Aiheittain

torstai 25. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 viimeinen luukku

Palataan vielä hetkeksi Tonttulaan ja eilisillan tapahtumiin.

Tonttu Kotitonttu kotiutui hieman ennen aamu kahta ja siirtyi pikaisesti saunan lämpöön ystävänsä Tonttu Tohvelon kanssa. Tonttu Kotitonttu kertoi, että Australia on iso maa, mutta lasten jouluilo on kaikkialla samanlainen.

Näitkös kengurun, kysyi Tonttu Tohvelo ja viskasi lisää vettä kiukaalle. Kyllä näin, sanoi Tonttu Kotitonttu ja otin paljon valokuvia, jotka voidaan saunan ja ruokailun jälkeen katsella.

Kunnollisen saunomisen jälkeen ystävykset siirtyivät joulupöydän antimia nauttimaan. Oli monenlaista herkkua. Keskustellessa ja napostellessa vierähti tiima jos toinenkin. Lopulta ryhtyivät kuvia katsomaan ja niistä vielä puhelemaan, joten vasta aamutuimaan tontut menivät unten maille. Mitään kiirettä ei enää ole ja yhteinen puurojuhla alkaa vasta iltapäivällä.

Miten sujui Sofia mummun ja Milla tyttösen joulu?

Siitä kertoi Tonttu Tohvelolle serkkunsa, joka asustaa vakituisesti Korvatunturilla. Milla oli usein vanhemmilleen puhunut Sofiasta ja tunsivathan Millan vanhemmat Sofian, joka asui samassa rivitalossa, mutta sen toisessa päässä ja he päättivät kutsua Sofian jouluaterialle. Milla hämmästyi kun Sofia tuli sisään, mutta vanhempansa kertoivat kutsuneet hänet ja siitä oli Milla iloinen.
He nauttivat yhdessä aterian ja Sofia kutsui heidät seuraavana päivänä luokseen torttukahveille.

Joulupukki piipahti Millan kotona ja Milla sai lahjaksi toivomansa vauvanuken. Joulupukki ojensi paketin myös Sofialle, joka hämmästyneenä sen aukaisi. Tämä on samanlainen kuin kadonnut rasiani, hän sanoi ja pieni kyynel vierähti poskelleen. Milla huokasi, Voi kuinka kaunis. Hän kertoi Sofialle, että hän oli kirjoittanut joulupukille sinun kadonneesta rasiasta. Kiitos Milla, sanoi Sofia.


Hyvää ja Rauhaisaa Joulua!

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 kahdeskymmenesneljäs luukku

Tonttu Tohvelo heräsi taasen myöhään ja valmisti aamiaisen. Nyt on jouluaatto ja sytytti kynttilät joulukuuseen. Lämmitti sitten padan ja myöhemmin kiukaan. Pyysihän Tonttu Kotitonttu saunan, kunhan lahjojen jaosta pääsee.

Tonttu Tohvelo nautti iltasella jouluisia ruokia ja odotti ystävänsä kotiutumista. Illan aikana Tonttu Tohvelo kävi myös tapaamassa Tonttu Höyry Ratakiskoa sekä Tonttu Kutterinpurua ja vei heille pienet paketit.

Saatte huomenna kuulla, mitä tapahtui tarinan pää- ja sivuhenkilölle. Sillä silloin aukeaa se vihonviimeinen luukku.


Hyvää joulua kaikille.

tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 kahdeskymmeneskolmas luukku

Tonttu Tohvelo heräsi myöhään, sillä Tonttu Kotitontun lähdettyä Korvatunturille, oli innostunut lukemaan Raideliikenteen historiaa Tonttulassa ja äkkiäkös hyvän kirjan kanssa vierähtää useampi tiimallinen.

Aamiaisen jälkeen hän ryhtyi koristeita laittamaan ja tietenkin jyvälyhde linnuille kelopuun oksille. Häntä yhä harmitti, että tuikut oli väärin sijoittanut ja kaunis kelopuu oli vaurioitunut. Joulukuusen hän toi sisälle ja koristeli sen, mutta kynttilät syttyisivät vasta aattona.

Koska Tonttu Kotitonttu oli siis Korvatunturilla, niin Tonttu Tohvelo kävi koristelemassa myös ystävänsä kodin. Hän kun tiesi jo vanhastaan, miten ystävänsä kotinsa koristeli. Olihan Tonttu Kotitontun mukava tulla kotiin, kun joulu olisi myös hänellä valmiina. Itse kun ei ehtinyt, sillä kutsu tuli nopeasti, eikä siihen ollut osannut varautua.

Homman hoidettuaan oli ilta jo pitkällä. Puhelin soi ja soittajana oli Tonttu Kotitonttu. Miten siellä on päivä mennyt, hän kyseli. Tonttu Tohvelo kertoi, että oli koristellut kotinsa ja sinunkin. Mikä on tilanne Korvatunturilla, kysyi Tonttu Tohvelo. Kiitos, että koristelit kotikoloni, sanoi Tonttu Kotitonttu ja jatkoi, täällä on työt hyvällä mallilla eli lentokoneet on jo lastattu, samoin muutama reki. Viimeinen työnjohdollinen palaveri on tunnin kuluttua ja sitten maate, sillä herätys on aikainen. Minä lähden Australiaan ja siellä en ole ennen käynyt. Olisi kiva nähdä oikea kenguru.

Vau, huudahti Tonttu Tohvelo ja jatkoi, otithan kameran mukaan. Tahtoisin nähdä sieltä kuvia. Kyllä otin, sanoi Tonttu Kotitonttu. Tulen kotiin myöhään yöllä, joten lämmittäisitkö saunan, sillä arvioitu saapumisaika kotiin on noin kello kaksi aamuyöllä.

Toki lämmitän ja onneksi tänään nukuin pitkään, joten valvominen onnistuu, totesi Tonttu Tohvelo.


Miten sujuu jouluaatto ja saako Sofia ystävän?

maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 kahdeskymmenestoinen luukku

Tonttu Tohvelon kello oli soittanut aikaisin aamulla, sillä hänellä oli tärkeä tehtävä tänään. Aamiaisen nautittuaan hän suuntasi kellarilleen. Tonttu Tohvelo oli vielä eilisiltana soittanut Tonttu Jauhopeukalolle ja pyytänyt kuljetusapua, sillä laatikot piti saada koululle, jossa jouluruokien jakelu Tonttulan väelle alkoi.

Tonttu Tohvelo ja Tonttu Jauhopeukalo ynnä Tonttu Kotitonttu alkoivat lastata laatikoita rekiin ja sitten matkaan, kohti koulua. Suureen saliin oli jo tuotu pasteijat, piparit ja vielä saapuivat laatikot. Monenlaiset paistit olivat myös pöydillä. Tonttu Lohipyrstö oli tuonut erilaisia kaloja ja Tonttulan Vihannes erilaisia kasviksia. Kuten monet muutkin.

Kukin Tonttulan talous sai valita, mitä ottivat, sillä tonttuperheilläkin on omat traditionsa ruokien suhteen. Tonttu Tohvelo otti pienen pussin pasteijoita sekä pipareita. Otti myös hanhipaistin ja loimulohta sekä suolasikakkaa ja kraavattua ahventa. Etikkasäilykkeitä myös ja erityisesti Tonttu Tohvelo tykkäsi rapeasta salaatista ahven voileivällään. Tomaattia myös, sillä se antaa väriä.

Kun jakelu oli tehty, niin koulun juhlasali hiljeni, melkein, sillä sinne saapuivat Tonttu Suopayrtin johdolla koulun parkettikosmetologinen osasto, jotka siivosivat salin. Ylihuomenna on puurojuhla ja sali oli kuntoon saatettava.

Tonttu Tohvelo ja Tonttu Kotitonttu saapuivat kotikoloilleen einesten kanssa. Ne kumpikin kylmään laittoivat. Yhdessä he tarkastivat vielä repun, jotta kaikki tavarat olisivat paikoillaan.
Otetaanko varaslähtö, sillä sinun on jo tänään suunnattava matkaan, totesi Tonttu Tohvelo. Minä teen ruuat ja sinä kokoat viimeiset tavarat.

Tonttu Kotitonttu saapui ystävänsä luokse ja tuoksu oli huumaava. Tonttu Tohvelo oli keittänyt perunoita ja raastanut kaalia, jonka seuraksi oli ripotellut sulatettuja puolukoita. Laatikot oli lämmitetty ja pöydässä oli ahventa ja lohta ja silakkaa sekä hanhenpaistia. Soosiakin oli Tonttu Tohvelo tehnyt ja ei kun ääntä kohti.

Tonttutoverukset nauttivat hartaudella hyvästä ruuasta ja puhuivat pitkään veturivanhuksesta. Onko kello jo noin paljon, huudahti Tonttu Kotitonttu ja jatkoi, nyt äkkiä hakemaan tavarat ja rautatieasemalle.

Pikaisesti tonttukaverukset hakivat repun ynnä pussitetun juhlapuvun ja riensivät kiireen vilkkaa asemalle. Juna oli jo valmis lähtöön ja Tonttu Kotitonttu nousi kyytiin. Aamulla hän olisi Korvatunturilla ja saamassa ohjeet.


Junan lähdettyä talsi kotikololleen Tonttu Tohvelo ja toivoi, että ystävänsä retki sujuu hyvin.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 kahdeskymmenesensimmäinen luukku

Tänään otetaan rennosti, tuumasi Tonttu Tohvelo aamiaista syödessään. Pakettitalkoot ovat kyllä mukavat, mutta käy ihan työstä. Häntä mietitytti eilinen sekaannus ja mietti, että toivottavasti muut laatikot ovat sisällöltään oikeat. Olisihan se hassua, jos Jesse, Jokioisista saa toivomansa tennismailan sijaan paistinpannun.

Tonttu Tohvelo mietti, että mitä ajattelee Sofia, kun lahjarasian saa, sillä hän oli nähnyt kuinka Tonttuisi Jäkälä ja Tonttu Kutteripuru olivat käärineet rasian lahjapaperin kätköihin. Aatoksissaan lähti sitten käymään Tonttu Kotitontun luona. Jos vaikka pelattaisiin jotain, tuumasi Tonttu Tohvelo.

Naapurissa olikin täysi tohina päällä ja Tonttu Tohvelo kysyi syytä moiseen. Tonttu Kotitonttu kertoi, että hän lähtee aattona lahjojen jakoon. Tonttu Tohvelo sanoi, eihän me olla vuorossa tänä vuonna. Kyllä kai muistat, että minä olen tänä vuonna varatonttulistalla ja korvaan Korvatunturin vakiväkeä, sillä yksi tonttu on sairastunut, muistutti Tonttu Kotitonttu.

Tuon unohdin tykkänään, huokasi Tonttu Tohvelo ja kysyi avun tarvetta valmisteluihin. Toki apu kelpasi, sillä mukaan tarvittavia asioita oli useita, sen muistivat molemmat edellisiltä keikoilta. Luonnollisesti tontun juhlapuku piti olla siivossa kunnossa. Juhlapuku harjattiin ulkona ja jätettiin narulle tuultumaan. Voi itku, huokasi Tonttu Kotitonttu, sillä havaitsi tallukkaan pohjan pahoin kuluneen. Sitä hän ei ollut huomannut itsenäisyyspäivän juhlaan pukeutuessaan.

Suutari Tonttu Saappaanvarsi oli lähtenyt sukuloimaan Norjan Huippuvuorille, joten nyt ovat kalliit neuvot tarpeen. Tonttu Tohvelolla oli erikokoinen jalka, joten hän ei voinut lainata omiaan. Juhlapuvun tallukkaista oli oikeat määräykset, joten nyt piti löytää oikean kokoiset tallukkaat.

Heitetään tuo kysymys nyt hetkeksi syrjään ja kerätään muut tarvikkeet kasaan, niin meillä jää enemmän aikaa tallukkaiden etsintään, totesi Tonttu Tohvelo. Selvä pyy, sanoi Tonttu Kotitonttu. Ensin otettiin kartat esille, sitten varavaatteita, termospullot ja eväsrasiat, ym. pientarvike, joita ilman ei tule toimeen. Kun tavarat olivat kasassa, niin kaverukset lähtivät tallukkaita etsimään.

He kiersivät kysymässä apua monilta tahoilta, mutta oikeaa tallukasta ei löytynyt. Tonttu Kotitonttu alkoi itkeä, sillä niin ohutpohjaisissa tallukkaissa ei pärjää. Mylläri Tonttu Jauhopeukalo huomasi kaverukset matkallaan puodista myllylle ja kysyi syytä kyyneliin. Kaverukset kertoivat tilanteen ja kuinka toivoton oli ollut etsintä. Tonttu Jauhopeukalo sanoi, olisitte tulleet suoraan luokseni, sillä onhan Tonttu Saappaanvarsi serkkuni ja jätti minulle avaimen tallukkavarastoon, jos hänen matkansa aikana tulee tarvetta jalkineille.


Yhdessä he menivät varastolle ja Tonttu Jauhopeukalo kysyi Tonttu Kotitontulta vaadittavat tiedot ja katsoi suuresta kirjasta oikean mittaiset tallukkaat. Hyllyrivi P, III hylly, osasto K 6, luki kirjassa ja sinne tontut suuntasivat. Ei mennyt kuin hetki, niin Tonttu Kotitontun sylissä oli ihka uudet, oikean kokoiset ja sääntöjen mukaiset tallukkaat.

lauantai 20. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 kahdeskymmenes luukku

Tonttulan väki oli jo varhain aamulla saapuneet koululle, sillä tänään oli kaikki lahjat oltava pakattuina. Lahjakääröt kuljetuslaatikoineen pitää saada ilta kuuteen mennessä kuljetusvalmiuteen.
Tällöin saapuisivat naapurikunnan, Ahkiolan tontut kuljettamaan lahjat Korvatunturin varastoon, josta ne aattona lähtevät matkaan ympäri maailman.

Työ sujui ripeästi vaikka uusia lahjoja saapui pakattavaksi, liki jatkuvalla syötöllä. Koulun rehtori Agricola kuulutti radion välityksellä, että ruokasalissa on ateriatarjoilu. Ryhmät A ja C ruokailevat klo 12 alkaen, ryhmät B ja E klo 12.30 alkaen ja ryhmät D ja F klo 13 alkaen. Kuljetusryhmät voivat aterioida, kuljetusten sallimissa rajoissa. Kahvitarjoilu on klo 15-16. Muistakaa, että paketointi ja kuljetustiloihin ei viedä aterioita.

Vuoroin kävivät tontut syömässä, joten paketointitalkoot jatkuivat keskeytyksettä. Samoin kävi kahvitarjoilun.

Iltapäivällä huomasi yksi kuljetustonttu, että nyt ei ole kaikki niin kuin pitää. Hän kutsui rehtorin paikalle. Ahkiolan Kuljetuksen johtaja Tonttu Vauhtisuksi oli vihainen, miten tämä on mahdollista, messusi hän. Samassa kuljetuslaatikossa, päällimmäisenä oli nimittäin paketit Lisalle Berniin ja Lisalle Bergeniin.

Kuka on moisen huolimattomuuden takana, meuhkasi Tonttu Vauhtisuksi. Rehtori Agricola rauhoitteli kuljetuksen johtajaa ja alkoi selvittää tapahtunutta. Tonttu Tohvelo ja Tonttu Kotitonttu olivat myös paikalla, sillä he olivat tuomassa juuri suurta ja painavaa lahjaa kuljetuslaatikkoon. Nyt huomasi Tonttu Kotitonttu syyn sekaannukseen.

Hei, syy on tuossa; hihkaisi Tonttu Kotitonttu ja osoitti kuljetuslaatikon osoitetarraa. Tarra oli oudosti kiinni ja kuljetuksen johtaja ryhtyi tarkastelemaan sitä. Havaittiin, että siirrettäessä laatikoita oli Sveitsin tarran päälle siirtynyt Norjan tarra, joka löytyi paikaltaan, ilman tarraa.
Kuljetuksen johtaja pahoitteli sanojaan, mutta sanoi sitten alaisilleen, että tarkastavat kaikkien laatikoiden tarrojen pysyvyyden.

Ruokasaliin vietiin molemmat laatikot ja pöydille tyhjennettiin niiden sisältö ja alkoi uudelleen lajittelu, joka saatiin tehtyä juuri ennen määräaikaa. Työ ei ollut helppo, sillä kuljetuslaatikot ovat isoja, pyörällisiä vaunuja.


Kun Norjan ja Sveitsin laatikot vielä saatiin kyytiin ja lastiruuman ovet suljettiin, huokasivat kaikki helpotuksesta. Nopeasti tonttujoukko keräsi paperit, pakettikortit ja nauhat talteen. Kotimatkalla sanoi Tonttu Tohvelo Tonttu Kotitontulle, miten olisi, kelpaisiko sauna tämän päivän päätteeksi. Kyllä kiitos, vastasi Tonttu Kotitonttu.

perjantai 19. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 yhdeksästoista luukku

Tänään on monta tointa hoidettavaksi, tuumasi Tonttu Tohvelo, aamupuuroaan lusikoidessa. Pakettitalkoot alkavat vasta iltapäivän puolella, sillä aiemmin sovitut tontut tuovat lahjalaatikot koulun juhlasaliin.

Tonttu Tohvelo vei matot ulos ja ravisti ne ja laittoi narulle tuulettumaan. Samoissa puuhissa oli myös naapurinsa Tonttu Kotitonttu. Hetken turisivat ja muistelivat eilistä juhlaa. Lähdetään siinä yhden tietämillä, jos sinulle sopii, sanoi Tonttu Kotitonttu ja sehän Tonttu Tohvelolle sopi.

Seuraavana oli vuorossa pölyjen pyyhkiminen tasoilta ja lopulta lattian puhdistus. Vietyään matot takaisin lattialle, ripusti ulko-oveen vielä kauniin kranssin, jonka ennen lumien tuloa oli tehnyt ja sen kylmäkellarissa säilyttänyt. Nyt kello oli jo niin paljon, että tonttukaverukset lähtivät kohti koulua.

Siellä oli runsaasti väkeä ja siirtyivät tontut pöytien ääreen. Työ tehtiin parityönä siten, että pari kävi luettelosta katsomassa kenelle ja millainen lahja sekä kuittasivat sen. Toinen haki lahjan ja toinen taiteili korttiin nimen sekä lisälapulle (napataan pois myöhemmin) oikean osoitteen. Toinen paketoi lahjan, kiinnitettiin nimikyltit ja yhdessä vietiin oikeaan kuljetuslaatikkoon.

Kuljetuslaatikkoja oli yhtä useita kun on kaupunkeja kyliä, ajan vieriessä täyttyivät kuljetuslaatikot ja tuontilaatikot tyhjenivät. Toki tontut välillä kävivät koulun keittiössä nauttimassa syötävää ja juotavaa. Juhlasaliin ei asiaa ollut eväiden kanssa. Noloahan olisi joulukukin antaa lahja, jos siinä kahviroiskeita olisi tai rasvainen sormenjälki.


Ilta oli jo pitkällä, kun kaverukset palasivat kotikoloihinsa. Makeat olivat haukotukset molemmilla. Hyvän yön toivotukset vaihdettiin ja kumpikin meni kotiin. Huomenna jatkuu, tuumasi Tonttu Tohvelo, iltapalaa haukatessaan.

torstai 18. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 kahdeksastoista luukku

Tonttukaverukset Tonttu Tohvelo ja Tonttu Kotitonttu riensivät kiireesti, aamiaisen jälkeen, veturihallille. Tonttu Höyry Ratakisko tutki ensin irrotettua ovea ja totesi alareunan pahoin lahon vaurioittamaksi. Tarvitsee uuden alapuun ja mahdollisesti myös toisen sivustan, totesi vanha junamestari, mutta sen sanokoon tarkemmin puuseppämestari.

Pojat vievät oven puuseppämestari Kutterinpurun luokse, mutta sanoi hän, tuo ovi saa nyt odottaa hieman, sillä lahjoja on vielä tekemättä. Juho Jäkälä on nyt lippaan teon ohella valmistanut lukemattomia lahjoja lapsille ja nyt saatte osallistua tähän työhön. Onhan jouluun enää muutama päivä.

Millisentti Mitta saapui myös paikalle, kuultuaan Tonttu Höyry Ratakiskolta, että junan vaunun ovi tulee kunnostukseen. Mitä, missä, miten, kuinka voin auttaa oven kuntoon saamisessa, hihkuin tonttutyttönen.

Hän sai kuulla, että ovi saa odottaa, sillä joulun lahjat on ensin tehtävä. Surullisena katsoi Millisentti Mitta ovea, mutta huomasi sitten kauniin rasian ja kysyi, kuka tuon on tehnyt. Tonttu Tohvelo kertoi, että Tonttuisi Jäkälä on sen tehnyt, puuseppämestari Tonttu Kutterinpurun avulla.

Voi, kuinka kaunis ja samettipohja vielä, huokasi Millisentti Mitta. Tuollainen lahjan tahtoisin minäkin saada, kuinka kuviot tuollaiset aikaan saadaan, kysyi hän. Nyt ovelle saapui useita tonttuja ja työn touhuun ryhtyivät.

Verstaalle kertyi monta muuta tonttua ja aloittivat veistotyön. Syntyi lumilautaa, slalom-suksea, skeittilautaa, murtomaa suksea, noppaa ja pelilautaa. Noppia tarvittiin paljon, sillä moni sitä toivonut ynnä peli sitä vaati, vaikka netistä monet löytyivät. Useat kuitenkin somessa haastoivat ystävät kylään ja pelaamaan, haasteeseen kuului, että ota oma noppa mukaan.

Nico Muuramme, Espoosta, toivoo viittä noppaa, kauhistui Millisentti Mitta ja kysyi, mihin noin monta noppaa tarvitaan. Tonttu Kotitonttu kertoi, että peliin tarvitaan viisi noppaa, joiden pisteluvulla saadaan erilaisia arvoja ja sen mukaan pisteitä. Nyt sitten sorvaamaan ja veistelemään, hinkui Millisentti Mitta ja kysyi Tonttu Kotitontulta, opetatko pelin myös minulle. Mutta miten saadaan pelimerkinnät tehtyä.

Tonttu Tohvelo sanoi, että A. P. Kirjasin, on painanut pelikupongit. Pelataanko erä, sanoi Tonttu Tohvelo. Kiinni veti, sanoi  Millisentti Mitta ja niin pyörähtivät nopat, juuri valmistuneet. Vieressä yskähti Tonttuisi Jäkälä, te leikitte vain, vaikka lasten lahjat ovat vielä vaiheessa. Nyt töihin, tai tästä ei ikinä valmista tule.

Millisentti Mitta, kysyi sitten asiallisesti, kenelle on tuo kaunis lipas? Se lahja on ja hyvästä sydämestä pyydetty, sanoi Isitonttu Jäkälä.

Seitsemän päivää on vielä jäljellä tai enää

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 seitsemästoista luukku

Tonttukaverukset Tonttu Tohvelo ja Tonttu Kotitonttu riensivät kiireesti, aamiaisen jälkeen, veturihallille. Tonttu Höyry Ratakisko tutki ensin irrotettua ovea ja totesi alareunan pahoin lahon vaurioittamaksi. Tarvitsee uuden alapuun ja mahdollisesti myös toisen sivustan, totesi vanha junamestari, mutta sen sanokoon tarkemmin puuseppämestari.

Pojat vievät oven puuseppämestari Kutterinpurun luokse, mutta sanoi hän, tuo ovi saa nyt odottaa hieman, sillä lahjoja on vielä tekemättä. Juho Jäkälä on nyt lippaan teon ohella valmistanut lukemattomia lahjoja lapsille ja nyt saatte osallistua tähän työhön. Onhan jouluun enää muutama päivä.

Millisentti Mitta saapui myös paikalle, kuultuaan Tonttu Höyry Ratakiskolta, että junan vaunun ovi tulee kunnostukseen. Mitä, missä, miten, kuinka voin auttaa oven kuntoon saamisessa, hihkuin tonttutyttönen.

Hän sai kuulla, että ovi saa odottaa, sillä joulun lahjat on ensin tehtävä. Surullisena katsoi Millisentti Mitta ovea, mutta huomasi sitten kauniin rasian ja kysyi, kuka tuon on tehnyt. Tonttu Tohvelo kertoi, että Tonttuisi Jäkälä on sen tehnyt, puuseppämestari Tonttu Kutterinpurun avulla.

Voi, kuinka kaunis ja samettipohja vielä, huokasi Millisentti Mitta. Tuollainen lahjan tahtoisin minäkin saada, kuinka kuviot tuollaiset aikaan saadaan, kysyi hän. Nyt ovelle saapui useita tonttuja ja työn touhuun ryhtyivät.

Verstaalle kertyi monta muuta tonttua ja aloittivat veistotyön. Syntyi lumilautaa, slalom-suksea, skeittilautaa, murtomaa suksea, noppaa ja pelilautaa. Noppia tarvittiin paljon, sillä moni sitä toivonut ynnä peli sitä vaati, vaikka netistä monet löytyivät. Useat kuitenkin somessa haastoivat ystävät kylään ja pelaamaan, haasteeseen kuului, että ota oma noppa mukaan.

Nico Muuramme, Espoosta, toivoo viittä noppaa, kauhistui Millisentti Mitta ja kysyi, mihin noin monta noppaa tarvitaan. Tonttu Kotitonttu kertoi, että peliin tarvitaan viisi noppaa, joiden pisteluvulla saadaan erilaisia arvoja ja sen mukaan pisteitä. Nyt sitten sorvaamaan ja veistelemään, hinkui Millisentti Mitta ja kysyi Tonttu Kotitontulta, opetatko pelin myös minulle. Mutta miten saadaan pelimerkinnät tehtyä.

Tonttu Tohvelo sanoi, että A. P. Kirjasin, on painanut pelikupongit. Pelataanko erä, sanoi Tonttu Tohvelo. Kiinni veti, sanoi  Millisentti Mitta ja niin pyörähtivät nopat, juuri valmistuneet. Vieressä yskähti Tonttuisi Jäkälä, te leikitte vain, vaikka lasten lahjat ovat vielä vaiheessa. Nyt töihin, tai tästä ei ikinä valmista tule.

Millisentti Mitta, kysyi sitten asiallisesti, kenelle on tuo kaunis lipas? Se lahja on ja hyvästä sydämestä pyydetty, sanoi Isitonttu Jäkälä.

Seitsemän päivää on vielä jäljellä tai enää

tiistai 16. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 kuudestoista luukku

Aamutoimet suoritettuaan, valmistautui Tonttu Tohvelo lähtemään takaisin junahallille. Mennessään hän poikkesi kysymään Tonttu Kotitontun vointia, joka ilmoitti voivansa jo kokolailla hyvin, joten kaverukset kävelivät hallille.

Tonttu Höyry Ratakisko oli jo heitä odottamassa ja antoi pojille ohjeen nostaa ovi pois saranoiltaan. Sen tehtyään kaverukset ruuvasivat saranat irti ja huomasivat, että ruuvit olivat kovin ohuiksi käyneet. Tonttu Höyry Ratakisko sanoi, että tämän jälkeen on syytä tarkastaa kaikkien ovien saranoiden kiinnitys, erityisesti ulko-ovet.

Vanha mestari kehotti poikia veistämään puutappeja ruuvien reikiin, jotta uusille ruuveille saataisiin tukeva sija. Pojat veistelivät ja kun työ oli valmis, niin kuumennettiin hieman pihkaa liimaksi. Puutapit pyöritettiin sulassa pihakassa ja vasaroitiin ruuvien tekemiin reikiin.

Ovesta irrotettiin myös kahvat ja lukko. Tonttu Höyry Ratakiskon ohjeiden mukaan pojat avasivat lukon ja puhdistivat sen sekä kahvojen liitospinnat. Saranoiden liitospinnat puhdistettiin myös. Vielä rasvat paikoilleen ja osat hallin hyllylle odottamaan oven valmistumista.


Myös toinen ulko-ovi näytti huonosti kiinnitetyltä ja se sai saman toimenpiteen. Nyt oli jo ilta pitkällä, joten Tonttu Tohvelo totesi, että nyt on aika lähteä kotiin ja huomenna viedään ovi puusepän verstaaseen.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 viidestoista luukku

Aamupuuroaan syödessä, mietti Tonttu Tohvelo, että miten voidaan tehdä samanlainen lipas, jonka Mauri veisti Sofia morsiamelleen 75 vuotta sitten. Millainen kuvio siinä oli ja minkä kokoinen oli lipas? Hän päätti lähteä käymään Tonttu Kutterinpurun luona, sillä ei ollut eilen tavannut uudelleen Tonttuisi Jäkälää.

Matkalla hän pohti, että taitaa Tonttuisi Jäkälällä olla paljon puhumista Tonttu Kutterinpurun kanssa, sillä olihan Tonttuisi Jäkälä mestari sorvaaja ja puuseppä. Perillä hän koputti oveen ja astui sisään. Hei, huikkasi Tonttu Tohvelo. Tonttu Kutteripuru toivotti Tonttu Tohvelon tervetulleeksi ja totesi, ettei sinua ole hetkeen täällä näkynyt, joko on puuhommat mielestä haihtuneet. Eivät varsinaisesti ole, mutta ajattelin erikoistua junatöihin, sanoi Tonttu Tohvelo. Ei huono idea lainkaan, sillä onhan Höyry Ratakisko jo vanha, eikä työlle ole jatkajaa, tuumasi Tonttu Kutterinpuru ja jatkoi, mutta puuhommia tarvitset siinä työssä, sillä vaunut ovat puurakenteisia.

Tonttu Tohvelo kertoi aamuiset mietteensä ja Tonttu Kutterinpuru purskahti nauruun ja sanoi, Minun veljeni toimi TES:n hommissa ja hän sattui työreissulla kerran piiloutumaan Maurin verstaaseen, missä hän tuota lipasta veisteli. Muistivihkoonsa kuvauksen kirjoitti ja minulle kuvan piirsi, kun arveli sen minua kiinnostavan. Toki kuvio oli minulle tuttu, mutta mieluusti katselen myös muiden veistäjien töitä.

Tonttu Tohvelo katsoi höyläpenkin päällä olevia osia, jotka oli hiottu siististi ja niihin oli loveukset tehty yhteen liittämistä varten. Tonttuisi Jäkälä piirsi kuvioita yhdelle palasista. Tonttu Kutterinpuru kertoi, että oli pyytänyt Jäkälältä apua, sillä hänen näkönsä ei ole enää entinen ja noin tarkkaa työtä hän ei pysty tekemään.

Tonttuisi Jäkälä selvitti innoissaan Tonttu Tohvelolle, että aikoi sorvauksen lisäksi opetella erikoispuusepäksi ja Tonttu Kutterinpuru on lupautunut minua opettamaan. Lippaita olen ennenkin tehnyt, mutta tällainen lovileikkaus on minulle uutta tapaa koristella lippaita.

Tonttu Tohvelo kysyi Tonttu Kutterinpurulta, että voisiko vielä jatkaa puuhommien opiskelua. Haluaisin kuitenkin ensin tutustua junaan ja sen vaunuihin kunnolla, jotta tiedän mitä taitoja tarvitsen. Kaikki puuhommat ovat tähdellisiä, sillä vaunuihin on käytetty monta erilaista tekniikkaa ja olet puuhommissa vielä alkutaipaleella, totesi Tonttu Kutterinpuru ja jatkoi; Sen tiedän, että yksi vaunun ovi on laho alaosastaan ja se olisi pikemmin uusittava. Sen saat noutaa tänne verstaalle ja aloittaa sen kunnostamisen.

Tonttu Tohvelo oli innoissaan. Nyt pääsen työhön junavanhuksen avuksi ja sellainen on hyväksi junalle, josta toivon iloa monille, julisti Tonttu Tohvelo, mutta ryhtyi nyt hiljaa katsomaan, kun Tonttuisi Jäkälä alkoi veitsellä leikata puusta pois hyvin pieniä palasia. Kuvio alkoi muotoutua puun pintaan ja samalla kuunteli vanhan mestaritontun antamia ohjeita veistäjälle.



Voi kuinka kaunis, huokasi Tonttu Tohvelo, kun palanen oli valmis. Hän kysyi vanhalta mestaritontulta, että koska voisi oven tänne tuoda. Tonttu Kutterinpuru kertoi, että tässä menee nyt vielä pari päivää, joten sinulla on hyvää aikaa irrottaa ovi ja tuoda se tänne. Junahallilla voit irrottaa jo saranat ovesta ja tarkastaa kiinnitysten sekä saranoiden kunto.


Tehkää te rauhassa lipasta, niin minä menen Tonttu Höyry Ratakiskon luokse ja aloitan oven ehjäyksen, sanoi Tonttu Tohvelo, huikkasi hyvästit ja lähti kohti junahallia, jonka vieressä vanha junamestari asui.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Joukukalenteri 2014 neljästoista luukku

Tonttu Tohvelo voi jo paremmin ja aamupalan jälkeen käveli kylän puotiin, ruokakomeroaan täydentämään. Puodissa oli paljon väkeä ja suunnaton puheensolina. Mitä on tapahtunut, kysyi Tonttu Tohvelo.

Puodin pitäjä ja mylläri, Tonttu Jauhopeukalo kertoi, että Korvatunturille saapuneiden kirjeiden joukossa oli hyvin erikoinen lahjapyyntö. Pieni ihmislapsi Milla, joka on kirjeen kirjoittanut, on esikoululainen ja hän toivoo Sofialle ystävää sekä uutta puulipasta.

Tonttujen Eritysselvitysosasto (TES) on tehnyt esiselvitystä ja Millan päiväkodin ja esikoulun yhteydessä on vanhusten päiväkerho. Siellä hän on tutustunut Sofiaan, joka on 94-vuotias rouva. Sofia asuu omassa kodissa ja hänen puolisonsa on kuollut. Nyt hän on yksinäinen vanhus.

Sofian puoliso oli ollut puuseppä, joka oli veistellyt puusta vaikka minkälaisia esineitä. Sofia oli kertonut Millalle, saamastaan korulippaasta, jonka Mauri oli kauniisti puuleikkauksin koristanut ja saanut sen kihlajaislahjaksi. Se oli kuitenkin aikojen saatossa kadonnut.

Voi Sofia rukkaa, huokasi Tonttu Tohvelo ja jatkoi, monta on yksinäistä ihmissuvussa. Näin on, sanoi Tonttu Jauhopeukalo ja lisäsi, että Tonttulan väeltä pyydetään lisäapua lippaan suunnittelemiseksi ja tekemiseksi, sillä Korvatunturilla ei enää ole erikoispuuseppä.

Hei, oletteko kaikki unohtaneet puuseppä Tonttu Kutterinpurun, joka on varsinainen velho puuta käsittelemään vieläkin vaikka ikätonttu jo onkin, hihkaisi Tonttu Tohvelo. Selvä pyy, sanoi Tonttuisi Jäkälä ja lähti viemään viestiä Tonttu Kutterinpurulle.

Katsotaan vielä sitä Millan kirjeestä otettua kopiota.



Hieno on kirjoitus lapselta, totesi Tonttukoulun äidinkielten opettaja Tonttu Kirjasin. Samaa mieltä oli Tonttulan Sanomien päätoimittaja Tonttu A. P. Kirjasin. TES:n väki oli selvittänyt, että Sofia oli toiminut kansakoulun opettajana ja Millaa ohjasi kirjoituksen harjoittelussa.


Kaveria Sofialle, miten sellaisen järjestää. Tätä pohtivat tontut ja ryhtyivät miettimään lahjan ensimmäistä osaa. Pohtivat myös, että miksi pieni lapsi pohtii yksinäisyyden peikkoa.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 kolmastoista luukku

Tonttu Tohvelo heräsi ja huomasi voivansa paremmin. Hän päätti keittää aamupuurot ja mehut valmiiksi. Kun pöytä oli katettu, niin Tonttu Kotitonttukin oli jo jalkeilla ja myönsi voivansa paremmin kuin eilen.

Aamiaisen jälkeen tonttukaverukset ryhtyivät tutkimaan vanhaa kirjaa. Se näytti olevan täynnä luetteloita, nimiä ja päivämääriä. Käsiala ei ollut hääppöistä ja kielikin kovin oli vanhaa. Keneltä voisimme kysyä tästä kirjasesta, pohti tonttukaverukset.

Tonttu Kotitonttu sai idean, soitetaan Tonttu Ikiroudalle ja ei kun tuumasta toimeen. Kuultuaan tonttukaverusten kertomuksen, ei hän aikaillut vaan saapui paikalle. Katseli pitkään kirjaa ja totesi, nyt tiedän mikä tämä on. Tämä on Tonttulan väkikirja, jossa monia luetteloita.

Osaatko tuota lukea, kysyi Tonttu Tohvelo. Heikosti, mutta osan saan selvää, vastasi Tonttu Ikirouta. Mitä tuossa lukee, kysyi puolestaan Tonttu Kotitonttu ja osoitti otsikkoa. Siinä lukee Tontulas wäkikiria, ladinut Mathias Agricola anno domini MCLXVIII, kertoi Tonttu Ikirouta. En ymmärtänyt tuosta mitään, totesi Tonttu Kotitonttu. En minä liioin, huokasi Tonttu Tohvelo. Sama nykykielellä eli Tonttulan väkikirja, laatinut Mathias Agricola, armon vuonna 1568, selvitti Tonttu Ikirouta.

Tämä on sellainen kirja, että on se syytä näyttää rehtori Tonttu Agricolalle. Taitaa laatija olla sukua hänelle, tuumasi Tonttu Ikirouta ja soitti rehtorille. Rehtori tulikin pikaisesti ja tutki kirjaa. Kyllä, tämä on esi-isäni laatima kirja, jossa kerrotaan Tonttulan kaikki suvut ja niiden jäsenet, viljelysmaista, kalastuksesta, ym. elinkeinoista, kertoi Tonttu Agricola.


Saisinko tämän kirjan lainaksi, niin joulun jälkeen tutkisin sitä tarkemmin, omasta kirjastosta en tuota painosta ole löytänyt, kysyi rehtori. Tonttu Kotitonttu antoi tietenkin luvan, sillä kiinnosti tuo kirja häntäkin. Voisitko opettaa minua lukemaan tuota vanhaa kieltä, hän kysyi rehtorilta, joka myöntyi mieluusti opetustoimeen. Sovittiin, että vuodenvaihteen jälkeen aloitetaan tutkimaan ja lukua harjoittamaan.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 kahdestoista luukku

Saatuaan hoivaa ja juotavaa ynnä syötävää, oli aamulla Tonttu Tohvelon olo jo hieman kohentunut. Yskitti ja aivastutti yhä edelleen, mutta olo oli helpompi. Pakkaskolosta oli ottanut poimimiaan jäätyneitä karviaisia ja niitä imeskeli kipeää kurkkua helpottamaan. Päälle kuumaa mehua.

Ystävänsä Tonttu Kotitonttu oli myös sairastunut ja hänelle vei karviaisia ja mehua. Nyt podemme yhdessä, totesi Tonttu Tohvelo ja sohvalle makuulle kävi. Ystävykset nauttivat seurasta ja napostelivat jäisiä marjoja ynnä kuumaa mehua.

Olo oli molemmilla heikko, mutta torkahdusten välissä puhuivat tulevaisuuden suunnitelmista. Veturivanhus veti puoleensa molempia ja toivoivat siitä näyttävyyttä kylälle. Voihan siitä tulla vaikka mitä, tuumivat kaverukset.

Tonttu Kotitontun nukahdettua, huomasi Tonttu Tohvelo kaverinsa kirjahyllyssä vanhan kirjan; Tonttulan Rautateiden Historia. Sen hän otti esiin ja palasi taas sohvalle. Mielenkiintoinen oli kirja ja valotti rautatiehistoriaa maassamme. Tonttulaan tuli ensimmäinen kiskovaunu jo 1820 ja vanha veturi on vasta vuodelta 1927. Kaunis se kuinkin on.

Nukahti Tonttu Tohvelo ja unta näki vanhan junan menosta ja asemista kauniista. Hän hätkähti  hereille Tonttu Kotitontun kovaan yskään. Itsekin oli heikkovointinen, mutta lähti keittämään mehua, sillä apua oli saanut hänkin.

Tonttukaverukset yhdessä nauttivat kuumaa mehua ja katselivat kirjaa. Tonttu Kotitonttu muisti saaneensa kirjan vaariltaan, joka kondyktoorina toimi Tonttulassa. Junamiehiä olemme molemmat, joten kun toivumme, niin nopeasti Tonttu Höyry Ratakiskon luokse.

Potiessaan tontut huomasivat myös toisen vanhan kirjan. Sivut olivat hauraita ja kieli vanhaa. Tästä täytyy kysyä, totesi Tonttu Kotitonttu.

Sivuun siirsivät vanhan kirjan ja ryhtyivät iltapalan tekoon. Syödessään marjapuuroa he miettivät kirjan ikää ja tarinaa sen.


Levolle taas, sillä tauti, lenssu on parannettava, tokaisi Tonttu Tohvelo ja yöksi jäi ystävänsä soffalle.

torstai 11. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 yhdestoista luukku

Ätsui, ätsii ja köh, köh voihki vuoteessaan Tonttu Tohvelo, sillä lenssuviirus oli iskenyt. Eilen mäkeä laskiessaan oli muutama tonttu myös aivastanut ja pöpön voittokulku jatkui. Voi kauhistuksen kanahäkki, kaverin kanssa piti mennä Tonttu Höyry Ratakiskon luokse tänään, vaikeroi Tonttu Tohvelo ja uudelleen nenänsä niisti.

Olo oli surkea, mutta keittiöön laahusti tonttu poloinen. Ei mieli tehnyt puuroa, ei maitoa, ei mitään. Soitti sitten kaverilleen ja naapurilleen Tonttu Kotitontulle. "Minä kovin (ätsii) lenssuinen. Voitko kertoa Tonttu (köh, köh) Ratakiskolle, etten (ätsiiiiiii) tulemaan.".

Tonttu Kotitonttu totesi, että nyt petiin ja sukkelasti. Ilmoitan kyllä Tonttu Höyry Ratakiskolle, siitä älä huolehdi ja tulen pian kurkkaamaan. Voi älä tule tai itsekin taudin saat, sanoi Tonttu Tohvelo köhien, mutta luuri oli jo hiljennyt.

Tonttu Tohvelo laahusti takaisin petiin peiton alle. Köhi, aivasti, niisti ja oli täysin voimaton. Kuuli oven aukeavan ja puhkesi köhisemään, sisälle älkää tulko tai taudin saatte. Sisälle kuitenkin saapui Tonttulan kunnan terveydenhoitaja Tonttu Sammalrikko ja lausui hän, oletko riittävästi nestettä nauttinut?

Ei maistu mikään, sanoi Tonttu Tohvelo ja yski taas. Vai niin, tokaisi Tonttu Sammalrikko ja suuntasi keittiöön. Tonttu Sammalrikko totesi hiljaa mielessään Tonttu Tohveloa tutkittuaan; nenä niistämisestä on punainen ja iho rikkoutunut, kurkku punainen, rinta rohisee, ei hyvältä näytä, tohtorille soitan. Hän tonttu poloisen oloa alkoi helpottaa, kun tohtoria odotti. Laukustaan hän kaivoi yrttejä ja ne hienoksi hieroi ja laittoi veden kuumenemaan.

Ensin kyllä juotavaa, hän totesi ja keitti kuumaa kaakaota. Sen sai Tonttu Tohvelolle hiljaa juotettua. Ovelta kuului taasen kopinaa ja kunnanlääkäri Tonttu Rohtorautayrtti saapui kotikoloon. Köhimisen ääntä seuraten, saapui hän potilaan luo. Koskas tauti alkoi ja mikä on vointi tontun, kysyi tohtori ja Tonttu Tohvelo yritti kertoa, että yöllä ja heikko on, kaiken köhimisen ja aivastelun välissä.

Tohtori tutki ja totesi taudin tavalliseksi lenssuksi, jota puoli kuntaa nyt potee. Hoidoksi lepoa, riittävästi juotavaa ja syödäkin on hyvä hieman, kuumetta voi yrttiteellä alentaa, kipeää kurkkua voi hoidella vuoroin kylmällä vuoroin kuumalla syötävällä/juotavalla, sanoi tohtori ja riensi seuraavan sairastavan luokse.

Terveydenhoitaja Tonttu Sammalrikko uudelle potevalle apua antoi, tohtorin ohjeiden mukaan. Hän keitti kuumaa mehua ja soseutti jäisiä karpaloita, yrttiteen laittoi hautumaan. Tonttu Tohvelon auttoi istumaan ja kehotti vuoron perään syömään karpalososetta ja juomaan mehua. Juohan vielä tämä yrttitee, sanoi Tonttu Sammalrikko ja Tonttu Tohvelo sen hörppi kera korpun.


Nyt peitteen alle ja tässä sinulle voidetta nenänpieliin laitettavaksi, sanoi Tonttu Sammalyrtti. Hän peitteli tonttu poloisen ja valot sammutti lähtiessään toiseen kotikoloon, sairastuneen luokse apuansa antamaan.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 kymmenes luukku

Tänään taidan tehdä joulukortit ja tervehdykset kirjoittaa myös kaukaisemmille sukulaisille ja tuttaville, tuumasi Tonttu Tohvelo ja ryhtyi listaamaan tarvittavia välineitä. Lyijykynä ja teroitin, pahvia ja sakset sekä värikynät.

Kovin taitava ei Tonttu Tohvelo piirtäjänä ollut, mutta hyödynsi muita taitojaan. Pahvista leikkasi kuusipuun ja värillä valkoisella oksat kuorrutti. Punaisella värillä muutaman omenan pienen oksille laittoi.

Kortin alareunaan vielä tervehdyksen kirjaili. Monta meni tiimaa, ennen kuin kaikki kortit tehty oli ja kuoriin sujautettu ynnä osoitteet kirjoitettu. Tonttu Tohvelo nousi ylös ja venytteli. Hauskaahan tämä on, mutta jäykistyy kun paikoillaan vain istuu. Hän keräsi tarvikkeet pois ja päätti, nyt ulos sivakoimaan pois jäykkyys ja kankeus lihaksista.

Tonttu Tohvelo otti sivakat esiin ja lähti hiljakseen hiihtelemään. Tunturin rinteelle päästyään, hän huomasi siellä monta tuttua. Eilinen leipomistalkoot olivat monen saanut ajattelemaan päivää ulkosalla. Riemua riitti tunniksi pariksi, kun tonttuväki ulkoilusta iloitsi.


Reippailun jälkeen hiihteli kotiin ja iltatoimet suoritti. Nättejähän noista tuli, tuumasi Tonttu Tohvelo makeasti haukotellen.


tiistai 9. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 yhdeksäs luukku

Tänään soisin kaiken sujuvan hyvin, tuumasi Tonttu Tohvelo, aamupuuroaan lusikoidessa. Eilen oli jo hän kassiin kaikki tykötarpeet laittanut ja kun oli puurokipponsa pessyt, valmistautui lähtöön.

Ystävänsä ja naapurinsa Tonttu Kotitontun kanssa lähtivät kohti koulua sivakoimaan. Matkalla pohtivat eilistä ja olivat tyytyväisiä, että asioihin selvyys saatiin. Taidanpa erikoistua junatontuksi ja kysyä Tonttu Höyry Kiskonpätkältä koulutuksesta, sanoi Tonttu Tohvelo.

Koululla oli jo paljon väkeä ja pöytien siirto varastosta juhlasaliin alkanut. Sivakat seinää vasten ja työntouhuun, totesi Tonttu Kotitonttu. Rehtori Agricola ja emäntä Tonttu Manteli muistivat Tonttu Tohvelon idean piparitalkoissa, joten yksi suuri pöytä vietiin keittiön puolelle.

Keittiössä emäntä Tonttu Mantelin johdolla ruskistettiin jauhelihaa, siivottiin kalaa, keitettiin riisiä ja kananmunia pasteijoita varten sekä soseutettiin luumuja torttuja varten. Eilisaamuna, ennen kunnanjohtajan palopuhetta, olivat koulun keittiön henkilökunta ja apuväki tehneet taikinat valmiiksi.

Tontturouvat Jäkälä, Tunturipuro, Mitta ja Kaarna toivat jauhot ja taikinat juhlasaliin. Paikalle saapuneet alkoivat kaulia taikinaa ja tehdä ruutuja. Ruudunteko oli tonttulasten mieleen, sillä taikinapyörää saivat hekin turvallisesti käyttää. Tonttulapset Juuso Jäkälä ja ystävänsä Kalle Kaarna huristivat taikinapyörällä pitkin kaulittua taikinaa ristiin rastiin, mutta tähän huviin puuttuivat lasten äidit ja Tontturouva Kaarna sanoi, eihän tuolla tavalla tästä tule koskaan valmista, kun ensimmäistäkään neliötä synny. Nyt rauhoittukaa ja toimeen ryhtykää, muussa tapauksessa koti kutsuu.

Häpeissään pojat olivat ja anteiksi pyysivät äideiltään. Nyt alkoi syntyä poikienkin toimesta siistejä ja tasaisia neliöitä. Rehtori Agricola ja matematiikan opettaja Tonttu Kuusikulma kehuivat poikien tasasivuisia neliöitä. Kun taikinat oli kaulittu ja neliöitä vino pino, niin Tontturouvat Jäkälä, Tunturipuro, Mitta ja Kaarna toivat pöytään luumusoseen ja useita kulhoja pasteijan täytettä, jotka olivat huolellisesti jäähdytetty.

Tässä kohtaa saliin saapui Parkettikosmetologi Tonttu Suopayritti ja ilmoitti; Nyt kaikki ulos hetkiseksi happea haukkaamaan, niin me imuroimme jauhot varisseet pois lattialta. Tonttujoukko ripeästi poistui imuriarmeijan edestä ja pian olivat lattiat taas siivot ja turvaisat.

Nyt alkoi torttujen ja pasteijoiden teko ja pian täyttyi pelti jos toinenkin. Tonttukaverukset Tohvelo ja Kotitonttu kantoivat pellit keittiön puolelle paistettaviksi ja valmiit, jäähtynet leivonnaiset saliin pakkauspöydälle. Emäntä Tonttu Manteli kiitteli Tonttu Tohveloa idesta, että yksi pöytä keittiössä on kuumille pelleille.

Lopulta olivat leivonnaiset valmiita ja pakattuna kylmävarastoon vietäväksi. Toki talkoolaisille maistiaiset sallittiin ja emäntä Tonttu Manteli tarjoili kahvia, teetä, mehua ja maitoa palan painikkeeksi.


Paikat yhdessä siistittiin ja kotimatkalle lähtivät talkoolaiset. Hienosti kaikki meni, totesi Tonttu Tohvelo ja Tonttu Kotitonttu purskahti nauruun ja sanoi, muistat kai kun mekin taikinapyörällä huristettiin pitkin taikinaa. Makeat naurut saivat muistosta tuosta kaverukset.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 kahdeksas luukku

Tästä ei hyvää seuraa, ajatteli Tonttu Tohvelo lukiessaan Tonttulan Sanomia aamusella. Tonttulan kunnanjohtaja Tonttu Tuikitärkeä oli etusivulle määrännyt painettavaksi kutsun, jossa jokaisen Tonttulan asukkaan on saavuttava koulun juhlasaliin tänään klo 12.00.

Määrätyllä kellonajalla istuivat Tonttulan asukkaat koulun juhlasalissa. Puhujapöntössä seisoi tuimailmeinen kunnanjohtaja ja aloitti puheensa. Mikä häpeä oli eilinen päivä ja vielä arvovaltaisten vieraidemme läsnä ollessa. Miksi katosivat sähköt, hän messusi ja jatkoi, kuka on antanut luvan veturihuoltoon ja millä se on rahoitettu. Kuka on ohjannut varoja siihen. Häpeällistä oli myös, että vieraamme joutuivat kotimatkan taittamaan museoesineellä. Nyt tunnustakaa ja syypäät vastuuseen.

TSV:n johtaja Tonttu Revontuli nousi seisomaan ja lausui hän; Syy sähkökatkoon oli valtakunnan verkossa esiintyneessä vaiheviasta ja suurin osa pohjoisesta oli sähkötön. Vian paikallistaminen vei oman aikansa, kuten korjauskin. Tämän ilmoitti meille valtion sähköverkon tiedottaja. Arvoisa kunnanjohtaja, ei laitevikaan useinkaan kukaan syypää ole ja siksi aikaisemmat kunnanjohtajat ovat määränneet, ettei taloa saa rakentaa ilman takkaa ja jokaisessa kodissa on oltava varavalaistus.

Nyt puhkesi puhumaan Tonttu Höyry Kiskonpätkä ja loihi lausuman; Isoisäsi sun, edesmennyt kunnanjohtaja Valtteri Tuikitärkeä, on määräyksen antanut pitää kunnossa veturi ja vaunut sen, vaikka sähköjuna Tonttulaan tuli. Varmuuden varaksi ja Valtteri myös laittoi pykälän, jotta rahaa hieman on kunnostukseen ja polttopuuhun. Minä olen junaa kunnossa pitänyt ja kattilaa lämmittänyt, ettei piloille mene. Tämän kaiken olen tehnyt määräyksen mukaan.

Posket kiukusta punoittaen pomppasi ylös myös tonttutyttö Millisentti Mitta ja kädet puuskassa sanoi hän; Junaemäntänä matkan toimin, Tontturouva Kiskonpätkän ohjeiden mukaan. Vieraamme hyvin olivat iloisia ja muistelivat matkoja entisiä. Kehuivat hyvin pidettyjä vaunuja ja ihastelivat sen pintoja kiiltäviä. Heille kuumaa glögiä ja pipareita tarjoilin. Älä häpäise veturia vanhaa ja vaunuja sen.

Tonttu Tohvelo ja Tonttu Kotitonttu nousivat myös ylös ja ilmoittivat matkan sujuneen hyvin, Tonttu Höyry Kiskonpätkän antamien ohjeiden turvin. Raja-asemalla vieraat kiittivät kovin matkasta ja toivovat, että sen uusia vielä voisivat.

Ulkoa kuului auton hurinaa ja sisälle saapui pikalähetti, joka antoi kunnanjohtajalle sähkeen. Tonttu Tuikitärkeä avasi sähkeen ja luki sen. Posket häpeästä punoittaen hän lausui puhujapöntöstä käsin; En tehtävieni tasalla ole ollut ynnä itseäni ajattelin ja minun on nyt pyydettävä anteiksi teiltä kaikilta. Paremmin on minun nyt tutustuttava asiakirjoihin ja määräyksiin sen. Tämän sähkeen on lähettänyt Elf Stroom Hollannista ja kiitoksen suuren antaa juhlasta ja matkasta. Erityiskiitoksen saa junaemäntänä toiminut Millisentti Mitta. Apeana astui kunnanjohtaja pois puhujapöntöstä ja istui penkille.

Tonttu Ikirouta nousi puhujapönttöön ja sanoi; Sä suotta messusit Tonttu Tuikitärkeä. Kysyä olisit voinut, kuin asioiden laita on. Jokainen tonttu muodostaa lenkin ketjuun, myös sinä olet yksi lenkki sen. Heitä nyt häpeä pois hartioiltas, kun hienosti kaikki sujui. Koska päivä on jo pitkällä, niin viedään nyt vain penkit varastoon. Huomenna valmistellaan sitten leivontatalkoot.


Penkit vietiin pois ja Tonttulan väki yksi toisensa jälkeen lähti kotikoloihinsa. Tonttutyttö Millisentti Mitta pohti mielessään, joskos veturista vanhasta ja vaunuista sen saisi matkailuvaltin.

Roskajoukko

Itsenäisyyspäivän juhlat on juhlittu ja sen jälkipyykki on alkanut. Aiemmin kuokkavieraat, viime vuonna kiakkovieraat ja nyt luokkaretkeläiset protestoivat porvaristoa vastaan. Viimevuotinen vandalismi toistui, kuten ennustin ja tulee pahenemaan kuten Ruotsissa.

Luokkaretkeläisten, jotka paremmin tunnetaan viherpunamustaräkättirastaina ja joiden ajattelumaailmaa hallitsee yltiöhumanistinen pyhä kolminaisuus; Minä, Minun, Minulle. Luokkasotaa taas vastustettiin, mutta kukaan ei oikein tiennyt, että mitä luokkaa. Tämä toki on ymmärrettävää lapsilta, jotka eivät ole selvinneet edes apukoulun ekalta.

Lainaanpa luokkaretkeläisten sivustoa: "Rikkaiden mielestä kaikki lähtevät samalta viivalta takomaan omaa onneaan, olit sitten Eirasta tai Kontulasta.  Lähiönuoret, maahanmuuttajat, köyhät, opiskelijat ja sadattuhannet työttömät kuitenkin tietävät totuuden.".

Kyllä, kaikki lähtevät samalta viivalta, eikä asuinpaikalla ole mitään merkitystä. Kaikki riippuu vaan aivoista ja lahjoista ynnä tahdosta. Esimerkiksi Arvo Ylppö, joka syntyi maanviljelijä perheeseen, vanhemmille, joilla ei ollut lainkaan koulusivistystä, mutta tahtoa ja älliä sitäkin enemmän. Arvo-poika aloitti kiertokoulusta ja eteni älynsä ansiosta korkealle. Tänään on kaikilla peruskoulu, joka antaa samat eväät kaikille. Toiset oppivat käyttämään eväitä ja toiset ei.

Totuutta eivät he tiedä. Luettelossa mainitusta on ensimmäisenä lähiönuoret, jotka ovat osoittautuneet pääosin samanlaisiksi kuin 1918 tapahtumien pääpoppoo eli maalta kaupunkiin, leveämmän leivän toivossa saapuneet nuoret, jotka joutuivat kohtaamaan todellisuuden. Kun pyhä kolminaisuus ei toteutunut, niin rähinähän siitä syntyi.

Luonnollisesti listassa esiintyivät maahanmuuttajat. On kumma, kun heistä pieni osa oppii kielen nopeasti, kulttuurieroista huolimatta sopeutuminen yhteiskuntaan on joustavaa, koulunkäynti sujuu, työllistyvät ja osallistuvat erilaisiin toimiin. Suuri osa gettoutuu kielitaidottomina, sopeutumattomina, peruskoulu läpäisty säälivitosin ja työttöminä. Tämä suuri osa ei tunne totuutta.

Köyhät ynnä työttömät ja niitähän meillä on paljon. Mitäpä, jos tekisitte luokkaretken todellisiin roistojen kohteisiin. Kun ihminen joutuu työttömäksi tai talous notkahtaa sairauden vuoksi, on rahat vähissä. Kun rahaa tulee, niin ensimmäisenä miettii, ketä velkojaa lepyttää. Perusasiat eli sähkö, vesi ja terveydenhuolto on ensisijaisia, mutta ne ovat ottaneet käyttöönsä kovemmat aseet. Jos lasku oli myöhässä, niin tuli huomautuslaskusta pieni maksu. Nyt perintätoimistot kiskovat valtavia summia pienestäkin viivästyksestä ja köyhyysloukku puristuu yhä kireämmälle.

Mitä hyötyä oli tuosta vandalismista? Pienyrittäjien omaisuutta turmeltiin, tavallisen duunarin omaisuutta turmeltiin, jne. Tarkoitushakuisesti rikottiin tai sotkettiin. Nyt heidän köyhyys lisääntyy, sillä vakuutuksista katetaan kulut, kun tekijöitä ei todennäköisesti saada vastuuseen. Sitä myöten vakuutusmaksut taas kohoavat ja siitä maksaa tavallinen kansa.

Yöllä kuuntelin asiakkaiden mielipiteitä roskajoukon touhuista ja ideologiasta. Sitä ei ymmärtänyt vajaatyöllistetty rakennusmies, ei pikkujoulua ja samalla työpaikan hautajaisia viettänyt IT-ammattilainen, ei opiskelija käytännön ammattiin, ei työtön metallimies. Ilmeisesti luokkaretkeläisten totuuden tietävä opiskelija on humanistisen-, median-, taiteen- tai filosofian opiskelija. Tietäjä on varmaan samaa tasoa kuin tuo filosofian tohtori, joka arvonsa sai väittelemällä tohtorinhattunsa aiheella; Suomessa syntyneiden hevosten nimistö.

Hauskimmin asiasta lausui kansalainen, joka totesi, että heidän mielestään pitäisi hiirestä ilmoittaa eläinsuojeluun, kun hiirulainen yrittää lämpöisiin sisätiloihin ja hiirulle pitää saada lämmin pesä ja kotiruokaa.

Tahallisuudella ja tarkoituksella alkoi roskajoukko turmella yksityistä ja julkista omaisuutta. He kuitenkin hyötyvät lakiemme löyhyydestä ja tarkoin ovat sen lukeneet ja kaivaneet esiin sen porsaanreiät. Yöllä kuuntelin radio-ohjelmaa, jossa haastateltavana oli henkilö, joka toimii viron kielen tulkkina ja asiakaskunnasta 95 % on tulkkausta  tarvitsevia rikostutkintaan liittyviä. Hän haastattelussa sanoi hienosti: "Syynä on Suomen lainsäädännön löyhyys. Virossa yhdestä ryöstöstä saa kolme vuotta vankeutta. Suomessa voi ryöstellä useita kertoja tehdä vielä muutaman näpistyksen, ennen kuin joutuu lain eteen.". Täten ollen turmelijat eivät saa kuin nuo varattoman kuudenkympin sakot, vaikka aiheuttivat satojen tuhansien edestä vahinkoa.

Sankarihaudoilla luokkaretkeläiset heittelivät elintarvikkeita kynttilöitä sytyttäneiden niskaan.

Minua huvitti suunnattomasti luokkaretkeläisten valkoinen banderolli, jonka teema oli otettu pelistä Kivi, Paperi ja Sakset. Minä olisin halunnut olla jokerikortti eli Kaatosade. Jatkopyykkinä sitten pestään se, että poliisi taas (runsain verorahoin) esti lain oikeuttamaa mielenosoittamista ja käytti tarpeetonta väkivaltaa.

Minulta ei luokkaretkeläisille, sen paremmin kuin viimevuotisille kiakkovieraille heru sympatiaa, joten Orava Kurrella on asiaa ja näkemys.



Sitten juhlaan, jota nuo lapsukaiset eivät ole ymmärtäneet. Heille itsenäisyys on aina auki oleva sossun taikaseinä. Takapajuisena poppoona eivät ymmärrä vapauden merkitystä ja haihattelevat loistavaa, vaurasta tulevaisuutta. Juhlassa pääosan saivat veteraanit, jotka teille luokkaretkeläisille rakensivat tämän maan. Kiitos suuri sinulle, rouva, joka linnan juhliin tulit Lotan juhlapuvussa. Oi ihanuutta ja minä ja asiakkaat oli myyty. 101-vuotias veteraani, joka fanitti kympillä Jenniä ja ei periksi antanut, vaan punaisella rollolla kotona kulki ja nyt juhlassa vain kepin kanssa. Pyörätuoli saa siis odottaa istujaa.

Nyt minä fanitan Hannesta, joka oli kuin äijä vainaa (äitini isä) ja sotaveteraani ja samanlainen pilke silmäkulmassaan. Kuinka moni luokkaretkeläisistä selviäsi jos sähköt katkeavat ja netti lakkaa toimimasta? Hannes selviää ja minä hänen sukupolvensa opeilla.


Ensivuonna saamme uudet mellakat, joihin on jo Ruotsissa totuttu. Älkää siis ihmettele kuva valintaani.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 seitsemäs luukku

Tonttu Tohvelo heräsi myöhään, sillä eilinen juhla oli venynyt yli puolen yön. Aamupuuroaan syödessään hän muisteli iltaa ja siinä sivussa selaili Tonttulan Sanomia, joka laajasti kertoi juhlien kulusta.

Erityisen ilahtunut hän oli siitä, että lipunnostosta otettu kuva kuvasi juuri sitä täsmällisyyttä, jota tilaisuudessa pitikin olla. Tonttu Kotitonttu kolkutti ovelle ja kysyi, onko sinulla vielä puuroa jäljellä, sillä minulta olivat ryynit loppuneet ja tänään ei kauppa ole auki. Otahan lautaselle puuroa ja istu seuraksi, virkkoi Tonttu Tohvelo.

Yhdessä ystävykset muistelivat juhlaa. Molemmat purskahtivat nauruun, muistaessaan Tomte Kyrktorn:n ja vanha tontturouva Matilda Juuristo:n tanssimaa kiperää tonttupolkkaa. Ei olisi uskonut, että heidän ikäisillä vielä jalka niin reippaasti lattiaa tömistyttää.

Tonttukoulun oppilaiden näytelmä oli kaverusten mielestä hienosti toteutettu ja Tonttu Ikirouta oli vakuuttava presidentti. Illan aikana esitetty Tonttuparaati-tanssiesitys sai myös kehuja. Hienosti hoidettu juhla.

Iltapäivällä Tonttulan väki saapui saattamaan vieraitaan kotimatkalle. Kiitokset sinkoilivat puolin ja toisin. Yhtäkkiä kaikki pimeni. Ei palanut enää kuusen lamput ja veturi asemalla hiljeni täysin. Kaamoksen hämärässä syntyi hiljaisuus. Voi häpeän häpeä, manasi kunnanjohtaja Tonttu Tuikitärkeä, kuinka vieraidemme kotimatka alkaa voi, vaikersi hän.

Tonttulan väestä alkoi kuulua hiljaista pulinaa ja sitten pyörien kitinää. Esiin astui Tonttu Ikiroutaakin vanhempi tonttu tai oikeammin ei astunut, vaan rullasi pyörätuolillaan. Tuolla varastossa on vielä se vanha veturi ja vaunut sen, ne helposti liikkeelle saadaan, totesi Tonttu Höyry Kiskonpätkä, joka oli toiminut vuosikymmeniä veturimiehenä ja kuutio kaupalla halkoja pannun alle heitellyt. Ei ollut kertonut kenellekään, että vuosia oli vanhaa kalustoa huoltanut.

TSV:n porukka järjesti jo valaistusta ja halkoja veturiin. Tonttu Tohvelo ja Tonttu Kotitonttu ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi junamiehiksi. Minä myös, julisti Millisentti Mitta. Tonttuperhe Suopayrtti ilmoitti välittömästi, että vaunut hohtavat puhtauttaan, alta aika yksikön. Siirtyivät sitten vanhaan veturihalliin.

Tonttu Höyry Kiskonpätkän avustuksella veturin kattilan alle valkeat viriteltiin. Vaunut puhdistettiin, varmuuden vuoksi vaikka ne siivot olivat. Pian puksutti vanha höyryveturi asemalaiturille. Matkahytit olivat öljylampuin valaistut, kiitos TSV:n.

Tonttuorkesteri viritti viisun ja haikeat jäähyväiset jätettiin. Vieraat nousivat vaunuihin ja vilkuttivat ikkunoista Tonttulan väelle.

Hienot oli juhlat, totesi Tonttu Torvelo ja onneksi oli vielä tuo vanha juna, sen jo luulin kadonneen. Taitaa Millisentti Mitasta tulla uusi junamestari, niin innostunut oli hän vanhasta veturista ja vaunuista sen, totesi Tonttu Kotitonttu.


Ystävykset kotimatkan yhdessä taittoivat hiljaisuuden vallitessa. Tonttu Tohvelo sanoi portilla ystävästään erotessa, nyt aikaisin nukkumaan, sillä huomenna on monta tointa tehtäväksi. Tonttu Kotitonttu totesi, näin on.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Hyvää syntymäpäivää Suomi

Onnen toivotukset 97-vuotispäivänäsi.

Vaan surullinen on kansasi tilanne. Työttömyyttä, köyhyyttä on liian monessa kodissa. Maamme johtajat ovat tehottomia, omaa etuaan tavoittelevia ja ylen ahneita. Velkataakka painaa maamme hartioilla raskaana.

Euroopan unioni sanelee tekemisesi ja itsenäisyys on pelkkä muisto vain, kuten markkakin. Vieraiden maiden väki vaeltaa maallasi, maksamatta ja kansasi kustantamana. Ne eivät kerro sinulle tarinoitaan, vaan on kieli vieras ja outo.

Johtajat eivät sinun hyvinvoinnista piittaa, vaan systemaattisesti ovat sitä turmelemaan ryhtyneet.


Kuitenkin toivotan onnea Sinulle Kotimaani.

perjantai 5. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 viides luukku

Tonttu Tohvelo heräsi uuteen aamuun ja ilahtui siitä, ettei eilinen pyllähdys vammaa aiheuttanut. Eilisen urakoinnin jälkeen hän oli hyvin uupunut ja ryhtyi nyt kassinsa purkuun, aamupuuron kypsymistä odotellessa. Voi itku, unohdin reseptit antaa, huokasi Tonttu Tohvelo.

Aamupuuroaan syödessään, muisti myös Pikkutonttu Juuso Jäkälää ja päätti käydä Tonttuperhe Jäkälän luona, ennen kuin lähtisi Tonttukoululle pöytiä varastoon viemään, sillä juhlasali pitää saada kuntoon huomista juhlaa varten.

Yöllä oli satanut lunta, joten Tonttu Tohvelo otti sukset esille ja iloitsi, että keväällä oli huolellisesti pohjat tervannut. Talvipomppaan heijastimet ja kohti koulua.

Tonttuperhe Jäkälä oli aamupuurolla vielä, kun Tonttu Tohvelo sinne saapui. Tonttu Tohvelo pyysi anteiksi Pikkutonttu Juusolta, sillä huolimaton olin ja siksi liukastuin. Ei hätiä mitä, sanoivat Isitonttu ja Äititonttu Jäkälä. Tekevälle sattuu ja toivottavasti Pikkutonttu Juuso oppii varomaan. Vamma pieneksi jäi ja haitta minimaalinen. Pikkutonttu Juuso esitteli sidostaan, jossa pupuset juoksevat kilpaa. Tämän avulla paranen pian, lausui hän.

Oletko koululle menossa, kysyi Isitonttu Jäkälä. Sinnehän minä, vastasi Tonttu Tohvelo. Uotas hetki, niin sivakat esiin kaivan ja yhdessä matka taitetaan. Hetken päästä saapuivat tontut koululle.

Suruissaan istui koulun juhlasalissa emäntä Tonttu Manteli ja muisteli omaa huolimattomuuttaan. Häntä yritti lohduttaa Tonttu Suopayrtti, mutta koki syyllisyyttä, että itse ei asiaa huomioinut. Rehtori Tonttu Agricola istui myös surkeana. Minkälainen rehtori olen, kun en paremmin turvallisuudesta huolehtinut.

Tonttuherrat saapuivat sovitusti salin saattamiseksi juhlakuntoon ja näkivät surullisen tonttukolmikon. Tonttu Ikirouta loihi lausuman, te suotta suretta, tapahtunutta ei pois pyyhkiä voi, mutta jos opiksi otatte, voidaan vastaisuudessa vaara välttää. Tonttu Tohvelo sai idean, ensivuonna kuumaa peltiä ei saliin päädy, yksi suuri pöytä keittiöön mahtuu. Tämä kannatuksen sai valtavan.

Tonttu Tohvelo muisti reseptit ja antoi ne Tonttu Mantelille, joka suuresti ilahtui ja esitti Rehtori Tonttu Agricolalle, joskos ensivuonna tehtäisiin laatikot myös yhdessä. Nyt nousi ilo ja ryhtyivät tontut juhlasalin kuntoon laittamiseen. Suuret pöydät vietiin takaisin varastoon, sillä niitä tarvittaisiin seuraavan kerran torttu ja pasteija talkoisiin sekä lahjojen paketointipäivinä ja jouluaaton puurojuhlassa. Tonttu Suopayrtti puhdistutti kaikki paikat ja tonttuherrat kantoivat varastosta penkit. Havuköynnökset viritettiin saliin ja kynttilät jalustoihinsa.

Missä ihmeessä on näyttämön verhot, niit mistään löydä en, sanoi Tonttukoulun talkkari Tonttu Sirkkeli. Voi kauhistuksen kanahäkki, nyt on paniikki paikallaan. Kaikki ryhtyvät etsimään. Koulun juhlasaliin saapuu vaatturimestari Tonttu Tekstiili, käsissään pakka kangasta ja hämmästelee hiljaisuutta salissa. Ovatko kaikki kotiin jo lähteneet ja myöhässä olen.

Tontut palaavat surkeana juhlasaliin, sillä näyttämön verhoja ei löytynyt. Juhlasalissa he tapaavat Tonttu Tekstiilin. Mikä itku ja vaikerrus on täällä, kysyy hän. Paikalla olevat tontut lausuvat yhdestä suusta, verhot näyttämön kateissa on. Tonttu Tekstiili nostaa kangaspakan eteen ja kertoo, että tässä nämä uudet verhot ovat, kesällä jo tilasitte uudet vanhojen rispaantuneiden sijaan, juhlaan huomiseen. Pistetääs paikoilleen ja tarkastetaan, että mitotus on oikea.


Nyt verhot paikkansa saivat ja mitat oli Tonttu Tekstiili tarkat ottanut. Iloissaan alkoi Tonttulan väki odottaa huomista juhlaa.

torstai 4. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 neljäs luukku

Tonttu Tohvelo heräsi hyvillä mielin, sillä eilen saatiin tehtyä laatikot koko Tonttulan väelle. Mielissään oli Tonttukoulun emännän Tonttu Mantelin kiitoksista isomummun reseptejä kohtaan. Syötyään aamupuuronsa, päätti Tonttu Tohvelo kopioida reseptit kiitokseksi avusta ja otti esiin mustepullonsa ja kynänsä.

Huolellisesti ja siistillä käsialalla siirtyivät laatikoiden ohjeet paperille, vietäväksi Tonttukoulun emännälle. Tonttukoululle kun on tänään kutsuttu koko Tonttulan väki piparitalkoisiin. Kirjoitustyön tehtyään, sonnustautui Tonttu Tohvelo lähtemään koululle.

Ensin hän laittoi kassiin juuri kirjoittamansa reseptikopiot. Tulleessa kutsussa kehotettiin ottamaan mukaan sisäjalkineet ja esiliina, jotka päätyivät kassiin. Otanpa vielä mukaan parit patakintaat ja oman kaulimen, tuumasi Tonttu Tohvelo.

Juuresten hakureissusta muistui nopeasti mieleen TP:n ylikomissaari Tonttu Pykälän sanomat sanaset, joten takkiinsa ripusti heijastimen parin ynnä pyöräänsä lyhdyn tietä pimeää valaisemaan.
Nyt poljen rauhallisesti ja ympärilleni katson, ajatteli Tonttu Tohvelo ja turvallisesti saapui koulun pihamaalle.

Koulun juhlasalissa oli valtava puheensorina, sillä Tonttulan väki oli saapunut runsaslukuisena paikalle. Puhujapönttöön nousi Tonttukoulun rehtori Tonttu Agricola. Kopisti nuijaansa hetken ja saliin syntyi hiiskumaton hiljaisuus. Rehtori kiitti kaikkia paikalle tulijoita ja puheessaan muistutti varovaisuutta kuumien uunien vuoksi. Tonttu Agricola muistutti myös, että juuri uunista otettu piparikin on polttava ja aikuisten tulee huolehtia pikkutonttujen edesottamuksista.

Tonttu Manteli nousi seuraavana puhujapönttöön ja jakoi kaikille tehtävät. Tonttuherrat saivat kantaa isot pöydät varastosta juhlasaliin ja Tontturouvat ja neidit ryhtyivät taikinan tekoon. Pian olivat kaikki työntouhussa ja pelti toisensa jälkeen täyttyi pipareista. Oli possua, ukkoa, akkaa, tähteä ja piparkakkutalon osia.

Tonttu Tohvelo oli iloinen, sillä hän sai parikseen hyvän ystävänsä ja naapurinsa Tonttu Kotitontun sekä vanhan, viisaan tontun naapurustostaan. Tonttu Ikirouta kun oli hyvä tarinankeroja ja viihdytti tarinoillaan myös Tonttulan pienimpiä.

Sivupöydille tuli yhä enemmän valmiita papereita. Pikkutonttu Juuso Jäkälää vetää puoleensa valmistuneet piparit ja aatoksena yksi suihinsa natustella. Yhden tärkeän tehtävän oli Tonttu Manteli unohtanut ja kun aikaa oli vierähtänyt, niin jauhoja oli varissut myös lattialle. Tonttu Tohvelo oli siirtynyt peltien kuljettajaksi ja käsisään kuuma pelti, hän liukastuu jauhoisella lattialla. Pellillä piparit pysyivät vaikka Tonttu Tohvelo pepulleen pyllähti, mutta kuuma pelti osui Pikkutonttu Juuso Jäkälän käsivarteen.

Nyt sali täyttyi Pikkutonttu Juuso Jäkälän itkusta. Onneksi talkoisiin osallistui myös TOP:n vapaalla oleva väki, joten Ensihoitajatonttu Laastari aloitti välittömästi palovamman viilentämisen. Myös TOP:n johtava Tonttu Vesitonttu puuttui asiaan. Nyt luudat heilumaan ja jauhot lattialta pois, se vaaraa aiheuttaa, meille jokaiselle.

Tonttu Tohveloa itketti Pikkutonttu Juuson kohtalo, mutta vielä oli surullisempi Tonttu Manteli. Tonttukoulun rehtori Tonttu Agricola nousi puhujapönttöön ja nuijaa napautti, jotta kaikki kuuntelisivat. Sanoi hän, kaikki työ nyt seis, lattiat on jauhoista puhdistettava pikaisesti.
Tonttukoulun pääparkettikosmetologi Tonttu Suopayrtti kutsui kollegat apuun ja pian oli lattia putipuhdas. Pikkutontun Juuso Jäkälän veivät Isitonttu ja Äititonttu ensiapuun, jossa todettiin vamman jääneen lieväksi hyvän viilennyksen ansiosta.


Tämän tulen muistamaan, ajatteli Tonttu Manteli ja lisäsi tehtäväluetteloon putspankkaajat. Tonttu Tohvelo oli iloinen, ettei Juuso sittenkään käynyt pahasti, kotiin polkiessaan.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 kolmas luukku

Tänään teen laatikot joulupöytään, tummasi Tonttu Tohvelo ja ryhtyi työhön. Isomummun ohjeilla varmasti hyvää tulee ja otti esiin vihkosen, johon isomummu oli reseptejään kirjoittanut.

Porkkanalaatikon ohjeessa kerrottiin, ne kuorineen keitä, silloin on kuoriminen helppo homma. Ohjetta noudattaen laittoi Tonttu Tohvelo porkkanat kiehumaan.

Lanttulaatikon ohjeessa taas oli, että lanttu kuoritaan ja lohkotaan. Isomummu oli tähän ohjeeseen varoituksen sanan kirjannut, sä varoen veistä käytä, sillä sitkeä juures lanttu on ja haavan vaara vaanii varomatonta.

Isomummu varmasti asian tietää, arveli Tonttu Tohvelo ja otti leikkuulaudan avukseen ja varoen ryhtyi juuresta sitkeää pienimään. Hyvin työ sujui ja Tonttu Tohvelo laittoi lantut myös kiehumaan hiljakseen.

Aika vieri, mutta pehmenneet eivät juurekset. Hitaita ovat kypsymään, manasi Tonttu Tohvelo ja ajatteli pienet torkut ottaa, kypsymistä odotellessaan. Vaan nukahti syvään uneen heräten naapurinsa Tonttu Kotitontun kolisteluun ikkunan takaa.

Mikä täällä haisee, ihmetteli Tonttu Tohelo avatessaan oven naapurilleen. Tonttu Kotitonttu sanoi tulleensa, koska jokin haisi palaneelle. Keittiössä olivat vedet juureksista haihtuneet ja ne pohjaan palaneet.

Suuret kyynelkarpalot valuivat pitkin Tonttu Tohvelon poskia. Voi sinua Tonttu Tohvelo, sanoi Tonttu Kotitonttu. Mennä nyt nukkumaan, kun kodinkone työtä tekee ja sen valvomatta jätit. Huonosti olisi käydä voinut. Miksi palovaroittimesi ei varoittanut? Miksi yksin ryhdyit puuhaan suunnattomaan?

Tonttu Tohvelon kotikolon vierestä kulki Tonttukoulun emäntä Tonttu Manteli ja poikkesi kysymään hajun syytä. Tontut kertoivat tapahtuneesta ja päivitteli Tonttu Manteli sanoen, hyv ol aikomukses, mutta vaarallinen oli nukahdukses. Tehdään tämä nyt uusiksi ja yhdessä, tokaisi topakasti Tonttu Manteli ja kysäisi Tonttu Tolvelolta, että millä reseptillä hän laatikot tehdä aikoo.

Tonttu Tohvelo näytti isomummun reseptivihkon ja Tonttu Manteli ilahtui ohjeista sen. Näillä ohjeilla voi tehdä laatikot myös maidotta tai munatta, sill allergiaa monta on tottulapsillakin. Hyvin on isomummu ohjeet laatinut. Tonttu Tohvelo pyyhki silmänsä ja kiitti avusta. Yhdessä työ sujui ja kypsymistä odotellessa levittivät keittiön pöydälle pelilaudan. Aika riensi pelatessa ja sitten tontut yhdessä soseuttivat juurekset ja laatikot laittoivat moninaiset.


Tonttu Kotitonttu muistutti Tonttu Tohveloa vielä tarkastamaan palovaroittimen, jonka hän tekikin. Ei tullut piippausta, on patterista virta loppu. Tonttu Tohvelo penkoi laatikostoaan ja löysi upouuden patteri ja sen paikoilleen laittoi. Nyt piippasi, riemuitsivat tontut yhteen ääneen.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 toinen luukku

Ruokaa, ruokaa ja ruokaa tarvitaan jouluun, totesi Tonttu Tohvelo . Nyt yllätän kaikki. Pöytä herkkuja notkukoon.

Maa lumeton on, joten Tonttu Tohvelo toteaa, matkan pyörällä näppärästi taitan Tonttulan Juureksen noutopöydän luokse.

Tonttu Tohvelo kiitää pyörällään, mutta unhoitti hän muutaman asian. Ei valoa, ei heijastinta, ja vauhti valtava.

Jarrut kirskuu kun Tonttulan Juureksen jakeluauto yrittää pysäyttää. Likeltä liippasi ja tapahtuman havainnut Tonttu Poliisi eli tutummin TP sanoi sanasensa.

Jo lakikin vaatii pyörään valot, kuin tonttuna toimia voit, jos täysin tonttuilet. Itkeä tihrustaa taas Tonttu Tohvelo, tahdoin mä tehdä joulun ja sen ruuat kaikille.

TP:n ylikomissaari Tonttu Pykälä, muistutti Tonttu Tohveloa. Sä vaarassa vakavassa olit, vaikka tarkoituksesi hyvä olikin. Paluumatka varovaisemmin taita ja tässä sulle heijastin hihaan heilumaan. On tonttukin huomaamaton ilman heijastinta.

Kiittää Tonttu Tohvelo ja lupaa vastedes huolehtia varovaisuudesta liikenteessä ja turvavarusteista myös.


Säikähdyksellä selvisin, huokaisee Tonttu Tohvelo ja varovaisesti nyt matkaansa jatkaa juurespussit matkassaan.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 ensimmäinen luukku

Ajattelin, että tästä voisi olla iloa, valoa, jne. Tai sitten ei.

Illat pimenevät jouluun ja valon tahdon sytyttää. Tonttu Tohvelo haluaa paljon valoa ja sytyttää kynttilöitä urakalla, sillä kaamosmasennus uhkaa ja pahan kerran. Ei katso paikkaa sen kummemmin. Toteaapa vain, että tuossa tuikku kivalta näyttää.

Tuikun Tonttu Tohvelo sytyttää ja laittaa sen paikoilleen. Huomioi hän ei, että vaaran se aiheuttaa. Kotikolonsa edustalla on kaunis kelopuu, jonka koloseen tuikun laittaa. Kuinka kauniisti se valaisee vanhan kelopuun ja naavat sen. Voi kuinka ollakaan, jo leimahti naavat ja uhkaavasti hiiltyä alkoi kelopuu.

Vaan havaitsi tuon naapurinsa Tonttu Kotitonttu ja kilautti puhelun Tonttujen omalle paloasemalle, joka tutummin tunnetaan nimellä TOP. Kiiruun vilkkaa he paikalle saapuivat ja alkavan palon sammuttivat.

TOP:n johtava Tonttu Vesitonttu alkoi ohjeistaa Tonttu Tohveloa. Sä mieti mihin tukkusi laitat, uhkasi tuo jo kotikoloasi. Tonttu Tohvelo itki ja sanoi valoa tarvitsen, sillä pimeys ahdistaa.

Jo puhkesi puhumaan TOP:n johtava Tonttu Vesitonttu, sillä sanoi hän: "Oi, miksi et kysynyt valoa ja niiden sijoittelua TSV:ltä eli Tonttujen Soihtu ja Valo asiantuntijoilta, siitä tuli jo tiedote, mutta jäikö se lukematta.". TVS olisi myynyt sinulle turvallisen lyhdyn, johon olisit tuikun voinut laittaa, vaarantamatta kotikoloasi.

Tonttu Tohveloa itketti yhä, mutta myönsi saaneensa tiedotteen. Voi surkeuksien surkeus, nyt poltin hienot naavat ja osin kelopuun ynnä melkein kotokoloni. Nyt tilaan ohjeistuksen TSV:ltä ja tulen kaikille tontulle kertomaan, että palon vaara on suuri, jos tuikun väärin sijoittaa.


Mitä tekee Tonttu Tohvelo huomenna.

Yksikin On Liikaa

Tänään klo 12 pysähtyvät raskasliikenne minuutiksi, muistamaan niitä uhreja, joita julkisuudessa ei ole eli ammattikuljettajat.

Luvattoman usein onnettomuusuutisissa on maininta: "Henkilöauto törmäsi rekan keulaan suoralla tieosuudella tuntemattomasta syystä. Henkilöauton kuljettaja kuoli välittömästi. Rekan kuljettaja ei loukkaantunut". Tänä vuonna on jo tapahtunut 40 onnettomuutta, jossa ajoneuvo on ajanut päin raskasta kalustoa. Viimeisin niistä Rautavaaralla, jossa epätoivon suossa vaeltanut äiti, lapset kyydissään ajoi päin linja-autoa, kohtalokkain seurauksin.

On helppoa sääliä (em. tapauksessa) äitiä ja surra lasten kohtaloa sekä perheen isien surua. Näissä tragedioissa on myös uhrina loukkaantumaton raskaan kaluston kuljettaja. Kuten yksi tuttu, joka ei enää aja mielellään edes henkilöautoa.

Elämän kriiseihin osa ei löydä muuta ratkaisua kuin itsemurhan. Tästä kirjoitin huhtikuussa 2012, otsikolla Tappava parisuhde. Mietin vakavasti sitä, että miksi satutetaan syytöntä. Eikö kalliota päin ajaminen ajaisi saman asian, jos moinen autonratissa pitää tehdä. Mutta ei, sitä tullaan toisen työpaikalle tappamaan itsensä toisen työvälineillä.

Kiitos Jere Köpsi sinulle, että olet nostanut asian esille. Toivon, että mahdollisimman moni pysähtyy minuutiksi.


Sytytän virtuaalisen kynttilän teille, jotka ovat joutuneet sivullisiksi uhreiksi.