Oikeuden karmea päätös

Olin hyvin hämmästynyt, sillä tämä teksti löytyi yllättäen luonnoksista, jota en itse ole millään muotoa käsitellyt enää julkaisun jälkeen. Hakujen mukaan ei tekstiä löytynyt blogiarkistostakaan. No, onneksi otan näistä kopiot itselleni.

Palautan tämän tänne, sillä eilen huomasin uutisen, jonka ansiosta otsikko saa jatko-osan, joten olisi outoa, että alkuperäistä ei olisi ollut löydettävissä.



Luin tyrmistyneenä Pirkanmaan käräjäoikeuden päätöstä, jossa turvapaikanhakija tutustui somessa 10-vuotiaaseen tyttöön, jonka kanssa oli toistuvasti sukupuoliyhteydessä. Tuomio tuli ainoastaan törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta oikeus kumosi raiskauksen, sillä se katsoi, ettei sukupuoliyhteys ollut tapahtunut vastoin lapsen tahtoa. Hei haloo!

Aloitetaan 10-vuotiaista, joiden kehitys on vielä pahasti kesken, niin ruumiillisesti kuin henkisestikin. Esimurrosikä tytöillä on keskimäärin 9-12 vuotiaana, elämän kulkiessa enemmän lapsen, välillä nuoren kengissä. Päätöksissä pohja on tunnepitoinen ja minäkuva on vielä hakusessa ja hyväksymisen tunne on tärkeä. Olenko riittävän hyvä, osaava, jne. Monet hyväksikäyttötapaukset pohjautuvat juuri tähän hyväksytyksi tulemiseen ja sen vuoksi lapsi on helposti houkuteltavissa.

Käräjäoikeus on täten päättänyt, että 10-vuotias lapsi on kykenevä päättämään omasta seksuaalisuudestaan. Kun kerran käräjäoikeus on tuota mieltä, niin herää kysymys lapsen rikosoikeudellisen ikärajan laskemisesta. On hyvin tavallista, että lapsella on jo pitkäkin rikoskierre, ennen kuin hän on rikosoikeudellisessa vastuussa. Kun lapsi lataa suustaan: "Et sää voi tehdä mulle mitään, kun mää oon alle 15." Tämä todistaa sen, että lapsi on hyvin tietoinen tekonsa oikeudenmukaisuudesta ja tietää pääsevänsä kuin koira veräjästä.

Somessa äimistellään lapsukaisen pahoinpitelyä Hensingin Kampissa. 13-vuotias pahoinpiteli ikäisensä ja toinen kuvasi sen ja latasi YouTubeen. Kukaan ei tehnyt uhrin eteen mitään, vaan kannusti pahoinpitelijää. Uhrin äiti teki tapahtuneesta rikosilmoituksen ja mitä tekee poliisi, ohjaa tapauksen moniammatillisen ryhmän käsiteltäväksi ja tulos on yleensä päänsilitys ja kehoitus olla enää tekemättä moista.

Suora lainaus: "Aika tyypillinen tilanne viikonlopulta, missä nuoria on koolla." Jos tämä on poliisille arkipäivää, niin eikö silloin olisi juridisen vastuun ikäraja hilattava alas. Vaikka 13-vuotias voi näyttää aikaihmiseltä, niin polla on vielä lapsen tasolla ja usein teot sen mukaisia, mutta jos teko täyttää rikoksen tunnusmerkistön, niin lapsen ja nuoren on vastattava teoistaan myös juridisella tasolla eikä vain korvausvelvollisena.

Kun käämit kärähtää

Olen nyt seurannut tätä Lahden koulussa tapahtunutta episodia ja ymmärrän opettajaa hyvin tuossa tilanteessa vaikka se jolta käämit kärähtää on hävinnyt pelin.

Olen ennenkin kirjoittanut tästä koulujen hulabaloosta ja meno jatkuu. Oppilaat tuntuvat tietävän oikeutensa erittäin hyvin, mutta velvollisuudet onkin sitten kadotettua tietoa. Alun perin lastenoikeudet tulivat suojelemaan lasta väkivallalta ja turvaamaan perusoikeudet. Nykyisin sana EI merkitsee jo lastenoikeuksien rikkomista.

Kun videota katseli, niin luokka oli todella kuriton ja opettajan hermostuessa se vielä intoutui provosoimaan lisää. Sitten nämä tulevaisuuden toivot kuvaavat koko paketin ja eikun nettiin. Tulevaisuus saattaa olla moisella myös pelattu, sillä nuoret eivät tajua sitä, että tuleva työnantaja googlaa sinut ja myös nettiprofiilisi. Tällaisen videon julkaissut ei tule valituksi paikkoihin, joissa tietojen salassapito kuuluu työhön.

Nuori kapinoi ja koettelee rajojaan ja se kuuluu kehitykseen, sillä aivot vasta kehittyvät ja se on elimistämme viimeinen. Erityisesti tämä koskee otsalohkon aluetta, joka säätelee tarkkaavaisuutta, käyttäytymistä, suunnitelmallisuutta ja impulssikontrollia. Tämä alue on valmis keskimäärin 25 vuotiaana. Pikkulasten uhmaikä on tunnettu, mutta harvemmin puhutaan murrosiästä uhmaikänä vaan kriisinä. Jos katson itseäni kolme vuotiaana, joka tahtoo itse, niin se ei poikkea viistoista vuotiaasta pätkääkään eli sama kiukuttelu. Tosin silloin oli rajat ja Koivuniemen herra ääripäässä. Tällöin tiesi hölmöilleensä kunnolla ja vastasi aikuisten maailmassa putkaa, linnaa, vankeutta.

Koululaiset ovat nyt kännykkä sukupolvea, joiden sosiaaliset taidot ovat vähäisiä. Tämän näin työssäni ja laitetaan tähän kertauksena. Nuori mies ja nainen, aamuyöllä kotiin menemässä kyydilläni. Kumpikin tuijottaa kännykkää ja piippauksista päätellen meni viestejä paljon. Nuori nainen kertoi, kuinka monta viestiä oli saanut ja tähän nuori mies vastasi, että olet lähettänyt minulle vain yhden ja hän oli lähettänyt neitokaiselle monta. Jotenkin jäin miettimään pariskunnan elämää. Onko kaikki lämpö ja läheisyys, pulina ja juttelu vain viestejä ja lasketaan montako on lähetetty.

Nykyisin monessa koulussa on järjestyssääntöihin kirjattu, että kännykät ja tabletit ovat kiellettyjä koulu tuntien aikana. Oliko myös tuolla Lahden koulussa? Jos oli, niin oppilaat rikkoivat sääntöä ja siitä seuraa sanktio tai ainakin pitäisi, mutta eihän opettajat nykyisin mitään voi tehdä tai seuraa putkaa, linnaa, vakeutta, erottamista, jne.

Koulu on paikka, jossa opettaja opettaa oppilaita. Käsittääkseni se on yhä edelleen voimassa oleva yhtälö. Opettajan tehtävä on antaa tietonsa ja taitonsa oppilaiden käytettäväksi ja oppilaiden tehtävä on oppia annettu tietotaito, jota tulevassa elämässä voi hyödyntää. Kun tuota videota katseli, niin oppilailla ei ollut pienintäkään mielenkiintoa opiskeluun ja oppimiseen. Tämä näkyy myös nykyisin työelämässä, sillä monella ovat perustaidot ja -tiedot hukassa. Sitoutuminen työhön on vaikeaa, sillä elokuva on katsottava kun se tulee oli työaikaa tai ei. Monella nuorella on myös hämärä käsitys työajan noudattamisesta eli huvitukset vievät suuren osan. Toki on nuoria, jotka oikeasti ovat oppineet, opiskelleet ja työllistyneet. Näissäkin tapauksissa ylittyy mediakynnys eli esitellään ihmeitä.

Opettajat joutuvat opettamaan kurittomia kakaroita ja jos kakara valittaa vanhemmille, niin siihen puututaan jopa väkivallalla, kuten tuossa tapauksessa, jossa poju kiusasi ja opettaja puuttui tilanteeseen ja poju soitti isälle, että opettaja pahoinpitelee ja isä ampaisi koululle ja käsitteli opettajaa. Hei haloo, vanhemmat herätys nyt. Kavatusvastuu on teidän ja opettaja opettaa erilaisia taitoja ja tietoja. Käytöstavat opetetaan kotona ja jos kotona saa mellastaa kuin mulli uudella nurmella, niin ei hyvää seuraa.

Vaikka on Vilma viestintää koulujen ja vanhemipien välillä, niin luvattoman usein opettajan laittamaan viestiin vastataan törkeästi. Tämä kuvastaa hyvin vanhempien välinpitämättömyyttä jälkikasvustaan. Monet teot kuitataan nuoren ADHD:llä tai vastaavalla ja nuorta pitäisi täten ymmärtää. Jos ymmärretään liikaa niin tulevaisuuden ongelmat ovat käsillä.

Ikävä oli kuulla, että opettajat tulospalkkioiden toivossa jakavat parempia arvosanoja, kuin oppilas ansaitsi. Jo minunkin nuoruudessa oli näitä sääli vitosia, sillä opettajat eivät enää halunneet kerrata samoja asioita kolmatta kertaa. Jos oppilas on heikkolahjainen, niin hän ei oikeasti pysty suorittamaan perusopetusta täysimääräisenä ja sitten on noita hulttioita, jotka tekeytyvät lahjattomaksi ja ovat luokassa vain mekkaloinnin vuoksi ja muut ajat puntiksella. Jos oppilas ei opi tai ei halua oppia, niin mitä tällaista oppilasta sitten pidetään koulussa.

Sitten pikkasen realiteetiterapiaa videoiden levittäneille lapsukaisille. Ei, te ette pääse minulle tai yhteistyökumppaneille töihin. Minun kouluaikana opettaja vain huokaisi, että tarvitseehan Konnunsuo ja Kakola uudetkin asukkaat tulevaisuudessa. Kumpikaan ei ole enää vankilakäytössä, mutta ne, joille opettajat tämän tokaisivat, niin yksi oli käynyt molemmat, kaksi toisen ja kolmas löytyi kuolleena parinkymmenen vuoden jälkeen.