Nuorison väkivaltarikollisuuden kasvu

Pari viikkoa sitten poliisi julkaisi tiedot nuorten tekemistä väkivaltarikoksista, jotka ovat nousseet etenkin alaikäisillä. Alle viisitoista vuotiaiden tekemät väkivaltarikokset ovat nousseet vuodesta 2015 peräti 43 %. Uutena ilmiönä on myös tullut mukaan alistusta tai nöyryytystä sisältäviä videotallenteita.

Nuorten ja lasten väkivaltateoissa korostuvat suuret kaupungit ja maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret. Väkivalta ja ryöstöt kohdistuvat toisiin lapsiin ja nuoriin. Mukana ryöstöissä on myös myyntitilanteet, joissa myydään esimerkiksi sähkötupakkia.

Poliisi toi esille myös lastensuojelusta karkumatkalla olevat lapset ja nuoret. Nämä hatkalaiset ovat sekä tekijöitä että uhreja. Varsinkin tytöt ovat alttiita seksuaaliselle hyväksikäytölle. Poliisin mukaan hatkat ottavat nuoret pääsevät helposti sijoituspaikastaan poistumaan. Poliisi esittikin näille lapsille ja nuorille suljettua laitosta ja mielestäni se oli tervetullut ajatus. Suljetussa laitoksessa pitäisi olla mahdollisuus sekä päihdekatkoon että mielenterveyden palveluihin.

Moni hatkalainen kun on päihteiden väärinkäyttäjä ja hatkamatka tarjoaa rajattomasti päihteitä. Hatkassa myös mahdollistuu rikoksen teko, sillä rahantarve ei lakkaa.

Nöyryytys- ja alistusvideoissa korostuu väkivallan uhalla tai väkivaltiasesti viedyt vaatteet ja kengät. Teot tehdään myös porukalla. Osa on löyhiä kaveriporukoita, mutta osassa on tunnistettavissa olevia jengiytymisen piirteitä. Moni myös kantaa teräasetta mukana ja perustelu tälle on oma turvallisuus. Kuvattuja videoita myös levitetään laajasti ja uhrin kärsimys jatkuu kauan.

Lastensuojelun työntekijöitä en syytä, sillä asianajajien ja poliitikkojen toimet ovat vieneet heiltä kaikki toimintamahdollisuudet pois. On vain velvollisuuksia, mutta ei oikeuksia. Lapsilla ja nuorilla on pelkkiä oikeuksia, mutta ei minkäänlaisia velvollisuuksia.

Olen myös miettinyt paljon lasten ja nuorten pahoinvointia. En ole keksinyt yhtään yksiselitteistä syytä siihen. Onko osittain syynä kännykät, jotka tuntuvat hallitsevan lasten ja nuorten elämää liikaa. Onko vanhemmuus kateissa ja rajat jääneet asettamatta. Vaatiiko yhteiskunta ja media liikaa lapsilta ja nuorilta, jolloin ahdistutaan paineista.

Nuori murhaaja

Nuorten tekemät vakavat väkivaltarikokset ovat olleet julkisuudessa nyt muutamia kertoja. Viimeisin tapahtui perhekodissa, jossa nuoret pojat surmasivat työntekijän. Miksi?

Onko lasten oikeudet viety jo liian pitkälle? On tavallista, että nuori sanoo tekosen tehtyään, että et voi tehdä minulle mitään, sillä olen alle viisitoista. He tietävät oikeutensa todella tarkasti, mutta velvollisuuksia heillä ei mielestään ole tai niistä on perinjuurin hämärä käsitys.

Lasten suojelussa on perin juurin ristiriitainen tilanne. Vanhempien oikeus lapseensa säilyy vaikka kaltoin kohtelu on päivittäistä (muistammehan Erikan traagisesti päättyneen elämän liekin). Lapsi ja nuori voi terrorisoida perheen elämää vuosia, mutta apua saa huonosti ja tilanne on lopulta sellainen, että lapsi/nuori on liukunut jo normaalin yhteiskunnan ulkopuolelle rikoksineen, rötöksineen ja kemikaaleineen.

Kun tällainen nuori sitten sijoitetaan, niin sopeutumattomuus yhteiskuntaan suuntautuu henkilökuntaan. Tapauksia on kuultu paljon, mutta valitettavasti uutiskynnyksen ylittää vain murha. Sama ilmiö on lasareetti maailmassa, sillä väkivaltaa esiintyy paljon, mutta oikeuteen ne eivät päädy.

Oikeasti ihmettelen tätä tilannetta, sillä jos lyöt toista nokkaan torilla, niin olet syyllistynyt pahoinpitelyyn, mutta jos tinttaat laitoksessa, niin tintattu ei ole ymmärtänyt potilaan/asiakkaan käyttätymisen syitä ja johtoporras kertoo tintatulle ammatitaidon päivittämisestä. Jos tintattu haluaa oikeutta, niin joudut sitä hakemaan yksin, sillä työnantajan mielestä kyseessä on vain normaaliin potilaaseen tai asiakkaaseen liittyvä kohtaaminen, jossa työntekijä ei ole ammattitaitoisesti osannut suhtautua haasteelliseen tilanteeseen.

Lastensuojelupaikkojen kokemuksia minulla ei ole, mutta keskusteluja heidän kanssaan senkin edestä ja tilanne ei poikkea lasareettimaailmasta lainkaan. Täten ei hämmästytä lainkaan Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtajan Hanna Heinosen vähättelevä kommentti, sillä se on toisinto lasareettimaailmasta. Meillä kun oli tapana puhua epätyötapaturmasta, sillä eihän tapahtuma ollut mikään työtapaturma, sillä olemmehan kutsumusammatissa ja silloin ei voi olla työtapaturmaa, sillä olemme kutsumuksesta ja Jumalan armosta valinneet ammatin, jossa pyytettömästi autamme kärsiviä lähimmäisiämme.

Kun näitä nuorten tekemiä tapauksia ajattelee, niin päädyn jälleen rakastamiini aivoihin ja niiden toimintaan. Aivokuori kehittyy kahteen kymmeneen kuuteen ikävuoteen asti (keskiarvio) ja etenkin otsa lohkon osalta, joka säätelee käyttäytymistämme. Täten lapsen ja nuoren impulsiivinen käyttäytyminen on normaalia. Usein ajatellaan, että kaikki käyttäytymisen tavat ovat opittuja, mutta näin ei todellisuudessa ole. Geenipaletissa saamme paljon muutakin kuin isin nenän, äidin suun, mummon kädet, vaarin korvat, ja sekalaisen kokoelman perinnöllisiä sairauksia, jne.

Tästä esimerkkinä taas kerron, jo aikasemminkin kirjoittamani tapauksen. Kansalainen nousi kyytiin ja kertoi määränpään. Matkan aikana soi puhelin ja kansalainen keskusteli ex-puolisonsa kanssa nuorukaisen tekosista (pahoinpiteli kumppaninsa ja hajotti asunnon). Puhelimesta kuulin kovaäänisen sanonnan, jossa ex-puoliso ei ymmärtänyt tuollaista käytöstä asioiden käsittelyssä. Kansalainen muistutti, että isoisänsä käyttäytyi samalla tavalla. Puhelun päätyttyä kansalainen ihmetteli, että mistä nuori on tuon tavan oppinut, sillä isoisä oli kuollut jo paljon ennen nuoren syntymään ja kukaan muu suvusta ei tuolla tavalla ongelmia ratkonut.

Mietin vakavasti sitä, että pitäisikö sijoitettaville nuorille tehdä riski analyysi, kuten vangeille, ennen sijoitusta ja karsia sieltä pois ne, joiden sijoittuminen yhteisöön on huonoa ja mahdollisuudet tulevaisuudessa elää normien mukaan heikot. Täten olisi paremmat mahdollisuudet heille, joilla on eväitä ratkoa elämän lankasykeröä nätiksi villa paidaksi. Tämä siksi, että on tunnettua, että joukossa tyhmyys tiivistyy.

Osanottoni surmatun työntekijän läheisille ja työtovereille.

Perheväkivalta

Nyt on ollut paljon puhetta ja kirjoituksia Helsingissä tapahtuneessa lapsen murhassa, jonka tekijänä on isä ja hänen naisystävänsä. Nämä uutisoidut tapahtumat ovat jäävuoden huippu. Ikäväkseni on todettava, että perheväkivalta on luvattoman yleistä.

Kun puhutaan perheväkivallasta, niin ilmenemismuotoja on useita. Ruumiillinen väkivalta jättää näkyvät merkit, mutta henkinen ei. Nyt on ollut otsikoissa myös äitinsä hylkäämän vastasyntyneen lapsen, joka oli isänsä hoteissa neljä kuukautta ja päätyi lasareettiin hyvin huonossa kunnossa. Hänet sijoitettiin sijaisperheeseen ja nyt hänet ollaan karkottamassa Ruotsista Ranskaan biologiselle äidilleen.  Lapsi ei osaa sanaakaan ranskaa, mutta ranskan passi on biologisen äidin pohjalta.

Minulle herää suuri kysymys, että miksi adoptio- tai sijaisvanhemmuuteen haluavat henkilöt laitetaan syvälliseen testaukseen, jossa syynätään koko elämä, jotta he tavoitteeseen pääsisivät ja saisivat luoda lapselle turvalliset elinolosuhteet. Jos olet kykenevä äitiyteen tai isyyteen ei sinulta kukaan kysele oikeutustasi. Olit sitten alkoholisti, narkkari, tms. on sinulla oikeus saada lapsi siihen maailmaan, jota edustat. Lasareetissa olemme nähneet tämän, syntynyt lapsi huutaa vieroitusoireissaan. Äiti on käyttänyt mitä sattuu ja lapsi kärsii.

Tapahtumien pohjalta on herännyt keskustelu lastensuojelusta. Lasta ei kuunnella ja oikeuskäytännössä lapsen todistaja lausunto jätetään huomioimatta alaikäisyyden vuoksi. Yllä mainitussa tapauksessa on myös kirjoitettu, että lapsi on oirehtinut siitä, että hänet palautetaan vanhemmilleen. Olisiko aika herätä todellisuuteen?

Minulla oli vanhemmat, vaikka vuorotyötä tekivätkin. Aina saatoimme turvautua heidän apuunsa. Heiltä sain neuvoja, ohjeita ja opastusta. Katson nyt asiaa vanhempana, mutta he lopettivat jopa koulukiusaamiseni. Isä ja Äiti ovat lapselle tukipylväät, mutta jos heistä ei ole siihen,  tulisi mielestäni lapselle tarjota koti, jossa turvallisuus olisi taattu.

Palataan lastensuojeluun ja sen tukitoimiin. Olen katsellut Kakola ohjelmaa ja minulle heräsi kauhea kokemus tämän ohjelman pohjalta. Yksi poika sanoi, että hänellä on ollut kaikki auttajat, mutta ei yhtään ihmistä. Hän kertoi, että hänen sellikaverinsa oli hyvä. Oliko tämä sellikaveri ensimmäinen oikea ihminen hänelle?  Jos näin on, niin lastensuojelu on tässä maassa hungillolla.

Kirjoitin jo aiemmin tästä aiheesta, ei enää toivottu. Herää kysymys, miksi ei saa vuokrata kohtua, jotta saisit tuottaa jälkikasvun, jota oikeasti rakastat ja siitä huolehdit? Miksi lapsettomuushoidot loppuvat kun täytät neljäkymmentä?

Isänä annat mikroskooppilla nähtävän alun ja äitinä noin nuppineulan pään kokoisen alun. Muutamassa viikossa aluista muotoutuu ihminen ja olette hänen elämästään vastuussa koko loppu elämänne.  Olisiko lakiin säädettävä pykälä, jotta vanhemmuus olisi mitätöitävä epäpätevien vanhempien varalta.

Nyt on mediassa esitetty kynttilän sytyttämistä yhden lapsen muistolle. Minä sytytän kynttilän jo tänään kaikille lapsille, jotka ovat jääneet kärsimään pahoinpitelyjen ja henkisten kärsimyksien vuoksi.

Tämä kynttilä on heille kaikille.