Kiusanhenki työpaikoilla

Nyt on otsikoissa ollut Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton eli AKT:n tapaus, jossa viestintäpäällikkö Ahde irtisanottiin ja irtisanomisen etulinjassa on ollut liiton puheenjohtaja Räty. En tiedä tapauksen syviä juuria, mutta median mukaan kyseessä on Ahteen esille tuoma työpaikkakiusaaminen. En pohdi AKT:n tapausta sen syvällisemmin, vaan puutun yleisesti työpaikkakiusaamiseen.

Työpaikkakiusaamista on Työterveyslaitoksen määritelmän mukaan: "Työpaikkakiusaaminen on jatkuvaa, toistuvaa kielteistä kohtelua, loukkaamista, alistamista tai mitätöintiä. Se etenee prosessina, jonka seurauksena kiusaamisen kohteena oleva ajautuu puolustuskyvyttömään asemaan. Epäasiallisen kohtelun ja kiusaamisen kohteeksi joutuminen heikentää hyvinvointia ja jaksamista.". Tosin Työterveyslaitoksen tekstejä voi lukea kuin piru raamattua, jolloin kaikki on kiusaamista tai ei ole, mutta tuskin yhtään dokumenttia voidaan laatia, ettei se synnyttäisi erilaisia tulkintoja.

Usein kiusanhenki on työtoveri, joka kollegansa hampaisiinsa ottaa. Valitettavan usein se on myös lähi- tai ylempi esimies. Millaista on kiusaaminen? Tähänkin on Työterveyslaitos tehnyt määritelmänsä, mutta niitä lukiessa tuntuu siltä, että todellisuus on kaukana jossain. Työterveyslaki määrittelee seuraavasti: " 28§ Häirintä ; Jos työssä esiintyy työntekijään kohdistuvaa, hänen terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimenpiteisiin epäkohdan poistamiseksi." ja " 18§, Työntekijän yleiset velvollisuudet 3 mom. ; Työntekijän on työpaikalla vältettävä sellaista muihin työntekijöihin kohdistuvaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, joka aiheuttaa heidän turvallisuudelleen tai terveydelleen haittaa tai vaaraa.".

Aloitetaan tuosta § 28, miten se toteutetaan jos kiusanhenkenä/inä toimivat esimiehet? Kuka puuttuu esimiehen/sten toimintaan? Otanpa pari esimerkkiä menneisyydestä. En tiedä miksi, mutta aina kun eräs työntekijä esitti työvuoro- ja lomatoivomuksia (esimiesten vahvistettavat), ne eivät toteutuneet niitä juuri koskaan. Harrastuksesta (oli torstai iltaisin) oli hänen luovuttava, sillä jostain kumman syystä hänellä oli torstaisin aina iltavuoro. Loma-aika oli myös eri aikaan kuin puolisolla. Vanha esimies tiesi työntekijän pitkäaikaissairaudesta ja, että se aiheuttaa ajoittain sairausloman tarpeen. Esimies sittemmin vaihtui ja kolmannen sairausloman (näiden välissä n. puoli vuotta) jälkeen sanoi työntekijälle: "Sinulle on hyvin vaikea suunnitella työvuoroja toistuvien sairauslomien vuoksi.". On turha puhua työterveyshuollon avusta, sillä he ummistavat silmänsä, syystä, että, joko sopimus katkeaa (yksityinen) tai vaaran ja uhan tunne (julkinen/sama talo). Molempien vaihtoehdoksi jäi etsiä töitä muualta tilanteen jatkuttua muutaman vuoden. Kukaan ei apuun tullut, työkaverit olivat yhtä mieltä, että kohtelu on väärää, mutta vaikenivat, etteivät joutuneet esimiehen hampaisiin.

Työntekijöillä on myös velvollisuutensa välttää kiusaamista. Valitettavasti työpaikoilla syntyy kuppikuntia, joista joku on vahvempi ja sortaa heikompaa. Välisarja ei puutu, ettei vihoja niskaansa saisi. Esimiehet eivät usko, että kuppikuntia on, joka merkitsisi huonoa johtamista. Tyypillisintä on syrjäyttää työntekijä joukosta. Hänelle ei puhuta, jos hän tulee tauolle, niin muut poistuvat, jne. Toisessa ääripäässä on pahat puheet: "On se nyt olevinaan, kun pomon kiitoksen sai.". Sanallisesti luetteloa voisi jatkaa loputtomiin.

On asioita, jotka toisessa henkilössä miellyttävät tai ärsyttävät sinua. Kaikkia et voi miellyttää. Mutta lausut myös tahallisia ja tahattomia lausumia toisesta. Ja tahattomat lausumat saattavat loukata kohdettaan syvästi, vaikka se ei tarkoituksesi ollut. Työterveyslaitos kehottaa keskustelemaan, mutta loukattuja tunteita ei hevillä korjatuksi saada. Ikävän asian tapahduttua on ihmisen muisti kuin norsun muisti ja mikään ei unohdu. Onko sinussa MIESTÄ/NAISTA pyytämään;" Anteeksi".

Ammattiliitojen ja - yhdistysten tarkoitus on ollut ajaa työntekijöiden asiaa työntekijöiden olojen korjaamiseksi (tästä oli jo puhetta aiemmin = arkisto, lokakuu 2011, AY-liikkeen miekka tiukasti kivessä.). Miten työntekijöiden aseman käy, jos liiton väki tappelee kuin menneissä sodissa aikoinaan.?

AY-liikkeen miekka tiukasti kivessä

Maailman taloustilanne on se mikä on eli kaaosmainen. Jokavuotinen palkankorotusruletti pyörähti käyntiin ja sen seurauksena taas lakko, kun ei esityksiä katsota riittäviksi. Miksi lakko tässä maailman tilanteessa?

Ammattiyhdistysliikkeet saivat alkunsa 1800-luvun teollistumisen myötä. Ennen tätä työntekijöiden etua ajoivat ammattikillat. Toiminnan alkuvuosina pyrittiin parantamaan työntekijöiden työoloja ja sen suurimpia aikaansaannoksia on lapsityövoiman käytön lopettaminen. 1800-luvulla oli kutomoissa tytöt töissä jo viisivuotiaasta asti ja pojat kaivoksissa seitsenvuotiaista. Myöhemmin rajattiin päivittäistä ja viikoittaista työaikaa sekä minimissä maksettavaa palkkaa. He ajoivat myös palkallisen vuosiloman saamista.

Nykyisin ammattiyhdistysliikkeen edustajilla on ensisijaisena päätarkoituksenaan vain palkankorotukset ja jos niitä ei saada halutun suuruisina - lakkoon. Nykyisin työntekijöiden työoloista ei olla kiinnostuneita lainkaan ja tämä on johtanut siihen, että väkivallasta, niin henkisestä kuin ruumiillisesta, on tullut normaaliin työelämään kuluva elementti, josta ei rangaistusta tule.

Nyt metallikourat iskivät miekkansa kiveen ja pahan kerran. Muistakaapa mitä tapahtui paperialan lakkojen jälkeen. Edustajat lakon alla ja sen aikana paukuttelivat henkseleitä, että "Kyllä me näytetään...". Kuinkas kävikään? Kotkan, Voikkaan, Kemijärven, Summan, Kaskisten ja Tervasaaren tehtaiden toiminta lopetettiin Suomessa ja toiminta osin siirrettiin ulkomaille. Ahtaajien lakkointoilu sai aikaan sen, että ahtaustoimintaa satamissa harjoittaa ulkomainen yritys, toiminnan ulkoistamisen jälkeen.

Tätäkö te rautakourat haluatte myös osaksenne eli Rauta-Ruukki, Metso, jne. sulkevat tehtaat Suomessa ja vievät niiden tuotannon muualle.

Mielestäni työntekijöille, niin kuin kuljetuspuolella yleisesti, pitäisi maksaa prosenttipalkkaa, sen mukaan mitä tuottavat. Ahkera osaaja saa tietysti enemmän palkkaa kuin laiska suojatyöpaikkalainen. Eli jos ahkera takoo yritykselle 500 euron päivävauhdilla ja saa siitä X % - verot, niin luonnollisesti hän saa enemmän kuin laiska, joka takoo 150 euron päivävauhdilla.

Jos työntekijä on huono, piittaamaton ohjeista ja säännöistä, turmelee omaisuutta, jne. tulee työnantajalla olla oikeus lempata sellainen kaveri ulos, ilman toiseen maailmansotaan verrattavaa konfliktia.  Tästä esimerkkinä kaveri, joka rikkoi milloin mitäkin. Tämä ei ollut irtisanomisperuste. Pienyrittäjä joutui maksamaan palkan kotiin, mutta ei voinut antaa työtehtäviä enää. Irtisanomisperuste tuli vasta sitten, kun kaveri soitteli kännissä uhkailuja päivin, öin.

Jos työnantaja on huono, vaarantaa työturvallisuuden, laiminlyö ansaitun rahallisen korvauksen maksamisen takomisesta, jne. tulee olla instanssi, joka valvoo työntekijän oikeutta ja sanktioi työnantajan.  Tästä esimerkkinä kaveri, joka jäi vapaille ja työauto vietiin huoltoon. Auto ei tullut takaisin, ei uusia työvuoroja, sillä työnantaja oli myynyt firmansa ja osa palkoistakin jäi saamatta.

Ammattiyhdistysliike on nyt kaukana todellisuudesta. Ryhtiliike olisi nyt pikaisesti suoritettava, jotta vältyttäisiin Suomen täydelliseltä alasajolta.