Moottoripyörille katsastuspakko

Aamun aviisissa oli otsikon aihe ja päätöksen takana jälleen kerran EU:n järjetön joukko-osasto. Suora lainaus lehdestä. "Euroopan komission hyväksymä esitys on osa uusista ajoneuvotarkastusten vähimmäisvaatimuksista, joiden yhtenä tavoitteena on vähentää teknisistä vioista johtuvia onnettomuuksia Euroopassa.". Itselläni ei kokemusta moottoripyöristä ole, mutta monen tutun tallista ko. menopeli löytyy.

Kun mietin moottoripyörän käyttäjäkuntaa, niin ikäjakauma on suuri. Pyörät jaetaan kolmeen luokkaan A1, A2 ja A. Ensiksi mainitun pienitehoisen pyörän ajoluvan saa kuusitoistavuotiaana ja seuraavan kahdeksantoistavuotiaana. A1-luokan pyörät ovat kierrätystavaraa kuten mopot. Kun oikeudet sallivat, niin kalustoa suurennetaan. A-luokan pyörään oikeus tulee vasta 24-vuotiaana. Isojen pyörien pääkäyttäjät näyttävät olevan pääsääntöisesti yli 30-vuotiaita.

Nuoret kuljettajat pitävät kovaäänisistä pyöristä ja enemmän meteliä saa pakoputkella, kuten autoissakin. Ne ovat kuitenkin helppo vaihtaa katsastukseen ja kun leima on saatu, ei kun mekkalaputki paikoilleen ja paanalle. Koska nuorella on vähän rahaa ja polttoaine maksaa, niin ensimmäisenä tingitään renkaista. Sama koskee autojakin, itselläni oli samat kiekot kolmetoista kesää ja kolmen eri ajoneuvon alla. Niistä oli pakko luopua, kun vyöt paukkuivat poikki. Myös muista huolloista tingitään helposti, esimerkiksi jarrupalat.

Aikuisten isot pyörät ovat usein harrasteita ja täten vanhempia malleja tai täysin rakenneltuja spesiaaleja. Niiden kunnostamiseen ja kunnossa pitämiseen käytetään runsaasti työtunteja, joten ne ovat todella näyttäviä. Usein taloudessa on näitä pyöriä useampi kappale.

Tutkitaanpa hieman sitten itse katsastustoimintaa. Katsastusinsinööreillä ei monellakaan ole tietoa vanhoista ajoneuvoista, joten itsellänikin meinasi jäädä leima saamatta, sillä ruostevaurio oli korissa ei kantavassa rungossa ja kun hieman mekastin, niin vanhempi inssi tuli katsomaan ja hieman ohjeisti nuorempaa. Mikä on inssien tietämys moottoripyöristä? Onko se samaa luokkaa kuin minulla, joka ei ikinä ole ajanut, ihaillut vain vaiko ajokokemus vuoden kivi ja kirves pyörillä? Uuden polven insseillä ei edes välttämättä ole ajokorttia moottoripyörälle, joten kuinka he sitten saavat suorittaa ajotestin. Tunnetusti inssin mieltymys ajoneuvoa kohtaan ja naamakerroin vaikuttaa yhä, tuleeko leima kerralla vai ei. Tätä on turha kieltää, sillä tästä on omakohtainen kokemus vain kymmenen vuoden takaa. Ostin kuitenkin ajoneuvon, joka on nyt projektina. 5 kuukautta ja 8 päivää oli siitä kun ajoneuvo oli katsastettu, kuitenkin takavakaajan puslat halki molemmin puolin, iskareissa ei ole ollut kotona vuosiin ketään, runko toiselta puolelta kierossa ja välipalkki ruostunut lähes irti, ohjaussimpukka, apusimpukka ja välitanko niin väljä, että ratissa kolmevarttia tyhjää ja koetaulun takana ei palanut ensimmäinenkään valo. Tämän pohjalta voidaan todeta, että katsastuspakon jälkeen tieliikenteessämme tulee olemaan laillisia rysiä.

Lisäksi EU:n tomppelit perustelevat päätöstä, että teknistä vioista johtuvat onnettomuudet jäävät pois. Kuten Liikenneturvallisuusvirasto toteaa osuvasti, niin suurin tekninen vika on ratin ja penkin välissä tai kun moottoripyöristä puhutaan niin sarvien ja penkin välissä. Erilaiset tilastot kertovatkin, että puhtaasti ajoneuvon tekninen vika on syynä onnettomuuteen noin 0.5% ± 1,5 % tilastosta riippuen. Joten se siitä.

Kun katselen erilaisia ajoneuvoja tieliikenteessä, jossa olen ammatikseni, niin näkyjä on monia. Mopoa ei tarvitse vuosittain katsastaa ja se näkyy, on viritettyä, meluisaa, valotonta jne. Myöskään henkilöauton peräkärryillä ei ole katsastuspakkoa ja se näkyy. Varsin on harvinaista nähdä sellainen vaunu, jossa ajovalot ovat kunnossa. Yleensä ne ovat täysin pimeät tai sitten kaikki vilkkuvat eri tahtiin. Eikö näitäkin pitäisi vuosittain ruveta syynäämään?

Eiköhän nuo EU:n virkamiehet voisi tällaisten asioiden viilaamisen sijaan keskittyä tuon talouden viilaamiseen?

Mieletön mopoauto

Lehtien otsikoissa on usein mopoauto ja kolari. Yllättävän usein siinä on matkustajapaikkoja nuorten mielestä myös takakontissa. Nyt oli lehdessä tapaus, suora lainaus lehdestä: ” Kelkka kiinnitettiin lyhyehköllä köydellä mopoautoon kiinni ja mies hyppäsi sen kyytiin. Mopoauton kuljettaja, 16-vuotias poika teki erilaisia käännöksiä, jolloin kelkka joutui sivuluisuun ja kelkan päällä ollut poikaa lensi kyydistä ja osui valaisinpylvääseen”. Mopoauton kuljettaja oli luonnollisesti kortiton.

Liikenteessä moni nuori kokeilee rajojaan ja valitettavan usein kohtalokkain seurauksin. Nyt tämä keksintöjen katastrofi on tuplannut nämä ja useimmiten ne ovat vielä älyttömämpiä kuin juuri oikean ajokortin saaneiden tempaukset. Vai mitä mieltä olette tästä, jonka itse näin. Talvi, pakkasta jotakuinkin 20 °C ja mopoauton katolla istuu ilkialaston poika. Taisi olla ainoa keino saada vehje pystyyn, ennen tyttöystävän luokse menoa vai oliko kyse jostain muusta extreme urheilusta.

Mopoautoihin olen usein nähnyt lastattava väkeä peräkontin täydeltä. Valitettavasti mopoautoissa on vain takana se pieni, kuran peittämä kilpi, joten yhdestäkään en ole voinut viranomaisille tiedottaa, jotta turhat uhrit saatettaisiin välttää. Miksi rekisteritunnusta ei ole edessä tai miksi ei mopoautoille kehitetä omaa rekisteritunnusta eteen ja taakse, jotka olisivat poikkeavat pienistä kaupunkiautoista, esimerkiksi Smart. Tähän autoon sopivaan väkimäärään törmään myös työssäni. Usein kuulee sanottavan, että ota nyt meidät viisi/kuusi, kun matka on niin lyhyt. Taitaa olla vanhemmat opettaneet lapsilleen tuon jo poistuneen tiedon, että pienelle matkalle voi ottaa yhden ylimääräisen matkustajan. Se on poistunut lopullisesti kolmisen vuotta sitten ja ajoneuvoon saa ottaa matkustajia vain sen verran, kuin rekisteriotteessa ilmoitetaan.

On jo minun, vanhempieni, isovanhempieni aikana todettu, ettei ajoneuvoa kortilla ajeta, joten tuo kortittomuus ei ole uusi asia. Yhä sitä moni yrittää.

Mopoja ja nyttemmin mopoautoja on viritelty. Ikäväkseni olen lukenut lehtien palstoilta, että isät ovat hyväksyneet ja auttaneet puuhassa. Eikö kouluissa opeteta enää fysiikkaa tai kemiaa. Metallien kestävyyttä aikanaan käytiin läpi jo minun kouluaikanani, kansakoulussa. Kerronpa muinaisuudesta tarinan pojasta, joka halusi viritellä moponsa ja ”osasi metalliasiat”. Oli kuullut, että etuhaarukka ja sen pultti ei kestä. Hän vaihtoi pultiksi moottoripyörästä kotoisin olevan ja hitsasi vielä tukipalat etuhaarukkaan. Pyörällä pääsi liki 100 km/h. Lujuuslaskennassa meni jotain pieleen, sillä 80 km/h vauhdissa petti etuhaarukkaan hitsatun tukipalan yläpuolelta molemmat tangot. Naama oli sitten sen mukainen, monsteri. Joo ja miksi Titanic upposi? Siinä piti olla paras mahdollinen materiaali, mutta se oli kuljetuksen ja varastoinnin aikana syöpynyt.

Miksi lapsille on käsiin annettu liian vaarallinen lelu? Erään tutkimuksen mukaan jopa 85% mopoautoista on joutunut onnettomuuteen, josta vakuutusyhtiö on maksanut korvauksia.

Nyt on ollut myös otsikoissa mopokortin kalleus. Usein liikennettä kun katselen, niin herää väistämätön kysymys: Saako ajokortin liian helposti?

Holtittomasti liikenteessä

Tulipa taas muutama ajovuoro lusittua tienpäällä. Järkytyksellä olen jo pitkän aikaa seurannut ihmisten käyttäytymistä liikenteessä. Kuten kollegani totesi; ”On paljon kuljettajia, jotka eivät tunne liikenne merkkejä” ja toinen ”Pyöräilijät ovat kuolemattomia”.

Aloitetaan apostolin kyydistä eli jalankulkijoista. Useimmat taivaltavat eteenpäin kuin Troijan puuhevoset, eteensä katsomatta. Korjaan hieman, näkevät toki ne valkoiset, maalatut viivat ja tietävät, että kaikkien on niiden eteen pysähdyttävä. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko noiden valkoisten viivojen lisäksi valo-opastin. Koulujen vierellä pitää olla tarkkana ajaessaan, sillä jo ekaluokkalaiset kävelevät surutta päin punaista. Jos jalankulkijan valo on punainen, niin hän saapastelee eteenpäin, koska on nuo valkoiset viivat. Jalankulkijoista havahtuneimmat iskevät nyrkkinsä konepeltiin, koska en ollut pysähtynyt. Heidän mielestään suojatiehen on ajoittain liian pitkä matka, joten tien voi luonnollisesti ylittää sopivimmasta kohdasta, mieluummin juosten nopeasti ajoradalle. Heijastin heillä on yhtä harvinainen kuin Fabegén:n pääsiäismunat kotitaloudessa.

Seuraavaksi ovat kaksipyöräiset eli polkupyörät ja mopot. Mopoilijat rinnastavat itsensä polkupyöriin, koska hyvällä polkupyörällä ja kunnossa olevat kuljettajat yltävät samaan nopeuteen, kuten mopoilijat, siis ne, joiden mopo on vielä laillinen. Molemmat ajavat surutta jalkakäytävillä ja eteensä katsomatta. Jarruja näissä ei ole, vaan mitä enemmän estettä näkyvyydessä, sen lujempaa tullaan. Polkupyöräilijät ovat tunnettuja jalkakäytävien ajajia, vaikka sellainen on sallittu alle kaksitoistavuotiaille lapsille ja kun on valkoiset viivat, niin ei kun menoksi. Tietävät nuo kauramoottorilla toimivat mopedistit, että valkoisten viivojen eteen on pysähdyttävä, näki tai ei. Sekä polkupyörillä, että mopoilla pitäisi olla valot edessä, mutta varsinkin edellä mainituilla ne ovat yhtä harvinaisia, kuin koskematon pyramidi Egyptissä. Takavalot tai -heijastimet lähentelevät harvinaisuudessaan edellistä.

Nelipyöräiset ovat taasen ihan oma lukunsa. Mopoautot ajelevat kuten kaksipyöräiset mopot, mieluummin kaksi tai kolme rinnakkain. Torvet soivat, kun tulet vastaan. Heidän mielestä sinä olet väistämisvelvollinen. Autojen kuljettajat ajavat pääsääntöisesti vastoin liikennemerkkejä. Juuri näin kahden ajoneuvon ajavan vastoin kääntymiskieltoa, peräkkäin ja päin punaisia. Puhutaan vanhoilla vihreillä ajamisesta, mutta yhä useammin ajetaan päin punaisia. Välillä pelottaa ajaa omilla vihreillä valoilla, sillä risteävältä tieltä voi joku tulla koska tahansa. Yksisuuntaista ajetaan siihen suuntaan joka on itselle parhain. Näiden ajoneuvojen valot ovat ihan omaa luokkaansa. Sumuvalot palavat ympäri vuoden, säätilasta riippumatta. Lamppujen vaihto näihin on niin vaikeaa, ettei useammassa ajoneuvossa pala kuin joku hassu lamppu, siellä sun täällä. Puhumattakaan henkilöautojen perävaunuista, niissä ovat valot ihan oma järjestelmänsä eli yleensä pimeät tai palavat kaikki yhtä aikaa. Pitkät valot palavat jo ennen kuin katuvalot syttyvät, sokeita lienevät. Näiden valojen räpsyttely on moottoripyöräilijöiden huvitus kaikille tiellä liikkujille.

Nyt poliisista, joka liikennettä ja järjestystä valvoo, poistetaan useita virkoja rahapulan vuoksi. Olisiko samalla syytä poistaa tieliikennelainsäädäntö, liikennemerkit, suojateiden viivat ja liikennevalot? Tämä siksi, että niitä noudattavat olisi vuorojeni aikana voinut laskea kahden käden sormin, ruuhkaliikenteessäkin. Kun ei ole poliiseja, niin miksi pitäisi olla sääntöjä, joita he valvovat? Monelle ovat nopeusrajoitukset viitteellisiä. Ikäväkseni on todettava, että osa ammattikuljettajistakin syyllistyy moiseen.

Ajoneuvokantamme on vanhaa, tähän en laske museoikäisiä tai -rekisteröityjä ajoneuvoja. 90-luvun alussa tuli meille väliaikainen autovero ja kuten tunnettu, niin kun herrat ovat veron keksineet, niin siitä tulee pysyvä käytäntö. Nykyisin ovat sen nimenneet käyttömaksuksi. Autokatsastus on lakisääteinen, mutta useat toimipisteet eivät havaitse edes perus vikoja. Tämä todettiin jo pienimuotoisessa tutkimuksessa. Miksi siis pitää moista järjestelmää yllä, jossa puolet on ammattitaidottomia?

Mitä sanoo laki, saanko surutta törmätä tolloon vai onko minun suhtauduttava siihen kuten mahdolliseen hirvieläimeen ja noudatettava erityistä varovaisuutta?