Puuttunut suhteellisuudentaju

Itsenäisyyspäivänä, jo perinteeksi muodostunut, mielenosoitus muuttui tuhoa tuottavaksi mellakaksi. Perinteiset kuokkavieraat olivat nyt kiakkovieraita. Jo viimevuosituhannella tarkoituksena oli protestoida sosiaalista eriarvoistumista vastaan. Itsenäisyyspäivänä presidentin linnassa on nähty arvovieraita ja mielenosoituksella haluttiin tuoda esille eriarvoisuus, eliitti ja sen maksajat. 2000-luvulle tultaessa valitsivat kuokkavieraat kansalaistottelemattomuuden linjakseen, jota sitten monet muut ryhmittymät ovat käyttämään ryhtyneet. Viimeksi siihen kannusti ministeri Räsänen.

Tällä kertaa varustauduttiin astaloin eli jääkiekkomailoin ja kevyiden räjähteiden kera. Sosiaalisessa mediassa esitettiin toimintakaavioita, joiden muoto oli toteutettu niin rauhanomaisen jääkiekon maailmasta. Tunnetun jääkiekkoilijan naamalla koristettuja naamareita, huiveja, ym. kasvot peittävää oli tarjolla ja kehotus peittää kasvonsa.

Mielenosoituksessa oli mukana myös lapsia, tällaisenko ongelmanratkaisutavan kiakkovieraat haluavat heille opettaa?

Olen tässä blogissa kritisoinut laaja-alaisesti yhteiskuntamme epäkohtia, joita on paljon. Suutuin kuitenkin silmittömästi, kuultuani tapahtumista. Puran ne omalla tavallani ja saa ihan vapaasti robotoida (liki kaksisataa on jo).

Alkuilta oli kaiketi vielä kohtuullisen rauhallinen. Liekö johtuen, ettei CH3CH2OH tai muu kemiallinen aine tai yhdiste ollut näytellyt pääosaa. Kuitenkin loppuillasta mielenosoituksesta tuli täydellinen mellakka.

Kuuntelin illan viimeiset uutiset ja vähitellen sain kuulla erinäisiä kertomuksia. Ensimmäinen ajatus tekijöistä oli se, että he ovat lapsukaisia, joiden älykkyysosamäärän kehitys on pysähtynyt kengän numeron kanssa samalle tasolle ja sitä vielä kemiallisesti alennettu. Eri lähteistä kuultuna oli osa silminnähden päihtyneitä ja vielä seuraavana aamuna ei kaikkia pidätettyjä pystytty kuulustelemaan vahvan humalatilan takia. Samoilla linjoilla oli toimittaja, joka yritti heitä haastatella. Vastauksena kysymyksiin oli vain kännisen örinöitä.

Aikaisin aamulla paloivat päreet lopullisesti ja se pieni sympatia, joka oli vielä vanhan liiton mielenosoittajia kohtaan. Yksi sai päähänsä rikkoa liki parisataa vuotta vanhan kirkon ikkunat. Mitähän pahaa sekin lienee luokkasotaa vastustaville tehnyt? Kiitos niille mielenosoittajille, jotka (kertoman mukaan) buuasivat tekijälle. Joukosta on kuitenkin kuulunut huuto: "Jokainen saa tehdä mitä haluaa.". Saako? Ihan aikuisten oikeasti? Siinä tapauksessa minä haluan, mitä suurimmassa määrin antaa kirkon ikkunoiden rikkojalle kunnon selkäsaunan.

Harventuneen kulkueen matkalla rikottiin myös liikkeiden ikkunoita, pysäköintimittareita, jne. sekä tavallisen duunarin autojen peilejä, naarmutettiin maalipintoja. Tampere-talolla loukkaantui vaaleanpunaiseen päähineeseen sonnustautunut mies, jonka puheesta kuului selvästi, että jotain oli nautittu. Hänet maahan töytäisi poliisin pillastunut hevonen, joka (videoklipissä näkyvä) oli saanut astalosta. Hän ei ymmärtänyt ikkunoiden rikkomisia ja oli harmissaan, että mielenilmauksesta tuli anarkiaa.

Seuraavan päivän aktiivinen median lukeminen aiheutti sen, että ensimmäinen ajatus palasi takaisin.

Ensimmäisenä vapautettiin 17-vuotias lukiolainen kaljakassinsa kanssa.

Hetkinen, eikö 17-vuotias ole vielä alaikäinen, joten mistä hän on saanut alkoholin. Tässä pieni kritiikki virkavallalle, ne olisi pitänyt ottaa pois. Mediassa naama on sen verran tuttu, ettei kesätyöpaikkaa kyllä taida herua.

Kiakkovieraat esittelivät myös saamiaan sakkolappujaan niskoittelusta. Sakko oli 60 euroa, joka on pienin mahdollinen. Tämä tarkoittaa sitä, että sakon saanut on varaton. Tässä kohtaa aloin vihata heitä. Eräs lause kuului: "Eliitin sikajuhlia maksetaan meidän verorahoilla.". Tuota, taitaa nyt käydä niin, että minun verorahoilla maksetaan tuokin sakko, sillä tuollaiset ovat sossun elättejä ja ei tasan varmasti ole maksaneet senttiäkään veroja ja tuskin tehneet päivääkään töitä sekä koulutodistus taitaa olla säälivitosten koristamia. Joten on turha elvistellä, että turhaa porua on muutamasta ikkunasta.

Luokkasota oli yksi iskulauseista, jota ahkerasti käytettiin. Mieleeni tuli 1800-luvun loppu ja 1900-luvun alku. Johtaja - duunari, kuningas - alamaiset, jne. Aina on ollut näitä yltiö humanisteja, joiden päähän ei mahdu kuin minä, minun ja minulle. Sanana luokkasota saa minut ajattelemaan kansalaissotaamme, jossa poika kävi isäänsä vastaan ja sisko veljeään tai puoliso puolisoaan vastaan. Tosin on ollut patruunoita ja patruunoita. Osa riisti työntekijöitä häikäilemättömästi, mutta oli myös heitä, jotka ajattelivat työntekijän parasta ja siten tuottavuutta ja työntekijän palkan nousua sitä myöten. Maamme monet kirjastot, neuvolat, päiväkodit ja sairaalat ovat nousseet vain näiden patruunoiden hyväntekeväisyyden avustuksella. Myönsivät jopa halpakorkoista lainaa, jos työntekijä rakensi talon asemakaava-alueelle. Tässä syynä olivat kulkutaudit ja niiden torjunta. Ei ole eloni aina ihanaa, sillä ajoittain kuulen siitä, että olen ostanut murhaajan (1918 tapahtumat) talon.

Viimeisen loppukaneetin lausui vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula. Hän sanoi: "Jos haluaa tuoda äänensä kuuluviin Suomessa, pitää hallita keskiluokkainen kielipeli. Se on tehokas keino sulkea esimerkiksi yhteiskunnasta marginalisoituneita ihmisryhmiä pois keskustelusta.". Tällä hän taitaa tuoda esille sen, että meillä on ääripäiden ihmiset ulkona keskusteluista eli viisaat ja tyhmät. Kun puhutaan kielipelistä, niin ensimmäisenä putoavat maahanmuuttajat, jotka eivät ole kyenneet, halunneet, tms. opetella kieltä. Seuraavaksi putoavat ne, jotka eivät hallitse laaja-alaista sanastoa. Lopulta putoavat ne, jotka hallitsevat kielemme laaja-alaisesti. Puhutaan nätisti, kivasti ja loukkaamatta ketään.

Ja se viimeinen niitti eli Anna Kontula taas: "En pidä mellakoitsijoiden toimintaa järkevänä, mutta ketä se hyödyttäisi, jos minäkin liittyisin kymmenien muiden paheksujien joukkoon. Nyt pitäisi mieluummin kysyä, mitä pitäisi tehdä, jotta sama tapahtumakulku ei toistuisi ensi vuonna.". Tulee tapahtumaan. Tätä ei pysäytä enää mikään. Saamme samanlaiset mellakat kuin muuallakin ja kun nyt ovat huomanneet eräät marginaaliryhmät, että maassamme voi tehdä mitä vaan kuudenkympin sakoilla, niin voitte arvata, että lisää seuraa. Tosin Anna tyttönen ei itse osallistunut tilaisuuteen.

Palataan hieman taaksepäin eli kiakkovieraiden toimintaan. Tässä maassa noudatetaan kaiketi yhä Suomen lakia (anarkistit eivät sitä tunnusta eivätkä osin maahanmuuttajatkaan). Laki on yksiselitteinen ja mielestäni ihan liian helläkätinen tänäpäivänä. Nämä anarkistit olivat opiskelleet lain kirjaimet, sillä naamioituivat. Tämähän on tunnettua jo peltipoliiseista, että jos ajoneuvoa tai kuljettajaa ei ole tunnistettavissa, niin sanktiota ei voi määrätä. Lisäksi löytyy aina ketkuja asianajajia, jotka lähtevät tällaisia puolustamaan, sillä verovaroista he helposti saavat muhkeat palkkiot itselleen ja niin paljon kuin sielu sietää pyytää.

Sanovat vielä vastustavansa eläinrääkkäystä, mutta mitä muuta oli heidän toimintansa kuin eläinrääkkäystä. He kertoivat avoimesti, että tarkoituksena oli vahingoittaa poliisihevosia. Ilmeisesti poliisityössä käytetyt eläimet menettävät eläimen oikeudet ja siten ne ovat vapaata riistaa. Väkijoukkoihin ja meluun tottunut hevonen on rauhallinen, mutta lyömistä se ei siedä.

Kuorotyttöjen kohtalo oli törkeä virhe kaikilta. Tytöt olivat saaneet ohjeet poistumiseen, mutta muistuivatko ne kaikki mieleen loistavan illan ja kiitosten jälkeen. Heidät olisi ehdottomasti pitänyt saattaa pois alueelta. Alueella oli levotonta ja vaarallista. Sitten on turha messuta, ettei poliisi muista tapahtumaa. Jos jokainen menee sisimpäänsä, niin varmasti löytyy muistijälki pahasta, pelottavasta kokemuksesta, mutta selkeää kuvaa siitä ei ole. Itselläni on yksi tällainen, jossa aika ja liike on pysähtynyt yhteen näkyyn, jonka näen vieläkin. Seuraavat päivät ja viikot ovat vain pieniä sekalaisia välähdyksiä ja muiden kertomia.

Tänä vuonna itsenäisyyspäivän vastaanotolle oli porhojen sijaan kutsuttu tavallisia duunareita ja viimeisiä voimissaan olevia sotiemme veteraaneja. Tavallisten ihmisten kommentit olivat kiittäviä. Hienoimmin sen sanoi tuttavani, joka totesi: "Jos itsenäisyyspäivän juhlat ovat jatkossa tällaisia, niin katselen ne varmasti.". Konserttia pidettiin mahtavana, loistavana, kauniina, jne. ja moni toivoi, että jatkossa juhla olisi yhtä monimuotoinen. Erityisesti kiinnitettiin huomiota siihen, että nyt puuttui linnan juhlista tyypillinen väen ahtautuminen salin reunoille seisomaan kättelyn jälkeen.

Nyt kritisoin mediaa, joka armoitetusti joka vuosi tuo esille puvut ja niiden suunnittelijat. Eikö teillä ole muuta kerrottavaa? Olisi ollut hienoa lukea kättelyssä ensimmäisenä olleen veteraanin haastattelu tai 92 vuotiaan lotan kertomaa. Entäpä mietteet valtakunnan koheltajilta eli Duudsoneilta, jotka mielestäni olivat juhlien parhaiten pukeutuneet.

Vaikka nyt kritisoin tunnistamisen vaikeuttamista, esiinnyn ja tuleen esiintymään vain Kryptana. Syy löytyy arkistosta; 2011, elokuu, Ei nimimerkillä.