Kapinointia

 Nyt on viimepäivinä puhuttanut poliisin käytös Elokapinaliikkeen mielenosoituksessa. Jo ryhmän nimikin viittaa kapinointiin, joten vastaavia performansseja tullaan vielä näkemään.  Kyseisen liikkeen tarkoituksenahan on saada pontta ilmastotekoihin ja nyt ainakin, minun mielestä, moinen toiminta epäonnistui tykkänään. Se toiminta herätti lähinnä myötähäpeää. Aikuiset ihmiset istuvat ajoradalla, kuin pienet lapset kiukutellessaan, tukkien vilkasliikenteisen kadun ja olivatpa vielä ottaneet jollan mukaan, johonka olivat kiinnittyneet. Varsinaista leikkipartisaanitoiminnan makuista puuhaaa.

Mitä teki poliisi? Kehotti poistumaan tuntien ajan ja kiikutti sitkeämpiä istujia nurmikolle, jolloin uudet leikkipartesaanit tulivat istumaan ajotielle. Vaan ei mennyt kapinallisilla jakeluun, että nyt on siirrytty kansalaistottelemattomuuden tielle. Useiden tuntien ajan poliisi vain kehoitti ja varoitti sitten lopulta, että kaasutus alkaa. Se ei mennyt leikkipartisaaneille jakeluun, jotta olisivat voineet osoittaa mieltään puiston puolella. Laillinen mielenosoitus taitaa olla ennen kuulumaton käsite.

Sitten seurasi jälkipyykki, jonka seurauksena poliisia syytettiin väkivallasta. Taisivat kapinalliset tehdä rikosilmoituksen ja kannella oikeusasiamiehellekin, kuinka heitä on kohdeltu väärin. Sitten sisäministerimme Ohisalo puhuu ympäri pyöreitä ilmaisun vapaudesta ja kokoontumisoikeudesta. Eikä osaa sanoa, kuinka pitäisi mielenosoituksissa käyttäytyä. Tämä antaa pontta moisille roskajoukoille uusien performanssien tekemiseen.