Aiheittain

maanantai 25. helmikuuta 2013

Peto nimeltä Susi



Erilaisissa medioissa käydään kiivasta keskustelua petoeläimistä puolesta ja vastaan. Keskustelun ykkösaiheeksi on noussut susi (Canis lupus). Sen salakaatoa on ryhdytty harrastamaan julmalla tavalla. Koska myös karhu (Ursus) on käynyt ihmisen päälle, oli sekin surmattava. Mikä on tähän johtanut?

Aloittakaamme sudesta, joka on koiraeläin. Viihtyy laumassa ja hankkii ravintonsa luonnosta, pienriistaa tai suurempaa, jopa kasveja eli on likipitäen kaikkiruokainen. Suteen on suhtauduttu vihamielisesti (todennäköisesti kautta aikojen). Kristillisenä aikana se on rinnastettu paholaiseen, joka on niin paha, ettei kelvannut edes helvettiin. Saduissa ja tarinoissa susi esiintyy pahan roolissa. Saduissa susi on myös välikappaleena petokseen ja valheeseen. Tästä on erinomaisena esimerkkinä Sakari Topeliuksen satu Sikku, paimenpoika (1880), jossa Torpan akka lupasi Sikulle omaksi kaiken minkä Sipurin laelta näkyi. Sikun piti antaa valkoinen Valvikki lehmä hänelle ja kertoa isännälle, että susi sen vei. Toki susi esiintyy myös hyvän rooleissa, joista tunnetuin taitaa olla Rooman perustajan Romuluksen kasvattiemona.

Susia oli aiemmin paljon ja ne olivat levittäytyneet paljon laajemmalle alueelle. Isäni kotiin (Länsi-Suomessa) johtavan tien nimenä oli Susitie, joka kulki laajan metsäalueen läpi. Isä kertoi matkastaan, pikkupoikana, vaarinsa ja isänsä kanssa myllylle viljoja jauhattamaan. Matka tuolloin tehtiin hevosen vetämillä kärryillä ja hevosen turvaksi oli miehillä pyssyt. Kertoi isä hukkalauman vilistäneen metsän suojassa. Susihan saalistaa laumana ja se toiminta on hyvin koordinoitua, jokainen tietään paikkansa. Viisaana eläimenä se myös hankkii ravintonsa helposti, joten kotieläimet ovat helppo ja vaivaton saalis. Viha sutta kohtaan lienee osin tämän peruja ja siten sen haittaeläimenä saa syyllisyyttä tuntematta surmata. Tämä on johtanut salakaatoihin ja siten susikanta on pienentynyt pienentymistään. Ihmisen susi on tiettävästi viimeksi surmannut Suomessa 1880-luvulla. Susia puoltavien mukaan kanta Suomessa on noin 150 eläintä + Itä-Suomessa vierailevat tähdet, joita Venäjältä käyvät Suomessa. Tosin susi on niin reviiristään tietoinen, ettei toisen lauman tontille hevillä tule. Vastustajien mukaan kanta on yli 300 eläintä.

Kuitenkin susi on hyvin huolehtivainen, joten emolle ja pennuille tuodaan ruokaa tai jos emo haluaa ruuanhankintareissulle mukaan, jää aina joku laumasta huolehtimaan pennuista. Hyvin hierarkinen on lauman järjestys, mutta toisiaan tukeva. Sanktiona on laumasta karkottaminen, kaiketi pääsääntöisesti.

Petokeskustelussa esiintynyt kansanedustaja Eeva-Maria Maijala sai niskavillani nousemaan pystyyn. Hän on poronomistaja ja lammasfarmari, joka ei sutta ole nähnyt, mutta susi käynyt hänen jääkaapillaan aterioimassa. Siteeraan mediassa esiin tullutta: "Pitäähän meidän pystyä myös elämään! Kyllähän ihminen on herra tässä luonnon kokonaisuudessa verrattuna petoeläimiin, Maijala vaatii.". Tämän luettuani, nousi metrinen lettini kohti taivaita. Maijala on myös varatuomari, joten hänen pitäisi tietää, mutta ...

Telluksen suurin petoeläin on homo sapiens, joka on ainoa elossa oleva ihmisten (Homo) sukuun kuuluva eläinlaji. Ihminen siis kuuluu kädellisten (Primates) lahkon isojen ihmisapinoiden (Hominidae) heimoon ja on täten nykyisin elävistä kädellisistä laajimmalle levinnyt, älykkäin ja runsaslukuisin laji.

Luomakunnan kruununa tämä eläin tappaa huvikseen minkin tavoin, niin lajikumppaneitaan kuin muitakin. Laumasta se karkottaa lajikumppaninsa monin julmin keinoin. Petollisena hyväksikäyttää kaikkea ja kaikkia. Ei suojele edes omia pentujaan ja osa jopa yhtyy pentuihinsa (joko omiin tai sitten naapurilauman). Ei riitä tälle petoeläimelle mikään vaan on valjastanut koko luomakunnan alaisuuteen tuhotakseen sen. Narsistin tavoin esiintyy miellyttävästi muille lajeille ja täten on niiden ystävyyden saavuttanut. Kun voitto on saavutettu, niin hyljeksitään tuota muuta lajia ja valjastetaan se raa'asti palvelemaan suurinta petoa. Suurin peto myös petomaisuuttaan kaivaa esille toisen lajin petomaisuuden ja sitä hyväksi käyttäen uhkailee omaa lajiaan. Tälle pedolle ei riitä mikään vaan elinympäristönsä on se valjastanut ja sitä systemaattisesti ryhtynyt tuhoamaan. Sen tuottamista jätteistä vain 0,000001‰ (arvioni) on maatuvaa ja muu päätyy sen elinympäristöön tavalla tai toisella, riippuen sen petomaisuudesta ja hyödyn tavoittelusta itselleen. Luontaisia vihollisia tällä suurpedolla on vain yksi eli taudit, joita se älykkäänä pyrkii torjumaan tai hoitamaan. Täten eivät luonnollisen poistuman kautta häviä epäkelvot yksilöt. Avuton pentu tai raihnainen vanhus alistetaan väkivallalle, kun se ei tuota hyvinvointia laumalleen. Sanktiot lauman sääntöjen rikkomisesta ovat vahvat vain niille lauman jäsenille, jotka yrittävät hyötyä tuottavasti vain itselleen.

Edellinen kappale on oikeasti julma, kuten Grimmin sadut, mutta valitettavan totta. Jos olette lukeneet uutisia, niin ymmärrätte tuon edellisen kappaleen. Suomessa on ihmisiä likipitäen 5,5 miljoonaa ja susia muutamia satoja. Olisi syytä miettiä, miksi muutama sata sutta ei mahdu Suomen n. 338 145 km2 alueelle, mutta n. 5,5 miljoonaa ihmistä kyllä?
 Löysin netistä tämän kuvan suden silmistä. Surulliset ovat nuo silmät. Meidän ihmistenkö vuoksi?


keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Mitä tänään syödään



Nyt käy kuumana keskustelu siitä, mitä einestuote sisältää. Tähän on syynä se, että lasagnesta (vastoin tuoteselostetta) löytyi hevosenlihaa naudanlihan sijaan. Tästä mekkala nousi Britanniassa, missä hevosenlihan syöminen on tabu. Liekö syynä, ettei ystävää popsita. Hevosurheiluhan on Britanniassa suurta huvia. Eivätkä he tai amerikkalaiset syö poroa, sillä Petteri Punakuono ei enää pääse lahjoja tuomaan.

Ruokiin liittyy paljon tabuja ja osan niistä värittää uskonnolliset syyt. Sikaa eivät syö ainakaan muslimit, mutta osalle kristinuskoisistakin se syntistä ruokaa. Ajoihan Jeesus paholaiset yhdeksään sikaan, jotka hulluudessaan juoksivat veteen ja hukkuivat. Muistan pikkutyttönä isoäitini sanat. Hänen ystävänsä arvostelivat kiivain sanoin mummua siitä, että hän laittoi ruuaksi sikaa, joka on paholaisen omaa. Mummu tähän topakasti vastasi: "Kun minä laitan palan possua pataan ja kuumaan uuniin tai sen kuumalle paistinpannulle, ei sellaista pirua olekaan, joka sen astian reunalla istuu.".

Osa ruokaan liittyvistä uskomuksista perustuu vanhaan aikaan ja etenkin herkästi pilaantuvia ruokia kohtaan on tullut rajoituksia, sääntöjä, jne. Onhan meilläkin tunnettuna tuo vanha sanonta, että "Kolmantena päivänä kala ja vieraat alkavat haista.". Kalan ja kanan käsittelyyn on annettu ohjeita, jotta mm. salmonellaa ei levitetä jokaiseen syötävään ruokaan. Monesti vanhat sanonnat pitävät paikkansa, mutta osa on jo vanhaa perua eikä niillä ole vastinetta nykypäivänä.

Moni pitää riistaa epäpuhtaana ruokana, sillä onhan nuo hirvikärpäset sun muut loiset. Monet erikoiset, paikalliset ruuat jäävät monelta syömättä, joko ulkonäön vuoksi tai raaka-aineen vuoksi. Verilätyt ja mustamakkara ovat joillekin hirvittävä kammotus. Vastavuoroisesti skottien perinneherkku Haggis-makkara on vientikiellossa muistaakseni useampaan maahan. En ehkä olisi valmis kokeilemaan koiraa, kissaa, mustekalaa, skorpionia tai matoja. Ennakkoluuloni minullakin.

Nykyisin syödään yhä enemmän ja enemmän valmisruokia, joiden sisällöstä on meidän luottaminen siihen mitä valmistaja ilmoittaa. Mutta kuten tunnettua, aina löytyy ketkuja, jotka myyvät mitä sitten se sattuu olemaan. Lihan ulkonäkö lienee melko samanlainen kaikilla lihallisilla. Lisäaineita on nykyisin jo peruselintarvikkeissa runsaasti. Muistan hyvin tuon ajan, jolloin isovanhemmat vielä viljelivät peltojaan ja viljasta tehtiin myllyssä kaurahiutaleita, ohraryynejä ja jauhoja. Niitä tehtiin vain sen verran mitä neljän kuukauden tarpeiksi vaadittiin, sillä puolen vuoden kuluttua niiden maku, koostumus ja ulkonäkö oli muuttunut. Nykyisin jauhopussi kestää vuosia. Itse epäilen pahanpäiväisesti ruoka-aineisiin lisättyjä aiheita.

Itse en osta kanaruokia valmiina, sillä en ole varma, ettei tuote sisällä hunajaa, jolle olen erittäin allerginen. Jo pieni määrä hunajaa saa minut haukkomaan happea. En yksinkertaisesti uskalla ostaa, sillä aika-ajoin tulee takaisinvetoja tuotteesta, jossa saattaa olla jäämiä pähkinästä, soijasta, tms.

Olisiko einesten sijaan syytä nostaa kunniaan aito ja alkuperäinen kotiruoka? Peruspöperön kokkaamiseen ei juuri 30-45 minuuttia kauemmin mene ja tiedät tasan varmasti mitä syöt. Saat maustaa ruuan omien mieltymystesi mukaan.

Unelmoin onnesta, että vielä saisin jostain hirvipaistin ja pääsisin tekemään tuon upean juhlapaistin. Toki sen valmistamiseen menee 16 tuntia, mutta makuelämys on sen arvoinen. Olen jo muutaman kerran miettinyt sivun perustamista, jossa olisi ruokareseptejä joka lähtöön, arkeen ja juhlaan, nopeasti ja vaivattomasti, kun aikaa kokkaamiseen on, jne. Pistetään mietintämyssyn alle, vaikka reseptisivuja onkin valtavasti.

Olisiko haasteen paikka? Perinteinen kotiruoka kunniaan.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Antibiootit juurihoidossa voivat ehkäistä sydäninfarktin



Tämä otsikko oli aamun aviisissa muutama päivä sitten. Siteeraan median tekstiä välittömästi eli: "Tutkijaryhmä löysi hammasperäistä bakteeria infarktipotilaiden veritulppaumista.". Nyt näyttää käyneen toteen vanhojen hammaslääkärien ennustus eli juurihoito lisääntyy.

Miksi näin kävi? Nuo vanhat hammaslääkärit sanoivat nuo sanasensa kun 1990-luvun alun lama puri vahvoin hampain julkiseen terveydenhuoltoon. Säästöjen vuoksi kunnallista hammashoitoa saivat enää lapset, veteraanit, erityisryhmät ja odottavat äidit. Enää ei tullut kotiin kutsua vuosittaiseen hammastarkastukseen, kuten oli aikaisemmin tullut. Nuo vanhat hammaslääkärit tiesivät, että suurin lääkäripelko on hammaslääkäripelko. Poraamisen ääni ei kuulosta mukavalta ja poran mukana tuleva vesi kerääntyy kielen päälle ja seurauksena on joko hillitön yskänpuuska veden mennessä ns. väärään kurkkuun tai oksennus.

Monen ikäpolveni edustaja tuntee laulun Tiedän paikan ihanan, mutta niin puolisollani kuin minullakin on tuo kipale vääntynyt uusin sanoin eli Tiedän paikan kamalan ja meillä se vielä vääntyi muotoon: "Tiedän paikan kamalan, hammaslääkäri Xxxxxxsen. Siellä lapsia rääkätään, ikenetkin pois revitään.". No tuon hammaslääkärin jälkeen sain aivan ihanan hammaslääkärin, mutta pelkoa se ei vähentänyt. Hän herkästi kyllä puudutti, mutta sen neulan liike sattui paljon. Sanoinpa useasti hänelle: "Miksi noin kiva ihminen on valinnut noin sadistisen ammatin itselleen.".

Kun ei tule kutsua enää kotiin, niin monen kohdalla hammaslääkäriin mennään siinä kohtaa kun hammasta särkee. Nykyisin ei särystä kärsivä pääse edes vastaanotolle. Kun nuo vuosittaiset tarkastukset loppuivat, näkyivät tulokset eli yhä useimmin tarvittiin juurihoito, sillä karies oli tehnyt jo tuhonsa. Kun nuo vuosittaiset tarkastukset olivat, niin vauriot havaittiin ajoissa ja korjaus oli helpompi tehdä. Nyt siis tarvitaan antibiootit.

Olen jo aikaisemmissani kirjoituksissa puuttunut ennalta ehkäisevään työhön terveydenhuollossa. Nyt maksetaan laskua siitä, että ennaltaehkäisevä työ loppui. Mietitäänpä hieman eli suussa on juurihoidettu hammas ja se täyttää työnsä kakkokirveenä. Juurihoidetun hampaan hermo on poistettu ja juureen laitetaan guttaperkkaa täyteaineeksi. Verisuonisto jää ja kun juurihoidettu hammas saa riesakseen hammaspeikon on hammas menetetty hammas. Tämä siksi, että juurihoidetussa hampaassa ei ole tuntoa, joka kivulla ilmaisisi ongelmasta, vaan kun tilanne huomataan on karies tehnyt tuhojaan jo niin paljon, että hammas on poistettava. Verenkiero jää ja hammasperäinen bakteeri jatkaa voittokulkuaan.

Miten saataisiin takaisin nuo vuotuiset hammastarkastukset? Säästyttäisiinkö monelta pahalta?

Kansalaisen oma terveyskortti



Eilen aamun aviisia lukiessani olin hyppiä riemusta, sillä kerrottiin otsikolla: "Tee se itse-terveyskortti, ammattilaisten viipyy". Nyt on siis viimein mahdollista koota itse terveys/sairaushistoriansa ja pitää se ajantasaisena.

Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut asiasta, niin terveys/sairaustiedot eivät välity ja kuten itsekin siirryin työterveyshuollosta terveyskeskuksen aluevastaanoton piiriin, välittyi aiemmista tiedoista vain se, minkä minä kerroin lääkärille. Kuten lehden artikkelissakin oli tuo teksti: "Tätä nykyä esimerkiksi terveyskeskuslääkäriltä yksityiselle siirtyvä joutuu yleensä aloittamaan alusta terveyshistoriansa selvittämisen.". Siinähän se vastaanottoaika menikin susille, kun joutui kertomaan kahdenkymmenen vuoden historian ja kun vastaanottoajat ovat lyhyet, niin kertomukseen syntyy varmasti aukkoja ja virheitä.

Kävin kuitenkin kokeilemassa tuota ohjelmaa, mutta tietojen tallennus muodostui epäilyttäväksi, sillä sivu tallentui vain sekalaisena merkkijonona. Tämä saattaa olla monelle yllättävä ilmiö. Kuitenkin uudelleen kirjautumisen yhteydessä tiedot palautuivat, kuten ne oli kirjattu. En kuitenkaan onnistunut taltioimaan palveluntarjoajan järjestelmään. Näin ollen minulla ei ole käytössä mahdollisuutta, että uuden lääkärin vastaanotolla avaisin omat tietoni. Vai kävikö niin, että markkinoille tuotettiin taas raakile, jonka käytännön hyöty jää minimiin.

Oma terveys sivu taas tulee olemaan maksullinen, sillä sen tuottajana on Terveystalo ja vain kanta-asiakkaat saavat sen maksutta, kokeiluaika tosin on maksuton. Terveystiedot taas toisaalle sai, mutta tulostaa niitä ei voinut.

Alun riemu siis vaihtui syväksi pettymykseksi. Lääkekortti oli selkeä, mutta sitä ei voinut taltioida kuin omalle koneelle. Täten SOS-passini palvelee paremmin, jos joku sen älyää katsoa, siinä tilanteessa, että minä en pysty kertomaan mitään. Usein tilanne on se, että puoliso tietää puolisonsa syövän jotain lääkettä, mutta ei tiedä, mitä ja millaisella annoksella. Terveystietojen syöttö onnistui hyvin ja ohjelma jopa esitti diagnoosit suomeksi ja jos vastaava löytyi, niin sait sille vielä diagnoosinumeron. Ikävä kyllä, omista diagnooseista ei ole kuin latinankieliset versiot, joten ohjelma ei niitä tuntenut, mutta kirjasi ne ilman diagnoosinumeroa. Näistä itselläni ei yhdestä tullut edes suomenkielistä vaihtoehtoa, vaan se oli pakko laittaa latinan kielisin sanoin. Osan kirjasin puhtaasti latinankielisin diagnoosinimin, sillä vaihtoehdot eivät sopineen tautiini.

Tässä kohtaa herää myös pieni epäilys, sillä minun nuoruudessa, hoitajaopiskelijana varoitettiin latinankielisen diagnoosin näyttämisestä asiakkaalle/potilaalle, sillä suomennus voi olla ihan muuta, kuin käytännössä sillä tarkoitetaan. Oli nimittäin näitä, jotka kirjoittivat sanat paperille ja sitten kirjastoon tietoa hakemaan. Usein kielissä sama sana saa uuden muodon lauseyhteyteen liittyen. Otetaan nyt tämä nuorison käyttämä termi semisti. Semis on puolikas, mutta lauseyhteydestä riippuen puolittainen, osittainen, jne.

Näyttäisi siltä, että taasen ovat nörtit suunnitelleet hienon ohjelman, mutta kuten tunnettua, niitä suunnittelevat henkilöt, joilla ei ole mitään hajua todellisuudesta. Näistä asioista olen kirjoittanut jo aiemmin. Odotan suurella mielenkiinnolla koska saadaan ohjelmat laadittua käyttäjän näkökulmasta vai onko se liian kallista.

Voi paavi parkaa



Nyt on mediassa käyty paljon keskustelua paavi Benedictus XVI eroilmoituksesta. On esitetty epäilyjä suuntaan jos toiseen eroilmoituksen vuoksi.

Suomessa on käyty aktiivista keskustelua eläkeiän nostamiseksi. Se minkä media on ilmoittanut eron syyksi, on vanhuus ja voimattomuus. Nyt nostan hattua arvon paaville.

Katolinen instituutio on vanha ja edellisen kerran sitä ravisteli Martin Luther. Hänen sanojaanhan oli mm.: "Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa."." Paavin virka päättyy vasta kuolemaan.

Mediasta olen lukenut, että monelle nuorelle katolilaiselle asia on yhden tekevä. Osalle paavin päätös on merkinnyt petturuutta. Minä kuitenkin (vaikka en katolinen olekaan) arvostan paavi Benedictus XVI:n valintaa. Olen sen ikäinen, että muistan presidentti Kekkosen viimeiset ajat. Oli todella nöyryyttävää nähdä vanhan, kuihtuneen ja voimattoman miehen pitävän puheita. Olisivat saaneet pitää presidentin vaalit paljon aikaisemmin. Paavi ei ehkä halunnut nähdä samanlaista päivää ja siksi kunnioitan hänen päätöstään. Toki hän on ollut edelläkävijänä esimerkkinä monelle.

En ota asiaan enempää kantaa, sillä asiaa mietin itsekin vielä. Osin sen vuoksi, että tunnen hieman katolisen kirkon arvoja ja asenteita. Itseäni loukkasi kuitenkin tuo pilapiirros, jossa (paavihan twittasi) paaville kardinaalit osoittivat sivua eroakirkosta.fi. ja sitten painat tuota lähetä nappulaa.

Asian käsittelyn suhteen olen kylläkin melkoisen pettynyt median esityksiin. Eikö oikeasti vanha ihminen saa vetäytyä?

torstai 7. helmikuuta 2013

Verkostomarkkinointi yritystoimintaa vai piilorikollisuutta



Tuossa taannoin oli mediassa kertomus kansalaisesta, joka oli ryhtynyt verkostomarkkinoijaksi ja luvatut yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista olivat muuttuneet Lernan lohikäärmeeksi. Kansalainen oli kokenut aiheuttaneensa haittaa ystävilleen houkutellessaan heidät mukaan ja henkisen taakan vuoksi surmasi itsensä.

Yritin määritellä verkostomarkkinoinnin, mutta satuin löytämään Kuluttajaviraston sivuilta loistavan määritelmän, joten siteerasin sen tähän: "Verkostomarkkinointi on myyntitapa, jossa tuotteiden markkinoinnin hoitaa itsenäisistä jälleenmyyjistä koostuva verkosto. Verkostomarkkinointiyrityksellä ei ole kiinteää myyntipaikkaa, vaan kauppaa käydään tuttavien kotona, työpaikoilla, hyväntekeväisyystilaisuuksissa jne. Verkostomyyjä on yleensä itsekin markkinoimansa tuotteen käyttäjä, joka suosittelee ja välittää sitä pienelle asiakaspiirille ja kouluttaa jälleenmyynnistä kiinnostuneet asiakkaansa tekemään samoin. Nämä kouluttavat edelleen omia asiakkaitaan jälleenmyyjiksi ja luovat siten omaa verkostoaan." Eräänlainen pyramidiverkko siis.

Olen itsekin tutustunut tähän toimintaan. Olen ollut esittelykutsuilla ja nuo yli kaksikymmentä vuotta sitten hankitut Tupperware astiat ovat vieläkin käytössä ja hyvässä kunnossa. Lähempänä asiaa seurasin kun veljeni ryhtyi tuohon toimintaan ja ostin minäkin sitä saippuaa. Veljeni oli pyramidin pohjalla ja toiminnan hiipuessa hänelle jäi kymmenen tuhannen mummon markan velka tuosta toiminnasta. Nykytoimintaa olen seurannut kansalaisten keskusteluista ja tuttavien yhteydenostoista, myydäkseen jotain tuotetta.

Verkostomarkkinoinnissa ystävä, tuttava, tms. kutsuu sinut kylään ja tarjolla on jokin tuote/tuoteryhmä. Tavallisesti paikalla on vielä ko. tuotteen supermyyjä, joka turbovauhdilla ja elävästi esiintymällä puhuu sinut pökerryksiin tuotteen erinomaisuudesta ja suurista tuloista sekä valtavista bonuksista, joita tulet ansaitsemaan uutena myyjänä, kun hankit uusia asiakkaita ja vielä suuremmista tulosta ja bonuksista, kun hankit uusia myyjiä. Yleensä nämä supermyyjät ovat siellä pyramidin huipulla ja kummasti katoavat, kun tuotteen suosio hiipuu. Yllättäen nämä samat heput ilmestyvät kuvaan heti, kun uusi verkostomarkkinointituote tulee kuvioihin. Muistan yhden keskustelun muinaisuudesta eli uuden myyjäehdokkaan piti laittaa paperille kymmenen sukulaista, ystävää, tuttavaa, työtoveria, tms. joille hän voisi tuotetta myydä. Entäpä, jos nämä kymmenen ovat jo toiminnassa tavalla tai toisella mukana tai eivät halua siihen ryhtyä? Jäät lehdelle soittelemaan ja joudut keksimään uudet kymmenen. Onko tämä tapa rikkoa suhteet em. ihmisiin?

Päästäksesi myyjäksi on sinun lunastettava "aloituspaketti", joiden hintahaitari on huima. Yleensä alle viidensadan euron ei edes neuvotella. Kuten tuossa ensimmäisessä kappaleessa tuli kerrottua tuosta kansalaisesta, joka oli ottanut lainaa maksaakseen tuon "aloituspaketin". Minua myös houkuteltiin erään tuotteen myyjäksi, mutta ilmoitin, että rahalle on taloudessani muutakin käyttöä. Kappas vaan, supermyyjä esitti luoton ottamista ja esitys sisälsi myös sen, että jos henkilöllä ei ole luottotiedot kunnossa, laina voidaan ottaa luottotiedollisen myyjän tai hänen läheisensä nimiin. Voitte arvata, että hieman kierroksia otin moisesta, sillä katsoin tuollaisen rikolliseksi toiminnaksi.

Useimmiten verkostomarkkinointituotteen pääyritys on jossain muussa maassa kuin Suomessa ja tavarantoimitus tapahtuu myös alkuperämaasta. Suomessa edellytetään, että  käyttöohje on maan virallisin kielin. Katselin tuossa taannoin, erään tällaisen tuotteen mukana tullutta käyttöohjetta ja jos manuaalissa oli jotain suomen kielellä, niin se oli niin pienellä, että olisin varmaan tarvinnut mikroskoopin sen etsimiseen. Tavallisesti tällaiselle yritykselle löytyy myös suomalainen Y-tunnus, jonka takaa löytyy joku muu yritys ja yllättäen yhteydenottoon on sähköpostiosoite info@tuote.fi.
Sieltä sun täältä kuultuna, osoitteeseen lähetettyyn viestiin tulee automaattivastaus ja luvattoman usein muulla kielellä kuin Suomi tai Ruotsi. Viikkojen kuluttua saattaa joku oikea ihminen vastata kysymyksiisi, mutta (kuten kuultuna) huonolla Suomen tai Ruotsin kielellä, riippuen kysyjän käyttämästä kielestä. Erästä tuotetta kauppaava tuttavani kertoi, että voit yrityksen sivuilta käydä katsomassa ja rauhassa tutkia tuotteitta. Taasen paljastui välinpitämättömyys asiakkaista. Tuli ihan Sampo Pankkimainen olo (anteiksi siis Danske Bank sjæl). Tietokoneen käyttöjärjestelmänä olisi pitänyt olla Microsoft ja nettiselaimena Internet Exploder. Sivut avautuivat erittäin epäselvästi Firefox-selaimella ja Unix tuumasi sivun virukseksi eikä avannut sitä lainkaan. Tuttavan koneella sitten katsoin sivut ja ne avautuivat loistavasti, sillä sivun laatijan edellytykset tulivat täytettyä.

Nykyisin on toimintaan tullut uusia ja julmia ilmiötä eli asiakassopimukset ovat pitkiä ja jos sellaisen haluaa purkaa, niin vastaukseksi tulee: "Olet sopimuksen allekirjoittamalla hyväksynyt ehdot ja sopimus on voimassa ehtojen mukaisesti.". Näissä käytetään myös etäkauppasopimuksen ehtoja eli purkuun on aikaa 14 vuorokautta. Ennen vanhaan, jos joku jätti lunastamatta tuotteen, se jäi myyjälle, joka seuraavassa esittelytilaisuudessa saattoi antaa ostajalle jo heti osan tuotteista. Nyky-yhteiskunnan viimeiset paholaiset ovat valjastettu verkostomarkkinoinnin palvelukseen eli jos et lunasta tuotetta tulee postilaatikkoon kirje perintäyhtiöltä. Kohteliaassa kirjeessä kerrotaan tuo klassinen teksti: "Emme halua sinun joutuvan vaikeuksiin. Jos et maksa velkaasi, voimme jatkaa perintää oikeusteitse.". Myyntiesittelyt ovat lyhyitä ja tuotteeseen tutustuminen jää heikoksi. Olet tuotteen sopivuudesta sen tiedon varassa, mitä myyjältä saat ja tuossa tilaisuudessa pääset sitä kokeilemaan. Kun olet sitten ensimmäisen asiakastuotteesi lunastanut (puhun nyt tuotteista, joita syödään, juodaan, puetaan päälle, jne.) ja havaitset, että tuotteessa on joku ainesosa, joka ei sinulle sovi, et voi tämän perusteella purkaa sopimusta ja perusteluna on se, että esittelytilaisuudessa sinulle on annettu mahdollisuus tutustua tuotteeseen. Otetaan nyt esimerkiksi alusvaatteet. Myyntiesittelyssä ne eivät kosketa paljasta ihoasi vaan vasta käytössä saattaa paljastua, että tuotteen materiaali tai sen osa eivät sovi ihollesi. Täten kylläkin täyttyvät lain kohdat, jossa ostajalle annetaan harhaanjohtavaa tietoa ja täten olisi oikeus purkaa sopimus/osto, mutta muiden säädösten vuoksi se ei ole mahdollista.

Kun ryhtyy myyjäksi, olet myös yrittäjä, joten sinun on saatava Y-tunnus, liityttävä ennakkoverovelvolliseksi, pidettävä kirjanpitoa, hankittava yrittäjäeläkevakuutus, jne. Sitten näihin liittyy vielä se, että jos olet työtön, niin menetät työttömyysturvasi. Taasen suora lainaus Kuluttajaviraston sivuilta: " Työttömyysturvan maksaminen katkeaa, jos yritystoiminnan vuoksi olet estynyt ottamaan vastaan kokopäiväistä palkkatyötä. Työvoimaviranomaisten tulkinta siitä, koska yritys-toiminta on näin laajaa, vaihtelee jonkin verran. Jos olet jo aikaisemmin toiminut yrittäjänä työn ohessa, Sinun katsotaan helpommin kykenevän ottamaan vastaan palkkatyötä yrityksestäsi huolimatta.".

Median ja poliisin teksteistä löytyvät ns. rikolliset liivijengit, mutta kukaan ei puutu näiden supermyyjien toimintaan, jotka katoavat ja ilmestyvät tuotteiden mukana. Ihmisen unelma on rikastua ja nyt kun lopputilin on saanut moni, eikä uutta työtä löydy kirveelläkään, on helppo lähteä mukaan verkostomarkkinointiin. Tuloja ja bonuksia on tarjolla roppakaupalla. Tilanne on sama kuin muinainen lottovoittoa toivovan kansalaisen toteamus: "Ensin maksan velat pois ja sitten kierrän vähän maailmaa.". Nyt on oikeudessa tuo Wincapita huijauspyramidi. Herää kysymys, että miksi verkostomarkkinoinnin pyramidi on laillinen tuotteen nimissä, mutta ei silloin kun kyseessä on selkeä raha?

Selkeyden vuoksi pistän tähän vielä tuon Kuluttajaviraston sivuilta löytyvän kehityksen numerot:


Esimerkkejä verkoston laajenemisesta:
Toiminnan aloittaja1 1
1. tason myyjiä 3 5
nämä hankkivat
2. tason myyjiä 9 25
3. tason myyjiä 27 125
4. tason myyjiä 81 625
5. tason myyjiä 243 3.125
6. tason myyjiä 729 15.625
7. tason myyjiä 2.187 78.125
8. tason myyjiä 6.561 390.625
9. tason myyjiä 19.683 1.953.125
10. tason myyjiä 59.049 9.765.625


Kun tuon Wincapitan juttu tuli esille, sanoi eräs: "Ei ideanikkaria pidä rangaista vaan asettaa syylliseksi ne jotka uskovat toimintaan.". Se mikä esitetään mediassa on monelle epäilyksen paikka. Muistammehan tuon satutarinan, jonka ympärille muodostui suuri tukijaryhmä ja sekin osoittautui huijaukseksi. Ihmiset ovat tottuneet luottamaan ystäväänsä ja tätä tuo verkostomarkkinointi käyttää hyväkseen. Katseltuani ja kuultuani tarinoita, alan uskoa, että kyseessä on tuon Wincapitan kaltainen huijaus.