Raivopäänä liikenteessä

Nyt ovat eri median lähteet käsitelleet liikenneraivoa, jonka seurauksena Helsingissä kuoli pyöräilijä. Muistopyöräilystäkin kehittyi raivoisa vääntö bussikuskin ja pyöräilijöiden välillä. Loppuosa noista käsitelläänkin sitten käräjäoikeudessa. Todella aikuismaista käytöstä.

Pyöräily on oiva liikkumiskeino, sillä se kohottaa kuntoa, pysäköintitilaa ei paljoa tarvita ja ruuhkassa nopeampi kuin autoilu. Kuitenkin se tuntuu ärsyttävän sekä autoilijoita, että erityisesti jalankulkijoita.

Auton ja pyörän väliset onnettomuudet yleensä tilastoituvat, mutta pyöräilijän ja jalankulkijan väliset harvoin, sillä ne ovat lievempiä (toki on muutamia vakavaan loukkaantumiseen johtaneita uutisia). Kahden pyöräilijän välinen onnettomuus on usein vakavampi ja siten tilastoituu.

Jalankulkijoita ärsyttää pyöräilijöiden vauhti ja juuri tuossa aamun aviisissa kansalainen kirjoitti vaarallisesta bussipysäkistä, sillä pyöräilijät laskettavat alamäkeä melkoista vauhtia ja runsaasti on vaaratilanteita syntynyt. Vauhdikas pyöräilijä myös seilaa yhdistetyllä pyörä- ja jalkakäytävällä etsin itselleen vapaa kohdat. Suurin valituksen aihe jalankulkijoille on jalkakäytäväpyöräilijät ja sehän on sallittu alle 12-vuotiaille.

Toisia pyöräilijöitä ärsyttää vauhdikkaasti vastaantulevat, jotka tulevat samalla puolella vaikka polkupyöräilyssäkin on oikean puoleinen liikennöinti.

Autoilijoita ärsyttää mustiin pukeutuneet, valottomat kamikaze pyöräilijät, jotka vauhdilla suhauttavat pusikosta. Toinen ärsyttävä tekijä ovat ns. trikoopöksyt, jotka ajavat ihan omilla säännöillään ja keskellä ajorataa. Viimeksi yksi sankari suhasi keskellä linja-autokaistaa eikä hänellä ollut aikomustakaan väistää. Kolmas ärsyttävä tekijä on se, että vaikka pyöräilijä on itse syypää onnettomuuteen, niin mahdolliset korvaukset menevät autoilijan vakuutuksista, sillä lakia tulkitaan heikomman osapuolen eduksi. Itselläni meni yli vuorokausitulo tällaisen onnettomuuden vuoksi eli jouduin maksamaan kamikaze pyöräilijän ambulanssin- ja päivystyksen omavastuut ja särkylääkkeet.

Pyöräilijöitä ärsyttävät poukkoilevat jalankulkijat, sinne tänne vipeltävät koirat, liian läheltä ohittavat ajoneuvot ja yleensä ajoneuvot.

Itselläni on myös yksi ärsytyksen aiheuttaja pyöräilijöissä eli vaurioitunut/rikkoutunut/termiitin syömä pyörä jää sinne minne se on jäänyt ja kukaan ei näitä poista. Erään lehmuksen suojakehikossa on nyt neljättä vuotta sama pyörä tyylikkäästi lukolla kiinni, mutta molemmat renkaat ovat poissa ja satula vuodenaikojen runtelema. Viereisessä pyörätelineessä on puolitoista vuotta seissyt vannevaurioinen pyörä, josta satula on sosialisoitu. Kenellä on siivousvelvollisuus? Auton raato kyllä poistetaan nopeasti, mutta pyörät saavat lojua vuosia samalla paikalla.

Miten parantaisi yhteistyötä liikenteessä? Tieliikennelaki vaatii pyöriin valot ja heijastimet, mutta harvemmin niitä näkee. Olisiko tässä pyöräilijöillä ryhdistymisen paikka, sillä valoton on vaikea havaita ja etenkin nyt kun illat pimenevät ja puiden lehdet peittävät suurimman osan katuvaloista. Vauhdin sopeuttaminen niin pyöräilijöillä kuin autoilijoilla olisi paikallaan. Liikennesäännöt kaupunkiolosuhteissa ovat pyöräilijälle monimutkaitset ja niitä ei autoilijakaan hoksaa. Maantiepyöräilyssä tämä on helppoa, sillä pyöräilijää koskee samat säännöt kuin autoilijaa, paitsi ettei moottori- ja moottoriliikennetielle ole asiaa vaikka välillä sielläkin pyöräilijän näkee.

Pyöräteiden kunto? Moni trikoopöksy ilmoittaa, ettei pyöräteitä voi käyttää niiden huonon kunnon vuoksi ja kun todella harjoitellaan, niin vauhti on kova ja saattaa aiheuttaa vaaraa jalankulkijoille ja toisille pyöräilijöille. Olisiko heidän syytä siirtyä kantateille, joissa on suhteellisen leveät piennarkaistat? Tieliikenne kun on ihan eri juttu kuin velodromi.

Koirat eivät ongelmia aiheuta, vaan ongelma on siellä hihnan toisessa päässä. Koiran kanssa liikkuvan pitäisi huomioida paremmin muut kulkijat. Pyörailyn liikennesääntöjen selkeyttäminen olisi paikallaan.

Kun olen katsellut ihmisten liikennekäyttäytymistä, niin mieleen on noussut ajatus, että suojatiet pitäisi poistaa (tien ylitse kun loikitaan ja pyöräillään itselle sopivasta kohtaa), liikennemerkit pois, tieliikennelaki pitäisi kumota ja liikennevalot poistaa. Tämän jälkeen katsotaan eloonjääneiden kanssa, mitkä ovat tarpeellisia. Nykyinen lainsäädäntö on erittäin sekava ja normitilanteessa yksi sallii, toinen kieltää ja kolmas kumoaa molemmat edelliset sekä neljäs julistaa kolme edellistä pannaan ja laatii ihan uuden, jne.

Mitä tehdä, kun kanssa liikkujan toimet herättävät raivoa? Laskea sataan vai mitä muuta? Arvoitukseksi jäänee.

Holtittomasti liikenteessä

Tulipa taas muutama ajovuoro lusittua tienpäällä. Järkytyksellä olen jo pitkän aikaa seurannut ihmisten käyttäytymistä liikenteessä. Kuten kollegani totesi; ”On paljon kuljettajia, jotka eivät tunne liikenne merkkejä” ja toinen ”Pyöräilijät ovat kuolemattomia”.

Aloitetaan apostolin kyydistä eli jalankulkijoista. Useimmat taivaltavat eteenpäin kuin Troijan puuhevoset, eteensä katsomatta. Korjaan hieman, näkevät toki ne valkoiset, maalatut viivat ja tietävät, että kaikkien on niiden eteen pysähdyttävä. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko noiden valkoisten viivojen lisäksi valo-opastin. Koulujen vierellä pitää olla tarkkana ajaessaan, sillä jo ekaluokkalaiset kävelevät surutta päin punaista. Jos jalankulkijan valo on punainen, niin hän saapastelee eteenpäin, koska on nuo valkoiset viivat. Jalankulkijoista havahtuneimmat iskevät nyrkkinsä konepeltiin, koska en ollut pysähtynyt. Heidän mielestään suojatiehen on ajoittain liian pitkä matka, joten tien voi luonnollisesti ylittää sopivimmasta kohdasta, mieluummin juosten nopeasti ajoradalle. Heijastin heillä on yhtä harvinainen kuin Fabegén:n pääsiäismunat kotitaloudessa.

Seuraavaksi ovat kaksipyöräiset eli polkupyörät ja mopot. Mopoilijat rinnastavat itsensä polkupyöriin, koska hyvällä polkupyörällä ja kunnossa olevat kuljettajat yltävät samaan nopeuteen, kuten mopoilijat, siis ne, joiden mopo on vielä laillinen. Molemmat ajavat surutta jalkakäytävillä ja eteensä katsomatta. Jarruja näissä ei ole, vaan mitä enemmän estettä näkyvyydessä, sen lujempaa tullaan. Polkupyöräilijät ovat tunnettuja jalkakäytävien ajajia, vaikka sellainen on sallittu alle kaksitoistavuotiaille lapsille ja kun on valkoiset viivat, niin ei kun menoksi. Tietävät nuo kauramoottorilla toimivat mopedistit, että valkoisten viivojen eteen on pysähdyttävä, näki tai ei. Sekä polkupyörillä, että mopoilla pitäisi olla valot edessä, mutta varsinkin edellä mainituilla ne ovat yhtä harvinaisia, kuin koskematon pyramidi Egyptissä. Takavalot tai -heijastimet lähentelevät harvinaisuudessaan edellistä.

Nelipyöräiset ovat taasen ihan oma lukunsa. Mopoautot ajelevat kuten kaksipyöräiset mopot, mieluummin kaksi tai kolme rinnakkain. Torvet soivat, kun tulet vastaan. Heidän mielestä sinä olet väistämisvelvollinen. Autojen kuljettajat ajavat pääsääntöisesti vastoin liikennemerkkejä. Juuri näin kahden ajoneuvon ajavan vastoin kääntymiskieltoa, peräkkäin ja päin punaisia. Puhutaan vanhoilla vihreillä ajamisesta, mutta yhä useammin ajetaan päin punaisia. Välillä pelottaa ajaa omilla vihreillä valoilla, sillä risteävältä tieltä voi joku tulla koska tahansa. Yksisuuntaista ajetaan siihen suuntaan joka on itselle parhain. Näiden ajoneuvojen valot ovat ihan omaa luokkaansa. Sumuvalot palavat ympäri vuoden, säätilasta riippumatta. Lamppujen vaihto näihin on niin vaikeaa, ettei useammassa ajoneuvossa pala kuin joku hassu lamppu, siellä sun täällä. Puhumattakaan henkilöautojen perävaunuista, niissä ovat valot ihan oma järjestelmänsä eli yleensä pimeät tai palavat kaikki yhtä aikaa. Pitkät valot palavat jo ennen kuin katuvalot syttyvät, sokeita lienevät. Näiden valojen räpsyttely on moottoripyöräilijöiden huvitus kaikille tiellä liikkujille.

Nyt poliisista, joka liikennettä ja järjestystä valvoo, poistetaan useita virkoja rahapulan vuoksi. Olisiko samalla syytä poistaa tieliikennelainsäädäntö, liikennemerkit, suojateiden viivat ja liikennevalot? Tämä siksi, että niitä noudattavat olisi vuorojeni aikana voinut laskea kahden käden sormin, ruuhkaliikenteessäkin. Kun ei ole poliiseja, niin miksi pitäisi olla sääntöjä, joita he valvovat? Monelle ovat nopeusrajoitukset viitteellisiä. Ikäväkseni on todettava, että osa ammattikuljettajistakin syyllistyy moiseen.

Ajoneuvokantamme on vanhaa, tähän en laske museoikäisiä tai -rekisteröityjä ajoneuvoja. 90-luvun alussa tuli meille väliaikainen autovero ja kuten tunnettu, niin kun herrat ovat veron keksineet, niin siitä tulee pysyvä käytäntö. Nykyisin ovat sen nimenneet käyttömaksuksi. Autokatsastus on lakisääteinen, mutta useat toimipisteet eivät havaitse edes perus vikoja. Tämä todettiin jo pienimuotoisessa tutkimuksessa. Miksi siis pitää moista järjestelmää yllä, jossa puolet on ammattitaidottomia?

Mitä sanoo laki, saanko surutta törmätä tolloon vai onko minun suhtauduttava siihen kuten mahdolliseen hirvieläimeen ja noudatettava erityistä varovaisuutta?