Älä aja päälle 2019

Taas on se aika vuodesta, jolloin teiden varsille ja lehtiin tulevat ilmoitukset, jossa kehoitetaan olemaan päälle ajamatta ja varovaisuutta koulujen lähellä. Liikenn käyttäytyminen on nykyisin pahasti retuperällä ja lukiessani yleisönosastoa aamun aviisista, niin toistuvasti siellä jalankulkijat haukkuvat autoilijat ja pyöräilijät ja uutena on myös nuo sähköpotkulaudat, joiden kuljettajat ajavat täysin holtittomasti. Vastavuoroisesti pyöräilijät haukkuvat jalankulkijat ja autoilijat. Autoilijat taas hakkuvat kaikki edellämainitut. Tuntuu siltä, että kaikilla on liikennesäännöt hukassa. Pyöräilijä, potkulautailija ja autoilija väistävät aina jalankulkijaa.

Pahin vaaramomentti liikenteessä on kuitekin kännykkä, jota tuijotetaan kulkutyypistä riippumatta ja usein vielä kuulokkeet korvilla. Ei ole kovin kauaa, kun meinasin saada päälleni edellä mainitut varusteet käsissä. Luonnollisesti molemmat kädet näpyttelivät älyvekotinta. Toivonkin nyt, että tässä asiassa ryhdistäydyttäisiin. Sillä kuuloke - kännykkäyhdistelmä on saanut aikaan myös kuolonkolareita.

Pienet kertausharjoitukset liikennesäännöistä ei olisi pahitteeksi aikuisille ja isommille koululaisille. Myös olisi hyvin viisasta lopettaa kännykän näpertely kulkiessa ja keskittyä vain yhteen asiaan eli liikenteeseen. Jos sitä kapulaa on pakko näprätä, niin pysähdyksen paikka.

Älä aja päälle 2016

Taasen ovat kyltit ilmestyneet katukuvaan, sillä koulut alkavat jälleen. Pienten eka- ja tokaluokkalaisten lisäksi liikenteeseen pölähtävät ne isommat. Ensiksi mainitulla ryhmällä on yleensä säännöt vielä hallussa, mutta seuraavalla ne ovat jo pahasti hukassa.

Usein mietin, että miksi kampanja on nimetty noin. Aika harvassa on tapaukset, jossa päälle on ajettu, niistä toki uutisoidaan herkemmin. Luvattoman usein auton ja kevyen liikenteen onnettomuuden takaa löytyy kevyen liikenteen tekemät virheet. Syylliseksi kuitenkin julistetaan autonkuljettaja.

Viime syksynä osalleni tuli tapahtuma suojatiellä, joka jätti todella pahan maun suuhun. Jalankulkijoiden valot vaihtuivat punaisiksi ja meille autoilijoille vihreiksi. Nuori nainen laahusti päin punaisia, kännykkään tuijottaen. Viereinen auto tööttäsi tyttöselle ja ilmeisesti hän luuli, että minä tööttäsin. Hän kääntyi ja potkaisi puskuriin. Tämän jälkeen hän jatkoi laahustamistaan. Menikö mielestäsi oikein?

Autoilijaa sakotetaan, kun yhdistää autoilun ja kännykän. Kevyt liikenne saa toilailla ihan vapaasti kännykän kanssa ja onkin tyypillistä, että heikäläisillä on kuulokkeet korvilla ja silmät kännykässä. Liikenteen havainnointi on luonnollisesti heikkoa. Toivottavasti muistatte tuon muutama vuosi sitten tapahtuneen onnettomuuden, jossa koulumatkalla ollut poika menetti henkensä. Kova vauhti ja musiikki korvilla ja täysillä. Hän ei kuullut junan antamaa merkkiääntä, joten seuraukset olivat kohtalokkaat.

Nyt sitten uutisoitiin meilläkin Pokemon onnettomuus. Tällä kertaa puska-aidan takaa pyöräilivät vauhdilla pari poikaa, jotka peliä pelasivat. Pyörätiellä polkenut aikuinen onnistui väistämään toista, mutta toiseen törmäsi. Ostokset, vaatteet, pyörä ja puhelin vaurioituivat. Koska tulee ensimmäinen Pokemon vainaja myös meillä.

Hyvät vanhemmat, myös niiden isompien oppilaiden vanhemmat, ottakaa puheeksi kännykän käyttö liikenteessä. Se on ihan sama millä liikut, mutta liike ja kännykkä on huono yhdistelmä. Aistit pitää varata turvalliseen kulkemiseen. Sitten se punainen ukko siellä liikennevaloissa tarkoittaa oikeasti sitä, että nyt ei ole sinun vuorosi.

Valitettavasti kaikki autoilijat eivät kunnostaudu suojatiekäyttäytymisessä. Päivänä muutamana, lähdin kävellen lähikaupalleni. Pysähdyin suojatien reunaan ja katselin molempiin suuntiin, sillä se minulle on ammoin opetettu. Yhdeksän autoa ohitti suojatien pysähtymättä ja minä odotin kiltisti vuoroani, sillä liika kiire pilaa kaiken. Kymmenes suojatietä lähestynyt oli moottoripyöräilijä (tosi iso pyörä) ja hän hiljensi ja osoitti, että voin ylittää tien. Suuri kiitos hänelle. Tosin suojatien viivat ovat kuluneet pois jo vuosia sitten, joten harva tajuaa sen siinä olevan ja tiedämme hyvin, että harva katsoo liikennettä horisonttaalisesti, joten ne korkealla olevat merkit jäävät helposti havaitsematta. Onhan maailmalla jo rakennettu suojatien valot maahan, jotta kännykkäsukupolvi ne huomaisi, sillä niska on jo pahasti alaspäin taipunut, muistuttaen vanhusta, joka makaa rollaattorinsa päällä.

Ryhtiä liikenteeseen! Se on ihan sama, millä liikut, mutta tee se turvalliseksi itsellesi ja muille. Kevyen liikenteen osalta voin taas kerran todeta, että tieliikenteessä Daavid ei ikinä voita Goljattia, joten ruumishuoneella ei tarvitse hävetä omaa hölmöyttään eikä siellä voi todeta "Ähäkutti olin oikeassa", sillä se on liian myöhäistä.

Suojatie turvaton

Nyt on ollut paljon puhetta ja pulinaa suojatieonnettomuuksista, joissa on menehtynyt monta ja erityisesti pieniä lapsia. Eri lähteissä ja yleisönkirjoituksissa on haukuttu autoilijat ja pyöräilijät jalankulkijoiden toimesta, autoilijat ja jalankulkijat pyöräilijöiden toimesta ja jalankulkijat ja pyöräilijät autoilijoiden toimesta, mopoilla, mopoautoilla ja moottoripyörilläkin on ollut sanasensa sanottavana. Jälleen kerran soimaa pata kattilaa ja musta kylki kummallakin.

Tästä aiheesta kirjoitin jo 2012, otsikolla Suojatie. Samat aiheet ovat median eri lähteiden kirjoituksissa. Suojatielle mennään mihinkään katsomatta, on sitten kyseessä jalankulkija tai pyöräilijä. Suojatien valo-opastin on edelleenkin turhanaikainen kapistus, sillä harvassa ovat ne, jotka sitä noudattavat. Olisi jalankulkijan ja pyöräilijän syytä katsoa ympärilleen, sillä monessa autossa on katvealueet suuria ja näkyvyys olematon. Peruuttavan auton taitse pyöräillään ja kävellään surutta vaikka penkit ja niiden niskatuet estävät näkyvyyden moneen suuntaan.

Jalankulkijoissa ja jopa pyöräilijöissä on iso osa tänä päivänä älypuhelintaan tuijottavia zombeja ja usein vielä luupit korvilla. Täten näkymä ympäristöön on nolla ja kun vielä rokki raikaa korviin, niin mitään ei kuulekaan. Takavuosina jäi nuori koululainen junan alle, kun fillarilla vauhtia oli ja varoituspilliä ei kuullut kuulokkeiden vuoksi (oli niin kovalla, että kuului muillekin).  Autoilija saa sakot kännykkään puhumisesta, mutta jalankulkijana ja pyöräilijänä saat sen tehdä vapaasti. Olisiko lakia muutettava jollain tapaa?

Itse myös mietin (taas kerran), että mihin katosi tuo eritystä varovaisuutta noudattaminen. Jalankulkijan ja pyöräilijän on tätä syytä miettiä, sillä (jälleen kerran) tieliikenteessä Daavid ei voita Goljattia ja ruumishuoneella on turha enää sanoa: "Ähäkutti. Minä olin oikeassa.". No, eipä siellä tarvitse hävetä omaa tyhmyyttäkään.

Yleisesti liikenteessä mättää nyt jokin ja pahasti. Onko seepraraidoista tullut alue, jolla voi tehdä mitä haluaa. Sinne mennään kuin sonnilauma kevätniitylle vaikka valo-opastin kertoo muuta. Pyöräilijät suihkii miten tahtoo ja vauhti valtava. Tuossa naapurikaupungissa takavuosina avattiin tunneli radan alitse kevyelle liikenteelle. Mopolla ja moottoripyörällä siellä ei saa ajaa, mutta toistuvasti sieltä niitä tulee ja pyöräilijöiden vauhti on pääsääntöisesti velodromitasoa ja suojatie alkaa rakennuksen takaa, joten täytyisi olla melkoinen McGyver havaitakseen lähestyvän, valottoman, raketin.

Autokouluihin kyllä tarvittaisiin kertausharjoitukset, sillä juuri huomioin hassunkurisen tapauksen. Paikka oli kaupan parkkipaikka ja auto seisoi laitapysäkissä ja vastapäätä yksisuuntaisen merkkiä. Kuitenkin kuljettaja hurautti vastoin liikennemerkkiä. No yksisuuntaisilla ajavat monet kaksi- ja nelipyöräisillä vastakarvaan. Oma lukunsa on myös lehtien ja mainoslehtien jakajat, jotka nykyisten ryhmiteltyjen postilaatikoiden aikaan ajavat ihan omalla tavallaan.

Nyt tarvittaisiin hyviä ideoita.

Raivopäänä liikenteessä

Nyt ovat eri median lähteet käsitelleet liikenneraivoa, jonka seurauksena Helsingissä kuoli pyöräilijä. Muistopyöräilystäkin kehittyi raivoisa vääntö bussikuskin ja pyöräilijöiden välillä. Loppuosa noista käsitelläänkin sitten käräjäoikeudessa. Todella aikuismaista käytöstä.

Pyöräily on oiva liikkumiskeino, sillä se kohottaa kuntoa, pysäköintitilaa ei paljoa tarvita ja ruuhkassa nopeampi kuin autoilu. Kuitenkin se tuntuu ärsyttävän sekä autoilijoita, että erityisesti jalankulkijoita.

Auton ja pyörän väliset onnettomuudet yleensä tilastoituvat, mutta pyöräilijän ja jalankulkijan väliset harvoin, sillä ne ovat lievempiä (toki on muutamia vakavaan loukkaantumiseen johtaneita uutisia). Kahden pyöräilijän välinen onnettomuus on usein vakavampi ja siten tilastoituu.

Jalankulkijoita ärsyttää pyöräilijöiden vauhti ja juuri tuossa aamun aviisissa kansalainen kirjoitti vaarallisesta bussipysäkistä, sillä pyöräilijät laskettavat alamäkeä melkoista vauhtia ja runsaasti on vaaratilanteita syntynyt. Vauhdikas pyöräilijä myös seilaa yhdistetyllä pyörä- ja jalkakäytävällä etsin itselleen vapaa kohdat. Suurin valituksen aihe jalankulkijoille on jalkakäytäväpyöräilijät ja sehän on sallittu alle 12-vuotiaille.

Toisia pyöräilijöitä ärsyttää vauhdikkaasti vastaantulevat, jotka tulevat samalla puolella vaikka polkupyöräilyssäkin on oikean puoleinen liikennöinti.

Autoilijoita ärsyttää mustiin pukeutuneet, valottomat kamikaze pyöräilijät, jotka vauhdilla suhauttavat pusikosta. Toinen ärsyttävä tekijä ovat ns. trikoopöksyt, jotka ajavat ihan omilla säännöillään ja keskellä ajorataa. Viimeksi yksi sankari suhasi keskellä linja-autokaistaa eikä hänellä ollut aikomustakaan väistää. Kolmas ärsyttävä tekijä on se, että vaikka pyöräilijä on itse syypää onnettomuuteen, niin mahdolliset korvaukset menevät autoilijan vakuutuksista, sillä lakia tulkitaan heikomman osapuolen eduksi. Itselläni meni yli vuorokausitulo tällaisen onnettomuuden vuoksi eli jouduin maksamaan kamikaze pyöräilijän ambulanssin- ja päivystyksen omavastuut ja särkylääkkeet.

Pyöräilijöitä ärsyttävät poukkoilevat jalankulkijat, sinne tänne vipeltävät koirat, liian läheltä ohittavat ajoneuvot ja yleensä ajoneuvot.

Itselläni on myös yksi ärsytyksen aiheuttaja pyöräilijöissä eli vaurioitunut/rikkoutunut/termiitin syömä pyörä jää sinne minne se on jäänyt ja kukaan ei näitä poista. Erään lehmuksen suojakehikossa on nyt neljättä vuotta sama pyörä tyylikkäästi lukolla kiinni, mutta molemmat renkaat ovat poissa ja satula vuodenaikojen runtelema. Viereisessä pyörätelineessä on puolitoista vuotta seissyt vannevaurioinen pyörä, josta satula on sosialisoitu. Kenellä on siivousvelvollisuus? Auton raato kyllä poistetaan nopeasti, mutta pyörät saavat lojua vuosia samalla paikalla.

Miten parantaisi yhteistyötä liikenteessä? Tieliikennelaki vaatii pyöriin valot ja heijastimet, mutta harvemmin niitä näkee. Olisiko tässä pyöräilijöillä ryhdistymisen paikka, sillä valoton on vaikea havaita ja etenkin nyt kun illat pimenevät ja puiden lehdet peittävät suurimman osan katuvaloista. Vauhdin sopeuttaminen niin pyöräilijöillä kuin autoilijoilla olisi paikallaan. Liikennesäännöt kaupunkiolosuhteissa ovat pyöräilijälle monimutkaitset ja niitä ei autoilijakaan hoksaa. Maantiepyöräilyssä tämä on helppoa, sillä pyöräilijää koskee samat säännöt kuin autoilijaa, paitsi ettei moottori- ja moottoriliikennetielle ole asiaa vaikka välillä sielläkin pyöräilijän näkee.

Pyöräteiden kunto? Moni trikoopöksy ilmoittaa, ettei pyöräteitä voi käyttää niiden huonon kunnon vuoksi ja kun todella harjoitellaan, niin vauhti on kova ja saattaa aiheuttaa vaaraa jalankulkijoille ja toisille pyöräilijöille. Olisiko heidän syytä siirtyä kantateille, joissa on suhteellisen leveät piennarkaistat? Tieliikenne kun on ihan eri juttu kuin velodromi.

Koirat eivät ongelmia aiheuta, vaan ongelma on siellä hihnan toisessa päässä. Koiran kanssa liikkuvan pitäisi huomioida paremmin muut kulkijat. Pyörailyn liikennesääntöjen selkeyttäminen olisi paikallaan.

Kun olen katsellut ihmisten liikennekäyttäytymistä, niin mieleen on noussut ajatus, että suojatiet pitäisi poistaa (tien ylitse kun loikitaan ja pyöräillään itselle sopivasta kohtaa), liikennemerkit pois, tieliikennelaki pitäisi kumota ja liikennevalot poistaa. Tämän jälkeen katsotaan eloonjääneiden kanssa, mitkä ovat tarpeellisia. Nykyinen lainsäädäntö on erittäin sekava ja normitilanteessa yksi sallii, toinen kieltää ja kolmas kumoaa molemmat edelliset sekä neljäs julistaa kolme edellistä pannaan ja laatii ihan uuden, jne.

Mitä tehdä, kun kanssa liikkujan toimet herättävät raivoa? Laskea sataan vai mitä muuta? Arvoitukseksi jäänee.

Pelkokerroin liikenteessä

No nyt on selvitetty tämäkin ja selvittäjinä ovat olleet SS ja VTT sekä Liikenneturva. Erityisesti pelokokerrointa nostavat ja ärsytyskynnystä nostavat perässäroikkujat. Siis ne kuljettajat, jotka mielestäni ovat liian lähellä MINUA ja eivät uskalla lähteä ohitse.

MINÄ olen täydellinen kuljettaja ja en tee virheitä, tunnen tieliikennelain kuin omat taskuni. Näkispä vaan. Omia virheitä on vaikea huomata ja ne ovat aina inhimillisiä. ”Huomioni kiinnittyi edellä ajaneeseen ja siksi en havainnut jalankulkijaa.”. Kuulostaako tutulta.

MINÄ olen aina rauhallinen, enkä suutu, jos toisen ajotapa on erilainen. Ja paskan marjat eli yli puolet autoilijoista polttaa päreensä toisen törttöilyistä. ”Kun toi tolvana ei saa ajettua nopeusrajotteen mukaan, niin ohitse tuollaisesta pitää päästä.”.

Luonnollisesti rattijuoppoja pelätään eniten. Toiselle sijalle nousevat hurjastelijat, jotka pääsääntöisesti aiheuttavat vain oman kuolemansa. Isot eläimet pelottavat, mutta harvoin niissä loukkaantuu ja kuolee muuta kuin peltiä.

Liian lähellä ajavat ovat sijalla neljä. Nyt livautetaan muille sijoille eli vastaantulevat sekä linja- ja kuorma-autot. Tässä kohtaa ei konsultoitu ja artikkelista puuttuu yksi oleellinen ja se on avaruudellinen hahmottamisen kyky, joka näkyy päivittäin liikenteessä.

Puolisoni totesi loistavasti: ”Ajoneuvon vaatima tila tieliikenteessä on kääntäen verrannollinen ajoneuvon kokoon.”. Itse huomaan tuon avaruudellisen hahmottamisen ongelmat päivittäin. Kun ajan töihin tai kotiin, niin tiellä on kaiteet. Ajoneuvojen seilaaminen kaistalla muistuttaa humalaisen kuskin ajoa. Kun vastaantuleevaa liikennettä ei ole, niin ajoneuvo on mahdollisimman kaukana kaiteesta (käytännössä keskiviivan toisella puolen) ja kun vastaan tulee toinen ajoneuvo, niin siirrytään hieman lähemmäs kaiteita ja nopeus laskee 15-30 km/h.

Henkilölle, jolla on heikko avaruudellinen hahmottamiskyky on kauhistus lähellä ajava ja varsinkin kun peileistä se on liian lähellä (tästä kirjoitin aiemmin otsikolla Pyhimys vai paholainen ratin takana). Nykyisin kun ovat käytössä nämä laajakulmapeilit ja niistä puuttuu stanssaus, joka oli niiden käyttöön tullessa eli kohde voi olla lähempänä kuin todellisuus, peilien ominaisuuksien vuoksi.

Itseäni ärsyyttää suunnattomasti nämä, jotka lyövät liinat kiinni aina kun kameratolppa siintää horisontissa ja tolpan ohitettua painetaan kaasupoljin konehuoneen puolelle. Monesti on joutunut tekemään paniikkijarrutuksen tolpalle jarruttajan vuoksi.

Toinen mikä minua ärsyttää on se, että nopeuden saavuttamiseen tarvitaan vähintään pari kilometriä. En tiedä, onko tässä kyse ekologiasta ja muusta vihreästä hömpötyksestä, mutta harmittaa moinen.

Kolmas harmini aihe on uinuvat kuljettajat, jotka punaisissa liikennevaloissa tekevät, mitä tekevät ja kun valot vaihtuvat, niin he ovat todellisia myöhäisheränneitä. Täten liikennevaloista pääsee vain auto tai pari.

Neljäs, joka minua ärsyttää suunnattomasti on sokeat kuljettajat, jotka ajavat katuvaloaluulla pitkät päällä ja luvattoman usein monella on päällä myös etu- ja takasumuvalot. Jos vilautan pitkät, että sammuta nyt edes vähän, niin vastauksena on morsetus pitkillä valoilla tai sekalainen kokoelma käsimerkkejä. Voi kun omassa autossa ja työautossa olisi muinaiset Hellan Jumbo Xenon valot, niin voisi oikeasti näyttää, miltä minusta tuntuu. Toki tutkimuksen mukaan monelle häikäistyminen on pelottava asia.

Viides ärsyttävä tekijä liittyy myös valoihin eli nämä nykyaikaiset päivävalot. Hienoa oli sumussa ajella ja yht'äkkiä näkyi toisen ajoneuvon heijastinpinnat. Monikaan autoilija ei tänäpäivänä tunne ajoneuvonsa ominaisuuksia. Käyttöopas löytyy jokaisesta ajoneuvosta, mutta en tiedä, kenelle ne on laadittu ja oman työautoni ohjekirjasta en ymmärtänyt tuon taivaallista, kun piti takapolttimo vaihtaa. Onneksi on olemassa autofriikkien sivut ja sieltä löytyi helppo ohje vaihtamiseen. Luvattoman on pimeänä monessa ajoneuvossa valot ja vaihtaminen taitaa olla liian vaikeaa tai sitten ei asia kiinnosta lainkaan. MINÄ ajan vain valaistulla alueella. Jihuu.

Kuudes, minua ärsyttävä tekijä on se, että ei lueta liikennemerkkejä. Tosin olen ajatellut, että nämä kuljettajat ovat niitä, joista aikanaan Rutinoffin kuski kirjoitti eli itse Rutinoffin kuskista, jolle tämä tie oli MINUN tieni ja muut noudattavat MINUN sääntöjä.

Ihmisiä ärsyttää ikäkuljettajat ja monen mielestä ikäihmisiltä pitäisi ottaa kortti pois. No, kaikkihan sen tietävät, että ajoneuvoa ei kortilla ajeta. Säännöllisesti on uutisia tyypeistä jotka ovat narahtaneet korttitta ajosta ja usein kuljettaja on nuori. Liekö ajokortin hinta liian kallis vai onko muut syyt siinä, että korttia ei ole herunut.

Kuorma-autot pelottavat monia ja kuten kuulin huomautuksen, niin rahtivaunu oli liian lähellä. Kerroin, että kyllä tuo on ihan omalla kaistallaan, mutta pelotti se kansalaista. Kuorma-autoihin kohdistuneet liikenneonnettomuudet ovat pääsääntöisesti itsemurhia.

Mopoautot ärsyttävät myös, sillä niiden nopeus ei saa olla kuin 45 km/h. Hitaasti kulkevat, ainakin osa. Itse olen havainnut usein, että mopoauto ohittaa ja alueella on nopeusrajoutuksena 50-80 km/h. No mopoja on viritelty kautta aikojen, joten miksi sitten ei mopoautoja. Itseäni hieman pelottaa moinen muovikupla ja jos siihen törmää, niin paljonko on matkustajia peräkontissa. Liikennesäännöt ovat hukassa myös monella mopoauton kuljettajalla. Kaksipyöräisellä saa ajaa, mutta mopoautoa koskevat samat säännöt kuin autoakin, joten sieltä mennään mistä aita on matalin.

Saako kortin liian helposti? Luonnollisesti itse pelkään itämaan ihmeitä ja fillaristeja, joilla ei ole lamppua, ei heijastinta ja vauhti valtava. Takavuosina fillaristi törmäsi ajoneuvooni ja kantattu pelti taipui sentin verran, joten vauhti oli melkoinen ja minä autoilijana jouduin maksamaan hänen sairauskulunsa ja tätä pidin epäoikeudenmukaisena, mutta se on jo toinen juttu.

Heijastin heilumaan ja valot vekottimiin

Illat ovat taas syksyn myötä pimenneet ja aamuisin on usein sankka sumu. Lämmin syksy on myös taannut sen, että lehdistö puissa on vielä tiivis. Täten katuvalot jäävät lehdistön varjoon ja niiden kohdalla on ihan yksi ja sama, palaako lamppu vai ei. Hengestään tai terveydestään ei monikaan tielläliikkuja välitä tuon taivaallista. Vain näkyvä näkyy.

Edelleen heijastin on halpa henkivakuutus, mutta hyvin harvoin se pimeässä välähtää. Monen vaatetus on tumma ja sen havaitseminen mustaa asvalttia vasten on mahdoton. On kumma, kun pelkästään kuorma-auton peräkärryn perään ja sivuille on saatu liimattua kymmeniä metrejä heijastinnauhaa, mutta edes yhtä senttiä ei löydy jalankulkijan yltä. Kuvan tekemisen rajoitteena on vain mielikuvitus.

Polkupyöräilijöillä ei liikennesäännöt ole hallussa, mutta ei myöskään säädökset heijastimista ja valoista. Kuten aiemmin kirjoitin, niin tolpalla istuessani, oli pyöräparkissa kolmisenkymmentä pyörää, joista yksi täytti lain kirjaimen. Mustaa nuolta ei näe ennen kuin se osuu. Ei se ole rakettitiedettä eikä tarvita yhtälöitä vaihtaa rikkoutunut heijastin. Lamppu vaikka otsalle (tosin ei sallittu), mutta parempi sekin kuin ei mitään. Siniset vilkkuvalot on syytä jättää hälytysajoneuvoille ja vilkkuvalot eivät ole sallittuja ja haittaavat näkyvyyttäsi ja sinun omaa näkemistäsi.

Voit tarkastaan pyöräsi laillisuuden osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20021250 19§ ja 20§.

Pyöriä myös parkkeerataan, miten sattuu. Luvattoman usein pyöräparkeissa on rikkinäisiä tai muuten vaan unohtuneita pyöriä, jotka vievät tilaa aktiivisesti pyöriä käyttäviltä. Olisiko jonkun aika siivota pyöräparkit? Itselleni on tullut mieleen laputtaa polkupyörä ja lapussa lukee, että pyöräsi on laiton.

Autoilijat ovat yhtä huolimattomia valojensa suhteen. Luvattoman usein on lamppuja pimeänä. Pahimmillaan niitä on useita. Lamppujen testaus on syytä tehdä usein. Markettien ikkunat ovat hyvä peili, jos kotona ei ole ketään, joka ilmoittaisi tarkastellessa, että kaikki palaa. Nykyisissä autoissa on usein automaattivalot ja eteläeurooppalainen päiväajovalo. Monen perä on pimeä, sillä auton ominaisuuksia ei tunneta. Sumussa ei tule niin pimeää, että ajovalot syttyvät ja eteläeurooppalainen päiväajovalo pitää perän edelleen pimeänä, oli sitten yö, sade, sumu, pyry, tms. keli, jolloin lain mukaan valaistusta pitäisi olla edessä ja takana. Sumuvalot (etenkin takana) on hyvä käyttää kun olosuhteet ovat edellä kuvatun kaltaiset. Liian usein ne palavat myös yöttömän yön aikana. Etusumuvalot ovat haitta märällä asvaltilla, josta ne heijastuvat terävästi vastaantulevan silmiin (en ole ainoa, joka tuota manaa). Osalla autoilijoista on näkökyky heikko, sillä pitkät palavat myös katuvaloalueella, kortti pois ja kävelemään.

Työkoneissa pitäisi majakan palaa vain silloin kun työtehtävä edellyttää poikkeavaa liikkumista tieliikenteessä. Hitaan ajoneuvon kolmio riittää kertomaan, että työkone ei liiku nopeasti. Onko tämä kuitenkin samanlaista välinpitämättömyyttä kuin autoilijoilla, joilla vilkku vilkuttaa suuntaan tai toiseen muutaman kilometrin?

Kuten olen aikaisemminkin sanonut, niin pieni Daavid ei ikinä voita suurta Goljattia tieliikenteessä ja ruumishuoneella ei enää voi todeta: "Ähäkutti, olin oikeassa". Tosin siellä ei tarvitse hävetä omaa tyhmyyttään. Ryhtiä nyt liikenteeseen, ihan jokainen.

Älä aja päälle 2014

Taas on se aika vuodesta, jolloin kampanja alkaa ja kyltit tulevat teiden varsille. Ekaluokkalaisia ei liikenteessä koheltavan näe, vaan ylemmät luokat. Holtiton käyttäytyminen näkyy liikenteessä päivittäin ja useasti.

Moni autoilija ei osaa katsoa eteen, vaan tuijotetaan vain hieman konepellin yli. Nyt on ollut useita ketjukolareita ja tällaisen onnettomuuden syyt ovat yksinkertaiset eli liian lyhyt turvaväli ja katse edellä ajavan perävaloissa maksimissaan. Kun edellä ajavan jarruvalot syttyvät, on jo liian myöhäistä reagoida. Jalankulkijan, pyöräilijän, skeittarin, jne. havainnoiminen edellyttää silmäilyä eteenpäin ja ympärilleen. Joten leuka ylös autonratissa.

En tiedä, onko tietokoneet, älypuhelimet, tabletit, jne. syyllisiä siihen, että ihmiset eivät näe edes kauniina kesäyönä ilman pitkiä valoja. On hyvin tyypillistä, että pitkät valot ovat päällä myös katuvaloalueella. Tämä asia tarvitsisi myös pientä ryhtiliikettä.

Useasti pyöräilijä ei tunne itseään koskevia liikennesääntöjä ja vauhti (etenkin trikoopöksyillä) on valtava. Tulee heitä katsellessa mieleen Rutinoffin kuski, joka on sitä mieltä, että tämä on minun tie ja minä menen nyt tästä ja muut väistää. Asennetta olisi syytä muuttaa, sillä kaupunkialueella ovat rakennukset näkemisen esteenä ja vaikka pyöräilijä olisi väistämisvelvollinen on yhteentörmäys varma, jos vauhti on hurja. Mielestäni kaupunkialueella ei saisi pyöräillä kuin max. 10 km/h.

Pyöräparkkeja on perustettu paljon ja tuossa yhtenä iltana katselin tällaista parkkia, tolpalla ollessani. Pikainen tilastotieteellinen laskenta eli kolmekymmentä pyörää ja vain yksi täytti lain vaatimukset. Tämä tunnollinen pyöräilijä omasi kissansilmän, sivuheijastimet ja edessä oli sekä valkoinen heijastin että lamppu. Illat pimenee jouluun, kuten laulussa sanotaan. Teidän turva on se, että heijastimet ovat kunnossa ja hyvä ajovalo auttaa myös pyöräilijän havaitsemiseen, mutta myös näkemään tiestön vauriokohdan ja sitä väistämään.

Jalankulkijoiden ikuisuusongelma on seepraraidat ja opastimesta viis. Laki edellyttää antamaan jalankulkijalle esteettömän pääsyn tien yli, mutta tee aikomuksesi selville. Älä ryntää suojatielle, älä odota kaveria tai tekstaa suojatien edessä. Tällöin en tiedä oletko menossa vai et. Vaikka suojatie on jalankulkijalle etuoikeutettu, niin opastin merkitsee punaisella etuoikeuden menetystä.

Ja sitten ne heijastimet. Hyvin harvalla sellainen vilahtaa, vaikka heijastin on halvin henkivakuutus. Tähän nyt kunnollinen ryhdistäytyminen eli jälleen kerran siitä heijastinlevystä voi tehdä kuvion kuin kuvion, jopa juhlatamineisiin. Tähti tai puolikuu kengän kantaan auttaa jo paljon.

Ekaluokkalaiset osaa liikennesäännöt, mutta ylemmiltä luokilta ne ovat jo katoavaa kansanperinnettä. Moni aikuinen tolloilee liikenteessä ja sieltä kulkeutuvat nuorisolle. Älä ole huono esimerkki.

Turvallista koulu-, työ-, tms. matkaa kaikille

Älä aja päälle 2013

Kampanja on taas käynnissä ja nyt oikein ministeri on jyrähtänyt suojatiekäyttäytymisestä. Ikäväkseni on todettava, että tässä suojatiekäyttäytymisessä on menossa huolestuttava meno, sillä harva jalankulkija ajattelee kulkemistaan. Mielestäni vahvempi merkki suojatien kohdalla on se punainen jalankulkijan valo, josta jalankulkija viis veisaa ja lampsii yli kun kerran on ne turvalliset seepraraidat.

Olen tässä jo pitkään seurannut jalankulkijoiden käyttäytymistä ja nyt tämä tapa on myös moottorilla varustettujen kulkupelin kanssa (sisältää myös kauramoottorin) eli ei havainnoida ympäristöä. Moni jalankulkija tuijottaa jalkojaan, kännykkää, tms.. Monella motorisoidulla ajoneuvolla on myös sama ilmiö. Mitä kauemmaksi katsot ja pidät katseesi ylhäällä sitä paremmin kykenet havainnoimaan ympäristöäsi. Näin havainnoit paremmin ja etenkin itseäsi uhkaavan.

Fasebookissa on nyt kiertänyt mainos, jossa kaksi poliisia saattaa lapsia suojatien ylitse ja siinä vetoavat, etteivät he ehdi tähän, vaan haluavat jokaisen tekevän osuutensa. Kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut, niin ei meidän tarvitse huolestua eka- ja tokaluokkalaisista, vaan ylemmistä. Yleensä vanhemmat kokoavat itsensä siinä kohtaa kun lapsi lähtee koulutielle ja opetukset ovat kuin oppikirjasta otettuja. Myöhemmin vanhemmat ummistavat silmänsä ja osoittavat myös usein lapselle väärät toimintatavat. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Nyt olen havainnut uuden ikävän ilmiön eli peruuttavan ajoneuvon taakse kävellään, pyöräillään, skeitataan, mopoillaan ja autolla ajetaan. Itse katselin järkyttyneenä pari tapausta, joissa toisena osapuolena oli ammattikuljettaja, joka ajoi suoraan laituriin peruuttavan linja-auton taitse ja likeltä liippasi ja toisessa äiti päätti oikaista, kun oli matalampi reunakiveys ja suoraan peruuttavan kuorma-auton takaa. Likeltä liippasi taas kerran. Katsokaa nyt hyvät ihmiset ympärillenne.

Pyörällä pääsee lujaa ja moni ei osaa sovittaa nopeuttaan liikenteen vaatimusten mukaan. Nyt oli mediassa juuri kirjoitus, jossa pyöräilijä jäi asvalttia kuljettaneen ajoneuvoyhdistelmän alle ja onnettomuuden ainoa syy oli pyöräilijän huima nopeus. Tässä tapauksessa ajoneuvoyhdistelmän kääntäminen risteyksessä vaati tilaa, joten kuljettaja joutui ajamaan suoraan menevien kaistan kautta. Pyöräilijä ei hahmottanut muuta kuin seepraraidat ja vihreän valon (oli myös ajoneuvoyhdistelmälle), joten tie pyöräilijälle oli vapaa polkea niin kovaa kuin sielu siesi ja kunto kesti. Usein pyöräilijä ajaa lujaa ja piittaamatta näköesteistä.

Nyt ryhtiä liikenteeseen. Katso ympärillesi, noudata varovaisuutta ja pistäkää valot ja heijastimet kuntoon.

Turvallista koulu-, työ- ja muuta matkaa.

Pyöräily

Tuossa taannoin viettiin oikein pyöräilyviikkoa ja jopa valittiin pyöräilykaupunki, jossa pyöräilyreittejä on tehty ja kaikin muodoin parannettu mahdollisuuksia pyöräilyyn. Itse olen tätä nykyistä pyöräilykulttuuria katsonut kauhulla ja ihmetellyt syvästi, ettei heitä liikenteessä kuole sen enempää, kun katsoo heidän liikennekäyttäytymistään.

Otan nyt ensimmäisenä käsittelyyn kilpapyöräilijät, joiden nopeus nousee likimain kolmen kymmeneen kilometriin tunnissa (keskinopeutena) ja saattaa hetkellisesti nousta 50 km/h. Nämä pyöräilijät ovat sitä mieltä, että heillä on oikeus ajaa ajoradalla ja usein miten vielä useampi rinnakkain. Heidän mielestään kaikkien tulisi väistää heitä, sillä he harjoittelevat kisoihin. Ihan hyvä, mutta laki sanoo toista eli "Mikäli pyöräilijän kulkusuunnassa ei ole merkittyä pyörätietä, voi pyöräilijä siis lain mukaan ajaa ajorataa pitkin. Mikäli ajoradan reunassa on valkoisella sulkuviivalla erotettu riittävän leveä piennar, on pyöräilijän käytettävä piennarta, muutoin tien oikeaa reunaa. Ajorataa pitkin saa pyöräillä myös lyhyen matkan, jos pyörätie on vain tien vasemmalla puolella ja ajoradan oikealla puolella olevan pientareen tai ajoradan oikean reunan käyttö on kulkureitin tai muun vastaavan syyn vuoksi turvallisempaa. Ajoradalla ajettaessa pyöräilijä on velvollinen noudattamaan samoja liikennesääntöjä kuin autoilijatkin.".  He perustelevat ajoradan käyttöä, pyörätien huonokuntoisuudella ja korkealla nopeudella sekä pyörän rikkoutumisvaaralla. Tieliikennelaki ei kuitenkaan moisia poikkeuksia tunne. Tieliikenne ei ole velodromi eli se siitä.

Peruspyöräilijä ei erota jalkakäytävää pyörätiestä. Kuitenkin jalkakäytävällä pyöräily on sallittu ainoastaan alle 12-vuotialle lapsille. Pyöräilijän kunnosta riippuen vauhti voi olla huima. Normaalisti näiden peruspyöräilijöiden kulkupelit ovat valottomat ja heijastittomat. Kuitenkin tieliikennelaki niitä edellyttää, eteen valkoista tai vaalean keltaista valoa, taakse punaista ja sivuille keltaista tai ruskeankeltaista. No eipä nämä edellytykset toimi myöskään kilpapyöräilijöillä.

Monin paikoin on perustettu erillisiä pyöräparkkeja, mutta monissa samat pyörät ovat vuodesta toiseen ja usein osistaan riisuttuna. Mietin suuresti, että monestako näistä pyöristä on haettu vakuutuskorvaus varastetusta pyörästä.

Kännissä pyöräily sallitaan, kunhan ei vaaraa aiheuta. Olisiko tankojuoppoudelle asetettava rajat? Olen sen verran seilaavaa pyöräilyä katsellut.

Sitten nuo surullisen kuuluisat seepraraidat eli suojatie. Pyöräilijälle on aina annettava tietä, vaikka tieliikennelain mukaan pyöräilijällä olisi väistämisvelvollisuus.

Mitä tekee poliisi? Ei yhtään mitään. Ilmeisesti on ajatuksena se, että pyöräily on terveellistä ja saastuttamatonta. Tieliikennelaki edellyttää valoja, heijastimia, ym., mutta niitä ei noudateta, liikennesäännöistä nyt puhumattakaan.

Mihin unohtui yleinen varovaisuus tieliikenteessä? Kesä on koittanut ja teitä pyöräilijöitä on nyt liikenteessä paljon. Muistakaa se, että pieni Daavid ei tiellä voita suurta Goljattia. Muistakaa, että esteen takaa ei sinua voida nähdä, joten hiljennä hieman ja pääset perille ehjin nahoin.

Turvallista pyöräilykesää kaikille

Suojatie

Viime aikoina on ollut lehtien palstoilla usein suojatieonnettomuus ja kirjoituksia autoilijoiden piittaamattomuudesta suojatietä ylittäviä kohtaan. Suojatie on tarkoitettu jalankulkijoiden turvaksi ylittää tie turvallisesti. Miksi suojasta on tullut vaara?

Suomen tieliikennelaki (Luku 1; 44§) edellyttää jalankulkijan käyttämään tien ylitykseen suojatietä, jos sellainen on. Ihmisen tuntien, hän menee tien ylitse juuri siltä kohtaa kuin hänelle on tilanteeseen sopivinta, etenkin nauttineessa tilassa. Lisäksi jalankulkijan on lain mukaan ylitettävä tie viivyttelemättä, mutta tavanomaisimmin jalankulkija laahustaa suojatien ylitse kuin tervaan juuttunut etana, paitsi silloin kun ylitys tapahtuu suojateiden ulkopuolella, silloin juostaan, kuin kyseessä olisi sadan metrin aidat. Suojatien valo-opastin on nykyisin turhan päiväinen kapine, sillä oli siinä ukon kuva vihreä tai punainen, niin etanavauhdilla edetään. Ja autoilijan sitten pitää aina väistää (TLL Luku 1; 32§). Eräs kollega koki tämän ja raskaasti sanktioituna eli ajoneuvoille oli vihreät valot ja punaiset jalankulkijoille, jotka marssivat laumana suojatien ylitse. Jalankulkijalauman mentyä alkoi autoilijoiden valot vaihtua ja hän lähti liikkeelle. Sattuipa perässä olemaan siviilimallin poliisiauto, joka näki koko tapahtuman. Autonkuljettajalle 340 euron sakko, mutta ensimmäistäkään jalankulkijaa ei sanktioitu. Herää kysymys, että milloin on auton vuoro kulkea? Juu ja sitten toi heijastin (TLL Luku 1; 42§), harvalla se vilahtaa, vaikka halpa henkivakuutus onkin.

Sama homma toimii pyöräilijöiden, mopoilijoiden, ym. suhteen. Autoilijan on heidät huomioitava (TLL Luku 1; 30§). Herra pyhä isä sentään. Koskeeko tämä myös viritettyjä mopoja ja mopoautoja?

Samoin toimivat nuo pyöräilijät eli jalkakäytävä on paras paikka ja suojatie paras tien ylittämiseen tai kilpapyöräilijöille ajorata ja mahdollisimman keskellä ajorataa. Polkupyörällä saa jalkakäytävällä alle 12-vuotias lapsi, kovasti nuo lapset nykyisin kasvavat, kun jalkakäytävällä pyöräilevän pituus lähentelee kahta metriä ja partaakin on urospuolisilla melko runsaasti. Kaksipyöräisten valojen kanssa on vähän niin ja näin vaikka (TLL Luku 1; 36§, mom. 2) niitä pitäisi olla, mutta yhtä harvinaisia ne ovat kuin jalankulkijan heijastimet. Itse sain konepellille pyöräilijän pari vuotta sitten. Ei valoa, ei heijastinta ja ajoi jalkakäytävää iltapimeällä . Osumakohta 1,6 m auton nokasta ja kantattu pelti taipui puoli senttiä eli vauhti oli hirmuinen ja tulipa hän vielä puskien takaa. Minä oli syyllinen sanoi virkavalta ja sain suullisen huomautuksen, sillä tulin varomattomasti pihaksi luettavalta alueelta julkiselle tielle, ynnä maksoin pyöräilijän ambulanssi- ja lääkekulut ynnä kivusta ja särystä.

Autoilijat eivät kunnioita suojatietä. Onko syynä, että kunnioitus kaikin puolin on mennyttä? Nuoruudessani edellytettiin tieliikenteessä, olit sitten liikkeellä miten tahansa, oli kuljettava erityistä varovaisuutta ja huolellisuutta noudattaen. Minun mielestäni (etenkin viikonloppuisin) alkoholi ei ole selitys, puolustus tai lieventävä asianhaara. Jos jalankulkija loikkii miten sattuu, niin onko siihen todellakin suhtauduttava kuin hirvieläimeen, järjettömään luontokappaleeseen. Jos joku tollo kävelee suojatietä punaisten palaessa, niin saan kai ajan eteenpäin hänestä piittaamatta, koska minun valot ovat vihreät. Onko ihme, jos tunnolliset autoilijat eivät enää pysähdy suojatien eteen. Minun nuoruudessa opetettiin, että suojatien viereen mennään vain tietä ylittääkseen. Nyt suojatien edessä puhutaan kännykkään, tekstaillaan, naamakirjaillaan, tms. ja autot pysähtyvät. Fiksummat tosin viittaavat jatkamaan matkaa. Toki on niitä, jotka eivät pysähdy, mutta itse ajan työkseni ja niitä olen nähnyt yllättävän vähän. Yleisin ilmiö on jalankulkija tai pyöräilijä, joka säännöistä piittaamatta kulkee kuten parhaaksi näkee. Lisäksi ovat nämä huvikseen jalankulkijan suojatien vihreän nappulan painajat. Moniko ns. suojatieonnettomuus on tapahtunut näköetäisyydellä suojatiehen ja tulkittu siten suojatieonnettomuudeksi?

Meistä ammattikuljettajistakin osa (valitettavasti) syyllistyy liikennerikkomuksiin ja poliisin toimesta sanktiot ovat kovemmat kuin siviiliautoilijoille. Miksi laki ei ole kaikille sama? Ei voida syyttää poliisin resurssien pienuutta liikenteen valvontaan, jos toisia rangaistaan ja toiset pääsevät kuin koira veräjästä. Yllä kuvatut yksittäiset tapaukset, joita on monta, on saanut aikaan sen, että ammattikuljettajista osa on pikkuhiljaa päättänyt ettei enää auta poliisia. Rattijuoppo saa vapaasti ajaa ja siitä emme ilmoita, ellei hän todella aiheuta vaaraa liikenteelle (siis lähinnä itselle tai kollegoille) ja kun esitätte katoamisilmoituksen, niin tiirailemme ainoastaan päiväkoti-ikäisiä ja sammunut saa maata puiston penkillä ihan rauhassa ja asteista viis.

Herrat poliisit, edellä luvattujen tilanteiden takia, älkää odottako, että palvelemme teitä. Tein itse ilmaista työtä noin seitsemän tuntia, kertoakseni kaiken rikoksesta. En tee sitä enää. Viimeinen niitti oli poliisi, joka esitti korttinsa ja vaati minua ottamaan ajoneuvoon enemmän matkustajia kuin rekisteriote sanoo. Poliisikortin esittänyt henkilö kertoi myös, että hän vastaa kuljetuksesta ja kumoaa mahdollisen sakkorangaistuksen. Vaati jopa minua vielä perustelemaan, että mihin lakipykälään moinen perustuu. Olin taas vittumainen, kun en ymmärtänyt ja kieltäydyin ottamasta ylikuormaa. Eikö poliisilta edellytetä hyvää ja nuhteetonta käyttäytymistä myös siviiliaikana? Tällaisiinko lain vartijoihin meidän pitäisi luottaa?