Ajo- ja lepoaika riesana

Ajo- ja lepoaikasäädös on ollut voimassa jo kauan ja nyt kirjoitetaan mediassa, että kuljettajat rikkovat sitä räikeästi. Säädöksessä vuorokautinen ajo-aika on yhdeksän tuntia, joka voi pidentää kahdesti kymmeneen tuntiin. Em. ajoaika täytyy tauottaa eli neljän ja puolen tunnin väliin on pidettävä tauko 45 minuuttia ja viikkolevon on kestettävä vähintään 45 tuntia. Tämän lisäksi työhön sitoutuminen on 15 tuntia. Kuljettajia tämä säädös on ottanut aivoon ja raskaasti.

Mikäs siinä, jos kaikki menisi kuin Strömsössä. Ajoaikaa pidennetään, että päästäisiin turvallisiin lepopaikkoihin ja mieluusti sellaisiin, joissa autoja on runsaammin. Tämä parkkipaikan etsintä on meidänkin maassa tehtävä, sillä kuormista viedään tavaroita. Yksi tuttu kuljettaja kertoi parisen viikkoa sitten, että yötauon aikana oli kuormatilan pressu viilletty ja kun tila oli tyhjä, niin siihen jäi. Viereisen auton kuormatilaan olikin sitten menty ja tavaraa pöllitty. Enää ei voi jäädä lepikkoparkkeihin, sillä varkaita kiinnostavat myös hytin elektroniikka. Suomesta en ole vielä kuullut, että aseen kanssa on autosta anastettu tietokone ja puhelin, mutta Ruotsissa tämä on jo arkipäivää.

Lastaus ja purku luetaan työaikaan eli se ei ole lepoaikaa vaikka lastausta odotellessa kuski tirsat vetäisi. Ei ole outoa, että lastausta tai purkua joutuu odottamaan jopa usean tunnin ajan. Tämä saattaa johtaa siihen, että työhön sitoutumisen aika on tullut täyteen ja sen jälkeen ei autolla saa ajaa vaikka ajoaikaa olisi hur mycket tahansa. Auto parkkiin ja lain komennus, että kuskihan nukkuu just nyt. Yhdeksän tuntia höyhensaarilla on vietettävä, koska laki niin sanoo. No, se sitten on eri asia, että saako kuski nukuttua, kun ventatessa tuli jo kuusi tuntia vedettyä sikeitä. Seuraavan ajovuoron alkaessa ei kuljettajan vireys ole ehkä paras mahdollinen.

Ajojärjestelyn on laadittava kuljetus siten, että se pysyy ajo- ja lepoaikasäädöksen puitteissa. Ajojärjestelyllä ei ole kristallipalloa, josta selviäisi mahdollinen rengasrikko, onnettomuus, onnettomuuden vuoksi liikenne raskaalta kalustolta on täysin seis tai syystä tai kolmannesta puuroutunut liikenne. Mitäs sitten tehdään? Ajoaika meni jo, taukokin olisi pitänyt pitää ja lastauksesta tai purusta ollaan pahasti myöhässä, eikä taukopaikkaa ole mailla halmeilla ja viikon parituntinen ylitys on jo käytetty. Siihenkö pitäisi topata ja pientarelle ei voi ajaa, sillä se on niin pehmentynyt, että auto ja vaunu ovat hyvin äkkiä kenollaan ojassa. Jos siis lakia tiukasti noudatetaan, niin auto parkkiin heti ja varmaan kannattaa viedä varoituskilpi taakse, vettä verhot kiinni ja maate.

Kuten yleensä, niin säädökset ovat pääasiassa huvittavia, joten lainataan hieman: "Aika on laskettava ”muuksi työksi”, jos kuljettaja on käyttänyt sen ajo- ja lepoaika-asetuksen soveltamisalaan kuulumattoman ajoneuvon kuljettamiseen asetuksen soveltamisalaan kuuluvan ajoneuvon luo tai luota, kun se ei ole kuljettajan kotona eikä hänen säännöllisenä asemapaikkanaan olevassa työnantajan toimipisteessä." Työhön sitoutumisaika menee muuten tässä eli kotoa lähdet omalla autolla työnantajan tallille ja matkaan kuluu aikaa X. Tämä on pois siitä 15 tuntisesta, joten voikin jälleen käydä niin, että työaika loppuu ennen ajoaikaa. Täytyy siis palata edellisen kappaleen loppuun.

Hieman jäi mietityttämään työsuojeluviranomaisen lausunto (ilmeisesti lausujana haastateltu Työsuojelutarkastaja Ari Pulli), että usein rikkomuksessa on kyse siitä, että piirturin tietoja ei ole säilytetty, joten todellisia ajo- ja lepoaikoja ei ole saatavilla. Mikä on ollut tarkastelujakso ei selviä artikkelista. Ensinnäkin tietoja kuljetusyrittäjän tarvitsee säilyttää vain vuosi. Kuljettajalla pitää olla autossaan kuluva viikko ja edellinen kuukausi (aiemmin kaksi edeltävää viikkoa), kun käytetään kiekkoja. Kiekot tuhriutuvat helposti lukukelvottomaksi autossa. Usein ne liu'utetaan rasiaan takaisin ja nurin päin eli piirturipuoli hieraantuu pahvia vasten ja on tämän jälkeen erittäin epäselvää luettavaa. Myös kesän kiekot ovat lukukelvottomia, sillä lämpö vaikuttaa niihin. Digipiirturin tulosteet taas ovat lämpöherkkää paperia, joten ne ovat alta aika yksikön lukukelvottomia. Tämän voin kertoa ihan omasta tietämyksestä.

Ajo- ja lepoaikasäädös ei nykyisellään palvele ketään, joten uudistamista siinä on. Tai ainakin järkeä valvojilta. Tiedän ainakin yhden tapauksen, jossa ajoaika oli päättynyt, viikottainen kahden tunnin osuus käytetty ja kotiin olisi ollut maksimissaa 15 minuutin ajo. Auto jäi siihen, kun laki kerran sanoo, että ajoajan loputtua auto ei liiku. Siinähän tuo ajoneuvoyhdistelmä sitten haittasi liikennettä seuraavat 48 tuntia.

Yöksi kotiin

Tuossa muutama päivä sitten oli yleisönosastokirjoituksessa Pia Vuoren kirjoitus ajo- ja lepoaikasäädöksistä. Hän kirjoituksessaan mainitsi myös tavaraliikenteen edunvalvojan eli Suomen Kuljetus ja Logistiikka (SKAL) ry:n ajavan asiaa. Hienoa, että hän tuo asian esille. Kukko ei laula käskien eikä kuski nuku tiimalasin myötä.

Nykyiset ajo- ja lepoaikasäädökset eivät tunne todellisuutta. Niiden laatijat tuskin osaavat ajaa edes polkupyörää. Nykyisin on usein selityksenä logistiikan ongelmat, kun tuotetta ei ole myymälässä ollut. Kuskin on noudatettava tiimalasia ja siksi tuotetta ei ole.

Hienoa on Pialta myös se, että kaikkialle ei pysäköidä voi. Hän muisti myös kertoa ryöstöt ja niistähän kerroin jo viimekuussa otsikolla  Rövernes vise eller Tyv vise. Ajo- ja lepoaikasäädöstä joudutaan usein venyttämään, jotta päästään turvaparkkiin (etenkin yötauolle). Erinäisin asein on kuljettajia ja autoja ryöstetty. Ryöstäjät eivät himoitse aina lastia, vaan haluavat autojen tietokoneet ja puhelimet. Monessa autossa on läppäri, jolla lähetetään ajoraportit ja rahtikirjat. Sinne tulevat sähköpostiin myös muut asiakirjat ja kuskeilla älypuhelimet. Usein autossa on myös digikamera. Sillä ei oteta maisemakuvia ja kaveri tai bilekuvia, vaan ennen taukoa (lyhyt tai pitkä) auto kuvataan. Tauon jälkeen auto tarkastetaan ja kuvataan muutokset eli rikotut sinetit, kilpien puuttumiset, rätin viillot, jne. Kuvat ovat osoituksena ryöstöstä tai sen yrityksestä. Usein se on pakollista ja vakuutusyhtiöt vaativat todisteet. Rosvoille kelpaa kaikki helposti realisoitavaa.

Konginkankaan onnettomuuden jälkeen on raskasliikenne ollut silmän alla. Kukaan ei puhunut sen bussin kuljettajasta. Ajoaika on vuorokaudessa yhdeksän tuntia ja pari kertaa viikossa saa sen tunnilla ylittää. Yhtäjaksoinen ajoaika saa olla neljä ja puolituntia, jonka jälkeen on paussi pidettävä. Kun tiimalasi kertoo kolmivarttisen tauon koittaneen, ei aina ole mahdollista päästä ajoajan puitteissa oikeaan rahtiparkkiin, vaan silloin on pysähdyttävä siihen mihin se on mahdollista. Silloin keitellään kahvit ja luetaan netistä uutiset, viestitellään kavereille, jne. Jos taas löytyy oikea taukopaikka, niin aika menee leppoisasti kollegojen kanssa jutustellen. Tämä on toki riippuvainen kuljettajan kielitaidosta.

Kun tiimalasi kertoo päivittäisen ajoajan päättyneen, on kuljettajan etsittävä paikka seuraavan viidentoista tunnin ajaksi. Vaikka Suomessa on tiuha huoltoasemaverkosto, joissa on rahtiparkit ja niissä yleisesti on kameravalvonta, ei sinne aina pääse ajoajan puitteissa. Suomi on vielä lintukoto ja levähdyspaikka pysäköinti onkin jo kielletty, niin tästä syystä ajoaikaa joudutaan hieman venyttämään myös täällä. Ruotsissa on siirrytty jo aidattuihin, vartioituihin ja maksullisiin pysäköintipaikkoihin. Manner-Euroopassa ne ovat sääntö. Maksun suuruus vaihtelee muutamasta eurosta muutamaan kymppiin. Sen pohjana on vietetty aika, vartioinnin ja palvelujen taso.

Pitkän matkan kuljettajat eivät pääse yöksi kotiin vaikka Pia ja SKAL tätä ajavat. Hilpeää oli kuulla kuljettajan kertomus, jossa kotiin olisi ollut vartin ajomatka, mutta kun vuorokautinen ajoaika oli täynnä poliisi pysäyttäessä, niin levolle oli viereiselle huoltamolle jäädä. Kaikki vain vartin vuoksi.

Pitkän matkan kuljettajat eivät pääse neljänkymmenen viiden tunnin viikkolevolle kotiin. Nämä vietetään tavallisesti turvaparkeissa tai suurten yritysten järjestämissä rahtiparkeissa (tällaisesta kerroin 2011 rekkaretkeltämme). Kuljettajien täytyy keksiä ajanvietettä, sillä kuorma-autossa on tuo ajopiirturi ja sen puitteissa et voi irrottaa peräkärryä ja lähteä katselemaan nähtävyyksiä, viettämään aikaa rannalle tai elokuviin. Tavallisemmin järjestetään kuljettajien bileet, jossa jokainen tuo jotain syötävää ja juotavaa. Kesäisin pidetään grillibileitä ja talvisin ahtaudutaan jonkun kabiiniin bilettämään. Onneksi on vielä netti eli tarjolla on musiikkia ja elokuvia.

Työ ei todellakaan ole maanantaista perjantaihin, kahdeksasta kuuteentoista ja kotona puoli viisi. Rahtarin työ on hieman elämäntapaintiaanin hommaa ja siinä eivät kaikki kestä. Yllättäen heillä on myös perhe-elämää. Nykyisin on onneksi paljon yhteydenpitoon tarvittavia välineitä, mutta kyllä kotiin pitää välillä päästä. Jokainen ammatti muovaa ihmistä, joten kun olen yhteydessä puolisoon (livenä tai muutoin), niin rekkajuttuja kuuntelen. Puolisoni joutuu kuuntelemaan taksijuttuja, mutta oikein odottaa, kun kerron taksihuumoria, joka syntyy keskusteluista ihmisten kanssa. Tämä saattaa olla rasittavaa toiselle, jos puolison ammatti on täysin erilainen. Toisen poissaoloon on myös totuttava. Pitkänmatkan jälkeen on pyykkivuori myös melkoinen, vaikka monissa taukopaikoissa voit hieman pyykkiä pestä.

Minulle oli antoisa kokemus Rekkaretki, jossa sain tutustua puolisoni työhön konkreettisesti. Suosittelen teille, jotka olette ottaneet riskin ja rakastunut rekkakuskiin. Asuin kopissa, söin kupista ja kusin renkaaseen. Itselleni oli yllätys, kuinka nopeasti neljä ja puoli tuntia meni. Ehkä kuljettajalle yksin ollessaan aika menee hitaammin.

EU:n tomppelit, ottakaa nyt järki käteen. Lainsäädännön 12. artiklaa ei voi käyttää kuin tarvittaessa. Ajo- ja lepoaikasäädöstä on pakko rikkoa, sillä turvaparkki on usein ainoa paikka, johon voit pysäköidä. Jos et sitä tee, olet vastuussa lastista, sillä sitä usein edellytetään.  Huomioikaa tämä.

Sakot saat, jos ajo- ja lepoaikasäädöstä rikot ja sakko on kuljettajakohtainen. Kolme sakkoa ja lisenssi lähti lomille. Puolisoni sai yhden sanktion ajo- ja lepoaikasäädöksistä. 1200 euroa. Kaksi tuntia ylitettyä aikaa, jotta pääsee turvaparkkiin. Pia kertoi kirjoituksessaan tuon eli rangaistus on tuntuva.

Alunperin ajo- ja lepoaikasäädöksen laatimisen syynä olivat yleiset aikarajoitukset työn tekemisestä, mutta nyt tästä on tullut raaka rasite. Tiimalasi kertoo, mitä sinun on tehtävä. Väsyttääkö? Tiimalasi kertoo sinun viettäneen viidentoista tunnin tauon ja se sisältää uniajan. Nyt olet pirteä kuin peipponen, sanoohan laki näin ja olet nukkunut. Ihmisen vuorokausirytmi on erilainen ja toiset tarvitsevat unta paljon tai hieman, joillekin päiväunet ovat tarpeen. Toisen ihmisen vireystila on korkeampi kuin toisen ja sekin riippuu kokemuksista. Vireystilaa laskevat monet asiat ja se näkyy toimissa. Nukuitko huonosti, syystä tai toisesta, jopa kolmannesta? Oliko vuorokausirytmillesi epätavallinen aika nukkua tai herätä? Koskee jokaista ammattia.

Joskus kuitenkin tuntuu siltä, että isoja autoja pelätään ja siksi tuo laki on tehty. Yleisesti rahtivaunun aiheuttamat onnettomuudet ovat vähäisiä. Niistä uutisoidaan helposti, mutta onnettomuuden syynä on tavallisesti siviiliautoilija.

Itse en rahtivaunua aja ja kun on puolison kertomuksia kuunnellut, niin ajo- ja leposäädöksiä tule ehdottomasti muuttaa. Minä ainakin toivon, että puoliso saa ajaa turvaparkkiin

Sapuska ale poliiseille

Jopa taas kerran pomppasi tuo loppukesän uutisointi, jossa poliisit virkapuvussa saivat alennusta huoltoasemilla aterioinnista. Nyt asiaa ovat kommentoineet vielä poliisiylijohtaja, jonka mielestä alennukset eivät ole sopivia, no korkeintaan kupillinen kahvia. Sitten vielä rikosoikeuden professorin mielestä se täyttää lahjuksen vastaanoton tunnusmerkit. Arvatkaas miksi pomppasi?

Toimin henkilöliikenteessä öisin ja pääsääntöisesti 12 tuntia vuorokaudessa kuten kaiketi poliisitkin. Meillä (poliiseista en tiedä) ei ole työpaikkaruokalaa, lounasseteleitä, lounasravintoloita, jääkaappia autossa, tms. Kesken vuoron ei voi myöskään kotiin lähteä syömään. Tulee melko pitkä ruokamatka, kun keikka on suuntautunut Helsinki-Vantaa:lle ja kotiin pitäisi syömään mennä. Edestakainen matka olisi noin 380 km. Joten meillä yötyöläisillä on ruokapaikkana vain 24/7 huoltoasemat.

Meillä tosin ei ole käytössä ajo- ja lepoaikasäädäntöä (ajopiirturit), mutta työaikalainsäädäntö on. Sen puitteissa on pidettävä 5,5 tunnin työaikana 30 minuutin tauko. Ja meille (poliisesta en edelleenkään tiedä) ei makseta kotimaan päivärahoja tai ateriakorvausta, jotka nuo ateriakulut kattavat. Ja jos tilanne vaatii, niin työ tehdään.

Herra rikosoikeuden professori. Astuisitko alas jalustaltasi. Sinulla on työ maanantaista perjantaihin klo 8-16. Meillä ei ole, me valvomme, kuljetamme ja palvelemme kansalaisia 24/7/365+tarvittaessa +1. Sinet kanna mummon kauppakasseja kolmanteen kerrokseen ja samalla avusta mummon kulkemista, et yritä känniläiseltä saada osoitetta, et kuskaa sitä samaa juoppoa putkaan taas kerran, et vie leipää ja maitoa kauppaan, että ne olisivat aamun ensimmäisten asiakkaiden saatavissa, et onnettomuuspaikalla yritä järjestää liikennettä ja onnettomuuden kohdatessa, et varmaan mene omaisen ovelle koputtamaan ja viemään suruviestiä. Me kuuntelemme kanssaihmisten hädän ja kauhun, josta sinulla ei ole hajuakaan. Mitä voin vastata asiakkaalle, joka kertoo lapsen lapsensa murhatun ryöstön yhteydessä? Odotatko, että lääkäri/hoitaja elvyttää omaisesi/läheisesti vasta tauon jälkeen, joka on työaikalainsäädännön mukainen. Odotatko, että ydinvoimalan työntekijä pitää lakisääteistä taukoa, kun pillit ulvovat hälytystä. Herra professori, halutko, että kotisi paloa tulevat palolaitoksen työntekijät sammuttamaan vasta lakisääteisen tauon jälkeen? Ja tauot he ovat suorittaneet työpaikkansa ruokalassa, luonnollisesti.

Itseäni järkytti päivän lehdissä esitetty kysely, jossa suurin osa vastusti alennusten saamista. Miksi? Olettaisin, että usealla kyselyyn vastanneella on työpaikkaruokala, lounasseteleitä, tms., jossa he saavat kohtuuhintaisen aterian tai heille on järjestetty tilat, jossa voi säilyttää, lämmittää ja syödä aterian. Me joudumme tyytymään iänikuiseen sämpylään tai hampurilaiseen kuunnellen kovaäänistä muzakia huoltoasemilla.  Henkilöautossa ei ole jääkaappia, jossa sapuska pysyisi viileänä ja jos sellaisen otat pussissa mukaan, saa se hyvin pian ihan uusia elämän muotoja. Toki, jotkut huoltamot ovat panostaneet myös maantiellä yötyötä tekeviin, sillä joissakin paikoissa on tarjolla erilaisia salaatteja ja keittoa. Ne ovat kyllä verrattain harvinaisia.

Koska verottajan tulkinnan mukaan palkanmaksun oletuksena on jonkinasteinen TES niin siihen kuuluvat päivärahat tai ateriakorvaukset, jos sen edellytykset ovat olemassa. Näitä minun alallani ei ole ainuttakaan, tuskinpa poliiseillakaan.  Ja veroilmoituksessa on turha yrittää saada verovähennystä, sillä verottaja uskoo vakaasti, että jokaisella on kiinteä työpaikka, ateriaetu tai päiväraha tai järjestetty ruokailu tai sen mahdollisuus.

Verottajan tulkinnan mukaan et saat vähentää näitä ylimääräisiä ateriakustannuksia tulonhankkimismenoina.

Ateria huoltamolla maksaa 12-16 euroa keskimäärin, sämpylä ja kahvi noin 6-8 euroa. Useat huoltamot eivät huomioi meitä ja joudumme maksamaan saman summan kuin kesälomamatkalla oleva perhe. 21 työvuoroa á 12 tuntia, taukoa työaikalain mukaan on pidettävä 1 tunti 20 minuuttia per vuoro.

Bitte, ottakaapa matikkarosessori käyttöön ja laskekaa mitä tulee summaksi. Jos matikkarosessorissanne on patteri kunnossa, niin saatte summan mitä me (ynnä poliisit) kulutamme vuosittain ruokailuun maantiellä. Laskutoimituksen jälkeen kysyn teiltä, onko alennus väärin perustein hankittua lahjontaa?