Satunnaisia ja yksittäisiä tapauksia

Tämä juttu alkoi elisaamuna, sillä kahvi ja kotitekoinen hapanleipä meinasivat mennä väärään kurkkuun. Aihe oli mopoautojen virittelystä ja uutisen aiheena oli viime viikolla poliisin haaviin jäänyt mauto, jonka nopeus nousi 71 km/h. Aamun aviisi haastatteli nuoria ja lainaankin sen tekstin alkua: "Kun nuorille kertoo yli 70 kilometrin tuntivauhtiin kiihtyvästä mopoautosta, reaktio on sama kuin usein nuorille puhuttaessa: eihän tuo kalkkis tiedä mistään mitään".

Sitten Sisä-Suomen poliisista ylikostaapeli Jouko Kilpi loihii lausuman: "Niitä viritellään jonkin verran, kuten tavallisia mopoja. Ei ehkä kuitenkaan ihan samassa mittakaavassa." Trafin tiedoista käy ilmi, että viimevuonna jäi kiinni kaksikymmentä mautoa, jotka eivät täyttäneet kevyen nelipyörän kriteerejä. Tästä loihi lausuman Trafin johtava asiantuntija Jussi Pohjonen, että tilastot kertovat, ettei mopoautojen virittely ole merkittävä ongelma. Satunnaisia tapauksia, mutta ei yleisiä. Jess

Haastatellut nuoret kertovat kuitenkin, että yli puolet on tavalla tai toisella viritettyjä. Tämä ei minua yllätä, sillä ei ole kerta ensimmäinen eikä ihan kymmeneskään, kun mopoauto on ohittanut minut 60 - 80 km/h alueella. Täten viranomaiset ovat kaukana todellisesta elämästä ja se ei tule yllätyksenä.

Satunnaisia tapauksia ovat hoidoissa tapahtuneet laiminlyönnit ja vahingot, roskaajat, kadonneet postit, jne.

Yksittäiset tapaukset liittyvät tavallisesti maahanmuuttajiin ja kotoiseen vähemmistöömme. Joista viimeisin on nyt tämä Kajaanin tapaus, jossa kaksi yksittäistä ryösti kaksi kantasuomalaista ja toisen vielä kuristivat hengiltä.  Näitä yksittäistapauksia on vuoden sisällä jo yli viisikymmentä ja luvattoman monessa jutussa näitä yksittäisiä henkilöitä 2-30.

Sananvapaus lienee myös melkoista sananhelinää tässä maassa, kun virkamiehet uskaltavat puhua vasta eläkkeelle jäätyään. Entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero kertoi vastaanottokeskuksen porukoiden järjestäytymisestä. Työssä ollessaan Mikko ei uskaltanut sitä sanoa vaikka sen näki Helsingin rautatieaseman kahvilassa jo viisitoista vuotta sitten. Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg ei moista toimintaa ole havainnut. Sen lienee selittävän, että hän on töissä valtiolla ja turhan aikainen avautuminen saattaisi viedä pestin sekä toiseksi, koska maatalous- ja metsätieteilijä ei taida nähdä metsää puilta.

Mikä saa virkamiehen vähättelemään? Jos yleisesti tiedetään kansan syvissä riveissä, että asia on tavanomaista ja toistuvaa, niin miksi virkamiehelle se on vain satunnaista tai yksittäistä.

Mieletön mopoauto

Lehtien otsikoissa on usein mopoauto ja kolari. Yllättävän usein siinä on matkustajapaikkoja nuorten mielestä myös takakontissa. Nyt oli lehdessä tapaus, suora lainaus lehdestä: ” Kelkka kiinnitettiin lyhyehköllä köydellä mopoautoon kiinni ja mies hyppäsi sen kyytiin. Mopoauton kuljettaja, 16-vuotias poika teki erilaisia käännöksiä, jolloin kelkka joutui sivuluisuun ja kelkan päällä ollut poikaa lensi kyydistä ja osui valaisinpylvääseen”. Mopoauton kuljettaja oli luonnollisesti kortiton.

Liikenteessä moni nuori kokeilee rajojaan ja valitettavan usein kohtalokkain seurauksin. Nyt tämä keksintöjen katastrofi on tuplannut nämä ja useimmiten ne ovat vielä älyttömämpiä kuin juuri oikean ajokortin saaneiden tempaukset. Vai mitä mieltä olette tästä, jonka itse näin. Talvi, pakkasta jotakuinkin 20 °C ja mopoauton katolla istuu ilkialaston poika. Taisi olla ainoa keino saada vehje pystyyn, ennen tyttöystävän luokse menoa vai oliko kyse jostain muusta extreme urheilusta.

Mopoautoihin olen usein nähnyt lastattava väkeä peräkontin täydeltä. Valitettavasti mopoautoissa on vain takana se pieni, kuran peittämä kilpi, joten yhdestäkään en ole voinut viranomaisille tiedottaa, jotta turhat uhrit saatettaisiin välttää. Miksi rekisteritunnusta ei ole edessä tai miksi ei mopoautoille kehitetä omaa rekisteritunnusta eteen ja taakse, jotka olisivat poikkeavat pienistä kaupunkiautoista, esimerkiksi Smart. Tähän autoon sopivaan väkimäärään törmään myös työssäni. Usein kuulee sanottavan, että ota nyt meidät viisi/kuusi, kun matka on niin lyhyt. Taitaa olla vanhemmat opettaneet lapsilleen tuon jo poistuneen tiedon, että pienelle matkalle voi ottaa yhden ylimääräisen matkustajan. Se on poistunut lopullisesti kolmisen vuotta sitten ja ajoneuvoon saa ottaa matkustajia vain sen verran, kuin rekisteriotteessa ilmoitetaan.

On jo minun, vanhempieni, isovanhempieni aikana todettu, ettei ajoneuvoa kortilla ajeta, joten tuo kortittomuus ei ole uusi asia. Yhä sitä moni yrittää.

Mopoja ja nyttemmin mopoautoja on viritelty. Ikäväkseni olen lukenut lehtien palstoilta, että isät ovat hyväksyneet ja auttaneet puuhassa. Eikö kouluissa opeteta enää fysiikkaa tai kemiaa. Metallien kestävyyttä aikanaan käytiin läpi jo minun kouluaikanani, kansakoulussa. Kerronpa muinaisuudesta tarinan pojasta, joka halusi viritellä moponsa ja ”osasi metalliasiat”. Oli kuullut, että etuhaarukka ja sen pultti ei kestä. Hän vaihtoi pultiksi moottoripyörästä kotoisin olevan ja hitsasi vielä tukipalat etuhaarukkaan. Pyörällä pääsi liki 100 km/h. Lujuuslaskennassa meni jotain pieleen, sillä 80 km/h vauhdissa petti etuhaarukkaan hitsatun tukipalan yläpuolelta molemmat tangot. Naama oli sitten sen mukainen, monsteri. Joo ja miksi Titanic upposi? Siinä piti olla paras mahdollinen materiaali, mutta se oli kuljetuksen ja varastoinnin aikana syöpynyt.

Miksi lapsille on käsiin annettu liian vaarallinen lelu? Erään tutkimuksen mukaan jopa 85% mopoautoista on joutunut onnettomuuteen, josta vakuutusyhtiö on maksanut korvauksia.

Nyt on ollut myös otsikoissa mopokortin kalleus. Usein liikennettä kun katselen, niin herää väistämätön kysymys: Saako ajokortin liian helposti?

Holtittomasti liikenteessä

Tulipa taas muutama ajovuoro lusittua tienpäällä. Järkytyksellä olen jo pitkän aikaa seurannut ihmisten käyttäytymistä liikenteessä. Kuten kollegani totesi; ”On paljon kuljettajia, jotka eivät tunne liikenne merkkejä” ja toinen ”Pyöräilijät ovat kuolemattomia”.

Aloitetaan apostolin kyydistä eli jalankulkijoista. Useimmat taivaltavat eteenpäin kuin Troijan puuhevoset, eteensä katsomatta. Korjaan hieman, näkevät toki ne valkoiset, maalatut viivat ja tietävät, että kaikkien on niiden eteen pysähdyttävä. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko noiden valkoisten viivojen lisäksi valo-opastin. Koulujen vierellä pitää olla tarkkana ajaessaan, sillä jo ekaluokkalaiset kävelevät surutta päin punaista. Jos jalankulkijan valo on punainen, niin hän saapastelee eteenpäin, koska on nuo valkoiset viivat. Jalankulkijoista havahtuneimmat iskevät nyrkkinsä konepeltiin, koska en ollut pysähtynyt. Heidän mielestään suojatiehen on ajoittain liian pitkä matka, joten tien voi luonnollisesti ylittää sopivimmasta kohdasta, mieluummin juosten nopeasti ajoradalle. Heijastin heillä on yhtä harvinainen kuin Fabegén:n pääsiäismunat kotitaloudessa.

Seuraavaksi ovat kaksipyöräiset eli polkupyörät ja mopot. Mopoilijat rinnastavat itsensä polkupyöriin, koska hyvällä polkupyörällä ja kunnossa olevat kuljettajat yltävät samaan nopeuteen, kuten mopoilijat, siis ne, joiden mopo on vielä laillinen. Molemmat ajavat surutta jalkakäytävillä ja eteensä katsomatta. Jarruja näissä ei ole, vaan mitä enemmän estettä näkyvyydessä, sen lujempaa tullaan. Polkupyöräilijät ovat tunnettuja jalkakäytävien ajajia, vaikka sellainen on sallittu alle kaksitoistavuotiaille lapsille ja kun on valkoiset viivat, niin ei kun menoksi. Tietävät nuo kauramoottorilla toimivat mopedistit, että valkoisten viivojen eteen on pysähdyttävä, näki tai ei. Sekä polkupyörillä, että mopoilla pitäisi olla valot edessä, mutta varsinkin edellä mainituilla ne ovat yhtä harvinaisia, kuin koskematon pyramidi Egyptissä. Takavalot tai -heijastimet lähentelevät harvinaisuudessaan edellistä.

Nelipyöräiset ovat taasen ihan oma lukunsa. Mopoautot ajelevat kuten kaksipyöräiset mopot, mieluummin kaksi tai kolme rinnakkain. Torvet soivat, kun tulet vastaan. Heidän mielestä sinä olet väistämisvelvollinen. Autojen kuljettajat ajavat pääsääntöisesti vastoin liikennemerkkejä. Juuri näin kahden ajoneuvon ajavan vastoin kääntymiskieltoa, peräkkäin ja päin punaisia. Puhutaan vanhoilla vihreillä ajamisesta, mutta yhä useammin ajetaan päin punaisia. Välillä pelottaa ajaa omilla vihreillä valoilla, sillä risteävältä tieltä voi joku tulla koska tahansa. Yksisuuntaista ajetaan siihen suuntaan joka on itselle parhain. Näiden ajoneuvojen valot ovat ihan omaa luokkaansa. Sumuvalot palavat ympäri vuoden, säätilasta riippumatta. Lamppujen vaihto näihin on niin vaikeaa, ettei useammassa ajoneuvossa pala kuin joku hassu lamppu, siellä sun täällä. Puhumattakaan henkilöautojen perävaunuista, niissä ovat valot ihan oma järjestelmänsä eli yleensä pimeät tai palavat kaikki yhtä aikaa. Pitkät valot palavat jo ennen kuin katuvalot syttyvät, sokeita lienevät. Näiden valojen räpsyttely on moottoripyöräilijöiden huvitus kaikille tiellä liikkujille.

Nyt poliisista, joka liikennettä ja järjestystä valvoo, poistetaan useita virkoja rahapulan vuoksi. Olisiko samalla syytä poistaa tieliikennelainsäädäntö, liikennemerkit, suojateiden viivat ja liikennevalot? Tämä siksi, että niitä noudattavat olisi vuorojeni aikana voinut laskea kahden käden sormin, ruuhkaliikenteessäkin. Kun ei ole poliiseja, niin miksi pitäisi olla sääntöjä, joita he valvovat? Monelle ovat nopeusrajoitukset viitteellisiä. Ikäväkseni on todettava, että osa ammattikuljettajistakin syyllistyy moiseen.

Ajoneuvokantamme on vanhaa, tähän en laske museoikäisiä tai -rekisteröityjä ajoneuvoja. 90-luvun alussa tuli meille väliaikainen autovero ja kuten tunnettu, niin kun herrat ovat veron keksineet, niin siitä tulee pysyvä käytäntö. Nykyisin ovat sen nimenneet käyttömaksuksi. Autokatsastus on lakisääteinen, mutta useat toimipisteet eivät havaitse edes perus vikoja. Tämä todettiin jo pienimuotoisessa tutkimuksessa. Miksi siis pitää moista järjestelmää yllä, jossa puolet on ammattitaidottomia?

Mitä sanoo laki, saanko surutta törmätä tolloon vai onko minun suhtauduttava siihen kuten mahdolliseen hirvieläimeen ja noudatettava erityistä varovaisuutta?