Aiheittain

torstai 20. heinäkuuta 2017

Suomi 100 vuotta osa XIV

Suomen synttäreihin on enää 139 päivää, joten on syytä panna vauhtia vuosiin. Pikku-Maija aloitti koulutiensä kansakoulussa. Jo vuonna 1921 oli tullut laki, että jokaisen lapsen olisi käytävä kuusi vuotta kansakoulua. Ensimmäisellä luokalla opeteltiin lukemista, kirjoittamista, matematiikkaa, uskontoa ja käsitöitä. Pikku-Maijan aloittaessa koulun, ei vielä ollut nykymuotoista kouluruokailua, joten jokainen toi eväät kouluun. Kouluruoka käsitti usein puuroa tai keittoa. Leipä ja maito oli tuotava mukana, sillä niitä ei tarjottu. Pahin katastrofi mikä pientä koululaista saattoi uhata oli lasisen maitopullon rikkoutuminen.

Vuosi vuodelta muuttuivat opetettavat aineet. Tuli maantietoa ja historiaa, mutta Pikku-Maija tykkäsi kovasti kirjoittamisesta ja voi sitä riemun päivää, kun pääsi kirjoittamaan oikealla mustekynällä. Alkuun oli kirjaimia harjoiteltu vihkoon, jossa oli viivastot ja työvälineenä perinteinen lyijykynä. Kolmannella luokalla aloitettiin käyttämään kosmuskynää, jota myös köyhän miehen mustekynäksi sanottiin. Ulkonäöllisesti se näytti lyijykynältä, mutta kun kärkeä kostutti veteen, se muistutti erehdyttävästi mustekynää ja sitä ei pyyhekumilla pois saanut. Tämä vaati jo kirjoittamisen osaamista. Oikean mustekynän käyttö vaati totuttelua, sillä terä sai koskea paperiin kevyesti tai seurauksena oli ruma tahra paperissa ja se tiesi huonoa numeroa kokeessa tai ainekirjoituksessa.
Aineita oli kiva kirjoittaa, sillä tällöin sai kirjoittaa pitkästi ja mielikuvituskin saattoi päästä laukkaan.

Pikku-Maija siirtyi kansakoulusta oppikouluun ja koulumatka pidentyi huimasti, sillä se sijatsi kuntakeskuksessa ja kotitilalta matkaa kertyi parikymmentä kilometriä. Keväällä ja syksyllä sen saattoi hurauttaa polkupyörällä, mutta talvella oli bussikyyti tarpeen. Talvipakkasilla oli syytä pukeutua lämpimästi, sillä sen aikaiset bussit olivat melko vetoisia välinetä.

Oppiaineita tuli lisää ja vaatimus taso nousi, sillä valmensihan oppikoulu lukiota varten, mutta tätä ei Pikku-Maija ajatellut. Oppikoulun jälkeen Pikku-Maija työskenteli kyläkaupassa ja autteli kotitilalla. Kyläkauppa oli tuohon maailman aikaan melkoinen sekatavarkauppa, josta sai ruoka tarvikkeita, koneen osia, aina timpurin kynästä valjaiden osiin asti.

Kun vaadittu ikä tuli täyteen, niin ei enää Pikku-Maija ollut enää pieni vaan nuori nainen. Hän oli päättänyt kouluttautua sairaanhoitajaksi. Oltiin siirrytty 1950-luvulle ja Suomen rakenne alkoi muuttua. Kaupunkiin tuli yhä useampi, sillä teollisuus kasvoi kohisten ja pien tilalla ei riittänyt koko lapsikatraalle työtä.

Maija aloitti kolmen vuoden vaativat opinnot. Teoriaopinnot olivat vaativia ja jokainen asia piti oppia ulkoa. Koulutukseen kuuluivat harjoittelujaksot sairaalassa, mutta vielä tuohon aikaan oppilas oli osastoilla ja toimipisteissä palkatonta työvoimaa ja ensimmäisen vuoden opiskelijat olivat lähinnä siivoojia vieläkin, vaikka koulutusta oli muutettu nykyaikaisempaan, sillä vanhat jäärät hoitajat pitivät yhä tiukasti kiinni vanhasta.

Kolme vuotta tiukkaa opiskelua vieraalla paikkakunnalla oli nuorelle Maijalle kokemus ja oppilastovereista tuli hyviä ystäviä. Toukokuinen valmistujaispäivä oli täynnä iloa rankan opiskelun päättymisestä, mutta pullollaan suurta surua, sillä tiivis ryhmä hajoaisi tuon päivän jälkeen ympäri Suomea. Maija oli jo hakenut kesäpaikkaa itselleen ja pääsi Kellokosken sairaalaan. Tämä työ sai hänet päättämään erikoistumisalansa.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Suomi 100 vuotta osa XIII

Kevennetään hieman ja siirrytään iloisiin tapahtumiin.

Muistattehan Hilman ja Simon, jotka avioituivat. Luonnollisena seurauksena oli perheen lisäys eli syntymässä oli pienokainen. Kun aika koitti, niin paikalle hälyytettiin kätilö-rokottaja, joiden kunnallinen ammatti oli perustettu jo 1800-luvun puolella ja heillä oli omat piirit hoidettavana. Tähän maailman aikaan, kun synnytykset pääsääntöisesti vielä tapahtuivat kotona.

Simoa huoletti, sillä olihan veljensä vaimon Katrin synnytys ollut pitkä ja vaikea, vaikka lopulta terve lapsi olikin maailmaan tullut. Alun perin Katrin piti synnyttää kotivoimin, mutta kun tilanne näytti huonolta, joutui Simo kyytimieheksi, kätilöä hakemaan. Eikä Simon tehtävää paljon helpottanut veljensä sanat: "Hae kätilö nopeasti ja väliä on vain vaimoni selviämisellä, hevosen vaikka hengiltä ajaisit." Humu oli Simon lempi hevonen, joten pahalta tuntui ajaa oiva työhevonen hengiltä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Selvisi Katri ja sai terveen tyttären sekä Humu hyvin voi pilttuussaan, kun Simo sen harjasi, juotti ja syötti.

Simo käveli pihalle ja antoi pakkasen nipistellä nenän päätä. Sisälle palatessa osui katse siihen uuteen laatikkoon, jonka sai jokainen vastasyntynyt. Simo hymähti kun muisti Hilman kommentin sisällöstä: "Pelkkää paperia ja pesuvati". Siellä oli lähinnä kaavoja vaatteisiin ja peiton sisuskin sellua. No oli siinä kyllä muutama harsovaippa, mutta se emaljinen pesuvati oli kyllä kunnon laatua.

Sisemmälle astuttua kuului kova huuto ja perään lapsen rääkäisy, kun ensi kertaa henkeä veti. Se on ohi, huokaisi Simo ja istui penkille. Hetken kuluttua tuli äitinsä Liisa poikansa luokse ja kertoi synnytyksen sujuneen hyvin ja pieni tytär on terve. Liisa poistui pesuvadin kanssa ja kun Hilma ja tytär oli pesty ja puettu, niin Simo kutsuttiin katsomaan pikkuistaan.

Hilma hieman pelkäsi Simon suhtautumista, kun lapsi ei ollut poika, mutta Simo otti pikkuisen syliinsä ja silitteli pientä otsaa ja sormia, silmäkulmaan nousi pieni kyynel. Hienon tytön minulle teit, sanoi Simo vaimolleen. Mikäs tälle nimeksi, kysyi Simo. Liisaa minä ajattelin, sanoi Hilma arasti, sillä synnytys ei ole jokapäivänen tapahtuma ja oli sen johdosta vähän voipunut. Simon äiti ei halunnut lapsesta Liisaa, omaa kaimaansa, sillä hänestä se oli vanhanaikainen nimi.

Kasteessa sai sitten pikku tyttö nimekseen Maija-Liisa. Kuitenkin häntä aina Pikku-Maijaksi kutsuttiin. Kaukaisempi täti lähetti lapselle ruokaliinoja ja voi kuinka kauniisti ne oli koristeltu.
Ihan vielä ei näitä lahjoja tarvittu, sillä äidin maito oli vielä pienelle Maijalle se paras ravinto, mutta kun kiinteää suuhun alkoitettiin lusikoimaan, niin otettiin tädin lähettämät ruokaliinat käyttöön. Puuvillaa kun olivat, niin oli pesu hieman hankala, kun oli koruompeleet, niin lipeää ei käyttää voinut tahrojen poistoon. Päivittäisessä käytössä näitä ei sitten pidetty, vaan otettiin mukaan vain kyläillessä.

Äitiyspakkaus juhlii tänä vuonna 80 vuotista taivaltaan. Alkuun se oli vähävaraisille taroitettu, mutta ulottui kattamaan myöhemmin jokaisen äidin. Tämä oli porkkana, jolla äidit ohjattiin neuvoloihin odotusajan tarkastuksiin ja synnytyksen jälkeisiin tarkastuksiin. Tavoitteena oli lapsikuolleisuuden vähentäminen ja tämän neuvola toiminnan ansiosta se on meillä maailman pienintä.

Pakkausta kuitenkin arvostellaan tänä päivänä paljon ja syynä ovat vaatteiden sävyt. Ei saisi olla erottelua tyttöjen tai poikien välillä. Vastasyntynyt tuskin vielä tietää tietää, mitä hänestä tulee, joten vaatteet ovat aikuisten silmään. Lapselle tärkeää vaatteissa on, että ne ovat mukavat, joustavat, lämpimät ja vanhempien kontolla on se, että ne ovat kuivat.

Lisätään kuva äitiyspakkauksen peitosta, joka oli minun oma, silloin kun olin pieni ja ajatukset täytti vain maito ja kuiva vaippa. Tuohon aikaan ei ollut puusilakanoita, joilla peiton voisi peittää, mutta tämä on osittain kuvitus, sillä tuon lakanan olen tehnyt rekvisiitaksi erääseen näytelmään. Toki lapsuudessani moni vielä koristeli lasten ensivaatteet.
Peiton vauriota älkää ihmetelkö, sillä tämä peitteeni on palvellut vanhan saunan eristeenä, kunnes sauna purettiin ja otin peittoni talteen.


torstai 6. heinäkuuta 2017

Oikeuden karmea päätös II

Luin tyrmistyneenä uutista, jossa veli sai ensin syytteen henkeen ja terveyteen kohdistuneesta rikoksen suunnitelusta, mutta hovioikeus ja korkein oikeus katsoivat, että näyttö ei ollut riittävä. Uhriksi aiottu oli 16 vuotias sisar, joka ei käyttäytynyt veljen odotusten mukaan, joten tässä tapauksessa ei kyse ole nauriita järsivistä kansalaisista.

Kyseinen parikymppinen irakilaismies oli jo aiemmin pahoinpidellyt ja uhannut sisartaan tappamisella, jos tavat eivät muutu. Suora lainaus: "Käräjäoikeudessa mies kertoi, että heidän kulttuurissaan tyttöjen on noudatettava perheen maineen vuoksi tiettyjä sääntöjä." Tämä sitten oikeutti lyömään, potkimaan ja repimään hiuksista sekä viestittämään kavereille, että puukottaa, ampuu, tärvelee ulkonäön, jne. Käräjäoikeus katsoi, että kyseessä on törkeä henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen suunnittelusta sekä pahoinpitelystä ja antoi vuoden ja yhden kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen.

Luonnollisesti tunnollinen veli valitti tuomiostaan hoviin ja kertoi vain uhonneensa. No hovi katsoi, että kaikki on myrskyä vesilasissa ja kuusikuukautta ehdotonta pahoinpitelystä. Osin häiskä oli myös uhkaillut muitakin, mutta sehän kuuluu vain kulttuuriin, jota meidän on ymmärrettävä, koska tulija ei voi sopeutua maahamme, jos hän joutuu hylkäämään oman identiteetin ja kotoiset tavat ja perinteet. Toimituksen huomautus: "Odotan innolla ensimmäistä pakkaa eräitä varsin tunnettuja kortteja."

Syytäjä oli hieman  eri mieltä, joten asia jatkui korkeimmassa oikeusasteessa. Siellä asiaa käsiteltiin vain näiden uhkauten osalta. Pari suoraa lainausta KKO:lta: "Kun asia liittyi konkreettisen teon sijaan sen valmisteluun, oli näyttöä arvioitava erityisen huolellisesti" ja "Toisaalta mies oli myös useaan otteeseen todennut, ettei sisarelle tapahtuisi mitään, jos hän palaisi kotiin. Mies oli myös todennut käyttäneensä voimakasta kieltä ja tehneensä siinä virheen." Täten päätös kunniamurhan osalta sai siunauksen eli KKO antoi ensimmäisen ennakkopäätöksen vakavaan henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen suunnittelussa. Saa nähdä, koska sisar saa vaatteekseen käärinliinat.

Tämän valossa laki ei ole enää kaikille sama. Koulusurman suunnittelu on täten vakavampi henkeen ja terveyteen kohdistuneen rikoksen suunnittelu. Otetaan esimerkiksi tämä Kokkolan tapaus, jossa nuori nainen suunnitteli iskua entiseen kouluunsa. Lainataan tytön sanoja: "Naisen mukaan hän ei ollut tehnyt päätöstä siitä, että koulumurha toteutettaisiin." Tätä häin toisti useita kertoja.

Palataan tuohon KKO:n siteerauksiin niin eikö suomalaisen naisen sana paina yhtä paljon, kuin irakilaisen miehen? Irakilainen vakuutti moneen kertaan oikeudelle, että kaikki on OK, jos sisar tulee kotiin, sillä painavista sanoista huolimatta oikeus näki, että kyseessä on huoli perheen jäsenestä. Suomalaisen naisen vakuuttelu, että suunniteltu on, mutta ei suunniteltu toteutusta, johti neitokaisen psykiatriseen hoitoon. Eikö myös tuolle irakilaiselle olisi pitänyt tehdä mielentilatutkimus moisen teon suunnittelusta?

Oikeus on nyt linjannut, että kunniamurhaa saa suunnitella ihan rauhassa, mutta kouluampumisen, pankkiryöstön, lentokonekaappauksen, jne. suunnittelusta napsahtaa rangaistus. Täyttyy myöntää, että oikeustajuni on nyt todella kovalla koetuksella.

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Työ, terveys ja turvallisuus uhattuna

Suomessa ihmetellään valtiovallan taholta työttömien suurta määrää ja jopa työttömien työhaluttomuutta. Aamun aviisi antoi asialle toiset kasvot eli lainataan suoraan: "Liikenne- ja viestintäministeriö yllätti valtion luotsiyhtiön ja haluaa luotsit pois laivoista. Siirtyminen etäluotsaukseen lopettaisi monisatavuotisen perinteen." Mitenkähän on tämän tekniikan kanssa, sillä olemmehan tottuneet siihen, että pankeilla on luvattoman usein bitit poikittain ja palvelut seis. Poliisin lupapalvelut ovat myös pois käytöstä, kun tietotekniikassa on joku vika, jota ei oikein ole pystytty selvittämään. Siinä on banaanilaiva ihmeissään, kun satamaan pitäisi päästä, mutta kukaan ei ole luovimassa karikoitten ohitse. Tekniikkaan tuntuvat päättäjät muutenkin liikaa luottavan, kun meitä ohjataan niiden käyttämiseen vähän joka hommassa, mutta mihinkään ei ole katsottu jättää vanhaa manuaalista järjestelmää korvaamaan niitä tunteja, päiviä tahi peräti viikkoja, kun palvelu teknisesti on poissa pelistä.

Bernerin puulaaki on päättänyt lakihankkeesta, joka tähtäisi etäluotsaukseen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että luotsi istuu konttorissa maakrapuna ja ohjaa laivat monitorin ääressä. Norjassa tätä kokeiltiin kymmenen vuotta sitten ja hanke epäonnistui täysin ja luotsit pysyivät laivoilla fyysisesti läsnäolevina. Tällä tavalla on Suomessa estetty useita, vakavia laivaturmia. Tällä tavalla lähtee työ ja vesiltä turvallisuus. Kyllä meilläkin on Norjan tapaan karikkoisia vesiä.

Lainaan erästä sairauseläkeen hylkäyspäätöstä, jossa hakijalle ilmoitettiin, että hänellä on riittävästi työkykyä jäljellä, hankkiakseen toimeentuloa koulutuksensa ja ammattikokemuksensa pohjalta olevissa tehtävissä. Ainoa ongelma vaan on se, että monia niistä ammateista ei enää ole ja vielä jäljellä oleviin ei sitten ole koulutusta. Tänä päivänä kun pitää olla täsmäkoulutettu jokaiseen ammattiin. Kun ajattelen keski-ikäisiä ihmisiä, niin moni on mennyt työhön suoraan kansalais- tai oppikoulusta. Itsekin sain terveyskeskuksesta konekirjoittajan paikan kansalaiskoulun todistuksessa olleen konekirjoitusopin ysillä. Tämä riitti takaamaan osaamiseni. Tänä päivänä moinen ei onnistu.

Edellä mainittu puulaaki pitäytyi hallitusohjelmassa, joka tähtää normien purkuun. Taksilaki runnottiin läpi ja olemme menossa hyvää vauhtia muiden maiden taksi linjoille, joissa hinta voi olla mitä tahansa. Kilpailun vapautus ideologialla hehkutettu Uber saisi toimia vapaasti ja taksi hommaa harjoittaa kuka tahansa. Tiettävästi Ruotsissa välillä Tukholman keskusta Arlandan lentokenttä on veloitettu liki viisi tuhatta euroa ja Uber kyyti maksoi myös Yhdysvalloissa liki yhdeksansataa dollaria, sillä tapahtumaviikonlopun kerroin oli kahdeksan kertainen ja kyydin valinneet kertoivat, että halvemmaksi olisi tullut limusiinipalvelulla.

Vapaat ja villit taksit ovat myös maailmalla ryöstäneet ja raiskanneet asiakkaansa. Tämä turvattomuus on nyt sitten aloitettu haalimaan myös meille. Toinen vapautus sai minut pöyristymään, sillä apteekkialaa ollaan myös purkamassa. Ensi ajatuksena on käsikauppalääkkeiden siirtäminen päivittäistavarakauppoihin. Marketin osa-aikainen myyjä pystyy hyvin neuvomaan päättäjien mielestä, että mikä on sopiva särkypulveri. Tämä on mielestäni hyvin pelottava ja terveyttä uhkaava idea, sillä lääkkeiden yhteensopimattomuus voi johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin.

Kela yrittää säästää, sillä lääkehävikki on vuosittäin 95-125 miljoonaa, joista Kelan maksaman korvauksen osuus on 63-83 miljoonan hävikki yhteiskunnalle. Tästä kirjoitin aikaisemmin ja suurin syyllinen lääkehävikkiin on lääketeollisuus, sillä pakkaukset ovat pääsääntöisesti 50-100 kappaletta. Useissa sairauksissa joudutaan etsimään pitkäänkin sopivaa tai toimivaa lääkitystä. Tämä tarkoittaa sitä, että lääkkeen vaihtuessa 40-90 kappaletta jää kaappiin lojumaan ja kun haetaan sitä sopivaa tai toimivaa, niin helposti kaapin perällä on satoja pillereitä. Tämä johtuu vain siitä yksinkertaisesta syystä, että ei ole kokeilupakkauksia, jossa olisi vain muutama kappale ja esimerkiksi 10 tablettia kertoo monesti jo sen sopiiko lääke vai ei.

Kelan rankaisu asiaan oli tietysti tuo viiden kymmenen euron omavastuu ja kokemuksesta voin kertoa, että omavastuuta ei kerrytä kaikki lääkkeet vaikka olisivat reseptilääkkeitä. Tämä on nyt johtanut siihen, että moni jättää lääkkeet ostamatta. Toinen rankaisu asiaan oli luonnollisesti pudottaa korvaustasoa. Myös tämä on syy jättää lääkkeet apteekin hyllylle. Tästä on hyvin huolestunut Diabetesliitto, joka on erityisen huolissaan 2-tyypin diabetikoiden lääkkeiden pihtaamisesta. Nämä lääkkeethän kuuluvat tuon rankaisun piiriin. Vanhan ylilääkärin sanon mukaan vain otettu lääke tautia helpottaa. Diabetes johtaa hoitamattomana lukuisiin sairauksiin, joten ilmeisesti niiden hoitokulut ovat halvempi ratkaisu päättäjien mielestä.

Päättäjät ovat päättäneet, että netin vihapuheet ovat yhteiskunnalle suurempi uhka, kuin rattijuoppo. Tämä on johtanut siihen, että ensin lakkautettiin liikkuva poliisi, joka oli erikoistunut liikenteen valvontaan ja sitä ansiokkaasti teki. Todettiin, että poliisi kuin poliisi hoitaa muiden toimien ohella liikenteen valvontaa, mutta pieleen meni. Itse kun ajan työkseni, niin saattaa mennä koko kaksitoistatuntinen vuoro, ettei ensimmäistäkään poliisia näy. Tämä on johtanut siihen, että kansalaisten turvallisuus on vaarannettu monin tavoin. Poliisien määrä on jatkuvasti vähentynyt kentällä ja se näkyy. Eläimen kanssa kolaroinnin on suunniteltu siirrettäväksi metsästysseuroille. Varkaudesta ilmoittaminen on käytännössä turhaa, sillä poliisi tulee, jos kiireellisiltä tehtäviltä joutaa ja kauppiaat ovat tästä monesti kertoneet. Sosiaalinen media näyttää olevan tänä päivänä se instanssi, jossa voi varkaudesta ilmoittaa ja pyytää havaintoja aiheeseen liittyen.

Päättäjät antoivat Postille vapautta, ettei viitenä päivänä tarvitsisi postia jaella. Tämä on johtamassa ongelmiin muutoinkin takkuavan jakelun kanssa. No Postille on asiasta turha valittaa. Tämän sain kokea itse, sillä kutsu vastaanotolle ei koskaan tullut perille ja huomautuslasku oli postilaatikossa aiemmin kuin alkuperäinen lasku. Tästä aiheesta on toistuvasti kirjoituksia yleisönosastolla, mutta kukaan ei asialle tee mitään. Ikävintä on se, että peruuttamaton vastaanottokäynti maksaa ja Postille on turha reklamoida, sillä ne eivät asialle mitään voi, jos yksittäinen lähetys katoaa. Ihan oma juttunsa on sitten rikkoutuneet lähetykset ja kokemuksesta tiedän, että Postin kuljetettavaksi ei parane antaa kuin sohvatyyny, sillä sen hajottamiseen tarvitaan vähän enemmän kuin heittely.

Joku tässä mielestäni mättää ja pahan kerran. Ensinnäkin tuo työttömyyden hoito. Työpaikat ovat kadonneet ja lähes joka päivä on mediassa YT-neuvottelusta ja kuinka paljon potkitaan ulos. Päättäjät huolestuivat vain siinä kohtaa, kun kännykkä Nokia ajettiin alas, niin heille haettiin EU-tukea, muuta ovatkin sitten saaneet pärjätä omin avuin. Huvittavaa oli lukea Merkelin talouspolitiikasta, jossa pyritään työttömyyttä vähentämään 2,5 % valtakunnassa, jossa työttömyysprosentti on 5,5 ja meillä 10,7. Terveys ja turvallisuus tuntuvat olevan sivuseikka. Huvittavaa oli saada virallinen kirje, jossa oli lähetyspäivä ja lisäkaneettina katsotaan, että vastaanottaja saa lähetyksen seitsemäntenä päivänä. Alkavat lähettäjät oppia, että posti ei tule ihan seuraavana päivänä.

Kummallista on se, että jos huomaat pihapuussasi olevan enemmän paljaita oksia ja niissä, jotka vielä vihertää on lehdykäisiä tai neulasia hyvin vähän ja tuulisella kelillä se näyttää enemmän twerkkaajalta kuin puulta, niin et saa sitä kaataa omin päin vaikka se sähkölankojen uhkana on. Joudut hakemaan luvan kaataa omalta tontilta huonokuntoinen puu, joka on uhkana terveydelle ja turvallisuudelle. Sääntöjen purku näyttää alkaneen väärästä päästä.