Hakaristitorttu

Luettuani aiheen mediasta nousi metrinen lettini taasen kohti taivaita, kuten aiemmin lukiessani ettei Hollannissa ole sopivaa enää Pyhän Nikolauksen esiintyä mustan avustajansa kanssa. Miksi maahanmuuttajien ja muiden hihhuleiden vuoksi perinteet joulun ajasta tuhotaan.

Muista entiseltä työpaikaltani johtoportaan kiellon, ettei enää askartelemiamme enkeleitä saa esille laittaa. Viime vuonna kirjoitin tuosta kohua nostattaneesta jutusta, jossa jouluevankeliumi ei ole sopivaa.

Ja nyt sitten joku valopää tulkitsee tähtitortun hakaristiksi. Siteeraus mediasta: "Emme ole koskaan ajatelleet, että ne olisivat jotain muuta kuin leivonnaisia, joulutorttuja. Mutta nyt kun näen kuvan, voin ymmärtää, että kuvan voi tulkita niin, kommentoi Svenska Dagbladetin erikoistoimituksen päällikkö Stina Cederholm SVT:lle.".

En jaksa ymmärtää, mistä tällaiset kumpuaa. Onko maailman kuva maahan muuttajien takia muuttunut noin paljon? Mediassa kerrottiin kauppiaiden ongelmasta, etteivät he enää tiedä, mitä lihatiskiin laittaisivat, sillä possu on pahasta ja muidenkin lihatuotteiden pitäisi olla jotain halal tavaraa.

Toimittaja puhuu hienosti ja siksi julkaisen tämän kokonaisuudessaan.

 Hur tänkte ni här?
– För mig är det här en kulturyttring från en annan värld, ett stycke bakhistoria. Om man aldrig sett julstjärnor, så kanske man tänker: oj, vilken konstig form. Men vår tanke var bara att visa goda kakor från förr.
Goda kakor från, säg, 30-talet?
– Nej. Bara ett bakverk. Jag blir full i skratt, det är komiskt. Jag vet inte vad jag ska säga. Vår ambition vara bara att ge våra läsare goda kakor inför julen, säger Stina Cederholm, med skratt i rösten.

Nyt kysyn oikeasti, onko kokkaushistoriamme väärin? Pitääkö nyt karjalanpiirakoista tehdä puolikuun muotoisia ja tähtitortuista tehdä suorakaiteita, ettemme ketään loukkaisi.

Olen pahoillani teidän vuoksenne, jotka noudatatte joulunvietossa pohjoismaalaista perua. Minä en tosin joulukinkkua vaihda johonkin halvatun kameliin ja tulen tekemään noita hakaristitorttujakin sekä Puskan kauhistelemaa tönkkösuolattua silakkaa.

Toivon, että rohkeutta riittää myös teillä muilla viettää joulunaikaa omilla perinteillä ja viittaamaan kintailla muiden mielipiteille.

Joulun symbolit

Yleisönosastossa oli taasen mielenkiintoinen kirjoitus eli "Jos kristinuskon vastustajat ovat sitä mieltä, että Jeesus on satua niin millä he perustelevat, että juuri tätä satua ei saisi esittää koulun joulujuhlassa. Uskovathan jotkut aikuiset tonttuihinkin vaan ei niitä ole "deletoitu".".

Aloitetaan sadusta, joka on opettavainen kertomus. Saduilla, sanonnoilla ja tarinoilla on ollut tarkoitus ohjata ihmistä hyvään ja torjumaan pahaa, toimien jopa osittain lakikirjanakin. Ennen kirjallista aikakautta sadut, sanonnat ja tarinat periytyivät sukupolvilta toisille. Nyt joulun aikaan poltetaan paljon erilaisia kynttilöitä, joten jokaisen olisi syytä muistaa tuo vanha sanonta, että tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Ennen kristillistä aikaa on juhlittu erinäisiä juhlia ja kristinuskon tullessa olivat piispat ja papit vertaansa vailla olevia myyntitykkejä mielikuviin. Jos tarkastelemme kristillisiä juhlia vs. pakanuuden aikaisiin juhliin, niin löydämme monta yhtymäkohtaa. Satokauden päätösjuhla Kekri sai nimekseen Pyhäin miesten päivä (nykyisen tasa-arvon aikana vain Pyhänpäivä). Ukon juhla keskikesällä sai nimekseen Johannes Kastajan päivän. Yön taittumisen juhlasta tuli joulu ja tämä perustui vuodenkiertoon eli talvipäivän seisaukseen. Saman ovat kohdanneet myös muiden eurooppalaisten ja skandinaavisten maiden vanhat juhlapyhät.

Mennään tuohon joulusatuun eli jouluevankeliumiin. Siinähän alkuun kerrotaan Josefin matkasta verolle pantavaksi ja tämä perustuu pääosin historian kirjoitukseen, sillä herrat Augustinus ja Kyrenius ovat oikeasti olleet olemassa. Josef matkasi Marian kanssa, joka oli hänen kihlattunsa. Susipari siis tai kuten nykyisin sanottaisiin avoliitossa oleva pariskunta. Maria synnytti poikalapsen ja kapaloi hänet. Kedolla paimenille ilmestyi Herran enkeli. Enkeleillä on siivet ja muinaiseen aikaan ylijumalalle veivät viestiä linnut. Tunnetuimat Skandinaviassa taitavat olla korpit Huginn (Ajatus) ja Muninn (Muisti). Herran enkeli mukana tuli myös Herran kirkkaus, tämän on epäilty olevan viittaus supernovaan. On aina muistettava vanhoissa taruissa aikavääristymät eli kuten saduissa usein viitataan sata vuotta sitten tapahtuneeseen on aikaa saattanut kulua paljon kauemmin tai jos tapaukseen läheisyyteen on liittynyt jokin luonnon ilmiö, on se liitetty tarinaan mukaan. Jo vanhoihin tarustoihin kuuluu valo ja tästä syystä yön taittumisen aikoihin poltettiin kynttilöitä tai muita valaistuksen lähteitä houkutellen auringon paluuta.

Kuusi on melko tuore ilmestys ja se on alkuaan peräisin Saksasta. Toki havuja ja olkia on tuotu pirtteihin kylmää lattiaa lämmittämään. Juhlapöydän yllä roikkuvalla himmelillä on haluttu taata viljaonni ja mitä taidokkaampi himmeli sen parempi. Pöydille on myös asetettu puimattomia viljantähkiä. Joulukuusen latvatähti viitannee tuohon edelliseen kappaleeseen. Kuten vanha sanonta kuuluu, on puhtaus puoli ruokaa. Joulusiivous on tätä vanhaa perinnettä, kuten joulusaunakin. Joulusaunassahan ei saanut sanoa sanaakaan, jotteivat seuraavana suvena hyttyset kiusanneet.

Tonttuja on monen kodin seinällä ja ne juontavat juurensa haltioihin, joita oli kodeissa ja muissa rakennuksissa, metsässä (joista tunnetuin lienee Tapio metsän haltija ansat täytti), vesistöissä (Ahti verkot painaviksi saattoi).

Jouluateria runsaine ruokineen on myös menneen ajan peruja. Juhliin on kautta aikojen kuulunut juhla-ateria, joka on ollut talouden vaurauden ja emännän taitojen osoitus. Myös olut ja sima (en todellakaan tarkoita nykyistä vapun juomaa, vaan vanhaa hyvinkin alkoholipitoista juomaa) ovat kuuluneet erilaisiin vuotuisiin juhliin ja mitä enemmän sitä oli, sen vauraampi talo ja mitä paremmalta maistui oli emäntä arvonsa ansainnut. Joululahjat taitavat olla jäänne muinaisuudesta, jossa uhrilahjoilla lepytettiin jumalia. Mahdollisesti myös entisinä aikoina juhlien aikana annettiin lahja henkilölle, johon haluttiin tehdä suopea vaikutus.

Joulupukki Suomessa perustuu vanhaan nuutipukki perinteeseen, joka on ollut eräänlainen hedelmällisyysriitin hahmo. Joulunaikaan kuului kristillisenä aikana myös sanonta: "Tuomas-kulta joulun tuopi. Paha Nuutti sen pois viepi.". Joten vanha hedelmällisyysriitin pukki sai suksia kuuseen ja sen tilalle toimitettiin hieman sivistyneempi versio.

Laulut ja leikit ovat kuuluneet juhliin kautta aikojen. Näistä nykyisistä joulunajan esityksistä taitaa tunnetuin olla Tiernapojat. Toki, siinäkin esityksessä on lauluja erilaisilta aikakausilta.

En ole elänyt entisinä aikoina, joten kirjoituksessani saattaa olla virheitä tai jopa harhaoppista tietoa. Joulu on kuitenkin jokaisessa perheessä omanlaisensa ja kuten minulla perinteet juontavat reilun 150 vuoden taakse. Ennen jouluaterialle ryhtymistä on sauna ehdoton ja puhtaat vaatteet sen jälkeen päälle. Ateria on monipuolinen ja kaikki itse tehty. Koti on koristeltu tontuin, enkelein ja kynttilöin. Lahjan annan tarpeeseen eli en koskaan sälää ja krääsää ja jos mahdollista, omin käsin tehtynä. Koti puhdistetaan jouluksi ja itselläni se sisältää myös jääkaappi-pakastimen sulatuksen ja takaritilän imuroinnin. Jouluaattona kaikki työt tulee suorittaa ennen kello kahtatoista. Puut sisälle ja sytykepuut pilkottuna. Koristelu on myös suoritettu. Lintulaudalle jyvät laitettu. Oi sallikaa minun pitää tämä joulu, yön taittumisen juhla.

No se edellisen kappaleen tunteilusta. Joulun herkkupöytä jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Ei räätikkälooraa, se on kamalinta mitä on ja toisille porkkanaloora on se vihon viimeinen. On yksi ainoa ruokalaji mikä herättää paljon keskustelua. On herättänyt jo ammoin ja taka- ja etupenkiltä kuulen myös kritiikkiä. Ja se on rosolli eli sillisalaatti. Raakaa sipulia, ei ikinä. Omena on viimeinen niitti siinä, en ota sellaista koskaan. Keitetty punajuuri, miksi ei ole etikkapunajuurta? Jne. listaa voisi jatkaa loputtomiin, sillä rosolli sisältää sitä sun tätä kokkaajansa mielipiteen mukaan. Mitäs jos tuon paljon parjatun rosollin tekisittekin venäläisittäin?  Eli

ROSOLLI

Tarvitaan kuutioituina:

-         keitettyä perunaa

-         keitettyä porkkanaa

-         keitettyä punajuurta

-         suolakurkkua

-         sipulia

-         omenaa

Kuutiot laitetaan kulhoon ja sekoitetaan. Jos annat seistä yön yli on maku tasaantunut.

Jos haluat, voit rosollin päälle asettaa keitettyä kananmunaa, silliä ja smetanaa, mutta tällöin koko annos on syötävä, sillä tämä pilaantuu herkästi.

SAMA VENÄLÄISITTÄIN

Tarvitaan samat kuin yllä. Keitetyn punajuuren voi korvata etikkapunajuurella. Aseta laakean vadin keskelle erillisessä astiassa silli. Asettele kuutioidut tuotteet omiksi ryhmikseen silliastian ympärille. Tällöin kukin voi valita, mistä eniten tykkää. Kananmunakuutiot voidaan tässä sijoittaa omaksi ryhmäksi ja ruokailun lopuksi nostaa silli pois ja peittää vati. Näin rosolli säilyy pidempään hyväkuntoisena.

Voit myös lisätä vadille paprikaa, tuoretta kurkkua, tomaattia, ym. Valinta on vain sinun kokkaajan ja syöjä saa, mitä haluaa.

Valon valaisemaa, yön taittumisen juhlaa kaikelle kansalle kukin tapojensa ja perinteidensä mukaisesti.

Kielletty joulujuhla

Näin loppuvuodesta on erilaisissa medialähteissä sota koulujen ja päiväkotien joulujuhlasta. Järjestääkö vai ei, siinä pulma. Joulu on kristikansan juhla, jota Suomessa on aloitettu viettämään herrasperheissä reilu kolmisensataa vuotta sitten ja myöhemmin se levisi myös torppiin. Loppupeleissä melko tuore ilmiö ja maailmallahan sitä on vietetty reilu viisisataa vuotta. Ihmiskunta on hieman vanhempi, joten vuotuisia juhlia on ollut useita ja ne liittyivät vuoden kiertoon. Nimiä näillä juhlilla on paljon. Käyttääkseni nyt vain Suomenkielisiä sanoja, niin tunnetaan joulun aika nimillä yön taittumisen juhla, valon alkamisen juhla, voittamattoman auringon juhla, jne. Hieman hämmästyttää mediassa käytetyt termit, sillä puhutaan joulujuhlasta ja kuusijuhlasta samana. Meillä ammoin kansakoulussa ei puhuttu joulujuhlasta vaan kuusijuhlasta, sillä uskonnollinen osio oli siellä minimaalinen. Tontut ja keijut olivat pääosassa.

Sota on myös siitä, ketkä joulujuhlaa vastustavat. Useimmiten heitetään kehään mamu-kortti ja kappas vaan äänekkäimpinä ovat ne jotka tavallisemminkin ovat. Yllättävää? Kansakoulussani oli oppilastoverini juutalainen, eikä hän mitenkään ihmeellisenä pitänyt koulumme kuusijuhlaa. Toisena vastustajana esiintyvät ns. ateistit, jotka eivät usko mihinkään. Muistammehan tuon suomalaisäidin, joka asuu Italiassa ja vaati krusifit poistettavaksi koulusta, jossa lapsensa kävivät. Eivät olleet sopivia hänen lapsilleen vai kävikö niin, että ne eivät olleet sopivia äidille. Perusteluissa on myös esiintynyt se, että lapsi pakotetaan esiintymään. Ei vaan minun kouluaikana ja tämä ei ole muistojen kultaamaa vaan totta. Muistan oivallisesti vuoden 1974 kuusijuhlan ja sen ohjelman. Voimistelutunnilla usein harjoiteltiin musiikin tahtiin ja näin tehtiin loppuvuodesta, jossa musiikkina oli Tonttuparaati (instrumentaali versio). Opettaja oli suunnitellut koreografian ja kysyi ketkä haluavat osallistua kuusijuhlassa tämän esittämään. Valituksi tulivat vain halukkaat, eivät ne joiden koreografiset  taidot olivat parhaita. Minua pyydettiin koulun näytelmään, mutta siihen minusta ei ollut ja sanoinkin luokkatoverilleni, että olet parempi, mene sinä ja tästä hän oli iloinen, sillä hän pääsi käyttämään omia taitojaan. Onko kaikkien oltava tulevia TV-tähtiä? Eikö ujo saa olla näytelmän kirjuri tai muu, jolla ei ole vuorosanoja ja paikka hieman syrjemmässä? Vai onko tässäkin käynyt niin, että äiti tai isä muistelee omia kokemuksiaan ja torjuu lapsen toiveen?

Onpa mediassa väläytetty myös aihe juhlapuku. Koulun, päiväkodin, esikoulun joulujuhlaan pitäisi pukeutua hienosti ja toisílle lapsille on ihana asia saada jotain uutta ja kaunista päälleen. Rahaa uuteen ja hienoon ei ole kaikilla ja tästä saadaan siten uusi häpeä lapsen (vai vanhemman) sieluun. Yhteinen askarteluhetki perustamineissa on täten turvallisempi vaihtoehto.

Herää kysymys, että milloin lapselle opetetaan käyttäytyminen erilaisissa juhlissa ja sen vaatima etiketti? Ovatko valtteja itsekkyys, röyhkeys, jne. ja heikkouden merkkejä toisen huomioon otto, ystävällisyys ja kohteliaisuus?

Kysyttäisiinkö lasten mielipidettä? Lippuäänestys; mitä koulun, eskarin, päiväkodin joulujuhlassa pitää olla. Pienemmille se on usein leikkiä, johon jo ammoin ovat pohjautuneet erilaiset näytelmät ja etenkin liikunta. Isommille lapsille se saattaa merkitä enemmän omien erikoistaitojen näyttämistä?

Vanhemmat tätä mediakeskustelua käyvät, joten miettikää tarkasti omia arvojanne ja traditioitanne. Mitä olette itse saaneet ja mitä haluaisitte jälkipolvelle siirtää. Itselläni on olohuoneen pöytä samanlainen kuin on äitini suvussa ollut jo toistasataa vuotta eli valkoinen liina, jonka päällä punainen kaitaliina ja sen päällä viisihaarainen kynttelikkö, valkoisin kynttilöin. Jo lapsuudessani, kuten olen kuullut myös vanhempieni ja isovanhempien tehneen eli sauna on aina ennen ateriointia. Suomalaiselle sauna merkitsee sisäistä ja ulkoista puhdistumista (ainakin ennen). Ehkä tämä tapa juontaa juurensa panteistiseen aikaan, mutta herkkupöytään käytiin vasta puhtaana. Mutta mikä onkaan mukavampaa, saunapuhdas ihminen, puhtaissa vaatteissa, puhdas liina pöydällä ja loistava kattaus aterialle ja sitten herkkujen kimppuun. Saat ihan itse valita luetko evankeliumin vai et. Kynttilät luovat lempeää valoaan ja kuusen pihkainen tuoksu (sama kuin juhannuksena ne koivut). Mahdollisesti vielä takkavalkea, ei haittaa sähkökatko. Nyt taisi mennä romantisoin puolelle, mutta hällä väliä.

Toivotan kaikelle kansalle hyviä, hienoja, kauniita kuusijuhlia. Yön pimeys taittuu kohta taasen valoon.