Älä aja päälle 2019

Taas on se aika vuodesta, jolloin teiden varsille ja lehtiin tulevat ilmoitukset, jossa kehoitetaan olemaan päälle ajamatta ja varovaisuutta koulujen lähellä. Liikenn käyttäytyminen on nykyisin pahasti retuperällä ja lukiessani yleisönosastoa aamun aviisista, niin toistuvasti siellä jalankulkijat haukkuvat autoilijat ja pyöräilijät ja uutena on myös nuo sähköpotkulaudat, joiden kuljettajat ajavat täysin holtittomasti. Vastavuoroisesti pyöräilijät haukkuvat jalankulkijat ja autoilijat. Autoilijat taas hakkuvat kaikki edellämainitut. Tuntuu siltä, että kaikilla on liikennesäännöt hukassa. Pyöräilijä, potkulautailija ja autoilija väistävät aina jalankulkijaa.

Pahin vaaramomentti liikenteessä on kuitekin kännykkä, jota tuijotetaan kulkutyypistä riippumatta ja usein vielä kuulokkeet korvilla. Ei ole kovin kauaa, kun meinasin saada päälleni edellä mainitut varusteet käsissä. Luonnollisesti molemmat kädet näpyttelivät älyvekotinta. Toivonkin nyt, että tässä asiassa ryhdistäydyttäisiin. Sillä kuuloke - kännykkäyhdistelmä on saanut aikaan myös kuolonkolareita.

Pienet kertausharjoitukset liikennesäännöistä ei olisi pahitteeksi aikuisille ja isommille koululaisille. Myös olisi hyvin viisasta lopettaa kännykän näpertely kulkiessa ja keskittyä vain yhteen asiaan eli liikenteeseen. Jos sitä kapulaa on pakko näprätä, niin pysähdyksen paikka.

Älä aja päälle 2016

Taasen ovat kyltit ilmestyneet katukuvaan, sillä koulut alkavat jälleen. Pienten eka- ja tokaluokkalaisten lisäksi liikenteeseen pölähtävät ne isommat. Ensiksi mainitulla ryhmällä on yleensä säännöt vielä hallussa, mutta seuraavalla ne ovat jo pahasti hukassa.

Usein mietin, että miksi kampanja on nimetty noin. Aika harvassa on tapaukset, jossa päälle on ajettu, niistä toki uutisoidaan herkemmin. Luvattoman usein auton ja kevyen liikenteen onnettomuuden takaa löytyy kevyen liikenteen tekemät virheet. Syylliseksi kuitenkin julistetaan autonkuljettaja.

Viime syksynä osalleni tuli tapahtuma suojatiellä, joka jätti todella pahan maun suuhun. Jalankulkijoiden valot vaihtuivat punaisiksi ja meille autoilijoille vihreiksi. Nuori nainen laahusti päin punaisia, kännykkään tuijottaen. Viereinen auto tööttäsi tyttöselle ja ilmeisesti hän luuli, että minä tööttäsin. Hän kääntyi ja potkaisi puskuriin. Tämän jälkeen hän jatkoi laahustamistaan. Menikö mielestäsi oikein?

Autoilijaa sakotetaan, kun yhdistää autoilun ja kännykän. Kevyt liikenne saa toilailla ihan vapaasti kännykän kanssa ja onkin tyypillistä, että heikäläisillä on kuulokkeet korvilla ja silmät kännykässä. Liikenteen havainnointi on luonnollisesti heikkoa. Toivottavasti muistatte tuon muutama vuosi sitten tapahtuneen onnettomuuden, jossa koulumatkalla ollut poika menetti henkensä. Kova vauhti ja musiikki korvilla ja täysillä. Hän ei kuullut junan antamaa merkkiääntä, joten seuraukset olivat kohtalokkaat.

Nyt sitten uutisoitiin meilläkin Pokemon onnettomuus. Tällä kertaa puska-aidan takaa pyöräilivät vauhdilla pari poikaa, jotka peliä pelasivat. Pyörätiellä polkenut aikuinen onnistui väistämään toista, mutta toiseen törmäsi. Ostokset, vaatteet, pyörä ja puhelin vaurioituivat. Koska tulee ensimmäinen Pokemon vainaja myös meillä.

Hyvät vanhemmat, myös niiden isompien oppilaiden vanhemmat, ottakaa puheeksi kännykän käyttö liikenteessä. Se on ihan sama millä liikut, mutta liike ja kännykkä on huono yhdistelmä. Aistit pitää varata turvalliseen kulkemiseen. Sitten se punainen ukko siellä liikennevaloissa tarkoittaa oikeasti sitä, että nyt ei ole sinun vuorosi.

Valitettavasti kaikki autoilijat eivät kunnostaudu suojatiekäyttäytymisessä. Päivänä muutamana, lähdin kävellen lähikaupalleni. Pysähdyin suojatien reunaan ja katselin molempiin suuntiin, sillä se minulle on ammoin opetettu. Yhdeksän autoa ohitti suojatien pysähtymättä ja minä odotin kiltisti vuoroani, sillä liika kiire pilaa kaiken. Kymmenes suojatietä lähestynyt oli moottoripyöräilijä (tosi iso pyörä) ja hän hiljensi ja osoitti, että voin ylittää tien. Suuri kiitos hänelle. Tosin suojatien viivat ovat kuluneet pois jo vuosia sitten, joten harva tajuaa sen siinä olevan ja tiedämme hyvin, että harva katsoo liikennettä horisonttaalisesti, joten ne korkealla olevat merkit jäävät helposti havaitsematta. Onhan maailmalla jo rakennettu suojatien valot maahan, jotta kännykkäsukupolvi ne huomaisi, sillä niska on jo pahasti alaspäin taipunut, muistuttaen vanhusta, joka makaa rollaattorinsa päällä.

Ryhtiä liikenteeseen! Se on ihan sama, millä liikut, mutta tee se turvalliseksi itsellesi ja muille. Kevyen liikenteen osalta voin taas kerran todeta, että tieliikenteessä Daavid ei ikinä voita Goljattia, joten ruumishuoneella ei tarvitse hävetä omaa hölmöyttään eikä siellä voi todeta "Ähäkutti olin oikeassa", sillä se on liian myöhäistä.

Suojatie turvaton

Nyt on ollut paljon puhetta ja pulinaa suojatieonnettomuuksista, joissa on menehtynyt monta ja erityisesti pieniä lapsia. Eri lähteissä ja yleisönkirjoituksissa on haukuttu autoilijat ja pyöräilijät jalankulkijoiden toimesta, autoilijat ja jalankulkijat pyöräilijöiden toimesta ja jalankulkijat ja pyöräilijät autoilijoiden toimesta, mopoilla, mopoautoilla ja moottoripyörilläkin on ollut sanasensa sanottavana. Jälleen kerran soimaa pata kattilaa ja musta kylki kummallakin.

Tästä aiheesta kirjoitin jo 2012, otsikolla Suojatie. Samat aiheet ovat median eri lähteiden kirjoituksissa. Suojatielle mennään mihinkään katsomatta, on sitten kyseessä jalankulkija tai pyöräilijä. Suojatien valo-opastin on edelleenkin turhanaikainen kapistus, sillä harvassa ovat ne, jotka sitä noudattavat. Olisi jalankulkijan ja pyöräilijän syytä katsoa ympärilleen, sillä monessa autossa on katvealueet suuria ja näkyvyys olematon. Peruuttavan auton taitse pyöräillään ja kävellään surutta vaikka penkit ja niiden niskatuet estävät näkyvyyden moneen suuntaan.

Jalankulkijoissa ja jopa pyöräilijöissä on iso osa tänä päivänä älypuhelintaan tuijottavia zombeja ja usein vielä luupit korvilla. Täten näkymä ympäristöön on nolla ja kun vielä rokki raikaa korviin, niin mitään ei kuulekaan. Takavuosina jäi nuori koululainen junan alle, kun fillarilla vauhtia oli ja varoituspilliä ei kuullut kuulokkeiden vuoksi (oli niin kovalla, että kuului muillekin).  Autoilija saa sakot kännykkään puhumisesta, mutta jalankulkijana ja pyöräilijänä saat sen tehdä vapaasti. Olisiko lakia muutettava jollain tapaa?

Itse myös mietin (taas kerran), että mihin katosi tuo eritystä varovaisuutta noudattaminen. Jalankulkijan ja pyöräilijän on tätä syytä miettiä, sillä (jälleen kerran) tieliikenteessä Daavid ei voita Goljattia ja ruumishuoneella on turha enää sanoa: "Ähäkutti. Minä olin oikeassa.". No, eipä siellä tarvitse hävetä omaa tyhmyyttäkään.

Yleisesti liikenteessä mättää nyt jokin ja pahasti. Onko seepraraidoista tullut alue, jolla voi tehdä mitä haluaa. Sinne mennään kuin sonnilauma kevätniitylle vaikka valo-opastin kertoo muuta. Pyöräilijät suihkii miten tahtoo ja vauhti valtava. Tuossa naapurikaupungissa takavuosina avattiin tunneli radan alitse kevyelle liikenteelle. Mopolla ja moottoripyörällä siellä ei saa ajaa, mutta toistuvasti sieltä niitä tulee ja pyöräilijöiden vauhti on pääsääntöisesti velodromitasoa ja suojatie alkaa rakennuksen takaa, joten täytyisi olla melkoinen McGyver havaitakseen lähestyvän, valottoman, raketin.

Autokouluihin kyllä tarvittaisiin kertausharjoitukset, sillä juuri huomioin hassunkurisen tapauksen. Paikka oli kaupan parkkipaikka ja auto seisoi laitapysäkissä ja vastapäätä yksisuuntaisen merkkiä. Kuitenkin kuljettaja hurautti vastoin liikennemerkkiä. No yksisuuntaisilla ajavat monet kaksi- ja nelipyöräisillä vastakarvaan. Oma lukunsa on myös lehtien ja mainoslehtien jakajat, jotka nykyisten ryhmiteltyjen postilaatikoiden aikaan ajavat ihan omalla tavallaan.

Nyt tarvittaisiin hyviä ideoita.

Raivopäänä liikenteessä

Nyt ovat eri median lähteet käsitelleet liikenneraivoa, jonka seurauksena Helsingissä kuoli pyöräilijä. Muistopyöräilystäkin kehittyi raivoisa vääntö bussikuskin ja pyöräilijöiden välillä. Loppuosa noista käsitelläänkin sitten käräjäoikeudessa. Todella aikuismaista käytöstä.

Pyöräily on oiva liikkumiskeino, sillä se kohottaa kuntoa, pysäköintitilaa ei paljoa tarvita ja ruuhkassa nopeampi kuin autoilu. Kuitenkin se tuntuu ärsyttävän sekä autoilijoita, että erityisesti jalankulkijoita.

Auton ja pyörän väliset onnettomuudet yleensä tilastoituvat, mutta pyöräilijän ja jalankulkijan väliset harvoin, sillä ne ovat lievempiä (toki on muutamia vakavaan loukkaantumiseen johtaneita uutisia). Kahden pyöräilijän välinen onnettomuus on usein vakavampi ja siten tilastoituu.

Jalankulkijoita ärsyttää pyöräilijöiden vauhti ja juuri tuossa aamun aviisissa kansalainen kirjoitti vaarallisesta bussipysäkistä, sillä pyöräilijät laskettavat alamäkeä melkoista vauhtia ja runsaasti on vaaratilanteita syntynyt. Vauhdikas pyöräilijä myös seilaa yhdistetyllä pyörä- ja jalkakäytävällä etsin itselleen vapaa kohdat. Suurin valituksen aihe jalankulkijoille on jalkakäytäväpyöräilijät ja sehän on sallittu alle 12-vuotiaille.

Toisia pyöräilijöitä ärsyttää vauhdikkaasti vastaantulevat, jotka tulevat samalla puolella vaikka polkupyöräilyssäkin on oikean puoleinen liikennöinti.

Autoilijoita ärsyttää mustiin pukeutuneet, valottomat kamikaze pyöräilijät, jotka vauhdilla suhauttavat pusikosta. Toinen ärsyttävä tekijä ovat ns. trikoopöksyt, jotka ajavat ihan omilla säännöillään ja keskellä ajorataa. Viimeksi yksi sankari suhasi keskellä linja-autokaistaa eikä hänellä ollut aikomustakaan väistää. Kolmas ärsyttävä tekijä on se, että vaikka pyöräilijä on itse syypää onnettomuuteen, niin mahdolliset korvaukset menevät autoilijan vakuutuksista, sillä lakia tulkitaan heikomman osapuolen eduksi. Itselläni meni yli vuorokausitulo tällaisen onnettomuuden vuoksi eli jouduin maksamaan kamikaze pyöräilijän ambulanssin- ja päivystyksen omavastuut ja särkylääkkeet.

Pyöräilijöitä ärsyttävät poukkoilevat jalankulkijat, sinne tänne vipeltävät koirat, liian läheltä ohittavat ajoneuvot ja yleensä ajoneuvot.

Itselläni on myös yksi ärsytyksen aiheuttaja pyöräilijöissä eli vaurioitunut/rikkoutunut/termiitin syömä pyörä jää sinne minne se on jäänyt ja kukaan ei näitä poista. Erään lehmuksen suojakehikossa on nyt neljättä vuotta sama pyörä tyylikkäästi lukolla kiinni, mutta molemmat renkaat ovat poissa ja satula vuodenaikojen runtelema. Viereisessä pyörätelineessä on puolitoista vuotta seissyt vannevaurioinen pyörä, josta satula on sosialisoitu. Kenellä on siivousvelvollisuus? Auton raato kyllä poistetaan nopeasti, mutta pyörät saavat lojua vuosia samalla paikalla.

Miten parantaisi yhteistyötä liikenteessä? Tieliikennelaki vaatii pyöriin valot ja heijastimet, mutta harvemmin niitä näkee. Olisiko tässä pyöräilijöillä ryhdistymisen paikka, sillä valoton on vaikea havaita ja etenkin nyt kun illat pimenevät ja puiden lehdet peittävät suurimman osan katuvaloista. Vauhdin sopeuttaminen niin pyöräilijöillä kuin autoilijoilla olisi paikallaan. Liikennesäännöt kaupunkiolosuhteissa ovat pyöräilijälle monimutkaitset ja niitä ei autoilijakaan hoksaa. Maantiepyöräilyssä tämä on helppoa, sillä pyöräilijää koskee samat säännöt kuin autoilijaa, paitsi ettei moottori- ja moottoriliikennetielle ole asiaa vaikka välillä sielläkin pyöräilijän näkee.

Pyöräteiden kunto? Moni trikoopöksy ilmoittaa, ettei pyöräteitä voi käyttää niiden huonon kunnon vuoksi ja kun todella harjoitellaan, niin vauhti on kova ja saattaa aiheuttaa vaaraa jalankulkijoille ja toisille pyöräilijöille. Olisiko heidän syytä siirtyä kantateille, joissa on suhteellisen leveät piennarkaistat? Tieliikenne kun on ihan eri juttu kuin velodromi.

Koirat eivät ongelmia aiheuta, vaan ongelma on siellä hihnan toisessa päässä. Koiran kanssa liikkuvan pitäisi huomioida paremmin muut kulkijat. Pyörailyn liikennesääntöjen selkeyttäminen olisi paikallaan.

Kun olen katsellut ihmisten liikennekäyttäytymistä, niin mieleen on noussut ajatus, että suojatiet pitäisi poistaa (tien ylitse kun loikitaan ja pyöräillään itselle sopivasta kohtaa), liikennemerkit pois, tieliikennelaki pitäisi kumota ja liikennevalot poistaa. Tämän jälkeen katsotaan eloonjääneiden kanssa, mitkä ovat tarpeellisia. Nykyinen lainsäädäntö on erittäin sekava ja normitilanteessa yksi sallii, toinen kieltää ja kolmas kumoaa molemmat edelliset sekä neljäs julistaa kolme edellistä pannaan ja laatii ihan uuden, jne.

Mitä tehdä, kun kanssa liikkujan toimet herättävät raivoa? Laskea sataan vai mitä muuta? Arvoitukseksi jäänee.

Heijastin heilumaan ja valot vekottimiin

Illat ovat taas syksyn myötä pimenneet ja aamuisin on usein sankka sumu. Lämmin syksy on myös taannut sen, että lehdistö puissa on vielä tiivis. Täten katuvalot jäävät lehdistön varjoon ja niiden kohdalla on ihan yksi ja sama, palaako lamppu vai ei. Hengestään tai terveydestään ei monikaan tielläliikkuja välitä tuon taivaallista. Vain näkyvä näkyy.

Edelleen heijastin on halpa henkivakuutus, mutta hyvin harvoin se pimeässä välähtää. Monen vaatetus on tumma ja sen havaitseminen mustaa asvalttia vasten on mahdoton. On kumma, kun pelkästään kuorma-auton peräkärryn perään ja sivuille on saatu liimattua kymmeniä metrejä heijastinnauhaa, mutta edes yhtä senttiä ei löydy jalankulkijan yltä. Kuvan tekemisen rajoitteena on vain mielikuvitus.

Polkupyöräilijöillä ei liikennesäännöt ole hallussa, mutta ei myöskään säädökset heijastimista ja valoista. Kuten aiemmin kirjoitin, niin tolpalla istuessani, oli pyöräparkissa kolmisenkymmentä pyörää, joista yksi täytti lain kirjaimen. Mustaa nuolta ei näe ennen kuin se osuu. Ei se ole rakettitiedettä eikä tarvita yhtälöitä vaihtaa rikkoutunut heijastin. Lamppu vaikka otsalle (tosin ei sallittu), mutta parempi sekin kuin ei mitään. Siniset vilkkuvalot on syytä jättää hälytysajoneuvoille ja vilkkuvalot eivät ole sallittuja ja haittaavat näkyvyyttäsi ja sinun omaa näkemistäsi.

Voit tarkastaan pyöräsi laillisuuden osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20021250 19§ ja 20§.

Pyöriä myös parkkeerataan, miten sattuu. Luvattoman usein pyöräparkeissa on rikkinäisiä tai muuten vaan unohtuneita pyöriä, jotka vievät tilaa aktiivisesti pyöriä käyttäviltä. Olisiko jonkun aika siivota pyöräparkit? Itselleni on tullut mieleen laputtaa polkupyörä ja lapussa lukee, että pyöräsi on laiton.

Autoilijat ovat yhtä huolimattomia valojensa suhteen. Luvattoman usein on lamppuja pimeänä. Pahimmillaan niitä on useita. Lamppujen testaus on syytä tehdä usein. Markettien ikkunat ovat hyvä peili, jos kotona ei ole ketään, joka ilmoittaisi tarkastellessa, että kaikki palaa. Nykyisissä autoissa on usein automaattivalot ja eteläeurooppalainen päiväajovalo. Monen perä on pimeä, sillä auton ominaisuuksia ei tunneta. Sumussa ei tule niin pimeää, että ajovalot syttyvät ja eteläeurooppalainen päiväajovalo pitää perän edelleen pimeänä, oli sitten yö, sade, sumu, pyry, tms. keli, jolloin lain mukaan valaistusta pitäisi olla edessä ja takana. Sumuvalot (etenkin takana) on hyvä käyttää kun olosuhteet ovat edellä kuvatun kaltaiset. Liian usein ne palavat myös yöttömän yön aikana. Etusumuvalot ovat haitta märällä asvaltilla, josta ne heijastuvat terävästi vastaantulevan silmiin (en ole ainoa, joka tuota manaa). Osalla autoilijoista on näkökyky heikko, sillä pitkät palavat myös katuvaloalueella, kortti pois ja kävelemään.

Työkoneissa pitäisi majakan palaa vain silloin kun työtehtävä edellyttää poikkeavaa liikkumista tieliikenteessä. Hitaan ajoneuvon kolmio riittää kertomaan, että työkone ei liiku nopeasti. Onko tämä kuitenkin samanlaista välinpitämättömyyttä kuin autoilijoilla, joilla vilkku vilkuttaa suuntaan tai toiseen muutaman kilometrin?

Kuten olen aikaisemminkin sanonut, niin pieni Daavid ei ikinä voita suurta Goljattia tieliikenteessä ja ruumishuoneella ei enää voi todeta: "Ähäkutti, olin oikeassa". Tosin siellä ei tarvitse hävetä omaa tyhmyyttään. Ryhtiä nyt liikenteeseen, ihan jokainen.

Liikennevalistusta ja lakimuutoksia

Nyt maanantaina alkoi liikennevalistusviikko ja aamun aviisissa oli poliisin kommentointia liikennekäyttäytymisestä. Osansa sai niin autoilijat, pyöräilijät kuin jalankulkijatkin. Autoilijat saivat moitteita suojatiekäyttäytymisestä. Pyöräilijät taas ovat villiintyneet eli vauhti hirmuinen ja liikennesäännöistä viis veisataan. Jalankulkijat eivät piittaa valo-opasteista tuon taivaallista ja kadun ylitys tapahtuu usein sieltä mistä parhaaksi katsotaan.

Olen useissa kirjoituksissani käsitellyt liikennettä ja ihmisten käyttäytymistä siellä. Siteeraan nyt mediaa suoraan: "Jalankulkijalle kuitenkin suojatie tuo aina etuoikeuden kulkemiseen. Kuskeille kannattaa kuitenkin näyttää selvästi, milloin on syytä polkasta jarrua. Jos jalankulkija seisoo jossain suojatien läheisyydessä, kuljettajan voi olla vaikea tulkita, onko hän katsomassa puluja vai menossa oikeasti suojatielle.". Tuntui siltä, että kuin konstaapeli olisi siteerannut suoraan kirjoituksiani, sillä vastaavaa kirjoitin viime vuoden kesäkuussa, otsikolla Suojatie.

Suojatietörttöilystä tulee liikkuvan poliisin sakkolaskurilla tavallisemmin 10-12 päiväsakkoa, joka keskituloisella on 300 - 400 euron kustannus eli autoilijaa sanktioidaan kovalla kädellä, mutta polkupyöräilijät ja janakulkijat selviävät pienellä rikesakolla eli 10 - 20 euroa. Olisiko syytä myös heille kirjoittaa oikea sakko rikkomuksista (esimerkiksi valojen ja heijastimien puutteesta tai valo-ohjauksen laiminlyönnistä)? Tosin virkavalta ei usko, että sanktiota korottamalla saataisiin villiintyneet pyöräilijät ja holtittomat jalankulkijat kuriin ja järjestykseen.

Artikkelissa käsiteltiin myös autoilijan kääntymistä ja tilan antamista suojatielle. Tässä kohtaa peräisin myös jalankulkijoilta ja etenkin pyöräilijöiltä järjen käyttöä. Nykyajan autoissa on korkeat selkänojat, jotka peittävät näkyvyyden hyvin käännyttäessä. Autossa muodostuu aina katvealueita, jonka takia näkyvyys sivusuuntaan on olematonta. Lisäksi tulevat näkyvyyden esteeksi nykyarkkitehtuuri, jossa rakennukset sijoitetaan jalkakäytävään kiinni ja auton nokka on vietävä pitkälle suojatien päälle, jotta saisi ratin takaa edes alkeellisen näkyvyyden. Asuntokaduilla ja kevyenliikenteen väylien ongelmana ovat pensasaidat ja puusto. Tuossa kotini viereisen koulun ja sitä sivuavan kevyenliikenteenväylän kanssa tehtiin muutama vuosi sitten aivan upea järjestely eli entinen raskas puusto kaadettiin ja kevyenliikenteenväylä kaarrettiin hieman, joten nyt ei suojatielle tulla puskista vauhdilla, sillä siinä on pitkä alamäki ennen suojatietä.

Sitten tarvitsee ottaa myös esille talviset olosuhteet. Suojatielle ryntäävälle kansalaisille tiedoksi, että talvella ei kaikissa olosuhteissa pysäytetä niin kuin juhannuksena. Ja paasaan taas kerran niistä heijastimista ja pyörän valoista. Nyt ovat illat taas pimenemässä ja katuvalot piiloutuvat lehtien taakse (jos niitä nyt ei säästösyystä ole vallan sammutettu), joten tehkää itsenne näkyviksi. Ilman heijastinta tai valoa olet näkymätön ja täten suuressa vaarassa. Lisäksi autoilijat huomioikaa nykyautot, joissa on ns. päivävalot. Monessa maassa ei edellytetä takavaloja päiväaikaan, mutta meillä kyllä. Katsokaa, missä asennossa se valokytkin oikeasti on. Niin ja voisi niitä pimenneitä lamppujakin vaihtaa. Liikenteessä liikkujat, tehkää itsenne näkyviksi nyt.

Nyt on myös tarkoitus uudistaa tieliikennelakia. Tosin itse olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että lait pitäisi kumota kaikki, liikennevalot ja suojatiet poistetaan ja eloonjääneiden kanssa pohditaan, mitkä säännöistä ovat tarpeellisia. Tieliikennelaki koskee nykyisellään noin 80 prosenttisesti autoliikennettä. Kun olisikin vain laki, mutta kun tulee tieliikennelakia sivuavat lait ja asetukset päälle, niin niistä ei loppupeleissä ota Erkkikään selvää. Jalankulkijasta on tullut kukkulan kuningas, joka saa toimia juuri siten kun parhaaksi näkee. Vanha poliisi sanoi nykyajan pyöräilijöistä: "Ei niille enää mitään lakia saa. Kun ei ole ollut valvontaa aiemmin, niin ei niitä kuriin saada.".

Toivottavasti tästä laista ei tule samanlaista järjettömyyttä kuin tuosta raskaan kaluton mitoista ja massoista. Yhtä itse en ymmärrä eli miksi pyöräilijän, skeittarin, jalankulkijan, jne. tohelointi liikenteessä maksatetaan autoilijan liikennevakuutuksesta onnettomuustilanteissa, jossa autoilija ei ole syyllinen onnettomuuteen. Enkä myöskään sitä, että em. ryhmien törttöily saa aikaan sen, että lakia tulkitaan heikomman eduksi. Jos toheloit, niin olet korvausvelvollinen ja vastaat itse teoistasi.

Nähtäväksi jää, mitä tuo uusi laki sisällään pitää ja kuinka muutokset saadaan taottua kovapäisen kansamme kalloihin.

Älä aja päälle 2013

Kampanja on taas käynnissä ja nyt oikein ministeri on jyrähtänyt suojatiekäyttäytymisestä. Ikäväkseni on todettava, että tässä suojatiekäyttäytymisessä on menossa huolestuttava meno, sillä harva jalankulkija ajattelee kulkemistaan. Mielestäni vahvempi merkki suojatien kohdalla on se punainen jalankulkijan valo, josta jalankulkija viis veisaa ja lampsii yli kun kerran on ne turvalliset seepraraidat.

Olen tässä jo pitkään seurannut jalankulkijoiden käyttäytymistä ja nyt tämä tapa on myös moottorilla varustettujen kulkupelin kanssa (sisältää myös kauramoottorin) eli ei havainnoida ympäristöä. Moni jalankulkija tuijottaa jalkojaan, kännykkää, tms.. Monella motorisoidulla ajoneuvolla on myös sama ilmiö. Mitä kauemmaksi katsot ja pidät katseesi ylhäällä sitä paremmin kykenet havainnoimaan ympäristöäsi. Näin havainnoit paremmin ja etenkin itseäsi uhkaavan.

Fasebookissa on nyt kiertänyt mainos, jossa kaksi poliisia saattaa lapsia suojatien ylitse ja siinä vetoavat, etteivät he ehdi tähän, vaan haluavat jokaisen tekevän osuutensa. Kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut, niin ei meidän tarvitse huolestua eka- ja tokaluokkalaisista, vaan ylemmistä. Yleensä vanhemmat kokoavat itsensä siinä kohtaa kun lapsi lähtee koulutielle ja opetukset ovat kuin oppikirjasta otettuja. Myöhemmin vanhemmat ummistavat silmänsä ja osoittavat myös usein lapselle väärät toimintatavat. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Nyt olen havainnut uuden ikävän ilmiön eli peruuttavan ajoneuvon taakse kävellään, pyöräillään, skeitataan, mopoillaan ja autolla ajetaan. Itse katselin järkyttyneenä pari tapausta, joissa toisena osapuolena oli ammattikuljettaja, joka ajoi suoraan laituriin peruuttavan linja-auton taitse ja likeltä liippasi ja toisessa äiti päätti oikaista, kun oli matalampi reunakiveys ja suoraan peruuttavan kuorma-auton takaa. Likeltä liippasi taas kerran. Katsokaa nyt hyvät ihmiset ympärillenne.

Pyörällä pääsee lujaa ja moni ei osaa sovittaa nopeuttaan liikenteen vaatimusten mukaan. Nyt oli mediassa juuri kirjoitus, jossa pyöräilijä jäi asvalttia kuljettaneen ajoneuvoyhdistelmän alle ja onnettomuuden ainoa syy oli pyöräilijän huima nopeus. Tässä tapauksessa ajoneuvoyhdistelmän kääntäminen risteyksessä vaati tilaa, joten kuljettaja joutui ajamaan suoraan menevien kaistan kautta. Pyöräilijä ei hahmottanut muuta kuin seepraraidat ja vihreän valon (oli myös ajoneuvoyhdistelmälle), joten tie pyöräilijälle oli vapaa polkea niin kovaa kuin sielu siesi ja kunto kesti. Usein pyöräilijä ajaa lujaa ja piittaamatta näköesteistä.

Nyt ryhtiä liikenteeseen. Katso ympärillesi, noudata varovaisuutta ja pistäkää valot ja heijastimet kuntoon.

Turvallista koulu-, työ- ja muuta matkaa.

Älä aja päälle 2012

On taas se vuodenaika, jolloin ko. mainokset ilmestyvät lehtiin ja tienvarsille eli koulut alkavat. Lehtien yleisönosastokirjoituksissa aihe muistetaan myös mainita. Nythän on otsikoissa ollut toistuvasti suojatieonnettomuudet, autoilijoiden piittaamattomuus suojateistä, jne.

Kuten jo vuosi sitten totesin, on tämä kampanja täysin turha ja aikansa elänyt, sillä harva jalankulkija piittaa liikennesäännöistä puolen punaisen puupennin vertaa. Tämä näkyi aivan loistavasti muutama päivä sitten, kun suuri joukko kansalaisia vaelsi ulkoilmakonserttiin. Ne vaeltajat, jotka suojatietä käyttivät, veisasivat viis liikenteen ohjaukseen käytetyistä valoista. Meidän autoilijoiden piti antaa heille kulkemisen vapaus ja pitkiä ajoneuvoletkoja syntyi, kun jalankulkijoiden toimesta pääsi liikkeelle vain yksi tai kaksi autoa. Samoin kuin sille vaeltajalaumalle, jotka katsoivat itselleen parhaan ylityspaikan. Koska oli iso tilaisuus, oli poliiseja paikalla pilvin pimein, mutta jalankulkijoiden sääntörikkomuksien kohdalla, he autuaasti ummistivat silmänsä. Asiasta kollegojen kanssa keskusteluissa huomasi melkoista kritiikkiä, niin jalankulkijoita kuin poliisiakin kohtaan. Yksi kylläkin väläytti loistavan ajatuksen eli jos liikennevalot olisi alueelta kytketty pois ja poliisikoululaiset pistetty liikenteenohjaukseen. Olisi varmaan vältytty monelta läheltä piti tilanteelta ynnä torvien soimiselta ja sormien nostolta.

Kuudetta vuotta olen tienpäällä ja ikävä kyllä, iso osa paikallislehdessä kerrotuista suojatieonnettomuuksista ovat todellisuudessa tapahtuneet sen ulkopuolella ja tavallisemmin useita metrejä sen ulkopuolella. Täten suojatieonnettomuuden määritelmäksi on tullut, että horisontissa on nähtävissä suojatien merkki.

Olisiko syytä panna ihmisille kertausharjoitus liikennesäännöistä? Katselin tuossa yhtenä päivänä, kun äiti otti lasta kädestä kiinni ja vei lapsen suojatielle, mutta jalankulkijan valot olivat punaiset (ei vaihtumassa eli vilkulla, vaan totaalisen punaiset). Näin myös kuinka suojatien ulkopuolelle tuuppasi isä rattaat ja pikkuisensa ja likeltä liippasi, etteivät autojen alle jääneet.

Toki olen havainnut, että on myös autoilijoita (etenkin nuoria), joilla säännöt ovat todella hukassa. Joskus sitä oikein miettii, että millä he ovat ajokortin ylipäätään saaneet.

Nyt on korkea aika vanhemmat ottaa itseään niskasta kiinni. Lapsenne ovat astumassa taas koulutielle. Onko säännöt kotona kerrattu ja osaatko ja toteutatko niitä itse? Näytätkö toiminnallasi lapsellesi vain huonoja esimerkkejä? Muistakaa, että mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Tänä kesänä saatiin tilastoihin ensimmäinen kuolemaan johtanut mopoautokolari. Toivon hartaasti, että se olisi viimeinen, mutta kun katselee lapsia sen ohjaimissa, epäilen pahasti, että seuraava vaanii jo nurkan takana. Pienet eka- ja tokaluokkalaiset saapuvat teille jälleen. Mopoauto kanta jatkaa kasvuaan. Tiedämme myös, että nuori saadakseen jotain toimii kuin oppikirjan sivulta, mutta toiminta muuttuu heti sen saavuttaessaan.

Poliisi tarkkailee autoliikennettä koulujen alkaessa. Ikävä kyllä, olen huomannut monen poliisin jättävän huomioimatta lasten ja nuorten liikennekäyttäytymisen. Maijan penkillä on varmaan mukavat istuimet, tutkaa tuijotellen.

Nyt ryhtiliike kaikilta liikennekäyttäytymiseen.

Suojatie

Viime aikoina on ollut lehtien palstoilla usein suojatieonnettomuus ja kirjoituksia autoilijoiden piittaamattomuudesta suojatietä ylittäviä kohtaan. Suojatie on tarkoitettu jalankulkijoiden turvaksi ylittää tie turvallisesti. Miksi suojasta on tullut vaara?

Suomen tieliikennelaki (Luku 1; 44§) edellyttää jalankulkijan käyttämään tien ylitykseen suojatietä, jos sellainen on. Ihmisen tuntien, hän menee tien ylitse juuri siltä kohtaa kuin hänelle on tilanteeseen sopivinta, etenkin nauttineessa tilassa. Lisäksi jalankulkijan on lain mukaan ylitettävä tie viivyttelemättä, mutta tavanomaisimmin jalankulkija laahustaa suojatien ylitse kuin tervaan juuttunut etana, paitsi silloin kun ylitys tapahtuu suojateiden ulkopuolella, silloin juostaan, kuin kyseessä olisi sadan metrin aidat. Suojatien valo-opastin on nykyisin turhan päiväinen kapine, sillä oli siinä ukon kuva vihreä tai punainen, niin etanavauhdilla edetään. Ja autoilijan sitten pitää aina väistää (TLL Luku 1; 32§). Eräs kollega koki tämän ja raskaasti sanktioituna eli ajoneuvoille oli vihreät valot ja punaiset jalankulkijoille, jotka marssivat laumana suojatien ylitse. Jalankulkijalauman mentyä alkoi autoilijoiden valot vaihtua ja hän lähti liikkeelle. Sattuipa perässä olemaan siviilimallin poliisiauto, joka näki koko tapahtuman. Autonkuljettajalle 340 euron sakko, mutta ensimmäistäkään jalankulkijaa ei sanktioitu. Herää kysymys, että milloin on auton vuoro kulkea? Juu ja sitten toi heijastin (TLL Luku 1; 42§), harvalla se vilahtaa, vaikka halpa henkivakuutus onkin.

Sama homma toimii pyöräilijöiden, mopoilijoiden, ym. suhteen. Autoilijan on heidät huomioitava (TLL Luku 1; 30§). Herra pyhä isä sentään. Koskeeko tämä myös viritettyjä mopoja ja mopoautoja?

Samoin toimivat nuo pyöräilijät eli jalkakäytävä on paras paikka ja suojatie paras tien ylittämiseen tai kilpapyöräilijöille ajorata ja mahdollisimman keskellä ajorataa. Polkupyörällä saa jalkakäytävällä alle 12-vuotias lapsi, kovasti nuo lapset nykyisin kasvavat, kun jalkakäytävällä pyöräilevän pituus lähentelee kahta metriä ja partaakin on urospuolisilla melko runsaasti. Kaksipyöräisten valojen kanssa on vähän niin ja näin vaikka (TLL Luku 1; 36§, mom. 2) niitä pitäisi olla, mutta yhtä harvinaisia ne ovat kuin jalankulkijan heijastimet. Itse sain konepellille pyöräilijän pari vuotta sitten. Ei valoa, ei heijastinta ja ajoi jalkakäytävää iltapimeällä . Osumakohta 1,6 m auton nokasta ja kantattu pelti taipui puoli senttiä eli vauhti oli hirmuinen ja tulipa hän vielä puskien takaa. Minä oli syyllinen sanoi virkavalta ja sain suullisen huomautuksen, sillä tulin varomattomasti pihaksi luettavalta alueelta julkiselle tielle, ynnä maksoin pyöräilijän ambulanssi- ja lääkekulut ynnä kivusta ja särystä.

Autoilijat eivät kunnioita suojatietä. Onko syynä, että kunnioitus kaikin puolin on mennyttä? Nuoruudessani edellytettiin tieliikenteessä, olit sitten liikkeellä miten tahansa, oli kuljettava erityistä varovaisuutta ja huolellisuutta noudattaen. Minun mielestäni (etenkin viikonloppuisin) alkoholi ei ole selitys, puolustus tai lieventävä asianhaara. Jos jalankulkija loikkii miten sattuu, niin onko siihen todellakin suhtauduttava kuin hirvieläimeen, järjettömään luontokappaleeseen. Jos joku tollo kävelee suojatietä punaisten palaessa, niin saan kai ajan eteenpäin hänestä piittaamatta, koska minun valot ovat vihreät. Onko ihme, jos tunnolliset autoilijat eivät enää pysähdy suojatien eteen. Minun nuoruudessa opetettiin, että suojatien viereen mennään vain tietä ylittääkseen. Nyt suojatien edessä puhutaan kännykkään, tekstaillaan, naamakirjaillaan, tms. ja autot pysähtyvät. Fiksummat tosin viittaavat jatkamaan matkaa. Toki on niitä, jotka eivät pysähdy, mutta itse ajan työkseni ja niitä olen nähnyt yllättävän vähän. Yleisin ilmiö on jalankulkija tai pyöräilijä, joka säännöistä piittaamatta kulkee kuten parhaaksi näkee. Lisäksi ovat nämä huvikseen jalankulkijan suojatien vihreän nappulan painajat. Moniko ns. suojatieonnettomuus on tapahtunut näköetäisyydellä suojatiehen ja tulkittu siten suojatieonnettomuudeksi?

Meistä ammattikuljettajistakin osa (valitettavasti) syyllistyy liikennerikkomuksiin ja poliisin toimesta sanktiot ovat kovemmat kuin siviiliautoilijoille. Miksi laki ei ole kaikille sama? Ei voida syyttää poliisin resurssien pienuutta liikenteen valvontaan, jos toisia rangaistaan ja toiset pääsevät kuin koira veräjästä. Yllä kuvatut yksittäiset tapaukset, joita on monta, on saanut aikaan sen, että ammattikuljettajista osa on pikkuhiljaa päättänyt ettei enää auta poliisia. Rattijuoppo saa vapaasti ajaa ja siitä emme ilmoita, ellei hän todella aiheuta vaaraa liikenteelle (siis lähinnä itselle tai kollegoille) ja kun esitätte katoamisilmoituksen, niin tiirailemme ainoastaan päiväkoti-ikäisiä ja sammunut saa maata puiston penkillä ihan rauhassa ja asteista viis.

Herrat poliisit, edellä luvattujen tilanteiden takia, älkää odottako, että palvelemme teitä. Tein itse ilmaista työtä noin seitsemän tuntia, kertoakseni kaiken rikoksesta. En tee sitä enää. Viimeinen niitti oli poliisi, joka esitti korttinsa ja vaati minua ottamaan ajoneuvoon enemmän matkustajia kuin rekisteriote sanoo. Poliisikortin esittänyt henkilö kertoi myös, että hän vastaa kuljetuksesta ja kumoaa mahdollisen sakkorangaistuksen. Vaati jopa minua vielä perustelemaan, että mihin lakipykälään moinen perustuu. Olin taas vittumainen, kun en ymmärtänyt ja kieltäydyin ottamasta ylikuormaa. Eikö poliisilta edellytetä hyvää ja nuhteetonta käyttäytymistä myös siviiliaikana? Tällaisiinko lain vartijoihin meidän pitäisi luottaa?

Käytännön arkkitehti

Olen jo muutamassa kirjoituksessani pohtinut kulkemista asuntoihin. Päivän lehdissä on ollut useita mallinoksia rakennussuunnitelmista ja ne kaikki muistuttavat nykyisin sardiinirasiaa. Kävinpä tuossa uudella asuinalueella. Retki oli sinänsä hauska, sillä olin työautoon juuri vaihtanut kesärenkaat ja auton messukenttä ilmoitti, ettei yhteyttä renkaisiin ole. Lisäksi karttaohjelmat ilmoittivat minun kulkevan kartoittamalla alueella. Hienoa, minä en ollut kartalla ja autossa ei ollut renkaita. No, palataan tuolle uudelle asuinalueelle, joka oli hyvin tiiviisti rakennettu. Kysyin tontin kokoa ja leukani loksahti auki heti. Vajaa 450 neliötä oli tontin koko. Eipä siinä ollut puutarhaa tai omaa aluetta, naapuri oli heti seinän takana. Omalle tilalleni olisi siis sopinut noin 3,5 tuollaista pytinkiä. Miksi tuollaisista puhutaan omakotialueina? Eikö olisi parempi puhua harvennetusta rivitaloalueesta?

Muutama päivä tuon keikan jälkeen jouduin rikkomaan rajusti liikennesääntöjä. Rakennus oli melko uusi ja pääovet ovikelloineen olivat pääväylän puolella sekä kohde oli tuetun asumisen talo. Kohteeseen ajaakseni oli ainoa mahdollisuus ajaa 350 metriä jalkakäytävää, jolle siirryin suojatien ylitse. Peruuttaminen kohteesta oli mahdotonta, sillä jalkakäytävä oli täynnä kulkijoita, joten jouduin ajamaan noin 400 metriä pitkin jalkakäytävää, päästäkseni kohteesta pois ja sain osakseni mulkaisuja  ja erinäisiä käsimerkkejä. Pääväylältä ei voinut ovelle ajaa sillä kadun reunakivetys oli erittäin korkea ja siinä oli viherkaista, joka oli perin vettynyt. Ymmärrätte varmaan ärtymykseni, koska tuetussa asuintalossa asuu hyvin vajaakuntoisia ihmisiä, usein kulkemista helpottavine apuvälinein ja heidät on saatava mahdollisimman lähelle ovea.

Noita mallinnuksia katsoessaan tulee mieleen, että mistä löytyisi käytännön arkkitehti, joka suunnitelmia tehdessään huomioisi myös kulkemisen kohteeseen, muuten kuin jalkaisin. Suunnitelmissa on kävelykatuja sinne sun tänne, myös vanhoilla alueilla. Huomioiko kukaan, että sinne ei kävellen kaikkea viedä? Taasen sompaillaan jalankulkijoiden keskellä ja jos jotain sattuu niin olet syyllinen. Sitten on vielä joku talon asukas, joka ei halua alueen läpi kuljettavaksi, kuin jalkaisin, joten siellä on betoniporsaita tai muita tukkeita.

Pankaapa mietintään. Onko taloonne tosiaan kulku estetty tai sinne kulkeminen laitonta? Mitä tuumaisitte, jos kertoisin, että osoitteenne ko. talossa on sellainen, ettemme voi lakia rikkomatta tuoda tätä lähetystänne ovelle vaan toimitamme sen noin kilometrin päähän, joka on ainoa laillisesti kuljettava tie ja josta voitte sen noutaa tilaamanne tuotteen ilmoittamaamme kellonaikaan.

Liikenteen turhat uhrit

Lyhyen ajan sisällä on uutisoitu kahdesta liikenneturmasta, jossa menehtyi nuoria. Nuori poika jäi pimeällä rahtivaunun alle kulkiessaan valtatien reunaa, kotinsa lähistöllä ja menehtyi välittömästi. Kolme nuorta menehtyi heittelemään lähteneessä vanhassa autossa ja vastapuolena uusi auto, jossa loukkaantui kaksi. Uhrit olivat mielestäni turhia, miksi? Siksi että...

Pimeä valtatie, tummat vaatteet ja ei tainnut heijastinta olla (arvaus), joka on halpa henkivakuutus. Mitä nuorempia katselee, sen harvemmin heijastin vilahtaa. Pimeällä valtatiellä heijastinliiviä olisi hyvä käyttää, mutta tuskin nuorta saa sellaista päälleen pukemaan. Miten saataisiin herätettyä muoti-ilmiö, joka saisi säihkettä pimeään? Mitä kauempaa olet näkyvä, sen paremmassa turvassa olet.

Tuossa tapauksessa on myös käynyt ilmi, että poika olisi lähtenyt ylittämään tietä (poika ei enää itse ole kertomassa). Onko keskittyminen ollut jossain muualla kuin kulkemisessa? Rokkikoneen luurit korvilla ja hyvä biisi, jota rallatella ja ajatukset tapahtuneessa, kokemuksessa, tms. Nyt on ollut paljon juttuja, joissa on kerrottu suojatieonnettomuuksista ja vastuu vieritetty holtittomien autoilijoiden niskaan, joita toki on luvattoman paljon. Usein kuitenkin syy on jalankulkijassa, joka Troijan puuhevosen tavoin astelee suojatielle vaikka valo-opastin punaista näyttää. Jalankulkijoilla on myös tapana oikaista eli mennä tien yli juuri siitä kohtaa kuin itselle on sopivinta. Satuin näkemään itse, kuinka edellä kirjoitettu toteutui eli yksi mies juoksi tien ylitse vastapäisen ravintolan eteen ja toinen toteutti hetken kuluttua saman, mutta katsomatta ympärilleen, ajattelematta yhtään mitään juoksi suoraan hälytysajossa olevan poliisiauton eteen. Suojatie olisi ollut muutaman metrin päässä. En tiedä kuinka kaverin kävi, mutta katuun se konepellin ylitse lensi ja eväänsä liikuttamatta paikalleen jäi. Miten saataisiin jalankulkijat havahtumaan ja havainnoimaan ympäristöään? Muistakaa se, että vaikka olisitkin oikeassa, niin Daavid ei ikinä voita Goljattia tieliikenteessä. Ruumishuoneella ei voi enää todeta: "ähäkutti olin oikeassa". No eipä siellä tarvitse myöskään hävetä omaa ajattelemattomuuttaan.

Tuon auto-onnettomuuden elementteinä oli vanha takavetoinen auto ja viikon vanha ajokortti. Katastrofaalinen yhdistelmä. Olenkin usein kritisoinut puheissani autokouluja, joissa ajoneuvot ovat uusia ja etuvetoisia ja näillä nuoret suorittavat nuo autokoulun ajotunnit. Vähäinen ajokokemus on uudella autolla, jossa on ajoturvallisuutta parantavia laitteita, kuten luistonestoa ja lukkiutumattomia jarruja. Etuvetoinen auto käyttäytyy ihan eri tavalla kuin takavetoinen auto. Kun nuori ostaa auton, niin varoja uuteen ei ole, vaan hankitaan halpa, joka on vanha. Tonnilla saa vanhan, tehokkaan ja usein takavetoisen ja ilman nykyaikaisia etuuksia. Tunnettua on, että Suomen autokanta on vanhinta Länsi-Euroopassa.

En enää muista, minkä merkkinen oli se autokoulun auto, jolla ammoin itse ajotuntini suoritin, mutta opettajan mukaan se oli kuukausi aikaisemmin hankittu. Siihen maailman aikaan ei naisia arvostettu ratin takana ja autokoulun opettajaltani kuulin, että tyttöjen on hankittava etuveroinen auto. Noudatin tätä ja ensimmäinen autoni oli vanha Datsun 100 A. Vuosia ajelin etuvetoisella, vanhoilla autoilla ja kun puolisoni esitti, että toteuttaisin unelmani jenkkilaivasta, oli koeajo katastrofaalinen, josta puolisoni vieläkin minulle kuittaa. Olin tottunut, että jarrua ja kaasua poljetaan kunnolla, että tapahtuu. Kun sitten tuon ylitehostetun laivan kaasua painoin, auto ampui eteenpäin ja hädissäni painoin jarrua entiseen tapaan, se pysähtyi kuin seinään. Onneksi ei ollut takana tulijoita. Nopeasti kuitenkin opin tuota laivaa ajamaan, sillä ajokokemusta oli jo vuosien ajalta (korjaan parin vuosikymmenen ajalta) ja talvellakaan tuo takavetoinen ei ollut ongelma, sillä nuoruudessani sain kaverin takavetoisella autolla ajaa järven jäälle auratulla radalla ja kokeilla kuinka lujaa kurviin voi ajaa, jotta auto hanskassa pysyy. Kyllähän se vieläkin hävettää kun noita jäärata-ajojen ensimmäisiä kertoja muistelee, penkan lumi pöllysi usein ja piruetteja tuli tehtyä useita ja pojat nauroivat.

Miksi autokouluilla ei ole takavetoisia autoja? Olen kuullut perusteluksi, että opettajan turvallisuuden vuoksi. Onko se opettajalle turvallista, että inssiajon jälkeen hän kohtaa oppilaansa tiellä vanhan, tehokkaan, takavetoisen auton ratista, josta oppilaalla ei ole kokemusta. Olisiko autokoulujen syytä rakentaa ratoja, joissa oppilas pääsee kokeilemaan erilaisissa oloissa? Olisi etuvetoista, takavetoista, manuaalia tai automaattia, renkaina kitkat tai nastat ja silestonet eli hiihtoliiton hyväksymät ja poliisin sakottamat, vanha auto, jossa ei ole herkkuja ja olosuhteiksi jäinen, märkä tai sorainen pinta ja paljon tiukkoja kaarteita. Suljettu ajorata näille ajoneuvoille, joita huollettaisiin vain sen verran kuin tarvetta on ja autoverot, sun muut pois. Taitaa tämä kaatua rahaan, kuten monelta autokoululta mopoauton hankintakin tai jospa olisi pääsymaksu, jossa nuoret (etenkin pojat) pääsisivät huristelemaan. Olisihan se turvallisempaa, kuin nuo tiellä tehdyt tempaukset. Muistan tämänkin onnettomuuden takavuosilta, jossa oli nuori mies, takavetoinen, tehokas auto, kaarre, ylinopeus ja petäjän kylkeen ensimmäinen isku oli tullut kymmenen metrin korkeuteen ja nuori mies, ensikertaa vanhan tehokkaan takavetoisen ratissa, suora tie ja huomattava ylinopeus, ohjausvirhe ja märkä tie, pyörähdys ja koivun kylkeen. Kumpikaan ei ole enää kertomassa.

Olisiko nämä kaksi onnettomuutta ja monet muut vältetty, jos olisi ollut heijastinta, ajatusta, muuta kokemusta, tms.? Miksi meillä on niin kova verotus autoille? Muistan tämänkin onnettomuuden, jossa nuoria kuoli vain vanhan ajoneuvon takia, sillä se katkesi keskeltä puolittaisessa nokkakolarissa.

Holtittomasti liikenteessä

Tulipa taas muutama ajovuoro lusittua tienpäällä. Järkytyksellä olen jo pitkän aikaa seurannut ihmisten käyttäytymistä liikenteessä. Kuten kollegani totesi; ”On paljon kuljettajia, jotka eivät tunne liikenne merkkejä” ja toinen ”Pyöräilijät ovat kuolemattomia”.

Aloitetaan apostolin kyydistä eli jalankulkijoista. Useimmat taivaltavat eteenpäin kuin Troijan puuhevoset, eteensä katsomatta. Korjaan hieman, näkevät toki ne valkoiset, maalatut viivat ja tietävät, että kaikkien on niiden eteen pysähdyttävä. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko noiden valkoisten viivojen lisäksi valo-opastin. Koulujen vierellä pitää olla tarkkana ajaessaan, sillä jo ekaluokkalaiset kävelevät surutta päin punaista. Jos jalankulkijan valo on punainen, niin hän saapastelee eteenpäin, koska on nuo valkoiset viivat. Jalankulkijoista havahtuneimmat iskevät nyrkkinsä konepeltiin, koska en ollut pysähtynyt. Heidän mielestään suojatiehen on ajoittain liian pitkä matka, joten tien voi luonnollisesti ylittää sopivimmasta kohdasta, mieluummin juosten nopeasti ajoradalle. Heijastin heillä on yhtä harvinainen kuin Fabegén:n pääsiäismunat kotitaloudessa.

Seuraavaksi ovat kaksipyöräiset eli polkupyörät ja mopot. Mopoilijat rinnastavat itsensä polkupyöriin, koska hyvällä polkupyörällä ja kunnossa olevat kuljettajat yltävät samaan nopeuteen, kuten mopoilijat, siis ne, joiden mopo on vielä laillinen. Molemmat ajavat surutta jalkakäytävillä ja eteensä katsomatta. Jarruja näissä ei ole, vaan mitä enemmän estettä näkyvyydessä, sen lujempaa tullaan. Polkupyöräilijät ovat tunnettuja jalkakäytävien ajajia, vaikka sellainen on sallittu alle kaksitoistavuotiaille lapsille ja kun on valkoiset viivat, niin ei kun menoksi. Tietävät nuo kauramoottorilla toimivat mopedistit, että valkoisten viivojen eteen on pysähdyttävä, näki tai ei. Sekä polkupyörillä, että mopoilla pitäisi olla valot edessä, mutta varsinkin edellä mainituilla ne ovat yhtä harvinaisia, kuin koskematon pyramidi Egyptissä. Takavalot tai -heijastimet lähentelevät harvinaisuudessaan edellistä.

Nelipyöräiset ovat taasen ihan oma lukunsa. Mopoautot ajelevat kuten kaksipyöräiset mopot, mieluummin kaksi tai kolme rinnakkain. Torvet soivat, kun tulet vastaan. Heidän mielestä sinä olet väistämisvelvollinen. Autojen kuljettajat ajavat pääsääntöisesti vastoin liikennemerkkejä. Juuri näin kahden ajoneuvon ajavan vastoin kääntymiskieltoa, peräkkäin ja päin punaisia. Puhutaan vanhoilla vihreillä ajamisesta, mutta yhä useammin ajetaan päin punaisia. Välillä pelottaa ajaa omilla vihreillä valoilla, sillä risteävältä tieltä voi joku tulla koska tahansa. Yksisuuntaista ajetaan siihen suuntaan joka on itselle parhain. Näiden ajoneuvojen valot ovat ihan omaa luokkaansa. Sumuvalot palavat ympäri vuoden, säätilasta riippumatta. Lamppujen vaihto näihin on niin vaikeaa, ettei useammassa ajoneuvossa pala kuin joku hassu lamppu, siellä sun täällä. Puhumattakaan henkilöautojen perävaunuista, niissä ovat valot ihan oma järjestelmänsä eli yleensä pimeät tai palavat kaikki yhtä aikaa. Pitkät valot palavat jo ennen kuin katuvalot syttyvät, sokeita lienevät. Näiden valojen räpsyttely on moottoripyöräilijöiden huvitus kaikille tiellä liikkujille.

Nyt poliisista, joka liikennettä ja järjestystä valvoo, poistetaan useita virkoja rahapulan vuoksi. Olisiko samalla syytä poistaa tieliikennelainsäädäntö, liikennemerkit, suojateiden viivat ja liikennevalot? Tämä siksi, että niitä noudattavat olisi vuorojeni aikana voinut laskea kahden käden sormin, ruuhkaliikenteessäkin. Kun ei ole poliiseja, niin miksi pitäisi olla sääntöjä, joita he valvovat? Monelle ovat nopeusrajoitukset viitteellisiä. Ikäväkseni on todettava, että osa ammattikuljettajistakin syyllistyy moiseen.

Ajoneuvokantamme on vanhaa, tähän en laske museoikäisiä tai -rekisteröityjä ajoneuvoja. 90-luvun alussa tuli meille väliaikainen autovero ja kuten tunnettu, niin kun herrat ovat veron keksineet, niin siitä tulee pysyvä käytäntö. Nykyisin ovat sen nimenneet käyttömaksuksi. Autokatsastus on lakisääteinen, mutta useat toimipisteet eivät havaitse edes perus vikoja. Tämä todettiin jo pienimuotoisessa tutkimuksessa. Miksi siis pitää moista järjestelmää yllä, jossa puolet on ammattitaidottomia?

Mitä sanoo laki, saanko surutta törmätä tolloon vai onko minun suhtauduttava siihen kuten mahdolliseen hirvieläimeen ja noudatettava erityistä varovaisuutta?