Nuorten työkyvyttömyys

Mediauutisissa oli jälleen uutinen yrittäjästä, joka kypsyi nuorten työhaluttomuuteen. Tästä toki kirjoitin jo 2013, otsikolla Nuoret hukanteillä. Miksi nuorta ei kiinnosta työnteko?

Yrittäjiä harmittaa palkata nuoria, joilla ei ole aloituskykyä, tajua työajoista ja iänikuisesta kännyfonissa olemisesta. Tosin yksi yrittäjä kirjoitteli, että kyseessä saattaa olla huono työilmapiiri, jonka takia nuoret eivät viihdy. Tässäkin taitaa päteä vanha sanonta, että pata kattilaa soimaa ja musta on kylki kummallakin.

On totta, että työilmapiiri vaikuttaa paljon työntekoon. Liian kiire, liian kovat/vaatimattomat haasteet, kannustuksen puute, työn yleinen arvostus, jne. ovat omiaan tuhoamaan työmotivaation. Työn kehittäminen on myös työntekijälle tärkeää ja jos pomo mollaa aina esityksesi, niin viitsiikö siinä tilanteessa moni tehdä enää edes perusasioita kunnolla.

Myös nuorissa on vikaa, sillä moni on sanonut suoraan, ettei viitsi ottaa duunia vastaan, kun työkkäristä saa paremmin. Jos näin todella on, niin yhteiskunnan on syytä kurkata peiliin ja mieluumin sellaiseen, jolle ei ladota, ken on maassa kaunehin, voimakkain, jne.

Kellon aika on suhteellinen käsite. Nythän on tutkijat todenneet, että ihmiselle paras työnaloitusaika on noin kymmeneltä. Unohdetaan ihmisen sisäinen kello ja itselläni tuo mokoma käy ihan jotain muuta tiimaa kuin Greenwich:n virallista. Muistan sen, kuin eilisen päivän, kun pyysin lisää yövuoroja (jotta pari kollegaa saisi päivävuoroja, joille yötyö sekotti koko kropan), niin ylihoitaja torppasi sen tehokkaasti sanomalla: "Viran vastaanottaessasi olet sitoutunut kolmivuorotyöhön.". Tack så mycket en legbas. Työajat ovat jotain perus, joista en tiedä sen enempää kuin sika satelliitista, mutta ne nyt vaan on. On työtehtäviä, joiden on pakko tai muuten vaan toimia 24/7. Miten työaikoja voidaan sorvata on minulle arvoitus. Tosin on niitä ihmisiä, jotka myöhästyvät aina ja varmaan omista hautajaisistaankin.

Kännykän käytöstätyössä on puhuttu paljon ja on aloja, joissa sivilikännyä ei edes saa käyttää. Monelle kännyt on ainoa tapa viestiä ja tästä muistui mieleeni eräs kyyti, jossa nuori pari viestitti koko matkan ajan ja ainoat kommentit olivat se, että kuka oli viestittänyt. Hämmästyi suuresti, kun pariskunnan toinen osapuoli totesi toiselle: "Sinä et ole lähettänyt minulle kuin yhden viestin.". Tähän ei toinen vastannut lainkaan ja kysynyt osapuoli kiinnitti huomionsa kännykkäänsä. Mitä on tapahtunut avoimelle sosiaalisuudelle kasvoista kasvoihin? Vaatiiko elämä tosiaan sitä, että kapulan välityksellä hoidetaan kaikki? Jos näin on, niin en yhtään ihmettele, että työpanos jää pieneksi ja motivaatiokin on hukassa.

Monet työt ovat jo karanneet ulkomaille ja monelle nuorelle taitaa olla kiinnostus vain kiukkulintujen ja vastaavien tekoon. Suorittava työ on kadonnut sekä kiinnostus siihen. Minun nykyisellä ammattialallanikin on ollut kokeilijoita, joille homma ei ole maistunut.

Nuoret; Toivon, että otetatte vastaan halvemmatkin työt, sillä kun oma ala viimein aukeaa, niin pitkä aukko työhistoriassa osoittaa aloitekyvyttömyyttä, laiskuutta, työn vieroksuntaa, jne.

Työnantaja; Arvosta nuorta, he osaavat kyllä.

Ja sitten muistutus jokaiselle työpaikan vanhalle jäärälle, avatkaa hiljainen tietolaarinne ja jokainen uusi työntekijä, kuunnelkaa sitä hiljaista tietoa. Tästä kerron teille omakohtaisen kokemuksen. Olin tuolloin nuori hoitajaopiskelija ja sisätautijaksolla. Ohjaajamme antoi meille tehtäväksi mitata lämmöt ja tuolloin olivat käytössä ensimmäiset elektroniset mittarit ja tämä mittasi suusta ja laite ripustettiin kaulaan. Laite oli opiskelutoverilleni (joka sen kaulaansa sai), kuten minullekin outo ja ohjaajaltamme kysyimme, että miten se toimii. Tällöin ohjaaja vetäisi laitteen oppilastoverin kaulasta rajusti eli kannatin hihna katkesi ja seurauksena syvä punainen juova. Sanoipa vielä, että anna se tänne, kun työstä ei mitään tule. Kerroin tästä isille ja isi jyrähti: "Miten me saamme uusia, ammattitaitoisia kollegoja rinnallemme, jos me vanhat emme kerro ammatin saloja.".