Aiheittain

torstai 22. joulukuuta 2011

JoulutervehdysTeille kaikille


Joulutervehdykseni Teille kaikille. Itse valmistaudun joulun ajovuoroihin. Toki kinkku on jo paistettu ja joulukoristeet laitettu. Teitä lukijoita on ollut Kryptan olemassaoloaikana useasta maasta, joten....

Hyvää Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta     
Merry Christmas and Good New Year          God Jul   och Gott Nytt År
Fröhliche Weihnachten und Ein gutes neues Jahr              
с Рождеством Христовым и   С Новым годом
Häid Jõule ja head uut aastat         Sawadee Pee Mai                    
Joyenux Noël et bonne année
Glædelig Jul og godt nytår              Siõǥǥ Rosttvid da Leklvaz Ođđ ee´jj

Nollaig chridheil huibh
Vrolijk Kerstfeest en een Gelukkig Nieuwjaar
Buone Feste Natalizie
Nollaig chridheil agus Bliadhna mhath ùr
Nadolig Llawen

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Hoitovirhe vai ei


Olipa taas karua luettavaa päivän lehti. Rutiini leikkaus ja halvaantuminen. Neuvottiin kaikenlaisia ja voin vakuuttaa ettei siitä ole mitään apua. Olen sinun (nimi muutettu) puolestasi surullinen. Potilasvahinkolautakunnassa on "valelääkäreitä", jotka tulkitsevat anatomiaa ihan oman ajatuskäsityksensä mukaan. Näkemättä potilasta ei oikeasti voi sanoa vamman astetta. Paperilla tehtynä olen törmännyt tähänkin: "Polvi ei ole kantava nivel": ilmoitti vakuutusyhtiön ylilääkäri.

Lehden mukaan pitäisi keskustella operaation tehneen lääkärin kanssa. Kuinka keskustelet, jos lekuri on vaan joku vuokra tapaus. Pitäisi tehdä kirjallinen kysely hoitoyksikölle. Nykyisin se on kopio lääketieteen oppikirjasta, jossa kuvataan standardi tapaus, jossa kaikki vaadittava on tehty. Potilasvahinkolautakunta on samanlainen instanssi kuin vakuutusyhtiöiden instanssi. Muinainen sanonta, että vakuutusyhtiö korvaa kaiken, paitsi vahingon sattuessa. Potilasasiamies on sairaalan palkkalistoilla, joten puolueettomuus herättää hieman epäilyjä. Pienemmissä yksiköissä se on usein joku esimiestason edustaja.

Tässä esimerkiksi puolisoni tapaturma. Hän liukastui kevättalven liukkailla ja rojahti oikean olkavartensa päälle. Vein puolisoni arvauskeskukseen, jossa oli päivystävänä lääkärinä, joku kielitaidoton olento ja pätevä, joka oli kotimaassaan tehnyt vuosia töitä. Ns. pätevä lääkäri sitten muka pani olkapään paikoilleen. Ei kuvannut ja vika jatkui. Kaksi päivää katselin kiukkuista puolisoani, joka valitti kipua. Havaitsin, että olkavarsi on lyhyt (mittasin sen ja tulos oli 4,5 cm)  ja soitin arvauskeskukseen, jossa sattui olemaan ammattitaioista väkeä eli vanhaa kaartia. Lähetteen saatuani ajoin sitten tuhatta ja sataa yliopistolliseen, jossa todettiin, että olkanivel on jossain lapaluun alareunan tienoilla. Pistivät sen lopulta nukutuksessa paikoilleen ja ihmettelivät suuresti, ettei meidän arvauskeskuksessa oltu otettu kuvaa tuolloin ja siten varmistuttu, että nivel on paikoillaan. Potilasvahinkolautakunnan mukaan ei mitään virhettä ollut tapahtunut, vaan hoito oli asianmukaista. Keskustelussa hoitoyksikön ja potilasasiamiehen kanssa oli yksi tyhjän kanssa, sillä vastaajana on yksi ja sama henkilö eli arvauskeskuksen ylihoitaja ja ensiavun ylempi esimies.

Sitten omakohtainen kokemukseni, josta jo kerroin tuossa tekstissäni valelääkäreistä. Olin leikkauksessa ja sain verenmyrkytyksen ja pahan. Onneksi ei marsua. Ei hoitovirhettä, sillä verenmyrkytys ilman haavatulehdusta on normaali. Tein kyselyn kirjallisena hoitaville yksiköille. Osastot vastasivat ympäripyöreät lausuntonsa, mutta ensiapu ei koskaan tapahtuneesta. Ainoa vastaus oli ensiavun osastonhoitajalta, joka pahoitteli, ettei vessassa ollut pyyhkeitä eikä pesulappuja, valitellen remontin aiheuttamaa haittaa. Koskaan tuo kielitaidoton lääkäri ja moduuliani hoitanut mieshoitaja eivät vastanneet, mm. siihen, miksi suonensisäinen antibiootti keskeytettiin. Potilasvahinkolautakunta oli jälleen sitä mieltä, ettei virhettä ole tapahtunut.

Eivät vastanneet, nyt puolisollani on olkapää, joka ei aina toimi ja minulla pumppu, joka pelaa omaa tahtiaan, sillä jäi tuon verenmyrkytyksen jälkeen pari rytmihäiriötä ja lievä muistihäiriö.

Kumpikaan emme saaneet korvausta hoitovirheestä tai potilasvahingosta, joka oli ilmeinen. Puolisollani on edelleen vioittunut olkapää ja minulla sydän. Jouduimme itse maksamaan koko hoitokierroksen eli arvauskeskuksen päivystysmaksun, yliopistollisen erikoislääkäri- ja sairaalamaksut. Mitä teemme tuollaisella insatsilla, joka ei aja asiaamme puolueettomasti. Itse katsoisin, että virhe on tapahtunut molempien kohdalla ja kohtuullinen korvaus olisi ollut edes myöntää tapahtunut.

Onko hoitohenkilökunnan vaikea vastata enää virheistään? Ovatko jo eriytyneet ammatissaan liian erikoiseksi, jotta voisivat kokonaisvaltaisesti katsoa tilannetta? Olen itse epäillyt syyksi sitä, että tavallisilla vastaanotoilla riehuvat sekakäyttäjät, kamanistit ja psyykesairaat, jotka vaativat pilleriä vaivaan ja vapinaan, vaativat henkilökunnan olemaan varpaillaan. Uhkaavat, lyövät, jne., että reseptinsä saavat. Lisäksi ovat nämä kaikkitietävät omaiset, jotka vaativat sitä sun tätä. Eräs esimerkki tähän. Omaiset vaativat erilaisia tutkimuksia ja hoitoja, että vanhus pääsisi viettämään toivomansa 100-vuotisjuhlat ja vanhus itse kysyi: "Mitä pahaa minä olen tehnyt, että Jumala on minut tänne hyljännyt": Onko hoitohenkilökunnan  helpompi ja turvallisempi paeta kirjatiedon taakse kuin sanoa suoraan ei tai kyllä?

Aina kun vedotaan kirjaoppiin, niin unohtuu yksilöllisyys. Nyt kysyn teiltä viisaat, miksi:
- Yksi ottaa päänsärkyynsä usein puolikkaan 400 mg:sta Buranasta ja on tillin tallin joka kerran ja toinen saa ensimmäistä kertaa elämässään päivystyksessä 800 mg:sen Buranan ja on virkeä kuin peippo.
- Yksi kiiruhtaa vastaanotolle heti kolhun saatuaan, kertoen kovasta kivusta ja toinen menee vastaanotolle viikon kolhun jälkeen, omaisten painostuksesta (kun olet nilkuttanut viikon jo) ja lääkäri toteaa, kuten eräässä tapauksessa: "Olet sitten viikon kävellyt murtuneella pohjeluulla".
- Yhdelle nousee kuume 37,0 - 37,2 ºC ja kansalainen makaa sängyssä ja voi pahoin. Toisella nousee kuume 39,0 - 40,0 ºC ja hän tekee täyden työpäivän.
- Yksi, nukutuksen jälkeen, on aivan pihalla ja voi pahoin. Toinen tahtoo heräämisestä tunnin kuluttua ruokaa.

Onko terveyden- ja sairaanhoidossa pallo todella hukassa?

torstai 15. joulukuuta 2011

Suomessa voi kuolla nälkään


Tarkoitukseni oli keventää vihdosta viimein, mutta ei onnistunut, sillä media tarjosi hyvin ikävän uutisen. Satuin lukemaan pitkästä aikaa Hangötidingenin ja kertomus oli järkyttävä, sillä kotihoidossa oli vaikeasti muistisairas vanhus, jolla oli kodinhoitosopimus. Käyntipäiväkirjan mukaan vanhuksen luona ei oltu käyty edes joka päivä ja ravitsemus- ja lääkehuolto hunningolla. Vanhus kuoli viikon kuluttua aliravitsemukseen ja -lämpöisyyteen. Täten päivitän tämän vanhan kirjoitukseni ja uusi olisio jatkuu taas lopussa, mutta lukekaa tuo kuuden vuoden takainen ensin.

Näin otsikoi lehdet. Kyseiseen otsikkoon liittyy Ruotsissa tullut tapaus, jossa vanhainkodissa kuolleen iäkkään ihmisen kuolinsyyksi paljastui aliravitsemus. Aliravitsemushan on tila, jossa ihminen ei saa riittävästi energia- tai suojaravintoaineita. Pitkään jatkuvana se tunnetusti aiheuttaa kuoleman.

Kuten tiedämme lehdistön kirjoittelevan termejä miten sattuu, niin käytän samaa kirjoitusasua, vaikka se virheellinen onkin eli yleislääketieteen emeritaprofessori Kivelä ei hautonut vastausta kanan tavoin kysymykseen: "Voiko tämä tapahtua Suomessa?".

"Olen vakuuttunut siitä, että Suomessa kuolee vanhuksia nälkään. Ja nimenomaan ympärivuorokautisissa palvelutaloissa, pitkäaikaishoidossa ja laitoksissa ja myös kotihoidossa". Sanoo tämä professori. Mielenkiintoista, että tuo kotihoito oli viimeisenä ja hän uskalsi sen julkituoda. Ei ole ensimmäinen eikä edes viimeinen nälkiintynyt, jota kotihoidosta tulleena aloitin varovaisesti ruokkia (nyt olen toki nuo työt jättänyt). Vatsalaukku oli kutistunut niin pieneksi, että annokset oli aloitettava kolmesta pienestä lusikallisesta, muutoin tuli ylös kaikki. Hitaasti ja hiljaa saatiin tilanne taas korjattua ja ihminen söi itse ja halusi ruokaa.

Miksi syyllistetään hoitopaikkoja? Myönnän nähneeni hoitajia, jotka ottavat ruokatarjottimen potilaan edestä pois ja sanovat, että no jos ei maistu, niin ei sitten. Nämä hoitajat ovat Terhikki-rekisterissä ja päteviä muka (ei kertausharjoituksia). Meidän osastolla oli aikoinaan hoitoapulainen ja paras ruoka- ja perushuollon ammattilainen vaikka hänellä ei hoitoalan koulutusta ollutkaan. Hoitoapulainen oli muinoin perushoidollisen työn avustaja ja moni heistä opiskeli sitten hoitoalan ammattitutkinnon. Hän opetti minuakin, silloin aivan vihreää hoitaja. Ei nähnyt nälkää edes tämä dementoivasta sairaudesta kärsivä vuodepotilas, jolle hitaasti ja hartaudella lusikalliset tarjottiin, vaikka hän oli näitä harvinaisia muistihäiriöisiä, joiden sairaus oli edennyt jo niin pitkälle ettei häneen saanut edes katsekontaktia.

Sitten ovat nuo ravitsemusterapeutit, jotka viisaasti määräävät suosituksiaan. Parashan taitaa olla tuo Puska. Mitähän se sanoisi kun syöpään kuolevalle potilaalle annoin 1½ litraa rasvaista piimää, kun häntä yöllä janotti. Janon sammuttua potilas kiitti. Useat sairaudet tekevät sen, että suussa ei maistu mikään. Itse en pysty veden kanssa ottamaan lääkkeitäni. Täytyy olla mehua tai muuta. Lasareeteissa mietin, että miksi on aina se vesilasillinen. No yksi totesi, että vesi on paras juoma ja terveellinen. Entä jo suu ei maista nukutuslääkkeiden jälkeen mitään? Tunteja seissyt vesilasillinen maistuu pahemmalle kuin taskulammin kossu.

Ja sitten tämä väliotsikko: "Kevyempiä nostella". Näille ihmisille olisi tuo painon pudotus pitänyt aloittaa jo ennen sairastumista. Jos joudutaan varaston tavaravaaka hakemaan, että saadaan paino (perusvaaka mittaa 150 kg:n asti) ja vaaka näyttää 210 kg on jo liian myöhäistä. Nosta siinä nyt sitten kansalaista päivittäin, useita kertoja ja alle sadan kilon ei edes neuvotella. Muistan tämän kansalaisen, jolle jouduttiin hankkimaan erikoisleveä sänky. Kun hänet saatiin vaa'alle niin osaston puntari ei riittänyt ja varaston tavaravaaka heilahti lukemaan 187 kg. Muilla aloilla on jatkuvan nostamisen rajana 25 kg. Hoitajat toteavat usein, että työteko alkaa vasta sadasta kilosta.

Kun ihminen kieltäytyy syömästä, niin pitääkö häntä pakkosyöttää. Hanhenmaksan saamiseksi hanhia pakkoruokittiin eli kupuun tungettiin väkipakolla sapuskaa. Nykyisin tämä on eläinrääkkäystä. Onko eläin paremmassa asemassa kuin ihminen? Possujen vikoja videoivat nuo piipertäjät. Napatyrä possulla on katastrofi, mutta harvalta ihmiseltä sitä korjataan.

Tässä kertomus elävästä elämästä. Eräs potilas piti makeasta ja omaiset toivat hänelle makeisia ja muita makeita herkkuja. Hän oli muistisairas. Omaiset kysyivät häneltä, että mitä hyvää hän on saanut tänään. Potilas sanoi: "Minä en saa koskaan mitään hyvää". Suklaarasia oli liki tyhjä ja pöytälaatikossa puoliksi syöty suklaalevy. Omaiset syyttivät hoitajia, että he varastivat potilaan herkut. Osastolla oli tapaamishuone, jossa läheiset voivat keskustella rauhassa potilaan kanssa ja myös keskustella omahoitajan kanssa. Omahoitaja sattui olemaan töissä ja meni tapaamaan läheisiä, jotka syyttivät hoitajia. Potilas nautti suurella innolla kermamunkkia ja omahoitaja kysyi: "Mitä hyvää syöt". Potilaan vastaus oli: "Minä en koskaan saa mitään hyvää". Silloin vasta selvisi läheisille, ettei makuaisti enää toiminut, vaan hän söi vanhasta tottumuksesta. Kukaan ei ollut varastanut hänen herkkujaan.

Jos sinulle ei ruoka maistu. Tahdotko, että tuuppaan sen väkisin suuhusi? Tässä vanhan hoitajan toteamus: "Lääkäri vaatii potilaan nauttivan tämän verran, omaiset huutavat, ettei potilas saa ruokaa, potilas sanoo, ettei halua, moraali kieltää nälkään tappamisen ja etiikka väkisin syöttämisen". Missä kulkee kultainen keskitie?

Kotihoito on tänäpäivänä pop ja ikävä kyllä on se, että entismaailman kotisairaanhoitoa ei enää ole. Kotona hoidetaan yhä huonompi kuntoisia vanhuksia ja valitettavan monella on jo pitkälle edennyt muistisairaus. Itse muistan takavuosilta pariskunnan, jossa se vähemmän muistisairas yritti hoitaa sen enemmän muistisairaan ja lopulta tämä enemmän muistisairas saatiin sairaalaan. Tämäkin tapahtui omaisten vaateesta. Tämä potilas oli jo todella huonossa kunnossa; aliravitsemuksesta kärsivä, kuulo olematon paksun vaikkukerroksen vuoksi, pakarat kuin sarvikuonon nahkaa, sillä istumiset olivat pitkiä ja vaipat vaihtamatta. Tässä kohtaa ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin vanhainkoti, mutta silloin niitä vielä oli.

Toisin on tänään. Yhä useampi vanhus joutuu asumaan kotonaan vaikka kunto ei siihen riitä. Ei ole pitkä aika siitä, kun vanhuksen kotona tapahtui vesivahinko ja arvatkaa paljonko se tuli maksamaan vanhukselle, sillä muistihäiriön vuoksi, hänet katsottiin syylliseksi. Montako tulipaloa on syttynyt vain sen vuoksi, että muistihäiriöinen tai toimintakyvytön vanhus asuu yhä kotona. Ja kotisairaanhoito loistaa poissaolollaan.

Tietysti on myös muistettava, että muistihäiriösairaudet tuovat käyttäytymisen ja luonteen muutoksia. Tämä aiheuttaa myös sen, ettei kotisairaanhoito pysty käymään ja tämä on turvallisuus kysymys (haluatko, että sinua tervehditään haulikolla). Tosin minun on todettava, että kotisairaanhoito on jäänyt ajasta jälkeen ja pahasti. Kotipalvelu on ajettu alas jo 1990-luvun lamassa ja siitä se ei enää noussut koskaan.

Hoitolaitoksissa minua raivostuttaa se, että hoitaja pistää päälle läsnäolonapin, jolloin kaikkien soittokellojen äänet kantautuu huoneeseen. Olisiko sinusta mukava aterioida, kun tiedät soittokellojen kilinöistä, että hoitajaa tarvitaan muualla? Itse en tuota toimintoa käyttänyt ja sain "uudelta" päälliköltä jatkuvasti nuhteet, mutta minulle oli tärkeämpi, että vanhus sai ruokarauhan.

Kotihoidon epäonnistumisista saa usein lukea ja se herättää kysymyksen eli mikä mättää? Henkilökuntaa liian vähän hoidettavien määrään? Tämä pitänee paikkaansa, mutta sitten tullaan tähän yliarvostettuun tietoteknikkaan, joka tökkii vähän väliä. Hoitohenkilöstö ei saa tarvittavia tietoja ja tämän vuoksi asiakas "unohtuu", kun järjestelmä ei ole toiminut. Tiedon siirto myös tökkii, sillä ohjelmat eivät neuvottele toistensa kanssa ja sitten on vielä tuo tietosuoja, joka on loputon suo. Epäilen suurimmaksi syyksi byrokratian loputtomia rappusia, jossa puutteellista tietoa kulkee virkahemmolta toiselle ja kukaan ei virkansa puolesta pysty ottamaan kantaa, sillä se kuuluu toiselle hallinnon alalle.

Sitten itse ruokaan eli onko se peruslaitosmössöä vai Ruokaa. Kun ihminen ei pysty syömaan kuin jauhettua ruokaa, niin miksi se pitää sekoittaa oksennuksen näköiseksi mössöksi? Sen pystyy tarjoilemaan, vaikka pikkulusikalla, siististi, jos on halua ja kertoa vielä lusikallisen sisältö (kalaa ja muusia tai kaalisalaatti kastikkeella). Moni laitosruoka ei maistu miltään ja yllättäen siinä on paljon enemmän suolaa, kuin kotiruuissa. Monelle toimitetaan kotiin näitä laitosmössöjä, mutta siellä ei käy ketään huolehtimassa, että edes mössö tulee syödyksi. Ikäväkseni olen nähnyt myös näitä mössöjä, jotka ovat olleet todella aneemisia. Tämä oli pahin, minkä näin eli yksi kumiperuna, kaksi limaista lihapullaa, ruokalusikallinen kokkareista kastiketta ja salaatinlehdet, joiden parasta ennen päiväys oli mennyt jo ajat sitten. Söisitkö?


keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Rakentamisen vaikeutta


Viimeinkin tämä oli lehdessä eli Kuluttajariitalautakunta on saanut valituksia uusissa asunnoissa olevista vioista, sillä uusissa asunnoissa on kosteusvaurioita ja työn jälki mitä sattuu. Toki rakennusteollisuus pitää vaurioita ja puutteita liioiteltuna. Sanoisin, ettei yllätä yhtään.

Olen työssäni ajanut usean rakennuskohteen ohi. Ei ole mitenkään tavallista, että nykyisin eristelevyt seinässä, muovit tuuleen lentäneenä, ovat taivasalla yli puolivuotta. Ennen muinoin pistettiin katto ja ulkoseinät ensin ja sitten fyllit, jotta kuivana pysyisivät. Nyt fyllit ovat tuulessa ja sateessa pitkään ja sen päälle rakennetaan ulkovuori. Takuulla ovat fyllit jo imeneet kosteutta enemmän kuin pesusieni.

Liitokset vuotavat, koska niitä ei ole edes tehty tai sitten on joku ruuvi jäänyt löysälle. Vesi valuu norona taloon. Erään kaupungin kirjastossahan tuo tapahtui konkreettisesti. Uusi rakennus ja katon sulamisvedet valuivat kirjojen päälle.

Muistammehan presidentin kesäasunnon eli Kultarannan. Sen korjauksiin tarvittiin paljon rahaa, sillä sinne (vanhaan rakennukseen) oli ammoin lykätty muovia ja rakennuksen henki oli salpautunut. Näitä vanhojen rakennusten vikoihin Kuluttajariitalautakunta on törmännyt tasaiseen tahtiin. Tästä voin kertoa omakohtaisen esimerkin. Meni ikkunalasi rikki ja vein sen lasiliikkeeseen korjattavaksi. Työntekijä kysyi, että kitataanko lasi. Kittasivat ulkopuolen, mutta lasin ja puun väliin pistettiin kitin sijaan silikoni. Poka oli lahonnut osittain jo viiden vuoden kuluttua.

Muistan myös entisen työmaani. Paikka rakennettiin 2000 ja päällikköni oli hyvällä tuulella ja pyysi minua (teknikkoa) tekemään vikalistan ja oli alkuaan vain 26 sivua pitkä. Korjausten jälkeen se oli yhä 16 sivua pitkä. Tässä muutama esimerkki korjausten jälkeen. Ovi ei mennyt kiinni, joten sen vastakappale rouhittiin teräväksi ja rumaksi. Alkuperäinen sovitus oli mennyt pieleen pari senttiä. Sähkö/kaasukanavan pistorasiat halki x3 edelleen vaikka vaihto määrättiin, sillä ne olivat lääkinnällisen laitteiden käyttöön, olivat siis edelleen vaihtamatta. Useista vioista ilmoitti rakentaja vain, että ne ovat kosmeettisia vikoja, joita ei tarvitse korjata. Katsoimme siis vinoja seiniä, pistorasioita, tiilisaunoja, jne.

Olen kuullut monelta rakentamisen ammattilaiselta, että aikataulut ovat vedetyt niin kireälle, että on pakko hutiloida ja tulee halvemmaksi tehdä korjaukset takuutyönä. Lisäksi ovat paikalla alihankkijat, joista yksi tekee yhtä ja toinen toista ja loppupeleissä kukaan ei tiedä mitä kukin osasto tekee.

Ja sitten tämä kaupunkien suosima täydennysrakentaminen. On yksi vihreä alue ja sinne pykätään uusi talo. Luonnollisesti osoitteeksensa se saa muiden osoitteen mukaan ja fyysisesti sillä ei ole mitään tekemistä sen varsinaisen kadun kanssa. Etsippä sitten osoite, joka on jossain ihan muualla. tai ilmoitetaan katu muunlainen B rappu. Se on talo B ja A:ta ei ole voitu edes tehdä kun tila on liian pieni.

Jos itse nyt haluaisin ostaa asunnon, niin ostaisin vanhan, jota ei ole remontoitu. Ymmärtänette miksi.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Hyvää syntymäpäivää Suomi

Tänään vietämme itsenäisyytemme 94-vuotisjuhlaa. Ruotsin alla olemme olleet liki tuhannen vuotta ja venäläisten hallussa parisen sataa vuotta. Kovat ovat koitokset olleet, jotta itsenäisyyden olemme saaneet. Sotia se vaati, mutta olihan samaan aikaan riehumassa maailmansotakin kaikkine melskeineen. Nykyisin maailmalla on ollut myös taisteluja itsenäisyyden vuoksi.

En voi todeta muuta, kuin laulun sanoin: Oi kallis synnyinmaa....

Minun isoisäni olivat veteraaneja ja molemmat selvisivät kotiin, mutta Helmi-tädin mies ei koskaan. Hän oli viemässä ruokaa eturintamalle, kun pommi tuli. Jälkikäteen todettiin hänen olleen paikalla, sillä soppakannun numerolaatta löytyi paikalta, joka todettiin hänen kuormaan laitetun. Miehestä, hevosesta tai kärryistä ei jäänyt jälkeäkään. Pappi tuli kotiin ilmoittaman, että miehenne on kadonnut, mahdollisesti kaatunut. Ei koskaan tullut arkkua, jossa rakkaimpansa haudata. Ei muistokiveä, vain se kivi joka sankarivainajille pystytetään, jonka alla ei ole ketään.

Raskaalla hinnalla olemme itsenäisyytemme saavuttaneet. Nyt kerätään vanhoja markkoja veteraaneille, jotta he itse tai leskensä voivat asua kotonaan. Tähänkö on menty. Nämä MIEHET JA NAISET, jotka ovat Suomea tukeneet ja rakentaneet ja meille uusille sukupolville luoneet maan kauniin. Tehneet sen, että meillä olisi itsenäinen valtio ja oma tahto. Nyt he joutuvat anteeksi pyytämään, että he antoivat meille itsenäinen maan, jonka hyvinvointipalveluja käyttävät kielitaidottomat ulkomaalaiset.

Minä olen rasisti, mutta viitaten kintaalla. Tässä itsenäisyyspäivämme soittolista:
- Maamme laulu
- Finlandia hymni
- Lippulaulu
- Porilaisten marssi

Kuullos pyhä vala, kallis Suomenmaa: sinuun koskea ei väkivalta saa! Sua suojelemme, verin varjelemme. Ollos huoleton, poikas valveil' on! Sua suojelemme, verin varjelemme. Ollos huoleton, poikas valveil' on! Kuullos pyhä vala, kallis Suomenmaa: sinuun koskea ei väkivalta saa! Kallios ei horju, vaaras poies torjuu. Ollos huoleton, poikas valveil' on! Kallios ei horju, vaaras poies torjuu. Ollos huoleton, poikas valveil' on!

Ja sitten vielä tämä
Siniristilippumme, sulle
käsin vannomme, sydämin:
Sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.
Kuin taivas ja hanki Suomen
on värisi puhtahat,
sinä hulmullas mielemme nostat
ja kotimme korotat.
Isät, veljet verellään vihki
sinut viiriksi vapaan maan.
Ilomiellä sun jäljessäs' käymme
teit' isäin astumaan.
Sun on kunnias kunniamme,
sinun voimasi voimamme on.
Sinun kanssasi onnemme jaamme
ja iskut kohtalon.
Siniristilippumme, sulle
valan vannomme kallihin:
sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin

Jokainen mies ja nainen, jotka ovat maatamme rakentaneet, ovat mitalin ansainneet.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Kynttilän poltto saastuttaa sisällä tupakoinnin lailla


Yllä oleva otsikko oli aamun lehdessä ja voitte arvata, että otin taas hieman kierroksia. Artikkelin mukaan kynttilän polttaminen sisätiloissa rasittaa ihmistä samaan tapaan kuin avotakassa puiden polttaminen tai kuin joku tupakoisi sisällä ja tätä tanskalaisen tutkimuksen sisältöä kommentoi puoltavasti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija, dosentti Raimo O. Salonen.

Tanskalaisessa Politiken-lehti teetti tutkimuksen (tutkimuksen tekijänä oli Tanskan tekninen yliopisto), jossa todettiin muutaman minuutin kuluttua kynttilän polton nostavan huoneen ilmaan runsain määrin nokea (vahingoittaa keuhkoja ja verenkiertoa) ja orgaanisia yhdisteitä. Vertasivat sitä Tanskan vilkasliikenteisemmän kadun (H.C. Andersens Boulevard) ilmaan. (No, olisiko toimittajille, niin Suomessa kuin Tanskassa; katsoin Politiken lehden artikkelin ja luvut olivat samat.) tullut pieni virheen poikanen, sillä hiukkaspitoisuus kynttilällä on 300 000 hiukkasta ja kadulla 40 000 hiukkasta kuutiosenttimetrissä. Tästä päätellen voidaan todeta, viherpiipertäjien lauseista huolimatta, liikenteen päästöt paljon turvallisemmiksi kuin kynttilän päästöt.

Suora lainaus lehdestä: "Salosen mukaan kynttilän polttamisen haitallisuus on tiedetty jo pitkään. 5–10 vuoden ajan olen listannut, miten voi välttää pienhiukkasille altistumista ja kynttilän poltto sisällä on ollut listalla. Olen suositellut allergisille ja astmaatikoille, että he pitäisivät kynttilöitä ulkona lyhdyssä ikkunan takana. Ulkona kynttilöitä voi polttaa surutta."

Onkohan Salonen suositellut myös kynttilälyhdyn etäisyyttä ikkunaan. Jos ei niin tulipalon vaara on ilmeinen. Muistakaamme vanha viisaus: Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä. Hyperhaitallisia kynttilöitä voi surutta pihalla poltella, mutta auta armias, mikä mekkala syntyy, kun puhutaan pihalla tupakoinnista. Sietää miettiä.

Iltojen pimetessä on mukava sytyttää kynttilä sähkövalon sijaan. Liekin pehmeä ja huojuva valo on rauhoittava. Samanlaista ei ole yhdessäkään sähköisessä (saastuttamattomassa?) versiossa, vaan valo on kylmä ja kova. Juu ja sitten nämä toistuvat infrastruktuurin horjahdukset eli sähkökatkot. Mitä tulisi, jos ei olisi kynttilää, joka on toimintavarma aina. Yleensä nimittäin siinä taskulampussa ei ole toimivaa paristoa silloin kun sitä tarvitaan. Muistakaamme Murphyn laki.

Olemmeko vieraantuneet maailmasta niin kauas, että kaikki vanhanaikainen on terveydelle vaarallista. Miten ihmeessä isovanhempamme ja sitä vanhemmat sukupolvet selvisivät hengissä päreen, kynttilän ja öljylampun valossa ja lämmön tuottajina uunit, takat, hellat ja jopa savupirtti? Ulkoilivatko enemmän ja siten keuhkot puhdistuivat kaikista pienhiukkasista ja muista pahoista vai kuolivatko kaikki ennenaikaisesti tupakoitsijan perustautiin eli keuhkoahtaumaan? Nyt varmaan pitäisi savusauna kieltää terveydelle vaarallisena, sillä sen ilmassa, katossa ja seinissä on runsaasti nokea, kuten savupirteissä aikaisemmin. Muista karsinogeeneista ja bekkerelleistä puhumattakaan.

Halstattu kala on jo karsinogeeneista ja grillimakkaran pinnan mustuminen samoin. Nyt joulun koittaessa on pöydässä mm. savukalaa. Paljonko siinä on pienhiukkasia? Meidän joulukinkku kuuluu myös vaarallisiin aineisiin, sillä se paistetaan puilla lämpiävässä leivinuunissa ja saa hieman savua pintaansa. Palviliha julistettakoon myös haitalliseksi ja terveydelle vaaralliseksi.

Hei haloo! Eikö nyt mennä jo liian pitkälle? Äitini sanoin (kommentoi vanhan torjunta-aineen poistoa markkinoilta vaarallisena): "Miksi vanhat tutut aineet poistetaan ja tilalle tuotetaan uusia. Vanhoista me tiedämme jo mitä ne aiheuttavat ja miten niiltä suojaudutaan. Uusien aineiden kanssa menee vähintään kaksikymmentä vuotta, kun havaitaan niiden tuomat haitat ja kukaan ei ymmärtänyt suojautua niitä vastaan, koska ne olivat "turvallisia".".

Aiomme toimia kuin ennekin. Kärvennämme kinkkumme leivinuunissa, teemme tönkkösuolattua silakkaa ja vanhan ajan suolakurkkuja, poltamme puita uunissa ja sytytämme valkean kynttilöihin. Älkää tulko kylään, jos pienhiukkaset ja bekkerellit ahdistaa tai ottakaa edes kaasunaamari happipullolla mukaan.

Kuitenkin Teille, jotka haluatte sytyttää kynttilän, sanon laulun sanoin: " Kädessäin mä kannan neljää pientä kynttilää jokaisen mä tahdon itse sytyttää yllä niiden kultaisina kimmeltää nuo enkelit, käy kello pyörimään." Rauhaisaa joulun odotusta Teille kaikille.

Juu ja jos jotain sattuu kiinnostamaan ja osaat Tanskan kieltä paremmin kuin minä, niin artikkeli on tässä: http://politiken.dk/tjek/sundhedogmotion/livsstil/ECE1468369/danskerne-soder-luften-til-med-lys/

tiistai 22. marraskuuta 2011

Pikkujouluaika ja pimeä taksi


Otsikon aihe on lehtien palstoilla joka marraskuu, yhtä varmasti kuin verokortti tammikuussa postilaatikkoon. Samalla annetaan ohjeita pikkujouluissa käyttäytymiseen, ettei mene ihan tonttuiluksi koko homma ja kehotetaan varaamaan pitkää pinnaa taksijonoon sekä pukeutumaan lämpöisesti. Yhtä varmasti lehtien yleisönosastoon ilmestyy kirjoituksia taksiliikenteen vapauttamiseksi. Perusteena heillä on se, että takseja olisi riittävästi eikä jonoja pääsisi syntymään ja hinnat putoaisivat.

Aloitetaan hinnasta. Ruotsi vapautti taksiliikenteen ja kuinkas kävi. Esimerkiksi Suur-Tukholman alueella hintahaitari on yhtä laaja kuin Venäjän maa. Jos matka on lyhyt ja kuljet vain tietyn aluerajan sisällä pääset edullisesti, mutta taksa pomppaa heti kun alueraja ylittyy.  Luonnollisesti toimialueen ylityksestä eivät kerro.

Tallinnassa on monelle kehotettu käyttämään keltaista taksia. Tässä esimerkki etupenkiltä kuultua. Satamassa kaksi kaverusta, laivasta tultuaan, menivät taksikyytiä ottamaan, jotta hotelliinsa pääsisivät. Toinen muisteli, että oli kerrottu, että käytä keltaista taksia ei mustaa. Ottivat kuitenkin mustan taksi, sillä kuljettaja kertoi hänellä olevan oikean mittarin. Lähtö maksu oli 5,60 euroa. Matkalla kaverukset ihmettelivät mittarin nopeaa pyörimistä ja kysyivät tästä kuljettajalta. Kuljettaja ei halunnut enää keskustella kuin huonolla englanninkielellä (Viron siirryttyä EU:n ja euroon, niin kuulemma useissa paikoissa käytetään vain englanninkieltä, eivätkä käytä Suomea tai muita kieliä). Matka oli noin viisi kilometriä ja päätepisteessä mittarin taksa oli 40 euroa. Hotellissa huomasivat tiedotteen, että jos kuljettaja ei anna kuittia, ei matkaa tarvitse maksaa. Kysyivät toisilta, että millä taksilla tulivat. Eräs kertoi käyttävänsä aina keltaista taksia. Kaverukset kysyivät, että paljonko matka satamasta tänne maksoi. Lähtömaksu oli ollut 3,80 euroa ja kyydin loppusumma hieman yli kahdeksan euroa.

Suomessa taksiliikenne on luvanvaraista ja taksa on sama, koska valtiovalta sen vahvistaa, otit taksin sitten Hangosta tai Nuorgamista. Edellä mainittu kertomus Tallinnan taksista saa oikeasti miettimään hintoja. Suomalaisessa taksissa. Edellä kuvattu kyyti (2 henkilöä) olisi arkisin Suomessa maksanut, lähtömaksun 5,50 ja 1,43 €/km eli yhteensä noin 12,70, ilman ruuhkaa. Viikonloppuna ja öisin olisi hintaan tullut 3,10 euron lisäys lähtömaksuun. Siltikin olisi jääty paljon alle 40 euron. Suomessa saat taksista kuitin, jossa näkyy ajoneuvon alue ja autotunnus, taksiyrittäjän/yrityksen nimi ja Y-tunnus, kuljettajanumero ja auton puhelinnumero. Näin on jokainen auto ja kuljettaja tunnistettavissa. Kuitissa näkyy myös kyydin tiedot alkamis- ja loppumisaikoineen, kuljettu matka ja sen kesto sekä hintakertymätiedot. Suomalaisessa, luvanvaraisessa taksissa on myös lain vaatimuksesta nähtävillä taksahinnasto ja pyydettäessä saat nähtäväksesi kirjallisen säädännön, mistä taksa koostuu ja mitä lisämaksuja veloitetaan ja milloin niitä voidaan veloittaa.

Pimeä taksitoiminta on aina matkustajalle riski ja yleensä kuljettaja on jostain muusta maasta kuin Suomesta ja toiminta on harmaata taloutta eli veronkiertoa, josta nyt tunnetuin on tuo Kreikka. Aina pikkujoulujen aikaan tulee lehtien palstoille rikosuutisia, joissa kyytiläinen on huumattu ja jätetty korpeen, ryöstettynä tai raiskattuna, jne. Luvallisessa taksissa (jos muistat pyytää kuitin), on kuljettaja tunnettavissa. Pyydä kuitti, jos kuljettaja ei huomaa sitä heti antaa. Tämä on tärkeä siksi, että jos taksiin on unohtunut/pudonnut jotain, niin voit soittaa autoon ja kysyä, löytyykö. On verrattain vaikea ryhtyä etsimään, jos julkikuulutuksena on tumma auto, merkistä ei tietoa eikä mistä on lähdetty ja kuski oli nainen/mies.

Suomessa on myös taksitarkastajat, jotka valvovat toimintaa. He puuttuvat kuljettajien väärin tekemisiin ja kuljettajanumerolla reklamaatio menee oikeaan osoitteeseen. Ruusuja kun tulee harvoin. Miksi muuten aina mekastetaan taksijonosta, mutta ei kaupan kassalla jonottamisesta? Kitistään terveyskeskuksessa jonottamisesta kyllä, mutta kun uusi liike avataan, niin tarjousten perässä jopa jonotetaan makuupussissa maaten, jotta olisi ensimmäisten joukossa.

Sitten pieni vinkki. Tilaa taksi vasta kun olet lähtövalmis, joudut ehkä odottelemaan hetken, mutta vältyt odotusmaksulta tai siltä, että taksi poistuu paikalta kun ketään ei tule odottelun jälkeen. Itsekin olen odotellut 5-10 minuuttia ja ilmoittanut keskukselle, ettei ketään tule ja sitten keskus ilmoittaa hetken kuluttua, että palaatko takaisin, sillä asiakkaat soitti uudelleen. Jos osoitteesi on postiosoite, mutta käynti muualta. Kerro hyvä ihminen tuo tieto jo tilatessasi taksi. On hienoa saada kyyti katu muunlainen, mutta käynti on tien toisenlaisen puolelta ja taas saa kuulla, ettei taksikuski ole kartalla. Toimialueellani, luvan saatuani oli 2800 katunimeä, nyt viiden ajovuoden jälkeen niitä on noin 3500 ja tunnetusti karttaohjelmat laahaa jäljessä. Muistaisitko itse nuo kaikki ja ympäristökunnat myös. Päästään noin kymmeneen tuhanteen katunimeen. Kerro heti tilatessasi tai taksiin astuessasi mihin haluat. Päätoimialueella alue ja katu ja kun lähdetään ympäristökuntiin niin kunta, alue ja katu. Tämä siksi, että omalla toimialueellani on paljon samankaltaisia nimiä. Itsekin, silloin harvoin kun tarvitsen taksia, on minun kuultava tarkoin keskuksen vastaus. Tarvitsen taksin tielle en kadulle, joka on ihan toisaalla.

Hyvää joulunalusaikaa kullekin

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Valtion rautatiet


Olipa muinoin toimiva yhteiskunnallinen palvelu eli Valtion Rautatiet, tutummin VR. Oli asemia ja seisakkeita siellä sun täällä. Asemilla sait ostaa lipun ja seisakkeelta noustessasi sen konduktorilta. Lippu oli pieni ja konnari rei'itti sen, että lippu oli käytetty. Oli harvinaista, että juna oli myöhässä tai ei tullut ollenkaan. No korkeintaan oikein kovilla pakkasilla olivat hieman myöhässä, mutta muistan hyvin nuo 80-luvun puolenvälin kovat pakkastalvet, jolloin linja-autojen keskiovet jäivät vaaksan verran auki, hydrauliikkaöljyn sanottua työsopimuksen irti.

Toisin on tänä päivänä. Ei tuu junaa ei tai sitten se on myöhässä tunteja. Seisakkeita ei enää ole ja asemia on lopetettu urakalla. Hankittiin Italiasta kalustoa, joka hyytyy jo +5 ºC. Tarvitaan lehti-, routa-, helle-, lumi- ja pakkasaikataulut. Kahden viimetalven aikana on moni asiakas sanonut, että jos pitää ehtiä jonnekin ajoissa on syytä turvautua linja-autoon. Humoristisissa kylmyystaulukoissa Suomen osaltahan on kerrottu jo kopiokonehuumorin aikana, että +2 Italialaiset autot eivät käynnisty tai vaihtoehtoisesti +5 °C italialaiset autot eivät lähde käyntiin ja suomalaiset cruisailee autoillaan luu pihalla. Miksi siis tilata junakalustoa maasta, jossa lumi ja pakkanen ovat harvinaisuuksia. Tiedämme myös, että italialainen ja ranskalainen tekniikkahan on yhtä tunnettu kuin englantilainen keittiö.

Nyt sitten tuli tämä nettilippuhässäkkä. VR tiedotti, että mitoitus palvelujen käyttöasteessa oli alimitoitettu.
Hei haloo. Tämä tilanne oli tuttu jo vanhalla lankapuhelin järjestelmällä suoritettujen Syksyn Sävel-äänestysten ajoilta, jolloin kapasiteetti loppui. Sama tapahtui kun siirryttiin äänestämään tekstiviesteillä. Luulisi, että suunnittelijat olisivat ymmärtäneet vanhan pohjalta varata kapasiteettia riittävästi, sillä uusi palvelu kerää väkeä. Sama tilanne kuin uusi ostoskeskus avataan, niin sinne on metrien jono. Sivujen suunnittelussa tulisi myös käyttää hyväksi oikeita käyttäjiä. Jos joku nörtti sen suunnittelee, niin siitä tavallinen telluksen tallaaja ei ymmärrä mitään.

Meillä on toimimaton yhteiskunnallinen palvelu eli VR. Tosin yhteiskunnan palvelut ovat tasaiseen tahtiin alas ajetut, mutta verorahoja niihin tarvitaan yhä enemmän ja enemmän. Ken keksii syyn moiseen? Ulkoistettaisiinko viimeinkin rautatieliikenne yritykselle joka hallitsee rataliikenteen? Pitäisikö VR:n palkata henkilöitä, jotka tietävät, että meillä on pakkasta ja lunta? Kun veturit ja vanut tehtiin Suomessa oli ongelmat minimaaliset, pitäisikö jälleen ryhtyä tekemään kalusto Suomessa?
 
Olihan mielenkiintoista seurata päivän lehtiä, jossa VR aikoi lopettaa liikennöinnin pistoradalla, jonka viereen oli perustettu yritys ja kaikki sen toiminnot olivat mitoitettu rautateitse tapahtuvaksi. Sitten yksi valopää taas kerran esitti VR:n ongelmiin ratkaisuksi, että kaikki rahtiliikenne suoritettaisiin raiteilla. Monenko kaupan ovelle johtaa kiskot? Taisi tuo kirjoittaja olla näitä, jotka pelkäävät isoa rahtivaunua tiellä, sen kohdatessaan. No, jos ratakiskot vedetään kaikkialle, niin saadaan kuolemaan johtavia onnettomuuksia roppakaupalla lisää. Muistammehan tämän lapsen, joka Mäntässä pyöräili junan alle vartioimattomassa tasoristeyksessä, rokkikoneen luurit korvilla.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Tosi vai epätosi lääkäri

Nyt on ollut mediassa puhetta paljon ns. valelääkäreistä, joiden todistusten laita on niin ja näin ja useimmiten väärennettyjä. Nyt viimeksi paljastuneen valelääkärin todistus oli venäläisestä yliopistosta ja se on tunnettua, että Venäjällä sai passin jo mummonmarkka-aikaan helposti. Kuljetusmaailmassa tiedetään venäläisten ja muiden itäblokin ihmeiden hankkivan venäjältä ADR-luvat, ym. asiakirjat saa 20-200 eurolla, ilman koulutusta. Onko siis ihmeellistä, että lääkärin koulutodistuksen saa rahalla, vaikka ko. yliopistossa ei nokkaansa ole näyttänyt.

Tämä viimeksi paljastunut valelääkäri on suorittanut kuulustelun kaksi ensimmäistä osiota hyväksyttävästi. Ensimmäisessä osiossa kysytään kirjallisesti keskeisiä lääketieteen osa-alueita. Toisessa osiossa myös kirjallisesti terveydenhuollon hallinnosta. Hän ei kuitenkaan ole suorittanut kolmatta osiota, joka on suullinen. Siinä testataan lääkärin kykyä toimia vastaanottotilanteissa.

Voit itse lukea vaatimukset osoitteesta: http://www.valvira.fi/luvat/ammattioikeudet/hakemusohjeet/eu_eta_maiden_ulkopuolella_koulutetut/laakarit

Kun on tullut ilmi näitä lääkäreitä, joiden opintojen laita on ollut mitä on, niin kumma kyllä, potilaat ovat pitäneet heistä. Viittaan tuohon suulliseen potilastestiin nyt, sillä ns. oikeilta lääkäreiltä taitaa olla monelta tuo suorittamatta. Tämä siksi, että kohtelu vastaanotolla on usein ihan omaa luokkaansa.

Kerronpa tarinani teille eli minulle tehtiin yliopistollisessa sairaalassa leikkaus, jonka seurauksena sain verenmyrkytyksen ja pahan. Omalääkärini leikkauksen jälkeisissä tarkastuksissa totesi sen olevan ihan tavallinen ilmiö. Hei haloo, ihan tavallista, että saat verenmyrkytyksen, mutta et haavatulehdusta. Itse pitäisin jälkimmäistä tavallisempana. No, verenmyrkytystä seurasi sydänoireet. Omalääkärini mielestä kaikki on kunnossa. Kun puhuin perussairaudestani, hän vain totesi, että kaikille noita tulee vanhemmiten ja näytti omia niveliään. Toisen perussairauden vaatiman lääkityksen seurannan hän unohti kokonaan ja kiukustui kun sanoin, että kokeet pitää tehdä kolmen kuukauden välein. Yliopistollisen sairaalan ainoa ammattitaitoinen erikoislääkäri totesi minulle, että on se kumma kun teidän terveyskeskuksessa tämä homma ei toi ja sitä on moni sanonut. Peruslääkkeiden reseptien uusinnassa oli aina vaikeuksia.

Kotoisilta oikeilta lääkäreiltä löytyy myös seuraava kokoelma (kuultua kokoelmaa):
- Taasko minä joudun paikkaamaan tätä samaa kakaraa (ompelua vaativat haavat keväällä ja alkusyksystä)
- Sattui pieni vahinko, kotiin pääsy huomenna (ei laajentavaa perustelua, hoitaja vain vastasi tiedusteluun, juurihan lääkäri kertoi)
- Ei ole kantavan nivelen vaiva (polvi)
- Syö lakritsia, suolaa ja suutu usein (ohje matalasta verenpaineesta kärsivälle)
- Pistetään perse kuntoon (toteamus peräpukamista kärsivälle ennen leikkausta)
- Nuoret luut ei rikkoudu pienestä (kulki puolitoista viikkoa murtuneella pohjeluulla)
- Ei niitä muijan sanomisia kaikkia tarvitse kuulla (kuulo-ongelmista kärsivälle miehelle, joka vastaanotolla oli vaimonsa kanssa)

Sitten luonnollisesti on nämä ulkosuomalaiset, virallistetut lääkärit, jotka ovat hyväksyttävin arvosanoin läpäisseet myös kielitestin eli suomen-, ruotsin- tai saamenkielellä, jotka ovat maamme virallisia kieliä:
- Ny sen ola kunnosa, ei vaiva enä (sijoiltaan mennyt olkanivel - ei ollut paikallaan toimenpiteen jälkeen, vaan löytyi lopulta toisen lääkärin toimesta lapaluun alta)
- Paha tatu, pita jada sarala tane hetti (siis hyvä suomenkielen taito)

Sitten meillä on tuo VALVIRA, jonka pitäisi valvoa. Nimihän on valvontavirasto, mutta mitä he siellä tekevät kun toistuvasti löytyy lääkäreitä, joilla ei ole lisenssiä hoitaa tehtävää. VALVIRA:n netin kautta on mahdollista katsoa onko lääkärillä tai hoitajalla lupa toimia, mutta jos rekisteri onkin pullollaan terveydenhuoltoväkeä, joilla opintojen suorittaminen on niin ja näin. Onko tuo rekisteri edes pätevä? Jos katson, että minua hoitaneilla lääkäreillä ja hoitajilla on lupa toimia, mutta toimintatapa viittaa ammattitaidottomuuteen, niin tarvitseeko minun maksaa sairaalamaksu, jos puolet henkilökunnasta on puoskareita tai korkeintaan välskäreitä? Onko niin, että noiden ulkomaalaisten tutkintojen suhteen ollaan suvaitsevaisuuden takia hellempikätisiä? Hjuva totori, kany kaiki kolu ja palu tietamys. Miksi ei saada jo lisensoituja lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa aika-ajoin testiin, että miten he toimivat käytännön elämässä ja onko tiedot ja taidot ajantasalla (intin kertausharjoitusten tapaan)? Miksi hyväksytään kyselemättä yliopistojen tutkintatodistukset, varsinkin Venäjältä ja muista varsin korruptoituneista maista?

No, miten minulle kävi tuon verenmyrkytyksen jälkeen. Minä suutuin tuohon arvonnalla järjestettyyn omalääkäriin ja vaadin sen vaihdettavaksi vanhaan tuttuun lekuriin, joka oli tuon kolmannen testin tehnyt kiitettävin arvosanoin. Hän totesi, että tiedätkö, että sinulla on kaksi erilaista rytmihäiriötä, kerron, että tiedän.  Vastaanotolla tämä lääkäri on vain minua varten, ei puhele välillä puhelimessa, selaa nettiä, tms. Olen jopa kirjoittanut tälle lääkärille kirjeen ennen vastaanotolle menoa. Hän on ottanut kirjeen esille ja asiat käydään sen pohjalta läpi ja tehdään tarvittavat tutkimukset. Ja reilusti hän sanoi minulle, kun sikalenssusta toipuvana yritin töihin,: "Kuuleppas nyt, sinun sydän ja keuhkotilanteella ei mihinkään töihin mennä. Parantelet ensin itsesi kuntoon ja sitten katsotaan sitä työn tekoa. Puolikuntoisena jos töihin menet, et toivu koskaan".

Onko meillä oikeasti lääkäreitä ja LÄÄKÄREITÄ? En halua tavata enää yhtään puoskaria laillista tai laitonta. Valvira, teillä on rekisterissä kaikki luvan saaneet terveydenhuoltoalan ammattilaiset. Saitte voimaan lain,  jolla hätätilassa kaikki hoitohenkilökunnan edustajat saadaan paikalle pakkokeinoin (hoitajien laajamittainen irtisanoutuminen tai lakko). Tiedän terveydenhuoltoalan ammattitutkinnon suorittaneita henkilöitä, jotka ovat siirtyneet muihin töihin, kyllästyttyään  tehottomaan ja epäpätevään johtoon. Nämä kaikki ovat rekisterissänne, samoin kaikki eläkeläiset. Eikö olisi oikein, että kysellään tutkinnon suorittaneiden perään, että teetkö vielä hoitotyötä? Tuon pakkolain mukaanhan pitäisi töihin kutsua isäni täti, 97-vuotias, sokea, hoitoalan ammattilainen, joka yhä löytyy VALVIRAN:n ylläpitämästä Terhikki-rekisteristä. Kuolleet hoitoalan ammattilaiset ne sentään ovat osanneet poistaa. Mikä on VALVIRAN ammattitaito ja osaaminen?

Ainoa todella tärkeä ja vaativa tutkinto on autoilu ja sitä valvotaan todella tehokkaasti. Ilman asianmukaista lisenssiä autoilevan matka katkeaa herkästi ja sanktiot ovat kovat. Jos autoilu on työtä, ammattilisenssi lakkaa olemasta voimassa kun täyttää 70 vuotta. 

torstai 3. marraskuuta 2011

Huolimatonta viranomaistyötä

Olen tässä jonkin vuoden ajatellut viranomaistyötä, joka pohjautuu lakiin eli palotarkastus asuinrakennuksissa ja havainnut sen työn tason laskeneen kuin lehmän häntä. Lähinnä se muistuttaa jo lainvastaista hännän typistystä.

Pelastustoimilaki (561/1999)  ja sen § 33 ja 34 kertovat selkeästi mitä ja miten. Muistelen lapsuuttani, jossa palotarkastus suoritettiin jotakuinkin 1970-luvun puolen välin tietämillä kotonani. Isä ja äiti olivat molemmat töissä, kun saapuivat nuo tumman sinisiin pukeutuneet kaksi herraa. Olimme kauniina päivänä pihan hiekkakasalla leikkimässä ja pelästyimme, sillä kiertävät saarnamiehet pelottivat meitä. Vanhempi herra kertoi olevansa palopäällikkö ja nuorempi palomies. Hän kertoi, että heidän tulisi suorittaa kotinne palotarkastus ja kertoi, että he katsoisivat uunit, hellat ja kiukaan, lisäksi he kertoivat, että vanhemmillemme on tiedoitettu tarkastuspäivistä, mutta vuorotyön vuoksi he eivät siten olleet paikalla. Silloin muistimme, että isä oli sanonut palopäällikön tulevan tekemään tarkastusta. Veljeni lisäksi kertoi, että meillä on saunassa pata. Palopäällikkö sanoi: "että katsotaan patakin". Hän kertoi, että teidän kotona on nuohous hoidettu säännöllisesti ja se on hyvä asia, ettei tule hormipaloa.

Menimme kaikki sisälle keittiöön ja kotipuhelin soi, sisareni vastasi puhelimeen ja siellä oli isä, joka kertoi, että muistattehan palotarkastuksen tulosta ja heidät pitää käyttää jokaisessa huoneessa ja varastossa. Sisareni kertoi, että he ovat tulleet jo ja antoi puhelimen luurin palopäällikölle. Luuri kiersi vielä minun ja veljeni kautta ja saimme samat toimintaohjeet. Katsottiin keittiö ja sen hella, olohuone ja vieraskamari ja sen uunit. Nousimme yläkertaan ja menimme vanhempien kamariin, jossa tarkastettiin uuni. Siellä oli lukittu kaappi ja palopäällikkö kysyi, että mitä siellä on. Kerroimme, että siellä on isin pyssyt ja patruunat. Palopäällikkö totesi, että on hyvä, että se on lukossa. Yläkerran ensimmäinen huone oli meidän valtakuntaa ja palopäällikkö totesi, että täältä on tulisija poistettu. Kerroimme, että siinä oli ollut hella, mutta se oli huono ja purettu pois. Kiitos tarkastajilta tuli myös tästä. Lastenhuoneen katossa oli luukku palovintille, kerroimme, että siellä on kauheasti sahanpurua. Nostivat luukun ylös ja totesivat, että sinne pääsy on esteetön. Taas pisteet vanhemmilleni.

Siirryimme taas ulos ja he katsoivat, että nuohoustikkaat katolle ovat tukevat, hyvin kiinnitetty ja hyvässä kunnossa. Jatkoimme ulkorakennukseen. Sauna ja sen kiuas ja pata hyvässä kunnossa. Ulkohuussi ja varastot siistit. Viereisessä isän verstaassa herätti kysymystä jälleen lukittu kaappi. Veljeni kertoi, että siellä on isin porakone ja moottorisaha ja bensaa siihen ja maalia ja sinne ei lapset saa mennä. Kysyivät paljonko bensaa on ja kerroimme että sitä on tämän kokoinen kannu (käsin tehty leveyden, syvyyden ja korkeuden arviointi). Molemmilta tarkastajilta tuli yhteen ääneen, että siinä on isi tehnyt aivan oikein, sillä ne eivät ole lasten leluja.

Kiitosta sai myös siitä, että pihatie on avoin ja tarvittavaa sammutusvettä voidaan saada pihakaivosta. Tarkastukseen kului aikaa noin 55 minuuttia.

No, mistäkin sitten tuli aikuisia ja muutimme omillemme. Ostin itselleni vanhan omakotitalon. Ensimmäisessä palotarkastuksessa tehtiin puolet siitä, mitä tuossa edellisessä. Toisen kerran suoritettu palotarkastus olikin sitten jo omaa luokkaansa eli palolaitoksen edustaja taivalsi kymmenen askelta autoltaan pihan suuntaan ja totesi, että talon numero näkyy ja tikkaat katolle on. Onko talossa palovaroittimet? On, sanoin ja niihin vaihdetaan säännöllisesti patterit, sisätiloissa hän ei käynyt. Tämä palotarkastus oli minulle järkytys. Aikaa siihen meni noin 5 minuuttia asiakirjan täyttöineen. Lain mukaan tarkastusväli on 5 vuotta ja olen asunut tässä viimeisen tarkastuksen kohdalla 11 vuotta.

Palotarkastusta säätelevän lain 35§ pykälä kertoo, että palotarkastuksen suorittaja on päästettävä kaikkiin tarkastettaviin tiloihin. Entä, jos sitä ei kiinnosta puolen punaisen puupennin vertaa ko. tilat? Tälle, palotarkastusta tekevälle tyypille tuli oikein muikea ilme, kun kerroin paljonko alueella on erilaisia polttoaineita ja kemikaaleja ja sitten se tomppeli kehtasi kysyä, että mitä niillä on virkaa. Ne olivat vapaa rajan ulkopuolella. Hei haloo! Fosforihappo ja suolahappo, bensiini, ksyleeni, tärpätti ja paukkupullot maalia, voiteluöljyä, ym. kemikaaleja sekä hitsauksen suojakaasupullo. Ja kaveria eivät ne hetkauttaneet. Kehtasi vielä kysyä, että onko niillä jotain merkitystä. Kysyisin kyllä kaverin ammattitaitoa.
Mediassa on aika-ajoin esillä palotilanteita, jossa alkusyy on jokin kemikaali ja tätä palo- ja pelastuslaitoksen tomppelia ei edes kiinnostanut mikään muu kuin talon numero näkyy (tosin työssäni olen nähnyt paljon taloja, joissa numero on tarkoitettu metsän oraville tai jäniksille, mutta muille se jääkin jo pahasti piiloon eli ei kiinnosta montaakaan palotarkastajaa), taisi olla epäpalomies.

Eihän sillä ole merkitystä, että varastossa on isoisoisoisän aikaiset tykinkuulat Kustaan sodasta, mutta sillä on merkitystä, jos siellä samassa tilassa  on isoisän kantodynamiitit. Juu, Panu säilyy isältä pojalle, mutta jos niitä erilaisia maalipurkkeja on sadan vuoden ajalta ja puolet niistä vuotaa ja vanhimmat valkoiset lyijypohjaisia, tilanne on jo aivan erilainen. Palotilanteessa on palo- ja pelastuslaitoksen tärkeää tietää kodin kemikaaliarsenaali, jo heidän oman turvallisuutensa vuoksi. Vaikka se olisikin vapaa rajan alittava, sillä kuumentuessaan osa saa aikaan ikäviä ilmiöitä. Viisi vaivaista minuuttia riittää tänä päivänä palotarkastukseen ja riittävää on vain se, että talossa käy joku palolaitoksen edustaja. No lakisääteinen autokatsastus on oma lukunsa, mutta eipä juuri se poikkea palotarkastuksesta. Pärstäkertoimella ja katsastustyypin automaulla pääsee melkoisia rysiä läpi ja on jo päässyt kauan. Nyt muut viranomaistoimitukset, lakisääteisinä seuraavat sitä. Ensin on ulkoistettu nuohous ja nyt palotarkastus ja taso sen kun alenee.

Miten nykyisin voidaan lainvoimin vaatia kansalaisia suorittamaan tai huolehtimaan velvoitteista, jos viranomaistyön taso jää kurkistukseksi. Olisi palotarkastajien syytä käydä uudelleen kemian tunnit. On turha medialle hehkuttaa, kuinka sammutitte vaikean palon omakotitalossa, jos sen kemikaaliarsenaali muistuttaa Finnish Chemicals Oy:n varastoa ja suurin osa ajalta vaarivainaan varastoa.  Jos kiinteistössä syttyy tulipalo ja palomiehillä ei ole tietoa, niin asukas/taloyhtiökö sen maksaa ja sammuttajien vammat tai pahempaa myös. Mihin verovarat menee? Vai pitäisikö kysyä, että onko työnjohto taitamaton ja piittaamaton, kun saavat sen korkeimman palkkaluokan.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Sapuska ale poliiseille

Jopa taas kerran pomppasi tuo loppukesän uutisointi, jossa poliisit virkapuvussa saivat alennusta huoltoasemilla aterioinnista. Nyt asiaa ovat kommentoineet vielä poliisiylijohtaja, jonka mielestä alennukset eivät ole sopivia, no korkeintaan kupillinen kahvia. Sitten vielä rikosoikeuden professorin mielestä se täyttää lahjuksen vastaanoton tunnusmerkit. Arvatkaas miksi pomppasi?

Toimin henkilöliikenteessä öisin ja pääsääntöisesti 12 tuntia vuorokaudessa kuten kaiketi poliisitkin. Meillä (poliiseista en tiedä) ei ole työpaikkaruokalaa, lounasseteleitä, lounasravintoloita, jääkaappia autossa, tms. Kesken vuoron ei voi myöskään kotiin lähteä syömään. Tulee melko pitkä ruokamatka, kun keikka on suuntautunut Helsinki-Vantaa:lle ja kotiin pitäisi syömään mennä. Edestakainen matka olisi noin 380 km. Joten meillä yötyöläisillä on ruokapaikkana vain 24/7 huoltoasemat.

Meillä tosin ei ole käytössä ajo- ja lepoaikasäädäntöä (ajopiirturit), mutta työaikalainsäädäntö on. Sen puitteissa on pidettävä 5,5 tunnin työaikana 30 minuutin tauko. Ja meille (poliisesta en edelleenkään tiedä) ei makseta kotimaan päivärahoja tai ateriakorvausta, jotka nuo ateriakulut kattavat. Ja jos tilanne vaatii, niin työ tehdään.

Herra rikosoikeuden professori. Astuisitko alas jalustaltasi. Sinulla on työ maanantaista perjantaihin klo 8-16. Meillä ei ole, me valvomme, kuljetamme ja palvelemme kansalaisia 24/7/365+tarvittaessa +1. Sinet kanna mummon kauppakasseja kolmanteen kerrokseen ja samalla avusta mummon kulkemista, et yritä känniläiseltä saada osoitetta, et kuskaa sitä samaa juoppoa putkaan taas kerran, et vie leipää ja maitoa kauppaan, että ne olisivat aamun ensimmäisten asiakkaiden saatavissa, et onnettomuuspaikalla yritä järjestää liikennettä ja onnettomuuden kohdatessa, et varmaan mene omaisen ovelle koputtamaan ja viemään suruviestiä. Me kuuntelemme kanssaihmisten hädän ja kauhun, josta sinulla ei ole hajuakaan. Mitä voin vastata asiakkaalle, joka kertoo lapsen lapsensa murhatun ryöstön yhteydessä? Odotatko, että lääkäri/hoitaja elvyttää omaisesi/läheisesti vasta tauon jälkeen, joka on työaikalainsäädännön mukainen. Odotatko, että ydinvoimalan työntekijä pitää lakisääteistä taukoa, kun pillit ulvovat hälytystä. Herra professori, halutko, että kotisi paloa tulevat palolaitoksen työntekijät sammuttamaan vasta lakisääteisen tauon jälkeen? Ja tauot he ovat suorittaneet työpaikkansa ruokalassa, luonnollisesti.

Itseäni järkytti päivän lehdissä esitetty kysely, jossa suurin osa vastusti alennusten saamista. Miksi? Olettaisin, että usealla kyselyyn vastanneella on työpaikkaruokala, lounasseteleitä, tms., jossa he saavat kohtuuhintaisen aterian tai heille on järjestetty tilat, jossa voi säilyttää, lämmittää ja syödä aterian. Me joudumme tyytymään iänikuiseen sämpylään tai hampurilaiseen kuunnellen kovaäänistä muzakia huoltoasemilla.  Henkilöautossa ei ole jääkaappia, jossa sapuska pysyisi viileänä ja jos sellaisen otat pussissa mukaan, saa se hyvin pian ihan uusia elämän muotoja. Toki, jotkut huoltamot ovat panostaneet myös maantiellä yötyötä tekeviin, sillä joissakin paikoissa on tarjolla erilaisia salaatteja ja keittoa. Ne ovat kyllä verrattain harvinaisia.

Koska verottajan tulkinnan mukaan palkanmaksun oletuksena on jonkinasteinen TES niin siihen kuuluvat päivärahat tai ateriakorvaukset, jos sen edellytykset ovat olemassa. Näitä minun alallani ei ole ainuttakaan, tuskinpa poliiseillakaan.  Ja veroilmoituksessa on turha yrittää saada verovähennystä, sillä verottaja uskoo vakaasti, että jokaisella on kiinteä työpaikka, ateriaetu tai päiväraha tai järjestetty ruokailu tai sen mahdollisuus.
Verottajan tulkinnan mukaan et saat vähentää näitä ylimääräisiä ateriakustannuksia tulonhankkimismenoina.


Ateria huoltamolla maksaa 12-16 euroa keskimäärin, sämpylä ja kahvi noin 6-8 euroa. Useat huoltamot eivät huomioi meitä ja joudumme maksamaan saman summan kuin kesälomamatkalla oleva perhe. 21 työvuoroa á 12 tuntia, taukoa työaikalain mukaan on pidettävä 1 tunti 20 minuuttia per vuoro.

Bitte, ottakaapa matikkarosessori käyttöön ja laskekaa mitä tulee summaksi. Jos matikkarosessorissanne on patteri kunnossa, niin saatte summan mitä me (ynnä poliisit) kulutamme vuosittain ruokailuun maantiellä. Laskutoimituksen jälkeen kysyn teiltä, onko alennus väärin perustein hankittua lahjontaa?

lauantai 22. lokakuuta 2011

AY-liikkeen miekka tiukasti kivessä

Maailman taloustilanne on se mikä on eli kaaosmainen. Jokavuotinen palkankorotusruletti pyörähti käyntiin ja sen seurauksena taas lakko, kun ei esityksiä katsota riittäviksi. Miksi lakko tässä maailman tilanteessa?

Ammattiyhdistysliikkeet saivat alkunsa 1800-luvun teollistumisen myötä. Ennen tätä työntekijöiden etua ajoivat ammattikillat. Toiminnan alkuvuosina pyrittiin parantamaan työntekijöiden työoloja ja sen suurimpia aikaansaannoksia on lapsityövoiman käytön lopettaminen. 1800-luvulla oli kutomoissa tytöt töissä jo viisivuotiaasta asti ja pojat kaivoksissa seitsenvuotiaista. Myöhemmin rajattiin päivittäistä ja viikoittaista työaikaa sekä minimissä maksettavaa palkkaa. He ajoivat myös palkallisen vuosiloman saamista.

Nykyisin ammattiyhdistysliikkeen edustajilla on ensisijaisena päätarkoituksenaan vain palkankorotukset ja jos niitä ei saada halutun suuruisina - lakkoon. Nykyisin työntekijöiden työoloista ei olla kiinnostuneita lainkaan ja tämä on johtanut siihen, että väkivallasta, niin henkisestä kuin ruumiillisesta, on tullut normaaliin työelämään kuluva elementti, josta ei rangaistusta tule.

Nyt metallikourat iskivät miekkansa kiveen ja pahan kerran. Muistakaapa mitä tapahtui paperialan lakkojen jälkeen. Edustajat lakon alla ja sen aikana paukuttelivat henkseleitä, että "Kyllä me näytetään...". Kuinkas kävikään? Kotkan, Voikkaan, Kemijärven, Summan, Kaskisten ja Tervasaaren tehtaiden toiminta lopetettiin Suomessa ja toiminta osin siirrettiin ulkomaille. Ahtaajien lakkointoilu sai aikaan sen, että ahtaustoimintaa satamissa harjoittaa ulkomainen yritys, toiminnan ulkoistamisen jälkeen.

Tätäkö te rautakourat haluatte myös osaksenne eli Rauta-Ruukki, Metso, jne. sulkevat tehtaat Suomessa ja vievät niiden tuotannon muualle.

Mielestäni työntekijöille, niin kuin kuljetuspuolella yleisesti, pitäisi maksaa prosenttipalkkaa, sen mukaan mitä tuottavat. Ahkera osaaja saa tietysti enemmän palkkaa kuin laiska suojatyöpaikkalainen. Eli jos ahkera takoo yritykselle 500 euron päivävauhdilla ja saa siitä X % - verot, niin luonnollisesti hän saa enemmän kuin laiska, joka takoo 150 euron päivävauhdilla.

Jos työntekijä on huono, piittaamaton ohjeista ja säännöistä, turmelee omaisuutta, jne. tulee työnantajalla olla oikeus lempata sellainen kaveri ulos, ilman toiseen maailmansotaan verrattavaa konfliktia.  Tästä esimerkkinä kaveri, joka rikkoi milloin mitäkin. Tämä ei ollut irtisanomisperuste. Pienyrittäjä joutui maksamaan palkan kotiin, mutta ei voinut antaa työtehtäviä enää. Irtisanomisperuste tuli vasta sitten, kun kaveri soitteli kännissä uhkailuja päivin, öin.

Jos työnantaja on huono, vaarantaa työturvallisuuden, laiminlyö ansaitun rahallisen korvauksen maksamisen takomisesta, jne. tulee olla instanssi, joka valvoo työntekijän oikeutta ja sanktioi työnantajan.  Tästä esimerkkinä kaveri, joka jäi vapaille ja työauto vietiin huoltoon. Auto ei tullut takaisin, ei uusia työvuoroja, sillä työnantaja oli myynyt firmansa ja osa palkoistakin jäi saamatta.

Ammattiyhdistysliike on nyt kaukana todellisuudesta. Ryhtiliike olisi nyt pikaisesti suoritettava, jotta vältyttäisiin Suomen täydelliseltä alasajolta.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Kyllä, Ei, En osaa sanoa

Olipa mielenkiintoista lueskella lehteä taas kerran. Otsikkona oli, että olet onnellisempi lapsettomana kuin perheellisenä. Tutkimus oli tehty haastattelututkimuksena, jossa oli haastateltu 86 maassa yli 200 000 ihmistä. Pistää hieman epäilyttämään tuon tutkimuksen tulos, sillä valtioita taitaa olla 194 ja maapallolla likimain 6,91 miljardia ihmistä. 200 000 ihmistä siis pystyy kertomaan, miltä lopuista 6909800000 ihmisestä tuntuu. Mitkä maat ovat tiputettu haastateltavien maiden listalta, nekö, joiden kielien tulkkia ei ole saatu paikalle.

Tällaiset tutkimukset pohjautuvat tilastotieteeseen ja se on aina luku jaettuna luvulla, eikä se huomioi muuttuvia parametreja. Säännöllisesti on media esittänyt näitä tilastollisia lukuja. Silloin tilastojen varjolla ne näyttävät tältä.

- Perheessä on keskimäärin 2,5 lasta. Kuka haluaa olla tuo puolikas lapsi.
- Vuonna 2010 alkoholijuomien kokonaiskulutus oli 100-prosenttisena alkoholina 10,0 litraa asukasta kohti. Onko lukuun oikeasti laskettu koko asukasluku, jos on, niin se tarkoittaa, että synnytyslaitoksella tuttipullossa on Koskenkorvaa.
- Autoja perheessä on 1,5 kappaletta. Tuo puolikas taitaa olla se perheen kakkosauto, jolla äiti lapsiaan tarhaan, kouluun ja harrastuksiin vie ja luonnollisesti se ikäloppu, johon juuri ennen katsastusta perheen isä kiroten hitsaa taas neliön peltiä.

Haastattelututkimuksia tehdään pääsääntöisesti kahdella tavalla eli puhelimitse tai kotiin postitse toimitetulla haastattelulomakkeella. Näistä viimeksi mainittu on varustettu kysymyksillä, joka yleisemmin ovat täysin samaa mieltä ja toisessa ääripäässä täysin eri mieltä. Ensiksi mainittu pohjautuu samaan, mutta tyypillisemmin kyselijä on luotijuna. Puhelu alkaa tavallisesti sanoilla: "Olen... ja teen haastattelututkimusta ja soitan ... Soitinko pahaan aikaan".  Ensin saat tivata kuka soittaa ja mistä. Lopulta kun sen saat selville, niin kaveri kertoo uudelleen tekevänsä haastattelututkimusta, johon menee aikaa viisi minuuttia. Sieltä sitten seuraa kysymyksiä, joista suurin osa ei kosketa lainkaan. Mitä siihen sitten sanot? Sitten ovat nämä paperiversiot ja samanlaisia ne ovat, puolet asioista ei kosketa sinua. Täydentävää vastausta et voi antaa, sillä nämä tutkimukset ovat rasti ruutuun. Osallistuin itse aikanaan Kunta10 tutkimukseen ja voin sanoa, että näistä vuosina 1997, 2000-2001, 2004, 2006 ja 2008 tehdyistä tutkimuslomakkeen kysymyksistä ei osunut kohdalleni mikään. No viimeiseen en voinut vastata, sillä en ollut enää kuntatyönantajan palveluksessa.

Puhelimitse tulleet haastattelututkimukset ovat epäluotetuimmat, mielestäni. Nämä haastattelijat soittavat tavallisemmin juuri kun olen herännyt tai jumalattomalla kiireellä töihin lähtemässä. Ja kun kerrot, että on kiiru, niin kuuluu kysymys: "Voinko soittaa myöhemmin uudelleen". Ja totta Mooses ne soittaa taas samaan aikaan, joten vastauksena on taas myöhemmin. Tätä rinkiä jatkuu niin kauan kun tutkimus kestää. Tässä yllämainitussa tutkimuksessa ilmeisesti haastateltiin lasten vanhempia. Jos tilanne on huono, esimerkiksi vanhemmat valvoneet koliikkilapsen kanssa useamman yön, eivät he takuulla tunne itseään onnelliseksi.

Otetaanpa tarkastelun alle kysymys: "Oletko onnellinen". Oletko itse onnellinen kysymyshetkellä kun posti on tuonut kupongin veromätkyistä, auto ei mennyt katsastuksesta läpi, tms. Seuraavaksi; "Oletko tuntenut iloa työssäsi viimeisen kuukauden aikana". No totta helvetissä olen. Viimeisen kuukauden aikana kun tuo viheliäinen pikkupomo on ollut lomalla. Tilastotieteellisesti ei siis huomioida 11 muuta kuukautta, jolloin työntekijä kokee kaikkea muuta kuin iloa. Kysymyksenä: "Oletko ollut työttömänä viimeisen kuuden kuukauden aikana". No en ole ollut, mutta sitä ennen kolme kuukautta, eivätkä perkeleet edes maksaneet työttömyyskorvausta, kun firma myytiin ja vanhoja työntekijöitä ei palkattu, haluttiin uusia osaajia. Työllistyin itse, ilman työkkäriä, sillä joillakin yrityksillä on tarvetta ammattilaisille.

Meillä ei ole perikuntaa, joten olen täysin tietämätön perheellisten ongelmista ja mahdollisista onnen hetkistä. Olen kuitenkin nauttinut sisarusteni lapsien elämästä. He kävivät luonani yökylässä, jossa heille tarjosin sauna ja sen jälkeen ateria. Ateria oli katettu kauniisti ja samalla lapsille opetin ateria käyttäytymisen. Nyt he ovat kiitollisia (aikuisiahan nuo nyt ovat) kuinka kerroin aterioinnista, kattauksesta ja ateriakäyttäytymisestä. Puikkoruokaa usein lapset pyysivät eli puikoilla syötävää ruokaa, jota myös tein. Nyt kuulen myös kiitosta kattauksesta, josta he ovat oppia saaneet omiin juhliinsa. Leikeissä oli "koruja", "puupuukkoja" "pikku-ukkoja", "spruitteja" ja kaikkea muuta  ja lapset nauttivat. Tekivätkö mörrimöykky päivät niistä onnettomia perheellisille.

Onko perheellisen elämä niin kauheaa kuin tuossa tutkimuksessa esitettiin. Minun sisaruksen, jotka ovat perikunnalla siunatut ovat olleet onnellisia. Ihmisen elämässä on hyviä ja pahoja päiviä. Onko yksi paha päivä kostautuva kuin biblian lause, jossa esi-isien synnyt  kostetaan seitsemään sukupolveen.

Lapseton yksilö/pariskunta on siis elämäänsä tyytyväisempi kuin lapsellinen. Onko todella näin? Kuka mittaa pettymyksen määrän jatkuvien keskenmenojen vuoksi tai synnytettyään kuolleen sikiön. Kenelle siirrät tietotaitosi, jos ei läheisiä ole, niin kenelle omaisuutesi, jos ei ole niin se menee valtiolle.

Mikä on onnellisuuden mitta? Sen jos joku tietää, niin kertokoon. Onko se tiainen lintulaudalla, pihapuussa veikistelevä orava, tyytyväinen asiakas, lupiinin lehdellä kimmeltävä kastepisara, puolison kosketus, onnistunut päivä?

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Pulveria ja pilleriä

Kyllä median tarjonta on mielenkiintoista. TV:ssä esitettiin dokumentti lääketeollisuuden mahdista ja sitä vielä kommentoi lehden kolumnisti. TV-ohjelmassa kerrottiin lääketehtaiden keksivän sairauksia ja niihin pillereitä, jotta ihmiskunta pelastuisi. Kolumnisti taasen koki lääkkeiden pelastaneen ihmiskunnan ja ottipa jopa esimerkin: "HIV potilaat elävät yhtä pitkään kuin flunssapotilaat". Hän myös kertoi tekstissään: "Vaan entä penisilliini? Millaisessa maailmassa eläisimme, jos sitä ei olisi kehitetty ja jos se ei olisi massatuotannon ansiosta halpa".

Lehtien kolumnistit voisivat tutkia asiaa hieman, ennen kuin kirjoittavat. Aloitetaan antibiooteista, joista hän otti esimerkiksi penisilliinin. Sen vaikutukset huomattiin jo 1800 lopulla, mutta vasta 1940 luvulla löydettiin sen vaikutus grampositiivisten bakteerien soluseinämien rakenteen horjuttamiseksi ja täten sen aiheuttaman tulehduksen hoitoon.  Kun penisilliini tuli markkinoille, sitä määrättiin vaivaan ja vapinaan. Myöhemmin tuli laajakirjoisempia antibiootteja, joita määrättiin joka räkätautiin. Nyt meillä on MRSA eli metillisiini resistantti stphylococcus aureus (aiemmin puhuttiin multiresistenssisestä eli useimmille antibiooteille vastustuskykyisestä bakteerista). Jo 1970-luvulla tunnettiin supertippuri, joka oli vastustuskykyinen useimmille antibiooteille, nyt on myös lääkkeille vastustuskykyinen tuberkuloosi. Antibioottien hallitsemattomalla käytöllä on saatu aikaan bakteerien aiheuttamia tauteja, joita niillä ei enää voida hoitaa. Myönnän, että tämä on julmaa, mutta miksi HIV potilaan pitää elää ja tartuttaa, eikö täten voisi myös pitää elossa Ebola, SARS, ym. potilaat, jotka jatkavat tartuntaa. Näinhän saataisiin luonnollinen immuniteetti syntymään kansassa ja toisaalta hillittyä liikakansoitusta.

Nyt pelotellaan taudeilla, erityisesti on esillä uusi pandemia. Espanjantauti surmasi Suomessa paljon kansaa, sillä ei ollut antibioottia hoitamaan bakteerin aiheuttamaa lisäsairautta. Oletko katsonut elokuvan Pikku naisia tai lukenut sen kirjana. Siinä Beth tyttönen sairastuu tulirokkoon ja sen seurauksena hän jää voipuneeksi. Penisilliinillä olisi voitu hoitaa hänet, sillä todennäköisesti hän sai tulirokon seurauksena sydänpussin tulehduksen, joka sydäntä vaurioitti. Lintuinfluenssa ei aktivoitunut laajaksi, joten lääketehtaat eivät saaneet voittoa lääkkeestä.

Nyt tuli sikainfluessa ja siihen lääketeollisuus keksi lääkkeen, jonka apuaineet aiheutti lapsille narkolepsiaa ja kassakone kilisi. Se olikin  mielenkiintoinen tauti sairastaa. Mummoni näet sairasti Espanjantaudin ja minä tuon sikalenssun. Näillä oli yllättävän paljon yhteistä. Meillä molemmilla ei sisällä pysynyt ruoka tai juoma kolmeen viikkoon. Oli hyvin harvoja ruoka- tai juomalajeja jotka pysyivät sisällä ja niiden piti ehdottomasti olla kylmiä. Jos nautti jotain lämmintä oli seurauksena kumarrus porsliinille. Kovat jalkakivut, joiden vuoksi kävely oli jokaisella askeleella piinaa ja jostain oli kiinni pidettävä, sillä ne meinasivat usein pettää. Vaikeus hengittää, oli kuin henkitorven päälle olisi laitettu kansi, joka salli vain hieman ilmaa keuhkoihin mennä ja sen jälkeen kansi kiinni. Toipuminen kesti meillä molemmilla liki puoli vuotta ja havaitsimme, että pitkien hiustemme vahvuudesta oli puolet pois ja se ei palautunut. Minä olen jo vanha, mutta mummoni sairasti tuon taudin 17-vuotiaana ja letti ei koskaan enää paksuuntunut. Seuraavaa influenssaa odotan mielenkiinnolla.

Media kertoo myös, että suomalaiset syö psyykelääkkeitä paljon. Epäilen hieman mediaa ja etenkin tilastotiedettä. Psykiatristen potilaiden laitoshoidon sijaan on tullut avohoito, joten tilastoissa näkyy heidän runsas lääkitys, etenkin kun tiedot otetaan Kelalta. Lääkäri kirjoittaa myös helposti mielialalääkkeitä, kun ihminen ei osaa enää suhtautua tavallisiin mielialan vaihteluihin. Kun vanhoihin havaittiin tulevan riippuvuutta, niin lääketehtaat kehitteli uusia ja mieluummin ei huumetestissä näkyviä. Etenkin tuki- ja liikuntaelinten sairauksista kärsiville kirjoitetaan jotain psyykelääkettä, kun kipulääkkeiden tie on loppuun käytetty ja operatiivista hoitoa ole tarjolla tai ei haluta tehdä. Toisin sanoen, vituttaa vähemmän kun särkee.

Kun nainen vanhenee ja sukuelimistä alkaa olla vaivaa, erityisen usein se on kohtu, runsaine vuotoineen, on ensisijaisena hoitomuotona sen poisto. Auta armias, jos vanhenevalle miehelle tulee vaivoja. Eturauhasta höylätään, virtsaputkea laajennetaan, lääkityksellä pyritään liikakasvua rauhoittamaan ja sitten vielä kehitettiin markkinoille pilleri. Ota sininen voima vehkeeseen ja hanki aivohalvaus pukilla.

Miksi siis suhtaudun aiheeseen niin voimakkaan kriittisesti? Minä tein yli kaksikymmentä vuotta töitä terveydenhuollon parissa ja olin kolmannen polven alan ammattilainen. Me kolme polvea olemme nähneet terveydenhuollon kehityksen, joka valitettavasti on viime vuosina kääntynyt vahvasti alamäkeen. Pilleriä ja pulveria on tullut markkinoille runsaasti, mutta monin osin operatiivinen hoito on jäänyt paikoilleen. Insuliini on antanut monelle elämän, mutta nivelproteesin käyttöikä on edelleen 15 vuotta. Vanhuksen anemiaa selvitetään aktiivisesti, mutta nuoren ei. On tullut pilleriä ADHD:lle, mutta selkänikaman välilevyjen hoitoon ei juuri muuta ole kuin omaehtoinen kuntoutus. Levyn sijaan asennetta tyyny on jäänyt kehityksen ideaksi.

Miksi kehitys on pysähtynyt? Miksi ei ole enää Arvo Ylppöjä, Fritz Arthur Jusélius:ta ja heidän kaltaisiaan, jotka haluavat kehittää? Nyt on vain troppeja vaivaan ja vapinaan ja se usein on ainoa hoito jota saamme.

Mitä ainutkertaista on ihmisessä, aivotko? Elämme aina virusten ja bakteerien keskellä ja sairastuttuaan toiset toipuvat, toiset kuolevat. Entä sitten? Olemmeko erkautuneet luonnosta jo niin kauas, ettemme ymmärrä, että jokainen elollinen loppuu jonain päivänä. Toisille se koittaa aiemmin kuin toisille. En kuollut tuhkarokkoon, en vesirokkoon, en hongkongillaiseen ja sikalenssustakin selvisin hengissä. Mitä erityistä minussa on, että selvisin hengissä, sillä kaikki eivät. Kuolleista suurin osa on nuorempia kuin minä ja mummoni.

Mummoni sanoin: "Sijan tiiän mis synnyin, paikas kui eloni elin, mutt en sitä sijjaa joss kuolo miut kallistaa.".

torstai 22. syyskuuta 2011

Kielletyt ja sallitut sanat


Nyt ovat uutisotsikoissa olleet aktiivisena vihapuheet, epäkorrektit lausunnot, jne. Tähän on nyt alkusykäyksenä ollut facebook päivityksen tehnyt edustajamme. Toki tätä on ollut koko vaalien jälkeisen ajan ja erilaisia lausumia ovat päästelleet vähän jokainen. Myös erilaisten viestien tyylistä on herännyt keskustelua, vaikkakaan ne eivät täytä rikoksen merkkejä.

Holy Moses, Kalle ajaa ja vitun lujaa ajaa. En muuta voi sanoa. Miten voidaan yksittäinen sana kieltää. Onko väärin sanoa toiselle, että olet täydellinen idiootti. Pistän nyt sanat järjestykseen, minun mielipiteeni mukaan.

Kielletyt sanat ovat mm. (suora lainaus lehden sivuilta)
- Neekeri, sanan kantajuuri on latinassa eli negro, joka tarkoittaa mustaa. Pitäisikö nyt heitä kenties kutsua vahvasti päivettyneeksi.
- Ählämi, sanahan juontaa juurensa arabian kielestä, jossa Ahlan wa Sahlan tarkoittaa tervetuloa. Ääntämisessä sanasta toki on muodostunut [ähläm sun sähläm]. Ählämi on siis henkilö, jonka äidinkieli on arabia ja koska he ovat pääsääntöisesti muslimeja, on siirrytty käyttämään termiä ählämi, joka tarkoittaa muslimia. Tällöin unohtuu mm. Persian kristityt, jotka pakenivat Ajatollah Khomeinia uskontonsa vuoksi ja kieli on edelleen arabia. Katsoisin sanan hieman epäkorrektiksi, mutta koska arabiankieliset, ei islamistit ole messua nostaneet, niin olkoon.
- Ryssä on vihasana suomalaisille ollut jo KAUAN. Russian on englannin versio aiheesta. Ryska taas on ruotsalainen versio ja tästä se on muuttunut suomalaiseksi ryssäksi. Tutkikaapa hieman historiaa, niin ymmärrätte, miksi suomalaiselle on itänaapurimme ryssä.
- Hurri eli ruotsalainen on myös perusvihamme, sillä olemme heidän alaisuudessaan olleet, verot ovat menneet kuninkaalle, voudit ovat vieneet siemenperunatkin, jne. Sanovathan ruotsalaisetkin "en finne i gen" eli taas nuo halvatun suomalaiset taas. Tasoissa ollaan, ei voida vaihtaa paikkaa.
- Mustalainen eli romanit, jotka ovat alkujaan lähteneet Intiasta. Heille tyypillistä on ihon tummempi väri. Suomen romanit kuuluvat manouche-nimiseen ryhmään ja tästä syystä heitä kutsutaan myös manneksi. Nyt olisi varmaan kiellettävä myös termit Ranta-ruotsalainen ja ehdottomasti porilainen, joka viittaa kaupungin asujaimistoon sekä ruokaan.
- Lappalainen on meidän pohjoinen kansamme, joilla on oma kielensä, Samegiella. Saamelaisiksi heitä myös kutsutaan. Tutkijat kiistelevät yhä Lappi sanan alkuperästä, joten jätämme sen tähän. Miksi tämä on kiellettyä? Minä olen hämäläinen, isä on satakuntalainen ja äiti karjalainen sekä puolisoni keskisuomalainen. Ne voidaan julistaa huonoksi sanoiksi yhtä hyvin kuin hesalainen.
- Kamelikuski on ammatti. Nyt pitää kieltää mainitsemasta myös taksikuski, bussikuski ja rekkakuski, jotka ovat myös halventavia nimityksiä.
- Taatelintallaaja on myös ammattinimike, kuten viininpuristaja. Miksi siis kielletty?
Sallittuja sen sijaan ovat nämä (taasen suora lainaus)
- Jenkki on Yhdysvaltain pohjois-osien kansalainen, joka tunnettiin Yhdysvaltain sisällissotien aikana. Miksi lippu Rabel on kielletty tai ei hyväksyttävä? Eikö siis pitäisi kieltää tuo termi. No onhan tuo myös suomalainen makeistuote.
- Sakemanni nimitys juontaa toiseen maailman sotaan (eikö toi peijakkaan sota oo jo käyty). Eikö nyt olisi parempi käyttää sanamuotoa saksalainen.
- Irkku on irlantilainen, Èirenan (pahoittelen dementiaani, joten kirjoitusmuoto saattaa olla hieman viallinen). Yhtä hyvin voidaan sallia nimitykset, hollanteri, kreku, jne.
- Japsi eli japanilainen. Miksi tämä hyväksytään eikä esimerkiksi hurria.
- Mamu lyhenne eli maahanmuuttaja. Tästä on tullut vihasana, koska useimmat maahanmuuttajat ovat gettoutuneet omiin yhteisöihinsä ja aiheuttaneet monia ongelmia. Tämä on sallittua, ihmettelen miksi?

Odotan kiellettyjen listalle seuraavia:
- Manne, viitaten edeltävään mustalaiseen
- Jude, jutsku, jukke
- Nörtti, idiootti, ääliö, mulkku, huora
- Apusanat perkeleen, saatanan, helvetin, jne.
- Ruosteletti, mummo
- Fööni
- Hintti, lesbo. homo

Nyt toivoisin täsmennystä, mikä on vihaa tai ei ole. Onko listan laatijalla jäänyt jotakin huomioimatta. Katsotaan.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Älä mulle ala

Taannoin oli lehdessä artikkeli, joka nosti niskakarvat pystyyn. Tämän olen toki huomannut oikeassa elämässäkin, mutta oli hyvä, että asia nostettiin esille.

Mistä siis on kysymys? Vastaus on lasten oikeudet, joilla ei ole enää vastuuta ja vanhempien vastuut, joilla ei enää ole oikeuksia.

Tänä päivänä kuulee lapsen suusta luvattoman usein sanat: ”Et sää voi mulle mitään tehdä, mää oon alle viistoista”. Eikö oikeasti lapsilla ole enää velvollisuutta? Mihin katosi kunnioitus vanhempia kohtaan? Rajat ovat rakkautta, mutta jos vanhempi niitä asettaa, niin lapsi soittaa poliisille tai lastensuojeluviranomaiselle, että hänen oikeuksiaan poljetaan.

Lapsella on oikeus turvaan ja huolenpitoon. Kasvatukseen kuitenkin kuuluu myös opettaminen ja se on vanhempien oikeus. Ihminen kasvaa ja kehittyy eri ikäkausina. Viimeisten tutkimuksien mukaan ihmisen kehitys saa päätepisteensä noin 26-vuotiaana. Tuliko yllätyksenä? Varmaan, sillä aivokuori, etenkin sen etuosa, otsalohko kehittyy viimeisenä. Sen kehitys on tärkeä yksilöiden välisen viestinnän, tunne-elämän hallinnan ja sosiaalisen kehittymisen kanssa.

Jokainen lapsi kapinoi, se kuuluu kehitykseen ja oppimiseen. Lapsen pitää oppia tiedot, taidot ja arvot tullakseen kansan toimivaksi jäseneksi. Jokainen lapsi koheltaa ja honkkeluuksissaan tekee asioita, jotka ovat vaaraksi hänelle itselleen tai ympäristölleen. Vanhempien oikeus on ohjata lastaan, jotta vaarat vältettäisiin.

Lisäksi tuli järkytyksenä tuo tyttölapsen kuolema. Minkälaisen perheen 15-vuotias lapsi saa ryypätä aamuyöhön asti, ilman, että kukaan kaipaa?  Mihin ovat jääneet kotiintuloajat?

Vanhemmat eivät enää saa rangaista lastaan millään muotoa. Pelkkä luunappi otsaan tai kevyt hiuksista kiinniotto on pahoinpitelyä. Kotiaresti vapauden riistoa. Saavutettujen etujen rajoittaminen, ihmisarvoa alentavaa. Ylellisyystavaroiden evääminen on normaalin elatusvelvollisuuden laiminlyöntiä. Opettajat ovat purjeissa, sillä heidän kohdallaan nuo kaikki ovat asteeltaan törkeitä rikoksia.

Herää jälleen kysymys, onko lasten oikeudet viety liian pitkälle? Lasten oikeuksien tarkoituksena oli estää suoranaiset pahoinpitelyt ja törkeät laiminlyönnit ja se oli oikein. Nyt tuntuu, että lapset ovat tulkinneet oikeutensa siten, että sana EI, on oikeuksien polkemista. Annettujen sääntöjen rikkomisesta seurannut rangaistus on sallittua aikuiselle ja aikuinen sen hyväksyy, mutta se ei päde lapselle.

Herää myös kysymys, onko vanhemmuus hukassa? Pienelle sallitaan lähes kaikki ja sitten kun murkkuikäisenä aloitetaan asettamaan rajoja, alkaa vaikeudet. Isänä ja äitinä olet vastuussa lapsesta, jo syntymästä alkaen. Kasvatus alkaa jo pienestä, että lapsesta kasvaa kansalainen, omaan yhteiskuntaamme.

Ja sitten teille lapsille tiedoksi, opiksi ja ojennukseksi. Vaikka ette olekaan rikosoikeudellisessa vastuussa teoistanne, niin korvausvelvollisia olette. Kaupan ikkunan rikkominen maksaa ja teidän vanhemmillanne on oikeus kieltäytyä maksamasta, sillä se ei kuulu normaalin elämän tarpeiden vaatimiin kuluihin. Maksettava korvaus jatkaa tällöin viivekorkojen kasaamista. Ensimmäisestä kesätyön palkastasi alkaa ulosmittaus eli et saa koko palkkaasi tilillesi. Moni muukin asia estyy, et saa pankkikorttia, et asuntolainaa, et ostaa osamaksulla, jne. Jos taas vanhemmat maksavat, niin olet selvinnyt pahasta paikasta.

Mutta ihminen on ihminen ja siinä asiassa ei mikään ole muuttunut eli hyvä lapsi, varo puskaradiota. Se on internettiä ja kännykkää nopeampi ja sen tiedot pysyvät ikuisesti ja se rekisteröi jokaisen tekosi, etenkin ne ei sopivat. Se muistaa jokaisen möhläyksesi ja tulet niistä kuulemaan kymmenien vuosien jälkeen. Sen avulla on moni työpaikka saavutettu tai menetetty. Sinä et ole vain sinä, vaan myös joidenkin lapsi ja lapsenlapsi.

Sammakoita suusta

Kuten tämä julmia satuja kirjoittanut Herra Grimmin kertoi sadussa (eivät sovi lapsille ilman kriisi apua) Kolme pikkumiestä metsässä, niin köyhä tytärpuoli saa lahjaksi ahkeruudestaan sen, että joka sanalla vierii kultakolikko suustaan. Talon oma tytär taasen saa laiskuudestaan palkkioksi, että jokaisella sanalla tulee sammakko ulos suusta.

Kuten sadussa, niin oikeassakin elämässä tulee suusta sammakoita usein, mutta kultakolikoita hyvin harvoin. Kultakolikot ovat mm. kiitos ja anteeksi. Mitä korkeammassa ja näkyvämmässä asemassa ihminen on, sen näkyvämpänä ovat myös suusta päästetyt sammakot. Samoin sammakot loikkaavat nykyisin pitkälle, sillä tiedon kulku on nopeaa.

Nyt on pantu pannaan eräs edustajamme, joka loihi lausuman: "Kreikkaan sotilasjuntta, joka ei suosiota kalastele".

Kansanedustajamme, ministerimme ja presidenttimme ovat kautta aikojen päästänyt sammakoita suustaan. Ympäristöministerimme ammoin loi lausuman teollisuus käynnillään. Yritys kertoi, että he ovat jätevesipäästöissä päässeet lähes neutraaliin Ph-arvoon (toimituksen huomautus neutraali ph on 5,5). Ympäristöministerimme sanoi: "Hyvä, hyvä, mutta nollaan pitäisi pyrkiä".  Sen saa laiskuudesta, kun ei viitsi ottaa asiasta selvää. Vihjeenä 1+1=3.

Koko tietoisen historiani aikana ovat poliittiset päättäjät loihineet lausumia, jotka ovat hivenen arveluttavia ja hyvän tavan vastaisia. Miten olisi:

- Syö särkeä, se kasvattaa järkeä, sanoi muuan. No historia toistaa itseään. Marie-Antoinetten kerrotaan sanoneen kansalle, että syökööt leivoksia leivän puutteeseen.
- Eräs presidenttimme sanoi hallitukselle: "Te saatanan tunarit".
- Minä juon nyt kahvia. Sanoi ministerimme
- ”Meillä on lesbo presidentti ja meillä on minä kansanedustajana. Kaikki näköjään voi olla mahdollista.”

Onko fasebook, twitter, ym. nykyisin niin mahtavia medioita, että niiden sanomista saadaan sivukaupalla tekstiä. Kreikkalaisilla on kokemusta juntasta, mutta mihin se johti. Lainarahalla on pidetty yllä illuusiota hyvästä taloudesta, korruptio rehottaa. Eikö nyky-Kreikan hallitusta voisi verrata junttaan, joka on vuosikymmeniä pistänyt omaan taskuunsa verorahoja ja vielä lainannut rahaa muualta valtaeliitin ylläpitämiseksi. Ei siinä tavallista kansalaista verojen maksu innosta, vaan luodaan enemmän tai vähemmän harmaa talous. Tämä siksi, etteivät he koe saavansa vastinetta maksamilleen veroille

Meidän poliisit mainostavat autoissaan toimia harmaan talouden kitkemiseksi. Vaikka hekin ovat nähneet yhteiskuntamme rappiollisen tilan, sillä määrärahoja on leikattu myös heiltä. Suomi on myös joutumassa kaaoksen tielle. Valtion ja kuntien byrokratiaan uppoaa nykyisin valtavat määrät verorahoja. Veromarkoista ei siis liikene palveluiden tuottamiseen kuin murto-osa. Kun kansa tämän tietää, niin harmaus jatkuu.

Muistakaa hyvät edustajamme vanha viisaus: "Diplomatia pelastaa sinut siltä, mihin tahdikkuus olisi estänyt joutumasta.