Älä aja päälle 2014

Taas on se aika vuodesta, jolloin kampanja alkaa ja kyltit tulevat teiden varsille. Ekaluokkalaisia ei liikenteessä koheltavan näe, vaan ylemmät luokat. Holtiton käyttäytyminen näkyy liikenteessä päivittäin ja useasti.

Moni autoilija ei osaa katsoa eteen, vaan tuijotetaan vain hieman konepellin yli. Nyt on ollut useita ketjukolareita ja tällaisen onnettomuuden syyt ovat yksinkertaiset eli liian lyhyt turvaväli ja katse edellä ajavan perävaloissa maksimissaan. Kun edellä ajavan jarruvalot syttyvät, on jo liian myöhäistä reagoida. Jalankulkijan, pyöräilijän, skeittarin, jne. havainnoiminen edellyttää silmäilyä eteenpäin ja ympärilleen. Joten leuka ylös autonratissa.

En tiedä, onko tietokoneet, älypuhelimet, tabletit, jne. syyllisiä siihen, että ihmiset eivät näe edes kauniina kesäyönä ilman pitkiä valoja. On hyvin tyypillistä, että pitkät valot ovat päällä myös katuvaloalueella. Tämä asia tarvitsisi myös pientä ryhtiliikettä.

Useasti pyöräilijä ei tunne itseään koskevia liikennesääntöjä ja vauhti (etenkin trikoopöksyillä) on valtava. Tulee heitä katsellessa mieleen Rutinoffin kuski, joka on sitä mieltä, että tämä on minun tie ja minä menen nyt tästä ja muut väistää. Asennetta olisi syytä muuttaa, sillä kaupunkialueella ovat rakennukset näkemisen esteenä ja vaikka pyöräilijä olisi väistämisvelvollinen on yhteentörmäys varma, jos vauhti on hurja. Mielestäni kaupunkialueella ei saisi pyöräillä kuin max. 10 km/h.

Pyöräparkkeja on perustettu paljon ja tuossa yhtenä iltana katselin tällaista parkkia, tolpalla ollessani. Pikainen tilastotieteellinen laskenta eli kolmekymmentä pyörää ja vain yksi täytti lain vaatimukset. Tämä tunnollinen pyöräilijä omasi kissansilmän, sivuheijastimet ja edessä oli sekä valkoinen heijastin että lamppu. Illat pimenee jouluun, kuten laulussa sanotaan. Teidän turva on se, että heijastimet ovat kunnossa ja hyvä ajovalo auttaa myös pyöräilijän havaitsemiseen, mutta myös näkemään tiestön vauriokohdan ja sitä väistämään.

Jalankulkijoiden ikuisuusongelma on seepraraidat ja opastimesta viis. Laki edellyttää antamaan jalankulkijalle esteettömän pääsyn tien yli, mutta tee aikomuksesi selville. Älä ryntää suojatielle, älä odota kaveria tai tekstaa suojatien edessä. Tällöin en tiedä oletko menossa vai et. Vaikka suojatie on jalankulkijalle etuoikeutettu, niin opastin merkitsee punaisella etuoikeuden menetystä.

Ja sitten ne heijastimet. Hyvin harvalla sellainen vilahtaa, vaikka heijastin on halvin henkivakuutus. Tähän nyt kunnollinen ryhdistäytyminen eli jälleen kerran siitä heijastinlevystä voi tehdä kuvion kuin kuvion, jopa juhlatamineisiin. Tähti tai puolikuu kengän kantaan auttaa jo paljon.

Ekaluokkalaiset osaa liikennesäännöt, mutta ylemmiltä luokilta ne ovat jo katoavaa kansanperinnettä. Moni aikuinen tolloilee liikenteessä ja sieltä kulkeutuvat nuorisolle. Älä ole huono esimerkki.

Turvallista koulu-, työ-, tms. matkaa kaikille

Älä aja päälle

Toivoo ekaluokkalaiset. Ei heistä tarvitse meitä varoittaa eikä tokaluokkalaistakaan. Heillä on tuoreessa muistissa ohjeet ja he vielä noudattavat liikennesääntöjä, pääsääntöisesti. Koulujen alkajaisiksi pitäisi pystyttää kilpiä, joissa muita tiellä liikkujia varoitetaan 3-9 luokkalaisista, polkupyöräilijöistä, mopoilijoista ja mopoautoilijoista, ynnä nuorista kuljettajista.

Itse koen pahimmaksi polkupyöräilijät iästä riippumatta. He ajavat miten sattuu, tyypillisemmin Troijan puuhevosina, jotka katsovat vain eteen päin ja vauhti on hirmuinen, savu perästä nousten ja lähes poikkeuksetta valoton sekä luonnollisesti päin punaisia valoja (kolme yötä sitten sain juuri ja juuri autoni pysähtymään ennen törmäystä). Miksi taloyhtiöiden autokatokset rakennetaan aivan tien viereen? Sitten luonnollisesti on kolmio, jolloin minun on väistettävä risteävää liikennettä, myös jalkakäytävällä tai yhdistettynä pyörätiehen. Auton nokka on jo pitkällä ennen kuin näen tulevan liikenteen ja taas joku kopsahtaa konepellille (viimeksi osumakohta oli 1,6 metriä nokasta). Luonnollisesti he ajavat jalkakäytäviä ja kun on nuo seepraraidat niin taas tarvitsee väistää pyöräilijää, vaikka jalkakäytävällä pyöräily on sallittu ainoastaan alle 12-vuotiaille. On kumma, että nykyään lapset kasvavat niin kovin, sillä tyypillinen alle 12-vuotias oli liki kaksimetrinen.

Eivät eka- ja tokaluokkalaiset juuri kävele päin punaisia liikennevaloja, mutta sitä suuremmilla se on jo tavallista ja heiltä he oppivat tuon "hyvän tavan". Sanoisin jopa, että poikkeus vahvistaa säännön. Isku konepeltiin, jos et anna tietä, heidän ylittäessään seepraraidat punaisilla.

Lisäksi huolettaa lasten ja nuorten tapa istua jalkakäytävän tms. reunalla. Jos kääntyessä on näkyvyyseste, kuten rakennus, on heidän jalat vaarassa. Mistä tällainen tapa on tullut?

Mihin on kadonnut tieliikennelaista kohta, "erityistä varovaisuutta noudattaen"?

Vanhan laulun tavoin sanoisin: "Ilta pimenee, tulen liekkimme, tietä valaisee". On rengas, nopeus, puhallus, jne. ratsiaa. Herrat poliisit, pitäkää valoratsia. Ottakaa avuksenne tiepalvelumiehet, jotka voivat kertoa lamppujen vaihdosta ja pientä korvausta vastaan he vaihtaisivat lamppuja. On mopoja mopoautoja ja autoja, joissa puolet lampuista ovat pimenneet. Ratsakkaa polkupyörien valot, vaatiihan sitä jo tieliikennelaki ajettaessa tieliikennelain 36 §:n 2 momentin mukaisissa olosuhteissa tulee polkupyörässä olla eteenpäin valkoista tai vaaleankeltaista valoa näyttävä valaisin. En todellakaan halua enää yhtään konepellilleni tai läheltä piti tilanteita.

Hyvät ihmiset, heijastin on halpa henkivakuutus. Jos kaupan valikoima ei miellytä, niin nykyisin on itseliimaantuvaa heijastinlevyä, joista voi itse vääntää sopivan kuvan. Esimerkkinä kerron yhden, pojan takissa oli suosikkibändin logo tehty heijastinlevyä apuna käyttäen.

Kysyisin myös, että mikä vaivaa nykyisiä ajoneuvojen valmistajia? Lamppujen vaihto edellyttää usein puolen ajoneuvon purkamista ja erikoistyökaluja. Ja jos puoli autoa purkaa, menee takuu. Elämme pohjolassa, jossa on pimeää suurimman osan vuotta, täten valot ovat tarpeen näkyvyyden ja turvallisuuden vuoksi, siksi polttimoiden vaihdon tulisi olla yksinkertaista ja helppoa. Haaste teille hyvät ajoneuvojen valmistajat. Uskallatteko ottaa haasteen vastaan?