Aiheittain

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kevät toi, kevät toi...



...Muurarin. Kevät toi, kevät toi maalarin. Kevät toi, kevät toi rankennuksille hanslankarin ja rannoille hampparin. Näin kuuluu vanha laulu.

Ei näy muuraria, maalaria eikä hanslankariakaan vain ainoastaan hampparit. Kevät on koittanut pohjolaan ja hampparit ovat saapuneet, sillä olemme mediasta heistä taas lukeneet runsain mitoin lukeneet.

Näin kevään ensimerkkeinä eli kiuruina saapuvat metallivarkaat. Harakan tavoin kiiltävä heitä miellyttää ja kuten uutisoinnit kertoivat, niin erilaisilta työmailta on kadonnut kuparia runsain mitoin.

Puoli kuuta peipposesta eli pysähtynyt auto (ei haittaa pieni halla tai räntäkuuro) ja pyydetään kultakoruja vastaan rahaa. Selitykset ovat rahantarpeeseen lukemattomat, mutta perusperiaatteena on se, että bensaa ei ole ja sinne sun tänne pitäisi päästä, kun isä, veli, setä, siskon veljen kummin kaima on sairaana. Kuten yksi median haastateltava kertoi, että perin on kevyitä nämä kultaesineet. Eräs kertoi saaneensa jopa käyntikortin tuollaiselta. Kappas vaan, olivat tiedot siellä sun täällä. Ottakaa nyt hyvät ihmiset rekisterinumero talteen. Eihän näitä muuten ikinä saada pysäytetyksi.

Västäräkistä vähäisen ja sen juuri todistin tuossa muutama päivä sitten. Sopivasti sottainen nainen, pahvilappu ja -muki kädessä pyrki lähikontaktiin (muistutti erehdyttävästi virpojaa). Sanoin perisuomalaisen kohteliaasti: "Älä unta nää.". Sanat kuultuaan vetäytyi. Onkohan västäräkeille opetettu alustavasti Suomen kieltä?

No, pääskysestä ei ole päivääkään eli kerjäläisten (jätetään nyt tarkemmin identifioimasta) leirit, joita on jo havaittu useita.

Lisäksi on mediassa kerrottu eräiden kevään muuttolintujen jo rantautuneen rautatieasemille. Avuliaita lintuja, joiden mukana lähtee lompakko, kännykkä tai muu helposti realisoitava. Tosin osa näistä on täällä talvehtivia.

Ja mitä tekee poliisi? Kevään merkkien saapuessa se vaipuu talviuneen. Näiden peipposten kohdaltahan mediassa poliisin edustaja kertoi, ettei heitä kiinni saada. Kuten olen aiemmissa kirjoituksissani todennut, niin rajat vuotavat kuin seula. Tiiviitä ne ovat ainoastaan silloin kun suomalainen yrittää tuoda maahan hieman ylimääräistä alkoholia, tupakkaa tai ajelee autoa, jossa on rekisterikilpi myönnettynä jossain muualla kuin Suomessa.

Niinpä...

... Talvella nälkää näki muurari,
talvella nälkää näki maalari,
talvella nälkää näki hanslankari –
lihoi linnassa hamppari.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Sä laitoit minut nettiin..



Näin sanotaan laulussa. Olen pitkään miettinyt asiaa ja tämä kouluhässäkän uutisointi sai aikaan näppäimistön pahoinpitelykohtauksen asian tiimoilta.

Yleisesti ottaen julkisella paikalla saa vapaasti kuvata, mutta sen julkaisu onkin sitten eri asia. Julkaisusta voi yhtäkkiä muodostua rikos, jos kuvassa näkyvästä henkilöstä muodostuu harhaoppinen näkemys. Kotia saa kuvata, mutta ilman näkyviä ihmisiä. Kotona saa kuvata, mutta ei julkaista ilman asiaomaisten suostumusta. Muistaakseni se näin meni.

Tuossa taannoin taas kerran ihmeteltiin yleisönosastokirjoituksessa, miksi rikoksen tekijät saavat oikeussalissa peittää kasvonsa. Oikeussali on myös julkinen tila, ellei oikeus erikseen katso (tapauskohtaisesti) sen vakavasti loukkaavan oikeusturvaa (esim. pedofiilijutut). Kuitenkin lain mukaan olet syytön, niin kauan kunnes toisin todistetaan, joten rikoksesta epäilyllä on oikeus kasvonsa kuvaajilta piilottaa.

Saihan tuo hakukoneyhtiön kamera-auto myös vapaasti kuvata katunäkymiä, mutta kuvista on piilotettu pääsääntöisesti kasvokuvat ja rekisterikilvet. Toki kasvokuvan peittäminen ei peitä hieman noloja tilanteita, sillä ympäristö on näkyvillä. Rikosoikeudellisesti ei kuitenkaan rikosta ole tapahtunut, sillä henkilöä ei voi tunnistaa. Tosin, jos henkilöllä on näkyvissä erikoinen tatuointi tai erityisen tunnistettava pukeutuminen, niin läheiset sen kyllä tunnistavat. Tästä huolimatta kyseessä ei ole rikos rikoslain puitteissa. Tällaisesta tapauksesta on oikein oikeuden päätös.

Nyt kuvaamisen mielenkiintoiseksi tekeekin tämän kouluhässäkän syytön osapuoli eli oppilas. Hänen asianajajansa Tiina Nystén toi esille seuraavaa: ”Päämieheni on sitä mieltä, että julkisuus ei ole se paikka, missä tätä pitäisi käsitellä.”. Haihtuiko nyt suurin uho pois ja tilalle tuli pelko median mittasuhteista ja vahvuudesta. Ensin mieleen tullut ei aina ole se oikea. Poikkeuksena on koevastaus.

Hänen koulutoverinsa (tuttu vai tuntematon) laittoi kännykamerafilmin juutuuppiin. Kuva on julkisesta tilasta, jossa on oikeus kuvata. Itsekin katselin tuon filmin ja jäin syvästi miettimään. Miksi tuo aikuinen nainen ei eväänsä liikauttanut? En tiedä, onko tällaisen materiaalin julkaiseminen laillista vai laitonta? Arvelisin että laitonta, sillä se on kuvamateriaalia rikospaikalta ja kuvissa näkyy selvästi lapsia, joilla ei ollut osaa tai arpaa tapahtumien kulusta. Juutuuppiin saa materiaalin laittaa nimettömänä. Itse en sinne mitään ole tuupannut, joten en tiedä saako sinne kirjautua nimimerkillä. Tästä aiheesta kirjoitin aiemmin, otsikolla Ei nimimerkillä. Kuitenkin, kun sivustoa katselen, niin kaikki ovat nimimerkillä. Eikö kuvaajalla ollut rohkeutta esiintyä nimellään?

Mietin kuitenkin nyt tuon lapsen toivetta saada olla rauhassa. Median tietojen mukaan hän on peruskoulun 9. luokan oppilas ja hänen pitäisi pystyä keskittymään opiskeluun ja etenkin ammatinvalinnan kysymyksiin. Mediassa keskustelu käy kuumana puolesta ja vastaan. Säälin toisaalta tuota lasta ja toivon, että hänellä on yhtä hienot vanhemmat kuin minulla. Asioista puhuttiin ja suoraan. Toivon tuon lapsen saavan tukea vaikka käyttäytyi huonosti ja toivon hänen ymmärtävänsä tekonsa/sanansa. Kympin oppilaalla ei käytösnumero aina ole myös kymppi.

Hieman myös pelottaa tuon oppilaan toimintatapa, kun hän ymmärtää, että tämän mediahässäkän sai aikaan oppilastoveri, joka tuon videon nettiin välitti. Opettaja, joka tulkitaan julkishallinnon virkamieheksi, ei ole suojattu, mutta lapsi on. Omalle tunnolle kasautuu asioita ja niitä ei saa pois edes toivomuksesta. Ikävä kyllä nettiin on helppo saada materiaalia (kuten tekstini), mutta sitä ei sieltä pois saa. Kuten aikaisemmin kirjoitin, niin puskaradion voittanutta ei ole. Tuleeko nyt opiskelija tunteneeksi sen, että hänen toimensa sai aikaan opettajan irtisanomisen? Opettajan nimi on nyt jo kaikkien tiedossa ja vastassa on alaikäinen, jonka nimeä en saa tietooni (no, puskaradio sen myöhemmin tiedottaa).

…kuten luonto minut tarkoitti.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Työ- ja opiskelurauha


Nyt on ollut erilaisissa medioissa paljon puhetta ja pulinaa helsinkiläisen opettajan toimista ja sitä seuranneista potkuista. Oppilaan ojentaminen on tänä päivänä törkeäksi luokiteltava rikos. Myös Sylvään koulun rehtori sai huomautuksen apulaisoikeuskanslerilta kun oppilaiden tupakointiin puuttui. Erään koulun opettaja määräsi oppilaat siivoamaan sotkunsa, ikkuna rikkoutui ja siivonnut oppilas sai vammoja. Opettaja sanktioitiin.

Jokainen nuori kapinoi ja se kuuluu kehitykseen. Tunteet käyvät kuumina ja ärsytyskynnys on matala. Tähän on syynä vain kehittymätön aivokuori ja etenkin otsalohkon alueelta, joka säätelee käyttäytymistä. Sen kehittyminen saavuttaa päätepisteensä noin 26-vuotiaana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei henkilö polta päreitään enää koskaan. Toiset ihmiset tosin hiiltyvät hitaammin kuin toiset. On jo ammoin ollut ihmisiä, joita sanotaan äkkipikaisiksi ja joiden pinna palaa alta aikayksikön ynnä käyttäytyminen sen mukaista. Samoin on ihmisiä, joilla on lehmän hermot, mutta kyllä lehmäkin potkaisee, jos liian kovakouraisesti käsitellään.

Oppilaalla perusopetuksessa on vain yksi velvollisuus ja se on velvollisuus osallistua opetukseen. Perusopetuslaissa on selkeä pykälä rangaistuksista, mutta kuten tunnettua harva tuntee itseään koskevia lakeja. Liekö syynä lakikieli?

Kuitenkin tuo rangaistuspykälä on hyvin selkeä eli 36 §
Kurinpito
Oppilas, joka häiritsee opetusta tai muuten rikkoo koulun järjestystä taikka menettelee vilpillisesti, voidaan määrätä jälki-istuntoon enintään kahdeksi tunniksi tai hänelle voidaan antaa kirjallinen varoitus. Jos rikkomus on vakava tai jos oppilas jatkaa edellä tarkoitettua epäasiallista käyttäytymistä jälki-istunnon tai kirjallisen varoituksen saatuaan, oppilas voidaan erottaa enintään kolmeksi kuukaudeksi. Kirjallinen varoitus ja määräaikainen erottaminen ovat kurinpitorangaistuksia.
Opetusta häiritsevä oppilas voidaan määrätä poistumaan jäljellä olevan oppitunnin ajaksi luokkahuoneesta tai muusta tilasta, jossa opetusta annetaan, taikka koulun järjestämästä tilaisuudesta.
Oppilaan osallistuminen opetukseen voidaan evätä enintään jäljellä olevan työpäivän ajaksi, jos on olemassa vaara, että toisen oppilaan taikka koulussa tai muussa opetustilassa työskentelevän henkilön turvallisuus kärsii oppilaan väkivaltaisen tai uhkaavan käyttäytymisen vuoksi taikka opetus tai siihen liittyvä toiminta vaikeutuu kohtuuttomasti oppilaan häiritsevän käyttäytymisen vuoksi.
Kotitehtävänsä laiminlyönyt oppilas voidaan määrätä työpäivän päätyttyä enintään tunniksi kerrallaan valvonnan alaisena suorittamaan tehtäviään.

Tämä tapaus saa minut muistelemaan omaa perusopetusta. Nyt niitä katson aikuisen silmin ja muistoja on paljon. On hyviä ja huonoja. Kuten perusopetuslain 29§ ” Opetuksen järjestäjän tulee laatia opetussuunnitelman yhteydessä suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä sekä toimeenpanna suunnitelma ja valvoa sen noudattamista ja toteutumista.”.

Lämmöllä muistan kansalaiskoulun opettajia, jotka puuttuivat kiusaamiseeni tehokkaasti ja opetus oli osaavaa. Kun heille esitti kysymyksen, niin sai vastauksen. Kansalaiskoulun äidinkielen opettaja oli tiukka ja vaativa, mutta häntä saan kiittää monesta. Toki näistä yksi opettaja oli sovinisti sika ja usein mietin, mitä minusta olisi tullut, ilman hänen toimiaan. Hän oli ammatinvalinnan opettaja ja jo siihen maailmanaikaan oli yhteishaku olemassa. Hakulomakkeeseen kirjasin ammattikouluja ja opetuslinjoja. Opettaja toi eteeni uuden lomakkeen ja kertoi edellisen sisältävän virheen. Viidennellä kerralla oivalsin tuon virheen ja tajusin, että niin kauan kuin hakulomakkeessa on yksikin miesten ammatti, tulen saamaan tuon lomakkeen ikuisesti korjattavaksi. Tässä kohtaa täytyy antaa täysi kiitos isälleni, joka ymmärsi pettymykseni ja ohjasi minua.

Ikäviä kokemuksia on myös kansakoulusta. Erityisen raskaana koin kansakoulun toisen luokan opettajan (muutoin aivan ihana opettaja) sanat syksyllä, jossa hän lupasi opettaa meitä koko kansakouluajan. Hän kuitenkin petti meidät ja jäi eläkkeelle kevätlukukauden päätyttyä. Toinen ikävä kokemukseni liittyy kansakouluun ja opettajaan, joka tuli meille kolmannella luokalla. Kansakoulussa neljännellä luokalla oli mahdollisuus siirtyä oppikouluun ja jatkaa lukio-opetuksena. Keskiarvoni olisi hyvin riittänyt tähän, mutta hän esti sen sanomalla: ”Koska et kuulu luterilaiseen seurakuntaan, en omalla ajalla lähde X:n maistraatista sinulle todistusta hakemaan.”. Ainoa hyvä puoli tästä oli se, että kiusaajani katosivat. Hän ei myöskään puuttunut kiusaamiseeni ja sain jopa jälki-istuntoa. Tähän oli syynä se, että luokassa oli postilaatikko, johon voi jättää kirjeen kaverille, mutta yksi ryhtyi nimissäni kirjoittamaan häirikköviestejä toisille ja ne katsottiin minun syyksi. Ikävä kyllä, kukaan ei katsonut käsialaa, joka minulla oli erilainen ja ystävilleni halusin kirjeen kirjoittaa oikealla mustekynällä ja kaunokirjoituksella, en kuivamustekynää ja tikkukirjaimia käyttäen.

No, kansa- ja kansalaiskoulu ajettiin alas ja kansalaiskoulusta jouduimme menemään viereiseen vanhaan oppikouluun, josta oli tullut peruskoulu. Vanhasta kansalaiskoulusta tuli lukio ja tämä vanhan oppikoulun rehtori, joka oli opettanut lukioluokkia, himoitsi lukion rehtorin paikkaa, mutta ei sitä saanut, sillä hänen eläkkeelle jäämiseen oli vain kaksi vuotta. Pettymyksensä hän kosti meille kansalaiskoululaisille. Oppitilamme sijaitsi kellarikerroksessa ja seuraavan kerroksen käyttöön oli neljä syytä eli välitunnille, ruokalaan, kouluun saapuminen ja poistuminen, joka oli suoritettava viivyttelemättä. Ylempiin kerroksiin ei saanut saapua ja jälki-istuntoa kaksi tuntia, jollei ollut esittää lukujärjestyksestä, että oppitunti järjestettiin ylemmän kerroksen luokassa. Jälkikäteen tuon rehtorin toimia muistellessa tulee mieleen muitakin juttua, mutta se siitä.

Helsingin opetustoimen antama viesti on selvä, oppilaalla on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia.. Nyt vain herää yksi kysymys, tuleeko sama ilmiö opetustoimeen kuin sairaanhoitoon eli vaihdetaan ammattia. Opettajien liitto on tietoinen, että jo ala-asteikäiset lyövät ja potkivat opettajia. Koska ei ole sanktioita lapsille, opettajat kantavat vammat hiljaisuudessa. Puhun nyt tuhansien hoitajien suulla. Me kannamme vammoja ja arpia nahassamme ja sielussamme. Kukaan ei hoitanut vammojamme ja korvauksia ei tullut tai jos niitä saatiin, niin ne rajoittuivat minimaalisiksi. Potilas ei ole syyllinen vaan meidän olisi tullut ymmärtää potilaan sairautta ja sen aiheuttamaa käyttäytymistä. Nytkö pitäisi ymmärtää kehittymätöntä lasta, joka ei kykene hallitsemaan käyttäytymistään.

Itse kannan potilaan aiheuttaman pahoinpitelyn vammaa ikuisesti. Itse jouduin maksamaan lääkkeet, uudet silmälasit, jonka vahvuutta jouduttiin nostamaan, sillä iskun seurauksena näkökyky laski dio-opterin verran ja piilolinssien käyttö loppui, sillä iskun seurauksena silmäni on kuivempi ja ulkonevampi. Ei tutkittu, ei hoidettu ja minä en ymmärtänyt potilasta. Ja näitä ei katsota edes työtapaturmiksi.

Nyt valmistellaan muutosta perusopetuslakiin. Toivon, että lain laatijat käyttävät maalaisjärkeä. Heille esitän kysymyksen: Saako toista lyödä, potkia, sylkeä, tukistaa, uhata, ampua ja puukottaa iästä riippumatta?

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Millä kielellä tänään


Kielikeskustelu käy yhä kuumana ja vettä siihen myllyyn heitti Aalto-yliopisto, joka ilmoitti opintokieliksi englannin tai ruotsin kielet. Useissa teksteissäni olen käsitellyt kieliä ja ikäväkseni olen huomannut englannin kielen voittokulun.

Kuten aiemmin olen todennut, niin maamme valtakielet tuntuvat nykyisin olevan huva sumi ja huono englanti.

Baarien nimet ovat pääsääntöisesti englanniksi. Nyt ovat televisio-ohjelmien ja elokuvien nimet vain englanniksi. Lieneekö syynä formaatit eli kääntää ei saa tai voi. Otetaan nyt esimerkiksi tämä uusi Bond leffa eli Skyfall. Ei ole olemassa sanakirjaa, joka kääntäisi sanonnat. Sanan Skyfall voi kääntää monella tapaa lauseyhteydestä riippuen.

Suomen kieli on köyhtynyt eikä edes sosiaaliapu sitä enää tavoita. Monet nuoret eivät tunnista synonyymeja, murresanoista puhumattakaan. Kun heitä kuuntelee, niin vanha äidinkielen opettajani kääntyisi haudassaan. Kun nuorten kanssa puhuu, niin usein he kysyvät käyttämääni sanaa ja kun kerron mitä se tarkoittaa, niin haluavat lisätä sen sanastoonsa. Tätä pidän ilahduttavana ilmiönä. Suomessahan ennen muinoin kielitaito ilmaistiin sanoilla: ”Suomee ja Savvoo, hiljoo ja kovoo.”

Itse olen hyvin yllättynyt, että englannin kieli ei enää ole Lontoo vaan Washington. Disney suodatettu jenkkikulttuuri on myös rantautunut Suomen niemelle. Oppini englannin kielestä on vanhaa ja silloin opetettiin kirjakieli englanti ja nuoruudessani tuli televisiosta paljon Britanniassa tuotettuja TV-sarjoja ja brittienglanti tarttui. Kun puhun englannin kieltä, moni kysyy sanaa uudelleen, kuten puolisoni, jonka englannin kieli on vaihto-oppilasvuoden jälkeen Teksas.

Haluaisin nyt herättää oikean kielikeskustelun. Mihin on kadonnut suomenkieli? Suomenkieli on niin rikas, että ulkomailta tulijat oppivat ensimmäisenä kirosanat, joita meillä on tunnetusti paljon.

Nettiaikakaudella on syntynyt myös lyhytkieli eli esimerkiksi T4Y, muistuttaa koodikieltä, joka kehitettiin jo ensimmäisen maailmansodan aikakaudella. Toki suomenkielessä on koristeltuja koodeja ja paljon. Vanha kopiokonehuumori ilmoittaa tekstillä: ”Sano se kukkasin”. Sellaisia viljellään puhekielessä, mutta ikävä kyllä, yhä harvemmin.

Onko syynä kielemme köyhtymiseen syynä maahanmuuttajat, jotka eivät ole viitsineet opiskella suomen kieltä. Kun henkilö puhuu huva sumi, niin helposti vaihdetaan englannin kieleksi.

Kielitaidottomat ja gettoutuneet maahanmuuttajat ovat saaneet maailmalla aikaan sen, että oma kieli halutaan pitää ja sitä korostaa. Miksi yliopisto valitsee pääopintokielen ainoastaan englanniksi? Onko tämän yliopiston Y-tunnus siirretty jo toiseen maahan?

Laitan tämän tähän uudelleen.
Jaaha, mitens olis potatismos med en köttbuller tahi bratwust mit kartoffel. S’il vous plaît.


Vai tahdotko vain Carelian pie whit eggbutter?