Aiheittain

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Syömällä hautaan

Ruokakeskustelu on aina mielenkiintoista ja erityisesti uudet reseptit. Nyt WHO on sanonut painavan sanan prosessoidun lihan suhteen, jonka he ovat ystävällisesti lisänneet supermyrkkyjen eli tupakan, alkoholin ja asbestin rinnalle. Näitä syntilistoja tulee siis yhä lisää, joten siitä aiheen otsikko.

Makkara kuuluu näihin ja sitä ihmiskunta lienee nauttinut arviolta kuutisen tuhatta vuotta, täten on ymmärrettävää, ettei kuusituhantis syntymäpäiviä viettäviä ole. Jokainen lienee myös nauttinut grillijuhlissa garsinogeenistä makkaraa eli sisältä kylmää ja päältä mustaa. Ei mikään kulistinarinen nautinto (ainakaan selvin päin ja silloihan kaikki maistuu hyvältä, mikä ei välittömästi tule ulos).

Punainen liha on myös vaarallista ja niiden lähteenä on sika, nauta ja lammas. Käsittelyn jälkeen nämä ovat vaarallisia eli pitäisi siis syödä raakana. Kappas, pohjoisen elukat. Minkäs värinen liha on kamelilla, seepralla, leijonalla, apinalla, antiloopilla.jne.

Syökää kanaa, kuittasi jo muinainen mainospossu. Tämä on kuulemma terveellistä, mutta jokaisessa reseptissä muistutetaan kanan hyvästä käsittelystä, sillä muutoin on uhkana salmonella. Perin on ikävä istua toistuvasti porsliinilla koko porukan, kun samalla laudalla olivat sekä alku-, pää- ja jälkiruoka. Mitalilla on edelleen kaksi puolta.

Leikkeleetkin on pahasta, sillä käsiteltyä on monella tapaa. Liikaa on suolaa, rasvaa ym. materiaalia. Palvattu vielä epäterveellisempää sillä siinähän on niitä pieniä hiukkasiakin, joten keukoahtauma vaanii moisen popsijaa.

Kasviksia nauttia, mutta missäs ne sitten on kasvatettu. Vuosia on puhuttu kasvisten torjuntamyrkyistä, ilmansaasteista, jne. Muistammehan hyvin Tsernobylin voimalaonnettomuuden, jonka jälkeen varoiteltiin pihalla kasvatetuista vihanneksista ja kasviksista ja sienet sisälsivät vielä enemmän bekkerellejä.

Kala on terveellistä, mutta meriin on päässyt valtava määrä jätettä ja tunnettuahan on se, että valtamerien kaloissa on mikromuovia runsaasti. Luonnonkalojen pyyntiä on rajoitettu monin paikoin kannan säilyttämiseksi, joten esimerkiksi lohta on ryhdytty kasvattamaan altaissa. Norjassa tapahtui takavuosina myrsky, joka rikkoi tällaisen kassilohikasvattamon ja fisut pääsivät vapauteen. Niistä seurasi ongelma eli kalaloiset ja tämän takia Norjassa tuhotaan 400 000 kg kalaa vuodessa, sillä se on ruuaksi kelpaamatonta. Eli se siitä sitten.

Lähes kaikki ruoka on vuorotellen julistettu pannaan. Eräs totesi takavuosina ruokakeskusteluista, että nyt ei sitten vuo turvallisesti syödä kuin suolasilakkaa, piimää ja leipää, johon lekuri totesi: "Ja niitäkin kohtuudella.".

Liikenne tappaa, pienhiukkaset tappaa, pyssyt tappaa, ruoka tappaa. Hei haloo, olisiko aika järkiintyä? Juice jo lauloi aikanaan, ettei elämästä selviä hengissä. Jokainen kuolee, mutta mikä on tehnyt nyt ihmisestä ennen aikaisesti kuolevan.

Eräs ihminen totesi, että on parempi elää lyhyemmin ja nauttia elämästä, kun elää kituuttaa satavuotiaaksi salaatilla. WHO ja Pekka Puska saavat ihan vapaasti saada järkytyksestä infarktin, niin sydämeen kuin aivoihinkin, sillä minä teen vanhan ajan suolakurkkuja- ja sieniä sekä silakoita. Lihasta väsään mitä vaan ja kinkku paistuu leivinuunissa edelleen. Kalasta ja kanastakin mitä vaan, jne. Jos päiväni päättyvät ruoan vuoksi huomenna, niin voin todeta, että olen elänyt täyden elämän.


maanantai 26. lokakuuta 2015

Pienen pienet hiukkaset

Kumma kyllä, että eräisen henkilöiden neronleimaukset saavat sapen kiehumaan. Tänään sen taasen aiheutti Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) asiantuntija eli ylilääkäri Raimo O. Salonen jälleen kerran, sillä nyt joutui tykkitulen kohteeksi puilla lämpiävä kiuas.

Tästä aiheesta olen kirjoittanut pariinkin kertaan otsikoilla Kynttilän poltto saastuttaa sisällä tupakoinnin lailla ja Puulämmityksen pienet hiukkaset.

Tuo Raimo vainoaa pienen pieniä hiukkasia ja puulämmitys on  hänestä hyvin pahasta. Vanhoihin asuntoalueisiin hän ei pääse puuttumaan, mutta neuvoo nyt päättäjiä, ettei uusille alueille saisi moisia hiukkastuotantolaitoksia rakentaa.

Pienen pienet hiukkaset kun vielä aiheuttavat ennenaikaista kuolleisuutta ja nyt on Raimon instituutin vielä korjattava vanhoja kuolleisuusarvioita, sillä puulla lämmittäminen on yleistynyt ja pienen pieniä hiukkasia virtaa niin omasta pesästä kuin naapureiltakin. Raimo vaan ei ole huomioinut sitä, että tänne synnytään yhden suuntainen matkalippu kourassa. Joidenkin elämän liekki sammuu aikaisemmin kuin toisten, mutta jokaisen on kuoltava kerran. Hieman kyllä huvitti aamun aviisi, jossa ensiosassa oli tämän kirjoituksen aihe ja loppuosassa kuinka kertoa lapselle, että jokainen kuolee kerran.

Hieman on Raimon tekstit ristiriidassa tai sitten on ymmärrys kasvanut eli suora siteeraus: "Puunpolton kasvavan suosion taustalla on tunnelman ohella lämmitysenergian kallistuminen. Kustannusjahdissa puulämmitystä käytetään lisälämmön lähteenä. Puutakka on Salosen mukaan hyvä varajärjestelmä myrskyjen ja pakkasten varalta.".

1970-luvulla rakennettiin taloja, joissa ei ollut varajärjestelmää. Talvinen sähkökatko tiesi pirtin viilenemistä. Takavuosina Pohjois-Suomessa tuli sähkökatko ja kaukolämpökin lopetti toiminnan (polttimetkaan, olivat sitten mitä ainetta käyttävät, eivät toimi ilman sähköä) ja vanhukset palelivat.

Oli tulisija minkälainen tahansa, niin se ei ole jätteenpolttolaitos ja jos on niin siitä ne hiukkaset tulevat ja märkä puu palaa huonosti ja lisää piniä hiukkasia. Puun pitää olla kuivaa ja kun yhteen kolauttaa, niin pitää kuulua kaunis ääni. Märkä vaan tömähtää.

Olen edelleenkin Raimon mielestä suurrikollinen, koska minulla on seitsemän puilla lämpiävää tulisijaa. On pata ja kiuas saunalla, saunatuvalla leivinuuni. Keittiössä hella ja kolme pystyuunia eli varaavaa takkaa. Pahempaahan on Raimon mielestä uunin reunalla palavat kynttilät.

Kun tulee sähkökatkoja, syystä tai toisesta, niin me pärjäämme. Pirtti ei kylmene ja pääsemme pesulle. Muista hyvin erään myöhäissyksyisen illan 2001, jolloin sähköt katosivat ja koko kylä pimeni. Kynttilät ovat aina uunin reunalla, kuten tulitikkurasiakin. Totutulta paikalta sain valoa nopeasti ja kaapista lisää, joten pirtti oli valaistu. Päätimme tehdä naposteltavaa ja ajanvietteksi (pahan kynttilän valossa) ryhdyimme pelaamaan Trivial pursuittia. Hellaan valkea ja teimme naposteltavaksi popcornia ja pannukahvia. Aamullakaan ei ollut sähköjä, joten puuhellalla saimme aamukahvit keitettyä.

Jos infrastuktuuri särkyy, niin selviytyjät ovat ne, jotka taitavat vielä vanhat taidot ja tunnelmalla siinä ei ole osaa.

torstai 22. lokakuuta 2015

Maahanmuuttajien kotiuttaminen

Nyt kun näitä tyyppejä on tullut meillekin pilvin pimein, niin on aika ottaa käsittelyyn heidän kotiuttamisensa. Suomessa ja Ruotsissa on tullut jo esiin tämä ilmiö, että hakeudutaan lähelle toisia ja parhaimmat valittavat, että joutuvat asumaan metsään, jossa ei ole ketään. Liian kylmää, liian paljon puita, susia ja karhuja, lunta ja pakkasta.

Mistä nämä mielikuvat ovat kotoisin? Pohjoisessa on puita, pakkasta ja lunta sekä pimeä talviaika ja yötön yö. Eikö salakuljettaja/internet muistanut mainita näitä, kun kertovat tukien määrästä?

Blogini alkuaikana kirjoitin Kielioppia ja fonetiikkaa, jossa kerroin kansalaisen lausuneen suomalaisen kadun nimen, mutta englanninkielisin aakkosin ja minun täytyi kysyä, että mikä. Lopulta hän näytti mobiililaitteestaan osoitteen ja jupisi engalnniksi: "Miksi kukaan ei ymmärrä, kun puhun suomea.". Nyt taas jouduin samaan tilanteeseen, mutta muuttaja oli ihan muualta, kuin euroopasta. Sain paikkakunnan selkeästi, mutta osoite olikin Elkantee (eikö sinustakin kuulosta ihan ravintolan nimeltä). Hieman meni hakuseksi, mutta kun muuttaja selitti englanniksi paikan, niin tunnistin kadun. Jälleen kerranjoudun kysymään kieliopetuksen tasoa. Onko A a vai ai tai joku niiden noin 1500 variaatiosta?

Äskettäin katsoin tv-ohjelmaa, jossa käsiteltiin pakolaiskysymystä. Toinen ulkomaalainen osasi hyvin suomenkieltä, mutta toisen puheista oli ajoittain vaikea saada selvää, sillä puhetyyli oli sössöttävä. Onko sössöttäjän opetus jäänyt puolitiehen vai kyky omaksua kieltä vajavainen vai käyttö niin vähäistä, että fonetiikka menee väkisinkin omalle puolelle.

Miten on Suomen kaltaisessa maassa, jossa väestörekisterijärjestelmä on tarkka, niin Torniossa päästettiin tyyppejä luikahtamaan omien luokse ja turvapaikkaa haettii vasta sieltä, ettei jouduttu johonkin vieraan poppoon tykö. Suomi heräsi liian myöhään ja meillä on nyt todennäköisesti tuhasia laittomia siirtolaisia, joista kenelläkään ei ole tietoa. Tulevathan nuo maista, joissa väestörekisterin luvut ovat likimain oikeat. Miksi kukaan ei kertonut, että rekisteröinti on suoritettava?

Entäpä tuo lakien ja sääntöjen, asetusten, ym. kanssa on? On ihan eri asia, mitä sanoo kunkin uskonnon laki ja mitä kunkin kohdemaan maallinen lainsäädäntö. Länsi- ja pohjoismaissa laki on yksikantaan kirjoitettua ja jos otetaan valtaväestön kristillinen katsanto, niin meidän laissa ei ole yhtään kohtaa raamatun lakikirjoista. Murha on aina murha ja kunnia ei ole syy murhata sekä sillä mainetta puhdistaa. Mies on perheen pää, mutta vaimo on kaula, joka sitä päätä kääntää, kertoo suomalainen sananlasku. Toisen omaisuuteenkaan ei saa luvattomasti kajota ja nythän on monilla hätämajoituspaikoilla/vastaanottopaikoilla tapahtunut omaisuusrikoksia. Nyt jätetään sitten ihan eri käsittelyyn Itä-Blogin ihmeiden ammattimaiset ryöstöt ja suomalaiset huumehörhöt.

Kuka kertoisi noille lapsukaisille, että naiseen ei kosketa ilman hänen suostumustaan, asusta riippumatta ja jos koskee, niin seurauksena on putkaa, linnaa, vankeutta ja osa siellä on julma ja raaka moisesta rikkomuksesta.  Ei tarkoittaa myös aikuisten oikeasti EI. Eräs äite huolestui, kun tyttönsä kiinnostui tulijoista (pääsääntöisesti tulijat ovat poikia) ja viestit mobiililaitteissa ovat lennelleet. Rakkausviestejä ovat pojat lähetelleet ja suukkoja pyydelleet, mutta tytär on kovin nuori iältään. Kuka kertoisi heille, että suojaraja on olemassa ja se on loukkaamaton. Suukosta helposti lipsahdetaan toiselle puolelle vaikka EI:n olisi sanonut, sillä näille pelkkä suukko on vahvistus enemmästä.

Kuka kertoisi heille, että puhuisivat Suomea tai Ruotsia, mutta ei. Kun kaksi tai useampi kokoontuu, niin käyttökieli onkin oma ja äänitaso kuin basaarissa. Monen huoltamon baarissa ei enää Suomen kieltä kuule ja usein on tunne itsellä, että ei enää ole Suomessa.

Kotiuttaminen on hankalaa, mutta jo Ruotsi on myöntänyt, että ei siinä ole onnistunut, vaan heillä on alueita, joissa viranomaiset eivät voi toimia, edes ryhmissä, vaan siellä ovat vallan ottaneet tulijat ja lainkäyttö on heidän omaasa. Osin tätä on jo Suomessa, mutta siitä vaietaan. Osa tulijoista hyväksyy meidän kulttuurin ja sopeuttaa sen omaansa. Nyt on liian paljon jo niitä, jotka haluaa elää samoin kuin edesmenneessä kotimaassaan.

Haluaisin kysyä ihan oikeasti, että mikä vetää näitä etelän ihmisiä tänne pohjolaan? Heillä ei siellä ole kuin kuiva ja märkä jakso, meillä neljä vuodenaikaa. Ruokakulttuuri on ihan erilaista ja tästä saimme jo kuulla, kun media kertoi "pakolaisten" kritisoineen ruokaa. Kyllä, palmu keitaalla ja kuusi metsässä on ihan eri asia, luonnollisesti metsistä ja järviä meillä on paljon, jos kaikkia rutakoita ei lueta, niin järviäkin on roti 180 000. Nyt tulijoilla on toki Eufrat ja Tigris, joista kalaa saa, mutta mitä se on verrattuna meidän järviimme. Tavat ja tottumukset ovat erilaisia, jne.

Miten kotiuttaa mies, joka on ihan toisesta kulttuurista, uskonnosta, uskomuksista, tavoista, jne. Mikä saisi heidät ymmärtämään vastarintamme. Meidän kulttuurissa ovat miehet aina nousseet sortajaa vastaan ja turvanneet naiset, lapset ja karjan (elinkeino).


keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Suojatie turvaton

Nyt on ollut paljon puhetta ja pulinaa suojatieonnettomuuksista, joissa on menehtynyt monta ja erityisesti pieniä lapsia. Eri lähteissä ja yleisönkirjoituksissa on haukuttu autoilijat ja pyöräilijät jalankulkijoiden toimesta, autoilijat ja jalankulkijat pyöräilijöiden toimesta ja jalankulkijat ja pyöräilijät autoilijoiden toimesta, mopoilla, mopoautoilla ja moottoripyörilläkin on ollut sanasensa sanottavana. Jälleen kerran soimaa pata kattilaa ja musta kylki kummallakin.

Tästä aiheesta kirjoitin jo 2012, otsikolla Suojatie. Samat aiheet ovat median eri lähteiden kirjoituksissa. Suojatielle mennään mihinkään katsomatta, on sitten kyseessä jalankulkija tai pyöräilijä. Suojatien valo-opastin on edelleenkin turhanaikainen kapistus, sillä harvassa ovat ne, jotka sitä noudattavat. Olisi jalankulkijan ja pyöräilijän syytä katsoa ympärilleen, sillä monessa autossa on katvealueet suuria ja näkyvyys olematon. Peruuttavan auton taitse pyöräillään ja kävellään surutta vaikka penkit ja niiden niskatuet estävät näkyvyyden moneen suuntaan.

Jalankulkijoissa ja jopa pyöräilijöissä on iso osa tänä päivänä älypuhelintaan tuijottavia zombeja ja usein vielä luupit korvilla. Täten näkymä ympäristöön on nolla ja kun vielä rokki raikaa korviin, niin mitään ei kuulekaan. Takavuosina jäi nuori koululainen junan alle, kun fillarilla vauhtia oli ja varoituspilliä ei kuullut kuulokkeiden vuoksi (oli niin kovalla, että kuului muillekin).  Autoilija saa sakot kännykkään puhumisesta, mutta jalankulkijana ja pyöräilijänä saat sen tehdä vapaasti. Olisiko lakia muutettava jollain tapaa?

Itse myös mietin (taas kerran), että mihin katosi tuo eritystä varovaisuutta noudattaminen. Jalankulkijan ja pyöräilijän on tätä syytä miettiä, sillä (jälleen kerran) tieliikenteessä Daavid ei voita Goljattia ja ruumishuoneella on turha enää sanoa: "Ähäkutti. Minä olin oikeassa.". No, eipä siellä tarvitse hävetä omaa tyhmyyttäkään.

Yleisesti liikenteessä mättää nyt jokin ja pahasti. Onko seepraraidoista tullut alue, jolla voi tehdä mitä haluaa. Sinne mennään kuin sonnilauma kevätniitylle vaikka valo-opastin kertoo muuta. Pyöräilijät suihkii miten tahtoo ja vauhti valtava. Tuossa naapurikaupungissa takavuosina avattiin tunneli radan alitse kevyelle liikenteelle. Mopolla ja moottoripyörällä siellä ei saa ajaa, mutta toistuvasti sieltä niitä tulee ja pyöräilijöiden vauhti on pääsääntöisesti velodromitasoa ja suojatie alkaa rakennuksen takaa, joten täytyisi olla melkoinen McGyver havaitakseen lähestyvän, valottoman, raketin.

Autokouluihin kyllä tarvittaisiin kertausharjoitukset, sillä juuri huomioin hassunkurisen tapauksen. Paikka oli kaupan parkkipaikka ja auto seisoi laitapysäkissä ja vastapäätä yksisuuntaisen merkkiä. Kuitenkin kuljettaja hurautti vastoin liikennemerkkiä. No yksisuuntaisilla ajavat monet kaksi- ja nelipyöräisillä vastakarvaan. Oma lukunsa on myös lehtien ja mainoslehtien jakajat, jotka nykyisten ryhmiteltyjen postilaatikoiden aikaan ajavat ihan omalla tavallaan.

Nyt tarvittaisiin hyviä ideoita.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Nuorten työkyvyttömyys

Mediauutisissa oli jälleen uutinen yrittäjästä, joka kypsyi nuorten työhaluttomuuteen. Tästä toki kirjoitin jo 2013, otsikolla Nuoret hukanteillä. Miksi nuorta ei kiinnosta työnteko?

Yrittäjiä harmittaa palkata nuoria, joilla ei ole aloituskykyä, tajua työajoista ja iänikuisesta kännyfonissa olemisesta. Tosin yksi yrittäjä kirjoitteli, että kyseessä saattaa olla huono työilmapiiri, jonka takia nuoret eivät viihdy. Tässäkin taitaa päteä vanha sanonta, että pata kattilaa soimaa ja musta on kylki kummallakin.

On totta, että työilmapiiri vaikuttaa paljon työntekoon. Liian kiire, liian kovat/vaatimattomat haasteet, kannustuksen puute, työn yleinen arvostus, jne. ovat omiaan tuhoamaan työmotivaation. Työn kehittäminen on myös työntekijälle tärkeää ja jos pomo mollaa aina esityksesi, niin viitsiikö siinä tilanteessa moni tehdä enää edes perusasioita kunnolla.

Myös nuorissa on vikaa, sillä moni on sanonut suoraan, ettei viitsi ottaa duunia vastaan, kun työkkäristä saa paremmin. Jos näin todella on, niin yhteiskunnan on syytä kurkata peiliin ja mieluumin sellaiseen, jolle ei ladota, ken on maassa kaunehin, voimakkain, jne.

Kellon aika on suhteellinen käsite. Nythän on tutkijat todenneet, että ihmiselle paras työnaloitusaika on noin kymmeneltä. Unohdetaan ihmisen sisäinen kello ja itselläni tuo mokoma käy ihan jotain muuta tiimaa kuin Greenwich:n virallista. Muistan sen, kuin eilisen päivän, kun pyysin lisää yövuoroja (jotta pari kollegaa saisi päivävuoroja, joille yötyö sekotti koko kropan), niin ylihoitaja torppasi sen tehokkaasti sanomalla: "Viran vastaanottaessasi olet sitoutunut kolmivuorotyöhön.". Tack så mycket en legbas. Työajat ovat jotain perus, joista en tiedä sen enempää kuin sika satelliitista, mutta ne nyt vaan on. On työtehtäviä, joiden on pakko tai muuten vaan toimia 24/7. Miten työaikoja voidaan sorvata on minulle arvoitus. Tosin on niitä ihmisiä, jotka myöhästyvät aina ja varmaan omista hautajaisistaankin.

Kännykän käytöstätyössä on puhuttu paljon ja on aloja, joissa sivilikännyä ei edes saa käyttää. Monelle kännyt on ainoa tapa viestiä ja tästä muistui mieleeni eräs kyyti, jossa nuori pari viestitti koko matkan ajan ja ainoat kommentit olivat se, että kuka oli viestittänyt. Hämmästyi suuresti, kun pariskunnan toinen osapuoli totesi toiselle: "Sinä et ole lähettänyt minulle kuin yhden viestin.". Tähän ei toinen vastannut lainkaan ja kysynyt osapuoli kiinnitti huomionsa kännykkäänsä. Mitä on tapahtunut avoimelle sosiaalisuudelle kasvoista kasvoihin? Vaatiiko elämä tosiaan sitä, että kapulan välityksellä hoidetaan kaikki? Jos näin on, niin en yhtään ihmettele, että työpanos jää pieneksi ja motivaatiokin on hukassa.

Monet työt ovat jo karanneet ulkomaille ja monelle nuorelle taitaa olla kiinnostus vain kiukkulintujen ja vastaavien tekoon. Suorittava työ on kadonnut sekä kiinnostus siihen. Minun nykyisellä ammattialallanikin on ollut kokeilijoita, joille homma ei ole maistunut.

Nuoret; Toivon, että otetatte vastaan halvemmatkin työt, sillä kun oma ala viimein aukeaa, niin pitkä aukko työhistoriassa osoittaa aloitekyvyttömyyttä, laiskuutta, työn vieroksuntaa, jne.

Työnantaja; Arvosta nuorta, he osaavat kyllä.

Ja sitten muistutus jokaiselle työpaikan vanhalle jäärälle, avatkaa hiljainen tietolaarinne ja jokainen uusi työntekijä, kuunnelkaa sitä hiljaista tietoa. Tästä kerron teille omakohtaisen kokemuksen. Olin tuolloin nuori hoitajaopiskelija ja sisätautijaksolla. Ohjaajamme antoi meille tehtäväksi mitata lämmöt ja tuolloin olivat käytössä ensimmäiset elektroniset mittarit ja tämä mittasi suusta ja laite ripustettiin kaulaan. Laite oli opiskelutoverilleni (joka sen kaulaansa sai), kuten minullekin outo ja ohjaajaltamme kysyimme, että miten se toimii. Tällöin ohjaaja vetäisi laitteen oppilastoverin kaulasta rajusti eli kannatin hihna katkesi ja seurauksena syvä punainen juova. Sanoipa vielä, että anna se tänne, kun työstä ei mitään tule. Kerroin tästä isille ja isi jyrähti: "Miten me saamme uusia, ammattitaitoisia kollegoja rinnallemme, jos me vanhat emme kerro ammatin saloja.".

maanantai 5. lokakuuta 2015

Kalliit sote-säästöt

Viime päivinä on ollut uutisia hallituksen sote-säästöistä ja pahasti pelkään, että niistä tulee todella kalliita säästöjä. Sote-kuluissa on myös paljon turhaa, jotka saisi romuttaa. Aloitetaan kuitenkin säästöistä.

Aloittakaamme purukalustosta, jossa omavastuut nousevat ja Kela hyvittää maksuja parin vuoden välein. Kela toki muisti lisätä, että vuosittain sen saavat henkilöt, joiden terveydentila sitä välttämättä vaatii. Hampaat ovat yhä huonommassa kunnossa kansalaisilla, sillä hammaslääkäripelko pitää monen sieltä pois ja sinne mennään vasta kun särkee. Tällöin karies on tuhonsa jo tehnyt ja luvattoman usein edessä on juurihoito, joka on kallista lystiä. Kun juurihoidettuun hampaaseen iskee karies, niin se on menetetty hammas, sillä siinä ei ole tuntoa. Tutkittu juttu on myös se, että hammasperäiset bakteerit ovat aiheuttaneet sydän- ja verisuonitauteja. Johonkin 1990-luvun alun talouskriisin syövereihin katosi kunnallinen hammashoito. Ennen tuota sai kansalainen kutsun kotiin vuosittain tulla kalustonsa tarkastamaan. Tässä asiassa pitäisi saada aikaan totaali muutos eli vitosella tai kympillä kaluston tarkastus vuosittain ja kutsu kotiin. Tällä toimenpiteellä säästetään valtaisasti ja purukalustot pysyisivät kunnossa ja säästyttäisiin kalliilta ja aikaa vieviltä toimenpiteitä ynnä ehkäistäisiin muita sairauksia.

Kun sairaus iskee äkillisesti eikä ole niin vakava, että ambulassi pitäisi hälyyttää, mutta sen verran vakava, ettei omalla autolla voi lähteä (tai sitä ei ole laisinkaan), niin ensin tulee mieleen tilata taksi. Yleensähän moinen tapahtuu yöaikaan ja silloin ei julkisia enää kulje. Sairastuneena ei tule mieleen, kuin taksin numero, joka monella on kännykässään. Ensi vuonna pitää kuitenkin muistaa tilata taksi keskitetystä numerosta, joita sairaanhoitopiirit ylläpitävät. Muutoin joutuu matkan ensin maksamaan itse ja kun sitä yrittää Kelasta hakea, niin omavastuu pompsahtaa 32 € ja se ei kerrytä vuotuista omavastuu kattoa. Kannattaa jo nyt tallentaa oman alueen keskitetty tilausnumero, sillä matkat päivystyksiin ovat pidentyneet ja maksavat siten enemmän. Minunkin kotikunnasta ensiapu karkasi tuohon suurempaan kaupunkiin ja jokainen voi laskea päässään, että 3,1 km taksilla on taatusti halvempi kuin 21 km.

Lääkkeisiin tulee 45 euron omavastuu, joka monella menee rikki jo ensimmäisellä apteekkikäynnillä. Kela suosittelee myös vaihtamaan halvempaan vaihtoehtoon, joita monessa lääkkeessä onkin tarjolla, mutta auta armias, jos valmistetta ei ole kuin tuo yksi malli, kuten itselläni on kaksi tällaista. Molempien kohdalla päiväkustannus on hieman yli yksi euroa, omasta kukkarosta. Maksukatto ei onneksi nouse. Tulojen aleneminen johtaa usein siihen, että lääkityksestä ryhdytään pihtaamaan. Tyypilliset pihdatut lääkkeet ovat verenpaine- ja kolestrolilääkkeet ja pihtaamisen seurauksena sairaudet pahenevat, joten säästöjä ei tästäkään synny.

Toimenpiteitä viivytetään ja takavuosina pari tohtori julisti tähystysleikkaukset pannaan. Itselleni moinen kirottu toimenpide tehtiin, mutta vasta kymmenen vuoden kipuilujen jälkeen, kun fysioterapia oli todennut antamansa avun olevan enää ensiapua. Moni tuki- ja liikuntaelinten sairauksista kärsivä joutuu kitkuttelemaan kipulääkkeiden varassa vuosikymmeniä, ennen kuin mitään tehdään ja usein se tulee liian myöhään eli toipuminen jää puolitiehen. Tekninen kehitys on proteesitekniikassa jäänyt jälkeen ja edelleenkin polviproteesin kestoikä on noin 10 - 15 vuotta (on ollut jo kauan). Vaimennustyynyt niveliin jäi osin kehittämättä eli vain reumaatikon sormi- ja varvasniveliin pystyttiin tekemään tyynyt. Lonkkaan ja polveen ei. Kuitenkin alkuvaiheen operaatio olisi hyödyllinen monella tapaa. Ensinnäkin vältyttäisiin liitännäisvaivoilta, kuntoutuminen olisi nopeampaa, sosioekonominen elämä parempaa, jne. Tohtorit voivat pohtia tätä kammioissaan, sillä olen monen nähnyt saavan avun liian myöhään ja toipumista ei enää tapahtunut.

Sitten mennään tähän terveydehuollon kehittämiseen. Takavuosina muuntokoulutettin hoitajia, jotta lääketietous olisi hyvin hallussa ja he voisivat uusia pitkäaikaispotilaiden lääkkeet, ettei siihen tarvita lääkärin vastaanottoaikaa. Johonkin tämä idea hautautui. Moni, vakituista lääkitystä tarviseva ravaa turhaan lääkärissä, sillä enää ei voi viedä paperireseptiä laatikkoon ja noutaa ne parin kolmen päivän päästä. Miksi pitkäaikaissairaiden hoitoa ei kehitetä yksinkertaisemmaksi? Puhelimella ei lääkäriä enää tavoita, joten lääkkeitä ei voi uusia sitäkään kautta.

Minä olen onnekas, sillä minulla on omalääkäri ja tuttu vuosien takaa. Perussairauksien lääkkeistä ei yksikään ole ollut käytössä alle kahdeksaa vuotta, joten jokainen on minulle tuttu. Yötyöläinen kun olen, niin lääkäriin meno on todella hankalaa, sillä iltapäivän ajat ovat varattu äkillisiksi ajoiksi. Niinpä päätin, että kun tropit ovat lopussa, niin lähetän omalääkärilleni sähköpostin ja pyydän uusimaan mainitsemani lääkkeet ja vastauksena hän lähettä, että uusittu on.

Nyt on tuo Kanta tiedosto, joten voisiko sitä kehittää siten, että kansalainen voisi lähettää viestin tohtorille, että nämä pitäisi uusia. Lääkkeistä pitäisin kuitenkin ulkopuolella psyyke- ja vahvat kipulääkkeet, joita herkästi käytetään väärin. Pitkäaikaissairas voisi piipahtaa lääkärin pakeilla kerran vuodessa, jos kaikki toimii kuin junan vessa ennen pendoliinien aikakautta ja useammin, jos joku ei toimi. Samalla tavalla toimisi myös välttämättömät seurantaverikokeet. Kansalainen käy kokeissa ja saa viestin, että kaikki ok tai sinulle on varattu vastaanottoaika.

Kehitettävää on paljon. Tosin on muistettava, että jokainen on yksi ainut kertainen persoona, myös sairastuttuaan. Toinen pärjää ja toinen tarvitsee huomattavasti apua vaikka sairaus on sama.


torstai 1. lokakuuta 2015

Päästöhuijaus

Kansanvaunu sai kovan kolahduksen, sillä se narahti ohjelmasta, joka tunnisti päästömittauksen ja sovitti sen raja-arvoihin. Täten ei liene enää urbaanilegenda se, että autojen mittari näyttää noin viisi kilometriä alemman luvun kuin mittari näyttää, jotta testit olisivat parhaat mahdolliset.

Itseäni nauratti aamun aviisi, sillä Trafi ehti julistamaan autot käyttökieltöön, ellei kansalainen noudata kutsua korjaushuoltoon. No, luonnollistahan tuo oli, sillä he varjelevat tarkoin, että kuittailukonttorit voivat hyvin, vaikka sieltä pääsevät ajoneuvot läpi kuittailijan automieltymyksen tai kuljettajan pärstän mukaan ja tästähän olen kirjoittanut jo aiemmin.

Pyhä peltilehmä on huushollin eniten verotettu, mutta tuiki tarpeellinen, sillä julkinen liikenne ei monella paikalla toimi lainkaan tai sitten erittäin epäsopivasti. Minun työmatkaani kuluisi aikaa liki kaksi tuntia suuntaasa ja kolmella eri bussilla. Omalla autolla matka taittuu noin puolessa tunnissa, joten julkisen käyttö ei kohdallani ole edes järkevää.

Nyt on herännyt epäilys, että huijaus koskee myös muita autonvalmistajia. Mikä on syynä huijaukseen? Onko halvempaa tehdä oikaisuja ja huonosti, kuten rakennusteollisuudessa ja sitten pistää takuun piiriin. Tämä tuli itselle mieleeni, kun ajattelen nykyistä työautoani ja sen edeltäjää.  Molemmissa on etuvaloista tullut diskovalot alle vuodessa ja edellisessä vahdettiin takuun piiriin molemmat umpiot ja nyt harkitaan samaa. Uudemmasta sortui penkkien sisustat ja ristiselän tuki alle vuodessa.

Päästönormit ovat tiukentuneet huomattavasti, joten onko tämä yksi huijauksen syy. Ei tarvitse niin tarkkaan tehdä, kun ohjelmalla voi oikaista. Joskus mietin, että onko varjeluyhteiskunta mennyt jo liian pitkälle ja niiden vaatimuksia ei enää voida toteuttaa.

Tekniikkaa autoissa on tänä päivänä jo niin paljon, että ainoa, mitä autolle voit tehdä on pesu, tankkaus ja renkaiden vaihto. Eräs tuttu´kertoi, että autoonsa ei voi enää vaihtaa edes jarrupaloja, sillä tietokoneelle pitää kertoa, että automaattinen säätö ei ole käytössä. Palat saa pois, mutta ohjelman takia se läväyttää leuat kiinni ja niitä sitten ei enää avata kotikonstein, sillä tietokone on esteenä.

Monissa onnettomuuksissa on ihminen luottanut liikaa tekniikkaan ja metsään on menty. Vanha lausuma pitänee edelleen paikkaansa eli neliveto johtaa sinut jumiin sinne, mihin terve järki estäisi menemästä. Älyä autoissa on paljon, mutta harvoin ne toimivat pohjolan oloissa ja siitä itsekin olen saanut karvaat kokemukset.

Voi pakolaisparkaa

Pakolaiskeskustelu on taas ryöpsähtänyt uusille urille. Hallitusherrat ovat huolissaan kun suomalaiset ovat vähän ärähdelleet livenä ja somessa. Moinen pitää kieltää kokonaan, sillä kirjoitukset ruokkivat live-esiintymistä. Herrat sinisissään voivat ihan rauhassa tulla minun kanssa keskustelemaan näkemyksistäni ja se siitä.

Poloiset pakolaiset ovat ryhtyneet kritisoimaan sijoituspaikkaansa, joka aavikon väelle on liian kylmää ja metsäistä. Kauppaankin on hieman matkaa ja paikat ovat likaisia. Ovatko nämä pakolaiset edesmenneen kotiseutunsa kroisoksia, joilla on viilennetyt asunnot, palvelijat hoitavat ostokset ja kuuraavat parketit, sopivasti aurinkoa ja hiekkaa sekä näkymä ikkunasta taivaanrantaan asti. Eikö kukaan ole pystynyt kertomaan heille, että se majoitus on vain hätäajan hommaa, kun heitä on tullut tänne pikkukunnan väkimäärän verran.

Helsingissä uhkaa tulla tuhansia asunnottomia, sillä hätämajoitetut sijoitetaan vuokra-asuntojonoon ja sehän on pitkä kuin nälkävuosi. Se että tavis suomalaiset lempataan ulos ei merkitse mitään, sillä ymmärtämätön suomalainen on toisen luokan kansalainen, paitsi veronmaksuvelvollisena.

Hätämajoissa on huonot patjatkin ja ei mitään tekemistä, joten ajankuluksi on ryhdytty vetään toista nokkaan tai imppaamaan herneitä nenuun urakalla em. asioista ja tulevista. Suomessa eivät liene ryhtyneet vielä nenuun kolauttamaan väärän maan, väärän uskontosuunnan tai peräti väärän uskonnon vuoksi, kuten Ruotsissa on jo tapahtunut.

Kritiikkiä on aiheuttanut myös kirjausjärjestelmä, kun sitten ei pääse tuttujen tykö Etelä-Suomeen ja sekös sitten harmittaa. Salakuljettajien lupaamaa välittömästi saatavaa oleskelulupaa kun joutuu peijakas jonottamaan eikä moinen lankea kuin Manulle illallinen, on sitten niin väärin. Vastaanottorahaakin myönnetään niin vähän, että se on ryhtynyt harmittamaan. Miten heillä muuten oli varaa maksaa salakuljettajille kuutisen tonnia ja osa vielä tuli Tukholmasta mittarilla Tornioon, joka suomalaisin hinnoin tekisi noin tonttu kuusisataa. Mihin omat kahisevat katosivat?

Ruokakin on huonoa ja herkälle vattalle sopimatonta, voi raukkoja. Kalasoppa pisti vattan kuralle ja ohra olikin sitten jo mellakan paikka. Ymmärtäähän tuon, sillä ex-kotimaan sapuska on ollut huomattavasti parempaa eli jasmiiniriisiä ja hiekkaa ynnä höysteenä tarkoin suojeltua lihaa ja satunnaisesti kasvavia vihanneksia. Alkaisikohan heidän joukkopako Suomesta jos ruokalistalla olisi mustaa makkaraa ja mämmiä jälkiruuaksi. Jäiköhän taas joltain ymmärtäväiseltä kertomatta, että ruokakulttuuri pohjolassa on hieman toinen.