua, aina kyyneliin asti, sillä aamun aviisissa oli hetki sitten tiedonanto, että toimitus on päättänyt kutsua eduskunnan puhemiestä puheenjohtajaksi. Tämän perusteluna on se, että nykyinen puhemies onkin naaras puolinen ja tasa-arvon vuoksi ei häntä voi nimetä puhemieheksi. Johan pomppasi taas kerran.

No, aamun aviisin yleisönosasto olikin sitten tänä aamuna täynnä kommentointia. Joista ensimmäisenä valikoitui sanan puliukko ja kirjoittaja unohti, että on myös puliakka. Kirjoituksissa veistetiin kaikki mahdollinen valikoima mies ja nainen alkuisista tai loppuisista sanoista. Jotenkin alkaa tuntua siltä, että tämä tasapäistäminen menee jo yli äyräiden.

Itselle tuli mieleen, että onko toimittelijalla mennyt puurot ja vellit sekaisin vai onko jonkin asteinen ideologinen ongelma oman kopan ja henkilötunnuksen kanssa. Takavuosina oli hieno dokumentti aiheella "Miksi mies ei silitä" jossa perehdyttiin aivojen toimintaan ja puututtiin stereotypioihin. Tämä päivänä kun katselee, niin parhaat kokit ovat miehiä. Ennen kokkaus liitettiin vain naisiin, mutta tässä asiassa on muutos tapahtunut.

Ennen oli miesten ja naisten ammatit, mutta ajat ovat muuttuneet. Tarhan tädistä on nyt tullut tarhan setä. Nainen voi olla armeijan upseeri ja mies johdon sihteeri. Jokainen käyttäköön omia tietojaan ja taitojaan työssä, jonka kokee omakseen. Tiedän miehiä, jotka ovat loistavia käsitöissä ja nyt en tarkoita metalli- ja puutöitä. Ammoin kultaseppä oli mies, mutta jo Fabergenin munien suunnittelijana toimi nainen, jopa niiden tekijöinä.

Tämän ilmiön vuoksi joutuu pannaan myös Matti Eskon esittämä Rekkamies ja vain siksi, että se päättyy sanaan mies. Lea Lavenin esittämä tumma nainen (Cher Black Lady) joutaa romukoppaan jo siitä syystä, että laulussa esitetään nainen liian voimakkaana ja se liittyy vielä kotoiseen vähemminstöömme sekä pettämiseen, joska pohjaa siihen, että nainen on pahan oma.

Johtuuko tämä kaikki nyt tästä homohypetyksestä, jota minä en ymmärrä.  Järjestetään pride kulkueita, joissa on lapsia ja vanhuksia, jotka tuskin tietävät, minkä vuoksi marssitaan. Pappi kiinnitti itsensä jalkapuuhun ennen kirkolliskokousta, kun oli vihkinyt samaa sukupuolta olevia. Mediahuomiota vai  säälipisteiden keräystä. Minusta pappi saisi mennä hoitoon.

Itse en enää usko, että homous, lesbous, tms. on kovinkaan onnellinen olotila. Jos ihminen on onnellinen parisuhteessa, niin miksi näillä sateenkaariporukoilla se pitää aina tiedottaa. Minua ei kiinnosta punaisen puupennin vertaa se, että henkilö tiedottaa, että huomasitko, että olen homo, vaikuttaako se jotenkin EL Ninoon, en usko. Vielä vähemmän kiinnostaan informaatio: "Tiedätkö, että olen lesbo". Sulattaako se mannerjäätikköä, epäilen pahasti. Ja sokerina pohjalla yksi upea lyyli, joka kertoi, että arvasithan, että olen poika ja nyt on peppu vähän arka. Saanen kysyä, mitä tuolla informaatiolla on minulle merkitystä.

Mistä on tullut tämä Disneyn kerubi ilmiö on rantautunut tänne? Nämä kerubihahmot ovat olleet sukupuolettomia ja ampuivat rakkauden nuolia. Toisin on tänään, sillä siivet kantavat yhä korkeammalle ja jalat ovat kaukanan maan pinnasta, mutta rakkautta ampuvat jousipyssyt ovat vaihtuneet jalkajousiksi ja tuhon välineiksi.


perjantai 15. syyskuuta 2017

Suomessakin voi kuolla nälkään päivitys

Tarkoitukseni oli keventää vihdosta viimein, mutta ei onnistunut, sillä media tarjosi hyvin ikävän uutisen. Satuin lukemaan pitkästä aikaa Hangötidingenin ja kertomus oli järkyttävä, sillä kotihoidossa oli vaikeasti muistisairas vanhus, jolla oli kodinhoitosopimus. Käyntipäiväkirjan mukaan vanhuksen luona ei oltu käyty edes joka päivä ja ravitsemus- ja lääkehuolto hunningolla. Vanhus kuoli viikon kuluttua aliravitsemukseen ja -lämpöisyyteen. Täten päivitän tämän vanhan kirjoitukseni ja uusi olisio jatkuu taas lopussa, mutta lukekaa tuo kuuden vuoden takainen ensin.

Näin otsikoi lehdet. Kyseiseen otsikkoon liittyy Ruotsissa tullut tapaus, jossa vanhainkodissa kuolleen iäkkään ihmisen kuolinsyyksi paljastui aliravitsemus. Aliravitsemushan on tila, jossa ihminen ei saa riittävästi energia- tai suojaravintoaineita. Pitkään jatkuvana se tunnetusti aiheuttaa kuoleman.

Kuten tiedämme lehdistön kirjoittelevan termejä miten sattuu, niin käytän samaa kirjoitusasua, vaikka se virheellinen onkin eli yleislääketieteen emeritaprofessori Kivelä ei hautonut vastausta kanan tavoin kysymykseen: "Voiko tämä tapahtua Suomessa?".

"Olen vakuuttunut siitä, että Suomessa kuolee vanhuksia nälkään. Ja nimenomaan ympärivuorokautisissa palvelutaloissa, pitkäaikaishoidossa ja laitoksissa ja myös kotihoidossa". Sanoo tämä professori. Mielenkiintoista, että tuo kotihoito oli viimeisenä ja hän uskalsi sen julkituoda. Ei ole ensimmäinen eikä edes viimeinen nälkiintynyt, jota kotihoidosta tulleena aloitin varovaisesti ruokkia (nyt olen toki nuo työt jättänyt). Vatsalaukku oli kutistunut niin pieneksi, että annokset oli aloitettava kolmesta pienestä lusikallisesta, muutoin tuli ylös kaikki. Hitaasti ja hiljaa saatiin tilanne taas korjattua ja ihminen söi itse ja halusi ruokaa.

Miksi syyllistetään hoitopaikkoja? Myönnän nähneeni hoitajia, jotka ottavat ruokatarjottimen potilaan edestä pois ja sanovat, että no jos ei maistu, niin ei sitten. Nämä hoitajat ovat Terhikki-rekisterissä ja päteviä muka (ei kertausharjoituksia). Meidän osastolla oli aikoinaan hoitoapulainen ja paras ruoka- ja perushuollon ammattilainen vaikka hänellä ei hoitoalan koulutusta ollutkaan. Hoitoapulainen oli muinoin perushoidollisen työn avustaja ja moni heistä opiskeli sitten hoitoalan ammattitutkinnon. Hän opetti minuakin, silloin aivan vihreää hoitaja. Ei nähnyt nälkää edes tämä dementoivasta sairaudesta kärsivä vuodepotilas, jolle hitaasti ja hartaudella lusikalliset tarjottiin, vaikka hän oli näitä harvinaisia muistihäiriöisiä, joiden sairaus oli edennyt jo niin pitkälle ettei häneen saanut edes katsekontaktia.

Sitten ovat nuo ravitsemusterapeutit, jotka viisaasti määräävät suosituksiaan. Parashan taitaa olla tuo Puska. Mitähän se sanoisi kun syöpään kuolevalle potilaalle annoin 1½ litraa rasvaista piimää, kun häntä yöllä janotti. Janon sammuttua potilas kiitti. Useat sairaudet tekevät sen, että suussa ei maistu mikään. Itse en pysty veden kanssa ottamaan lääkkeitäni. Täytyy olla mehua tai muuta. Lasareeteissa mietin, että miksi on aina se vesilasillinen. No yksi totesi, että vesi on paras juoma ja terveellinen. Entä jo suu ei maista nukutuslääkkeiden jälkeen mitään? Tunteja seissyt vesilasillinen maistuu pahemmalle kuin taskulammin kossu.

Ja sitten tämä väliotsikko: "Kevyempiä nostella". Näille ihmisille olisi tuo painon pudotus pitänyt aloittaa jo ennen sairastumista. Jos joudutaan varaston tavaravaaka hakemaan, että saadaan paino (perusvaaka mittaa 150 kg:n asti) ja vaaka näyttää 210 kg on jo liian myöhäistä. Nosta siinä nyt sitten kansalaista päivittäin, useita kertoja ja alle sadan kilon ei edes neuvotella. Muistan tämän kansalaisen, jolle jouduttiin hankkimaan erikoisleveä sänky. Kun hänet saatiin vaa'alle niin osaston puntari ei riittänyt ja varaston tavaravaaka heilahti lukemaan 187 kg. Muilla aloilla on jatkuvan nostamisen rajana 25 kg. Hoitajat toteavat usein, että työteko alkaa vasta sadasta kilosta.

Kun ihminen kieltäytyy syömästä, niin pitääkö häntä pakkosyöttää. Hanhenmaksan saamiseksi hanhia pakkoruokittiin eli kupuun tungettiin väkipakolla sapuskaa. Nykyisin tämä on eläinrääkkäystä. Onko eläin paremmassa asemassa kuin ihminen? Possujen vikoja videoivat nuo piipertäjät. Napatyrä possulla on katastrofi, mutta harvalta ihmiseltä sitä korjataan.

Tässä kertomus elävästä elämästä. Eräs potilas piti makeasta ja omaiset toivat hänelle makeisia ja muita makeita herkkuja. Hän oli muistisairas. Omaiset kysyivät häneltä, että mitä hyvää hän on saanut tänään. Potilas sanoi: "Minä en saa koskaan mitään hyvää". Suklaarasia oli liki tyhjä ja pöytälaatikossa puoliksi syöty suklaalevy. Omaiset syyttivät hoitajia, että he varastivat potilaan herkut. Osastolla oli tapaamishuone, jossa läheiset voivat keskustella rauhassa potilaan kanssa ja myös keskustella omahoitajan kanssa. Omahoitaja sattui olemaan töissä ja meni tapaamaan läheisiä, jotka syyttivät hoitajia. Potilas nautti suurella innolla kermamunkkia ja omahoitaja kysyi: "Mitä hyvää syöt". Potilaan vastaus oli: "Minä en koskaan saa mitään hyvää". Silloin vasta selvisi läheisille, ettei makuaisti enää toiminut, vaan hän söi vanhasta tottumuksesta. Kukaan ei ollut varastanut hänen herkkujaan.

Jos sinulle ei ruoka maistu. Tahdotko, että tuuppaan sen väkisin suuhusi? Tässä vanhan hoitajan toteamus: "Lääkäri vaatii potilaan nauttivan tämän verran, omaiset huutavat, ettei potilas saa ruokaa, potilas sanoo, ettei halua, moraali kieltää nälkään tappamisen ja etiikka väkisin syöttämisen". Missä kulkee kultainen keskitie?

Kotihoito on tänäpäivänä pop ja ikävä kyllä on se, että entismaailman kotisairaanhoitoa ei enää ole. Kotona hoidetaan yhä huonompi kuntoisia vanhuksia ja valitettavan monella on jo pitkälle edennyt muistisairaus. Itse muistan takavuosilta pariskunnan, jossa se vähemmän muistisairas yritti hoitaa sen enemmän muistisairaan ja lopulta tämä enemmän muistisairas saatiin sairaalaan. Tämäkin tapahtui omaisten vaateesta. Tämä potilas oli jo todella huonossa kunnossa; aliravitsemuksesta kärsivä, kuulo olematon paksun vaikkukerroksen vuoksi, pakarat kuin sarvikuonon nahkaa, sillä istumiset olivat pitkiä ja vaipat vaihtamatta. Tässä kohtaa ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin vanhainkoti, mutta silloin niitä vielä oli.

Toisin on tänään. Yhä useampi vanhus joutuu asumaan kotonaan vaikka kunto ei siihen riitä. Ei ole pitkä aika siitä, kun vanhuksen kotona tapahtui vesivahinko ja arvatkaa paljonko se tuli maksamaan vanhukselle, sillä muistihäiriön vuoksi, hänet katsottiin syylliseksi. Montako tulipaloa on syttynyt vain sen vuoksi, että muistihäiriöinen tai toimintakyvytön vanhus asuu yhä kotona. Ja kotisairaanhoito loistaa poissaolollaan.

Tietysti on myös muistettava, että muistihäiriösairaudet tuovat käyttäytymisen ja luonteen muutoksia. Tämä aiheuttaa myös sen, ettei kotisairaanhoito pysty käymään ja tämä on turvallisuus kysymys (haluatko, että sinua tervehditään haulikolla). Tosin minun on todettava, että kotisairaanhoito on jäänyt ajasta jälkeen ja pahasti. Kotipalvelu on ajettu alas jo 1990-luvun lamassa ja siitä se ei enää noussut koskaan.

Hoitolaitoksissa minua raivostuttaa se, että hoitaja pistää päälle läsnäolonapin, jolloin kaikkien soittokellojen äänet kantautuu huoneeseen. Olisiko sinusta mukava aterioida, kun tiedät soittokellojen kilinöistä, että hoitajaa tarvitaan muualla? Itse en tuota toimintoa käyttänyt ja sain "uudelta" päälliköltä jatkuvasti nuhteet, mutta minulle oli tärkeämpi, että vanhus sai ruokarauhan.

Kotihoidon epäonnistumisista saa usein lukea ja se herättää kysymyksen eli mikä mättää? Henkilökuntaa liian vähän hoidettavien määrään? Tämä pitänee paikkaansa, mutta sitten tullaan tähän yliarvostettuun tietoteknikkaan, joka tökkii vähän väliä. Hoitohenkilöstö ei saa tarvittavia tietoja ja tämän vuoksi asiakas "unohtuu", kun järjestelmä ei ole toiminut. Tiedon siirto myös tökkii, sillä ohjelmat eivät neuvottele toistensa kanssa ja sitten on vielä tuo tietosuoja, joka on loputon suo. Epäilen suurimmaksi syyksi byrokratian loputtomia rappusia, jossa puutteellista tietoa kulkee virkahemmolta toiselle ja kukaan ei virkansa puolesta pysty ottamaan kantaa, sillä se kuuluu toiselle hallinnon alalle.

Sitten itse ruokaan eli onko se peruslaitosmössöä vai Ruokaa. Kun ihminen ei pysty syömaan kuin jauhettua ruokaa, niin miksi se pitää sekoittaa oksennuksen näköiseksi mössöksi? Sen pystyy tarjoilemaan, vaikka pikkulusikalla, siististi, jos on halua ja kertoa vielä lusikallisen sisältö (kalaa ja muusia tai kaalisalaatti kastikkeella). Moni laitosruoka ei maistu miltään ja yllättäen siinä on paljon enemmän suolaa, kuin kotiruuissa. Monelle toimitetaan kotiin näitä laitosmössöjä, mutta siellä ei käy ketään huolehtimassa, että edes mössö tulee syödyksi. Ikäväkseni olen nähnyt myös näitä mössöjä, jotka ovat olleet todella aneemisia. Tämä oli pahin, minkä näin eli yksi kumiperuna, kaksi limaista lihapullaa, ruokalusikallinen kokkareista kastiketta ja salaatinlehdet, joiden parasta ennen päiväys oli mennyt jo ajat sitten. Söisitkö?

tiistai 12. syyskuuta 2017

Sipilän esitys

Pääministeri sitten meni ja esitti, että kiintiöpakolaisten määrä pitäisi nostaa 2000 elättiin vuositasolla. Nykyisistäkin kiintiösellaisista ei suurin osa täytä edes YK:n määritelmää pakolaisesta. Suomi on EU:n määritelmän mukaan täyttänyt kiintiösellaisten vastaanottamisen ja sitten Sipilä haluaa niitä vielä lisää. Ei käy laatuun.

Ensinnäkin, jos niitä pitää tänne raijata, niin ensin pitäisi saada tämä 2015 tuhotulvan asiat käsiteltyä. Kielteisiä päätöksiä turvapaikasta on tullut tuhansia ja yhä niistä suurin osa hilluu maassa paperittomina ja heille vaaditaan palveluita joka lähtöön ja valtiovalta siunaa tämän 5,3 miljoonalla ja maksajina ovat suomalaiset veronmaksajat. Varsinkin kun näille on järjestetty ohituskaistalta asunto, toimeentulotuki, ym. hyödyllistä ja tavallinen nauristaan jyrsivä suomalainen kelpaa vain tämän maksajaksi.

Uuvatit laimeasti tätä ilouutista vastustivat ja yllättäen puheen parsi kuulosti jokseenkin vuoden vaihteen aikaiselta. Tosiasiassa Suomi ja koko Eurooppa eivät voi elättää näitä Afrikan ja Vähä-Aasian ylimääräväestöä, jonka yksinkertaisena syynä on vain se, että ne lisääntyvät nopeammin kuin pystyvät niitä elättämään.

Tuki Suomessa tehty tutkimus samaa kuin tuossa läntisessä naapurissa, että tulijat ilmoittavat iäkseen jotain muuta kuin se todellisuudessa on. Suomessa tutkituista 83% oli vähemmän alaikäisiä vaikka toisin oli ilmoitettu. Tähän ilmiöön ovat osana salakuljettajat (ovat muuten avanneet uuden reitin Välimeren sijaan), jotka vinkkaavat, että alaikäinen saa helpommin turvapaikan. Usein taitaa nimikin olla jotain muuta ja tämä paljastui tuossa Turun yksittäistapauksessa. Jos järjellä ajattelee, niin eihän maahan pitäisi saada jäädä, jos se tehdään valheella. Jos valheen tai puuttellisen tiedon varassa saa tulla maahan, niin miksi meillä sitten terveydenhuollon väkeä on tuomittu, kun paperit eivät olekkaan olleet ihan sitä mitä pitää. Sanoisin, että kyseessä on mielenkiitoinen ristiriita.

Eräs epäili papereiden katoamisen ja valheellisin tiedoin saapuneiden syiksi vainoa (oikealla nimellä ja henkkareilla hiippakunta vaihtuu nopeammin) tai sitten ei edes tiedetä syntymäaikaa ja syrjäseuduilla ei papereita edes saa. Kun ikä ei ole häiskän hallussa, niin onko sitten sitä paljon puhuttua moniosaamistakaan. Tosin on varmaan näitä yksinkertaisia, jotka käyttävät islamilaista kalenteria, joka muistuttaa hieman juliaanista kalenteria, jonka vieläkin Jaakko heittää kylmän kiven naisten viikon päätteeksi eli heinäkuun 25. päivä, jolloin on vielä täysi kesä (no tänä vuonna se ei ole vieläkään päässyt käyntiin, mutta ehkä ensi vuonna).

Kun on viikon mediatarjontaa seurannut, niin rasistikorttipakat ovat kolahdelleen takaraivoihin kuin aussien bumerangit ja vihapuheeseen on puuttunut Twitterissään suuri poliisiherra ja on kovin huolissaan vihapuheesta, jota muuten ei oikeasti ole kriminalisoitu. Onko vihapuhetta tulijoita kohtaan se tosiasia, että Etelä-Suomen vankiloissa on jo soluja, joiden toiminta ei kestä päivänvaloa tai se, että em. mestoissa pottunokkainen vanki on jo harvinaisuus. Onko huoli turvallisuudesta vihapuhetta, sillä terrorin pelko on monelle suuri ja viime vuosien tapahtumat ovat osoittaneet tekijöiksi, juuri tulleet tai toisen, kolmannen polven tulijat. Entä puheet raiskauksista, joita tehtailevat tulijat, onko tämä vihapuhetta? Tosiasia kun on, että tuljat ovat miesvaltaisia (toisin kuin väitetään) ja riski syyllistyä raiskaukseen on 12-13 kertainen. Faktako on vihapuhetta ja fiktio ei?

Erityisesti mediassa on huomioitu se, että puheita esitetään nimimerkin suojissa. Tavallista on antaa kritiikkiä siitä, että ei uskalla omalla nimellä ja omalla naamalla sanoa sitä, mitä ajattelee. Tämä on kuitenkin hyvin kaksipiippuinen juttu eli on niitä, jotka louskuttavat sitä sun tätä ja nimimerkin suojissa. Sitten on niitä, joiden on pakko kirjoittaa sanomisensa nimimerkin suojissa ja olen yksi heistä. Nimeni on niin yleinen, että vastaanotoilla arvotaan toisen nimen perusteella, että kenellä tutkimusaika on ja entisen ammattini ja siihen liittyvien kaimojen vuoksi olen vastaanottanut puheluita, jossa pyydetään varmistusta eläkeretkeen tai sairaan lapsen noutamista päiväkodista. Nyt naurattaa sekoilu verottajan toimesta, mutta minulla on oikeasti täysnimikaima (ellei ole eronnut) ja henkkarit samat, mutta vain viimeinen merkki on eri, mutta sekin näppäimistön viereinen. Itse en halua yhdenkään kaimani joutuvan vastaamaan sanoista, joihin heillä ei ole osaa eikä arpaa.

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Ekopisteet ja lukutaito

Aamun aviisissa on jo useampana päivänä ollut kirjoituksia keräyspisteiden siivottomuudesta ja lakkauttamisista. Pisteisiin on myös tuotu tavaraa, jotka sinne eivät kuulu. Useita paikkoja hoitaa Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy.

Minulla ei ole autoa, joten olin hyvin tyytyväinen, kun tuossa kuuden kymmenen metrin päässä kotipihasta oli lehtien ja lasin keräyspisteet. Lehtilaatikko matkalaukkukärryn päälle ja menoksi. Eräänä päivänä sinne suksiessani, havaitsin, että loorat olivat kadonneet. Jäljellä oli enää UFF:n kaksi suurta keltaista looraa. Häviämisen perusteluna oli liian vähäiset paperin ja lasin määrät. Lumppuja varmaan sitten palautetaan looriin vähänkö ehkä paljon, sillä toiset kaksi keltaista looraa sijatseva vain 400 metrin etäisyydellä em. pisteestä.

Tuolla kauppakeskuksen pihalla on tuollainen Rinki ekopiste, jonka on suunnitellut tasan varmasti tyyppi, jolla ei ole hajuakaan pakkauksien koosta. Eräässä kirjoituksessa Ringin edustaja totesi sinne tuodun muovipakkauksia, jotka eivät ole kotitaloudesta kotoisin. Suosittelen kylläkin nyt metrimitan käyttöä. Tuolla, lähikaupan ekopisteellä, lojuu kymmenen litran vesikannuja, joita viereisessä marketissa myydään, mutta ne eivät mahdu muovikeräysastian luukusta sisään, joten ne jäävät lojumaan pisteen ympärille. Itse tehdyt ranskanperunat, omista perunoista on maailman parasta ja tätä varten ostan kolmen litran pöntön friteerausöljyä ja arvatkaas pari kertaa, mahtuuko em. pömpeliin.

Pahvipömpelin suuaukko on yhtä ahdas, joten sen ympärillä on aina pahvia, jotka eivät ole sinne sopineet ja sateen sattuessa liuenneet asfattin liukkaaksi matoksi (ja tänä suvena sitä vettä on todellakin tullut). Metallinkeräyspömpeli on erittäin epäonnistunut loora. Ennen oli moolokin kita, johon ämpäristä sai metalliromun vain kaataa. Nykyisessä loorassa aukko on suorakaiteen muotoinen, johon ei sovi edes uunipelti. Lehtien keräyspiste on samaa maata.

Eipä tuo homma toiminut edes kaatiksella. Kuten kaikki tietävät ilmiön, että autotallissa on kaikkea muuta kuin auto. Meilläkin oli sinne säilötty vähän kaikkea ja puoliso totesi, että tänne onnistuu hukkaamaan keskikokoisen taistelualuksen. Velipojan toimiessa kuljetuksen hoitajana, niin sain sieltä pois viimein läjän levinneitä kodinkoneita, joista jostain kumman syystä suurin osa oli tietokoneita (meillä taitaa olla niin raskaita tietoja koneilla, että uupuvat vähän väliä).

No, kaatiksella oli pisteet erilaisille kodinkoneille, mutta kyltistö oli hieman epäselvää tai sitten ihmisten lukutaito on olematon. Erään looran yläpuolella ilmoitettiin, että tähän looraan kuuluvat televisiot ja näytöt ja viereisen looran yläpuolella luki litteät näytöt. Em. loorassa oli sulassa sovussa niin litteitä, kuin paksujakin näyttöjä (ehkä tuojat eivät ole eläneet kuvaputkiaikaa). Erään looran yläpuolella ilmoitettiin vastaanotettavaksi muut kodinkoneet ja tietokoneet piti viemän halliin. Kuitenkin kaikissa loorissa oli sekalainen kokoelma tietokoneiden raatoja.

Itse pidän syynä ekopisteiden siivottomuuteen sitä, että ne ovat menneet pois asuntoalueilta ja sinne jotain viedäkseen, pitää se tehdä autolla, joten helposti sinne kulkeutuu muutakin. Ekopisteet ovat laajoja, joten miksi sinne ei voi viedä lavaa mööpeleille, joita sinne luvattoman usein jätetään. Toinen syy on ekopisteiden astioiden epäkäytännöllisyys. Otetaan nyt esimerkiksi tuo lehtien keräysloora. Kun kerran autolla sinne pitää mennä, niin minullakin on loora, johon kerään lehdykäiset. Entinen astia oli avoloora, joten kansi auki ja kaato eli kerralla loora tyhjäksi. Nyt joutuu looran laskemaan maahan ja pieninä erinä nostamaan ne lähes naaman tasolle (en ole pituudella siunattu, mutta tikarappuset on sentään keksitty). Suuri parannus olisi hyllytaso (laskettava kuljetuksen ajaksi), johon voin loorani laskea ja siitä lapota lehdykäiset sammioon, näin eivät pikkuiset papyrykset leviäisi sinne tänne.

Jos todellakin halutaan, että kierrätämme mahdollisimman paljon, niin ekopisteiden tulisi palvella kuluttajia ja niiden olisi sijaittava hyvin lähellä asuntoalueita, jotta se palvelisi vanhuksia ja autottomia. Taidan olla nyt yksi tympiintyneistä, jotka heittävät kaiken pihassa nököttävään jäteastiaan, kun ovat kyllästyneet nykyiseen järjestelmään. Nythän kotien roskiksien sisältö poltetaan energiaksi, mutta saattaa tulla tuimaa energiaa, kun astioihin päätyvät myös kaikki ongelmajätteet. Eikä tarvitse mennä ajassa kovin paljon taaksepäin kun viemäriverkostosta löytyi ajoneuvon jäteöljyt. Tätäkö tahdotaan?

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Ohituskaistalta

Alkuun oli tarkoitukseni keventtää tekstejä viimeaikaisten raskaiden tapahtumenn ja sen jälkipyykin johdosta, mutta päivän mediatarjonta ei siihen mahdollisuuksia antanut. Isisin riveihin on meiltä lähtenyt noin 80 tyyppiä, mutta tästäkään luvusta ei voi olla varma, sillä maan rakosiin piiloutuneista voi olla lähtenyt useampi. Turun yksittäistapauksen häiskähän oli lopulta jotain muuta kuin oli ja täten on ennustettavissa, että lähtijöitä täältä tai tuolta on enemmän ja sitten vaeltavat tänne.

Siis, noin 80 häiskää on lähtenyt taistelemaan terroristiyhteisöön ja nyt kun on pupu pöksyssä, niin hinku on tulla takaisin. Sitten suora lainaus: "Sisäministeriö julkaisi viime keväänä ehdotuksen viranomaisyhteistyöstä, jolla pyritään vähentämään uhkia edistämällä vierastaistelijoiden ja muiden alueella olleiden integroimista yhteiskuntaan muun muassa sosiaalipalveluiden avulla."

Kiva kuulla, että tällainenkin on sisäministeriössä suunniteltu, mutta mitään ei ole kerrottu meille, jotka maksavat tuon lystin. Ensinnäkin sisäministeriö olisi voinut tutustua tuohon 1990 somalien raidaamiseen tänne, joista ei ole ollut hyötyä yhteiskunnallemme kuin alle rattijuopumuksen määritelmän mukaan ja nyt sitten takaisin päästetään aivopestyt huligaanit, joista ei tasan varmasti enää tule yhteiskuntakelpoisia. Tämä on tiedetty jo kauan, sillä meilläkin on näitä, jotka ovat liittyneet muukalaislegoonaan ja tiedämme, että rauhtanturvaajilla on myös ongelmia siviilissä.

Kuten aikaisemminkin olen kirjoittanut, niin en edelleenkään ymmärrä kaksoiskansalaisuutta. Nythän meillä on näitä pakoloisia, jotka käyvät lomalla ensisessä kotimaassaan, josta he ovat vainoja paenneet. Hetkinen, vainoa paenneet käyvät lomalla entisessä kotimaassaan? Kyllä media kertoo näistä tapauksista suurin otsikoin. Jos maassa X kokee vainoa ja joutuu lähteen livohkaan, niin miten tällainen maa voi sitten olla turvallinen kyläilykierrokselle?

Jällen suora lainaus: "Vantaan kaupungin lausunnossa sisäministeriön ehdotukseen huomautetaan, että palvelujärjestelmästä puuttuu taistelualueelta palaaville tarvittava ”erityispalvelu ja erityiskohtelu”." Herää taa yksi kysymys, että miksi näille terroristeille tarvitaan erityspalveluja ja erityskohteluja? Ne ova tiensä valinneet, joten jos pupu menee pöksyyn, niin paikka on sitten mielisairaala, jotka maassamme on ajettu alas ja urakalla.

Nyt järjestemä on antamassa ohituskaistan näille häiskille. Jälleen suora lainaus: "Ministeriö huomauttaa, että oikeustajun kannalta voisi olla ongelma myöntää Isisin luota palanneille ”ohituskaista” yhteiskunnan palveluihin, kun muut kansalaiset joutuvat jonottamaan pitkään esimerkiksi asuntoa." Kyllä varmaan koettelee oikeustajua. Minä en ole sinne lähtenyt ja palvelut yhteiskunnalta ovat aina jääneet saamatta, mutta verorahat ovat kyllä kelvanneet ja nyt niitä on kaikin puolin vielä korotettu ja valtionvelkaa nostettu, että tämä kaikki saadaan kustannettua.

Miksi minun maksamilla verorahoilla pitäisi kustantaa näiden häiskien kotoutuminen? Eikö heidät pitäisi kotiuttaa sinne, mistä ovat tulleetkin. Lisäksi artikkelissa mainitaan jälleen kerran nuo näkymättömät naiset ja lapset, jotka ovat nähneet sitä ja tota. Kuitenkin artikkelissa käydään läpi vain sinne menneiden taistelijiden tilannetta ja edelleen kysyn, että mitä virkaa näillä häiskillä on täällä. Jos kerran lähdetään, niin kansalaisuus mitätöidään ja se siitä, joten takaisin hinkuminen on turhaa

Sitten taas lainataan: "Vantaan kaupungin palveluiden asiakkaina on ollut muutamia henkilöitä, jotka ovat palanneet taistelualueelta. Näissä tilanteissa on tarjottu sosiaaliohjausta ja mielenterveyttä edistäviä palveluita." Herää kysymys, että montako on jäänyt ilman palvelua, kun häiskiä on hoidettu? Panostetaanko nyt terroristeihin ja jätetään oma kansa hungolle? Herääpi monta kysymystä.

Seurava lainaus tiivistää monta asiaa: "Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ehdotukseen antamassa lausunnossa suhtaudutaan positiivisesti ”erityiseen tukeen” taistelualueelta palaaville vierastaistelijoille." Jep, Jep! Entä ne kaikki juursta järsivät, jotka eivät saa mitään. Meillä on satoja kodittomia ja asia on, että tämä keskustelu vaiennetaan. Vanhusten hoito on retuperällä ja lääkäriin pääsee 2-6 kuukauden päästä ja hammashoitoon ei edes neuvotella alle puolen vuoden ja sitten Arkadian mäen pellesirkus antaa terroristelle ohituskaistan palveluihin, joita tavis ei saa ja jos saa, niin siihen menee kuukausia ja heilahtaa tuo perin kulunut rasistikorttipakka.

Pitäisikö minunkin tarttua aseesen, että yhteiskunnalliset palvelut olisivat käytettävissä? Esmes tuommonen Scorpion pikkainen konemasiina. Voisin ehkä huvikseni vielä höpöttää jotain puutaheinää, joten paikka palveluissa olisi ehkä tarpeen, mutta taitaisi olla sitova MT3, joten se siitä.

No, ny on nää suojatyöpaikkalaiset, sitten lähtenyt puolustamaan näitäkin tulijoita, joten lainataan taas: "Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ehdotukseen antamassa lausunnossa suhtaudutaan positiivisesti ”erityiseen tukeen” taistelualueelta palaaville vierastaistelijoille." Miksi ne palaavat?  Ja vakava kysymys, että tarvitaanko heitä? Olen itse, vanhana hoitajana, hoitanut sotatraumapotilaita, joten tarvitseeko meidän terveydenhuolto hoitaa ilmaiseksi näitä, jotka ovat vapaa ehtoisesti lähtenyt sinne tappelemaan.


Kun on sinne lähdetty, niin paluu pitäisi olla mahdoton, mutta valitettavasti yhtieskuntatieteilijät hyväksyvät kaiken. Joten tervetuloa terooristi, meiltä saat hoitoa ja jos se ei tehoa, niin...

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Sopimuksia noudatettava

Tätä mieltä on presidentti Sauli Niinistö. Onko meidän noudatettava sopimuksia, jotka ovat meille haitallisia? Presidenttien ketjussa Tarja Halonen oli todellinen pohja noteeraus, mutta näyttää tämä nykyinenkin luisuvan kovaa vauhtia pohjalle.

Suora lainaus: "On siis syytä tehdä selväksi: Suomi ei voi sulkea rajojaan sulkeutumatta itse. Palaaminen rajatarkastuksiin lännessä ei estä turvapaikanhakijan maahanpääsyä; ei estänyt itärajallakaan pari vuotta sitten." Ensinnäkin tuo lainaus sisältää epäsuhdan. Lännestä käveli rajan yli yli 30 000 (ruotsalaisten ylijäämä, jolle valtio kustansi ilmaisen kyydityksen), kun itärajan yli tuli venäläisillä romuautoilla pari sataa. Vaikka meillä aiemmin oli rajatarkastukset, niin emme olleet mikään DDR, josta ei ulos tullut kuin hienoja piirros- ja animaatiosarjoja lapsille (esimerkiksi Nukku-Matti) ja kestäviä kodinkoneita. DDR:n pääsi ihminen sisälle, mutta ulospääsy olikin sitten eri juttu.

Se, että rajalla on viranomainen kysymässä: "Kukas sie uot, mistä sie tuut ja mitä siul on pussissas" ei ole sulkeutumista vaan kunniallisen valtion ylläpitämää järjestystä. Kunniallinen valtio tietää, ketä maassa oleilee, mutta nykyinen valtiomme on tiedostava valtio, jolle on yksi hailee, ketä täällä hilluu humanitäärisyyden nimissä. Edelleen en ymmärrä tuon tulvan mukana saapuneiden mukanaan tuomaa maallista mammonaa eli merkkivaatteet ja älypuhelimet, mutta lähes järjestään on henkkarit hukkuneet matkalla lukemattomien turvallisten maiden läpi. Turun yksittäistapauksen pääepäilty on käyttänyt useita nimiä ja onko viranomaisilla vieläkään tietoa, mikä on häiskän oikea nimi ja onko ikäkin jotain muuta kuin nyt tiedossa oleva.

Tuo länsi naapuri teki pistokokeen yksin saapuville lapsosille ja liki 80 % sijoittui haarukkaan 18-35 vuotta. Eräs epäsuhta on myös tässä pakolaiskeskustelussa se, että "virallinen taho" kertoo meille, että suurin osa tulijoista on naisia ja "lapsia", mutta erikoiseksi asian tekee se, että näitä naisia ja "lapsia" ei näy missään. Media esittelee meille ainoastaan näitä yksin saapuneita lapsukaisia, jotka ovat aina miespuolisia.

Sauli kyllä, myönsi, että tulijoissa on niitä, jotka eivät täytä turvapaikan hakijan kriteerejä ja niitä, joilla on pahat mielessä. Ainoa ikävä puoli tässä toteamuksessa on se, että tällaisia on joukossa liikaa, etenkin kun tutkitaan rikostilastoja tuon tulvan jälkeiseltä ajalta. Tappoja, murhia, ryöstöjä, raiskauksia, jne. on tapahtunut paljon ja eteläisen Suomen vankiloissa olevista vangeista on jo yli puolet ulkomailta kotoisin. Eikö meille riitä se, että meillä rikoksia tehtailevat entiset itä-blokin maat, kun ovat EU:hun päässeet ja vapaa vaellusoikeus sitä myöten.

Tiedostava valtiomme myös sulkee autuaasti silmänsä siltä tosiasialta, että tämä Afrikan ja Vähä-Aasian tulva ei tule päättymään tähän ja siihen on yksinkertainen syy eli väestön räjähdysmäinen kasvu, jota nämä valtiot eivät kykene elättämään eikä kouluttamaan. Tosiasiahan on se, että jos ei tunne edes oman kielen kirjaimia, niin on turha odottaa, että tällainen tapaus oppisi sitten vieraitakaan aakkosia. Tänä päivänä on jokainen julkinen paikka ei Suomen kielinen, sillä tulvan mukana tulleet eivät käytä Suomen kieltä vaan kälättävät suureen ääneen omaa kieltään. Jos tulijat olisivat oikealla asialla, niin ensisijaisesti opettelisivat kielen, jota käyttävät kodin ulkopuolella.

Tulvan mukana tulleet eivät ole myöskään oppineet tapojamme, kulttuuriamme ja iso osa viis veisaa laeistamme. Onko naisten näkymättömyyden syy, että afrikkalaiset ja vähä-aasialaiset jatkavat omaa kulttuuriaan, jossa naiset ovat jo muutenkin perin näkymättömiä? Kovasti arvostamani Yrjöperskeles onkin luonut hienoja fiktiivisiä kertomuksia tulevaisuudesta, jossa tulijat ovat valtio valtion sisällä, mutta jälkimmäisen elatusautomaatin varassa. 90-luvulla tänne haalittiin väen väkisin somaleita, jotka ovat malliesimerkki gettoutumisesta ja työn vieroksunnasta. Yli kahdessa vuosikymmenessä ne eivät osaa edelleenkään kieltämme, tapojamme ja viis veisaavat laeista sekä työttöminä heistä on suurin osa ja koulukin läpäisty säälivitosilla. Niillä on julkisissa tiloissa kantapöytiä, johon naurista järsivä pottunokka ei voi istahtaa tai lentää kuin nuorten leppäkeihäs ja vielä pahempi asia on jos niiden pöytään istahtaa naurista tai lanttua järsivä naaras, joka ei ole ihminen ollenkaan.

Tulvan mukana tulleiden uskonto on pääsääntöisesti islam ja siitä pidetään armoton meteli. Onpa jopa väläytetty tiedostavassa piirissä, että pääeeppos koraanin lakeja pitäisi saada käyttää maassamme. Onhan meillä tulijoita, joiden uskonto on jotain muuta, mutta en ole kuullut yhdenkään buddalaisen tai shintolaisen pitävän moista mekastusta uskonnostaan. Maassamme pitävät mekastusta yllä vain islamistit ja ateistit. Ääripäänä ovat sitten nämä radikalisoituneet ja tiedostava valtiomme vähättelee tätäkin. Turun häiskästä oli kerrottu jo, että puheet ovat liukuneet huolestuttavalle tasolle, mutta tiedostava valtiomme ei korviaan lotkauttanut ja sitten kävi, kuten kävi. Turun kaltaiset tapaukset tulevat toistumaan, sillä tulvan tuomat saavat hylsyjä, rikoksesta seuraa rangaistus, mutta jo nyt eteläisen Suomen vankiloissa on islamistisia jengejä.

Suojelupoliisin tehtävä on suojella meitä pahalta, mutta hekin vähättelevät ja kertovat, että seurannassa on hyvin pieni joukko, sillä he eivät ota tosissaan tiedotettuja uhkia. Tulvan tuomista osa ei ilmottautunut mihinkään ja hylsyn saaneista on epämääräinen joukko painunut maan alle. Täten olemme painuneet kehitysmaiden tasolle, jossa väkiluku ilmoitetaan noin lukuna. Kuinka paljon näitä paperittomia ja maan alle painuneita meillä oikeasti on?

Sauli sitten meni ja korosti, että tiedostava valtiomme noudattaa kansainvälisiä sopimuksia niin pakolaisten kuin turvapaikanhakijoiden suhteen. Jep, jep! Entäs sitten nämä elintasopakolaiset, joita ovat mm. nämä marokkolaiset. Kun tilanne on se, mikä se on, niin näkisin, että näitä sopimuksia pitäisi tarkastella ja päivittää. Onhan tuo Dublinin sopimus, johon viitataan usein, jo liki kolmekymmentä vuotias ja maailma on siitä muuttunut paljon. Hieman viitaten eiliseen tekstiin, niin pelkästään Marokkon väkiluku on tuossa ajassa kasvanut noin 121,5 miljoonalla.

Saulin mukaan tarvitaan perinpohjaista keskustelua tulijatulvista, mutta painotti, että keskustelusta tulee vaikea. Totta hemmetissä tulee, koska tiedostavat piirit eivät halua nähdä totuutta vaan hoivaavat näitä palleroita ja tiedostava valtiommekin tekee kaikkensa, että meikäläiset, jotka kehtaavat arvostella tilannetta, pyritään vaientamaan. Jos vähänkin sanoo EI tulvalle, niin rasistikorttipakka kolahtaa takaraivoon vauhdilla. Vähäinen EI on ainoastaan pätevä oikeusasteissa, jossa todetaan, ettei raiskattu ollut tehnyt riittävän selväksi, ettei halua tulla raiskatuksi.

Sitten lopuksi siteeraus. "Ugh! Tulipahan puhutuksi." (Päällikön sanat sarjakuvasta Umpah Pah)

tiistai 22. elokuuta 2017

Muotokuvako?

Nyt käy keskustelu kuumana Turun yksittäistapauksen johdosta. Ilmi tulleiden asioiden johdosta hämmästelen pakoloisten asioiden hoitoa. Tuo häiskä oli tullut maahamme väärällä nimellä ja maa tiedolla ja etenkin näihin nimi tietoihin tuntuvat viranomaiset suhtautuvan perin leväperäisesti. Hyvin oli hupaisaa lukea perustelut väärän nimen käytölle eli vainon kokeminen ja paljastumisen uhka vihollisille.

Hupaisaa on ollut seurata erilaisia media lähteitä, joissa maassamme olevat pakoloiset ovat loistaneet otsikoissa sankareina, jotka ovat auttaneet uhreja. Myöskin on hupaisaa, että erilaiset pakoloisten yhteisöt ovat olleet median lööpeissä siitä, kuinka he tuomitsevat moisen yksittäistapauksen. Islamistit tuomitsevat, irakilaiset tuomitsevat, syyrialaiset tuomitsevat ja luonnollisesti poliitikkomme, joista hupaisimman esitti pääministeri, että vihaan ei saa vastata vihalla. Jos tuolla torilla olisi joku läväyttänyt puukon kanssa heiluneen häiskän tajun kankaalle pesäpallomailalla, niin olisi varmasti saanut syytteet törkeästä pahoinpitelystä ja seurauksena olisi ollut putkaa, linnaa, vankeutta ja mahtavat korvaukset kivusta ja särystä sekä henkisestä kärsimyksestä. Tämän siksi, että tekijä oli poloinen pakoloinen.

Nämä pakoloiset vaeltavat maasta toiseen, kuten tämä puukon kanssa heilunut häiskä. Saksassa on häiskä jo syyllistynyt pahoinpitelyyn ja ilmeisesti ottanut ritolat, kun paikka käynyt liian kuumaksi. Lisäksi on pidätetty muutama muu, joista ainakin yhdellä on takanaan jo tehty seksuaalirikos, josta saatu rangaistus oli lähinnä pään silittelyä ja älä nyt enää tee tuota sössötys.

Kun on seurannut viimeaikaisia yksittäistapauksia, niin niissä nousee vahvasti yksi kansakunta esille eli marokkolaiset. Mikä mättää maassa? Aloittakaamme A:sta, sillä maa on köyhä ja köyhänä pysyy ja koulutusaste on vähäinen, eikä töitä juuri ole eli varsinkin nuorisotyöttömyys on huima ja etenkin maaseudulla köyhyys ja kurjuus vain tiivistyvät. Tuolla päin maailmaa väkiluku lisääntyy, mutta teollisuus, ruuantuotanto, infratruktuuri, ym. on lapsen kengissä.

Uteliaisuuttani tutkin vanhaa Otavan koulukartastoa, jossa on tietoa sieltä sun täältä (vaikka painos on vuodelta kivi ja kirves, niin ristikoiden täytössä pätee edelleen vaikka puoliakaan maita ei ole enää olemassa, mutta pääkaupungit ovat samat) ja tein yksinkertaisen laskutoimituksen. Marokkolaisia on arviolta nykyisin noin 33 miljoonaa ja kartaston ja viimeisimmän tiedon puitteissa väki määrä on kasvanyt 4,5 miljoonan vuositahdilla, joten en hämmästele enää näitä "elintasopakolaisia". Heillä kun ei siellä ole tuolla väkimäärällä enää mahdollisuuksia toimeentuloon, niin suunnataan Eurooppaan. Maan elatuskykyyn nähden on sillä noin 30 mijoonaa häiskää liikaa.

Elintasopakolaisella on unelma ryysyistä rikkauksiin ja valitettavasti se jää unelmaksi. Kun unelma romuttuu paikallisessa lähiössä/slummissa/vastaanottokeskuksessa, niin maan tavoille oppiminen jää ja jengiydytään omaan porukkaan, kuten tuo yksittäistapaus Turussa. Kieltä ei edes haluta oppia, joten työstä on turha unelmoida. Valitettavasti meillä on tuo taikaseinä, joka pitää yllä illuusiota pysyvästä toimeentulosta.

Turvapaikan haku prosessi on myös tutkijan mukaan pielessä. Jos katsotaan tätä Turun puukottaja häiskää, niin ensinnäkin tuli maahan väärillä tiedoilla ja oleskeli vastaanottokeskuksessa, josta saattoi mennä ja tulla ja kenelläkään ei ollut harmainta aavistusta, kuka häiskä on. Nyt herää kysymys, että montako saman kaltaista haaluilijaa liikkuu kaupunkiemme kaduilla. Sitten ovat nämä, jotka ovat saaneet hylsyn ja heidän suojelijansa piilottelevat heitä, että palautusta ei tehtäisi ja verovaroin tehdään sitten valituksia valitusten perään.

Niin maailmalla kuin meilläkin on oikein valtion varoin ylläpidetty yhteisöjä, joiden toiminta on peräti arveluttavaa. Valtiovalta tuntuu hyväksyvän kaiken ja nytkin tapahtunutta vain hyssytellään. Poliisin ja suojelupoliisin resursseja ja määrärahoja on vuosi vuodelta vähennetty. Nytkin eräs poliitikko sanoi, että lisärahoitusta ei tule, sillä pyydetyt on jo budjetissa. Vaarallisina pidettyjä maahantunkeutujia on jo liki neljäsataa, mutta moniko on piilossa ja toimii hissukseen. Se nähtäväksi jääköön.

Tämä ei ole vihapuhetta vaan todellisuutta. Hakkarainen pistettiin syytteeseen yleistyksestä, mutta sen pohja on vanha. Lapsuudessani todettiin, että jokainen huora ei ole parturi, mutta jokainen parturi on huora (toimituksen huomautus, sanonta on vanhempi kuin minä, joten en ota vastuuta, jos joku parturi vetää palkokasveja tuoreena tai kuivattuna nenuun).

Mistä löytyisi poliittista tahtoa tehdä tälle pakoloisinvaasiolle jotain? Me tavikset tiedämme, että me maksamme verovaroin heidän elättämisen, joten meidän kurjuusaste saa nyt loppua.


lauantai 19. elokuuta 2017

Nyt Turku



Vaikka päättäjämme ovat toistuvasti toitottaneet, että Euroopassa sattuneet teot ovat yksittäisiä tapauksia ja terrorismin uhka Suomessa vähäinen, niin osamme saimme mekin kulttuurin rikkauksista.

Tekijä on marokolainen ja todennäköisesti kuuluu ryhmään yksin saapuneet lapsukaiset ja turvapaikasta tuli hylsy ja taikaseinä sulkeutui, joten tämä oikeutti sitten heilumaan puukon kera. Tutkijoiden mukaan maassamme on satoja tämän lapsukaisen kaltaisia käveleviä aikapommeja ja päättäjämme yhä hyssyttelevät meidät uskomaan, että maamme on lintukoto, jossa moista ei voi tapahtua.

Puukotuksessa menehtyi kaksi suomalaista, joista toinen oli ollut avustamassa näitä maahantunkeutujia/solidaarisuuspokaaleja/ pakoloisia/lapsukaisia/palleroita tai millä nimellä nyt sitten näitä voidaankaan kutsua, joten tässä tapauksessa uhri sai osakseen sitä mitä tilasi.

Voimia turkulaiset
Kuvahaun tulos haulle turun vaakuna