Tulipa taas muutama ajovuoro lusittua tienpäällä. Järkytyksellä olen jo pitkän aikaa seurannut ihmisten käyttäytymistä liikenteessä. Kuten kollegani totesi; ”On paljon kuljettajia, jotka eivät tunne liikenne merkkejä” ja toinen ”Pyöräilijät ovat kuolemattomia”.
Aloitetaan apostolin kyydistä eli jalankulkijoista. Useimmat taivaltavat eteenpäin kuin Troijan puuhevoset, eteensä katsomatta. Korjaan hieman, näkevät toki ne valkoiset, maalatut viivat ja tietävät, että kaikkien on niiden eteen pysähdyttävä. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko noiden valkoisten viivojen lisäksi valo-opastin. Koulujen vierellä pitää olla tarkkana ajaessaan, sillä jo ekaluokkalaiset kävelevät surutta päin punaista. Jos jalankulkijan valo on punainen, niin hän saapastelee eteenpäin, koska on nuo valkoiset viivat. Jalankulkijoista havahtuneimmat iskevät nyrkkinsä konepeltiin, koska en ollut pysähtynyt. Heidän mielestään suojatiehen on ajoittain liian pitkä matka, joten tien voi luonnollisesti ylittää sopivimmasta kohdasta, mieluummin juosten nopeasti ajoradalle. Heijastin heillä on yhtä harvinainen kuin Fabegén:n pääsiäismunat kotitaloudessa.
Seuraavaksi ovat kaksipyöräiset eli polkupyörät ja mopot. Mopoilijat rinnastavat itsensä polkupyöriin, koska hyvällä polkupyörällä ja kunnossa olevat kuljettajat yltävät samaan nopeuteen, kuten mopoilijat, siis ne, joiden mopo on vielä laillinen. Molemmat ajavat surutta jalkakäytävillä ja eteensä katsomatta. Jarruja näissä ei ole, vaan mitä enemmän estettä näkyvyydessä, sen lujempaa tullaan. Polkupyöräilijät ovat tunnettuja jalkakäytävien ajajia, vaikka sellainen on sallittu alle kaksitoistavuotiaille lapsille ja kun on valkoiset viivat, niin ei kun menoksi. Tietävät nuo kauramoottorilla toimivat mopedistit, että valkoisten viivojen eteen on pysähdyttävä, näki tai ei. Sekä polkupyörillä, että mopoilla pitäisi olla valot edessä, mutta varsinkin edellä mainituilla ne ovat yhtä harvinaisia, kuin koskematon pyramidi Egyptissä. Takavalot tai -heijastimet lähentelevät harvinaisuudessaan edellistä.
Nelipyöräiset ovat taasen ihan oma lukunsa. Mopoautot ajelevat kuten kaksipyöräiset mopot, mieluummin kaksi tai kolme rinnakkain. Torvet soivat, kun tulet vastaan. Heidän mielestä sinä olet väistämisvelvollinen. Autojen kuljettajat ajavat pääsääntöisesti vastoin liikennemerkkejä. Juuri näin kahden ajoneuvon ajavan vastoin kääntymiskieltoa, peräkkäin ja päin punaisia. Puhutaan vanhoilla vihreillä ajamisesta, mutta yhä useammin ajetaan päin punaisia. Välillä pelottaa ajaa omilla vihreillä valoilla, sillä risteävältä tieltä voi joku tulla koska tahansa. Yksisuuntaista ajetaan siihen suuntaan joka on itselle parhain. Näiden ajoneuvojen valot ovat ihan omaa luokkaansa. Sumuvalot palavat ympäri vuoden, säätilasta riippumatta. Lamppujen vaihto näihin on niin vaikeaa, ettei useammassa ajoneuvossa pala kuin joku hassu lamppu, siellä sun täällä. Puhumattakaan henkilöautojen perävaunuista, niissä ovat valot ihan oma järjestelmänsä eli yleensä pimeät tai palavat kaikki yhtä aikaa. Pitkät valot palavat jo ennen kuin katuvalot syttyvät, sokeita lienevät. Näiden valojen räpsyttely on moottoripyöräilijöiden huvitus kaikille tiellä liikkujille.
Nyt poliisista, joka liikennettä ja järjestystä valvoo, poistetaan useita virkoja rahapulan vuoksi. Olisiko samalla syytä poistaa tieliikennelainsäädäntö, liikennemerkit, suojateiden viivat ja liikennevalot? Tämä siksi, että niitä noudattavat olisi vuorojeni aikana voinut laskea kahden käden sormin, ruuhkaliikenteessäkin. Kun ei ole poliiseja, niin miksi pitäisi olla sääntöjä, joita he valvovat? Monelle ovat nopeusrajoitukset viitteellisiä. Ikäväkseni on todettava, että osa ammattikuljettajistakin syyllistyy moiseen.
Ajoneuvokantamme on vanhaa, tähän en laske museoikäisiä tai -rekisteröityjä ajoneuvoja. 90-luvun alussa tuli meille väliaikainen autovero ja kuten tunnettu, niin kun herrat ovat veron keksineet, niin siitä tulee pysyvä käytäntö. Nykyisin ovat sen nimenneet käyttömaksuksi. Autokatsastus on lakisääteinen, mutta useat toimipisteet eivät havaitse edes perus vikoja. Tämä todettiin jo pienimuotoisessa tutkimuksessa. Miksi siis pitää moista järjestelmää yllä, jossa puolet on ammattitaidottomia?
Mitä sanoo laki, saanko surutta törmätä tolloon vai onko minun suhtauduttava siihen kuten mahdolliseen hirvieläimeen ja noudatettava erityistä varovaisuutta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti