Irtisanomissuoja

Hallitus ajaa nyt ideaa irtisanomiskynnyksen alentamisesta PK-sektorin yrityksiltä eli alle 20 henkeä työllistävistä yrityksistä. Tämä on herättänyt kommentointia laidasta laitaan ja lisää vettä myllyyn toi SAK:n mainos.

Tämä lainmuutos kuuluu niihin, joita kutsun kaksipiippuisiksi jutuiksi. Tosin tässä taitaa olla piippuja kuin tuomiokirkon urkupillistössä ja siitä on vaikea keskitietä löytää. Puolesta ja vastaan keskustelu on käynyt vilkkaana ja toiset pitävät tätä vakavana heikennyksenä työntekijöitä kohtaan. Pelätään, jopa pärstäkerroinirtisanomisia ja irtisanotun työntekijän työllistymismahdollisuuksia henkentyneenä.

Suurissa yrityksissä on usein ns. työntekijän säännöt, jotka luetaan ennen työsopimuksen kirjoittamista ja siitä on maininta työsopimuksessa ja työntekijä allekirjoittaessaan työsopimuksen sitoutuu noudattamaan sääntöä. Laeissa on myös repullinen säädöksiä ja irtisanomisperusteita on käyty läpi korkeinta oikeutta myöten. Usein irtisanomisessa on vain sana sanaa vasten.

Suurissa yrityksissä on, lähes aina, käytetty tuotannollisia ja taloudellisia syitä vaikka syy on työntekijässä. Tällä, hyvin korrektilla tapaa irtisanottiin muuan diplomi-insinööri, joka kehui töittensä olevan niin helppoja, että suurimman osaa päivästä voi lukea Aku Ankkaa. Eihän kukaan laiskaa työntekijää tahdo, mutta tätäkin on käyty oikeudessa ja usein työnantaja on se hävinnyt osapuoli.

Useissa kommenteissa on ihmetelty sitä, etteikö kuuden kuukauden koeaikana käy selväksi, että sopiiko työntekijä ja hänen taitonsa yritykseen. Kyllä, jos yrityksen johto on hereillä ja tehtäviensä tasolla, mutta tässä kohtaa on otettava esiin ne muuttuvat parametrit. Otetaan esimerkiksi siviilimaailman muutokset, jotka voivat johtaa ei toivottuun käyttäytymiseen myöhemmin. Olin itsekin yrittäjä ja yhden työntekijän jatkuvat myöhästelemiset olivat kohtalokkaita, sillä rahtilaivan seisottaminen satamassa oli viedä koko kuljetussopimuksen. Se säilyi vain luvattuamme, että kyseinen kuljettaja ei aja metriäkään. Irtisanomisen ehto ei tuolloin täyttynyt vaan hieman myöhemmin, kun rupesi iltaisin, kännipäissään soittelemaan uhkauksia, jotka loppuivat vasta, kun poliisi siihen puuttui.

Työsopimuslaki (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010055) sanoo kuitenkin aika tarkasti, milloin irtisanominen voidaan tehdä ja näitä on puitu usein oikeudessa. Syyn pitää olla erityisen painava ja vakava, ennen kuin irtisanominen toteutuu ja tavallista on, että työntekijä saa ensin huomatuksen ja sitten varoituksia. Jos työtapa ei muutu, niin irtisanominen voidaan toteuttaa. Tosin viime päivän uutisessa oli työnantaja antanut varoituksia yhdelle työntekijälle ja lopulta irtisanonut tämän. Oikeus katsoi, että irtisanominen oli laiton, koska muille työntekijöille ei ollut samasta syystä sanottu sanaakaan.

Irtisanomissuojan alentaminen on aiheuttanut pelkoa työntekijärintamalla, sillä työnantajan suhtautuminen voi muuttua, esimerkiksi esimiehen vaihduttua. Pelkona on myös muuttuminen hankalaksi työntekijäksi, jos ottaa epäkohtia esiin ja tämä on SAK:n mainoksen takana. Tämä on aiheellinen pelko, sillä olen kokenut itse, miten esimiehen muutos vaikutti työhöni lasareetissa. Kehtasi jopa sanoa, etten olisi yöllä saanut annostella ns. myrkkykorttilääkkeitä apuhoitajana, kun molemmilla osastoilla on sairaanhoitaja yöisin. Tosi asiassa minä olin se ainoa, jolla oli osastonlääkärin allekirjoittama valtuutus jakaa lääkkeitä, myös ns. myrkkykorttilääkkeitä. Koska olin idearikas ja kekseliäs, niin askartelin lääkekuppeihin pantavat värilliset lipukkeet niille lääkkeille, joita ei voi jakaa etukäteen. Ne oli päällystetty kontaktimuovilla likaantumisen ehkäisemiseksi. Työntekijät pitivät niistä ja kertoivat sen helpottava puuttuvan lääkkeen lisäämistä, mutta osastonhoitaja ja apulaisosastonhoitaja eivät pitäneet apuhoitajan keksinnöstä, niin ne katosivat pian ja taas oli lääkekupissa lehtiöstä repäisty paperinpala, jossa oli huonolla käsialalla puuttuva lääke.

Aamun aviisissa pohtivat professorit myös asiaa ja totesivat, että yksiselitteitä vastausta ei ole, sillä ei ole olemassa vertailevia tilastoja. Ottivat esille kyllä sen, että kuinka irtisanottu työntekijä tulee tulevaisuudessa työllistymään ja varsinkin, jos irtisanomisia on useampia. Tämä jää nähtäväksi. Työntekijät ovat jo kauan tietäneet, että yritys, joka etsii samaan työhön aina uutta työntekijää ei ole hyvä työnantaja.

Kiusanhenki työpaikoilla

Nyt on otsikoissa ollut Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton eli AKT:n tapaus, jossa viestintäpäällikkö Ahde irtisanottiin ja irtisanomisen etulinjassa on ollut liiton puheenjohtaja Räty. En tiedä tapauksen syviä juuria, mutta median mukaan kyseessä on Ahteen esille tuoma työpaikkakiusaaminen. En pohdi AKT:n tapausta sen syvällisemmin, vaan puutun yleisesti työpaikkakiusaamiseen.

Työpaikkakiusaamista on Työterveyslaitoksen määritelmän mukaan: "Työpaikkakiusaaminen on jatkuvaa, toistuvaa kielteistä kohtelua, loukkaamista, alistamista tai mitätöintiä. Se etenee prosessina, jonka seurauksena kiusaamisen kohteena oleva ajautuu puolustuskyvyttömään asemaan. Epäasiallisen kohtelun ja kiusaamisen kohteeksi joutuminen heikentää hyvinvointia ja jaksamista.". Tosin Työterveyslaitoksen tekstejä voi lukea kuin piru raamattua, jolloin kaikki on kiusaamista tai ei ole, mutta tuskin yhtään dokumenttia voidaan laatia, ettei se synnyttäisi erilaisia tulkintoja.

Usein kiusanhenki on työtoveri, joka kollegansa hampaisiinsa ottaa. Valitettavan usein se on myös lähi- tai ylempi esimies. Millaista on kiusaaminen? Tähänkin on Työterveyslaitos tehnyt määritelmänsä, mutta niitä lukiessa tuntuu siltä, että todellisuus on kaukana jossain. Työterveyslaki määrittelee seuraavasti: " 28§ Häirintä ; Jos työssä esiintyy työntekijään kohdistuvaa, hänen terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimenpiteisiin epäkohdan poistamiseksi." ja " 18§, Työntekijän yleiset velvollisuudet 3 mom. ; Työntekijän on työpaikalla vältettävä sellaista muihin työntekijöihin kohdistuvaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, joka aiheuttaa heidän turvallisuudelleen tai terveydelleen haittaa tai vaaraa.".

Aloitetaan tuosta § 28, miten se toteutetaan jos kiusanhenkenä/inä toimivat esimiehet? Kuka puuttuu esimiehen/sten toimintaan? Otanpa pari esimerkkiä menneisyydestä. En tiedä miksi, mutta aina kun eräs työntekijä esitti työvuoro- ja lomatoivomuksia (esimiesten vahvistettavat), ne eivät toteutuneet niitä juuri koskaan. Harrastuksesta (oli torstai iltaisin) oli hänen luovuttava, sillä jostain kumman syystä hänellä oli torstaisin aina iltavuoro. Loma-aika oli myös eri aikaan kuin puolisolla. Vanha esimies tiesi työntekijän pitkäaikaissairaudesta ja, että se aiheuttaa ajoittain sairausloman tarpeen. Esimies sittemmin vaihtui ja kolmannen sairausloman (näiden välissä n. puoli vuotta) jälkeen sanoi työntekijälle: "Sinulle on hyvin vaikea suunnitella työvuoroja toistuvien sairauslomien vuoksi.". On turha puhua työterveyshuollon avusta, sillä he ummistavat silmänsä, syystä, että, joko sopimus katkeaa (yksityinen) tai vaaran ja uhan tunne (julkinen/sama talo). Molempien vaihtoehdoksi jäi etsiä töitä muualta tilanteen jatkuttua muutaman vuoden. Kukaan ei apuun tullut, työkaverit olivat yhtä mieltä, että kohtelu on väärää, mutta vaikenivat, etteivät joutuneet esimiehen hampaisiin.

Työntekijöillä on myös velvollisuutensa välttää kiusaamista. Valitettavasti työpaikoilla syntyy kuppikuntia, joista joku on vahvempi ja sortaa heikompaa. Välisarja ei puutu, ettei vihoja niskaansa saisi. Esimiehet eivät usko, että kuppikuntia on, joka merkitsisi huonoa johtamista. Tyypillisintä on syrjäyttää työntekijä joukosta. Hänelle ei puhuta, jos hän tulee tauolle, niin muut poistuvat, jne. Toisessa ääripäässä on pahat puheet: "On se nyt olevinaan, kun pomon kiitoksen sai.". Sanallisesti luetteloa voisi jatkaa loputtomiin.

On asioita, jotka toisessa henkilössä miellyttävät tai ärsyttävät sinua. Kaikkia et voi miellyttää. Mutta lausut myös tahallisia ja tahattomia lausumia toisesta. Ja tahattomat lausumat saattavat loukata kohdettaan syvästi, vaikka se ei tarkoituksesi ollut. Työterveyslaitos kehottaa keskustelemaan, mutta loukattuja tunteita ei hevillä korjatuksi saada. Ikävän asian tapahduttua on ihmisen muisti kuin norsun muisti ja mikään ei unohdu. Onko sinussa MIESTÄ/NAISTA pyytämään;" Anteeksi".

Ammattiliitojen ja - yhdistysten tarkoitus on ollut ajaa työntekijöiden asiaa työntekijöiden olojen korjaamiseksi (tästä oli jo puhetta aiemmin = arkisto, lokakuu 2011, AY-liikkeen miekka tiukasti kivessä.). Miten työntekijöiden aseman käy, jos liiton väki tappelee kuin menneissä sodissa aikoinaan.?

Kansa maksaa

Kävi juuri niin kuin kirjoitin kesäkuun lopulla, tekstillä Sateenkaarihallitus. Valtion budjetti on julkaistu, sisältäen säästöjä ja leikkauksia sieltä täältä. Säästöt ja leikkaukset eivät luonnollisesti kosketa Arkadianmäkeä eikä Mäntyniemeä. Tavallinen työtä tekevä kansa saa taas maksaa kaiken.

Tuotteiden ja palvelujen hinnat nousevat, mutta palkat eivät. Kun puhutaan tulopoliittisista ratkaisuista, keskustellaan prosentuaalisista korotuksista ja media kertoo taas viisaana, kuinka paljon duunarin palkka nousee. Työskentelin muinoin kunnan palveluksessa ja palkkataulukko oli sama alimmasta ylempään, palkkaluokka oli kuitenkin eri. Kun TUPO:ssa päätettiin nostaa palkkaa x %, niin media kertoi huimista korotuksista, jotka oli laskettu ylemmän portaan palkkaluokalla. Sen tajuaa jo lyhyelläkin matematiikalla, että 1400 mummon markkaa ansaitseva saa pienemmän korotuksen palkkaansa rahassa mitattuna  kuin 2000 mummon markkaa ansaitseva, kun käytetään prosentuaalista korotusta.

Tuloveroa ei hallitus korota, mutta kunnat ovat budjetin jälkeen pakotetut nostamaan kunnallisveroa. Autovero (kun EU kielsi vuosittaisen autoveron, niin se muutettiin käyttömaksuksi, mutta käytän silti vanhaa termiä, sillä verohan se on) nousee taas ja tiestö pysyy kyntöpeltona. Kiinteistövero nousee myös, mutta aurat, lakaisukoneet ja karhut loistavat poissaolollaan. Polttoaineen hinta nousee ja siitäkin, korotuksen jälkeen, 75 % on pelkkää valtiolle menevää veroa.

Ennen oli liikevaihtovero, joka pääsääntöisesti oli 16 %. Nyt on arvonlisävero, jota on nostettu nostamisen perään ja varmasti vielä nostetaan, ollen tällä hetkellä 23 %. Asuntovelan korkovähennys poistuu pikkuhiljaa ja saman kohtalon alla tulee olemaan opintovelka ja takausvelka.

Laskekaa itse paljonko jää palkankorotuksesta käteen. Siihen ei todellakaan tarvita kolmannen asteen yhtälöitä eikä suppeaakaan suhteellisuusteoriaa. Nopeasti laskien korotus on noin -0,5 %.

Valtion budjetista hyötyvät kansanedustat, joiden toimintamenot kasvavat ensi vuonna lähes 22 miljoonaa euroa (eli noin +5%) ja eduskunnan kanslian menot nousevat 92 miljoonaan euroon (+9%). Presidentin ja ex-presidenttien vuosittainen elatus nousee.

"Kanslian menoihin kuuluvat kansanedustajien avustajien palkkojen sekä matka- ja puhelinkulujen (yhteensä seitsemän miljoonaa euroa) lisäksi muun muassa uusien tietokoneiden hankintoja ja eduskunnan rakennusten peruskorjauskustannuksia", suora lainaus medialta.

Hieman on edustajiltamme kuulunut kritiikkiä, että harmaata taloutta ei saada kuriin tällä budjetilla. Harmaa taloushan on sitä, että emme anna työmme panoksesta saatua korvausta valtion riistettäväksi. Verovaroillahan on tarkoitus pitää yllä julkihallinnon palveluita. Miksi maksaa palveluista, joita ei saa? Verorahoista suurin osa menee kuitenkin julkishallinnon byrokratiaan.
Harmaita taidamme olla minä ja puolisoni, sillä ajatuksissamme haluaisimme asua Suomessa, omassa mökissä ja siellä käsin töitä tehdä, mutta olla kirjoilla vaikkapa über alles maassa. Työnantajamme maksaisivat ansaitsemastamme tulosta noin 5 %  veroina ja loppu jäisi meille. Mennään taas tuohon prosentuaaliseen eroon. Jos saan palkkaa (hypoteettinen) 2700 €/kk, niin 5 % on ihan eri juttu kuin 35 %. Kun minulle jää palkasta enemmän käteen, niin voin ostaa palveluni (myös ne jotka julkishallinto ns. nykyisin tarjoaa) sieltä, joka ne parhaimmin tuottaa, enkä rasittaisi kuntaa tai valtiota ja he voisivat tarjota hieman parempaa palvelua, niille, joilla ei ostopalveluihin ole varaa.


Tämä on luonnollisesti hieman julma ajatusmaailma suomalaiseen käytäntöön, jossa julkishallinnon palvelut ovat verovaroin tuotetut. Nyt on kuitenkin tosi asia se, että nämä palvelut eivät ole enää saatavilla. Otetaan käytännön esimerkkejä.
- Ennen verotoimistoon minulla oli matkaa 3,1 km nyt 22,7 km.
- Hammashoito oli kunnalla ja lääkärille pääsi viimeistään kahden päivän päästä soitosta, johon aina vastattiin, nyt hammashoito on hoidettava yksityisellä sen mukaan kuin on rahaa ja lääkärille pääsy on onnekasta, jos se tapahtuu alle kuukauden päästä.
- Tiet aurattiin lumisateen aikana useasti ja nyt joutuu ajamaan auraamatonta tietä, siten, että puskuri auraa isommat ja öljypohja tasaa loput.
- Sairauden kohdatessa Kela korvasi lääkkeet ja hoidot, nyt joudut lähettämään kuponkia kupongin perään ja silti korvaus evätään.
- Posti tuli kotioven luukkuun, nyt tienpielen yhdistelmään, toki sillä edellytyksellä, että siitä edes osa saapuu perille.
- Valtion Rautatiet kuljetti kansaa lättähatuilla ajallaan, nyt Pendolinoille tarvitaan erilaiset aikataulut helteiden, lehtien, pakkasen ja lumen varalle. No tähän yksi ihminen totesi, että VR pysyy ainoastaan kerran vuodessa aikataulussa eli silloin kun siirrytään kesäajasta talviaikaan, joten heillä on tunti lisäaikaa.
- Palotarkastus kiinteistöissä tehtiin viiden vuoden välein, jolloin tarkastettiin tulisijojen kunto, kemikaalien määrät ja niiden säilytys, esteetön kulku kiinteistöön, palovintille pääsy, ilmastointihormien puhtaus, jne. (tarkastuksen kesto noin tunti). Nyt vain se, että sinne pääsee ja nuohousraput on kunnossa (tarkastuksen kesto noin 3 minuuttia).

Hyvät Suomen kansalaiset, saatteko te vastinetta maksamillanne verorahoilla? Miksi maksamme veroja eliitin ylläpitämiseksi? Eikö säästötalkoisiin voisi osallistua myös valtiomme johto?