Ei me haluta olla suomalaisia

Eilen oli mielenkiintoinen kirjoitus mediassa. Siinä kerrottiin, ettei muslimitaustaiset, Suomessa syntyneet, halua olla suomalaisia. Se koetaan negatiivisena. Suurin syy siihen on alkoholi, jota muslimit ei käytä. Sen sijaan huumeita kuluu ja niitä kaupataan aktiivisesti.

Opettajat ovat myös huolissaan, ettei Suomessa syntyneet osaa maamme virallisia kieliä. Lapsilla ei ole suomalaisia lapsia leikkitovereina, sillä maahanmuuttajat gettoutuvat samalle alueelle. Niiden pitämä älämölö karkoittaa suomalaiset perheet tehokkaasti.

Lisäksi pari opettajaa esitti, että niitä jätettäisiin luokalle, eikä tarjottaisi armovitosia. Luokalle jättämisestä pidetään häpeällisenä, mutta jos osaamista ei ole, niin olisi syytä kerrata vuosikurssi.

Tämä on isojen kaupunkien ongelma. Varsinkin pääkaupunkiseudulla. Yksi opettaja romuttaisi lähikouluidean, että sekoittumista tulisi enemmän ja maahanmuuttajalapset, erityisesti muslimit, oppisivat kielen. Jos koulussa on vain muutama kantasuomalainen, niin he vaihtavat kielen englanniksi, kun puhuvat maahanmuuttajien kanssa.

Yksi opettaja piti myös huonona, että vanhemmille tarjotaan kaupungin puolesta tulkkipalveluita, kun pitää selvittää kouluasioita. Minun mielestäni ei kansalaisuutta saisi myöntää ilman kielitaitoa. Nyt niitä on jaettu, kuin markettien avajaisissa ämpäreitä.

Jos muslimeilla on vaikea olla Suomessa, niin suosittelen siirtymistä sinne mistä ovat tulleet ja Suomessa syntyneiden siirtymistä vanhempien tai isovanhempien maahan.

Paha kristinusko

Tuossa jokin aika sitten kerrottiin lapsesta, joka sai korvaukset siitä, että joutui kristiuskon mukaiseen ohjelmaan osallistumaan. Taisi korvaus olla enemmän vanhempia lepyttelevä. Hiljattain uutisoinntiin koulusta, joka peruutti osallistumisensa barokkikonserttiin, jossa esitettiin messiasoratorio.

Miksi kristinuskosta on tullut paha? Suomi on kristitty maa ja barokkikonsertti on aikansa tuote ja silloin oli kristinuskolla vahva merkitys. Näyttäisi siltä, että mitään vanhaa ei saa esittää. Koululaitos on pitkälti kieltänyt koulujen juhlissa kristillisen ohjelman esittämisen. Joka armas kevät käydään keskustelu suvivirrestä.

Onko kristinuskoa vastutavat ateisteja vai muslimeita? Kumpikaan ei siedä kristinuskoa. Kyllä pitää voida lasten myös kuulla kristilliseen perinteeseen nojaavista asioista. Se sentään on valtauskotomme ja sakramentit elävät yhä tässä ajassa. Lapsi saa itse päättää myöhemmin mihin hän uskoo tai on uskomatta.

Oppimattomat maahanmuuttajat

Jyväskylän yliopisto on tutkinut PISA-kokeiden tuloksia vuosien 2012-2022 välisenä aikana ja havainnut, että maahanmuttajien osaamistaso on heikko. Heidän suorituksensa on paljon alle keskiarvon. Tutkimuksesta riemastui vihervasemmisto, joka vaati ensimmäisenä opetusta omalla kielellä. Tämä on täysin järjetön vaatimus, sillä heidän taitonsa ei riitä edes siihen. Edes toisen sukupolven lapset eivät osaa lukea tai kirjoittaa edes äidinkielellään, saati sitten Suomeksi.

Tutkimuksessa todettiin, että matemaattiset taidot on alle 2:n tason ensimmäisen polven matuilla 58 %:sti ja toisen polvenkin osalta 43 %:sti. Heikko lukutaito on ensimmäisella sukupolvella 61 % ja toisella 39 %. Tutkimuksessa havaittiin matutyttöjen taitojen lasku tutkimusvuosien aikana. Eihän matut arvosta tyttöjä, joten tulos ei liene yllätys kenellekkään. Nämä eivät pärjää toisen asteen koulutuksessa eikä työelämässä.

Tutkimuksessa havaittiin, ettei maahanmuuttajat ole yhtenäinen joukko. Aasiasta, Amerikkasta ja Euroopasta tulevat maahanmuttajat pärjäävät testissä hyvin. Sen sijaan minulle ei tullut yllätyksenä tutkimuksen tieto, että huonosti menestyvät tulevat Vähä-Aasiasta tai Afrikasta. Heillä on suurimmat ongelmat luku- ja kirjoitustaidossa.

PISA-tutkimuksessa testataan yhdeksäsluokkalaisten osaamista lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä. On myös havaittu tutkimusaina kantasuomalaisten osaamisen laskua. Heikosti menestyvien osalta ihmettelen, ettei jätetä luokalle, mutta se varmaan on suurissa kaupungeissa sula mahdottomuus, että 20-30 % oppilaista jätettäisiin luokalle. Ei riitä opetustilat.

Helsingin ja yleisesti pääseutukaupunkien ongelmat ovat siinä, että kantasuomalaiset ovat muuttaneet pois alueelta maahantulijoiden lisääntyessä ja kyllästyttyään niiden älämölöön. Etenkin arabit ja afrikkalaiset kun tuppaavat puhumaan huutamalla. Näin kouluista on tullut matukouluja ja sinne on vaikea saada Suomen kieltä taitavia opettajia.

Tutkijoiden mukaan on syntymässä ristiriita kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien välillä. Ristiriitaa on ollut jo vuosia, sillä harva maahanmuttaja nykyisin sopeutuu yhteiskuntaamme ja nämä soveltumattomat ovat arabeja ja afrikkalaisia. Lisäksi ne sikiävät kuin kaniinit ja miehillä on useampi yksinhuoltaja vaimo, joka synnyttää säännöllisesti uuden kielitaidottoman pennun. Kun vanhemmat eivät osaa Suomea ja televisiossa pauhaa entisen kotimaan ohjelmatarjontaa, niin ei opi toinen eikä kolmaskaan polvi Suomea. Lisäksi ristiriitaa aiheuttaa maahantulleiden jatkuvat rikokset kantasuomalaisia kohtaan.

Rikoksista puhuttaessa, alkaa rikollinen käyttäytyminen jo nuorena. Aloitetaan nöyryytysryöstöistä ja liitytään katujengiin ja aloitetaan huumeiden myynti. Asukaslukuun suhteutettuna maahanmuuttajat tekevät enemmän raiskauksia, kuin kantaväestö. Pääkaupunkiseudulla taksiraiskaukset ovat jo arkipäivää.

Nyt olisi saatava joku roti tähän tilanteeseen. Suurimmalla osalla tulijoista ei ole edellytyksiä opiskella tai tehdä töitä. Johtuuko tilanne löyhästä sosiaalipolitiikasta vai haluttomuudesta. Ilmeisesti molemmista koskien Vähä-Aasian ja Afrikan tulijoista. Nyt ei riitä enää vihervasemmiston valitukset sosioekonomisesta tilanteesta ja rahojen puutteesta. Matubisnekseen syydetään vuosittain miljardeja. Ilmeisesti pitäisi perustaa vanhan ajan apukouluja heikosti menestyville, joissa aikanaan osa opettajista oli mielisairaanhoitajia. Tulisi nepsytkin hoidettua siinä sivussa ja koulujen työrauha palautettua. Ei pitäisi päästä peruskoulussa luokalta toiselle, jos taidot eivät riitä. Nyt on hyssytelty tarpeeksi. On aika viimein toimia.

Kouluväkivalla järkyttävä päätös

Nyt mediassa on ollut paljon uutisia Vantaan kouluampumisesta. Siinä alaikäinen, 12-vuotias poika, murhasi yhden ja haavoitti pahasti kahta oppilasta. Teko oli odotettu, sillä lasten väkivaltaisuus näkyy jo päiväkodeissa. Mediassa kerrottiin juuri pari päivää sitten, että päiväkodeissa riehuvat lapset ovat arkipäivää.

Nyt alaikäinen kouluampuja on siirretty sosiaalitoimen haltuun, jossa se saa enintään päähän taputtelua, ettei enää väkivaltaan turvautuisi. Muut keinot ovat juristit ja päättäjät vieneet sosiaalitoimelta, joka on myös aliresurssoitu.

Lapset tietävät hyvin, että toimivat väärin. Luvattoman usein kuullaan lapsen suusta sanat "Et sää voi tehdä mulle mitään. Mä oon alle viisitoista vuotias". Tämän vuoksi rikollisoikeuden alarajaa olisi laskettava rajusti. Jotenkin tuntuu siltä, että alarajaksi ei enää riitä kymmenen vuotta vaan raja pitäisi laskea viiteen ikävuoteen, sillä median artikkelin mukaan päiväkoti-ikäiset lapset jo latelevat tappouhkauksia.

Lastensuojelussa on menty jo liian pitkälle. Lapsilla ja nuorilla on vaan oikeuksia, mutta ei minkäänlaisia velvotteita. Myös vanhemmuus on hukassa. Minkäänlaisia rajoja ei laiteta ja ollaan lapsen kavereita. Lasten elämästä myös lakaistaan pois kaikki epämiellyttävä.

Lasten ja nuorten psyykkinen pahoinvointi on lisääntynyt. Erilaiset neuropsykologiset häiriöt ovat lisääntyneet koko 2000-luvun. Olen miettinyt syitä häiriöihin. Onko yksi syy perimässä, kasvatuksessa, kännykän aikaisessa käytössä vai missä. Se on itselleni arvoitus. Myös vanhemmat monessa perheessä voivat huonosti. On taloudellisia ongelmia, stressiä työstä, päihteiden käyttöä, jne.

Koulun ja päiväkodin pitäisi olla turvallinen paikka, mutta näin ei enää ole. Ryhmäkokoja on suurennettu. Ongelmalapset ja -nuoret on sijoitettu tavallisiin luokkiin, jossa nämä lapset ja nuoret häiritsevät koko yhteisöä. Myös koulut ovat nykyään suuria, monen sadan oppilaan laitoksia, joissa opettajat eivät tunne kaikkia oppilaita. Kurinpidollisia toimia on rajoitettu rankasti viime vuosina. Oppilaan määräaikainen erottaminen koulusta vaatii raskaan byrokratian.

Monissa suurissa kaupungeissa on myös kouluihin ja päiväkoteihin sijoitettu maahanmuuttajataustaisia, joilla ei ole kielitaitoa. Tämä haittaa kommunikaatiota. On myös huomattu, etenkin pääkaupunkiseudulla, että maahanmuuttajataustaiset syyllistyvät useammin kouluväkivaltaan. Kun kieltä ei osaa, eikä saa itseään ymmärretyksi, niin turhautuuhan siinä ja käytös muuttuu. Tästä iso syy lankeaa vanhemmille, sillä vanhemmatkaan ei osaa kieltä, tapoja ja kultturia maassamme. He eivät voi myöskään opettaa näitä taitoja lapsilleen.

Lasten väkivalta on lisääntynyt. Vape eli sähkösavukekaupaa käyvät jo ala-astelaiset. Näissä kaupoissa myös ryöstetään ostajat, joko myymällä tyhjä vape tai otetaan vain rahat, mutta ei anneta tuotetta. Lapset ja nuoret myös kantavat luvattoman usein teräasetta mukanaan. Tämä on varsin yleistä suurissa kaupungeissa, joissa myös nuorten ja nuorten aikuisten katujengejä esiintyy. Näissä ryhmissä myös esiintyy ampuma-aseiden hallussa pitämistä ja huumekauppaa.

Mistä tämä lapsi sai amupuma-aseen haltuunsa? Mediassa oli kerrottu, että läheiseltä. Kuinka läheisestä on kyse? Onko ase ollut helposti saatavilla? Tämä on vielä poliisin tutkinnassa ja se ei kerro alkutilanteesta mitään. Samoin on piilossa motiivi tekoon. Mediassa haastatellun vanhemman mukaan kyseessä oli häirikön maineessa ollut poika. Mitään uhkauksia poika ei ole, median tietojen mukaan, esittänyt.

Nyt eivät pahoittelut, osanotot ja työryhmät eivät enää riitä. Tässä tarvitaan radikaaleja toimenpiteitä. Yksi näistä on rikosoikeudellisen ikärajan lasku ja sen pitää olla radikaali. Jos kerran, median mukaan, jo päiväkotilapset tekevät tappouhkauksia, niin siihen on puututtava rajusti. Myös rangaistuksen määräämistä on helpotettava paljon. Lastensuojelulaitoksia on tehostettava ja karkaamisten eli katukielellä hatkalaisten määrää on vähennettävä, sillä he ovat sekä rikosten tekijöitä että uhreja. Myös sanktioita on kovennetta lapsille ja nuorille.

Median mukaan koulu oli monikulttuurinen. Median mukaan yksi pahasti loukkaantuneista oli kosovolainen. Oliko tekijä kantasuomalainen vain maahanmuuttajataustainen. Tätä ei media tule kertomaan, sillä kaikki maahanmuttajataustaiset ovat joko suomalaisia tai vantaalaisia. Jos tekijä on ollut jo häirikkö aikaisemmin, niin miksi asiaan ei ole puututtu. Onko tekijä oppilas, joka on integoitu luokkaan, jossa hän ei pärjää vaan tarvitsisti tarkkailuluokan.

Mielestäni koulumaailmassa pitäisi palata vanhaan järjestelmään. Pisa-pisteet ovat vähentyneet vuodesta toiseen. Peruskoulu ei ole enää maailman huippu, jota käydään maailmalta ihmettelemässä. Olisi siis aika palata vanhaan. Oppikoulu lukuintoisille, kansalaiskoulu kädentaitoisille ja apukoulu heikosti pärjääville. Tästä kyllä suuttuvat kaikki järjestöt, joiden mielestä kaikilla pitää olla samanlaiset lähtökohdat. Tosiasiassa elämä ei tarjoa kaikille samanlaisia eväitä. Mielestäni apukoulut olisivat nykymaailmassa tarpeen, sillä psyykkisesti häiriintyneitä lapsia ja nuoria on paljon ja vanhassa apukoulussa suurin osa opettajista oli mielisairaanhoitajia. Näitä hoitajia tarvitsee yhä useampi lapsi ja nuori tänä päivänä. Ja jos ei palta näin vanhaan järjestelmään niin ainakin tarkkailuluokat pitäisi saada takaisin ja tasokurssit peruskouluihin.

Mielenterveyshoito on hunningolla jo lasten ja nuorten osalta. Monilla on psyykkeen häiriöitä ja samalla päihdetaustaa. Sama ilmiö pätee myös aikuisten hoidossa. Jos on päidetaustaa, niin psyykkistä hoitoa ei saa. Nämä hoidot pitäisi jotenkin yhdistää ja siksi esitinkin apukoulua. Näissä lainsääntöä muuttamalla saisiin molemmat ongelmat hoidettua.

Nyt teon tekijä on sosiaalitoimen halussa ja sillä ei ole mitään keinoja hallita häntä. Joku takaperin ehdotti nuorille suljettua laitosta ja se olisi mielestäni hyvä. Järjestöt vastustivat ajatusta lastenoikeuksilla, jotka ovat menneet jo liian pitkälle.

Rapistuva Suomen kieli

Nyt on maailamn kirjat sekaisin, sillä sekä Iltalehti että Iltasanomat julkaisivat Verna Berneliuksen sekä Heidi Huillan raportin koulutuksen alueellisesta ja sosiaalisesta eriytymisestä, jonka valtioneuvosto julkaisi jo alkuvuodesta. Raportissa todetaan suurten kaupunkien kouluista, joissa suurin osa ei osaa Suomea. Opettajat ovat myös kommentoineet tutkimusta ja kertoneet, että kaupungeissa on alueita, joissa ei edes toisen polven maahanmuuttajataustaiset osaa Suomea.

Nämä lapset (siis toinen polvi) ei ole oppinut Suomen kieltä edes päiväkodissa. Heidän sanavarastonsa on heikko ja kieliopissa oikaistaan paljon. Lauseet ovat epätäydellisiä. Uusille tulijoille tarjottu puolen vuoden Suomen kielen kurssi on yhtä tyhjän kanssa, sillä hekään eivät ole oppineet kuin muutaman sanan ja sitten sijoitetaan ikäluokkansa kouluopetukseen. Sehän on selkeä katasroofi eikä oppimisesta tule mitään.

Suurissa kaupungeissa on alueita, joissa ei tarvita Suomen kieltä, sillä siellä asuu runsaasti entistä kotikieltä puhuvia. Heille myös tarjotaan kaikkiin palvelihin tulkkausapua, joten ei sitä vähäistäkään kielitaitoa tarvitse käyttää.

Näiden alueiden kantasuomalaislapsilla myös kieli köyhtyy. Yleensä alueen kouluissa on vain muutama äidinkielenään Suomea tai Ruotsia puhuvia. Suurin osa suomalaisista on muttanut alueilta pois, joten kontaktit suomalaisiin ovat vähäisiä. Kun kielitaitoa ei ole, on tulevaisuus aina näköalaton, sillä jatko-opiskeluun tarvitaan kunnollinen kielitaito. Alueille syntyy myös jengejä helpommin, sillä samaa näköalatonta tulevaisuutta edustavia on runsaasti.

Suomen kotoutus- ja asuntopolitiikka on retuperällä. Pakolaisia sijoitettiin kyllä alkuunsa maakuntiin, mutta ovat sieltä pikkuhiljaa siirtyneet suurin kaupunkeihin. Esimerkiksi Vantaalla on kouluja, joiden oppilaista 65 - 90 % on vieraskielisiä. Suurten kaupunkien lähiöissä on suuria asuntoja ja maahanmuttajaperheet ovat isokokoisia, sinne on helppo siirtyä ja kun kieliryhmä on samaa, niin kielen opiskelu jää heikoksi tai sitä ei ole ollenkaan, esimerkiksi naisten osuus opiskelijoista kielitunneilla on matala.

Saas nähdä puuttuko hallitus tai eduskunta tämän raportin tuloksiin. Pahoin pelkään, ettei mitään muuta tapahdu, kuin puheissa korostetaan kotiutumisen tehostamista. Jengitymiseen ei vihervasemmisto sano muuta kuin asian esiin tuominen on rasismia. Onko hallituksen ja eduskunnan kanta myös tutkimukseen, että se on vain rasismia?

Kouluväkivaltaa

 Nyt on ollut puhetta paljon kouluväkivallasta, joka on mielestäni oikea termi. Koulukiusaaminen on liian vähättelevä termi, sillä aikuistenkin maailmassa puhutaan fyysisestä ja psyykkisestä väkivallasta.

Vantaalla on tapahtunut kaksi pahoinpitelyä, jotka ovat johtaneet uhrin tajuttomuuteen ja toisessa tapauksessa oppilasuhri oli lähetetty sekavana kotiin, josta hänet toimitettiin sairaalaan ja sairaala kutsui sitten poliisin. Tässä tapauksessa opettajan pitäisi saada syytteet heitteillejätöstä.

Molemmat koulut ovat etnisesti rikastettuja ja mitä ilmeisemmin tässä on kyse samasta ilmiöstä kuin Ruotsin kouluissa. Etninen porukka tappelee keskenään ja on yhteisrintamassa pottunokkia kohtaan. Tätä media ei suinkaan ole esiin tuonyt, mutta koulupuolen pomo kaupungilta kertoi, että monikielisiä ohjaajia palkataan lisää, joten tämä kertoo tilanteesta aika selkeäsanaisesti.

Meillä on Kiva-kouluhanke, mutta se ei ole onnistunut kitkemään väkivaltaa.Tutkimustulokset kertovat myös karua kieltään, sillä (viitaten edelliseen kappaleeseen) maahanmuuttajista toistakymmentä prosenttia kertoo henkisestä ja fyysisestä väkivallasta. Kun vastaavat luvut ovat kantasuomalaisten kohdalla, pojat 4 % ja tytöt 1 %. Silti jokainen tapaus on liikaa.

Toisessa tapauksessa tekijät olivat alaikäisisä, joten syyttäjälle asti tapaus ei mene. Lastensuojeluviranomaiset ovat aktiivisesti mukana ja liian vähäisin resuissilla. Nopeita ratkaisuja ei ole ja usein tarvitaan tulkkausapuakin, sillä maahanmuuttajalasten kielitaito on vähän sitä sun tätä. Lastensuojelu on muutoinkin ylikuormitettua ja lasten ongelman niin suuria, ettei niitä ratkota pelkän lastensuojelun toimesta. Psykologista apua on vaikea saada, sillä senkaan resurssit eivät ole kunnossa.

Opettajilla ei ole mahdollisuuksia puuttua asioihin ja jos kyse on maahanmuuttajalapsista, niin herkästi heilahtaa rasistikortti, jos tekemisiin puututaan. Osa opettajista on varmasti myös kyynistynyt tapausten edetessä ja kun niitä on riittävästi, niin halu puuttua asioihin on heikentynyt. Etenkin, kun työkalut puuttuvat. Lapset pitävät jälki-istuntoa naurettavana ja koulusta erottaminen on tehty perin vaikeaksi.

Koulumaailmassa pitäisi palata vanhaan, jolloin meillä oli erityis- ja tarkkailuluokat käytössä. Yksi erityisoppilas syö opettajan resurssit ja muu luokka saa pärjätä omaan tahtiinsa. Koulunkäyntiavustajiakin on vähennetty ja tämä näkyy luokissa häiriökäyttäytymisenä. Tarkkailuluokka toimisi myös sanktiona, kun tulisi erotetuksi kaveriporukasta.

Nykyisin kouluväkivallassa on merkittävässä osassa somemaailma, johon tapahtuneet saadaan tallennettua ja tallenteita sitten levitellään erilaisilla alustoilla. Tämä nöyryyttää uhria entisestään, sillä väkivallantekijöitä ei pääse eroon edes koulumaailman ulkopuolella. On helpompi kuvata, kuin puuttua väkivaltaan.

Toivonkin nyt medialta, että lakattaisiin puhumasta koulukiusaamisesta vaan ryhdyttäisiin puhumaan kouluväkivallasta. Ihan sama onko se henkistä- tai fyysistä väkivaltaa.

Huolestuttava suunta

Aamun aviisia lukiessa nousi niskavillat pystyyn ja kylmät väreet valuivat pitkin selkärankaa, sillä siinä oli kirjoitus toisen asteen opintojen keskeyttämisen syistä ja syynä oli rahapula (Nuorisobarometrin alustava tieto). Yleisin syy keskeyttää opinnot on edelleen väärä ala. Taloudellisia syitä suurempia oli myös heikko menestys, terveys syyt, viihtyvyys koulussa huono ja halu mennä heti töihin.

Olen monesti käsitellyt opetusta aiheissani ja nyt kysynkin, että miksi valittu ala on väärä? Yksi syy taitanee olla se, että kuvitelma alasta on hieman enemmän kuin ruusunpunainen ja koulussa sitten huomaakin alan todellisuuden, joka kolahtaa kovaa. Mielestäni TET-jaksoja on liian vähän peruskoulussa. Itselläni (kansalaiskoulussa oli 2. luokalla kaksi viikon jaksoa ja 3. luokalla yksi viikon ja kaksi kaksiviikkoista työelämään tutustumista. Näin pääsi tutustumaan useaan eri ammattiin.

Terveydelliset syyt tulevat eteen vasta oppinnoissa ja yleisin näistä on kosketusallergia, mitä sivilielämässä ei ole tullut näkyviin. Samoin hengitystieongelmat voivat pahentua opiskelun aikana, kun tulee eteen työssä käytettävät kemikaalit (esim. hiuslakka).

Miksi oppilas ei viihdy koulussa? Onko kiinnostuksen aiheet muualla kuin opiskelussa vai mikä mättää. Viihtyvyyteen voi kyllä vaikuttaa menesstys opinnoissa ja pohjatiedot eli jos peruskoulu on lusmuiltu läpi, niin ammatin vaatimat oppiaineet voivat osoittautua turhan monimutkaisiksi.

Raha ratkaisee sanotaan ja valitettavasti se pitää paikkansa. Kun keskeytyksen syy on raha, niin perhanan eriarvoisessa asemassa ovat tulevat nettoveronmaksajat. Pelastakaa lapset ry:n kyselytutkimuksen mukaan kustannukset opinnoista oli taloudellinen haaste 60 % kyselyyn vastanneista. Pidän tällaista kehitystä erittäin huolestuttavana.

Jos rahaa ei ole kirjoihin ja/tai tietokoneeseen, niin opintomenestys ei välttämättä yllä korkealle. Täten viihtyvyyskään koulussa ei korkealle nouse. Kirjat muuttuvat usein ja vanhassa kirjassa ei useinkaan ole ajantasaista tietoa ja kirjojen hinta ei kuulu sarjaan marketin pokkarit. Vilaisin omat kirjani sähköalan perustutkinnosta, joista muutaman olen jättänyt käsikirjaksi hyllyyn. Ne ovat vuodelta 2004 ja yhdenkään hinta ei jäänyt alle 25 €. Sähkötekniikan kirja maksoi tuolloin 37,77 € ja kun katsoin netistä vastaavaa kirjaa, niin tuolla sai käytettyjä kirjoja. Uudet olivat järjestään 40-60 € haitarissa.

Valitettavasti sähkötekniikka on vähän muuttuva ala ja sen perusteet eivät ole juuri muuksi muuttuneet sen keksimisen jälkeen. Toisin on tietotekniikan kirjat, jotka ovat vanhentuneita jo painosta tultuaan, joten vanhaa ei voi käyttää. Terveydenhuollon oppikirjoista muuttuu osa ja nekin hoitosuositusten mukaan. Anatomia ja fysiologia eivät ole kokeneet kummoista muutosta viimeiseen sataan vuoteen, poikkeuksena aivot.

Rahapula aiheuttaa myös riitaa, stressiä, unettomuutta, jne. ja nämä kaikkki heijastuvat opintoihin. Puhumattakaan tilanteesta, että oppikirjan ostaminen merkitsee koko perheelle parin, kolmen päivän puurokuuria. Uskoisin, että moni opiskelija pitää itseään syyllisenä perheensä ahdinkoon ja ei tällainen paranna opiskelua yhtään.

Hallituksen talous- ja työllisyyskehitys ei hyvänä pysy, jos pätevää työvoimaa ei saada vain sen takia, että opiskelumateriaalit tulevat liian kalliiksi ja johtaa opintojen keskeytymiseen ja sitä kautta syrjäytymiseen. Lainataan hiukkasen pääministeriä: "Hallituksen tavoitteena on, että suomalaisten osaamis- ja koulutustaso nousee ja että Suomi on osaamisen, koulutuksen ja modernin oppimisen mallimaa. Tämä hallitus uudistaa koko koulutusjärjestelmän varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin." Olisi kiva tietää, että miten tämän artikkelin ja Sipilän lausuman saisi sopimaan samaan yhtälöön, sillä koulut ovat olleet giljotiinin alla koko tämän hallituksen ajan.

Peräänkuulutan nyt myös opito-ohjaajien vastuuta, sillä oletan, että moinen oppiaine vielä peruskoulusta löytyy. Eikö opettajan tehtävänä ole kertoa myös opiskelun kulurakenteesta?

Kun käämit kärähtää

Olen nyt seurannut tätä Lahden koulussa tapahtunutta episodia ja ymmärrän opettajaa hyvin tuossa tilanteessa vaikka se jolta käämit kärähtää on hävinnyt pelin.

Olen ennenkin kirjoittanut tästä koulujen hulabaloosta ja meno jatkuu. Oppilaat tuntuvat tietävän oikeutensa erittäin hyvin, mutta velvollisuudet onkin sitten kadotettua tietoa. Alun perin lastenoikeudet tulivat suojelemaan lasta väkivallalta ja turvaamaan perusoikeudet. Nykyisin sana EI merkitsee jo lastenoikeuksien rikkomista.

Kun videota katseli, niin luokka oli todella kuriton ja opettajan hermostuessa se vielä intoutui provosoimaan lisää. Sitten nämä tulevaisuuden toivot kuvaavat koko paketin ja eikun nettiin. Tulevaisuus saattaa olla moisella myös pelattu, sillä nuoret eivät tajua sitä, että tuleva työnantaja googlaa sinut ja myös nettiprofiilisi. Tällaisen videon julkaissut ei tule valituksi paikkoihin, joissa tietojen salassapito kuuluu työhön.

Nuori kapinoi ja koettelee rajojaan ja se kuuluu kehitykseen, sillä aivot vasta kehittyvät ja se on elimistämme viimeinen. Erityisesti tämä koskee otsalohkon aluetta, joka säätelee tarkkaavaisuutta, käyttäytymistä, suunnitelmallisuutta ja impulssikontrollia. Tämä alue on valmis keskimäärin 25 vuotiaana. Pikkulasten uhmaikä on tunnettu, mutta harvemmin puhutaan murrosiästä uhmaikänä vaan kriisinä. Jos katson itseäni kolme vuotiaana, joka tahtoo itse, niin se ei poikkea viistoista vuotiaasta pätkääkään eli sama kiukuttelu. Tosin silloin oli rajat ja Koivuniemen herra ääripäässä. Tällöin tiesi hölmöilleensä kunnolla ja vastasi aikuisten maailmassa putkaa, linnaa, vankeutta.

Koululaiset ovat nyt kännykkä sukupolvea, joiden sosiaaliset taidot ovat vähäisiä. Tämän näin työssäni ja laitetaan tähän kertauksena. Nuori mies ja nainen, aamuyöllä kotiin menemässä kyydilläni. Kumpikin tuijottaa kännykkää ja piippauksista päätellen meni viestejä paljon. Nuori nainen kertoi, kuinka monta viestiä oli saanut ja tähän nuori mies vastasi, että olet lähettänyt minulle vain yhden ja hän oli lähettänyt neitokaiselle monta. Jotenkin jäin miettimään pariskunnan elämää. Onko kaikki lämpö ja läheisyys, pulina ja juttelu vain viestejä ja lasketaan montako on lähetetty.

Nykyisin monessa koulussa on järjestyssääntöihin kirjattu, että kännykät ja tabletit ovat kiellettyjä koulu tuntien aikana. Oliko myös tuolla Lahden koulussa? Jos oli, niin oppilaat rikkoivat sääntöä ja siitä seuraa sanktio tai ainakin pitäisi, mutta eihän opettajat nykyisin mitään voi tehdä tai seuraa putkaa, linnaa, vakeutta, erottamista, jne.

Koulu on paikka, jossa opettaja opettaa oppilaita. Käsittääkseni se on yhä edelleen voimassa oleva yhtälö. Opettajan tehtävä on antaa tietonsa ja taitonsa oppilaiden käytettäväksi ja oppilaiden tehtävä on oppia annettu tietotaito, jota tulevassa elämässä voi hyödyntää. Kun tuota videota katseli, niin oppilailla ei ollut pienintäkään mielenkiintoa opiskeluun ja oppimiseen. Tämä näkyy myös nykyisin työelämässä, sillä monella ovat perustaidot ja -tiedot hukassa. Sitoutuminen työhön on vaikeaa, sillä elokuva on katsottava kun se tulee oli työaikaa tai ei. Monella nuorella on myös hämärä käsitys työajan noudattamisesta eli huvitukset vievät suuren osan. Toki on nuoria, jotka oikeasti ovat oppineet, opiskelleet ja työllistyneet. Näissäkin tapauksissa ylittyy mediakynnys eli esitellään ihmeitä.

Opettajat joutuvat opettamaan kurittomia kakaroita ja jos kakara valittaa vanhemmille, niin siihen puututaan jopa väkivallalla, kuten tuossa tapauksessa, jossa poju kiusasi ja opettaja puuttui tilanteeseen ja poju soitti isälle, että opettaja pahoinpitelee ja isä ampaisi koululle ja käsitteli opettajaa. Hei haloo, vanhemmat herätys nyt. Kavatusvastuu on teidän ja opettaja opettaa erilaisia taitoja ja tietoja. Käytöstavat opetetaan kotona ja jos kotona saa mellastaa kuin mulli uudella nurmella, niin ei hyvää seuraa.

Vaikka on Vilma viestintää koulujen ja vanhemipien välillä, niin luvattoman usein opettajan laittamaan viestiin vastataan törkeästi. Tämä kuvastaa hyvin vanhempien välinpitämättömyyttä jälkikasvustaan. Monet teot kuitataan nuoren ADHD:llä tai vastaavalla ja nuorta pitäisi täten ymmärtää. Jos ymmärretään liikaa niin tulevaisuuden ongelmat ovat käsillä.

Ikävä oli kuulla, että opettajat tulospalkkioiden toivossa jakavat parempia arvosanoja, kuin oppilas ansaitsi. Jo minunkin nuoruudessa oli näitä sääli vitosia, sillä opettajat eivät enää halunneet kerrata samoja asioita kolmatta kertaa. Jos oppilas on heikkolahjainen, niin hän ei oikeasti pysty suorittamaan perusopetusta täysimääräisenä ja sitten on noita hulttioita, jotka tekeytyvät lahjattomaksi ja ovat luokassa vain mekkaloinnin vuoksi ja muut ajat puntiksella. Jos oppilas ei opi tai ei halua oppia, niin mitä tällaista oppilasta sitten pidetään koulussa.

Sitten pikkasen realiteetiterapiaa videoiden levittäneille lapsukaisille. Ei, te ette pääse minulle tai yhteistyökumppaneille töihin. Minun kouluaikana opettaja vain huokaisi, että tarvitseehan Konnunsuo ja Kakola uudetkin asukkaat tulevaisuudessa. Kumpikaan ei ole enää vankilakäytössä, mutta ne, joille opettajat tämän tokaisivat, niin yksi oli käynyt molemmat, kaksi toisen ja kolmas löytyi kuolleena parinkymmenen vuoden jälkeen.

Työ- ja opiskelurauha

Nyt on ollut erilaisissa medioissa paljon puhetta ja pulinaa helsinkiläisen opettajan toimista ja sitä seuranneista potkuista. Oppilaan ojentaminen on tänä päivänä törkeäksi luokiteltava rikos. Myös Sylvään koulun rehtori sai huomautuksen apulaisoikeuskanslerilta kun oppilaiden tupakointiin puuttui. Erään koulun opettaja määräsi oppilaat siivoamaan sotkunsa, ikkuna rikkoutui ja siivonnut oppilas sai vammoja. Opettaja sanktioitiin.

Jokainen nuori kapinoi ja se kuuluu kehitykseen. Tunteet käyvät kuumina ja ärsytyskynnys on matala. Tähän on syynä vain kehittymätön aivokuori ja etenkin otsalohkon alueelta, joka säätelee käyttäytymistä. Sen kehittyminen saavuttaa päätepisteensä noin 26-vuotiaana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei henkilö polta päreitään enää koskaan. Toiset ihmiset tosin hiiltyvät hitaammin kuin toiset. On jo ammoin ollut ihmisiä, joita sanotaan äkkipikaisiksi ja joiden pinna palaa alta aikayksikön ynnä käyttäytyminen sen mukaista. Samoin on ihmisiä, joilla on lehmän hermot, mutta kyllä lehmäkin potkaisee, jos liian kovakouraisesti käsitellään.

Oppilaalla perusopetuksessa on vain yksi velvollisuus ja se on velvollisuus osallistua opetukseen. Perusopetuslaissa on selkeä pykälä rangaistuksista, mutta kuten tunnettua harva tuntee itseään koskevia lakeja. Liekö syynä lakikieli?

Kuitenkin tuo rangaistuspykälä on hyvin selkeä eli 36 §

Kurinpito

Oppilas, joka häiritsee opetusta tai muuten rikkoo koulun järjestystä taikka menettelee vilpillisesti, voidaan määrätä jälki-istuntoon enintään kahdeksi tunniksi tai hänelle voidaan antaa kirjallinen varoitus. Jos rikkomus on vakava tai jos oppilas jatkaa edellä tarkoitettua epäasiallista käyttäytymistä jälki-istunnon tai kirjallisen varoituksen saatuaan, oppilas voidaan erottaa enintään kolmeksi kuukaudeksi. Kirjallinen varoitus ja määräaikainen erottaminen ovat kurinpitorangaistuksia.

Opetusta häiritsevä oppilas voidaan määrätä poistumaan jäljellä olevan oppitunnin ajaksi luokkahuoneesta tai muusta tilasta, jossa opetusta annetaan, taikka koulun järjestämästä tilaisuudesta.

Oppilaan osallistuminen opetukseen voidaan evätä enintään jäljellä olevan työpäivän ajaksi, jos on olemassa vaara, että toisen oppilaan taikka koulussa tai muussa opetustilassa työskentelevän henkilön turvallisuus kärsii oppilaan väkivaltaisen tai uhkaavan käyttäytymisen vuoksi taikka opetus tai siihen liittyvä toiminta vaikeutuu kohtuuttomasti oppilaan häiritsevän käyttäytymisen vuoksi.

Kotitehtävänsä laiminlyönyt oppilas voidaan määrätä työpäivän päätyttyä enintään tunniksi kerrallaan valvonnan alaisena suorittamaan tehtäviään.

Tämä tapaus saa minut muistelemaan omaa perusopetusta. Nyt niitä katson aikuisen silmin ja muistoja on paljon. On hyviä ja huonoja. Kuten perusopetuslain 29§ ” Opetuksen järjestäjän tulee laatia opetussuunnitelman yhteydessä suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä sekä toimeenpanna suunnitelma ja valvoa sen noudattamista ja toteutumista.”.

Lämmöllä muistan kansalaiskoulun opettajia, jotka puuttuivat kiusaamiseeni tehokkaasti ja opetus oli osaavaa. Kun heille esitti kysymyksen, niin sai vastauksen. Kansalaiskoulun äidinkielen opettaja oli tiukka ja vaativa, mutta häntä saan kiittää monesta. Toki näistä yksi opettaja oli sovinisti sika ja usein mietin, mitä minusta olisi tullut, ilman hänen toimiaan. Hän oli ammatinvalinnan opettaja ja jo siihen maailmanaikaan oli yhteishaku olemassa. Hakulomakkeeseen kirjasin ammattikouluja ja opetuslinjoja. Opettaja toi eteeni uuden lomakkeen ja kertoi edellisen sisältävän virheen. Viidennellä kerralla oivalsin tuon virheen ja tajusin, että niin kauan kuin hakulomakkeessa on yksikin miesten ammatti, tulen saamaan tuon lomakkeen ikuisesti korjattavaksi. Tässä kohtaa täytyy antaa täysi kiitos isälleni, joka ymmärsi pettymykseni ja ohjasi minua.

Ikäviä kokemuksia on myös kansakoulusta. Erityisen raskaana koin kansakoulun toisen luokan opettajan (muutoin aivan ihana opettaja) sanat syksyllä, jossa hän lupasi opettaa meitä koko kansakouluajan. Hän kuitenkin petti meidät ja jäi eläkkeelle kevätlukukauden päätyttyä. Toinen ikävä kokemukseni liittyy kansakouluun ja opettajaan, joka tuli meille kolmannella luokalla. Kansakoulussa neljännellä luokalla oli mahdollisuus siirtyä oppikouluun ja jatkaa lukio-opetuksena. Keskiarvoni olisi hyvin riittänyt tähän, mutta hän esti sen sanomalla: ”Koska et kuulu luterilaiseen seurakuntaan, en omalla ajalla lähde X:n maistraatista sinulle todistusta hakemaan.”. Ainoa hyvä puoli tästä oli se, että kiusaajani katosivat. Hän ei myöskään puuttunut kiusaamiseeni ja sain jopa jälki-istuntoa. Tähän oli syynä se, että luokassa oli postilaatikko, johon voi jättää kirjeen kaverille, mutta yksi ryhtyi nimissäni kirjoittamaan häirikköviestejä toisille ja ne katsottiin minun syyksi. Ikävä kyllä, kukaan ei katsonut käsialaa, joka minulla oli erilainen ja ystävilleni halusin kirjeen kirjoittaa oikealla mustekynällä ja kaunokirjoituksella, en kuivamustekynää ja tikkukirjaimia käyttäen.

No, kansa- ja kansalaiskoulu ajettiin alas ja kansalaiskoulusta jouduimme menemään viereiseen vanhaan oppikouluun, josta oli tullut peruskoulu. Vanhasta kansalaiskoulusta tuli lukio ja tämä vanhan oppikoulun rehtori, joka oli opettanut lukioluokkia, himoitsi lukion rehtorin paikkaa, mutta ei sitä saanut, sillä hänen eläkkeelle jäämiseen oli vain kaksi vuotta. Pettymyksensä hän kosti meille kansalaiskoululaisille. Oppitilamme sijaitsi kellarikerroksessa ja seuraavan kerroksen käyttöön oli neljä syytä eli välitunnille, ruokalaan, kouluun saapuminen ja poistuminen, joka oli suoritettava viivyttelemättä. Ylempiin kerroksiin ei saanut saapua ja jälki-istuntoa kaksi tuntia, jollei ollut esittää lukujärjestyksestä, että oppitunti järjestettiin ylemmän kerroksen luokassa. Jälkikäteen tuon rehtorin toimia muistellessa tulee mieleen muitakin juttua, mutta se siitä.

Helsingin opetustoimen antama viesti on selvä, oppilaalla on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia.. Nyt vain herää yksi kysymys, tuleeko sama ilmiö opetustoimeen kuin sairaanhoitoon eli vaihdetaan ammattia. Opettajien liitto on tietoinen, että jo ala-asteikäiset lyövät ja potkivat opettajia. Koska ei ole sanktioita lapsille, opettajat kantavat vammat hiljaisuudessa. Puhun nyt tuhansien hoitajien suulla. Me kannamme vammoja ja arpia nahassamme ja sielussamme. Kukaan ei hoitanut vammojamme ja korvauksia ei tullut tai jos niitä saatiin, niin ne rajoittuivat minimaalisiksi. Potilas ei ole syyllinen vaan meidän olisi tullut ymmärtää potilaan sairautta ja sen aiheuttamaa käyttäytymistä. Nytkö pitäisi ymmärtää kehittymätöntä lasta, joka ei kykene hallitsemaan käyttäytymistään.

Itse kannan potilaan aiheuttaman pahoinpitelyn vammaa ikuisesti. Itse jouduin maksamaan lääkkeet, uudet silmälasit, jonka vahvuutta jouduttiin nostamaan, sillä iskun seurauksena näkökyky laski dio-opterin verran ja piilolinssien käyttö loppui, sillä iskun seurauksena silmäni on kuivempi ja ulkonevampi. Ei tutkittu, ei hoidettu ja minä en ymmärtänyt potilasta. Ja näitä ei katsota edes työtapaturmiksi.

Nyt valmistellaan muutosta perusopetuslakiin. Toivon, että lain laatijat käyttävät maalaisjärkeä. Heille esitän kysymyksen: Saako toista lyödä, potkia, sylkeä, tukistaa, uhata, ampua ja puukottaa iästä riippumatta?