Aiheittain

maanantai 25. helmikuuta 2013

Peto nimeltä Susi



Erilaisissa medioissa käydään kiivasta keskustelua petoeläimistä puolesta ja vastaan. Keskustelun ykkösaiheeksi on noussut susi (Canis lupus). Sen salakaatoa on ryhdytty harrastamaan julmalla tavalla. Koska myös karhu (Ursus) on käynyt ihmisen päälle, oli sekin surmattava. Mikä on tähän johtanut?

Aloittakaamme sudesta, joka on koiraeläin. Viihtyy laumassa ja hankkii ravintonsa luonnosta, pienriistaa tai suurempaa, jopa kasveja eli on likipitäen kaikkiruokainen. Suteen on suhtauduttu vihamielisesti (todennäköisesti kautta aikojen). Kristillisenä aikana se on rinnastettu paholaiseen, joka on niin paha, ettei kelvannut edes helvettiin. Saduissa ja tarinoissa susi esiintyy pahan roolissa. Saduissa susi on myös välikappaleena petokseen ja valheeseen. Tästä on erinomaisena esimerkkinä Sakari Topeliuksen satu Sikku, paimenpoika (1880), jossa Torpan akka lupasi Sikulle omaksi kaiken minkä Sipurin laelta näkyi. Sikun piti antaa valkoinen Valvikki lehmä hänelle ja kertoa isännälle, että susi sen vei. Toki susi esiintyy myös hyvän rooleissa, joista tunnetuin taitaa olla Rooman perustajan Romuluksen kasvattiemona.

Susia oli aiemmin paljon ja ne olivat levittäytyneet paljon laajemmalle alueelle. Isäni kotiin (Länsi-Suomessa) johtavan tien nimenä oli Susitie, joka kulki laajan metsäalueen läpi. Isä kertoi matkastaan, pikkupoikana, vaarinsa ja isänsä kanssa myllylle viljoja jauhattamaan. Matka tuolloin tehtiin hevosen vetämillä kärryillä ja hevosen turvaksi oli miehillä pyssyt. Kertoi isä hukkalauman vilistäneen metsän suojassa. Susihan saalistaa laumana ja se toiminta on hyvin koordinoitua, jokainen tietään paikkansa. Viisaana eläimenä se myös hankkii ravintonsa helposti, joten kotieläimet ovat helppo ja vaivaton saalis. Viha sutta kohtaan lienee osin tämän peruja ja siten sen haittaeläimenä saa syyllisyyttä tuntematta surmata. Tämä on johtanut salakaatoihin ja siten susikanta on pienentynyt pienentymistään. Ihmisen susi on tiettävästi viimeksi surmannut Suomessa 1880-luvulla. Susia puoltavien mukaan kanta Suomessa on noin 150 eläintä + Itä-Suomessa vierailevat tähdet, joita Venäjältä käyvät Suomessa. Tosin susi on niin reviiristään tietoinen, ettei toisen lauman tontille hevillä tule. Vastustajien mukaan kanta on yli 300 eläintä.

Kuitenkin susi on hyvin huolehtivainen, joten emolle ja pennuille tuodaan ruokaa tai jos emo haluaa ruuanhankintareissulle mukaan, jää aina joku laumasta huolehtimaan pennuista. Hyvin hierarkinen on lauman järjestys, mutta toisiaan tukeva. Sanktiona on laumasta karkottaminen, kaiketi pääsääntöisesti.

Petokeskustelussa esiintynyt kansanedustaja Eeva-Maria Maijala sai niskavillani nousemaan pystyyn. Hän on poronomistaja ja lammasfarmari, joka ei sutta ole nähnyt, mutta susi käynyt hänen jääkaapillaan aterioimassa. Siteeraan mediassa esiin tullutta: "Pitäähän meidän pystyä myös elämään! Kyllähän ihminen on herra tässä luonnon kokonaisuudessa verrattuna petoeläimiin, Maijala vaatii.". Tämän luettuani, nousi metrinen lettini kohti taivaita. Maijala on myös varatuomari, joten hänen pitäisi tietää, mutta ...

Telluksen suurin petoeläin on homo sapiens, joka on ainoa elossa oleva ihmisten (Homo) sukuun kuuluva eläinlaji. Ihminen siis kuuluu kädellisten (Primates) lahkon isojen ihmisapinoiden (Hominidae) heimoon ja on täten nykyisin elävistä kädellisistä laajimmalle levinnyt, älykkäin ja runsaslukuisin laji.

Luomakunnan kruununa tämä eläin tappaa huvikseen minkin tavoin, niin lajikumppaneitaan kuin muitakin. Laumasta se karkottaa lajikumppaninsa monin julmin keinoin. Petollisena hyväksikäyttää kaikkea ja kaikkia. Ei suojele edes omia pentujaan ja osa jopa yhtyy pentuihinsa (joko omiin tai sitten naapurilauman). Ei riitä tälle petoeläimelle mikään vaan on valjastanut koko luomakunnan alaisuuteen tuhotakseen sen. Narsistin tavoin esiintyy miellyttävästi muille lajeille ja täten on niiden ystävyyden saavuttanut. Kun voitto on saavutettu, niin hyljeksitään tuota muuta lajia ja valjastetaan se raa'asti palvelemaan suurinta petoa. Suurin peto myös petomaisuuttaan kaivaa esille toisen lajin petomaisuuden ja sitä hyväksi käyttäen uhkailee omaa lajiaan. Tälle pedolle ei riitä mikään vaan elinympäristönsä on se valjastanut ja sitä systemaattisesti ryhtynyt tuhoamaan. Sen tuottamista jätteistä vain 0,000001‰ (arvioni) on maatuvaa ja muu päätyy sen elinympäristöön tavalla tai toisella, riippuen sen petomaisuudesta ja hyödyn tavoittelusta itselleen. Luontaisia vihollisia tällä suurpedolla on vain yksi eli taudit, joita se älykkäänä pyrkii torjumaan tai hoitamaan. Täten eivät luonnollisen poistuman kautta häviä epäkelvot yksilöt. Avuton pentu tai raihnainen vanhus alistetaan väkivallalle, kun se ei tuota hyvinvointia laumalleen. Sanktiot lauman sääntöjen rikkomisesta ovat vahvat vain niille lauman jäsenille, jotka yrittävät hyötyä tuottavasti vain itselleen.

Edellinen kappale on oikeasti julma, kuten Grimmin sadut, mutta valitettavan totta. Jos olette lukeneet uutisia, niin ymmärrätte tuon edellisen kappaleen. Suomessa on ihmisiä likipitäen 5,5 miljoonaa ja susia muutamia satoja. Olisi syytä miettiä, miksi muutama sata sutta ei mahdu Suomen n. 338 145 km2 alueelle, mutta n. 5,5 miljoonaa ihmistä kyllä?
 Löysin netistä tämän kuvan suden silmistä. Surulliset ovat nuo silmät. Meidän ihmistenkö vuoksi?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti