Paha kristinusko

Tuossa jokin aika sitten kerrottiin lapsesta, joka sai korvaukset siitä, että joutui kristiuskon mukaiseen ohjelmaan osallistumaan. Taisi korvaus olla enemmän vanhempia lepyttelevä. Hiljattain uutisoinntiin koulusta, joka peruutti osallistumisensa barokkikonserttiin, jossa esitettiin messiasoratorio.

Miksi kristinuskosta on tullut paha? Suomi on kristitty maa ja barokkikonsertti on aikansa tuote ja silloin oli kristinuskolla vahva merkitys. Näyttäisi siltä, että mitään vanhaa ei saa esittää. Koululaitos on pitkälti kieltänyt koulujen juhlissa kristillisen ohjelman esittämisen. Joka armas kevät käydään keskustelu suvivirrestä.

Onko kristinuskoa vastutavat ateisteja vai muslimeita? Kumpikaan ei siedä kristinuskoa. Kyllä pitää voida lasten myös kuulla kristilliseen perinteeseen nojaavista asioista. Se sentään on valtauskotomme ja sakramentit elävät yhä tässä ajassa. Lapsi saa itse päättää myöhemmin mihin hän uskoo tai on uskomatta.

Kielletty joulujuhla

Näin loppuvuodesta on erilaisissa medialähteissä sota koulujen ja päiväkotien joulujuhlasta. Järjestääkö vai ei, siinä pulma. Joulu on kristikansan juhla, jota Suomessa on aloitettu viettämään herrasperheissä reilu kolmisensataa vuotta sitten ja myöhemmin se levisi myös torppiin. Loppupeleissä melko tuore ilmiö ja maailmallahan sitä on vietetty reilu viisisataa vuotta. Ihmiskunta on hieman vanhempi, joten vuotuisia juhlia on ollut useita ja ne liittyivät vuoden kiertoon. Nimiä näillä juhlilla on paljon. Käyttääkseni nyt vain Suomenkielisiä sanoja, niin tunnetaan joulun aika nimillä yön taittumisen juhla, valon alkamisen juhla, voittamattoman auringon juhla, jne. Hieman hämmästyttää mediassa käytetyt termit, sillä puhutaan joulujuhlasta ja kuusijuhlasta samana. Meillä ammoin kansakoulussa ei puhuttu joulujuhlasta vaan kuusijuhlasta, sillä uskonnollinen osio oli siellä minimaalinen. Tontut ja keijut olivat pääosassa.

Sota on myös siitä, ketkä joulujuhlaa vastustavat. Useimmiten heitetään kehään mamu-kortti ja kappas vaan äänekkäimpinä ovat ne jotka tavallisemminkin ovat. Yllättävää? Kansakoulussani oli oppilastoverini juutalainen, eikä hän mitenkään ihmeellisenä pitänyt koulumme kuusijuhlaa. Toisena vastustajana esiintyvät ns. ateistit, jotka eivät usko mihinkään. Muistammehan tuon suomalaisäidin, joka asuu Italiassa ja vaati krusifit poistettavaksi koulusta, jossa lapsensa kävivät. Eivät olleet sopivia hänen lapsilleen vai kävikö niin, että ne eivät olleet sopivia äidille. Perusteluissa on myös esiintynyt se, että lapsi pakotetaan esiintymään. Ei vaan minun kouluaikana ja tämä ei ole muistojen kultaamaa vaan totta. Muistan oivallisesti vuoden 1974 kuusijuhlan ja sen ohjelman. Voimistelutunnilla usein harjoiteltiin musiikin tahtiin ja näin tehtiin loppuvuodesta, jossa musiikkina oli Tonttuparaati (instrumentaali versio). Opettaja oli suunnitellut koreografian ja kysyi ketkä haluavat osallistua kuusijuhlassa tämän esittämään. Valituksi tulivat vain halukkaat, eivät ne joiden koreografiset  taidot olivat parhaita. Minua pyydettiin koulun näytelmään, mutta siihen minusta ei ollut ja sanoinkin luokkatoverilleni, että olet parempi, mene sinä ja tästä hän oli iloinen, sillä hän pääsi käyttämään omia taitojaan. Onko kaikkien oltava tulevia TV-tähtiä? Eikö ujo saa olla näytelmän kirjuri tai muu, jolla ei ole vuorosanoja ja paikka hieman syrjemmässä? Vai onko tässäkin käynyt niin, että äiti tai isä muistelee omia kokemuksiaan ja torjuu lapsen toiveen?

Onpa mediassa väläytetty myös aihe juhlapuku. Koulun, päiväkodin, esikoulun joulujuhlaan pitäisi pukeutua hienosti ja toisílle lapsille on ihana asia saada jotain uutta ja kaunista päälleen. Rahaa uuteen ja hienoon ei ole kaikilla ja tästä saadaan siten uusi häpeä lapsen (vai vanhemman) sieluun. Yhteinen askarteluhetki perustamineissa on täten turvallisempi vaihtoehto.

Herää kysymys, että milloin lapselle opetetaan käyttäytyminen erilaisissa juhlissa ja sen vaatima etiketti? Ovatko valtteja itsekkyys, röyhkeys, jne. ja heikkouden merkkejä toisen huomioon otto, ystävällisyys ja kohteliaisuus?

Kysyttäisiinkö lasten mielipidettä? Lippuäänestys; mitä koulun, eskarin, päiväkodin joulujuhlassa pitää olla. Pienemmille se on usein leikkiä, johon jo ammoin ovat pohjautuneet erilaiset näytelmät ja etenkin liikunta. Isommille lapsille se saattaa merkitä enemmän omien erikoistaitojen näyttämistä?

Vanhemmat tätä mediakeskustelua käyvät, joten miettikää tarkasti omia arvojanne ja traditioitanne. Mitä olette itse saaneet ja mitä haluaisitte jälkipolvelle siirtää. Itselläni on olohuoneen pöytä samanlainen kuin on äitini suvussa ollut jo toistasataa vuotta eli valkoinen liina, jonka päällä punainen kaitaliina ja sen päällä viisihaarainen kynttelikkö, valkoisin kynttilöin. Jo lapsuudessani, kuten olen kuullut myös vanhempieni ja isovanhempien tehneen eli sauna on aina ennen ateriointia. Suomalaiselle sauna merkitsee sisäistä ja ulkoista puhdistumista (ainakin ennen). Ehkä tämä tapa juontaa juurensa panteistiseen aikaan, mutta herkkupöytään käytiin vasta puhtaana. Mutta mikä onkaan mukavampaa, saunapuhdas ihminen, puhtaissa vaatteissa, puhdas liina pöydällä ja loistava kattaus aterialle ja sitten herkkujen kimppuun. Saat ihan itse valita luetko evankeliumin vai et. Kynttilät luovat lempeää valoaan ja kuusen pihkainen tuoksu (sama kuin juhannuksena ne koivut). Mahdollisesti vielä takkavalkea, ei haittaa sähkökatko. Nyt taisi mennä romantisoin puolelle, mutta hällä väliä.

Toivotan kaikelle kansalle hyviä, hienoja, kauniita kuusijuhlia. Yön pimeys taittuu kohta taasen valoon.

Eutanasia

Olinpa nettilehteä lukiessani pudota tuoliltani. Artikkelissa kristillisdemokraattien kansanedustaja Räsänen kommentoi jyrkin sanoin Vihreän puolueen esittämää mahdollisuutta eutanasiaan. Eutanasia tulee latinasta ja sen kantasana on eu-thanatos eli hyvä kuolema. Suomeksi, kuten muissakin kielissä,  se on nimetty armokuolemaksi tai -murhaksi. Miksi tuollainen sana on otettu käyttöön?

Hämmästelin myös sitä, että kansanedustaja Räsänen, joka on koulutukseltaan lääkäri, sanoo noin. No, tiedämme toki Hippokraten valan (sen voit lukea tästä http://www.laakariliitto.fi/etiikka/hippokrates.html), jonka lääkärit vannovat ja siinä he vannovat mm. elämän puolustamiseksi. Kansanedustaja Räsänen on kirjattujen tietojen mukaan myös toiminut sisätautilääkärinä ja he työssään kohtaavat monia sairauksia, joita ei voi parantaa. Kopio artikkelista: "Moderni lääketiede ei selitä eutanasian tarvetta, Räsänen toteaa.". En ole kansanedustaja Räsäsen kanssa lainkaan samaa mieltä modernista lääketieteestä. Yliopistollisen sairaalan esiapuun hiljattain joutunut vanha hoitaja totesi, että "Meno oli kuin 50-luvulla". Eli se modernista.

"Eutanasiapyynnöt eivät sikiä niistä tilanteista, joissa elämää pitkitettäisiin lääketieteellisin keinoin. Moderni lääketiede ei selitä eutanasian tarvetta. Jo nyt on mahdollista luopua aktiivisista hoidoista, mikäli ne eivät enää hyödytä potilasta tai potilas niistä kieltäytyy." Tämä on suora lainaus kansaedustaja Räsäsen blogista. Tässä kertomus elävästä elämästä ja tätä kansanedustaja Räsänen ei huomioi. Vanhus 99 v. sairastui ja joutui lasareettiin. Silloin ei tunnettu hoitotahtoa ja täten lähisukulaiset, jotka olivat lapsenlapsia, vaativat monimutkaisia tutkimuksia ja hoitoja, kertoen vanhuksen haluavan viettää satavuotisjuhlansa. Minä olin silloin ihan, ihan vihreä hoitaja ja vanhus kysyi, että mitä pahaa minä olen elämässäni tehnyt, että Jumalakin on minut tänne hyljännyt. Kansanedustaja Räsänen myös todennäköisesti tietää, kuinka paljon tulee valituksia aktiivisen hoidon laiminlyönnistä omaisilta.

Itse kiistän myös hänen kirjoituksensa tuossa edellisessä kappaleessa. "On mahdollista luopua aktiivisesta hoidosta, mikäli ne eivät enää hyödytä potilasta". Jos lääkäri joutuu päättämään, niin lääkäri yrittää mahdollisimman pitkään, etenkin vanhuspotilaiden kohdalla. Tämä siksi, että edellisessä kappaleessa kuvattu tapahtuu samoin eli omainen sanelee hoidon, koska kirjallista hoitotahtoa ei ole. Tiedän myös tämän, että osa omaisista kiistää hoitotahdon. On helppo väittää, että ihminen on ollut sekava tai muuten toistaitoinen ja siksi tällaisen laatinut. Lisäksi lääkäreille ja hoitajille on vaikea paikka, kun omainen käy päälle kuin yleinen syyttäjä. Läheisestä luopuminen on vaikeaa.

Tässä sinulle kansanedustaja Räsänen on viestini, hyväksytkö lääkärinä kumman mielipiteen. Omaan SOS-passin ja sen ensilehdelle on kirjattu ER/DNR, joka tarkoittaa Ei Resuskitoida/ do not resuscitate. En ole elämässäni nähnyt ketään, joka olisi elvytyksen jälkeen palannut täysille lampuille. En halua loppu elämääni viettää järjettömänä, enemmän tai vähemmän. Puolisoni tietää tämän, mutta on ilmoittanut taistelevansa loppuun asti, kumotakseen toiveeni, jos pienikin mahdollisuus on minun selviytyä. Hyväksytkö kumman mielipiteen, minun ilmoittajan vai puolisoni?

Onko ihminen niin ylivertainen, että hänen kuolemansa on katastrofi? Olemmeko niin irtautuneet elämästämme, ettemme ymmärrä, että jokainen elämä päättyy joskus? Mummoni sanoin, nämä kaksi sanontaa (sanon sen nyt kirjakielellä en murteella) :" Joka ei ole päässyt syntymästä, ei pääse kuolemastakaan ja Sijan tiedän missä synnyin, paikan missä elämäni elin, mutta en sitä sijaa jossa kuolema minut kaataa.".

Kritisoin myös vihreitä. He ehkä ovat tajunneet tuon käytännön ongelman lääketieteessä, mutta kukaan ei ole sille tehnyt mitään, joten käytännössä on vain tämä keskustelu: " Saako avustettuna kuolla vai ei?".  Vai ajattelevatko vihreät aatteensa mukaan, jossa käsitykset ovat ajoittain verrattain erinomaisia. Siispä eläinsuojelulain mukaan,  jos eläin on kuitenkin sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, eläin on lopetettava tai on huolehdittava siitä, että se lopetetaan (tässä tapauksessa siis eläin Homo sapiens) .

Mikä on tuo moderni lääketiede? Koko tietoisen ikäni olen kuullut, että ihminen on saanut diagnoosiksi "Vikaa korvien välissä" tai kuten muinainen lääkäri totesi jokaiseen vaivaa, oli sitten raskaana tai pää kainalossa, että "Sitä on liikkeellä". Tiedän monta, joita moderni lääketiede on hoitanut tuolla periaatteella ja tuottanut ihmiselle tarpeetonta kipua, tuskaa ja kärsimystä. Kunnes sitten joku valistunut on todennut, että vika saattaakin olla muualla kuin korvien välissä, ei siihen enää hoitoa ole. Tästä eivät median edustajat juuri kirjoita, sillä on myyntiä edustavaa kirjoittaa pelastustarinoita. Näistä tyypillisin ja toistuvin on äitienpäivän alla kirjoitettu keskostarina.

Sateenkaarihallitus

Nyt on viimein maahamme saatu sorvattua hallitus, Käteisen johdolla ja tehtiin myös uusi ennätys hallituksen kasaamisajassa. Uutta hallitusta on ehditty nimetä monella muotoa. On sixback, kuuden puolueen järjestelmä, mutta siinä bägissä vuotaa joka tölkki. Hyytelöhallitus, itselle tulee mieleen jälkiruokakakku nimeltä Charlotte Russe, jossa monikerroksista, usean väristä hyytelömassaa pitää koossa ohuet kääretorttuviipaleet. Sateenkaari on myös ihan toimiva nimi, sillä puolueiden värikartalla on sinistä, punaista ja vihreää.

Sanoisin, että taidamme saada lyhytaikaisimman hallituksen konsaan. Jo nyt hallituspuolueiden sisällä on suuria erimielisyyksiä. Äänestyksissä se nähdään, taitaa tulla useita ääniä termeille ei, poissa ja tyhjää.

Hallitusohjelma on yhtä sateenkaarta, mistä se alkaa ja minne päättyy, ei kenelläkään ole harmainta hajua. Näyttää vahvasti siltä, että köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Tulonsiirtojen ja säästöjen pääasiallisina maksajina ovat keskituloiset. Kuntien valtiontukea leikataan, joka luo paineita kunnallisverotuksen nousuun, vaikka hallitusohjelmassa ei tuloveroja koroteta. Ostovoima heikkenee ja uusi lama kurkistelee jo nurkan takana. Työntekijän palkkaaminen tulee yhä kalliimmaksi työnantajalle. Toimeentulotukea korotetaan satasella ja näin saadaan elintasopakolaiset viihtymään maassa.

Luonnollisesti polttoaineen hintoja korotetaan ja se näkyy tuotteiden hinnoissa heti, sillä kohonneet kustannukset on siirrettävä kuluttajan maksettavaksi tai edessä on kuljetusyritysten konkurssiaalto. Niitä taitaa kuitenkin tulla runsaasti, sillä itämaan ihmeet ajavat halvalla, kun palkka kuljettajalle on pieni ja veroja ei makseta. Taitaa olla vihreiden ajatus, kottikärrykuljetuksiinko sitä pitäisi siirtyä. Hevoskärryt ovat yksi vaihtoehto, mutta sekä hevonen että kuski tuottavat jätettä peräpäästään ja se ei vihreille sovi.

Alkoholin, tupakan ja makeisten hintaa nostetaan. Haittaverosta puhuvat. No, se tarkoittaa sitä, että Viron matkaajien laukut ovat entistä painavampia. Ruotsin ja Suomen välisillä laululaivoilla makeishyllyt tyhjenevät, yhdessä alkoholi- ja tupakkahyllyjen keralla. Tätä eivät nuo päättäjämme tajua, sillä hintojen korotuksella se vie näihin ostoihin käytetyt eurot muihin maihin.

EU:n konkurssikypsiin maihin ollaan valmiita syytämään uutta rahaa, mutta kotimaahan sitä ei liikene. Ja veronmaksajat kustantavat kaiken EU:n syydettävän rahamäärän. Ettekö muista 90-luvun alun pakkiriisiämme, meille ei kukaan tarjonnut tukea. Sen kriisin maksoimme me veronmaksajat ja tätä maksamme yhä erilaisien pankkien palvelumaksujen muodossa ja kuitenkin pankit tuottavat voittoa vuosi vuodelta yhä enemmän.

Uusia toimikuntia ja vastaavia perustetaan. Kuitenkin maamme julkinen hallinto on paisunut kuin pullataikina ja luonnollisesti jäsenet tarvitsevat kulukorvauksia sun muita tukia. Kulut katetaan tavallisen kaduntallaajan maksamilla veroilla. Peruspalvelut ovat uhanalaisia nykyisin. Varaa on maksaa johtajille, apulaisjohtajille, jne. palkkaa, palkkiota ja bonusta, mutta tavalliselta kansalaiselta riistetään peruspalvelut.

Itselleni tuli suurena järkytyksenä kristillisten esittämä aborttilainmuutos. En kannata aborttia tai täysin vastusta sitä, sillä se on jokaisen yksilön päätettävissä. Haluavatko kristilliset takaisin lapsenlähdettäjät ja niiden seurauksena myös kuolleen naisen. Eikö riitä, että meillä on jo näitä uskonnollisten ryhmien puoskareita, jotka ympärileikkaavat poikalapset ja jopa tekevät tytöille saman. Jos tulee toimenpiteen jälkeen ongelmia, niin julkinen terveydenhuolto hoitaa ongelman ja tekijät, yhdessä vanhempien kanssa pääsevät kuin koira veräjästä. On ymmärrettävä muita kulttuureita.

Yksinkertaista aritmetiikkaa, sanottiin jo muinoin. Elon lyhyen matematiikan avulla olen laskenut, että uusi hallitusohjelma takaa minulle ja puolisolleni tulojen alenemista, heikentynyttä ostovoimaa, työtkin saattavat loppua, verotaakka nousee, kodin ylläpitokustannukset nousevat, perussairauksiini käytettävien lääkkeiden annostusta joudun itse muuttamaan, sillä jatkossa ei todennäköisesti ole varaa joka päivä niitä ottaa. Toivon vaan hartaimmin, etteivät ne pahene. Jotta työtä voisin tehdä ja veroja maksaa, että herroilla menisi mukavammin ja pöydässä riittäisi kaviaaria.