Koronasekoilua

On mennyt mielenkiitoiseksi koronaohjeistus, sillä siinä ei ole päätä eikä häntää. Yksi sanoo yhtä, toinen toista ja kolmas kiistää kaiken edellisen. Alkuun tuntui, että koronarajoitteissa oli joku järki vaikka päätökset tulivat myöhässä verrattuna tautitilanteeseen. Nyt on kaikki toisin.

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos (THL) on rajoitustoimissaan ollut jonkinlainen maalaisjärki mukana ja he ovat melko selkeäsanaisesti kertoneet tilannekatsauksissa. THL on kuunnellut herkällä korvalla asiantuntijoita, mutta päätöksissään sekin on ollut myöhässä. Nykyinen sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on pelkka pelon lietsoja ja ulostulot tapahtuu mediassa ja mielummin vielä, ennen kuin niitä on missään käsitelty. Krista Kiuru on yksi viruskammoinen naisoletettu, joka näkee koronan nyt todella vaarallisena. STM oli sitä mieltä (Kiurun johdolla), että koulut pitää panna etäopetukseen, kun omrikron on niin leviävä ja koulut eivät ole turvallisia. THL taas oli sitä mieltä, että lähiopetuksen riskit on matalat ja koulusulusta olisi lapsille ja nuorille enemmän haittaa. Tämä oli ristiriitaista ja varmasti hämmentävää, niin kouluille kuin kodeille. Varsinkin kun Kiurun ulostulo tapahtui viikonloppua vasten ja koulut alkoivat maanantaina. Onneksi aluehallintovirastot olivat THL:n kannalla ja koulut pysyivät auki.

Ravintolojen aukioloa on sorvattu vähän väliä. Milloin on oltu kokonaan kiinni ja milloin rajatusti auki. Tästä on liitot olleet huolissaan ja varmasti myös yrittäjät, joilla kiinteät kustannukset juoksevat koko ajan ja tuloja ei ole. Ei se helppoa ole työntekijöillekään, sillä heillä ei ole tietoa, milloin työt jatkuu jua milloin ne ovat pysähdyksissa. Myös työttömyysettuuksissa on viiveitä, joten taloustilanne aiheuttaa myös harmaita hiuksia. Matkailu- ja ravintola-alat ovat olleet tiukilla. Myös päätökset suluista ja rajoitustoimista tulevat aina viime tingassa. Parhaimmillaa päivän varoitusajalla.

Kultturitoiminta on myös vaikeuksissa. Tilaisuuksia on siirretty tai peruttu, kun ihmismääriä rajoitetaan. Myös nämä päätökset ovat tulleet viime tipassa, joten monia tilaisuuksia on täytynyt perua kokonaan. Moni kultturialalla toimii freelancerina, joten talous on tiukoilla, sillä etuuksien saanti on niin ja näin. Välillä verrataan työntekijää ja välillä yrittäjään.

Tähän sekoiluun pitäisi nyt saada joku määrätietoinen johtaja, joka ottaisi homman haltuun, mutta mistä sen löytäisi.

 

P.S. En pysty kommentoimaan, sillä kommenttikenttä ei jostain syystä aktivoidu.

Älä tongi kompostia ilman suojausta

Aamun aviisin uutinen kuulosti aprillipilalta, mutta koska sen on julki tuonut Terveyden ja hyvinvointilaitoksen ja Ruokavirasto, niin tottahan sen täytyy olla. Vai onko sittenkään? Pienhiukkaset ovat olleet pannassa jo pitkään, mutta nyt listalle päätyivät kompostit, sillä nyt uhkaa legionellat, joita konpostissa ja puutarha mullissa.

Miten me vanhat olemme selvinneet hengissä puutarhoissamme iänkaiken. Vanhaan aikaan sai sokerillista limonaadia nauttia myös pullon suista kavereiden kanssa ja mikään ei tarttunut.

Nyt sitten tarvitaan suojakäsineet ja FFP3-tason hengityssuojaimet, kun kompostimultaa tai kaupan ostosäkistä otettua multaa käyttää, sillä niiden aiheuttama poly lisää legioonataudin riskia ja pölykehkoa. Artikkelista puuttui vain em. syiden vuoksi ennenaikaiset kuolemat ja edelleen mietin, että mikä on ennen aikainen kuolema.

Siis syksyllä kun tyhjennän kompostit, niin minun tulee pukeutua suojavarusteisiin kuin pahimaltakin tulehdusosastolla ja näyttää lähinnä avaruusoliolta. Miksi en siis ole kuollut kaikkina vuosina, joissa olen kompostia käuttänyt. Pölykeuhkokin olisi viranomaisten muodossa uhkaava, sillä lapsena silppusin olkia käsivälittäisellä silppurilla.

Herää hyvä kysymys, että miksi kaikki luontainen on turvallisuusriski.

Tökkivä tietotekniikka sairaaloissa

Juuri julkaistu kyselytutkimus kertoo, että sairaanhoitajien tuntoja tietotekniikasta, joka kaatuilee ja täten haittaa töitä ja pahimmillaan vaarantaa potilasturvallisuuden. Terveyden ja hyvinvoitilaitoksen (THL) tekemän kyselyn tulos on sama, jonka minä tiesin ja kollegat tiesivät jo pitkälti toistakymmentä vuotta sitten.

Viisitoista vuotta sitten autoin chatti kaveriani EIS-nikillä ollutta kaveria, joka teki aiheesta lopputyötä. Jo tällöin olivat ongelmat suuria. Nyt sitten lainataan: "Nimenomaan järjestelmien hitaus ja yllättävät käyttökatkot hankaloittavat sairaanhoitajien työtä, kertoo THL:n tutkimuspäällikkö Hannele Hyppönen."

Katkot ovat hyvin yleisiä ja ei ole kuin hetki aikaa, kun lääkärini ilmoitti, että ei voi tehdä lähetettä, kun järjestelmä on nurin. Hoitajan työssäni suurin ongelma oli yllättävien katkojen lisäksi öiset päivitykset. Näiden aikana ei voinut esimerkiksi kirjata potilasta sisään ja kun sen joutui tekemään seuraavan vuorokauden puolella, niin se oli hidas työ, sillä ohjelma herjasi kirjauspäivästä koko ajan.

Tutkimuksessa selvisi myös ohjelmien määrä. Ei tullut yllätyksenä, sillä minullakin oli parhaimmillaan toistakymmentä ohjelmaa ja luonnollisesti jokaiseen erilainen käyttäjätunnus ja salasana, joka viimeisinä vuosina oli pakko vaihtaa kolmen kuukauden välein, sillä järjestelmä tai ohjelma pakotti niin.

Viestit eivät kulje, sillä ohjelmat eivät keskustele keskenään. Tähän on osasyynä tietosuoja, mutta myös se, että yhteistyötä ei ole ja kunta on itse saanut päättää, mitä ohjelmaa käytetään. Muutaman ajan on ollut käytössä Kanta.fi, mutta sen ongelmana on se, että sinne tiedot päivittyvät luvattoman hitaasti ja kaikki toimipisteet eivät ole sitä ottaneet käyttöön, kuin reseptien osalta.

Potilasturvallisuus on todellakin ollut vaarassa jo vuosia näiden tökkivien tietojärjestelmien kanssa. Muistan itsekin hyvin yön, jolloin leipäauto toi kansalaisen ensiapuun. Tietoja ei ollut käytettävissä, sillä näyttö pysyi pimeänä. Onneksi joku vanhoista hoitajista oli tulostanut edellisen käynnin, jonka avulla voitiin hoito toteuttaa.

Sitten taas lainataan. "Tulosten pohjalta analysoidaan, mitä tilanteen parantamiseksi voitaisiin tehdä, Hyppönen toteaa." Taitaa taas kulua pitkälti toistakymmentä vuotta, ennenkuin tuon analyysin pohjalta tehdään yhtään mitään ja veikkaan, että siinä vaiheessa jo jo ehditty tekemään uusi tutkimus, jossa julkikuulutetaan ihan samat asiat.

Pienen pienet hiukkaset

Kumma kyllä, että eräisen henkilöiden neronleimaukset saavat sapen kiehumaan. Tänään sen taasen aiheutti Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) asiantuntija eli ylilääkäri Raimo O. Salonen jälleen kerran, sillä nyt joutui tykkitulen kohteeksi puilla lämpiävä kiuas.

Tästä aiheesta olen kirjoittanut pariinkin kertaan otsikoilla Kynttilän poltto saastuttaa sisällä tupakoinnin lailla ja Puulämmityksen pienet hiukkaset.

Tuo Raimo vainoaa pienen pieniä hiukkasia ja puulämmitys on  hänestä hyvin pahasta. Vanhoihin asuntoalueisiin hän ei pääse puuttumaan, mutta neuvoo nyt päättäjiä, ettei uusille alueille saisi moisia hiukkastuotantolaitoksia rakentaa.

Pienen pienet hiukkaset kun vielä aiheuttavat ennenaikaista kuolleisuutta ja nyt on Raimon instituutin vielä korjattava vanhoja kuolleisuusarvioita, sillä puulla lämmittäminen on yleistynyt ja pienen pieniä hiukkasia virtaa niin omasta pesästä kuin naapureiltakin. Raimo vaan ei ole huomioinut sitä, että tänne synnytään yhden suuntainen matkalippu kourassa. Joidenkin elämän liekki sammuu aikaisemmin kuin toisten, mutta jokaisen on kuoltava kerran. Hieman kyllä huvitti aamun aviisi, jossa ensiosassa oli tämän kirjoituksen aihe ja loppuosassa kuinka kertoa lapselle, että jokainen kuolee kerran.

Hieman on Raimon tekstit ristiriidassa tai sitten on ymmärrys kasvanut eli suora siteeraus: "Puunpolton kasvavan suosion taustalla on tunnelman ohella lämmitysenergian kallistuminen. Kustannusjahdissa puulämmitystä käytetään lisälämmön lähteenä. Puutakka on Salosen mukaan hyvä varajärjestelmä myrskyjen ja pakkasten varalta.".

1970-luvulla rakennettiin taloja, joissa ei ollut varajärjestelmää. Talvinen sähkökatko tiesi pirtin viilenemistä. Takavuosina Pohjois-Suomessa tuli sähkökatko ja kaukolämpökin lopetti toiminnan (polttimetkaan, olivat sitten mitä ainetta käyttävät, eivät toimi ilman sähköä) ja vanhukset palelivat.

Oli tulisija minkälainen tahansa, niin se ei ole jätteenpolttolaitos ja jos on niin siitä ne hiukkaset tulevat ja märkä puu palaa huonosti ja lisää piniä hiukkasia. Puun pitää olla kuivaa ja kun yhteen kolauttaa, niin pitää kuulua kaunis ääni. Märkä vaan tömähtää.

Olen edelleenkin Raimon mielestä suurrikollinen, koska minulla on seitsemän puilla lämpiävää tulisijaa. On pata ja kiuas saunalla, saunatuvalla leivinuuni. Keittiössä hella ja kolme pystyuunia eli varaavaa takkaa. Pahempaahan on Raimon mielestä uunin reunalla palavat kynttilät.

Kun tulee sähkökatkoja, syystä tai toisesta, niin me pärjäämme. Pirtti ei kylmene ja pääsemme pesulle. Muista hyvin erään myöhäissyksyisen illan 2001, jolloin sähköt katosivat ja koko kylä pimeni. Kynttilät ovat aina uunin reunalla, kuten tulitikkurasiakin. Totutulta paikalta sain valoa nopeasti ja kaapista lisää, joten pirtti oli valaistu. Päätimme tehdä naposteltavaa ja ajanvietteksi (pahan kynttilän valossa) ryhdyimme pelaamaan Trivial pursuittia. Hellaan valkea ja teimme naposteltavaksi popcornia ja pannukahvia. Aamullakaan ei ollut sähköjä, joten puuhellalla saimme aamukahvit keitettyä.

Jos infrastuktuuri särkyy, niin selviytyjät ovat ne, jotka taitavat vielä vanhat taidot ja tunnelmalla siinä ei ole osaa.

Puulämmityksen pienet hiukkaset

Nyt on tämän kuun mediahössötyksenä ollut puulämmitys ja sen aiheuttamat pienhiukkaset, erityisesti taajama-alueella. Herää pieni kysymys, että millä täällä kylmässä pohjolassa sitten pirttinsä pitäisi lämmittää? Sähkö on pahasta (fossiiliset polttoaineet) ja sama koskee kaukolämpöä, turve riistää soita, öljy fossiilista ja maalämmön käyttö usein taajama-alueilla kielletty (ei kaupungin/kunnan maaperään mitään reikiä kaivella), sisämaassa ei tuule niin paljon, että tuulivoimaa voisi käyttää ja potkurit meluaa (menee naapurilta yöunet), lumi peittää aurinkopaneelit, jos se aurinko nyt sattuu paistamaan. Kirjoitin jo vuoden 2011 joulukuussa otsikolla Kynttilän poltto saastuttaa tupakoinnin lailla, näistä pienhiukkasista.

Viitaten edellisen kappaleen viimeiseen lauseeseen, niin sieltä tutuksi THL:n ympäristöterveyden osaston ylilääkäri, dosentti Raimo O. Salonen pitää ongelmana puulämmityksen pienhiukkaspitoisuuksien nousua, samalla kun teollisuuden ja liikenteen päästöt vähentyvät.

Energia- ja ympäristöpolitiikkaan erikoistunut professori Veli-Pekka Tynkkynen Helsingin yliopistosta pitää kaikkein pahimpina alueina tiivisti rakennettuja kaupunkialueita ja pitää tapaa, jolla Suomessa puuta nykyisin käytetään on osalle suomalaisista hengenvaarallinen ja ennenaikaisesti hautaan päätyy 400 kansalaista vuodessa sekä pienhiukkasten aiheuttamat syövän ynnä sydän- ja keuhkosairauksien kustannusten kohoamisen miljardiluokkaan. Ja me hupsut vähän koulutetut vielä väheksymme näkymättömiä pienhiukkasia. Tosin (vuonna 2012) kuoli itsemurhan johdosta 711, alkoholiin 1 484 eivätkä nämä tilastot näytä kaunistumisen merkkejä.

Vanhanaikaiset kakluunit ja takat ovat nyt sitten hypervaarallisia. Tosin artikkelissa ei puhuttu mitään puilla lämpiävästä leivinuunista, padasta, kiukaasta tai hellasta, mutta liitettäköön ne samaan sarjaan, koska klapeilla lämpiävät. Klapi on pahasta ja tuo Tynkkynen esitti vaihtoehdoksi taajama-alueella venäläisiä pellettejä, jotta Vapon monopoli purettaisiin. Taitaa nyt Veli-Pekalla olla oma lehmä ojassa, sillä hän on useita kytköksiä Venäjään sanoihan hän: " Panostus venäläiseen puuhun on panostus lähialueen vakauteen.". Tosin me kaikki tiedämme, kuinka ympäristöään ajatteleva valtio Venäjä on. Monelle maanviljelijälle on klapikauppa myös elinkeino ja tällaisilla tutkimuksilla heiltä viedään leipää suusta.

Näiden kahden herran kirjoituksia lukiessani, tunnen olevani pahempi ihminen kuin joukkoraiskaaja, terroristi, koulusurmaaja, jne. ja öljylämmitteinen naapurini. Minulla on seitsemän lämpiävää tulisijaa ja kaikissa poltan klapeja. Mihin pelletit pakataan? Onko se muovisäkki, joka lopulta päätyy kaatopaikalle vai ottaako tuoja tyhjän säkin mukaansa, tuodessaan uuden? Klapit tulevat peräkärryllä pihaan ja ne näppärästi kottikärryillä kuljetan liiterin suojaan. Tiedän, että niitä toimitetaan myös jakeluautolla, mutta sellaista ei liiterin viereen ajeta. Säkkitoimituksena, miten sen saan suojaan? Minkä kokoisia ne ovat? Se ei minulle selvinnyt ja oikeasti, kuinka moni pystyy kantamaan 50 kg:n säkin? Puulämmityksen edellytys on se ,että puut ovat kuivia, mutta jos tuollainen pellettisäkki lojuu pihalla tuulen ja sateen armoilla ynnä peltohiiri siihen kolonsa ja pesänsä tekee, niin onko sen käyttö turvallista, sillä märkäähän se on, josta seurauksena hormipalon riski.

Tätä nuo tutkijat eivät ole koskaan, yhdessäkään kirjoituksessa ottaneet huomioon eli puulämmityksen varmuus. Tuossa takavuosina, Pohjois-Suomessa tuli kovilla talvipakkasilla sähkökatko ja kaukolämpökin lakkasi toimimasta. Vanhainkodissa ei ollut enää muuta vaihtoehtoa, kuin tarjoilla lisähuopia ja vanhukset palelivat. Tuo, nyt paljon parjattu, puulämmitys on pelastanut minut monesti, sillä lämpö on pirtissä säilynyt ja puuhellalla saa ruokaa tehtyä. Puulämmitteisessä saunassa, jossa vesikin kuumennetaan klapeilla on voinut peseytyä ja pestä pyykkiä vanhan pyykkilaudan avulla. Pahaakin pahempi kynttilä on luonut valoa, joten ajanvietteeksi on voinut lukea kirjaa ja pelata manuaalisia pelejä. En enää luota nykyisiin järjestelmiin, sillä mm. eripituiset sähkökatkot ovat melkein jokapäiväistä rutiinia. Vesihuolto on ainoa ongelma, joka aiheuttaa huolta, sillä kaupungissamme määrättiin omat kaivot tukittaviksi, kun kunnallistekniikka saapui. Ulkohuussi talossa on ja vanhana osaan laskisankoa käyttää. Jos syystä tai toisesta infrastruktuuri sortuu, niin minun kaiketi pitää ottaa evakoita vastaan varmalla lämmitysmuodoilla varustetuista taloista, ilmaiseksi ylläpidettäväksi.

Takka, kakluuni, leivinuuni, hella, pata, kiuas tai muu tulisija ei ole jätteenpolttolaitos.

Potilaat pois työterveydestä

Otsikon aihe oli aamun aviisissa pari päivää sitten. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mielestä työterveyden pitäisi keskittyä perustehtäväänsä eli sairauksien ehkäisyyn ja työkyvyn ylläpitoon.

"Valtaosa työterveyshuollon ajasta kuluu nykyään sairauksien hoitoon", perustelee tutkimusprofessori Markku Pekurinen THL:stä ja työterveyslaitoksen johtaja Jorma Mäkitalo on samaa mieltä.

Suora lainaus lehden sivulta: "Tätä nykyä työterveyshuollossa käytetystä ajasta ja kustannuksista reilusti yli 60 prosenttia kuluu sairaanhoitoon. Jos mukaan lasketaan terveystarkastukset, sairaanhoitoa on noin 90 prosenttia.".

Artikkelissa pohdittiin syitä, miksi ylläkirjoitettuun on tultu. Syynä Mäkitalo pitää sitä, että perusterveydenhuolto ei toimi ja sitä kautta työterveydestä on tullut varaventtiili, koska se takaa nopean pääsyn lääkärin tai terveydenhoitajan vastaanotolle. Tämä on toki totta, mutta hän ei joko tiedä tai on unohtanut sen, että useat työnantajat edellyttävät työntekijän käyttävän vain työterveyden palveluita. Muistan hyvin itse tuon yli 20-vuotisen urani kunnalla ja siellä oli ohjeistus, että ensisijainen vastaanotto on työterveys. Vain äkillisissä tapauksissa sai käyttää ensiapua, jos työterveys ei ollut avoinna. Terveyskeskuksen aluevastaanotto oli sallittu vain äitiysneuvolan osalta.

Siinä mielessä Mäkitalo on mietteissään oikeassa eli hoidon hajaantuminen useille eri tahoille. Erilaisissa medioissa on ollut paljon puhetta hoidon pirstaleisuudesta ja sen tyypillisenä ilmiönä on se, että suurin osa vastaanottoajasta menee sairaushistorian kertomiseen ja varsinaisen vaivan käsittely jää minimiin. Tietojen siirto ei usein ole mahdollista nykyisen tietoteknisen aikakauden aikana. Joten palaan takaisin tuohon kunnalliseen aikaani, sillä kun oli käytössä vanhat paperiset sairauskertomukset, niin ne olivat samat työterveydessä, äitiysneuvolassa, ehkäisyneuvolassa, fysioterapiassa ja osastoilla. Näin hoitavalla olivat tiedossa kaikki tarpeellinen. Kun siirryttiin tietokoneaikaan, niin työterveys ei päässyt käsiksi ensiapukäynnin tietoihin eikä ensiavussa tiedetty mitään, mitä oli työterveydessä tehty. Tästä seurasi se (kerron nyt omalta kohdalta), että peruslääkityksessä oli tehty jo muutama vuosi takaperin lääkemuutos ja koska ensiapuun olin kipupotilaana joutunut, niin minulle tarjottiin vanhaa kipulääkettä, jota ei tuon uuden kipulääkkeen kanssa saa missään tapauksessa käyttää. Onni onnettomuudessa oli se, että olin hoitaja ja tunsin minulle tuodun lääkkeen ja pystyin kertomaan hoitajalle muutoksista. Mitä olisi tapahtunut, jos olisinkin ollut tavallinen telluksen tallaaja ja kyvytön kertomaan?

Artikkelissa haastateltiin työterveyslääkärin vastaanotolle tullutta asiakasta ja hän kiteytti yhden tärkeän asian sanomalla: "lääkärikin on tuttu.". Kun ajattelee itseänsä ja ihmisiä, jotka ovat kertoneet siitä, kuinka edessä on aina uusi naama, niin ensimmäisenä esiin nousee pelko. Saanko apua ja minkälaista, miten tuo uusi tekee tuon toimenpiteen (päällimmäiseksi nousee kipu), otetaanko vakavasti, jne. Mitä enemmän ihmisen hoitoon osallistuu väkeä, niin sen suuremmaksi kasvaa virheiden määrä. Kun on edessä aina uusi lääkäri, jolle joudut selittämään juurta jaksaen kaikki, niin muistuuko kaikki olennainen heti mieleen. Entä lääkäri, jolle jokainen naama on outo, kykeneekö hän sisäistämään saamansa informaatiotulvan? Tuttu lääkäri, terveydenhoitaja, fysioterapeutti, jne. on ensisijaisen tärkeä asia ihmiselle, sillä sairaus koskettaa ja luottamus on jo puoli hoitoa.

Työterveyshuoltolaki määrittelee työterveyden olevan ehkäisevää terveydenhoitoa ja sen tavoitteina ovat terveellinen ja turvallinen työympäristö ja hyvin toimiva työyhteisö. Lisäksi sen keskeinen tehtävä on työhön liittyvien sairauksien ehkäisy sekä työ- ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja edistäminen.

Jäin oikeasti miettimään tuota lausetta, jota tekstin alkuun siteerasin: " Jos mukaan lasketaan terveystarkastukset, sairaanhoitoa on noin 90 prosenttia.". Eikö terveystarkastukset ole juuri työ- ja toimintakyvyn ylläpitämistä. Perusterve aikuinen ei juuri lääkäriä tai terveydenhoitajaa tarvitse. Yleensä, jos siellä käydään on syynä hirmuinen flunssa tai tapaturma (työssä tai vapaa-ajalla). Itse pidän terveystarkastuksia tärkeinä, sillä sen pohjalta ylläpidetään tuota työ- ja toimintakykyä. Jotta asia olisi yksinkertaisempi hahmottaa, niin otan malliesimerkiksi oman isäni ja joudun oikeasti kysymään, että miksi terveystarkastukset aloitetaan vasta kun mittarissa on neljä kymppiä. Isäni työpaikassa ne aloitettiin vasta kun tuo neljä kymppiä tuli täyteen. Kaava oli samanlainen kuin kunnalla muinoin eli ennen terveystarkastusta täytettiin kaavakkeita liittyen työhyvinvointiin, työ- ja toimintakykyyn, liikuntaan ja ruokailutottumuksiin. Nämä käytiin läpi työterveyshoitajan vastaanotolla. Seuraavana oli vuorossa työfysioterapeutti, joka teki kuntotarkastuksen. Työterveyshoitajalla oli oikeus määrätä perusverikokeet. Jos joku osa-alue aiheutti toimia, niin paluu uudelleen terveydenhoitajan tai työfysioterapeutin ohjantaan tai seurantaan ja tarpeen vaatiessa työterveyslääkärin vastaanotolle. Isällä paljastui perusverikokeiden yhteydessä erittäin korkea verensokeri ja mietimme kuinka kauan se on ollut korkealla, sillä isäni oli iso mies ja ahkera tekemään, hikosi ja joi runsaasti vettä. Tämä oli jatkunut jo kauan. Lääkärikin epäili, että sokeri on mahdollisesti ollut korkealla jo vuosia. Sokeritaudin liitännäisoireet tulivat nopeasti ja isäni joutui työkyvyttömyys eläkkeelle hieman yli viisikymppisenä. Periytyvät sairaudet vievät lukemattomia työvuosia, jos niitä ei havaita ajoissa ja niiden hoito/kuntoutus viipyy. Tästä syystä pidän terveystarkastuksia työterveyden yhtenä tärkeimmistä töistä.

Työterveydestä on tullut paikka, jossa hoidetaan sairaudetkin. Haastateltu työterveyslääkäri kiteyttää asian hyvin: "Ei perusterveydenhuollon ongelmia ja lääkäripulaa ratkota sillä, että työterveydestä otetaan pois palveluita - ellei ratkaisu sitten ole se, että kaikilla olisi asiat yhtä huonosti.". Perusterveydenhuollon suuri ongelma on henkilöstön vaihtuvuus. Itse pidän tähän syynä mielenterveyslain muutosta, sillä itse työskentelin perusterveydenhuollon vuodeosastolla ja muutamassa vuodessa oli henkilöstö vaihtunut. Itse arvelen syynä olevan sen, että suurimman osan paikoista vie katkaisuhoitoa tarvitsevat ja heidän kiertokulku on loputonta rallia. Muistan kun ensiavusta tiedusteltiin potilaspaikkaa ja kerrottiin, että kuka on tulossa, niin ensimmäinen kysymys oli montako promillea tällä kertaa ja oliko HuPiKo puhdas ja jos ei niin mitä. Perusterveydenhuollon resursseista kaappaavat suurimman osan tämä potilasryhmä, jotka jopa väkivallalla vaativat pilleriä vaivaan ja vapinaan. Enää ei aikaa jäänyt muille ja osastolla he vaativat kaiken huomion itselleen. Jos tämä porukka saataisiin pois rasittamasta perusterveydenhuoltoa, niin aikaa jäisi myös pienten perussairauksien hoitoon.

Perusterveydenhuollossa on myös tapahtunut ammattikunnan poisto eli konekirjoittajat, jotka lääkärin sanelun mukaan tekivät kirjaukset. Tänä päivänä lääkäri tekee tämän itse ja olen usein nähnyt kirjoitustavan eli yhdeksän hakee ja yksi kirjoittaa. Tästä syystä aikaa kuluu turhaan työhön paljon ja virheiden määrä on moninkertaistunut (sanon nyt tämän vain omasta kokemuksesta ja kuultuna, sillä en kertojien sairauskertomuksia ole lukenut). Perusterveydenhuollon lääkärin resurssit menevät myös peruslääkkeiden uusintaan. Jos kyseessä on lääkkeet, jotka ovat menneet kansalaisella jo kauan, niin miksi siihen lääkäri tarvitaan? Tehtävän voi hoitaa jokainen terveys- tai sairaanhoitaja. Seuranta voisi olla heillä aivan hyvin ja ohjaavat lääkärille, jos tulee jotain erityistä.

Palataanpa takaisin päin ja sairauden hoito siirretään perusterveydenhuoltoon. Miten tieto perussairaudenhoidosta, joka saattaa vaikuttaa työkykyyn siirretään työterveyteen? Tietosuojalaki estää usein tiedonsiirron. Toki esillä on ollut valtakunnallinen, sähköinen potilastietokanta, mutta tietosuojalain vuoksi sen laatiminen on ongelmainen. Toiseksi mitä sinne siirretään? Jos ajattelen omia sairauskertomuksia ja etenkin tuon yliopistosairaalan kohdalta, niin siirretäänkö sinne nuo kaikki tarkastamatta. Olen tietoinen sinne kirjoituista ja ikäväkseni on todettava, että siellä on asiavirheitä niin paljon, että Hanhi Emon tarinoissa on enemmän faktaa. Tällaisen tietokannan laatiminen vaatisi ehdottomasti sen, että olisi tuttu lääkäri ja terveydenhoitaja, jotka kävisivät asiakkaan/potilaan kanssa tiedot yhdessä läpi. Toki tämä vaatisi henkilökunnalta hyvää osaamista ja ammattisanojen unohtamista puhuessaan. Tavallisen telluksen tallaajan on myös vaikea määritellä virheellistä tietoa. Onko se oikein määrätty vai ei ja tästä otan esimerkiksi sanelun omalta kohdaltani: "Antibioottina Ciproxin 500 mg kaksi kertaa päivässä kymmenen päivän ajaksi.", kuitenkin reseptiin oli kirjoitettu tuo antibiootti vain viideksi vuorokaudeksi ja annosteltavaksi vain kerran päivässä. Ero on huomattava.

Perusterveyden huoltoon et oikeasti saa aikaa päivän tai parin päästä. Toki sillä edellytyksellä, että saat sinne edes yhteyden. Tämä nyt saattaa mennä asiasta toiseen, mutta on kummallista, että lankapuhelin aikana sait ihmisen kiinni nopeasti, mutta nykyisen kännykkäajan koittaessa et tavoita enää ketään. Kun soitat perusterveydenhuoltoon, niin automaattivastaus on "Olette soittanut X-alueen vastaanottoon. Ajanvaraus on arkisin klo 8 -10." tai "Ajanvaraus lääkärin vastaanotolle on maanantaista torstaihin klo 8 - 11 ja perjantaisin klo 8 - 9.30, terveydenhoitajan vastaanotolle ajanvaraus on maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 8 - 9 sekä tiistaisin ja torstaisin klo 9 - 10." Luvattoman usein on automaatin tekstinä: "Puhelin linjamme ovat nyt kaikki varattuja. Olkaa hyvä ja pysykää linjalla. Palvelemme teitä mahdollisimman pian.". Viimeksi mainittu on hyvin yleistä ja saat kuunnella MUXAKKIA eli epämääräinen soittokappale, joka on tehty niin elektronisesti, että vähänkin sävelkorvaa omaava kansalainen saa hermoromahduksen. Normaalisti tämä kestää vähintään puolituntia ja säännöllisin väliajoin kuulet tekstin: "Palvelemme teitä mahdollisimman pian.": ja MUXAKKI alkaa alusta ja aina sama kipale.

Terveyden ja hyvinvointilaitoksen sekä Työterveyslaitos haluavat sairastavat pois työterveyden niskoilta. Eivätkö he ymmärrä sitä, että työ- ja toimintakyky myös sairauden sattuessa on taattava? Jos sairaudenhoito otetaan pois työterveyshuollosta, niin meillä on yhä enemmän työikäisiä, jotka eivät kykene enää työhönsä. Lisäksi sairauden hoito työtä tekevällä työterveydessä kertoo paljon työterveyslain vaatimasta hyvin toimivasta työyhteisöstä. Herrat Pekurinen ja Mäkitalo eivät tätä huomioi eli jos työyhteisössä sairauslomien määrä kasvaa, on työyhteisössä jotain vialla, mutta jos sairauslomia määräävät muut kuin työterveyslääkärit, seuranta viivästyy ja lopulta on edessä iso kimppu piikilankaa.