Ei selvitty nytkään...

... ilman anarkiaa itsenäisyyspäivästä. Takkulaiset taas kerran pilasivat hienon päivän. Ensin paloi yrittäjän autokalustoa. Tämä siksi, että baari oli 612 porukan jatkopaikka ja ilmeisesti takkulaiset jäivät ilman vip-lippuja.

Sitten nämä tosi kovat partisaanit menivät ja varastivat taloyhtiöiden lippusaloista Suomen liput ja tuikkasivat ne tuleen. Täten on näiden tosi kovien partisaanien lausumaa lainattava eli suora copy paste: "Juhlistimme eilen 6.12.2017 Suomen 100-vuotissyntymäpäivää nuotion äärellä. Rakensimme nuotiomme saloista vapautetuista lipuista ja muutamasta mukaan tarttuneesta banderollista. Ajattelimme näiden olevan hyödyllisempiä tulessa kuin aiemmilla paikoillaan lietsomassa kaduilla isänmaallisuuden tunnetta.

Isänmaallisuus tarkoittaa omistautumista jollekkin valtiolle, mikä on automaattisesti ulossulkevaa kaikkea valtion ulkopuolista kohtaan ja aiheuttaa kilpailutilanteen rajojen eri puolilla olevien ihmisten ja ihmisryhmien välille. Sen sijaan, että vähemmän etuoikeutettuihin luokkiin kuuluvat tuntisivat solidaarisuutta toisiinsa riippumatta maantieteellisestä sijainnista, saa isänmaahehkutus heidät samaistumaan yläluokkaisiin riistäjiinsä ja siten ylläpitämään sortavaa luokka-asetelmaa.

Älkäämme antako sortokoneiston muodostamien ja ylläpitämien rajojen harhauttaa meitä huomaamasta todellisia vihollisiamme, vaan taistelkaamme kokonaisvaltaisesti eriarvoisuutta vastaan!"

Suomen vastarintaliikeen toiminta kiellettiin  oikein oikeuden toimesta, mutta nämä hihhulit saavat jatkaa toimintaansa ja siihen ei kukaan puutu. Nämä tuhoavat yksitystä omaisuutta joka kerran. Kummastuttaa se, että ketään ei saada vastuuseen, mutta taitavat nämä olla samaa kaartia kiakkovieraitten kanssa, jotka saivat 60 € sakot ja summa kertoo, että vastaajat ovat varattomia.

Tuon nuotion äärellä juhlivista ei yksikään taida tehdä töitä ja pahasti epäilen, että tästä tosi kovien partisaanien joukosta puuttuvat myös ne yliopistojen jakkupukukalkkunat, joilla on oma hillotolppa. Toivon hartaasti, että itsenäisyyspäivän juhlinta pysyy Helsingissä ja nämä tosi kovat partisaanit myös. Olisiko muuri mitään rinkula kolmosen ympärille?

Roskajoukko

Itsenäisyyspäivän juhlat on juhlittu ja sen jälkipyykki on alkanut. Aiemmin kuokkavieraat, viime vuonna kiakkovieraat ja nyt luokkaretkeläiset protestoivat porvaristoa vastaan. Viimevuotinen vandalismi toistui, kuten ennustin ja tulee pahenemaan kuten Ruotsissa.

Luokkaretkeläisten, jotka paremmin tunnetaan viherpunamustaräkättirastaina ja joiden ajattelumaailmaa hallitsee yltiöhumanistinen pyhä kolminaisuus; Minä, Minun, Minulle. Luokkasotaa taas vastustettiin, mutta kukaan ei oikein tiennyt, että mitä luokkaa. Tämä toki on ymmärrettävää lapsilta, jotka eivät ole selvinneet edes apukoulun ekalta.

Lainaanpa luokkaretkeläisten sivustoa: "Rikkaiden mielestä kaikki lähtevät samalta viivalta takomaan omaa onneaan, olit sitten Eirasta tai Kontulasta.  Lähiönuoret, maahanmuuttajat, köyhät, opiskelijat ja sadattuhannet työttömät kuitenkin tietävät totuuden.".

Kyllä, kaikki lähtevät samalta viivalta, eikä asuinpaikalla ole mitään merkitystä. Kaikki riippuu vaan aivoista ja lahjoista ynnä tahdosta. Esimerkiksi Arvo Ylppö, joka syntyi maanviljelijä perheeseen, vanhemmille, joilla ei ollut lainkaan koulusivistystä, mutta tahtoa ja älliä sitäkin enemmän. Arvo-poika aloitti kiertokoulusta ja eteni älynsä ansiosta korkealle. Tänään on kaikilla peruskoulu, joka antaa samat eväät kaikille. Toiset oppivat käyttämään eväitä ja toiset ei.

Totuutta eivät he tiedä. Luettelossa mainitusta on ensimmäisenä lähiönuoret, jotka ovat osoittautuneet pääosin samanlaisiksi kuin 1918 tapahtumien pääpoppoo eli maalta kaupunkiin, leveämmän leivän toivossa saapuneet nuoret, jotka joutuivat kohtaamaan todellisuuden. Kun pyhä kolminaisuus ei toteutunut, niin rähinähän siitä syntyi.

Luonnollisesti listassa esiintyivät maahanmuuttajat. On kumma, kun heistä pieni osa oppii kielen nopeasti, kulttuurieroista huolimatta sopeutuminen yhteiskuntaan on joustavaa, koulunkäynti sujuu, työllistyvät ja osallistuvat erilaisiin toimiin. Suuri osa gettoutuu kielitaidottomina, sopeutumattomina, peruskoulu läpäisty säälivitosin ja työttöminä. Tämä suuri osa ei tunne totuutta.

Köyhät ynnä työttömät ja niitähän meillä on paljon. Mitäpä, jos tekisitte luokkaretken todellisiin roistojen kohteisiin. Kun ihminen joutuu työttömäksi tai talous notkahtaa sairauden vuoksi, on rahat vähissä. Kun rahaa tulee, niin ensimmäisenä miettii, ketä velkojaa lepyttää. Perusasiat eli sähkö, vesi ja terveydenhuolto on ensisijaisia, mutta ne ovat ottaneet käyttöönsä kovemmat aseet. Jos lasku oli myöhässä, niin tuli huomautuslaskusta pieni maksu. Nyt perintätoimistot kiskovat valtavia summia pienestäkin viivästyksestä ja köyhyysloukku puristuu yhä kireämmälle.

Mitä hyötyä oli tuosta vandalismista? Pienyrittäjien omaisuutta turmeltiin, tavallisen duunarin omaisuutta turmeltiin, jne. Tarkoitushakuisesti rikottiin tai sotkettiin. Nyt heidän köyhyys lisääntyy, sillä vakuutuksista katetaan kulut, kun tekijöitä ei todennäköisesti saada vastuuseen. Sitä myöten vakuutusmaksut taas kohoavat ja siitä maksaa tavallinen kansa.

Yöllä kuuntelin asiakkaiden mielipiteitä roskajoukon touhuista ja ideologiasta. Sitä ei ymmärtänyt vajaatyöllistetty rakennusmies, ei pikkujoulua ja samalla työpaikan hautajaisia viettänyt IT-ammattilainen, ei opiskelija käytännön ammattiin, ei työtön metallimies. Ilmeisesti luokkaretkeläisten totuuden tietävä opiskelija on humanistisen-, median-, taiteen- tai filosofian opiskelija. Tietäjä on varmaan samaa tasoa kuin tuo filosofian tohtori, joka arvonsa sai väittelemällä tohtorinhattunsa aiheella; Suomessa syntyneiden hevosten nimistö.

Hauskimmin asiasta lausui kansalainen, joka totesi, että heidän mielestään pitäisi hiirestä ilmoittaa eläinsuojeluun, kun hiirulainen yrittää lämpöisiin sisätiloihin ja hiirulle pitää saada lämmin pesä ja kotiruokaa.

Tahallisuudella ja tarkoituksella alkoi roskajoukko turmella yksityistä ja julkista omaisuutta. He kuitenkin hyötyvät lakiemme löyhyydestä ja tarkoin ovat sen lukeneet ja kaivaneet esiin sen porsaanreiät. Yöllä kuuntelin radio-ohjelmaa, jossa haastateltavana oli henkilö, joka toimii viron kielen tulkkina ja asiakaskunnasta 95 % on tulkkausta  tarvitsevia rikostutkintaan liittyviä. Hän haastattelussa sanoi hienosti: "Syynä on Suomen lainsäädännön löyhyys. Virossa yhdestä ryöstöstä saa kolme vuotta vankeutta. Suomessa voi ryöstellä useita kertoja tehdä vielä muutaman näpistyksen, ennen kuin joutuu lain eteen.". Täten ollen turmelijat eivät saa kuin nuo varattoman kuudenkympin sakot, vaikka aiheuttivat satojen tuhansien edestä vahinkoa.

Sankarihaudoilla luokkaretkeläiset heittelivät elintarvikkeita kynttilöitä sytyttäneiden niskaan.

Minua huvitti suunnattomasti luokkaretkeläisten valkoinen banderolli, jonka teema oli otettu pelistä Kivi, Paperi ja Sakset. Minä olisin halunnut olla jokerikortti eli Kaatosade. Jatkopyykkinä sitten pestään se, että poliisi taas (runsain verorahoin) esti lain oikeuttamaa mielenosoittamista ja käytti tarpeetonta väkivaltaa.

Minulta ei luokkaretkeläisille, sen paremmin kuin viimevuotisille kiakkovieraille heru sympatiaa, joten Orava Kurrella on asiaa ja näkemys.

Sitten juhlaan, jota nuo lapsukaiset eivät ole ymmärtäneet. Heille itsenäisyys on aina auki oleva sossun taikaseinä. Takapajuisena poppoona eivät ymmärrä vapauden merkitystä ja haihattelevat loistavaa, vaurasta tulevaisuutta. Juhlassa pääosan saivat veteraanit, jotka teille luokkaretkeläisille rakensivat tämän maan. Kiitos suuri sinulle, rouva, joka linnan juhliin tulit Lotan juhlapuvussa. Oi ihanuutta ja minä ja asiakkaat oli myyty. 101-vuotias veteraani, joka fanitti kympillä Jenniä ja ei periksi antanut, vaan punaisella rollolla kotona kulki ja nyt juhlassa vain kepin kanssa. Pyörätuoli saa siis odottaa istujaa.

Nyt minä fanitan Hannesta, joka oli kuin äijä vainaa (äitini isä) ja sotaveteraani ja samanlainen pilke silmäkulmassaan. Kuinka moni luokkaretkeläisistä selviäsi jos sähköt katkeavat ja netti lakkaa toimimasta? Hannes selviää ja minä hänen sukupolvensa opeilla.

Ensivuonna saamme uudet mellakat, joihin on jo Ruotsissa totuttu. Älkää siis ihmettele kuva valintaani.

Lippusalko vai astalo

Vappu on juhlittu ja marssit marssittu. Mediassa pestään likapyykki eli roskaaminen, julkijuopottelu, rikotut pullot, poliitikkojen puheet (myös rivien välit) ja vappumarssit. Nyt on käyty erinäisiä kädenvääntöjä vappumarssiin osallistuneista anarkisteista. Poliisi pidätti heitä ja otti pois lippuja salkoineen, sillä osa oli teroitettuja keppejä ja vaaran aiheuttajia. Anarkistien mielestä ne olivat vain lippusalkoja ja kaikilla muillakin marssijoilla oli liput saloissa ja niissä terävät kärjet, jotta ne voitaisiin maahan iskeä ja siten pystyssä pysyvät.

Kun katselin kuvia anarkistien lipuista, niin jäin oikeasti miettimään, että onko kankaasta, rumasti revitty, pieni palanen lippu vai kepin peite. Eräässä kuvassa oli lippusalko oli kuin lyijykynä, mutta paljon paksumpi. Kuva sai minut muistelemaan kiakkovieraan sanoja, rikkoessaan vanhan kirkon ikkunoita: "Jokainen saa tehdä mitä haluaa.". Lyijykynämaista lippusalkoa katsoessani, nousi ylös mieleni Mr. Hyde. Tuollaisella lippusalolla iskemällä saisi ihmisen helposti pois päiviltä viidestä kohtaa. Ai niin, jos ihminen on nainen, niin kohtia on silloin kuusi. Pysyvän, haittaavan, vakavan vamman saa noin kymmeneen kohtaan. Hyvin harmillisia, mutta parannettavia olisi sitten paljon enemmän.

Olen yrittänyt ymmärtää anarkisteja, mutta heidän viestinsä on jäänyt yhtä värittömäksi kuin vihreiden, eläinaktivistien, jne. Ainoa viesti, jonka he ovat selkeästi lähettäneet on kaaoksen viesti. Anarkia on kuitenkin poliittinen ideologia, jonka tavoitteena on taloudellisista, yhteiskunnallisista ja sosiaalisista valtahierarkioista vapaata yhteiskuntaa. Tämä on kuitenkin kadonnut rumpujen pärinään ja suun soittoon. Ideana tuo on hyvä. Jos otan esimerkiksi verotuksen, jolla katetaan yhteiskunnalliset palvelut. Miksi minun pitää osallistua sellaisten yhteiskunnallisten palvelujen maksajaksi, joita en käytä?

Miksi he eivät puutu todellisiin epäkohtiin? Onko käynyt niin, että sossun taikaseinä on heidän käytössään ja varattoman kuudenkympin sakoilla voi tehdä mitä vaan. Tavallinen duunari ei siitä seinästä mitään saa, vaikka yt-neuvottelujen jälkeen ei duunia enää ole ja TE-keskuksen lausunto viipyy viipymistään, eikä latin latia kukkarosta löydy ruokaan, vuokraan, tms. on vitsit vähissä. Verovaroilla ylläpidetään yhteiskunnallisia palveluja, jotka eivät ole enää kansalaisen saavutettavissa. Työkkärit, verotoimistot, ym. ovat kadonneet monelta paikkakunnalta. Terveyspalveluja saa viikon tai kahden päästä, jos sinne yhteyden saa. Monissa palveluissa on siirrytty nettiaikakauteen, mutta sieltä harvoin saa vastauksen päivän polttavaan kysymykseen.

Suora lainaus: "Lippujen kanssa on marssittu vappuna vuosikymmeniä ilman ongelmia. Ainoa muutos on, että poliisi yhtäkkiä on päättänyt suhtautua samoihin lippuihin lyömäaseiksi tarkoitettuina astaloina. Vasemmistonuoret vaatii poliisia kunnioittamaan jokaisen laissa turvattua oikeutta mielipidevapauteen ja mielenosoittamiseen.". Olisiko syytä katsoa peiliin? Jos lippusalossa on lippu kiinnitetty ruuvein ja nauloin, joiden päät pilkottavat ulkona pitkälti, muistuttaen muinaista sota-asetta, niin eiköhän ole melko selvää, ettei se ole enää pelkkä lippusalko. Mielipiteen pitäisi saada vapaasti ilmaista, mutta ei se valitettavasti enää onnistu. Mielipiteistä on tullut erottava tekijä, oli sen aihe mikä tahansa. Esimerkkinä yksi ääripää, pienen vauvan äiti harrasti salitreeniä ja kertoi harrastuksestaan ja sen hyvistä puolista sekä painonpudotuksesta ja kropan kiinteytymisestä synnytyksen jälkeen, seurauksena lastensuojelulle ilmoitus.

Aina, missä anarkistit marssivat, on läsnä kaaos. Miksi? Kiakkovieraat mäiskivät rikki kaiken tielleen osuvan. Nyt vappumarssissa oli mukana välineitä, joita astalona voidaan käyttää. Onneksi ei vielä tapahtunut mitään pahempaa. Odotan kuitenkin sitä päivää, jolloin....................

Puuttunut suhteellisuudentaju

Itsenäisyyspäivänä, jo perinteeksi muodostunut, mielenosoitus muuttui tuhoa tuottavaksi mellakaksi. Perinteiset kuokkavieraat olivat nyt kiakkovieraita. Jo viimevuosituhannella tarkoituksena oli protestoida sosiaalista eriarvoistumista vastaan. Itsenäisyyspäivänä presidentin linnassa on nähty arvovieraita ja mielenosoituksella haluttiin tuoda esille eriarvoisuus, eliitti ja sen maksajat. 2000-luvulle tultaessa valitsivat kuokkavieraat kansalaistottelemattomuuden linjakseen, jota sitten monet muut ryhmittymät ovat käyttämään ryhtyneet. Viimeksi siihen kannusti ministeri Räsänen.

Tällä kertaa varustauduttiin astaloin eli jääkiekkomailoin ja kevyiden räjähteiden kera. Sosiaalisessa mediassa esitettiin toimintakaavioita, joiden muoto oli toteutettu niin rauhanomaisen jääkiekon maailmasta. Tunnetun jääkiekkoilijan naamalla koristettuja naamareita, huiveja, ym. kasvot peittävää oli tarjolla ja kehotus peittää kasvonsa.

Mielenosoituksessa oli mukana myös lapsia, tällaisenko ongelmanratkaisutavan kiakkovieraat haluavat heille opettaa?

Olen tässä blogissa kritisoinut laaja-alaisesti yhteiskuntamme epäkohtia, joita on paljon. Suutuin kuitenkin silmittömästi, kuultuani tapahtumista. Puran ne omalla tavallani ja saa ihan vapaasti robotoida (liki kaksisataa on jo).

Alkuilta oli kaiketi vielä kohtuullisen rauhallinen. Liekö johtuen, ettei CH3CH2OH tai muu kemiallinen aine tai yhdiste ollut näytellyt pääosaa. Kuitenkin loppuillasta mielenosoituksesta tuli täydellinen mellakka.

Kuuntelin illan viimeiset uutiset ja vähitellen sain kuulla erinäisiä kertomuksia. Ensimmäinen ajatus tekijöistä oli se, että he ovat lapsukaisia, joiden älykkyysosamäärän kehitys on pysähtynyt kengän numeron kanssa samalle tasolle ja sitä vielä kemiallisesti alennettu. Eri lähteistä kuultuna oli osa silminnähden päihtyneitä ja vielä seuraavana aamuna ei kaikkia pidätettyjä pystytty kuulustelemaan vahvan humalatilan takia. Samoilla linjoilla oli toimittaja, joka yritti heitä haastatella. Vastauksena kysymyksiin oli vain kännisen örinöitä.

Aikaisin aamulla paloivat päreet lopullisesti ja se pieni sympatia, joka oli vielä vanhan liiton mielenosoittajia kohtaan. Yksi sai päähänsä rikkoa liki parisataa vuotta vanhan kirkon ikkunat. Mitähän pahaa sekin lienee luokkasotaa vastustaville tehnyt? Kiitos niille mielenosoittajille, jotka (kertoman mukaan) buuasivat tekijälle. Joukosta on kuitenkin kuulunut huuto: "Jokainen saa tehdä mitä haluaa.". Saako? Ihan aikuisten oikeasti? Siinä tapauksessa minä haluan, mitä suurimmassa määrin antaa kirkon ikkunoiden rikkojalle kunnon selkäsaunan.

Harventuneen kulkueen matkalla rikottiin myös liikkeiden ikkunoita, pysäköintimittareita, jne. sekä tavallisen duunarin autojen peilejä, naarmutettiin maalipintoja. Tampere-talolla loukkaantui vaaleanpunaiseen päähineeseen sonnustautunut mies, jonka puheesta kuului selvästi, että jotain oli nautittu. Hänet maahan töytäisi poliisin pillastunut hevonen, joka (videoklipissä näkyvä) oli saanut astalosta. Hän ei ymmärtänyt ikkunoiden rikkomisia ja oli harmissaan, että mielenilmauksesta tuli anarkiaa.

Seuraavan päivän aktiivinen median lukeminen aiheutti sen, että ensimmäinen ajatus palasi takaisin.

Ensimmäisenä vapautettiin 17-vuotias lukiolainen kaljakassinsa kanssa.

Hetkinen, eikö 17-vuotias ole vielä alaikäinen, joten mistä hän on saanut alkoholin. Tässä pieni kritiikki virkavallalle, ne olisi pitänyt ottaa pois. Mediassa naama on sen verran tuttu, ettei kesätyöpaikkaa kyllä taida herua.

Kiakkovieraat esittelivät myös saamiaan sakkolappujaan niskoittelusta. Sakko oli 60 euroa, joka on pienin mahdollinen. Tämä tarkoittaa sitä, että sakon saanut on varaton. Tässä kohtaa aloin vihata heitä. Eräs lause kuului: "Eliitin sikajuhlia maksetaan meidän verorahoilla.". Tuota, taitaa nyt käydä niin, että minun verorahoilla maksetaan tuokin sakko, sillä tuollaiset ovat sossun elättejä ja ei tasan varmasti ole maksaneet senttiäkään veroja ja tuskin tehneet päivääkään töitä sekä koulutodistus taitaa olla säälivitosten koristamia. Joten on turha elvistellä, että turhaa porua on muutamasta ikkunasta.

Luokkasota oli yksi iskulauseista, jota ahkerasti käytettiin. Mieleeni tuli 1800-luvun loppu ja 1900-luvun alku. Johtaja - duunari, kuningas - alamaiset, jne. Aina on ollut näitä yltiö humanisteja, joiden päähän ei mahdu kuin minä, minun ja minulle. Sanana luokkasota saa minut ajattelemaan kansalaissotaamme, jossa poika kävi isäänsä vastaan ja sisko veljeään tai puoliso puolisoaan vastaan. Tosin on ollut patruunoita ja patruunoita. Osa riisti työntekijöitä häikäilemättömästi, mutta oli myös heitä, jotka ajattelivat työntekijän parasta ja siten tuottavuutta ja työntekijän palkan nousua sitä myöten. Maamme monet kirjastot, neuvolat, päiväkodit ja sairaalat ovat nousseet vain näiden patruunoiden hyväntekeväisyyden avustuksella. Myönsivät jopa halpakorkoista lainaa, jos työntekijä rakensi talon asemakaava-alueelle. Tässä syynä olivat kulkutaudit ja niiden torjunta. Ei ole eloni aina ihanaa, sillä ajoittain kuulen siitä, että olen ostanut murhaajan (1918 tapahtumat) talon.

Viimeisen loppukaneetin lausui vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula. Hän sanoi: "Jos haluaa tuoda äänensä kuuluviin Suomessa, pitää hallita keskiluokkainen kielipeli. Se on tehokas keino sulkea esimerkiksi yhteiskunnasta marginalisoituneita ihmisryhmiä pois keskustelusta.". Tällä hän taitaa tuoda esille sen, että meillä on ääripäiden ihmiset ulkona keskusteluista eli viisaat ja tyhmät. Kun puhutaan kielipelistä, niin ensimmäisenä putoavat maahanmuuttajat, jotka eivät ole kyenneet, halunneet, tms. opetella kieltä. Seuraavaksi putoavat ne, jotka eivät hallitse laaja-alaista sanastoa. Lopulta putoavat ne, jotka hallitsevat kielemme laaja-alaisesti. Puhutaan nätisti, kivasti ja loukkaamatta ketään.

Ja se viimeinen niitti eli Anna Kontula taas: "En pidä mellakoitsijoiden toimintaa järkevänä, mutta ketä se hyödyttäisi, jos minäkin liittyisin kymmenien muiden paheksujien joukkoon. Nyt pitäisi mieluummin kysyä, mitä pitäisi tehdä, jotta sama tapahtumakulku ei toistuisi ensi vuonna.". Tulee tapahtumaan. Tätä ei pysäytä enää mikään. Saamme samanlaiset mellakat kuin muuallakin ja kun nyt ovat huomanneet eräät marginaaliryhmät, että maassamme voi tehdä mitä vaan kuudenkympin sakoilla, niin voitte arvata, että lisää seuraa. Tosin Anna tyttönen ei itse osallistunut tilaisuuteen.

Palataan hieman taaksepäin eli kiakkovieraiden toimintaan. Tässä maassa noudatetaan kaiketi yhä Suomen lakia (anarkistit eivät sitä tunnusta eivätkä osin maahanmuuttajatkaan). Laki on yksiselitteinen ja mielestäni ihan liian helläkätinen tänäpäivänä. Nämä anarkistit olivat opiskelleet lain kirjaimet, sillä naamioituivat. Tämähän on tunnettua jo peltipoliiseista, että jos ajoneuvoa tai kuljettajaa ei ole tunnistettavissa, niin sanktiota ei voi määrätä. Lisäksi löytyy aina ketkuja asianajajia, jotka lähtevät tällaisia puolustamaan, sillä verovaroista he helposti saavat muhkeat palkkiot itselleen ja niin paljon kuin sielu sietää pyytää.

Sanovat vielä vastustavansa eläinrääkkäystä, mutta mitä muuta oli heidän toimintansa kuin eläinrääkkäystä. He kertoivat avoimesti, että tarkoituksena oli vahingoittaa poliisihevosia. Ilmeisesti poliisityössä käytetyt eläimet menettävät eläimen oikeudet ja siten ne ovat vapaata riistaa. Väkijoukkoihin ja meluun tottunut hevonen on rauhallinen, mutta lyömistä se ei siedä.

Kuorotyttöjen kohtalo oli törkeä virhe kaikilta. Tytöt olivat saaneet ohjeet poistumiseen, mutta muistuivatko ne kaikki mieleen loistavan illan ja kiitosten jälkeen. Heidät olisi ehdottomasti pitänyt saattaa pois alueelta. Alueella oli levotonta ja vaarallista. Sitten on turha messuta, ettei poliisi muista tapahtumaa. Jos jokainen menee sisimpäänsä, niin varmasti löytyy muistijälki pahasta, pelottavasta kokemuksesta, mutta selkeää kuvaa siitä ei ole. Itselläni on yksi tällainen, jossa aika ja liike on pysähtynyt yhteen näkyyn, jonka näen vieläkin. Seuraavat päivät ja viikot ovat vain pieniä sekalaisia välähdyksiä ja muiden kertomia.

Tänä vuonna itsenäisyyspäivän vastaanotolle oli porhojen sijaan kutsuttu tavallisia duunareita ja viimeisiä voimissaan olevia sotiemme veteraaneja. Tavallisten ihmisten kommentit olivat kiittäviä. Hienoimmin sen sanoi tuttavani, joka totesi: "Jos itsenäisyyspäivän juhlat ovat jatkossa tällaisia, niin katselen ne varmasti.". Konserttia pidettiin mahtavana, loistavana, kauniina, jne. ja moni toivoi, että jatkossa juhla olisi yhtä monimuotoinen. Erityisesti kiinnitettiin huomiota siihen, että nyt puuttui linnan juhlista tyypillinen väen ahtautuminen salin reunoille seisomaan kättelyn jälkeen.

Nyt kritisoin mediaa, joka armoitetusti joka vuosi tuo esille puvut ja niiden suunnittelijat. Eikö teillä ole muuta kerrottavaa? Olisi ollut hienoa lukea kättelyssä ensimmäisenä olleen veteraanin haastattelu tai 92 vuotiaan lotan kertomaa. Entäpä mietteet valtakunnan koheltajilta eli Duudsoneilta, jotka mielestäni olivat juhlien parhaiten pukeutuneet.

Vaikka nyt kritisoin tunnistamisen vaikeuttamista, esiinnyn ja tuleen esiintymään vain Kryptana. Syy löytyy arkistosta; 2011, elokuu, Ei nimimerkillä.