Kouluväkivaltaa

 Nyt on ollut puhetta paljon kouluväkivallasta, joka on mielestäni oikea termi. Koulukiusaaminen on liian vähättelevä termi, sillä aikuistenkin maailmassa puhutaan fyysisestä ja psyykkisestä väkivallasta.

Vantaalla on tapahtunut kaksi pahoinpitelyä, jotka ovat johtaneet uhrin tajuttomuuteen ja toisessa tapauksessa oppilasuhri oli lähetetty sekavana kotiin, josta hänet toimitettiin sairaalaan ja sairaala kutsui sitten poliisin. Tässä tapauksessa opettajan pitäisi saada syytteet heitteillejätöstä.

Molemmat koulut ovat etnisesti rikastettuja ja mitä ilmeisemmin tässä on kyse samasta ilmiöstä kuin Ruotsin kouluissa. Etninen porukka tappelee keskenään ja on yhteisrintamassa pottunokkia kohtaan. Tätä media ei suinkaan ole esiin tuonyt, mutta koulupuolen pomo kaupungilta kertoi, että monikielisiä ohjaajia palkataan lisää, joten tämä kertoo tilanteesta aika selkeäsanaisesti.

Meillä on Kiva-kouluhanke, mutta se ei ole onnistunut kitkemään väkivaltaa.Tutkimustulokset kertovat myös karua kieltään, sillä (viitaten edelliseen kappaleeseen) maahanmuuttajista toistakymmentä prosenttia kertoo henkisestä ja fyysisestä väkivallasta. Kun vastaavat luvut ovat kantasuomalaisten kohdalla, pojat 4 % ja tytöt 1 %. Silti jokainen tapaus on liikaa.

Toisessa tapauksessa tekijät olivat alaikäisisä, joten syyttäjälle asti tapaus ei mene. Lastensuojeluviranomaiset ovat aktiivisesti mukana ja liian vähäisin resuissilla. Nopeita ratkaisuja ei ole ja usein tarvitaan tulkkausapuakin, sillä maahanmuuttajalasten kielitaito on vähän sitä sun tätä. Lastensuojelu on muutoinkin ylikuormitettua ja lasten ongelman niin suuria, ettei niitä ratkota pelkän lastensuojelun toimesta. Psykologista apua on vaikea saada, sillä senkaan resurssit eivät ole kunnossa.

Opettajilla ei ole mahdollisuuksia puuttua asioihin ja jos kyse on maahanmuuttajalapsista, niin herkästi heilahtaa rasistikortti, jos tekemisiin puututaan. Osa opettajista on varmasti myös kyynistynyt tapausten edetessä ja kun niitä on riittävästi, niin halu puuttua asioihin on heikentynyt. Etenkin, kun työkalut puuttuvat. Lapset pitävät jälki-istuntoa naurettavana ja koulusta erottaminen on tehty perin vaikeaksi.

Koulumaailmassa pitäisi palata vanhaan, jolloin meillä oli erityis- ja tarkkailuluokat käytössä. Yksi erityisoppilas syö opettajan resurssit ja muu luokka saa pärjätä omaan tahtiinsa. Koulunkäyntiavustajiakin on vähennetty ja tämä näkyy luokissa häiriökäyttäytymisenä. Tarkkailuluokka toimisi myös sanktiona, kun tulisi erotetuksi kaveriporukasta.

Nykyisin kouluväkivallassa on merkittävässä osassa somemaailma, johon tapahtuneet saadaan tallennettua ja tallenteita sitten levitellään erilaisilla alustoilla. Tämä nöyryyttää uhria entisestään, sillä väkivallantekijöitä ei pääse eroon edes koulumaailman ulkopuolella. On helpompi kuvata, kuin puuttua väkivaltaan.

Toivonkin nyt medialta, että lakattaisiin puhumasta koulukiusaamisesta vaan ryhdyttäisiin puhumaan kouluväkivallasta. Ihan sama onko se henkistä- tai fyysistä väkivaltaa.

Raiskauslaki uusiksi

Hallituksemme ja eduskuntamme ovat olleet hyvin leväperäisiä, sillä vasta nyt, kun on tapahtunut kauheita, aloitetaan pohtimaan lainsäädäntöä. Kansalaisten oikeustajun mukaan raiskauslainsäädäntö on liian lepsu ja itse uudistaisin sitä rankalla kädellä.

Raiskaus on niin hirvittävä rikos, että se turmelee uhrin elämän loppuelämäksi. Häpeä tai painostus, jopa uhkailu saattaa aiheuttaa sen, että tekijä pääsee kuin koira veräjästä. Siksi mielestäni rikoslain 20 luku, 11§ olisi uusittava täysin eli raiskaus on saatava virallisen syyttäjän alaisuuteen. Näin pelko ja häpea eivät estäisi syyllisen rankaisemista.

Raiskaukseen syyllistynyt ei pidä koskaan tuomita ehdottomaan vankeusrangaistukseen vaan alin tulisi aina olla kaksi vuotta. Pakottaminen seksuaaliseen tekoon tai seksuaalinen hyväksikäyttö on nykyisin vain sakkorangaistus, joten tällainen joutaa ehdottomasti romukoppaan.

Toivon, että laki valmistellaan nyt huolella, ettei käy niin kuin viime vuosina on totuttu, että ensin on säädetty ja sitten kumottu, kun perustuslaki tai jokin muu onkin tullut vastaan.

Lisäksi uhreille tulee tarjota moniammatillista kriisiapua, mutta valitettavasti erilaiset järjestöt ovat suunnanneet avun aikuisille ja lapset jääneet oman onnensa nojaan. Myös tätä puolta on kehitettävä huolella.

Kannabiksen vapautus

Mielenkiintoista oli taas viikonlopun aviisia lueskella. Kannabistuotteiden vapautus tulee aina säännöllisin väliajoin esille. Monissa esityksissä on tuotu esille alkoholin ja tupakan vaarallisuus, joka on joidenkin tutkimusten mukaan haitallisempia kuin kannabistuotteiden käyttö. Itse olen jyrkästi kannabistuotteiden vapauttamista vastaan ja syy on hyvin yksinkertainen.

Kannabistuotteet sisältävät hartseja, jotka sitoutuvat aivojen valkuaisaineisiin vaurioittaen niitä. Ne myös laukaisevat psykoosin (vakavan mielenterveydellisen häiriön, jossa henkilön todellisuudentaju hämärtyy ja vääristyy usein karkealla tavalla siten, että henkilöllä on huomattavia vaikeuksia erottaa tosi epätodesta) ja tämä esiintyy etenkin nuorilla henkilöillä, joilla aivokuoren kehitysaste, etenkin otsalohkon alueella on vielä vajavainen. Skitsofrenian saattaa myös laukaista kannabistuotteet. Muistihäiriöt ja apaattisuus myös kuuluvat käyttöön.

Erilaisten päihteiden käyttöön liittyvät  myös häiriötekijät. Jokainen on varmaan tavannut pultsarin, joka likaisena ja epäsiistinä kinuaa rahaa "bussilippuun" tai "ruokaan", makaa sammuneena puistojen, asemien penkillä luonnollisten eritteiden valuessa alle, huutelee kontrollin puutteessa kulkijoille, jne.

Voi, jospa vielä tapaisi oikean alkoholistin tai narkkarin. Heidät oli helppo tunnistaa ja sovittaa käyttäytymisensä sen mukaan. Puhtaalle alkoholistille (olivat jo tottuneet portsarin ja poliisin komentoon) oli helppo sanoa, että tässä on sääntö ja sitä noudatetaan. Narkkarin kanssa keskustellessa, riippuen käytetystä aineesta, pystyi suvereenisti keskustelemaan ja kun säännön esitti, niin se ymmärrettiin. No, unohdetaan toki nämä matkalaiset ja jälkimatkalaiset, joiden matkan kuvioita ei pysty seuraamaan edes isä jumala.

Tänä päivänä ovat käyttäjät sekakäyttäjiä. Itse kutsun heitä käveleviksi Finnish chemicalsiksi. Heidän käytös on täysin arvaamatonta. Onhan esimerkiksi tunnettu tosi asia, että kannabiksen käytön yhteydessä ei sovi käyttää alkoholia, joka tehostaa alkoholin vaikutusta. Vahvat kipulääkkeet liikkuvat kaduilla ja täten on ollut ja varmaan tulee olemaan, fentanyylikuolemia. Morfiinin sukulainen, laastarina käytetty (laastaroitujen lääkkeiden vaikutus kestää kolme vuorokautta) uutetaan laastarista suonen sisäisesti annosteltavaksi ja patologin pöydälle. Sehän on jo kauan tiedetty, että vahvat keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet yhdistettynä pieneen määrään alkoholiin ovat kuolemaan johtavia. Hyväksytäänkö hiljaisesti tämä, että käyttäjät yliannostuksen vuoksi pikkuhiljaa poistuvat kartalta? Suotavaa?

Minusta aiheen mielenkiintoiseksi tekee vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson, joka toteaa: "Kannabiksen käyttö ja omaan käyttöön tarkoitettu kotikasvatus olisi perusteltua laillistaa, jotta miedot ja kovat huumeet saataisiin eritettyä. Tärkeintä on haittojen ennalta ehkäisy ja vähentäminen. Laillistamisella vältyttäisiin kannabiksen käyttäjien rikolliseksi leimaaminen ja siitä usein seuraavat sosiaaliset sanktiot ja ongelmat oikeusturvassa."." Näyttäisi siltä, että Li Anderssonin mielestä olisi pienempi paha kärytä ratista kannabistuotteiden takia, kuin alkoholin takia. Kuuleppas nyt Li, ketju on likimain katkeamaton, ensin marisätkä, sitten spiidit, jne.  Onko oma lehmä ojassa?

Lisäksi mielenkiintoisuutta lisää RKP-nuorten puheenjohtajan Niklas Mannfolk:n lausuma: "Tupakka ja kahvi ovat sallittuja, mutta nuuska ja kannabis kiellettyjä. Jos halutaan kieltää päihteet, minkä takia kiellot koskevat vain tiettyjä aineita.". Olisiko Niklasellakin oma lehmä ojassa. Ei ilmeisesti polta tupakkaa ja ei tykkää kahvista, mutta nuuskaa mielellään?

Rangaistukset ovat melko lieviä huumaavien aineiden käytöstä, myynnistä ja hallussapidosta. Vähän sakkoja ja mahdollisesti ehdollinen ja sillä selvä. Huumausaineiden käyttäjät siis ovat perusteltuja hoitoon ja sitä pitäisi helpottaa. Hei haloo taas kerran.

Me kolme hoitajasukupolvea näimme, mitä tuo toiminta toi tullessaan, kiitos hoitolainsäädännön muutoksen vuoksi. Ison osan potilaspaikoista valtaavat nämä kansalaiset, jotka eivät osaa hallita päihteiden käyttöä. Ei ole yllättävää, että sairaalapaikoista yli puolet ovat heidän käytössään. Heitä tehoruokitaan, annetaan vitamiineja ja kuntoutusta. Kaksi viikkoa osastolla ja sosiaalitoimiston maksusitoumuksilla taksilla kotiin Alkon ja apteekin kautta. Ei mene montaa viikkoa, kun nämä kaverit ovat taas osastolla, jalat eivät kanna, vointi on heikko, ruoka ei pysy sisällä ja pilleriä taas tarvitaan vaivaan ja vapinaan. Moni vakavastikin sairas jää vaille hoitoa tämän takia. Herää myös pieni epäilys, että moniko on ryhtynyt käyttämään päihteitä vaan sen takia, että hoito ja lääkitys on viivästynyt vahvasti päihteitä käyttävien takia ja ovat huomanneet, että se on ainoa keino päästä hoitoon?

Juokse poika juokse

On taas lehtien sivut julmaa luettavaa, sillä artikkeleissa on ollut tekstiä ryöstöistä, joita tehtailevat lapset. Tätä esiintyy runsaasti pääkaupunkiseudulla, mutta pienimuotoisena myös muualla. Tyypillisesti ryöstö tehdään keskellä kirkasta päivää, tyyliin isku tai potku ja ryöstetään rahat ja tavarat. Erästä artikkelia lukiessani kiinnitti huomiota se, että haastateltavien nimistä ei yksikään löydy almanakan nimipäiväluettelosta, sen paremmin suomen- kuin ruotsinkielisten nimien joukosta. Ainoa haastateltu nimi löytyi tuosta luettelosta, mutta hän oli uhri.

Ryöstäjiä saadaan harvoin kiinni ja herää epäilys, että heitä suojellaan jollain tavoin. Ei siis hämmästytä tämän yhden haastatellun lausunto lainkaan: "Tiedän uhreja ja tekijöitä".  Ryöstöjä tehtailevat ovat pääsääntöisesti maahanmuuttajia, jotka ovat kopioineet amerikkalaisten gettojen jengien toimintatavat. Samalla lailla ovat lapset jengiytyneet Suomessa. Jengit taistelevat keskenään ja tehtailevat rikoksia.

Pääosin uhrit ovat saman ikäisiä lapsia, mutta tekijät ottavat uhrikseen myös vanhempia. Erikoiseksi nämä ryöstöt tekee se, että ryöstetty ei välttämättä ole mitään arvokasta. Esimerkiksi tämä lehden sivulla ollut teksti: "Esimerkkinä poliisi mainitsee kuusi 15-vuotiasta tyttöä, jotka pahoinpitelivät Helsingin asema-aukiolla naisen, kun tämä ei suostunut antamaan ostamaansa hampurilaista tytöille. Nuoret yrittivät myös anastaa naisen käsilaukun, ennen kuin sivulliset estivät ryöstön. Nainen joutui sairaalahoitoon".

Näyttää vahvasti siltä, että rikoslakimme on jälkeen jäänyt, sillä poliisi ei voi mitään alle 15-vuotiaille rosvoille, jotka eivät ole rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan. On korkea aika muuttaa lakia, jotta lapsillekin saadaan rikosoikeudellinen vastuu, sillä tänä päivänä kuulee luvattoman usein lapsen suusta: "Et sää voi mulle mitään, mää oon alle 15". Lapset tietävät hyvin oikeutensa, mutta velvollisuuksia ei. On aika opetella sekin.

Britanniassa lakia muutettiin sen jälkeen kun kaksi isompaa lasta surmasi pienemmän lapsen. Tarvitaanko myös meillä kuolonuhri ennen kuin herätään todellisuuteen?