Aiheittain

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Työtä ja toimeentuloa II

Kalevalainen mieli kuohahti päivän media antimien vuoksi ja sille oikeutetusti salkoihin on noussut liput.

Eilen Jari Lindström, joka toimii oikeus- ja työministerinä, lohkaisi muutoksia työttömyysturvaan. Työttömän ammattisuojaa rajoitetaan nykyisestä kolmesta kuukaudesta ja saatetaan jopa poistaa kokonaan. Työttömän ammattisuoja tarkoittaa sitä, että kolmen kuukauden jälkeen olet velvollinen ottamaan vastaan minkä tahansa tarjotun työpaikan oli ammattikoulutuksesi mikä tahansa. Sinun on otettava vastaan siivoojan paikka vaikka oma ammattisi olisi liikennelentäjä.

Asian tekee hyvin mielenkiintoiseksi se, että ihminen voidaan pakottaa tekemään työtä, johon hänellä ei ole fyysisiä tai psyykkisiä kykyjä. Otan itseni esimerkiksi eli jos nyt joutuisin työttömäksi, niin minun tulisi ottaa vastaan hoitajan sijaisuus (en ole pyytänyt mitätöimään oikeuksiani), johon fyysinen kykyni ei enää riitä ja sen vuoksi jouduin kymmenisen vuotta sitten lopettamaan. Samaan tilanteeseen törmäsin kunnalla, kun yritin saada kevennettyä työtä eli arkistoon en päässyt, kun minulle olisi pitänyt järjestää sijainen ja nivelrikosta kärsivälle tarjottiin pari helppoa hommaa eli parkkipirkko tai kouluavustaja. Just joo.

Entäs työttömäksi jäänyt DI, joka jotui ottamaan vastaan mummojen kusetustyön eli puhelinmyyjän työn, hänet potkitiin pois, kun tulos jäi huonoksi. Taisi DI ajatella kuin isoisäni eli vain pankkia ja verottajaa saa kusettaa, muita ei. Yksi ajaa nyt taksia, kun muuta ei saa ja sieltäkin on tuotto alentunut siihen tahtiin, ettei tuntipalkkaa uskalla laskea, joka jää paljon alle kuuden euron.

Pari päivää sitten oli mediassa kirjoitus, että yksin asuvalla ei enää ole varaa maksaa vuokraa. Muistui mieleeni yksi vanhusasiakas takavuosilta. Hänellä oli omistusasunto vanhassa kiinteistössä ja vastineita oli korotettu useasti remonttien vuoksi. Laskimme yhdessä tulevan vastikkeen korotuksen ja kappas vaan, vanhukselle jäi käteen eläkkeestään vähemmän kuin ulosoton suojaraha. Elä nyt siinä.

Suora lainaus: "Työttömyysturvaa pitää Lindströmin mukaan muuttaa niin, että työn vastaanotto kannattaa aina, myös jos palkka jää pienemmäksi kuin ansiosidonnainen työttömyysturva." Herra Lindström ei taida tietää, että moni ansaitsee nykyisessä työssäänkin jo vähemmän, mitä olisi työttömyyskorvaus. Hän ei myöskään tiedä, että Kelan maksamasta työttömyyskorvauksesta tai sairaspäivärahasta menee aina veroa 20%. Työntekijä maksaa työttömyysvakuutusmaksua ja mahdollisesti AY-liikkeelle jäsenmaksua, joka kattaa työttömyyden ajan. Ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen ei maksa AY-liike vaan samoista verorahoista toinen saa kaksi tonnia ja toinen viisisataa. Kuulostaa hieman epäreilulta.

Jari Lindström (ps) on pelkkä paperimölli, joka on sattuman kautta päässyt ministeriksi. Nyt sinulla on suojatyöpaikka vuoteen 2019 asti. Kun meidän kaltaiset pettyneet kansalaiset emme heitä enää äänestä saa hän sopeutumisrahaa 1717,83euroa kuukaudessa (veron määrä ei ole toimituksella tiedossa). Tämän hän saa vaikka työllistyisi muualle vaikka takaisin paperimölliksi, jotka lakkoilemalla ovat paperiteollisuuden siirtäneet muualle. Jari, pikku vinkki, mun ansiotulo viime kuussa jäi puhtaana käteen 973,26 euroa eli kympin enemmän kuin ulosoton suojaraha. Ministerinä saat nyt liki kymppitonnin kuussa ja kulukorvaukset.

Moni joutuu vielä vähemmällä toimeen tulemaan. Käteen jäävällä osuudellan maksetaan vuokra tai asuntolaina, ruoka, vesi, sähkö, lämmitys ja minunkin kohdalla korotetut lääkemaksut ja ilman niitä olen työkyvytön.

Mitäs ajattelit tehdä Jari erilaisille direktiivikoulutuksille? Minun pitää joka viides vuoksi maksaa euroja X ja kuunnella itsestään selvyyksiä (saattaa tulla muutoksia lyhyemmästä ajasta). Tämän lisäkasi maksan poloisen palkkani ansaitakseni vielä viraomaismaksun ja pässinpäät. Monella alalla nämä ovat vielä tiukemmat. Tosin EU uskovaiset ovat hyväksymässä vapaan rahtiliikenteen ja Herra Soinikin sitä kannattaa, joten nekin työt valuvat jonnekin muualle ja vaihtoehdoksi jää vain mummojen kusetusfirmat, joilla avoimia työpaikkoja on runsaasti tarjolla.

Valtio on tukenut Nokian työttömäksi joutuneita. Kevan poispotkittu (viran väärinkäytökset) Ailus sai erorahaa minun kolmen vuoden palkan verran ja lisäksi hän saa eläkettä tuhansia euroja kuussa.

Nyt herää kysymys eli mihin minun maksamat verovarat päätyvät? Herrojen elättämiseen vai pakolaisten ylläpitoon? Voisinko maksaa veroni korvamerkittynä johonkin vai onko minun oikeasti elätettävä kaikkia Irakista paenneita "sydän kirurgeja". Jos kansanedustaja ja ministeri saa kuukaudessa sen, minkä minä saan vuodessa, niin joku on ketuillaan.

Sipilästä uskottiin paljon ja ja muutamassa kuukaudessa pettymys on suuri. Stubb on pelle ja pellenä pysyy. Soini on nyt näyttänyt näyttänyt karvansa ja se on ollut monelle karvas kalkki. SSS hallitus on juottanut myös kansalle karvaan kalkin. Minun veroprosenttini nousi kerrasta 13 % eli se verotuksen keventämisestä. Lisäksi maksan työeläkemaksuja ja työttömyysvakuutusmaksuja viime vuotta enemmän. Yle vero on taas ihan oma huiputusmaksu, sillä sieltä ei näytetä kuin uusintoja. Polttoaineen hinta on alentunut, mutta sen vero on sama.

Kuten aiemmin kirjoitin, niin ruoka on halventunut. Tosin niille, jotka vielä osaavat laittaa ruokaa. Kädettömille kun einekset maksavat edelleen paljon. Nyt herää pieni kysymys omavaraistaloudesta eli saako asemakaava-alueella kasvattaa tuotantoeläimiä?

Pikkuisen mietitytti myös aamun aviisissa ollut kertomus, jossa perheen äiti myi seksiä, jotta sai rahat vuokraan ja autoon.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Elämän poluilta löytyneitä VII

Silloin armoitetulla 1970-luvulla televisio-ohjlemia tuli yleensä iltaisin. Eräänä päivänä eli 24.4.1976 alkoi erikoislähetys. Isi keskeytti leikkimme ja sanoi: "Nyt kaikki hiljaa.". Muutama päivä aikaisemmin oli tapahtunut jotain kamalaa. 40 ihmistä oli kuollut vakavassa onnetomuudessa ja koko Lapuan kunta oli halvaantunut.

Neljäkymmentä valkoista arkkua ja kirkon kellojen hiljainen ääni. Jäimme katselemaan hautajaisia, jossa haudattiin 40 vainajaa, valkoisissa arkuissaan. Presidentti Kekkonen osoitti myös kunnioitustaan vainajille, kuten koko valtioneuvosto.

Itselläni on tuosta televisioinnista mielessä vain tuo arkkurivistö ja musiikki eli Albionin Adacio https://www.youtube.com/watch?v=MfkzNNaXFyo

En pitkään aikaan pystynyt kuuntelemaan tuota, mutta nyt huomaan, että siinä on toivon sävel. Ensin sävy on synkkä, mutta myöhemmin se nousee toivoon.

Toivon, että jokainen voisi löytää toivon, mys vaikeuduen edessä. Vaikea muisto lohduttaa, sillä isi kertoi meille kaikesta ja olimmehan isin ja äiti kanssa oppineet ensiapua ja pelastusta Ja kaikkea muuta elämän polulla tarpeellista.

Orvoiksi jääneille lapsille järjestettiin apua. En tiedä mitä heille kävi, mutta toivon, että he saivat elämän järjestykseen. Osasta tuli osaorpoja muutamasta täysiorpoja. Heille lähetimme vaatteita, rahaa, lejuja. Toivon, että lahjamme lohdutti heitä.


maanantai 15. helmikuuta 2016

Turvallista tunnistusta

Kylläpä yllätyin kun sain Danske Bank:lta kirjeen, jossa pyydettiin kopiota henkilötodistuksesta. Tiliä minulla ei tuolla enää ole. Sisältö alkaa näin: "Turvallisen asioinnin ja parhaan mahdollisen palvelun varmistamiseksi haluamme tuntea kaikki asiakkaamme mahdollisimman hyvin. Myös lainsäädäntö edellyttää, että pankkien tulee tunnistaa ja tuntea asiakkaansa sekä ylläpitää tietoja asiakassuhteen aikana.".

Viimeiset sanat hieman kolahti eli ylläpitää tietoja asiakassuhteen aikana. Sain juuri tapaturmayhtiöstä tiedonannon, että tapahtuma on kirjattu ja tietolähteenä oli käytetty heidän tietokantaansa ja yllättäen sukunimeni on vielä tyttönimi eli se niistä rekistereistä.

Tästä heräsi pieni kysymys eli henkilötodistukseksi kelpaa passi ja henkilökortti, jonka kohdalla mainitaan, että pitää olla voimassaolopäiväys, joten jos joutuu nuo kupongit uusimaan, kun ovat menneet vanhaksi, niin tarvitseeko lähettää uusi kopio. Hyväksyttävä henkilötodistus on myös 1.10.1990 jälkeen myönnetty ajokortti. OK, ajokortti on tuolloin hankittu ja voin kyllä vakuuttaa, että kahdeksantoista kesäisen naamakerroin on ihan jotain muuta kuin yli nelikymppisen. Pitääkös tästäkin lähettää kopio uusiksi, jos sen syystä, toisesta tai kolmannesta joutuu uusimaan.

Miten voin olla varma, että kopiota henkilötodistuksestani ei käytetä väärin? Moni ei halua nettiin kaikkia asioita, joten onko vaarana, että kuva- tai asia tiedot karkaavat. Pankkeja vastaan on tehty paljon hakkerointeja, tosin sillä edellytyksellä, että niiden nettiyhteys toimii.

Sitten kirjeessä on vielä uhkaus eli jos et lähetä, niin tilin käyttörajoitus astuu voimaa eli korttisi ei toimi, laskuja et voi maksaa etkä saa käteistä seinästä. Tuntuvat pankit olevan tullia tehokkaampia syynäämään.

Itselle jäi epäselväksi se, mihin tällä pyritään. Nykyisin joudun selittämään pankkivirkailijalle sen, että joudun vaihtamaan isoja seteleitä pieniksi (vaihtokassa). Jos talletan seteleitä, niin joudun selittelemään niiden alkuperää ja tasan varmasti ne ei ole tulostimesta saatuja. Rahaa ja valuuttaa olen kyllä pessyt, mutta ainoastaan pesukoneessa ja viimeksi siellä kävi Tanskan kaksikymmentä kruunua (viime kesänä), jos tuli melkoisen puhdas. Yleensä ihmisten tilille kolahtava raha on palkkarahaa, joka maksaa tunnistettava yritys tai eläkevakuutusyhtiö tai jokin muu vakuutusyhtiö ja Y-tunnus on heillä kaikilla, kuten myös Kelan tai sossun maksuilla. Joku saa Valtionkonttorista ja sekään ei liene mikään salaseura. Näistä tilille kolahtavista rahoista ei täten jää verottajakaan näppejään nuolemaan.

Kirjeessä oli myös ohjeet, miten lähettää. Hieman huvitti viimeinen kohta eli "Mikäli et pysty lähettämään valokuvaa tai kopiota henkilötodistuksestasi, tule käymään konttorissamme ja me otamme henkilötodistuksestasi kopion.". Tähän pitää varata aika etukäteen. Minun kotipaikkakunnalta tuo pankki poistui jo kolme vuotta sitten (löytyy tuo vanha osoite vieläkin netin siivottomasta avaruudesta) ja nykyisin se löytyy reilun parin kymmenen kilometrin päästä. Monella matkakilometrejä taitaa tulla huomattavasti enemmän.

Hieman katosi luottamus moisen pyynnön vuoksi. Laki vaatii myös, joten onko laki jotenkin pielessä, sillä rekisterilaki sanoo ihan muuta. Nähtäväksi jää taas kerran, mitä tuleman pitää.

perjantai 12. helmikuuta 2016

Joka vuotinen lumisota

Kun lehdet ovat pudonneet puista, päivä lyhentynyt ja vesisade on lähes loputon ynnä päivän harmaus loputon, niin alamme toivoa pakkasta ja lunta, joka toisi valoa pimeyteen. Jossain vaiheessa talvea (riippuen lumisateiden määrästä ja esiintyvyydestä) alkaa lumitöiden tekeminen risomaan ja erityisesti aurakuskit, jotka saapuvat paikalle, juuri kun olet pihasi ja porttisi puhdistanut, tuupaten siihen melkoisen vallin.

Manausta auroille riittää. Eikö sitä saatanan lapaa saa käännettyä portin kohdalla? Hidastaa kunnossa pidon mukaan hommaa ja se ei käy. Kun siinä perkeleen aurassa on kaappari, niin miksi sitä ei käytetätä. Ks. edellinen kunnossapidon vastaus. Miksi aurat paahtaa kuin Vatanen radalla ja sitten portilla on lunta puolentoista metrin levyinen massa? Kun vallit talven myötä nousevat on ajatteva vauhdilla, jotta aurattava lumi saadaan vallin päälle, jos näin ei tehdä, niin lumi vierii taikaisin tielle. Eiks toinen aura voisi tulla perässä ja puhdistaa portit? Ei käy, sillä kustannukset tuplaantuisivat.

Lisään tuohon kattavaan mediasta poimittuun käsitykseen vielä omani ja siihen saamani vinkeän vastauksen.

Kuvat ovat tältä päivältä ja kuten kuvista näkyy niin auravalli on kokonaisuudessaan MINUN portilla. Naapurin portilla ei ole kuin pihan tekemättömän lumityön verran sekä tievieruksen valli on hyvin matala.

Miksi aina MINUN puolelle aurataan koko saatanan knööli, joka tiestä irti saadaan revittyä? Eikö koskaan voida aurata toisin päin, jotta pariton puolikin pääsisi osalliseksi? Näihin kysymyksiin hain vastausta muutama vuosi sitten, kun kevään koittaessa tie karhuttiin runsas lumisen talven jälkeen. Tällöin tiekarhun etulevy oli käännetty portillani pihaan yli metrin matkalta ja massa jysäytetty puska-aitaa vasten (kork. 97 cm ja leveys 135 cm, pituus 68 cm)). Tiekarhu oli sitten peruuttanut hieman ja jatkanut matkaansa, jolloin mahaterän tuoma paksu massa levisi sitten portille yli kuudenkymmenen sentin tiiviiksi massaksi. Tällöin pyysin kaupunkia perustelemaan ja vastaus oli todellinen yllätys.

Kartoissa on merkitty lumen kokoamisalueeksi parillisten talojen puoli, sillä parillisen puolella on kartassa puistoalue. Nyt törmäämme jälleen teorian ja käytännön todellisuuteen, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Vuonna 1952 on silloisen kauppalan geodeetti piirtänyt uudelleen aluemme tonttikartat (yhden korttelimme talo on niiden viivojen vuoksi puoliksi kaupungin puistoalueella). Alkuperäisenä ajatuksena on ollut tien leventäminen kapeasta ja yksisuuntaisesta, kaksisuuntaiseksi, leveäksi tieksi ja tielinjaa muutettiin siten, että parillinen puoli menettää puska-aitansa ja parillisilta otetaan tuo tienlevennys osuus ja tämä johtuu ainoastaan rakennusten sijoittelusta tontilla. Tuolloin siirrettiin rajapyykit uusille paikoilleen eli siihen mihin tien piti leventyä. Tuossa vanhassa korttelikartassa levennysalue on merkitty puistoksi ja koska tietä ei vieläkään ole levennetty, niin meidän asukkaiden puska-aidat ovat yhä paikoillaan ja koska alue on vanha, niin ovat myös aidat, jotka on istutettu 1910-1930-luvuilla ja kukapa nyt aitaansa poistaisi, kun virallisissa papereissakin on teksti: "Ennen tienlevennyksen tekoa on alue pidettävä puistomaisessa kunnossa.".

Tästä päästään oletukseen, että virkamiehelle on totta vain se, mikä seisoo virallisessa paperissa ja sen ammoin leimallaan vahvistanut ylempi virkamies on määrännyt. Tuo yli kuusikymmenvuotias korttelikartta kertoo kunnossapitopäällikölle, että lumitila on tuolla puolen ja kunnossapitopäällikkö kertoo sen aurakuskille, joka vain toteuttaa esimiehensä määräystä. Ja minä sitten lapioin. No pysyypähän kunnossa toisin kuin tien toinen puoli.

Kai muistatte tämän, kun seuraavaksi kiroatte auravallia :)

Talven ihmemaa

Päivä 1.
Sataa lunta. Ensilumi on sitten kaunista. Luonto tulee kauniin valkoiseksi ja mieli piristyy, kun ei ole enää niin pimeää. Tein vaimolleni ja itselleni lumumban ja istuimme ikkunan ääressä katsomassa hiutaleiden leijumista kevyesti maahan ja peittämässä puun oksia. Todella kaunista. Lapset nauttivat ja tekevät ulkona lumienkeleitä. On kyllä upeaa, että täällä pohjoisessa on sentään neljä vuodenaikaa.
Päivä 2.
Heräsin ja katsoin ikkunasta ulos. Koko maiseman peitti kristallinkirkas uusi lumi. Hieno näky. Jokaisella puulla ja pensaalla oli valkoinen kaapu. Tein talven ensimmäiset lumityöt ja nautin joka kolallisesta. Kolasin sekä pihan että jalkakäytävän. Myöhemmin päivällä teknisen viraston aura aurasi tien ja työnsi lumen portin eteen. Kuljettaja hymyili minulle ja vilkutti. Minäkin vilkutin hänelle ja kolasin portin taas auki.
Päivä 3.
Viime yönä satoi vajaat 15 cm lunta ja pakkasta on kymmenen astetta. Pihakoivuista katkesi muutamia oksia lumen painosta. Tein lumityöt. Ja taas saatuani työt valmiiksi, tuli aura-auto. Lumi oli tällä kertaa ruskeanharmaata ja kasautui taas portin eteen. Kadulla ollut auto jäi vallin taakse. Pari tuntia sai huhkia ja hiki tuli. Savuhormiin oli tuiskuttanut lunta ja takkaa lämmittäessä muuri halkesi, no – onneksi on sähkölämmitys.
Päivä 4.
Sää lauhtui, lumi suli sohjoksi, joka jäätyi liukkaaksi, kun pakkanen taas kiristyi. Kaaduin perseelleni jalkakäytävälle. 150 euroa poliklinikkamaksua, mutta onneksi mitään ei ollut poikki, selkä ja toinen jalka ovat aivan sinelmillä ja pienikin liike sattuu. Sääennustus lupasi lisää lunta.
Päivä 5. 
Taas kylmenee. Myin vaimon auton ja ostin maasturin, jotta hän pääsisi töihin. Auto liukui kuitenkin päin kaidetta ja oikea etukulma meni aika pahasti kasaan. Viime yönä satoi reilut 15 cm lunta. Molemmat autot ovat aivan suolassa ja kurassa. Tiedossa lumitöitä tänään. Se perkeleen aura ajoi meidän ohitse kaksi kertaa. Nyt se saatana kasasi sellaisia useamman kymmenen kilon jäälohkareita portille. Venäytin selkäni niitä nostellessa, lekuri veloitti kuvineen 350 euroa. Jääkasan ammuin auki rakennusvaiheessa jemmaan jääneellä dynyllä. Aita hajosi samassa rytäkässä aivan silpuksi. Yksi lohkareista rikkoi olohuoneen ikkunan ja voi Jeesus, että nyt talossa onkin vasta kylmä.
Päivä 6.
Kaksikymmentä astetta pakkasta. Lisää tuota perhanan lunta. Pihalla ei ole yhtään puuta tai pensasta, joka ei olisi vahingoittunut. Sähköt oli poikki melkein koko yön. Yritin pitää talon lämpiminä kynttilöillä ja petrolilämmittimellä, joka tosin roiskaisi hiukan yli, syttyi tuleen ja oli polttaa koko talon. Sain onneksi matolla tukahdutettua liekit, mutta sain toisen asteen palovammoja käsiini ja silmäripset ja kulmakarvat paloivat. Auto karkasi käsistä matkalla poliklinikalle ja hajosi lunastuskuntoon. Aamulla oli koko perhe jäässä ja lapset sairastuivat. Lekuriin meni yhteensä 500 euroa.
Päivä 7.
Tuota vittuperkeleen valkoista paskaa tulee koko ajan. Kaikki saatanan vaatteet pitää olla päällä, jos haluaa käydä postilaatikolla. Jos saan käsiini sen kusipään, joka ajaa tuota aura-autoa, niin revin siltä pään irti. Se on varmaan kulman takana kytiksessä ja odottaa, kunnes saan jalkakäytävän puhtaaksi! Sähköt taas poissa. Vesijohto jäätyi umpeen, patterit ja molemmat vessanpytyt halkesivat. Remonttiarvio on liikkeen mukaan 35 tuhatta euroa, kun laatoitukset menevät märkätiloissa uusiksi. Näytti siltä siltä, ettei katto kestä lumen painoa ja päätin pudotella pahimmat paakut pois. Tipuin katolta ja nyt jalka on murtunut. Lekurilasku taitaa mennä yli kolmen tonnin.
Päivä 8.
Saatana, 15 perkeleen senttiä uutta vitun lunta ja vitun räntää ja vitun jäätä, ja herra yksin tietää mitä paskaa sitä taivaasta viime yönä tuli. Vaimo jätti minut ja vei lapset, muutti kuulemma jumppaohjaajansa kanssa Espanjaan. Auto ei lähde käyntiin, ei edes inahda. Luulen, että minusta on tulossa lumisokea. En pysty liikuttamaan varpaitani. En ole nähnyt aurinkoa viikkoihin. Ennusteissa luvataan lisää lunta. Viima tekee ilman purevaksi. Yritin osua aura-auton kuljettajaa jäähakulla, mutta se pääsi pakoon, kun kainalosauvoilla ei tuossa saatanan hangessa pääse minnekään. Huomenna viritän sille perkeleelle tielle miinan.

tiistai 9. helmikuuta 2016

Tietotekniikan armoilla

Meidät on opetettu tietotekniikan orjiksi, sillä monet palvelut löytyvät ainoastaan netistä ja jatkuvasti kerrotaan käteisen rahan käytön kalleudesta. Väläyttipä Nordea siitäkin, että oman rahan tallettaminen muuttuisi maksulliseksi.

Teleoperaattorien ja pankkien tietoliikenteen ongelmien vuoksi olemme melkoisen kädettömiä. Kun tekniikka sortuu, niin korvaavaa ei ole. Ajatelkaamme esimerkiksi työtöntä, jonka pitäisi tiettynä päivänä tehdä ilmoitus TE-keskukseen ja yhteyttä ei ole (monesti etukäteen tehty ilmoitus on estetty). Kun ilmoitusta ei ole voinut tehdä netissä ja puhelimitse asiaa ei voi edistää, niin seuraukset saattavat olla katastrofaaliset, toisin sanoen putoat korvausten piiristä.

Kun tietotekniikan määrä on lisääntynyt jatkuvasti, on se johtanut käyttäjätunnusten ja salasanojen viidakkoon. Entisellä työmaalla minulla oli parhaimmillaan kaksi kymmentä viisi erilaista käyttäjätunnusta ja salasanaa. Muistin kapasiteetti on rajallista ja tuolloin minulla oli käytössä pienen pieni vihko (5 x 4 cm), johon olin kirjoittanut nuo muistiin (koodattuna). Tosin tuosta pienen pienestä vihkosestä löytyi lääkkeiden muuntaulukko milligrammoista millilitroiksi, jne. Tällaisen luettelon kadottaminen olisi kohtalokasta. Muistan myös hyvin erään autoilijan polttoainekortin numerosarjan, sillä menin useasti sekaisin oman pankkikorttini kanssa, jossa oli luku ja kaksi lukua peräkkäin ja vielä yksi luku. Polttoainekortissa oli sama kaava, erona vain rinnakkaiset numerot. Arvatkaa, kuinka monta kertaa tyrkytin väärän kortin numeroa?

Tietokoneita täytyy huoltaa ja harmeista pienimpiä ovat pankkien viikonloppuiset huoltokatkot, jotka tyypillisesti alkavat sunnuntai aamuna klo 03.00. Perustelu ajankohdalle on se, että se häiritsee mahdollisimman pientä käyttäjä määrää. Yleensä huoltokatkojen aikana eivät toimi nettipankki, kortit eikä seinästäkään saa rahaa. No, sunnuntain aamuyöllä alkaa kansa kotiutua viihteeltä ja harva asiakas on käynyt median tai pankin sivulla katsomassa oman pankkiryhmän huoltokatkon. No, minä saan niskaani huudot siitä, kun ilmoitan, että huoltokatkon vuoksi sinun muovirahasi ei toimi, etkä sillä saa rahaa seinästäkään, toisin sanoen odota aamu yhdeksään tai kävele kotiin.

Tämä ilmiö on muuten hyvin hämmentävä (viitaten edelliseen kappaleeseen). Nykyajan ihminen on jatkuvasti nokka kiinni tietoteknisessä välineessä, mutta ei ole saanut tietoa. Oletko huomannut saman ilmiön kuin minä eli kännyköiden yleistyessä et saa enää puhelimella ketään kiinni. Lankapuhelin aikana sait aina yhteyden. Itsekin nuorena toimin puhelinkeskuksen hoitajana ja meille keskukseen ilmoitettiin poissaolot työpisteestä ja soittoajat. Nämä pystyimme sanomaan soittajalle heti sekä myös sen, että montako soittajaa on jonossa ennen sinua. Nyt kuutelet raivostuttavaa muzakkia (tietoteknisesti tehtyä hissimusiikkia, jolla ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa) minuutti kaupalla ja väliin tulee ilmoitus, että voit asioida verkkosivuillamme osoittessa www.sitäsuntätä.net. (ketju jatkuu juuri niin kauan, kuin hermosi kestää) Toki sivulla ei voi hoitaa kaikkea ja luonnollisesti olisi toivottavaa, että verkkosivut toiminisivat.

Tuossa taannoin takkusi erään operaattorin järjestelmä kunnolla, matkapuhelin yhteydet, netti, tekstiviestit menivät mykäksi. Eräs kansalainen kertoi minulle, että heidän alueelle tehtiin kaapeliremonttia ja heiltä poistui lankapuhelin ja kiinteä nettiyhteys. Mietin vakavasti niiden poistoa, sillä kun yhteydet särkyvät, ei enää ole varajärjestelmää. Miten ensinnäkin ilmoitan tai saan ilmoituksen häiriöstä, jos varajärjestelmää ei ole. Hätätilanteessa en saa yhteyttä hälyytyskeskukseen, kun ei ole yhteyttä. Pitäisikö jokaiseen kotiin järjestää länkytin vai opettaa savumerkit, morsetus lampulla vai mitä?

Nyt jälleen takkusi erään pankin toiminnot. Kun kortti ei toimi ja rahaa et saa seinästä ja monissa pankeissa ei enää voi nostaa käteistä kuin rajatun ajan, niin millä maksat ruuan, polttoaineen, jne. Pitääkö kauppojen, huoltamoiden, ym. pistää lappu luukulle, että tänään ei toimi tämän pankkiryhmän kortit, joten suorita ostoksesi paremmalla ajalla. Täten yrittäjän aika menee pankkiyhteyksien toimivuuden seurantaan.

Kun soppaan lisätään kaiken karvaiset huijarit, niin soppa on valmis. Palvelunestohyökkäykset ovat arkipäivää. Nigerialaiskirjeitä on sähköposti väärällään. Pankkitunnuksia kalastellaan milloin minkäkin viranomaisen nimissä. Tunnusten skimauslaitteita löytyy siltä sun täältä. Myynti-ilmoituksia olemattomista tavaroista. Listaa voisi jatkaa loputtomasti.

Nyt tuon operaattorin puhelin häiriö johti sairaalassa ongelmiin. Itse huomasin tuon ongelman takavuosina eli järjestelmän pimetessä ei ole käytettävissä potilastietoja. Kaikki tiedot ovat potilaalla (jos sattuu muistamaan). Nykyisessä työssä, kun nettiyhteys pimenee, niin mitkään varmistavat kortit eivät toimi.

Kun olemme pakotettuja nettiorjuuteen, niin miksi siitä on tehty erittäin haavoittuva?


torstai 4. helmikuuta 2016

Sananen vanhusten hoidosta

Erilaisissa median lähteissä on vellonut kuumana keskustelu vanhusten hoidosta. On tullut risuja runsaasti, ruusuja vähemmän. Käsittelen aihetta monelta kantilta, sillä itse tein työtä vanhusten parissa yli kaksikymmentä vuotta ja äitini liki neljä kymmentä.

Huono hoito on ollut päällimmäisenä vanhusten hoidosta keskusteltaessa. Likaisuutta, pesemättömyyttä, nälkäisyyttä, janoisuutta, jne. Viimeisin kohu nousi tuosta Pihlajalinnan paikasta, jossa hoitajia irtisanottiin. On hoitajia ja hoitajia eli niitä, jotka tekevät työnsä hyvin ja niitä, jotka eivät kajoa potilaisiin kuin injektioneulalla.

Muista hyvin työpaikkani viimeisen päällikön, joka oli oikein hoitotieteilijä. Vuorossa hän huolehti yhdestä potilaasta, joka oli osaston "tervein", eli pystyi itse huolehtimaan syömisistään, peseytymisistään, wc-käynneistään ja keskustelemaan. Tekemänsä "hoidot" eli selänpesun, jalkojen rasvauksen, hiusten kampaamisen tuo päällikkö kirjasi tarkoin ja kuittasi ne. Me, jotka veimme potilaan paareilla suihkuun, hoisimme inkontinessiongelmista kärsivät, leikkasimme silsan kovettamat kynnet, jne., emme päässeet tekojamme kirjaamaan, sillä päällikkö kuittasi ne tehdyksi katsomalla tekemisiämme ja kuittasi ne omiin nimiinsä. Joskus mietin, että mikä olisi ollut potilaiden tila, jos vuorossa olevat olisivat olleet samanlaisia kuin tuo pomo oli. Tässä kohtaa myös mietin kaikkia niitä, jotka hakeutuvat hoitajakouluun. Ennen oli soveltuvuustestit, nykyisin lähihoitajakoulutukseen hakevat nuoret ja vanhat, jotta tuet säilyvät ja se monelle on viimeinen oljenkorsi kun haluttu koulutuslinja ei ole avautunut.

Ruokailu on yksi, mikä on myös herättänyt voimakasta keskustelua. Ikä ja sairaudet muuttavat ruokailua monin tavoin. Maku- ja hajuaisti muuttuvat. Moni valittaakin ruoan mauttomuutta, kun siitä on pyritty tekemään "terveellistä". Siinä missä nuori potilas kaipaa pizzaa ja kebabia, niin vanhukselle näiden mausteisuus on liikaa (vastaava ilmiö on havaittu kouluruikailussa, jossa perusruoka ei oppilaille maistu). Hoitolaitoksissa potilaat saavat aterian, mutta monesti kotihoidosta tulee hoidettavaksi hyvin aliravittu vanhus ja tähän ongelmaan on törmätty usein siinä tilanteessa, kun vähemmän muistisairas hoitaa enemmän muistisairasta. Laitoskeittiöt myös monesti tekevät jauhetusta ruuasta sotkua jo valmiiksi ja oksennuksen näköinen ateria ei herätä ruokahaluja. Jauhetusta ateriasta saadaan näyttävä, jos halutaan. Miten löytää ruokailussa kultainen keskitie? Itse käytin vanhaa esimerkkiä usein eli vanhus kieltäytyy ruuasta, omaiset vaativat vanhukselle ruokaa, lääkäri sanoo, että nesteytyksestä ja ravitsemuksesta on huolehdittava, moraali kieltää nälkään tappamisen ja etiikka väkisin syöttämisen.

Miksi hoito ei ole onnistunut? Hoitolaitosta on helppo arvostella ja muistan hyvin erään omaisen raivostumisen meille, ettemme vahtineet riittävästi ja vanhus pääsi pyllähtämään, josta seurasi mustelma kankkuun. Tapauksen huvittava puoli oli siinä, että vanhus vietti syntymäpäiväänsä ja kotona oli tupa täynnä omaisia, mutta kukaan heistä ei valvonut ja vanhus istui ohi tuolista ja mursi sen seurauksena lonkkansa. Mitalissa on edelleen kaksi puolta.

Myös kotiutuksesta on paljon puhetta ollut ja viimeisin tänään. Sairaalasta kotiutettu liikuntarajoitteinen, muistisairas vanhus oli jäänyt vaille hoitoa ja ilmoittaminen oli jäänyt. Ikäväksi asian tekee se, että tapausta kommentoi hoitaneen sairalaan (Haartmanin sairaala) ylilääkäri Laura Pikkarainen sanoin: "Kaikista potilaista emme säännönmukaisesti ilmoita omaisille, vaan oletamme, että potilas itse ilmoittaa.". Pikkarainen voisi hieman kerrata dementoivia sairauksia ja miettiä, miten dementoivaa sairautta poteva muistaa itse ilmoittaa omaisille ja vielä sillä edellytyksellä, että potilaan muistama omainen on joku muu kuin mummu tai vaari, joka on todellisuudessa siirtynyt ajasta ikuisuuteen jo muutama vuosikymmen sitten. Tosin itse muistan ikävän tapauksen (tuolloin olin nuori, vihreä hoitaja), jossa potilas kotiutettiin yliopistosairaalan kirurgiselta osastolta. Kotona oli vastassa vanhuksen läheiset ja ihmettelivät vanhuksen huonoa kuntoa. Veivät sitten vanhuksen oman terveyskeskuksen päivystykseen, josta vanhus toimitettiin yliopistollisen sairaalan sisätautiostatolle, sillä kirurgisen puolen lääkärit ja hoitajat eivät tunnistaneet sydämen vajaatoiminnan oireita. Onko erikoisalat eriytyneet liian pienelle alueelle ja kokonaiskuva hävinnyt?

Hankala potilas on yksi avainsana ja sitä helposti käytetään. Vaikka itse olen terveydenhuollon ammattilainen, niin minut on julistettu hankalaksi potilaaksi, sillä minä en osaa käyttäytyä. OK, teveydenhuollon ammattilainen on hankala, sillä hän tietää liikaa ja kollegat eivät osaa suhtautua häneen potilaana. Hankaluus on yleensä se, että potilas ei käyttäydy tai toimi oppikirjan mukaan. Tässä kohtaa kysyn jälleen kerran: "Miksi yksi tekee työpäivän liki neljänkymmenen asteen kuumeessa ja toinen makaa punkassa, kuolemaa tekien jo 37,1 asteessa. Miksi yksi tilaa ambulanssin saatuaan kaapin ovesta otsaasa ja toinen kävelee murtuneella lonkalla vastaanotolle.". Listaa voisin jatkaa pitkään.

Yleisön osastolla eräs kirjoittaja kertoi siitä, kuinka hyvin hänen vanhustaan kohdellaan ja kertoi, että huoneen toisen potilaan omainen kritisoi kaikesta. Päästään täten aiheeseen hankala omainen. Olen miettinyt sitä, että tunteeko omainen pahaa omaa tuntoa, omaa pahaa oloa, voimattomuutta läheisen sairauden edessä vai jäikö napanuora katkaisematta. Kerron teille yhden tositapauksen ja saatte ihan itse miettiä roolianne omaisena. Oli yö (ei erityisen synkkä eikä myrskyinen) ja vanhus soitti kelloa ja kertoi huonosta olosta. Minä (vanha apuhoitaja) ja sairaanhoitaja (valmistui puoli vuotta aikaisemmin) teimme sen mitä terveyskeskuksen vuodeosastolla voidaan eli mittasimme sokerin, verenpaineen, pulssin ja otimme EKG:n, happisaturaation ja pulssi ei ollut hyvä, verenpaine alhainen, kuten happisaturaatiokin, EKG näytti minusta väärältä ja soitimme päivystäjän paikalle (lisenssin saanut kolme kuukautta takaperin). EKG uudelleen, mutta nyt vaihdettiin T4 kytkentää ja naps (toimitus saanee esittää huomautuksen, että tuolloin ei ollut pikatestejä CRP:lle eikä TROP:lle). Vanhus lähetettiin yliopistolliseen infarktiepäilynä ja hänelle tehtiin viiden suonen ohitusleikkaus päivystysleikkauksena. Vanhus palasi osastollemme toipumaan, mutta omaiset raivosivat meille, että emme olleet osanneet hoitaa heidän vanhustaan ja piti lähettää yliopistolliseen. Minua nauratti, kuten muutamaa vanhaa kolleegani. Edellä kuvatulla joukolla olisi siis pitänyt tehdä viiden suonen ohitus, kanslian pöydällä, loisteputken alla ja tilata yliopistollisesta torakotomiasetti (rintakehän avaukseen käytetty instrumentti sarja). Meidän ammattitaitoa kuvasi se, että me lähetimme potilaan sinne, missä hoito voidaan antaa.

Pienenä vilauksena on keskusteluissa myös ollut hoitajan jaksaminen. Vuorotyö on raskasta ja se verottaa. Varoitellaan väsyneenä ajamisesta, mutta väsynyt työntekijä ei ole tominnaltaan paras mahdollinen. Työaikalainsäädännössä on maininta, että työvuorojen väliin pitää jäädä yhdeksäntunnin lepotauko. Työvuoro päättyy illalla klo 22 ja alkaa seuraavana päivänä klo 7. Täyttyykö lepoaika? Klo 22 lähdet työpisteestäsi ja vaihdat siviilit, kotimatka aikaa X, iltatoimet ja paapimaan. Työpaikalla sinun tulee olla klo 7. Luonnollisesti et sinkaise paikalle avaruusraketilla vuoteestasi, vaan sinun on noustava ylös, suoritettava aamutoimet, siirryttävä työpaikalle ja vaihdettava yövaatteista päivävaatteisiin ja lopulta työvaatteisiin. Montako tuntia sinulle jää lepoon?

Hoitaja on ihminen siinä missä potilaskin. Hoitaja ei ole immuuni sairauksille ja hoitajan ammattitaito on se, mikä estää sairauttansa näkymästä ja kuulumasta. Hoitaja (siis isoin kirjaimin) ei koskaan tiedä miltä sairastavata tuntuu vaikka sairastaisi samaa tautia, sillä oikea hoitaja tietää sen, minkä omalääkärini sanoi tyhjentävästi: "Minä tiedän kaiken Chrohnin taudista, mutta en tiedä miten se sinuun vaikuttaa.". Minä ymmärsin poistua, sillä nivelrikko teki työstä mahdotonta. Olisi tietysti ollut hienoa, jos työnantaja olisi ollut tukenena, mutta kun ei, niin ei. Kuinka moni hoitoalan ammattilainen työskentelee sairaana ja viimeisillä voimavaroilla? Saanen muistuttaa Kevan ylilääkärin lausuntoa minulle, joka kertoi, ettei polven nivelrikko ole kantavan nivelen sairaus ja ei siten heikennä työkykyäni.

Ja minun on myös pahoitellen todettava, että hoitaja alan arvostus lähentelee absoluuttista nollapistettä. Jokaiselle poispotkitulle Nokian insinöörille on suositeltu lähihoitajan koulutusta.

tiistai 2. helmikuuta 2016

Työtä ja toimeentuloa

Erilaiset medialähteet pullistelevat kirjoituksia työstä ja toimeentulosta. Taloudellisen kasvun vuoksi suunniteltiin pakkolakeja, verojen ja hintojen korotuksia. Viimeisin on sähköyhtiö Caruna, joka ilmoitti nostavansa sähkön siirtohintoja reilut 20 %. Työtä on tarjolla joillakin aloilla, mutta nyt jopa valtion viimeinen suojatyölinnake eli yliopistot ovat YT-leikkurin alla. Toki ruokakaupat ovat aloittaneet hinnanalennukset, mutta tämä lienee pois tuottajan pussista. Ei siis hyvältä näytä.

YT-leikkurit toimivat nykyisin kaikilla aloilla ja harvemmin ne lomautuksia merkitsevät vaan kenkää tulee. Rakennus- ja kuljetusalalla hommat ovat siirtyneet LituLatujen haltuun. EU:n säädöstö on tämän takana ja jatkossa tarvaraliikennettä maassamme saavat vapaasti hoitaa ulkomaiset yritykset, jotka eivät verovaroja tänne maksele.

Jo nuoret ovat huolissaan työ tilanteesta, sillä tuntuu siltä, että vanha tapa on vallalla edelleen eli 20:n vuoden ikä ja 40:n vuoden työkokemus. Kun kukaan ei töihin ota, niin mistä pirusta sitä työkokemusta kertyy. Ei ainakaan omalta alalta, mutta satunnaisiakin hommia on pakko ottaa, sillä pitkä aukko työhistorissa on viimeinen niitti ikuisen työttömyyden arkkuun.

Ei ole helppoa vanhemmillakaan, sillä viisikymppinen on jo kehäraakki eli toinen jalka haudassa. Iänkään puolesta ei saisi sorsia, mutta näin tapahtuu jatkuvasti. Puolisoni törmäsi myös työtä ammoin hakiessaan, että kokemusta on liikaa. Ahaa, siis se, että tietää hommista enemmän kuin alkeet onkin jo pahasta.

Työllisyyden esteeksi on tullut myös koulutusten uudistus ja koulutusvaateet sekä erilaiset direktiivit. Jos tulityölupa on vanhentunut, niin voit huoletta kolvisi kylmentää. Erilaisia lupia on nykyisin tolkuttomasti ja vain hygieniapassi taitaa olla voimassa ikuisesti, muut on uusittava pääsääntöisesti viiden vuoden välein ja se maksaa rahaa. Jos töitä on niukasti tarjolla, niin lupien uusinta jää ravitsemuksen jalkoihin. Hinta koulutuksille on muutamista satasista yli tuhanteen euroon asti ja sen päälle tulevat viranomaismaksut ja passikuvat.

Työn saannissa eivät riitä taidot vaan sinulla on oltava täsmäkoulutus. Minä omaan hyvät dokumentaatiotaidot ja muun koulutuksen yhteydessä aihealueesta saanut täydet kympit, vaan en sillä työtä saa, sillä puuttuu dokumentaristin koulutus. Minä en pääse tekstinkäsittelijäksi, sillä entinen koulutukseni ei ole voimassa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin myös muiden kokemuksista, jotka noudattavat samaa kaavaa, kuin tuo omakohtainen kertomukseni.

Moni yritys on lopettanut tai siirtänyt toiminnan ulkomaille. Kotimaassa ei siten riitä töitä. Elää pitäisi jollain tasolla ja ensimmäinen edellytys näillä leveys asteilla on lämmin asunto. Lämpimyydestä verotetaan ja nyt peruselementin siirrosta koituu huomattavia kuluja. Pääseekö köyhtynyt maamme myös talviotsikoihin, jossa kylmyys on tappanut ihmisiä.

Syödäkin pitäisi ja nyt kaupat ovat aloittaneet hintakilpailun. Kuinka monta maajussia kaatuu vai onko vaihtoehtona vain tilamyynti. Itse olen alkanut pikkuhiljaa siirtymään lapsuuteni elämään eli omavaraistalouteen. Eineksiä ei enää osteta, vaan ruoka on itse tehtyä. Meillä on onneksi vielä monimuotoista ruokaa pöydässä, mutta monella se on sitä, joka on halvinta ja vähemmän on lautasella väriä. Ruoka tappaa ja se halppis makkara, ranskis, jne. vie kyllä hautaan nopeammin. Todennäköisesti lisääntyvät puutossairaudet tulevaisuudessa.

Valtiontalouden kulut ovat hirmuiset, kuten kuntataloudenkin. Työntekijät kuntataloudessa ovat pätkätyöläisiä ja kun omaa kuntaani katsoo, niin ainoa vakinaiset paikat ovat johtoportaalle. Kun kerran yliopistojen suojatyöpaikoista leikataan, niin ehdottomasti pitää saada kunta ja valtion taloudesta pois turhuutta.

Veroista ja yhteiskunnan palveluista on ollut paljon pulinaa mm. yleisönosastoilla. Toiset arvostelevat jatkuvasti nousevia veroja, tyel ja työttömyysvakuutusmaksuja sekä kertovat, ettei niillä saa palveluita. Toiset vetoavat kouluhin, päiväkoteihin, sairaaloihin, kirjastoihin, jne. Olisiko syytä siirtyä korvamerkittyyn verotukseen, jossa maksetaan veroja niistä palveluista, joita käyttää tai tulee käyttämään. Minun pennosista ei kyllä mene puolen puupennin vertaa pakolaisille, sillä niitä minä en ole tänne kutsunut.

Verotus myös olla reilumpi. Veroprosentti pitäisi olla huomattavasti armollisempi niille, joiden vuositulo 14000 kuin tyypeille, joilla kuukausitulo 20000.

Säästöjä on nyt tehty yhteiskunnassa ja itselleni tuli Kelan omavastuukatto yllätyksenä. Aiemmin kirjoitin, että katto tulee täyteen ensimmäisellä kerralla. Näin ei käynyt, sillä osa perussairauteeni käytettävistä lääkkeistä on omavastuukaton kertymän ulkopuolella. En saanut mitään perustelua syystä.

Pitäisiköhän muuttaa pakolaiseksi jonnekin hyvin pohjoiseen? Juu ja siirtyäkseni enemmän omavaraistalouteen, niin mistähän saisi tupakan siemeniä, mieluusti Virginia laatua. Alkoholi kun nautintoaineista on jo täysin omatekoista.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Solder vai lolder

Pakolaiskeskustelu vyöryy kuumana ja aikaisempien tapahtumien vuoksi on nyt perustettu katupartioita, joista tunnetuin on Solders of Odin, joka on levittäytynyt myös Norjaan. Poliisi on joutunut tunnistamaan väriä, sillä heillä ei ole enää resursseja puuttua vastaanotokeskusten rähinöintiin, joita on liki päivittäin, sillä rikas kultturi ei siedä toista rikasta kulttuuria.

Eräiden tutkimusten mukaan on pakolaismiesten massatulo muuttanut voimasuhteita ja tästä johtuen on naisiin kohdistunut väkivalta lisääntynyt. Kultturi ja uskonto näyttelevät myös osaansa, sillä monissa kulttureissa ja uskonnoissa esiaviollinen seksi on kielletty.

Itse ole miettinyt asiaa paljon rikkaiden maiden naiskäsitystä. Tämä on johtanut ajatukseen, että miehet eivät ymmärrä sitä, että ilman naisia ei ole miehiäkään ja jokainen syntyvä tyttölapsi on arvokas luonnonvara. Tähän ikävään ilmiöön on törmätty mm. Kiinassa, jossa on yhden lapsen politiikka ja se on johtanut tyttölasten aportointiin ja sitten onkin paljon poikia, joille ei löydy muijaa. Jos on sata naista ja kolmesataa miestä, niin kaksi sataa vetää tumppuun.

Kun nämä turhautuneet nuoret "lapset" ryhtyvät ahdistelemaan, niin syntyy selkkaus. Ruotsissa he saivat jo lättyynsä eli maan alle kadonneet "lapset", jotka saavat elantonsa rosvoamalla, ryöstävällä ja muilla rikoslain osoittamilla tavoilla. Lisäksi meilläkin pyörii Romanian ja Irlannin romanit, joiden tekemät rikokset ovat omaa luokkaa ja sitten vielä Litu-maiden tyypit, jotka ryöstelee omaan tahtiinsa. Heidän ahdinkoa sitten pitöisi ymmärtää.

Sittein meillä on vielä nämä anarkistit, joiden takoitus on sekottaa koko pakka. Katso tämä, niin ymmärrät mielipiteeni. https://www.youtube.com/watch?v=3QXsI5np_m0

Mediajulkisuutta pelleinä, jotenkin heidän toimitaan tuli mieleeni eräs anarkisti vaaleanpunaisessa päähineessä, joka sopersi, että ei halunnut anarkista tulee välivaltaa. Videolla nakyy selväti se, että ÄO on jäänyt jonnekin kengän numeron tasolle. Loldersit ovat ymmärtänee lain sanoman eli, jos kasvoja ei voida tunnistaa, niin syytettä ei tule. Sama pätee sakkorysäkameroihin.

Kun katselin tuon videon, niin jäin miettimään vakavasti. Mistä nämä järjen jättiläiset saavat elantonsa? On todennäköisesti syytä epäillä, että toimeentulo on riippuvainen sossun taikaseinästä, sillä käytös muistuttaa muinoisia säälivitosia. Opettajat antoivat niitä, sillä he eivät halunneet järjettömiä luontokappaleita enää luokalleen.

Solders, annan teille yhden vinkin. Kaksi tai kolme soturia on uskottavampi kuin lauma. Pellet liikkuvat porukoissa.