Oikeus voitti

Minulle oli miellyttävä uutinen, että Päivi Räsästä vastaan nostetut syytteet kaatuivat käräjäoikeudessa. Koko oikeusprosessi on mielestäni ollut täysi farssi ja ajojahti. Miksi uskova ei voi siteerata raamattua ja sen tekstejä. Muutoinkin tuo HLBTIQ-tityy on mennyt liian pitkälle. Sitä hierotaan päin pläsiä joka tuutista kuten monikultturisuuttakin.

Varmaa on, että valtakunnansyyttäjä (se pääpirus tässä casessa) ja syyttäjät jutussa tulevat hakemaan valituslupaa hovioikeuteen. Sitähän tämä HLBTIQ-järjestö Seta on jo vaatinut. Syyttäjien mielestä raamatun siteeraukset olivat kiihottamista kansanryhmää vastaan. Näytelmä ei siten ole vielä loppuun käsitelty.

Oikeuden karmea päätös III

Viikon aikana on tullut useita asioita eteen, mutta olin kuntoutusjaksolla ja kannettavani, jota ei todellakaan voi syyttää nopeudesta, levisi täydellisesti eli ei enää käynnistynyt. Neljä vuorokautta ilman aiheutti niin vakavan tilan psyykkisesti, että luin huolellisesti jokaisen artikkelin seiska lehdestä. Nyt tilanne on normalisoitunut eli olen kotona. Tämä välihuomautuksena, mutta asiaan.

En ole ollenkaan tyytyväinen oikeusistuinten päätöksiin ja todellakin pöyristyin tuosta Turun hovioikeuden päätöksestä, että 10 vuotiaan lapseen yhtynyt turvapaikanhakijaa ei tuomittu törkeästä raiskauksesta vaan ainoastaan törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ei ollut kuulemma näyttöä siitä, että 10 vuotias lapsi ei ollut riittävän selvästi sanonut ei. Tuossa iässä pyritään miellyttämään aikuisia ja on opittu se, että aikuisen sanaa on totta ja sitä on toteltava.

Hovissa ei myöskään mennyt läpi, että lapsi olisi ollut avuttomassa tilanteessa. Sen mukaan avuttomuutta on vain vamma, sairaus tai päihtyminen. Täten törkeän raiskauksen kohde on ainoastaan aikuinen, mutta ei lapsi, joka ei edes ymmärrä mitä oikeasti on tapahtumassa ja saattaa lukkiutua täysin. Kun otetaan vielä huomioon, että tekijä oli turvapaikanhakija, niin miten oli Suomen kielen taito. Kerrotaan, että tutustuminen oli netissä ja viestit seksuaalisävytteisiä. A) Onko turvapaikanhakija ollut täällä lorvimassa niin kauan, että pystyi kommunikoimaan Suomen kielellä vai B) oliko tekijällä jokin avustaja, joka kirjoitti viestit Suomen kielellä, C) tapaamisessa käytetty kieli eli ymmärsikö lapsi edes sitä, mitä vaadittiin, D) oliko yhtyminen edes suojattu (tämä kohta on todella tähdellinen) ja jos ei, niin silloin teko voi muuttua tappavaksi (onhan näillä hakijoilla tauteja joka lähtöön).

Itse ihmettelen, että lapsien kohdalla puhutaan aina hyväksikäytöstä. Jos joku hyväksikäyttää, niin eikö se ole samalla raiskaus? Näyttää siltä, että lainsäädännössämme on pippelin kokoinen reikä, jos näin ei ole. Nyt oikeuden päätöksiä, tästä tapauksesta lukiessa, on minulle tullut mieleen, että vain aikuinen raiskataan ja silloinkin sitä pyritään vähättelemään.

Päättäjämme ovat jälleen kerran ottamassa mallia Ruotsista, jossa yli 90 % raiskauksista on maahanmuuttajien tekemiä ja näistä tilastoista puuttuu perheen sisäinen raiskaaminen. Onhan meilläkin jo käyty yksi oikeudenkäynti, jossa maahanmuuttaja käytti hyväkseen (=raiskasi) omaa tytärtään, joka vasta aikuisena pystyi sen kertomaan. Maahanmuuttajille kun ei nainen ole mitään ja niitä saa käyttää omien tarpeiden mukaan.

Toinen pöyristyttävä tapaus oli tämä Kokkolan hoitaja, joka sai vain ehdollista, kun oli vaihtanut saattohoidossa olleen lapsen morfiinit veteen ja allergialääkkeisiin  ja vetänyt itse nämä lapselle tarkoitetut lääkkeet. Hei haloo, ehdollista siitä, että hoitaja tarkoituksella rääkkäsi kuolevaa lasta ja tahallaan aiheutti kipua ja kärsimystä lapselle, joka ei pystynyt puolustautumaan. Tässä tapauksessa ehdollista puolusteltiin ensikertalaisuudella ja hoitoon hakeutumisella. Ei mene läpi minulle. Insuliini murhaaja Katariina sai elinkautisen, sillä oli antanut potilaan lääkitykseen kuulumattomia lääkkeitä. Eikö vesi ja allergialääkkeet ole ihan sama juttu?

Oikeuden karmea päätös

Olin hyvin hämmästynyt, sillä tämä teksti löytyi yllättäen luonnoksista, jota en itse ole millään muotoa käsitellyt enää julkaisun jälkeen. Hakujen mukaan ei tekstiä löytynyt blogiarkistostakaan. No, onneksi otan näistä kopiot itselleni.

Palautan tämän tänne, sillä eilen huomasin uutisen, jonka ansiosta otsikko saa jatko-osan, joten olisi outoa, että alkuperäistä ei olisi ollut löydettävissä.



Luin tyrmistyneenä Pirkanmaan käräjäoikeuden päätöstä, jossa turvapaikanhakija tutustui somessa 10-vuotiaaseen tyttöön, jonka kanssa oli toistuvasti sukupuoliyhteydessä. Tuomio tuli ainoastaan törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta oikeus kumosi raiskauksen, sillä se katsoi, ettei sukupuoliyhteys ollut tapahtunut vastoin lapsen tahtoa. Hei haloo!

Aloitetaan 10-vuotiaista, joiden kehitys on vielä pahasti kesken, niin ruumiillisesti kuin henkisestikin. Esimurrosikä tytöillä on keskimäärin 9-12 vuotiaana, elämän kulkiessa enemmän lapsen, välillä nuoren kengissä. Päätöksissä pohja on tunnepitoinen ja minäkuva on vielä hakusessa ja hyväksymisen tunne on tärkeä. Olenko riittävän hyvä, osaava, jne. Monet hyväksikäyttötapaukset pohjautuvat juuri tähän hyväksytyksi tulemiseen ja sen vuoksi lapsi on helposti houkuteltavissa.

Käräjäoikeus on täten päättänyt, että 10-vuotias lapsi on kykenevä päättämään omasta seksuaalisuudestaan. Kun kerran käräjäoikeus on tuota mieltä, niin herää kysymys lapsen rikosoikeudellisen ikärajan laskemisesta. On hyvin tavallista, että lapsella on jo pitkäkin rikoskierre, ennen kuin hän on rikosoikeudellisessa vastuussa. Kun lapsi lataa suustaan: "Et sää voi tehdä mulle mitään, kun mää oon alle 15." Tämä todistaa sen, että lapsi on hyvin tietoinen tekonsa oikeudenmukaisuudesta ja tietää pääsevänsä kuin koira veräjästä.

Somessa äimistellään lapsukaisen pahoinpitelyä Hensingin Kampissa. 13-vuotias pahoinpiteli ikäisensä ja toinen kuvasi sen ja latasi YouTubeen. Kukaan ei tehnyt uhrin eteen mitään, vaan kannusti pahoinpitelijää. Uhrin äiti teki tapahtuneesta rikosilmoituksen ja mitä tekee poliisi, ohjaa tapauksen moniammatillisen ryhmän käsiteltäväksi ja tulos on yleensä päänsilitys ja kehoitus olla enää tekemättä moista.

Suora lainaus: "Aika tyypillinen tilanne viikonlopulta, missä nuoria on koolla." Jos tämä on poliisille arkipäivää, niin eikö silloin olisi juridisen vastuun ikäraja hilattava alas. Vaikka 13-vuotias voi näyttää aikaihmiseltä, niin polla on vielä lapsen tasolla ja usein teot sen mukaisia, mutta jos teko täyttää rikoksen tunnusmerkistön, niin lapsen ja nuoren on vastattava teoistaan myös juridisella tasolla eikä vain korvausvelvollisena.

Työ- ja opiskelurauha

Nyt on ollut erilaisissa medioissa paljon puhetta ja pulinaa helsinkiläisen opettajan toimista ja sitä seuranneista potkuista. Oppilaan ojentaminen on tänä päivänä törkeäksi luokiteltava rikos. Myös Sylvään koulun rehtori sai huomautuksen apulaisoikeuskanslerilta kun oppilaiden tupakointiin puuttui. Erään koulun opettaja määräsi oppilaat siivoamaan sotkunsa, ikkuna rikkoutui ja siivonnut oppilas sai vammoja. Opettaja sanktioitiin.

Jokainen nuori kapinoi ja se kuuluu kehitykseen. Tunteet käyvät kuumina ja ärsytyskynnys on matala. Tähän on syynä vain kehittymätön aivokuori ja etenkin otsalohkon alueelta, joka säätelee käyttäytymistä. Sen kehittyminen saavuttaa päätepisteensä noin 26-vuotiaana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei henkilö polta päreitään enää koskaan. Toiset ihmiset tosin hiiltyvät hitaammin kuin toiset. On jo ammoin ollut ihmisiä, joita sanotaan äkkipikaisiksi ja joiden pinna palaa alta aikayksikön ynnä käyttäytyminen sen mukaista. Samoin on ihmisiä, joilla on lehmän hermot, mutta kyllä lehmäkin potkaisee, jos liian kovakouraisesti käsitellään.

Oppilaalla perusopetuksessa on vain yksi velvollisuus ja se on velvollisuus osallistua opetukseen. Perusopetuslaissa on selkeä pykälä rangaistuksista, mutta kuten tunnettua harva tuntee itseään koskevia lakeja. Liekö syynä lakikieli?

Kuitenkin tuo rangaistuspykälä on hyvin selkeä eli 36 §

Kurinpito

Oppilas, joka häiritsee opetusta tai muuten rikkoo koulun järjestystä taikka menettelee vilpillisesti, voidaan määrätä jälki-istuntoon enintään kahdeksi tunniksi tai hänelle voidaan antaa kirjallinen varoitus. Jos rikkomus on vakava tai jos oppilas jatkaa edellä tarkoitettua epäasiallista käyttäytymistä jälki-istunnon tai kirjallisen varoituksen saatuaan, oppilas voidaan erottaa enintään kolmeksi kuukaudeksi. Kirjallinen varoitus ja määräaikainen erottaminen ovat kurinpitorangaistuksia.

Opetusta häiritsevä oppilas voidaan määrätä poistumaan jäljellä olevan oppitunnin ajaksi luokkahuoneesta tai muusta tilasta, jossa opetusta annetaan, taikka koulun järjestämästä tilaisuudesta.

Oppilaan osallistuminen opetukseen voidaan evätä enintään jäljellä olevan työpäivän ajaksi, jos on olemassa vaara, että toisen oppilaan taikka koulussa tai muussa opetustilassa työskentelevän henkilön turvallisuus kärsii oppilaan väkivaltaisen tai uhkaavan käyttäytymisen vuoksi taikka opetus tai siihen liittyvä toiminta vaikeutuu kohtuuttomasti oppilaan häiritsevän käyttäytymisen vuoksi.

Kotitehtävänsä laiminlyönyt oppilas voidaan määrätä työpäivän päätyttyä enintään tunniksi kerrallaan valvonnan alaisena suorittamaan tehtäviään.

Tämä tapaus saa minut muistelemaan omaa perusopetusta. Nyt niitä katson aikuisen silmin ja muistoja on paljon. On hyviä ja huonoja. Kuten perusopetuslain 29§ ” Opetuksen järjestäjän tulee laatia opetussuunnitelman yhteydessä suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä sekä toimeenpanna suunnitelma ja valvoa sen noudattamista ja toteutumista.”.

Lämmöllä muistan kansalaiskoulun opettajia, jotka puuttuivat kiusaamiseeni tehokkaasti ja opetus oli osaavaa. Kun heille esitti kysymyksen, niin sai vastauksen. Kansalaiskoulun äidinkielen opettaja oli tiukka ja vaativa, mutta häntä saan kiittää monesta. Toki näistä yksi opettaja oli sovinisti sika ja usein mietin, mitä minusta olisi tullut, ilman hänen toimiaan. Hän oli ammatinvalinnan opettaja ja jo siihen maailmanaikaan oli yhteishaku olemassa. Hakulomakkeeseen kirjasin ammattikouluja ja opetuslinjoja. Opettaja toi eteeni uuden lomakkeen ja kertoi edellisen sisältävän virheen. Viidennellä kerralla oivalsin tuon virheen ja tajusin, että niin kauan kuin hakulomakkeessa on yksikin miesten ammatti, tulen saamaan tuon lomakkeen ikuisesti korjattavaksi. Tässä kohtaa täytyy antaa täysi kiitos isälleni, joka ymmärsi pettymykseni ja ohjasi minua.

Ikäviä kokemuksia on myös kansakoulusta. Erityisen raskaana koin kansakoulun toisen luokan opettajan (muutoin aivan ihana opettaja) sanat syksyllä, jossa hän lupasi opettaa meitä koko kansakouluajan. Hän kuitenkin petti meidät ja jäi eläkkeelle kevätlukukauden päätyttyä. Toinen ikävä kokemukseni liittyy kansakouluun ja opettajaan, joka tuli meille kolmannella luokalla. Kansakoulussa neljännellä luokalla oli mahdollisuus siirtyä oppikouluun ja jatkaa lukio-opetuksena. Keskiarvoni olisi hyvin riittänyt tähän, mutta hän esti sen sanomalla: ”Koska et kuulu luterilaiseen seurakuntaan, en omalla ajalla lähde X:n maistraatista sinulle todistusta hakemaan.”. Ainoa hyvä puoli tästä oli se, että kiusaajani katosivat. Hän ei myöskään puuttunut kiusaamiseeni ja sain jopa jälki-istuntoa. Tähän oli syynä se, että luokassa oli postilaatikko, johon voi jättää kirjeen kaverille, mutta yksi ryhtyi nimissäni kirjoittamaan häirikköviestejä toisille ja ne katsottiin minun syyksi. Ikävä kyllä, kukaan ei katsonut käsialaa, joka minulla oli erilainen ja ystävilleni halusin kirjeen kirjoittaa oikealla mustekynällä ja kaunokirjoituksella, en kuivamustekynää ja tikkukirjaimia käyttäen.

No, kansa- ja kansalaiskoulu ajettiin alas ja kansalaiskoulusta jouduimme menemään viereiseen vanhaan oppikouluun, josta oli tullut peruskoulu. Vanhasta kansalaiskoulusta tuli lukio ja tämä vanhan oppikoulun rehtori, joka oli opettanut lukioluokkia, himoitsi lukion rehtorin paikkaa, mutta ei sitä saanut, sillä hänen eläkkeelle jäämiseen oli vain kaksi vuotta. Pettymyksensä hän kosti meille kansalaiskoululaisille. Oppitilamme sijaitsi kellarikerroksessa ja seuraavan kerroksen käyttöön oli neljä syytä eli välitunnille, ruokalaan, kouluun saapuminen ja poistuminen, joka oli suoritettava viivyttelemättä. Ylempiin kerroksiin ei saanut saapua ja jälki-istuntoa kaksi tuntia, jollei ollut esittää lukujärjestyksestä, että oppitunti järjestettiin ylemmän kerroksen luokassa. Jälkikäteen tuon rehtorin toimia muistellessa tulee mieleen muitakin juttua, mutta se siitä.

Helsingin opetustoimen antama viesti on selvä, oppilaalla on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia.. Nyt vain herää yksi kysymys, tuleeko sama ilmiö opetustoimeen kuin sairaanhoitoon eli vaihdetaan ammattia. Opettajien liitto on tietoinen, että jo ala-asteikäiset lyövät ja potkivat opettajia. Koska ei ole sanktioita lapsille, opettajat kantavat vammat hiljaisuudessa. Puhun nyt tuhansien hoitajien suulla. Me kannamme vammoja ja arpia nahassamme ja sielussamme. Kukaan ei hoitanut vammojamme ja korvauksia ei tullut tai jos niitä saatiin, niin ne rajoittuivat minimaalisiksi. Potilas ei ole syyllinen vaan meidän olisi tullut ymmärtää potilaan sairautta ja sen aiheuttamaa käyttäytymistä. Nytkö pitäisi ymmärtää kehittymätöntä lasta, joka ei kykene hallitsemaan käyttäytymistään.

Itse kannan potilaan aiheuttaman pahoinpitelyn vammaa ikuisesti. Itse jouduin maksamaan lääkkeet, uudet silmälasit, jonka vahvuutta jouduttiin nostamaan, sillä iskun seurauksena näkökyky laski dio-opterin verran ja piilolinssien käyttö loppui, sillä iskun seurauksena silmäni on kuivempi ja ulkonevampi. Ei tutkittu, ei hoidettu ja minä en ymmärtänyt potilasta. Ja näitä ei katsota edes työtapaturmiksi.

Nyt valmistellaan muutosta perusopetuslakiin. Toivon, että lain laatijat käyttävät maalaisjärkeä. Heille esitän kysymyksen: Saako toista lyödä, potkia, sylkeä, tukistaa, uhata, ampua ja puukottaa iästä riippumatta?