Nyt on ollut puhetta paljon kouluväkivallasta, joka on mielestäni oikea termi. Koulukiusaaminen on liian vähättelevä termi, sillä aikuistenkin maailmassa puhutaan fyysisestä ja psyykkisestä väkivallasta.
Vantaalla on tapahtunut kaksi pahoinpitelyä, jotka ovat johtaneet uhrin tajuttomuuteen ja toisessa tapauksessa oppilasuhri oli lähetetty sekavana kotiin, josta hänet toimitettiin sairaalaan ja sairaala kutsui sitten poliisin. Tässä tapauksessa opettajan pitäisi saada syytteet heitteillejätöstä.
Molemmat koulut ovat etnisesti rikastettuja ja mitä ilmeisemmin tässä on kyse samasta ilmiöstä kuin Ruotsin kouluissa. Etninen porukka tappelee keskenään ja on yhteisrintamassa pottunokkia kohtaan. Tätä media ei suinkaan ole esiin tuonyt, mutta koulupuolen pomo kaupungilta kertoi, että monikielisiä ohjaajia palkataan lisää, joten tämä kertoo tilanteesta aika selkeäsanaisesti.
Meillä on Kiva-kouluhanke, mutta se ei ole onnistunut kitkemään väkivaltaa.Tutkimustulokset kertovat myös karua kieltään, sillä (viitaten edelliseen kappaleeseen) maahanmuuttajista toistakymmentä prosenttia kertoo henkisestä ja fyysisestä väkivallasta. Kun vastaavat luvut ovat kantasuomalaisten kohdalla, pojat 4 % ja tytöt 1 %. Silti jokainen tapaus on liikaa.
Toisessa tapauksessa tekijät olivat alaikäisisä, joten syyttäjälle asti tapaus ei mene. Lastensuojeluviranomaiset ovat aktiivisesti mukana ja liian vähäisin resuissilla. Nopeita ratkaisuja ei ole ja usein tarvitaan tulkkausapuakin, sillä maahanmuuttajalasten kielitaito on vähän sitä sun tätä. Lastensuojelu on muutoinkin ylikuormitettua ja lasten ongelman niin suuria, ettei niitä ratkota pelkän lastensuojelun toimesta. Psykologista apua on vaikea saada, sillä senkaan resurssit eivät ole kunnossa.
Opettajilla ei ole mahdollisuuksia puuttua asioihin ja jos kyse on maahanmuuttajalapsista, niin herkästi heilahtaa rasistikortti, jos tekemisiin puututaan. Osa opettajista on varmasti myös kyynistynyt tapausten edetessä ja kun niitä on riittävästi, niin halu puuttua asioihin on heikentynyt. Etenkin, kun työkalut puuttuvat. Lapset pitävät jälki-istuntoa naurettavana ja koulusta erottaminen on tehty perin vaikeaksi.
Koulumaailmassa pitäisi palata vanhaan, jolloin meillä oli erityis- ja tarkkailuluokat käytössä. Yksi erityisoppilas syö opettajan resurssit ja muu luokka saa pärjätä omaan tahtiinsa. Koulunkäyntiavustajiakin on vähennetty ja tämä näkyy luokissa häiriökäyttäytymisenä. Tarkkailuluokka toimisi myös sanktiona, kun tulisi erotetuksi kaveriporukasta.
Nykyisin kouluväkivallassa on merkittävässä osassa somemaailma, johon tapahtuneet saadaan tallennettua ja tallenteita sitten levitellään erilaisilla alustoilla. Tämä nöyryyttää uhria entisestään, sillä väkivallantekijöitä ei pääse eroon edes koulumaailman ulkopuolella. On helpompi kuvata, kuin puuttua väkivaltaan.
Toivonkin nyt medialta, että lakattaisiin puhumasta koulukiusaamisesta vaan ryhdyttäisiin puhumaan kouluväkivallasta. Ihan sama onko se henkistä- tai fyysistä väkivaltaa.
Iltalehti ja Hämeen Sanomat päättivätkin edellisviikolla, etteivät enää vähättele väkivaltaa kisuaamiseksi, vaaan puhuvat asiasta sen oikealla nimellä.
VastaaPoistaToinen iltapäivälehti ei ole katsonut tätä tarpeelliseksi.
Mitä KiVaKoulu-projektiin tulee, se on silkkaa haistapaskaa kouluväkivallan tekijöiden ja uhrien silmissä:
tekijä ja uhri kutsutaan sovitteluun, koska onhan kyse vertaiskiusaamisesta. Voisiko joku kuvitella, että jos koulukuraattori ryöstettäisiin ja pahoinpideltäisiin, hänet kutsuttaisiin vertaissovitteluun rikolisen kanssa?
Kuraattori kysyy ensin tekijältä, psykopaattiselta narsistilta miksi tuo uhri oikein ärsyttää häntä niin, että hänelle tulee tarve kiusata? Uhri kuuntelee tätä korviaan uskomatta.
Pahempaa seuraa, kun kuraattori kääntyy uhrin puoleen kysymään miten tämä voisi olla ärsyttämättä tekijää niin, että tälle tulee tarve kiusata.
Uhri alkaa tässä kohtaa uskoa joutuneensa jonkinlaiseen Peilimaailmaan, jossa kaikki on väärinpäin:
hänhän haluaisi vain saada olla rauhassa, mitä psykopaattinen narsisti ei hänelle suo, koska nauttii satuttamisesta, nöyryyttämisestä ja nujertamisesta.
Sanalla sanoen Vallasta, joka ei hänelle kuulu, mutta jonka KiVaKoulu on hänelle lahjoittanut.
Lopuksi tehdään KiVa-sopimus, jossa sovitaan ettei enää kiusata. Uhri allekirjoittaa sen turtuneena, tajuten pistävänsä nimensä koulun vastuuvapauspaperiin.
Tämän jälkeen asialle ei enää tarvitse edes teeskennellä tekevänsä mitään, koska sehän on jo tehty!
Britanniassa 10-vuotias voidaan tuomita kuin aikuinen, jos voidaan osoittaa hänen tehneen rikoksen täysin tietoisena sen rikollisesta olemuksesta ja tuomittavuudesta, ja toiminut suunnitelmallisen harkitusti.
Tällaista lakia tarvittaisiin meillekin. Ehkei sitä koskaan sovellettaisi, mutta olisi kuitenkin keinovalikoimassa.
Tervehdys Qroquius Kad!
VastaaPoistaTiivistit hyvin KiVa-kouluhankkeen. Itse olen myös sitä mieltä, että rikosoikeudellista ikärajaa pitäisi laskea. Nykynuoriso kyllä tietää oikeutensa ja siihen herkästi vedotaan.
Oppilaitosten mädäntyminen luo kysyntää uudenlaisille opetupalveluille, jotka eivät edellytä fyysistä läsnäoloa ja jotka mahdollistavat opetuksen optimoinnin jokaiselle yksilölle sopivaksi.
VastaaPoistaKukavaan
Tervehdys Kukavaan!
VastaaPoistaOppilaitoksemme tarvitssee melkoista päivitystä. Peruskoulu on tasapäistämisen oppilaitos, jossa kukaan ei opi mitään.