Pelkokerroin liikenteessä

No nyt on selvitetty tämäkin ja selvittäjinä ovat olleet SS ja VTT sekä Liikenneturva. Erityisesti pelokokerrointa nostavat ja ärsytyskynnystä nostavat perässäroikkujat. Siis ne kuljettajat, jotka mielestäni ovat liian lähellä MINUA ja eivät uskalla lähteä ohitse.

MINÄ olen täydellinen kuljettaja ja en tee virheitä, tunnen tieliikennelain kuin omat taskuni. Näkispä vaan. Omia virheitä on vaikea huomata ja ne ovat aina inhimillisiä. ”Huomioni kiinnittyi edellä ajaneeseen ja siksi en havainnut jalankulkijaa.”. Kuulostaako tutulta.

MINÄ olen aina rauhallinen, enkä suutu, jos toisen ajotapa on erilainen. Ja paskan marjat eli yli puolet autoilijoista polttaa päreensä toisen törttöilyistä. ”Kun toi tolvana ei saa ajettua nopeusrajotteen mukaan, niin ohitse tuollaisesta pitää päästä.”.

Luonnollisesti rattijuoppoja pelätään eniten. Toiselle sijalle nousevat hurjastelijat, jotka pääsääntöisesti aiheuttavat vain oman kuolemansa. Isot eläimet pelottavat, mutta harvoin niissä loukkaantuu ja kuolee muuta kuin peltiä.

Liian lähellä ajavat ovat sijalla neljä. Nyt livautetaan muille sijoille eli vastaantulevat sekä linja- ja kuorma-autot. Tässä kohtaa ei konsultoitu ja artikkelista puuttuu yksi oleellinen ja se on avaruudellinen hahmottamisen kyky, joka näkyy päivittäin liikenteessä.

Puolisoni totesi loistavasti: ”Ajoneuvon vaatima tila tieliikenteessä on kääntäen verrannollinen ajoneuvon kokoon.”. Itse huomaan tuon avaruudellisen hahmottamisen ongelmat päivittäin. Kun ajan töihin tai kotiin, niin tiellä on kaiteet. Ajoneuvojen seilaaminen kaistalla muistuttaa humalaisen kuskin ajoa. Kun vastaantuleevaa liikennettä ei ole, niin ajoneuvo on mahdollisimman kaukana kaiteesta (käytännössä keskiviivan toisella puolen) ja kun vastaan tulee toinen ajoneuvo, niin siirrytään hieman lähemmäs kaiteita ja nopeus laskee 15-30 km/h.

Henkilölle, jolla on heikko avaruudellinen hahmottamiskyky on kauhistus lähellä ajava ja varsinkin kun peileistä se on liian lähellä (tästä kirjoitin aiemmin otsikolla Pyhimys vai paholainen ratin takana). Nykyisin kun ovat käytössä nämä laajakulmapeilit ja niistä puuttuu stanssaus, joka oli niiden käyttöön tullessa eli kohde voi olla lähempänä kuin todellisuus, peilien ominaisuuksien vuoksi.

Itseäni ärsyyttää suunnattomasti nämä, jotka lyövät liinat kiinni aina kun kameratolppa siintää horisontissa ja tolpan ohitettua painetaan kaasupoljin konehuoneen puolelle. Monesti on joutunut tekemään paniikkijarrutuksen tolpalle jarruttajan vuoksi.

Toinen mikä minua ärsyttää on se, että nopeuden saavuttamiseen tarvitaan vähintään pari kilometriä. En tiedä, onko tässä kyse ekologiasta ja muusta vihreästä hömpötyksestä, mutta harmittaa moinen.

Kolmas harmini aihe on uinuvat kuljettajat, jotka punaisissa liikennevaloissa tekevät, mitä tekevät ja kun valot vaihtuvat, niin he ovat todellisia myöhäisheränneitä. Täten liikennevaloista pääsee vain auto tai pari.

Neljäs, joka minua ärsyttää suunnattomasti on sokeat kuljettajat, jotka ajavat katuvaloaluulla pitkät päällä ja luvattoman usein monella on päällä myös etu- ja takasumuvalot. Jos vilautan pitkät, että sammuta nyt edes vähän, niin vastauksena on morsetus pitkillä valoilla tai sekalainen kokoelma käsimerkkejä. Voi kun omassa autossa ja työautossa olisi muinaiset Hellan Jumbo Xenon valot, niin voisi oikeasti näyttää, miltä minusta tuntuu. Toki tutkimuksen mukaan monelle häikäistyminen on pelottava asia.

Viides ärsyttävä tekijä liittyy myös valoihin eli nämä nykyaikaiset päivävalot. Hienoa oli sumussa ajella ja yht'äkkiä näkyi toisen ajoneuvon heijastinpinnat. Monikaan autoilija ei tänäpäivänä tunne ajoneuvonsa ominaisuuksia. Käyttöopas löytyy jokaisesta ajoneuvosta, mutta en tiedä, kenelle ne on laadittu ja oman työautoni ohjekirjasta en ymmärtänyt tuon taivaallista, kun piti takapolttimo vaihtaa. Onneksi on olemassa autofriikkien sivut ja sieltä löytyi helppo ohje vaihtamiseen. Luvattoman on pimeänä monessa ajoneuvossa valot ja vaihtaminen taitaa olla liian vaikeaa tai sitten ei asia kiinnosta lainkaan. MINÄ ajan vain valaistulla alueella. Jihuu.

Kuudes, minua ärsyttävä tekijä on se, että ei lueta liikennemerkkejä. Tosin olen ajatellut, että nämä kuljettajat ovat niitä, joista aikanaan Rutinoffin kuski kirjoitti eli itse Rutinoffin kuskista, jolle tämä tie oli MINUN tieni ja muut noudattavat MINUN sääntöjä.

Ihmisiä ärsyttää ikäkuljettajat ja monen mielestä ikäihmisiltä pitäisi ottaa kortti pois. No, kaikkihan sen tietävät, että ajoneuvoa ei kortilla ajeta. Säännöllisesti on uutisia tyypeistä jotka ovat narahtaneet korttitta ajosta ja usein kuljettaja on nuori. Liekö ajokortin hinta liian kallis vai onko muut syyt siinä, että korttia ei ole herunut.

Kuorma-autot pelottavat monia ja kuten kuulin huomautuksen, niin rahtivaunu oli liian lähellä. Kerroin, että kyllä tuo on ihan omalla kaistallaan, mutta pelotti se kansalaista. Kuorma-autoihin kohdistuneet liikenneonnettomuudet ovat pääsääntöisesti itsemurhia.

Mopoautot ärsyttävät myös, sillä niiden nopeus ei saa olla kuin 45 km/h. Hitaasti kulkevat, ainakin osa. Itse olen havainnut usein, että mopoauto ohittaa ja alueella on nopeusrajoutuksena 50-80 km/h. No mopoja on viritelty kautta aikojen, joten miksi sitten ei mopoautoja. Itseäni hieman pelottaa moinen muovikupla ja jos siihen törmää, niin paljonko on matkustajia peräkontissa. Liikennesäännöt ovat hukassa myös monella mopoauton kuljettajalla. Kaksipyöräisellä saa ajaa, mutta mopoautoa koskevat samat säännöt kuin autoakin, joten sieltä mennään mistä aita on matalin.

Saako kortin liian helposti? Luonnollisesti itse pelkään itämaan ihmeitä ja fillaristeja, joilla ei ole lamppua, ei heijastinta ja vauhti valtava. Takavuosina fillaristi törmäsi ajoneuvooni ja kantattu pelti taipui sentin verran, joten vauhti oli melkoinen ja minä autoilijana jouduin maksamaan hänen sairauskulunsa ja tätä pidin epäoikeudenmukaisena, mutta se on jo toinen juttu.

Seniorit liikenteessä

Aamun aviisissa oli kirjoitus otsikolla: "Laajennettu lääkärintarkastus paljastaa sairaat ikäkuljettajat.". Otin hieman kierroksia lukiessani tuon kirjoituksen, sillä moni seniorikuljettaja on tunnon tarkka. Lisäksi terveystarkastuksista on poistunut näkökyvyn tarkastaminen siviiliautoilijoilta, mutta ammattikuljettajilla ne yhä ovat. Ilmeisesti mm. ikänäkö ei vaivaa kuin ammatikseen autoilevia.

Ikääntyminen kohtelee meitä eritavoin ja se on yksilöllistä. Toisille esimerkiksi hämärässä ajo muodostuu ongelmaksi ja toisille kirkas päivänpaiste. Muistisairaudet artikkelissa muistettiin ottaa esille, mutta esimerkiksi Alzheimerin tautiin sairastutaan myös työikäisenä ja ensioireet tulevat jo noin neljäkymmentävuotiaana.

Sairas voi olla jo nuorena. Viherpunasokeus on jo vauvasta alkaen. Väsymys vaivaa kaiken ikäisiä, samoin kuin mielenterveyden häiriöt. Sydän- ja verisuonisairaudet ovat yleisiä iästä riippumatta. Tiesitkö, että kakkostyypin diabetesta sairastavat ovat jo kymmenvuotiaita ja tietämättään. Monia sairauksia sairastetaan tietämättä, sillä ne eivät aiheuta oireita. Voit sairastaa korkeaa verenpainetautia tai sokeritautia vuosia ilman, että sinulla ei klassisia taudin oireita ole.

Artikkelissa otettiin esille erilaisia rajoittavia sairauksia ja ensimmäisenä mainittiin kipu tai jäykkyys. Tässä kohtaa otettiin esille ilmeisesti vain niska- hartiaseudun vaivat. Kipu, missä tahansa, vaikuttaa ajokykyyn. Se on yksi hailea onko se jalassa (artikkelin mukaan jalan siirto kaasulle tai jarrulle ja kytkimen painaminen), käsissä (artikkelin mukaan ratin kääntäminen, myös heikkous sen mukaan), selkäkipu. Kun kivusta tulee hallitseva, niin se vaikeuttaa kaikkia toimintoja ja kipu ei katso ikää. Luvattoman usein nuori kipuilija jää ilman hoitoa.

Toimittaja Kari Pitkänen teki yhden yleistyksen, joka ei minua ilahduttanut. Hän mainitsi: "Tiesitkö, että 60-64-vuotiaiden ikäryhmästä löytyy lähes 80 000 psyykelääkkeiden käyttäjää?". Monelle pieni annos psyykelääkettä on kipulääkitys tai sen tehostaja. Tätä hän ei tiennyt, että kroonisen kivunhoitoon tämä on yleistä ja psyykkiseen vaikutukseen käytetyillä annoksilla ei ole merkitystä, iästä riippumatta.

Jossain oli maininta seniori kuskeista, että ajokyky on heikentynyt, ettet arvaa enää lähettää lapsiasi mummon tai vaarin kyydissä. Onko arviosi tässä kohtaa oikea? Oletko jo itse pelännyt?

Järkyttynyt mielentila näkyy useasti otsikoissa: "Suoralla tieosuudella henkilöauto on ajautunut vastaantulevien kaistalle ja törmännyt "rekkaan". Henkilöautoa kuljettanut nuori/nuorehko mies menehtyi välittömästi. Autossa ei ollut muita matkustajia. "Rekan" kuljettaja ei loukkaantunut.". Ei ole testiä, jolla nämä saadaan pois tieliikenteestä.

Artikkeli oli siinä hyvä, että se kertoi kansalle lainmuutoksesta. Kunnossa kaiken ikää ei todellakaan tarkoita sitä, että pystyisimme kaiken ikää toimimaan tai vaihtoehtoisesti toimimme koko iän. Artikkelissa viitattiin myös siihen, että muistiongelmat aiheuttavat liikennemerkkien välittämien viestien perille menoa. Onkohan näin? Vähän aikaa sitten nuori poika mopoautollaan tuli minua vastaan, yksisuuntaisella kadulla ja vastakarvaan. Käsi- ja äänimerkit olivat omaa luokkaansa ja minä olin väärässä hänen mukaansa. Moni nuori ei tunne liikennemerkkejä.

Ajokortti on monelle itsestään selvyys ja sen menettäminen on katastrofi. Moniko pystyy sairauden kohdatessa myöntämään, että ajokyky on mennyt? Se ei katso ikää, kansalaisuutta, tms. Mutta onko se seniori ratissa noin paha, jos kunto riittää tai vajaakuntoinen ajoa auttavien välineiden avulla?