Peukkua ja muuta kamaa

Viimeisen kuukauden ajan on mediassa ollut uutisia huumeiden käytön lisääntymisestä. Tilastojen, vuodelta 2023, mukaan huumekuolemia on paljon enemmän kuin liikennekuolemia. Nuorten huumekuolemat ovat yleisin tapaturmaisesti kuolleista ja määrä on kaksinkertaistunut.

Huumeita saa helposti netistä, mutta myös katukauppa rehottaa. Juuri luin uutisen, jossa kerrottiin Helsingin Kallion alueen arvotaloissakin myydään huumeita. Etenkin suurissa kaupungeissa tämä on maahanmuuttajien bisnes. Paljastuihan pääkaupunki seudulla suuri huumausaineiden välitys ja säilytys asunnoissa, joissa maahanmuuttajat saivat Kelan tukia, mutta olivat vuokranneet asunnot ja niissä käytiin huumekauppaa, kun pakolainen lomaili kotimaassaan. Tästäkään jutusta en sittemmin ole kuullut mitään.

Nyt on markkinoille tullut uusia synteettisiä huumeita, jotka koukuttavat jo ensimmäisestä käyttökerrasta. Katunimellä peukku saa ihmiset käyttäytymään oudosti, harhaisesti ja väkivaltaisesti. Monet ovat myös sekakäyttäjiä, jotka saman aikaisesti huumeiden lisäksi vetävät viinaa ja lääkkeitä. Näiden sekakäyttäjien käytös on täysin arvaamatonta.

Huumeiden käyttö vaikuttaa myös turvallisuuden tunteeseen heikentävästi. Tämän aamun aviisissa oli juttua kivijalkaliikkeiden näkemyksistä tuossa likeisessä isossa kaupungissa. Noin 90 % vastaajista sanoi tilanteen huonontuneen viimeisen viiden vuoden aikana. Moni on nähnyt liikkeen edustalla avointa huumekauppaa, varsinkin jos liikkeen vastapäätä on hämärä porttikongi. Moni toivoi valaistuksen parantamista, vaikka siitä ei ole apua.

Varsinkin vihreät ja vasemmisto yleisesti ovat vaatineet huumeiden käyttöhuoneita. ja varsinkin niiden nuoriso-osastot huumausaineiden vapauttamista, etenkin kannabiksen osalta. Vaikka ne sen kiistävät, niin porttiteoria toimii edelleen. Aloitetaan alkoholista ja sitten kannabikseen ja asteittain yhä kovempiin aineisiin. Poltosta siirrytään yllättävän nopeasti suonen sisäisiin.

Nyt on huumekauppaan liittyneet myös muista maista tulevat matujengit. Näistä yleisempiä ovat ruotsalaiset matujengit. Viime kesänä oli juttua matujengin uhkauksesta räjäyttää pommi Bandidosin jengitiloihin. Siitäkään jutusta ei ole tihkunut tietoa. Media pimittää tietoja, jos kyseessä on matu.

Jätevesitutkimukset kertovat karua kieltä huumeiden käytön lisääntymisestä vuosi vuodelta. Hiljattain uutisoitiin, että jo alaikäiset myyvät huumeita. Ensiapuklinikoilla jo jo tavattu kymmenvuotiaita käyttäjiä. Tästäkään ei ole mediassa hetkeen ollut mitään. Myös ryöstöt liittyvät huumausaineisiin, mutta myös sähkötupakki ja nikotiinipussien myyntiin. Myydään velaksi ja sitten vaaditaan maksua väkivallalla.

Ilmeisesti tälle ongelmalle ei voida enää tehdä mitään.

Nuorison väkivaltarikollisuuden kasvu

Pari viikkoa sitten poliisi julkaisi tiedot nuorten tekemistä väkivaltarikoksista, jotka ovat nousseet etenkin alaikäisillä. Alle viisitoista vuotiaiden tekemät väkivaltarikokset ovat nousseet vuodesta 2015 peräti 43 %. Uutena ilmiönä on myös tullut mukaan alistusta tai nöyryytystä sisältäviä videotallenteita.

Nuorten ja lasten väkivaltateoissa korostuvat suuret kaupungit ja maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret. Väkivalta ja ryöstöt kohdistuvat toisiin lapsiin ja nuoriin. Mukana ryöstöissä on myös myyntitilanteet, joissa myydään esimerkiksi sähkötupakkia.

Poliisi toi esille myös lastensuojelusta karkumatkalla olevat lapset ja nuoret. Nämä hatkalaiset ovat sekä tekijöitä että uhreja. Varsinkin tytöt ovat alttiita seksuaaliselle hyväksikäytölle. Poliisin mukaan hatkat ottavat nuoret pääsevät helposti sijoituspaikastaan poistumaan. Poliisi esittikin näille lapsille ja nuorille suljettua laitosta ja mielestäni se oli tervetullut ajatus. Suljetussa laitoksessa pitäisi olla mahdollisuus sekä päihdekatkoon että mielenterveyden palveluihin.

Moni hatkalainen kun on päihteiden väärinkäyttäjä ja hatkamatka tarjoaa rajattomasti päihteitä. Hatkassa myös mahdollistuu rikoksen teko, sillä rahantarve ei lakkaa.

Nöyryytys- ja alistusvideoissa korostuu väkivallan uhalla tai väkivaltiasesti viedyt vaatteet ja kengät. Teot tehdään myös porukalla. Osa on löyhiä kaveriporukoita, mutta osassa on tunnistettavissa olevia jengiytymisen piirteitä. Moni myös kantaa teräasetta mukana ja perustelu tälle on oma turvallisuus. Kuvattuja videoita myös levitetään laajasti ja uhrin kärsimys jatkuu kauan.

Lastensuojelun työntekijöitä en syytä, sillä asianajajien ja poliitikkojen toimet ovat vieneet heiltä kaikki toimintamahdollisuudet pois. On vain velvollisuuksia, mutta ei oikeuksia. Lapsilla ja nuorilla on pelkkiä oikeuksia, mutta ei minkäänlaisia velvollisuuksia.

Olen myös miettinyt paljon lasten ja nuorten pahoinvointia. En ole keksinyt yhtään yksiselitteistä syytä siihen. Onko osittain syynä kännykät, jotka tuntuvat hallitsevan lasten ja nuorten elämää liikaa. Onko vanhemmuus kateissa ja rajat jääneet asettamatta. Vaatiiko yhteiskunta ja media liikaa lapsilta ja nuorilta, jolloin ahdistutaan paineista.

Ulkomaalaisten tekemät rikollisuudet

Hieman aiheesta jo kirjoitinkin "uuden vuoden kirjoituksessani", mutta jatkan sitä hieman, sillä hieman hämmästyin, kun toissa päivän aamun aviisi käsitteli seksuaalirikosten osiota. Toki erilaisia rikoksia tekevät myös tavalliset pottunokat, mutta suhteutettuna määrään on heitä vähemmän.

Varkauksissa ja murroissa ovat yleisesti edustettuna entisen itäblokin ihmemaat. Erityisen usein mainitaan Romania ja Bulgaria sekä Viro. Romanian ja Bulgarian romaanit ovat olleet erityisen ahkeria viime vuosina, niin yritysten, kotien, mökkien sekä kuorma-autojen tyhjentäjinä. Omakotien murroissa ulkomaalaisten osuus lienee 90 % kieppeillä ja tyypillisesti ne ovat näitä hit and run versioita eli yksi tai kaksi keikkaa ja maasta ulos.

Nettirikollisuus tulee pääsääntöisesti ulkomailta. Toki suomalaisetkin sen osaavat ja tuo huijariyritys Direktahan meni konkurssiin, Luojan kiitos. Kirjoitukseni; Hätäpäivystäjän ei tarvitse osata englantia, on varsinainen magneetti ns. nigerialaiskirjeille, joissa tarjotaan lainaa. Luottokortti- ja pankkitunnushuijauksia on pilvin pimein ja kun niitä on ollut jo koko 2000-luvun ja poliisi niistä toistuvasti varoitellut, niin ynä mennään halpaan.

Huumausaineiden tuotitoiminta on pitkälti ulkomaalaisten hallussa. Tätä harrastavat virolaiset, marokolaiset, algerialaiset sekä venäläiset. Rikoksista kiinni jääneillä on poikkeuksetta sekalainen kokoelma selityksiä, mutta itse nauroin makeasti kun Abdifitah Abdi selitti ostaneensa hennaa perheensä naisten pyynnöstä. Olisi kasviopin kertaaminen paikallaan.

Talousrikoksia harrastavat myös ja usein siihen liittyy myös ihmiskauppaa eli lukemattomissa ravitsemusliikkeissä on paljastunut, että kirjanpito ruiskaistaan lonkalta kokoon ja luvattoman usein työntekijä tekee pitkää päivää ja ilman korvausta. Onhan näitäkin tapauksia ollut, jossa työntekijältä on viety passi ja puhelin.

Sitten aamun aviisin juttuun eli seksuaalirikokset. Täten suora lainaus: "Vuonna 2015 ilmoitetuista seksuaalirikoksissa, joissa epäilty oli tiedossa, 1843 rikoksessa epäilty oli suomalainen (epäselväksi kyllä jäi, että onko supisuomalainen vain etninen tausta muualta, mutta suomen kansalainen; toimituksen huomautus) ja 419:ssä ulkomaalainen. Väestöjen kokoon suhteutettuna seksuaalirikoksista epäiltynä oli noin 0,03 % suomaisista ja lähes 0,2 % ulkomaalaista."

Tilastollisesti on siten todistettu, että suomalaisen kohtaaminen johtaa harvemmin seksuaalirikokseen kuin kohtaaminen ulkomaalaisen kanssa. Luonnollisesti tästä suvaitsevan vihervasemmiston edustajat vetävät herneitä nenään niin, ettei maajussille jää keväällä mitään kylvettävää.

Tutkijat välttelevät tehokkaasti aiheen käsittelyä. Oikeuspsykologi Helinä Häkkänen-Nyholm arvelee syyksi sen, että muualta tullut ei välttämättä ymmärrä, että suomalaisen naisen sanoma Ei tarkoittaa oikeasti EI. Ei siinä ymmärtämisestä ole kyse, vaan yksin kertaisesti siitä, että ulkomaalainen ei hyväksy EI sanaa, sillä kun kotimaassaan nainen on ollut alistettu orjuuden tasolle jo muutaman vuosituhannen ajan, niin tuskin sitä kovin äkkiä muutetaan.

Ja sitten ympäri pyöreät selitykset, jotka loihi erikoistutkija Matti Lehti, jonka mukaan ikä, tulotaso, tms. ei selitä tilastoja. Hoh hoijaa. Loput siitä voit lukasta tästä: http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/272679-il-raiskaustilastot-karuja-ulkomaalaistaustaiset-yliedustettuina-tekijoina-ja

Kemiallista kastraatiota on seksuaalirikollisille tarjolla, mutta sen tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Eiköhän Abdigadir Osman Husseinin kohdalla olisi pitänyt jo olla pakollinen. Kolmen tunnin vartioimaton loma ja kävi käsiksi neljä vuotiaaseen lapseen.

Odotan suurella mielenkiinnolla vuoden 2017 tilastoja.

Solder vai lolder

Pakolaiskeskustelu vyöryy kuumana ja aikaisempien tapahtumien vuoksi on nyt perustettu katupartioita, joista tunnetuin on Solders of Odin, joka on levittäytynyt myös Norjaan. Poliisi on joutunut tunnistamaan väriä, sillä heillä ei ole enää resursseja puuttua vastaanotokeskusten rähinöintiin, joita on liki päivittäin, sillä rikas kultturi ei siedä toista rikasta kulttuuria.

Eräiden tutkimusten mukaan on pakolaismiesten massatulo muuttanut voimasuhteita ja tästä johtuen on naisiin kohdistunut väkivalta lisääntynyt. Kultturi ja uskonto näyttelevät myös osaansa, sillä monissa kulttureissa ja uskonnoissa esiaviollinen seksi on kielletty.

Itse ole miettinyt asiaa paljon rikkaiden maiden naiskäsitystä. Tämä on johtanut ajatukseen, että miehet eivät ymmärrä sitä, että ilman naisia ei ole miehiäkään ja jokainen syntyvä tyttölapsi on arvokas luonnonvara. Tähän ikävään ilmiöön on törmätty mm. Kiinassa, jossa on yhden lapsen politiikka ja se on johtanut tyttölasten aportointiin ja sitten onkin paljon poikia, joille ei löydy muijaa. Jos on sata naista ja kolmesataa miestä, niin kaksi sataa vetää tumppuun.

Kun nämä turhautuneet nuoret "lapset" ryhtyvät ahdistelemaan, niin syntyy selkkaus. Ruotsissa he saivat jo lättyynsä eli maan alle kadonneet "lapset", jotka saavat elantonsa rosvoamalla, ryöstävällä ja muilla rikoslain osoittamilla tavoilla. Lisäksi meilläkin pyörii Romanian ja Irlannin romanit, joiden tekemät rikokset ovat omaa luokkaa ja sitten vielä Litu-maiden tyypit, jotka ryöstelee omaan tahtiinsa. Heidän ahdinkoa sitten pitöisi ymmärtää.

Sittein meillä on vielä nämä anarkistit, joiden takoitus on sekottaa koko pakka. Katso tämä, niin ymmärrät mielipiteeni. https://www.youtube.com/watch?v=3QXsI5np_m0

Mediajulkisuutta pelleinä, jotenkin heidän toimitaan tuli mieleeni eräs anarkisti vaaleanpunaisessa päähineessä, joka sopersi, että ei halunnut anarkista tulee välivaltaa. Videolla nakyy selväti se, että ÄO on jäänyt jonnekin kengän numeron tasolle. Loldersit ovat ymmärtänee lain sanoman eli, jos kasvoja ei voida tunnistaa, niin syytettä ei tule. Sama pätee sakkorysäkameroihin.

Kun katselin tuon videon, niin jäin miettimään vakavasti. Mistä nämä järjen jättiläiset saavat elantonsa? On todennäköisesti syytä epäillä, että toimeentulo on riippuvainen sossun taikaseinästä, sillä käytös muistuttaa muinoisia säälivitosia. Opettajat antoivat niitä, sillä he eivät halunneet järjettömiä luontokappaleita enää luokalleen.

Solders, annan teille yhden vinkin. Kaksi tai kolme soturia on uskottavampi kuin lauma. Pellet liikkuvat porukoissa.

Yöksi kotiin

Tuossa muutama päivä sitten oli yleisönosastokirjoituksessa Pia Vuoren kirjoitus ajo- ja lepoaikasäädöksistä. Hän kirjoituksessaan mainitsi myös tavaraliikenteen edunvalvojan eli Suomen Kuljetus ja Logistiikka (SKAL) ry:n ajavan asiaa. Hienoa, että hän tuo asian esille. Kukko ei laula käskien eikä kuski nuku tiimalasin myötä.

Nykyiset ajo- ja lepoaikasäädökset eivät tunne todellisuutta. Niiden laatijat tuskin osaavat ajaa edes polkupyörää. Nykyisin on usein selityksenä logistiikan ongelmat, kun tuotetta ei ole myymälässä ollut. Kuskin on noudatettava tiimalasia ja siksi tuotetta ei ole.

Hienoa on Pialta myös se, että kaikkialle ei pysäköidä voi. Hän muisti myös kertoa ryöstöt ja niistähän kerroin jo viimekuussa otsikolla  Rövernes vise eller Tyv vise. Ajo- ja lepoaikasäädöstä joudutaan usein venyttämään, jotta päästään turvaparkkiin (etenkin yötauolle). Erinäisin asein on kuljettajia ja autoja ryöstetty. Ryöstäjät eivät himoitse aina lastia, vaan haluavat autojen tietokoneet ja puhelimet. Monessa autossa on läppäri, jolla lähetetään ajoraportit ja rahtikirjat. Sinne tulevat sähköpostiin myös muut asiakirjat ja kuskeilla älypuhelimet. Usein autossa on myös digikamera. Sillä ei oteta maisemakuvia ja kaveri tai bilekuvia, vaan ennen taukoa (lyhyt tai pitkä) auto kuvataan. Tauon jälkeen auto tarkastetaan ja kuvataan muutokset eli rikotut sinetit, kilpien puuttumiset, rätin viillot, jne. Kuvat ovat osoituksena ryöstöstä tai sen yrityksestä. Usein se on pakollista ja vakuutusyhtiöt vaativat todisteet. Rosvoille kelpaa kaikki helposti realisoitavaa.

Konginkankaan onnettomuuden jälkeen on raskasliikenne ollut silmän alla. Kukaan ei puhunut sen bussin kuljettajasta. Ajoaika on vuorokaudessa yhdeksän tuntia ja pari kertaa viikossa saa sen tunnilla ylittää. Yhtäjaksoinen ajoaika saa olla neljä ja puolituntia, jonka jälkeen on paussi pidettävä. Kun tiimalasi kertoo kolmivarttisen tauon koittaneen, ei aina ole mahdollista päästä ajoajan puitteissa oikeaan rahtiparkkiin, vaan silloin on pysähdyttävä siihen mihin se on mahdollista. Silloin keitellään kahvit ja luetaan netistä uutiset, viestitellään kavereille, jne. Jos taas löytyy oikea taukopaikka, niin aika menee leppoisasti kollegojen kanssa jutustellen. Tämä on toki riippuvainen kuljettajan kielitaidosta.

Kun tiimalasi kertoo päivittäisen ajoajan päättyneen, on kuljettajan etsittävä paikka seuraavan viidentoista tunnin ajaksi. Vaikka Suomessa on tiuha huoltoasemaverkosto, joissa on rahtiparkit ja niissä yleisesti on kameravalvonta, ei sinne aina pääse ajoajan puitteissa. Suomi on vielä lintukoto ja levähdyspaikka pysäköinti onkin jo kielletty, niin tästä syystä ajoaikaa joudutaan hieman venyttämään myös täällä. Ruotsissa on siirrytty jo aidattuihin, vartioituihin ja maksullisiin pysäköintipaikkoihin. Manner-Euroopassa ne ovat sääntö. Maksun suuruus vaihtelee muutamasta eurosta muutamaan kymppiin. Sen pohjana on vietetty aika, vartioinnin ja palvelujen taso.

Pitkän matkan kuljettajat eivät pääse yöksi kotiin vaikka Pia ja SKAL tätä ajavat. Hilpeää oli kuulla kuljettajan kertomus, jossa kotiin olisi ollut vartin ajomatka, mutta kun vuorokautinen ajoaika oli täynnä poliisi pysäyttäessä, niin levolle oli viereiselle huoltamolle jäädä. Kaikki vain vartin vuoksi.

Pitkän matkan kuljettajat eivät pääse neljänkymmenen viiden tunnin viikkolevolle kotiin. Nämä vietetään tavallisesti turvaparkeissa tai suurten yritysten järjestämissä rahtiparkeissa (tällaisesta kerroin 2011 rekkaretkeltämme). Kuljettajien täytyy keksiä ajanvietettä, sillä kuorma-autossa on tuo ajopiirturi ja sen puitteissa et voi irrottaa peräkärryä ja lähteä katselemaan nähtävyyksiä, viettämään aikaa rannalle tai elokuviin. Tavallisemmin järjestetään kuljettajien bileet, jossa jokainen tuo jotain syötävää ja juotavaa. Kesäisin pidetään grillibileitä ja talvisin ahtaudutaan jonkun kabiiniin bilettämään. Onneksi on vielä netti eli tarjolla on musiikkia ja elokuvia.

Työ ei todellakaan ole maanantaista perjantaihin, kahdeksasta kuuteentoista ja kotona puoli viisi. Rahtarin työ on hieman elämäntapaintiaanin hommaa ja siinä eivät kaikki kestä. Yllättäen heillä on myös perhe-elämää. Nykyisin on onneksi paljon yhteydenpitoon tarvittavia välineitä, mutta kyllä kotiin pitää välillä päästä. Jokainen ammatti muovaa ihmistä, joten kun olen yhteydessä puolisoon (livenä tai muutoin), niin rekkajuttuja kuuntelen. Puolisoni joutuu kuuntelemaan taksijuttuja, mutta oikein odottaa, kun kerron taksihuumoria, joka syntyy keskusteluista ihmisten kanssa. Tämä saattaa olla rasittavaa toiselle, jos puolison ammatti on täysin erilainen. Toisen poissaoloon on myös totuttava. Pitkänmatkan jälkeen on pyykkivuori myös melkoinen, vaikka monissa taukopaikoissa voit hieman pyykkiä pestä.

Minulle oli antoisa kokemus Rekkaretki, jossa sain tutustua puolisoni työhön konkreettisesti. Suosittelen teille, jotka olette ottaneet riskin ja rakastunut rekkakuskiin. Asuin kopissa, söin kupista ja kusin renkaaseen. Itselleni oli yllätys, kuinka nopeasti neljä ja puoli tuntia meni. Ehkä kuljettajalle yksin ollessaan aika menee hitaammin.

EU:n tomppelit, ottakaa nyt järki käteen. Lainsäädännön 12. artiklaa ei voi käyttää kuin tarvittaessa. Ajo- ja lepoaikasäädöstä on pakko rikkoa, sillä turvaparkki on usein ainoa paikka, johon voit pysäköidä. Jos et sitä tee, olet vastuussa lastista, sillä sitä usein edellytetään.  Huomioikaa tämä.

Sakot saat, jos ajo- ja lepoaikasäädöstä rikot ja sakko on kuljettajakohtainen. Kolme sakkoa ja lisenssi lähti lomille. Puolisoni sai yhden sanktion ajo- ja lepoaikasäädöksistä. 1200 euroa. Kaksi tuntia ylitettyä aikaa, jotta pääsee turvaparkkiin. Pia kertoi kirjoituksessaan tuon eli rangaistus on tuntuva.

Alunperin ajo- ja lepoaikasäädöksen laatimisen syynä olivat yleiset aikarajoitukset työn tekemisestä, mutta nyt tästä on tullut raaka rasite. Tiimalasi kertoo, mitä sinun on tehtävä. Väsyttääkö? Tiimalasi kertoo sinun viettäneen viidentoista tunnin tauon ja se sisältää uniajan. Nyt olet pirteä kuin peipponen, sanoohan laki näin ja olet nukkunut. Ihmisen vuorokausirytmi on erilainen ja toiset tarvitsevat unta paljon tai hieman, joillekin päiväunet ovat tarpeen. Toisen ihmisen vireystila on korkeampi kuin toisen ja sekin riippuu kokemuksista. Vireystilaa laskevat monet asiat ja se näkyy toimissa. Nukuitko huonosti, syystä tai toisesta, jopa kolmannesta? Oliko vuorokausirytmillesi epätavallinen aika nukkua tai herätä? Koskee jokaista ammattia.

Joskus kuitenkin tuntuu siltä, että isoja autoja pelätään ja siksi tuo laki on tehty. Yleisesti rahtivaunun aiheuttamat onnettomuudet ovat vähäisiä. Niistä uutisoidaan helposti, mutta onnettomuuden syynä on tavallisesti siviiliautoilija.

Itse en rahtivaunua aja ja kun on puolison kertomuksia kuunnellut, niin ajo- ja leposäädöksiä tule ehdottomasti muuttaa. Minä ainakin toivon, että puoliso saa ajaa turvaparkkiin

Vaara vaanii varomatonta

Nyt on ollut mediassa useita kirjoituksia pääosin Itäblokin maiden kansalaisten tekemistä ryöstöistä. Näistä on jo mediassa poliisi varoitellut kansalaisia monin eri ilmiöin.

Näitähän jo huhtikuussa käsittelin otsikolla Kevät toi muurarin. Palauttaakseni mieleenne aiheen autolla liikkuvat, joilla on tapana huitoa apua tarvitsevana ja sitten pyydellään koruja vartaan rahaa polttoaineeseen. Käytös on hyvinkin aggressiivista ja naapurissamme Ruotsissa ovat ottaneet jo ampuma-aseet käyttöön. Moottoriteitten rampeilta ja levähdyspaikoilta heidät myös löytää. Olen jopa kuullut tapauksia, joissa tällainen henkilö on vaarasta piittaamatta hyökännyt ajoradalle käsiään heiluttamaan.

Halailijat ovat yksi ryhmä, jonka mukaan lähtevät korut ja kellot. He vaanivat tavallisesti vanhuksia, pyytäen neuvoa, opastusta tai apua ja siitä kiittävät halaamalla ja samalla lähtee korut.

Nyt poliisi on mediassa varoittanut työpalveluita tarjoavista ulkomaalaisista. Näitä asvaltti- ja kivimiehiä liikkui jo viime suvena. Nyt varoitettavien lista jatkaa kasvamistaan. Työn laatu on heikko tai sitten rahaa pyydetään etukäteen tarvikkeisiin ja kadotaan.

Varokaa siis vaaraa ja luottakaa vain suomalaiseen Y-tunnuksella varustettuun, hyvämaineiseen yrittäjään/yritykseen. Suomalainen työ on kalliimpaa, mutta huonon työntekijän saa vastuuseen.

Jos näet tuollaisia yllämainittuja, niin ottakaa hyvät ihmiset rekisteritunnus ylös. Älä anna tuntemattoman lähestyä itseäsi tai koskea matkatavaroihisi. Seuraa ympäristöä, jos huomaat ylläkuvattua toimintaa, niin puutu siihen ja yritä saada tuntomerkit.

Ilman sinun valppauttasi ei näitä ikinä saada kiinni ja vastaamaan teoistaan.

Turvallista kesää!

Juokse poika juokse

On taas lehtien sivut julmaa luettavaa, sillä artikkeleissa on ollut tekstiä ryöstöistä, joita tehtailevat lapset. Tätä esiintyy runsaasti pääkaupunkiseudulla, mutta pienimuotoisena myös muualla. Tyypillisesti ryöstö tehdään keskellä kirkasta päivää, tyyliin isku tai potku ja ryöstetään rahat ja tavarat. Erästä artikkelia lukiessani kiinnitti huomiota se, että haastateltavien nimistä ei yksikään löydy almanakan nimipäiväluettelosta, sen paremmin suomen- kuin ruotsinkielisten nimien joukosta. Ainoa haastateltu nimi löytyi tuosta luettelosta, mutta hän oli uhri.

Ryöstäjiä saadaan harvoin kiinni ja herää epäilys, että heitä suojellaan jollain tavoin. Ei siis hämmästytä tämän yhden haastatellun lausunto lainkaan: "Tiedän uhreja ja tekijöitä".  Ryöstöjä tehtailevat ovat pääsääntöisesti maahanmuuttajia, jotka ovat kopioineet amerikkalaisten gettojen jengien toimintatavat. Samalla lailla ovat lapset jengiytyneet Suomessa. Jengit taistelevat keskenään ja tehtailevat rikoksia.

Pääosin uhrit ovat saman ikäisiä lapsia, mutta tekijät ottavat uhrikseen myös vanhempia. Erikoiseksi nämä ryöstöt tekee se, että ryöstetty ei välttämättä ole mitään arvokasta. Esimerkiksi tämä lehden sivulla ollut teksti: "Esimerkkinä poliisi mainitsee kuusi 15-vuotiasta tyttöä, jotka pahoinpitelivät Helsingin asema-aukiolla naisen, kun tämä ei suostunut antamaan ostamaansa hampurilaista tytöille. Nuoret yrittivät myös anastaa naisen käsilaukun, ennen kuin sivulliset estivät ryöstön. Nainen joutui sairaalahoitoon".

Näyttää vahvasti siltä, että rikoslakimme on jälkeen jäänyt, sillä poliisi ei voi mitään alle 15-vuotiaille rosvoille, jotka eivät ole rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan. On korkea aika muuttaa lakia, jotta lapsillekin saadaan rikosoikeudellinen vastuu, sillä tänä päivänä kuulee luvattoman usein lapsen suusta: "Et sää voi mulle mitään, mää oon alle 15". Lapset tietävät hyvin oikeutensa, mutta velvollisuuksia ei. On aika opetella sekin.

Britanniassa lakia muutettiin sen jälkeen kun kaksi isompaa lasta surmasi pienemmän lapsen. Tarvitaanko myös meillä kuolonuhri ennen kuin herätään todellisuuteen?