Satunnaisia ja yksittäisiä tapauksia

Tämä juttu alkoi elisaamuna, sillä kahvi ja kotitekoinen hapanleipä meinasivat mennä väärään kurkkuun. Aihe oli mopoautojen virittelystä ja uutisen aiheena oli viime viikolla poliisin haaviin jäänyt mauto, jonka nopeus nousi 71 km/h. Aamun aviisi haastatteli nuoria ja lainaankin sen tekstin alkua: "Kun nuorille kertoo yli 70 kilometrin tuntivauhtiin kiihtyvästä mopoautosta, reaktio on sama kuin usein nuorille puhuttaessa: eihän tuo kalkkis tiedä mistään mitään".

Sitten Sisä-Suomen poliisista ylikostaapeli Jouko Kilpi loihii lausuman: "Niitä viritellään jonkin verran, kuten tavallisia mopoja. Ei ehkä kuitenkaan ihan samassa mittakaavassa." Trafin tiedoista käy ilmi, että viimevuonna jäi kiinni kaksikymmentä mautoa, jotka eivät täyttäneet kevyen nelipyörän kriteerejä. Tästä loihi lausuman Trafin johtava asiantuntija Jussi Pohjonen, että tilastot kertovat, ettei mopoautojen virittely ole merkittävä ongelma. Satunnaisia tapauksia, mutta ei yleisiä. Jess

Haastatellut nuoret kertovat kuitenkin, että yli puolet on tavalla tai toisella viritettyjä. Tämä ei minua yllätä, sillä ei ole kerta ensimmäinen eikä ihan kymmeneskään, kun mopoauto on ohittanut minut 60 - 80 km/h alueella. Täten viranomaiset ovat kaukana todellisesta elämästä ja se ei tule yllätyksenä.

Satunnaisia tapauksia ovat hoidoissa tapahtuneet laiminlyönnit ja vahingot, roskaajat, kadonneet postit, jne.

Yksittäiset tapaukset liittyvät tavallisesti maahanmuuttajiin ja kotoiseen vähemmistöömme. Joista viimeisin on nyt tämä Kajaanin tapaus, jossa kaksi yksittäistä ryösti kaksi kantasuomalaista ja toisen vielä kuristivat hengiltä.  Näitä yksittäistapauksia on vuoden sisällä jo yli viisikymmentä ja luvattoman monessa jutussa näitä yksittäisiä henkilöitä 2-30.

Sananvapaus lienee myös melkoista sananhelinää tässä maassa, kun virkamiehet uskaltavat puhua vasta eläkkeelle jäätyään. Entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero kertoi vastaanottokeskuksen porukoiden järjestäytymisestä. Työssä ollessaan Mikko ei uskaltanut sitä sanoa vaikka sen näki Helsingin rautatieaseman kahvilassa jo viisitoista vuotta sitten. Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg ei moista toimintaa ole havainnut. Sen lienee selittävän, että hän on töissä valtiolla ja turhan aikainen avautuminen saattaisi viedä pestin sekä toiseksi, koska maatalous- ja metsätieteilijä ei taida nähdä metsää puilta.

Mikä saa virkamiehen vähättelemään? Jos yleisesti tiedetään kansan syvissä riveissä, että asia on tavanomaista ja toistuvaa, niin miksi virkamiehelle se on vain satunnaista tai yksittäistä.