Kolmannen luokan kansalaiset

Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat luonnollisesti valtaeliitti ja muuten vaan suuria tuloja saavat. Toisessa luokassa ovat muut työtätekevät ja kolmas luokka on luonnollisesti työttömät, jotka syystä tai toisesta ovat joutuneet YT-kirveen alle. Hallituksemme on esittänyt lukuisia toimia työttömyyden kääntämiseksi laskuun ja näissä esityksissä on jo huumoria kerrakseen. Tässä kirjoituksessa en tule käsittelemään maahantunkeutujia, sillä ne eivät työllisty.

On hyvin harvinaista avata aamun aviisi, jonka sivuilla ei ole yhtään YT-neuvottelusta kertovaa uutista. Tavallisesti niitä on useita ja määrät vaihtelevat kymmenistä satoihin. Nämä tavalliset duunarit eivät saa kultaisia kädenpuristuksia vaan edessä on ilmottautuminen TE-toimistoon. Siellä ei kiirettä pidetä, vaan ihminen voi joutua odottamaan viikkoja sitä kuuluisaa työvoimapoliittista lausuntoa, joka on taika-avain työttömyyskorvaukseen, jonka saantiaikaa lyhennettiin ja on kaiketi minimillään 300 päivää.

Kolmessa sadassa päivässä pitäisi löytää uusi työ. Luonnollisesti tämä osoittautuu erittäin haasteelliseksi, jos mittarissa viisikymppiä lähenee ja jokseenkin toivotonta, jos moinen ikäpyykki on ohitettu. Täysin epätoivoista niille, joilla sattuu selkä remppaamaan tai on jokin muu vamma tai sairaus, joka rajoittaa työnhakua, sillä monissa ammateissa on nykyisin terveysehto. Tänäpäivänä kun ei enää riitä todistus, jossa keuhkokuvassa ei ole tuberkuloosin merkkejä.

Kun ammattiliiton työttömyyskorvausaika tulee täyteen, niin henkilö putoaa TE-toimiston ja Kelan syliin. Kelan maksama työttömyyspäivärahalla ei tule toimeen ja jos ei huomaa muuttaa veroprosenttia, niin se on automaattisesti kaksikymmentä viisi pinnaa. Jokatapuksessa käteen jää hieman reilut viisisataa. Tässä kohtaa on jo vitsit vähissä. Tämä on aika mielenkiintoinen kuvio eli verorahoista maksetaan työttömyyskorvaus, jonka käsittelee verorahoilla palkattu työntekijä ja siitä peritään verot, joilla maksetaan työttömyyskorvaus ja käsittelijän palkka.

Seuraavaksi saat TE-toimistolta kirjeitä. On kutsua haastatteluun, sun muuta. Eräs yleisönosaston kirjoittaja sai kirjeen, jossa oli sovittu keskusteluaika. Se olisi kahden viikon päästä. Kirjeen jatko olikin sitten uhkailua erilaisista toimista, jos ei tuohon osallistu. Kirjoittaja poloinen jännitti kaksi pitkää viikkoa tapahtumaa. Hän meni määräpäivänä ja sovittuun kellon aikaan. Siellä virkailija totesi, ettei tällaista aikaa ole sovittu ja kirjeitä lähetetään niin tiuhaan tahtiin, ettei niitä pystytä atk-järjestelmään syöttämään. Kaksi piinaviikkoa ja tällainen tulos.

Kuntouttava työtoiminta, johon työttömän on velvollisuus osallistua, on jo todella nöyryyttävää, sillä monet ovat kertoneet toiminnasta, joka sopisi lähinnä päiväkodin leppäkertturyhmälle. Miltä sinusta tuntuisi leikkiä laululeikkeja tai liimailla makarooneja taululle. Entäpä, jos sina pyydetään halaamaan vierustoveria, joka on sinulle täysin outo ja mahdollisesti olet vielä ujo. Valitettavasti tämä on myös tiedossa Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksessa sekä kunnilla, jotka niitä järjestää, mutta kukapa oikeasti olisi kiinnostunut kolmannen luokan kansalaisista.

Monet ammatit vaativat nykyisin erilaisia direktiivikortteja, on työtyrvallisuutta, tulityötä, trukkia, hygieeniapassia, taloudellista ajoa, jne. Ainoa näistä sekalaisista korteista on pysyvä tuo hygieenipassi, kaikki muut joudut uusimaan viiden vuoden välein euroa X kappaleelta. Ilmeisesti vanhan hygienialääkärin luennon lopputoteamus on yhä pätevä. Kahdeksan tunnin luennon lopuksi lekuri kertoi, että oikeastaan tämän kaiken pystyisi sanomaan kolmella lauseella: "Älä syö paskaa. Älä tarjoa kenellekään paskaa. Älä syötä kenellekään paskaa." No, joka tapauksessa harvalla työttömällä on varaa näitä hankkia ja näitä ei saa työttömyyskoulutuksena. Aiemmin oli taksinkuljettajan ammatti työvoimakoulutuksena, mutta siitä luovuttiin, kun havaittiin, että koulutus kyllä käytiin, mutta töihin ei menty.

Yleensä YT-leikkuri iskee vanhimpaan päähän. Osa heistä on onnekkaita ja pääsevat eläkeputkeen. Jos ajattelen omaa ikäluokkaani, niin suurin osa aloitti työnteon kuusitoista vuotiaana eli duunia on tehty nelisenkymmentä vuotta. Eräs upea lausunto, jonka kuulin kaupan hyllyjen välistä, kuului: "Ne sano, että mulla on pitkä työhistoria useista ammateista ja voin niitä hakea, mutta kun niitä ei enää ole." Kun tuota lausetta ajattelin, niin putkahti päähäni oma työhistoria. Jes, olen ollut arkistonhoitaja ja konekirjoittaja sairaalassa. No, tietotekniikka vei nuo työt historian hämäriin. Olen ollut puhelinkeskuksen hoitaja, mutta kännykkä aikana tarpeeton duuni. Vastaanottoavustajia vielä on, mutta katoavaa kansanperinnettä. Enää emme kirjoita käsin uusittavia reseptejä ja pyydä arkistonhoitajalta sairauskertomuksia, jotka lähetti sitten toimittaa oikealle vastaanotolle, josta lääkärin uusittua reseptin, vie kyseisen pisteen vastaanottoavustaja sen sanelukasetin kanssa konekirjoitukseen, jossa konekirjoittaja kirjaa teksin, että uusittu on ja konekirjoittaja palauttaa sairauskertomuksen arkistoon ja reseptin vastaanottoon, josta sen asiakas saa noutaa kolmen päivän sisällä. Nyt uusimme reseptit Omakanta ohjelman kautta, mutta kappas vaan, nyt on ilmoitus, että uusinta voi viedä kahdeksan vuorokautta. Tietotekniikka siten helpottaa, nopeuttaa ja parantaa palvelua. Ja paskan marjat sanon minä.

Nyt monet, jotka ovat työelämässä ovat helisemässä uusien vaatimusten kanssa. Olet tehnyt duunia pari, kolmekymmentä vuotta ja työnantaja painostaa uudellen koulutukseen, sillä koulutuksesi on armottoman vanhan aikaista. Työtön työnhakija on tässä kohtaa avaruudellisessa kusessa.

Koska en voi laittaa peliin kuin itseni (saattaa sisältää informatiivistä myös muualta, mutta yhtä kaikki eli omakohtainen stoori). Jäin pois hoitajan töistä nivelrikon takia. Pystyn tekemään hoitajan töitä, jos se ei sisällä fyysistä rasitusta, näin arvioi työterveyslääkäri. Jokainen voi arvata, että sellaista hoitajan työtä ei ole. No, minulle suositeltiin pysäköinninvalvojan hommia. Jep, nivelrikko, joka ei siedä lainkaan kylmää ja tietää kävelyä, no way. Kouluavustajaakin minusta haluttiin. Selvitin ja minun avustettavaksi olisi tullut vaikeavammainen lapsukainen eli se siitä fyysisesta rasittamattomuudesta. Selvitin sitten koulutusmahdollisuuksia. Vanha apuhoitajan koulutus takasi opinnot ammattikorkeassa lähihoitajan linjalla. Yli kahdenkymmenen vuoden kokemus ei painanut, vaan olisin joutunut pänttäämään lapsukaisen kanssa Hissin kimpun salat, Lagerhanssin saarekkeiden salat, jne. eli koko paletin.

Ammattikorkeaan olisin päässyt muille linjoille, mutta se tyssäsi yhteen yksinkertaiseen todistukseen eli päästötodistukseni oli kansa- ja kansalaiskoulun oppimäärän mukainen. Sen selvitin, että tällä todistuksella en pääse aikuislukioon, jonka todistus olisi ollut pääsy ammattikorkeaan. Minun olisi pitänyt suorittaa peruskoulun oppimäärä ennen sitä. No, meitä petkutettiin, sillä oppikirjat olivat samat kuin peruskoululaisilla. Kansa- ja kansalaiskoulun oppimäärään ei kuulunut Ruotsin kieli, joten sen olisin joutunut opettelemaan aakkosista. Monet oppiaineet ovat muuttaneet muotoaan, joten osan olisin voinut tenttimällä suorittaa ja osa olisi oikeasti opiskeltava, halusi tai ei.

Aikuislukio olisi ehkä kestänyt kolmisen vuotta. Sitten ammattikorkeaan, jossa toiset kolme tai neljä vuotta. Olisin ollut liki eläkeiässä ennekuin kuin saisin minkään todistuksen ja kuka sitten enää palkkaa. Eräs vanha osastonhoitaja lohdutti opiskelijoita, jotka pohtivat työllisyyttä. Hän loihi lausuman: "Älkää olko huolissanne, sillä vanhukset ja hullut eivät lopu koskaan."

Sitten on ammattialat, joissa on työvoimapulaa. Valitettavasti puhelinkusetuksessa on jatkuva tarve työntekijöille ja minun moraalilla ja etiikalla ei sinne ole asiaa ja etenkin kun ottaa huomion palkkaukseen, joka on proviisioluontoinen, niin olisin samalla linjalla kauppojen 0-sopimusten kanssa eli ei penniäkään.

Hienoisena kurisioteettinä tulee tämä Jari Lindströmin avustajan Leena Riekkolan uusi pesti, sillä salkkuja jaettiin uudelleen, joten Leena poloinen jäi ilman tointa. Lindströmin toinen avustaja päätti lähteä takaisin virkaansa käräjäoikeuteen, mutta Leena paralla ei ollut virkaa missään, johon palata, niin tietysti kaveri auttoi ja pääsi kolmaneksi avustajaksi. Ei ihme, että budjetti kusee ja pahan kerran. Tosin se on ollut miinuksella jo vuosia, joten se siitä.

Työttömäksi jääneelle lienee vain kolme vaihtoehtoa eli samat kuin konkurssin tehneelle yrittäjälle eli mielisairaala tai hauta tai lottovoittoon rinnastettava työpaikka. Yhdeksankymmenluvun alun lama antoi painosuhteen 2, 2, 1.

Työtä ja toimeentuloa

Erilaiset medialähteet pullistelevat kirjoituksia työstä ja toimeentulosta. Taloudellisen kasvun vuoksi suunniteltiin pakkolakeja, verojen ja hintojen korotuksia. Viimeisin on sähköyhtiö Caruna, joka ilmoitti nostavansa sähkön siirtohintoja reilut 20 %. Työtä on tarjolla joillakin aloilla, mutta nyt jopa valtion viimeinen suojatyölinnake eli yliopistot ovat YT-leikkurin alla. Toki ruokakaupat ovat aloittaneet hinnanalennukset, mutta tämä lienee pois tuottajan pussista. Ei siis hyvältä näytä.

YT-leikkurit toimivat nykyisin kaikilla aloilla ja harvemmin ne lomautuksia merkitsevät vaan kenkää tulee. Rakennus- ja kuljetusalalla hommat ovat siirtyneet LituLatujen haltuun. EU:n säädöstö on tämän takana ja jatkossa tarvaraliikennettä maassamme saavat vapaasti hoitaa ulkomaiset yritykset, jotka eivät verovaroja tänne maksele.

Jo nuoret ovat huolissaan työ tilanteesta, sillä tuntuu siltä, että vanha tapa on vallalla edelleen eli 20:n vuoden ikä ja 40:n vuoden työkokemus. Kun kukaan ei töihin ota, niin mistä pirusta sitä työkokemusta kertyy. Ei ainakaan omalta alalta, mutta satunnaisiakin hommia on pakko ottaa, sillä pitkä aukko työhistorissa on viimeinen niitti ikuisen työttömyyden arkkuun.

Ei ole helppoa vanhemmillakaan, sillä viisikymppinen on jo kehäraakki eli toinen jalka haudassa. Iänkään puolesta ei saisi sorsia, mutta näin tapahtuu jatkuvasti. Puolisoni törmäsi myös työtä ammoin hakiessaan, että kokemusta on liikaa. Ahaa, siis se, että tietää hommista enemmän kuin alkeet onkin jo pahasta.

Työllisyyden esteeksi on tullut myös koulutusten uudistus ja koulutusvaateet sekä erilaiset direktiivit. Jos tulityölupa on vanhentunut, niin voit huoletta kolvisi kylmentää. Erilaisia lupia on nykyisin tolkuttomasti ja vain hygieniapassi taitaa olla voimassa ikuisesti, muut on uusittava pääsääntöisesti viiden vuoden välein ja se maksaa rahaa. Jos töitä on niukasti tarjolla, niin lupien uusinta jää ravitsemuksen jalkoihin. Hinta koulutuksille on muutamista satasista yli tuhanteen euroon asti ja sen päälle tulevat viranomaismaksut ja passikuvat.

Työn saannissa eivät riitä taidot vaan sinulla on oltava täsmäkoulutus. Minä omaan hyvät dokumentaatiotaidot ja muun koulutuksen yhteydessä aihealueesta saanut täydet kympit, vaan en sillä työtä saa, sillä puuttuu dokumentaristin koulutus. Minä en pääse tekstinkäsittelijäksi, sillä entinen koulutukseni ei ole voimassa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin myös muiden kokemuksista, jotka noudattavat samaa kaavaa, kuin tuo omakohtainen kertomukseni.

Moni yritys on lopettanut tai siirtänyt toiminnan ulkomaille. Kotimaassa ei siten riitä töitä. Elää pitäisi jollain tasolla ja ensimmäinen edellytys näillä leveys asteilla on lämmin asunto. Lämpimyydestä verotetaan ja nyt peruselementin siirrosta koituu huomattavia kuluja. Pääseekö köyhtynyt maamme myös talviotsikoihin, jossa kylmyys on tappanut ihmisiä.

Syödäkin pitäisi ja nyt kaupat ovat aloittaneet hintakilpailun. Kuinka monta maajussia kaatuu vai onko vaihtoehtona vain tilamyynti. Itse olen alkanut pikkuhiljaa siirtymään lapsuuteni elämään eli omavaraistalouteen. Eineksiä ei enää osteta, vaan ruoka on itse tehtyä. Meillä on onneksi vielä monimuotoista ruokaa pöydässä, mutta monella se on sitä, joka on halvinta ja vähemmän on lautasella väriä. Ruoka tappaa ja se halppis makkara, ranskis, jne. vie kyllä hautaan nopeammin. Todennäköisesti lisääntyvät puutossairaudet tulevaisuudessa.

Valtiontalouden kulut ovat hirmuiset, kuten kuntataloudenkin. Työntekijät kuntataloudessa ovat pätkätyöläisiä ja kun omaa kuntaani katsoo, niin ainoa vakinaiset paikat ovat johtoportaalle. Kun kerran yliopistojen suojatyöpaikoista leikataan, niin ehdottomasti pitää saada kunta ja valtion taloudesta pois turhuutta.

Veroista ja yhteiskunnan palveluista on ollut paljon pulinaa mm. yleisönosastoilla. Toiset arvostelevat jatkuvasti nousevia veroja, tyel ja työttömyysvakuutusmaksuja sekä kertovat, ettei niillä saa palveluita. Toiset vetoavat kouluhin, päiväkoteihin, sairaaloihin, kirjastoihin, jne. Olisiko syytä siirtyä korvamerkittyyn verotukseen, jossa maksetaan veroja niistä palveluista, joita käyttää tai tulee käyttämään. Minun pennosista ei kyllä mene puolen puupennin vertaa pakolaisille, sillä niitä minä en ole tänne kutsunut.

Verotus myös olla reilumpi. Veroprosentti pitäisi olla huomattavasti armollisempi niille, joiden vuositulo 14000 kuin tyypeille, joilla kuukausitulo 20000.

Säästöjä on nyt tehty yhteiskunnassa ja itselleni tuli Kelan omavastuukatto yllätyksenä. Aiemmin kirjoitin, että katto tulee täyteen ensimmäisellä kerralla. Näin ei käynyt, sillä osa perussairauteeni käytettävistä lääkkeistä on omavastuukaton kertymän ulkopuolella. En saanut mitään perustelua syystä.

Pitäisiköhän muuttaa pakolaiseksi jonnekin hyvin pohjoiseen? Juu ja siirtyäkseni enemmän omavaraistalouteen, niin mistähän saisi tupakan siemeniä, mieluusti Virginia laatua. Alkoholi kun nautintoaineista on jo täysin omatekoista.

Direktiivi työt vei

Eilisaamun aviisin yleisönosastossa oli kirjoitus otsikolla: "Kuorma-auton ajokortti ei tuo kesätöitä.". Nuori oli yrittänyt hakea kesätöitä ja hakemuksia oli lähetetty lukemattomia, ilman tulosta. Viimekesänä nuori oli saanut ajaa kuormia, mutta nyt se ei enää onnistunut. Direktiivit pitää suorittaa ja autokoulut eivät niitä tarjonneet. Ainoa tarjoaja oli JAKK-kurssikeskus alueellaan ja hinta 2400 euroa (suora lainaus mediasta). Jo C-kortin suorittaminen on arvokasta ja sitten pitäisi suorittaa euroja X, jotta sillä voisi muutaman pennin ansaita.

Olen useissa kirjoituksissani kritisoinut nykyistä tahtia koulutusuudistuksissa, joiden vuoksi syntynyt ryhmiä, jotka lainsäädännön nojalla eivät voi tointansa hoitaa, sillä pätevyystodistus puuttuu ja sen hinta on usein hyvin korkea. Lisäksi on syntynyt ryhmiä, joiden olisi suoritettava vuosien lisäopiskelu, jotta voisi täydentävän koulutuksen hankkia. Direktiivikoulutuksen voi vielä vähentää verotuksessa ammatillisena täydennyskoulutuksena, joka on lakiin perustuva, mutta epäilen, ettei vähennysoikeus ole enää jatkossa mahdollinen. Ainoa tasa-arvo meillä taitaa olla sukupuolisuhteissa.

Näitä direktiivejä ei EU ole säätänyt, vaan ne ovat kansallisia. Omaa ammattikuntaani tuo myös koskee eli joka viides vuosi käyn kuuntelemassa itsestään selvyyksiä (XXX euroa) ja saan todistuksen, jonka vien viranomaiselle parin passikuvan kera (XX euroa) ja saadakseni luvan jatkaa työtäni (XX euroa). Yksi kerta ei edes riitä, vaan saman kierroksen joudun tekemään joka viides vuosi ja tuskin hinta alenee.

Raskaan kaluston kouluttajina taitaa olla henkilöitä, jotka kuuntelevat Matti Eskon rekkavuodatuksia ja opetus sen mukaista. Kouluihin on hankittu uusia "automaattivaihteisia" ajoneuvoja ja tavallista on se, että uusi kuljettaja ei osaa manuaalia käyttää. Tässä kohtaa en puhu autokoulujen C-kortista vaan em. mainitun kurssikeskuksen opeista. Kuljetusliikkeiltä päättyi opetuksen antaminen ja täten jäi historiaan hiljaisen tiedon siirto. Kuten tunnettua on, niin teoria ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa.

Kurssikeskusten opettajat eivät myöskään tunne alan lainsäädäntöä, joten opiskelija ei siitä tietoa saa. Tässä kohtaa täytyy muista Juice Leskisen laulun sanat: "Ne jotka osaa, tekee mitä vaan. Ne jotka ei ryhtyy opettamaan.". Jos ei osaa, niin on helppoa kertoa asiat kurssi- tai koulutusmateriaalin pohjalta. Itseäni järkytti tieto, että oppilaalle ei ollut kerrottu CMR asiakirjan todellisuutta. Kun on ottanut kuljetuksen hoidettavakseen, niin hän on vastuussa kuljetuksesta niin kauan kuin vastaanottaja allekirjoituksella vahvistaa lähetyksen vastaanotetuksi.

Maamme lainsäätäjät ovat laatineet lakeja, jotka saattavat tavallisen kansalaisen eriarvoiseen tilanteeseen. Monessa ammatissa vaaditaan yhä enemmän todistuksia, jotta työn saat suorittaa. Toisin on kuitenkin virkamiesten kohdalla eli koulutuksesta viis, kunhan puolueen jäsenkirja on oikea, niin homma aukeaa. Otetaan nyt esimerkkinä taannoinen liikenneministerimme, joka oli koulutukseltaan laborantti ja liikenteen selvitysmies rakennusinsinööri.

Mistä saataisiin hallitusneuvos, joka lopettaisi tämän epätasa-arvon? Kuten aiemmin kirjoitin, niin aikuislukioon en pääse (kansa- ja kansalaiskoulu), sillä opintoja ei enää rinnasteta vaikka oppikirjat olivat samat. Saman ovat kokeneet myös opistolaiset. Jos direktiivien itsestään selvyyksiä et käy kuuntelemassa ja siitä todistusta saa, niin työt loppuu tai et niitä alkuunkaan saa.

Mistä pirusta minä saan kuljettajan, joka on saanut oppia? Kalloon on taottu rahdin lämpötila, ajo- ja lepoaikalainsäädäntö (ihan syvältä), tullisäännöt tai peräti ketjujen päälle asennus.

Kummitteleeko vieläkin tämä Konginkangas? Ajo-olosuhteet huonot. Vain yksi artikkeli kertoi, ettei linja-auton kuljettaja voinut ajaa reittiä ilman lepoa.

Ammattiliikenne, niin henkilö-, kuin raskaassa liikenteessä on tehty todella hankalaksi ja sitten vielä nuo direktiivikoulutukset. Näitä ei ne vähät liikenteenvalvojamme (LP lakkautettu ja poliiseilla ei ole enää aikaa kuin kurkunleikkauskeikkoihin) eivät edes valvo, sillä määräykset ovat erilaiset. Voitaisiinko vaatia myös ulkomaalaisilta kuljettajilta pätevyys todistus vai menisikö sekin rasismin piikkiin. Tunnetuin on nuo itäplogin maiden ADR-luvat, jotka ovat vain paperia ja rahalla ostetut.

Direktiivikoulutus

Nyt on ollut paljon puhetta ja pulinaa ammattikuljettajien täydennyskoulutuksista eli ns. direktiivikoulutuksista. Vuoteen 2014 on jokaisella ammattikuljettajalla oltava koulutus käytynä tai lisenssit umpeutuvat.

Itse yritin selvittää, mitä tämä koulutus pitää sisällään, mutta iskin päätäni petäjään. Erilaiset säädökset antoivat vain viitteitä sisällöstä. Trafin sivuilta löytyi hilpeää tietoa eli sisällön on oltava VNa 825/2009 §2 oppiaineluettelon mukainen. Lueskelin tuon luettelon läpi ja itselleni se ei sisältänyt mitään uutta tutkittavaa. Lisäksi Trafin sivuilla pyydetään kouluttajaa kertomaan  järjestämänsä kurssin tavoite ja käytettävät opetusmenetelmät sekä annettava kuvaava nimi koulutusohjelmalle. Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyi myös alani direktiivikoulutukseen loistava täydennys eli jatkokoulutus on myös oiva tilaisuus tutustua toisiin kuljettajiin ja vaihtaa kuulumisia heidän kanssaan. Täten joudun lusimaan seitsemän turhaa tuntia lakiin pohjautuvaa koulutusta ja sen sisältö on kuin Winterin värikartta, josta kukin kouluttaja voi poimia haluamansa sävyt (sisällön).

Kun pohdiskelin tuota direktiivikoulutusta, niin mieleeni muistuivat nuo, ammoin kunnalla ollessani, vanhat täydennyskoulutukset. Pomo piti huolen, että jokainen käy nuo lakiin pohjautuvat täydennyskoulutukset. Istuimme siis 1-3 päivää kuuntelemassa itsestään selvyyksiä ja joka koulutukseen osallistui muutama kollega, jotka hehkuttivat koulutusta ja kertoi, kuinka paljon uusia asioita he oppivat. Todellisuudessa näiden järjen jättiläisten käytös, työtavat, ym. eivät muuttuneet mitenkään eli oppi valui kuin vesi hanhen selästä. Samaa epäilen tapahtuvan nytkin eli ne kuljettajat, joiden ammatillista toimintatapaa pohditaan usein yleisönosastokirjoituksissa, jatkavat vanhaa tapaansa. Kuten vanha kansa sanoo: "Kun on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia".

Suomessa edellytetään ammattikuljettajilta kaiken maailman direktiivejä. Miksi näitä ei sovelleta myös siviiliautoilijoihin? Heidän terveysvaatimuksiakin laskettiin, mm. näkökykyä ei enää tarkisteta. Taisi se viime öinen siviiliautoilija olla melko sokea, kun aamukolmelta ajoi pitkät päällä moottoritiellä vasten nousevaa aurinkoa. Eikö tältä siviilikuljettajalta pitäisi lisenssi umpeuttaa?

Miksi meiltä suomalaisilta ammattiautoilijoilta vaaditaan nämä direktiivikoulutukset? Joka viides vuosi maksat satoja euroja itsestään selvyyksistä. Kuitenkin teillämme liikkuu paljon itämaiden ihmeitä, joidenka lupien kanssa on niin ja näin. Kuulinpa tämänkin eli virolainen kuljettaja oli työhaastattelussa ja kysyttiin ADR-lupaa. Kaveri sanoi: "Ei ole tänää, hjuomena on". Kaveri tuli seuraavana päivänä ja näytti ADR-lupansa. Paljonko se maksoi Tallinnassa? Sen olen kuullut, että tulityökorttini voin Pietarin matkalla uusia 50 eurolla, eikä tarvitse istua kuutta tuntia ja maksaa 100 euroa.