Aiheittain

perjantai 14. lokakuuta 2016

Kun käämit kärähtää

Olen nyt seurannut tätä Lahden koulussa tapahtunutta episodia ja ymmärrän opettajaa hyvin tuossa tilanteessa vaikka se jolta käämit kärähtää on hävinnyt pelin.

Olen ennenkin kirjoittanut tästä koulujen hulabaloosta ja meno jatkuu. Oppilaat tuntuvat tietävän oikeutensa erittäin hyvin, mutta velvollisuudet onkin sitten kadotettua tietoa. Alun perin lastenoikeudet tulivat suojelemaan lasta väkivallalta ja turvaamaan perusoikeudet. Nykyisin sana EI merkitsee jo lastenoikeuksien rikkomista.

Kun videota katseli, niin luokka oli todella kuriton ja opettajan hermostuessa se vielä intoutui provosoimaan lisää. Sitten nämä tulevaisuuden toivot kuvaavat koko paketin ja eikun nettiin. Tulevaisuus saattaa olla moisella myös pelattu, sillä nuoret eivät tajua sitä, että tuleva työnantaja googlaa sinut ja myös nettiprofiilisi. Tällaisen videon julkaissut ei tule valituksi paikkoihin, joissa tietojen salassapito kuuluu työhön.

Nuori kapinoi ja koettelee rajojaan ja se kuuluu kehitykseen, sillä aivot vasta kehittyvät ja se on elimistämme viimeinen. Erityisesti tämä koskee otsalohkon aluetta, joka säätelee tarkkaavaisuutta, käyttäytymistä, suunnitelmallisuutta ja impulssikontrollia. Tämä alue on valmis keskimäärin 25 vuotiaana. Pikkulasten uhmaikä on tunnettu, mutta harvemmin puhutaan murrosiästä uhmaikänä vaan kriisinä. Jos katson itseäni kolme vuotiaana, joka tahtoo itse, niin se ei poikkea viistoista vuotiaasta pätkääkään eli sama kiukuttelu. Tosin silloin oli rajat ja Koivuniemen herra ääripäässä. Tällöin tiesi hölmöilleensä kunnolla ja vastasi aikuisten maailmassa putkaa, linnaa, vankeutta.

Koululaiset ovat nyt kännykkä sukupolvea, joiden sosiaaliset taidot ovat vähäisiä. Tämän näin työssäni ja laitetaan tähän kertauksena. Nuori mies ja nainen, aamuyöllä kotiin menemässä kyydilläni. Kumpikin tuijottaa kännykkää ja piippauksista päätellen meni viestejä paljon. Nuori nainen kertoi, kuinka monta viestiä oli saanut ja tähän nuori mies vastasi, että olet lähettänyt minulle vain yhden ja hän oli lähettänyt neitokaiselle monta. Jotenkin jäin miettimään pariskunnan elämää. Onko kaikki lämpö ja läheisyys, pulina ja juttelu vain viestejä ja lasketaan montako on lähetetty.

Nykyisin monessa koulussa on järjestyssääntöihin kirjattu, että kännykät ja tabletit ovat kiellettyjä koulu tuntien aikana. Oliko myös tuolla Lahden koulussa? Jos oli, niin oppilaat rikkoivat sääntöä ja siitä seuraa sanktio tai ainakin pitäisi, mutta eihän opettajat nykyisin mitään voi tehdä tai seuraa putkaa, linnaa, vakeutta, erottamista, jne.

Koulu on paikka, jossa opettaja opettaa oppilaita. Käsittääkseni se on yhä edelleen voimassa oleva yhtälö. Opettajan tehtävä on antaa tietonsa ja taitonsa oppilaiden käytettäväksi ja oppilaiden tehtävä on oppia annettu tietotaito, jota tulevassa elämässä voi hyödyntää. Kun tuota videota katseli, niin oppilailla ei ollut pienintäkään mielenkiintoa opiskeluun ja oppimiseen. Tämä näkyy myös nykyisin työelämässä, sillä monella ovat perustaidot ja -tiedot hukassa. Sitoutuminen työhön on vaikeaa, sillä elokuva on katsottava kun se tulee oli työaikaa tai ei. Monella nuorella on myös hämärä käsitys työajan noudattamisesta eli huvitukset vievät suuren osan. Toki on nuoria, jotka oikeasti ovat oppineet, opiskelleet ja työllistyneet. Näissäkin tapauksissa ylittyy mediakynnys eli esitellään ihmeitä.

Opettajat joutuvat opettamaan kurittomia kakaroita ja jos kakara valittaa vanhemmille, niin siihen puututaan jopa väkivallalla, kuten tuossa tapauksessa, jossa poju kiusasi ja opettaja puuttui tilanteeseen ja poju soitti isälle, että opettaja pahoinpitelee ja isä ampaisi koululle ja käsitteli opettajaa. Hei haloo, vanhemmat herätys nyt. Kavatusvastuu on teidän ja opettaja opettaa erilaisia taitoja ja tietoja. Käytöstavat opetetaan kotona ja jos kotona saa mellastaa kuin mulli uudella nurmella, niin ei hyvää seuraa.

Vaikka on Vilma viestintää koulujen ja vanhemipien välillä, niin luvattoman usein opettajan laittamaan viestiin vastataan törkeästi. Tämä kuvastaa hyvin vanhempien välinpitämättömyyttä jälkikasvustaan. Monet teot kuitataan nuoren ADHD:llä tai vastaavalla ja nuorta pitäisi täten ymmärtää. Jos ymmärretään liikaa niin tulevaisuuden ongelmat ovat käsillä.

Ikävä oli kuulla, että opettajat tulospalkkioiden toivossa jakavat parempia arvosanoja, kuin oppilas ansaitsi. Jo minunkin nuoruudessa oli näitä sääli vitosia, sillä opettajat eivät enää halunneet kerrata samoja asioita kolmatta kertaa. Jos oppilas on heikkolahjainen, niin hän ei oikeasti pysty suorittamaan perusopetusta täysimääräisenä ja sitten on noita hulttioita, jotka tekeytyvät lahjattomaksi ja ovat luokassa vain mekkaloinnin vuoksi ja muut ajat puntiksella. Jos oppilas ei opi tai ei halua oppia, niin mitä tällaista oppilasta sitten pidetään koulussa.

Sitten pikkasen realiteetiterapiaa videoiden levittäneille lapsukaisille. Ei, te ette pääse minulle tai yhteistyökumppaneille töihin. Minun kouluaikana opettaja vain huokaisi, että tarvitseehan Konnunsuo ja Kakola uudetkin asukkaat tulevaisuudessa. Kumpikaan ei ole enää vankilakäytössä, mutta ne, joille opettajat tämän tokaisivat, niin yksi oli käynyt molemmat, kaksi toisen ja kolmas löytyi kuolleena parinkymmenen vuoden jälkeen.

3 kommenttia:

  1. Tämä koulukurittomuus on vain yksi vihervasemmiston mädätyksen saavutuksia.

    VastaaPoista
  2. Niin, ei tämä epiodi millään tavalla mieltäylentävä ole ollut seurata. Ymmärrän oikein hyvin sen, että opettaja menetti malttinsa määrätietoisen provosoinnin seurauksena. Sen sijaan en ollenkaan ymmärrrä sen ilmenemistä: aikuinen ihminen ja opettaja taantui pikkulapsen tasolle opetettaviensa edessä.

    Tilanne ei ilmeisesti ollut ensimmäinen eikä toinenkaan laatuaan: opettaja huutaa kuinka hänen tunneillaan näköjään voi käyttäytyä miten huvittaa, mutta ei muiden opettajien. Vaikuttaisi siltä, että oppilaat olivat "haistaneet veren": he olivat havainneet opettajan olevan helposti malttinsa menettävää sorttia, joka on helppo ärsyttää kirkuvaan raivokohtaukseen jolla hän palkitsee kiusaajansa. Hänellä ei siis ole niitä psyykkisiä ja sosiaalisia työkaluja, joilla muut opettajat juuri tuotakin katrasta kykenevät kaitsemaan.

    Ihannetila olisi, että jokaisessa luokassa olisi kaksi aikuista: opettaja joka opettaa ja luokanvalvoja joka keskittyy kurinpitoon. Välitunneilla opettajat valmistautuisivat seuraavaan tuntiin luokanvalvojien pitäessä kuria pihamaalla vähintään järjestyksenvalvojan valtuuksin. Eihän tällaiseen ole tietenkään rahaa ja vaika olisi, olisiko edes halua?

    Auktoriteetti on asia, jota ei voi ostaa kaupasta eikä teeskennellä, ainakaan pitemmän päälle, omaavansa; sitä joko on tai ei. Siksi opettajakoulutuksen valinnoissa pitäisikin keskittyä juuri tähän ominaisuuteen, ettei koulutettaisi alalle ihmisiä joista jo lähtökohtaisesti voidaan tietää ettei heillä ole rahkeita ammattinsa edellyttämään kurinpitoon.

    Kurinpidon työkalut ovat oma lukunsa; ainakin minua arveluttaisi antaa varsinaisia voimankäyttövälineitä ja -oikeuksia ihmiselle joka raivostuessaan saattaa alkaa käyttäytyä kuin viisivuotias hiekkalaatikolla. Luokallejättäminen taas on peruskoulun pituuden takia ongelmallista: jos tyypin jättää kahdesti luokalle, hän täyttää 16 ennen ysiluokkaa ja poistuu ilman päättötodistusta ikuiseksi työttömäksi.

    Voi rähmä, kun tuntuu ja näyttää siltä, ettei ole kuin huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja!

    VastaaPoista
  3. Tervehdys Korpisoturi ja Qroquius Kad!

    Korpisoturi: Vapaus ja veljeys, jne.

    Qroquius Kad: Asiaa puhut. Kuitenkin opettaja on vain ihminen ja vuosikausia ärsytetty lyö helposti yli. Opettajia on minunkin kouluaikana ollut useita ja kansalaiskoulun puolella oli kaksi (englanti ja matematiikka/yhteiskuntaoppi), joiden tunnit olivat hiiren hiljaisia. Suomenkielen lehtori istui tuolilleen, kun meno meni yli ja kommentit kirjakielellä lausuttuja hyvin sarkastisia kommentteja oppilaista.

    Tuo luokkani kuolleena löytynyt, poistui luokasta vihaisena ja kun seuraavana päivänä tuli tuo maaginen 16 mittariin ei häntä enää näkynyt eli ei uusi ilmiö.

    Kuri olisi saatava tavalla tai toisella ja katson, että rehtori on vetovastuussa. Koululla on oltava yksityiskohtaiset järjestyssäännöt, joka helpottaisi käytäntöä.

    Kasiluokkalaisilla taitaa se villikkoaika olla suurinta, sillä vuosi vielä ja sitten vapaa.

    VastaaPoista