Aiheittain

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Huolestuttava suunta

Aamun aviisia lukiessa nousi niskavillat pystyyn ja kylmät väreet valuivat pitkin selkärankaa, sillä siinä oli kirjoitus toisen asteen opintojen keskeyttämisen syistä ja syynä oli rahapula (Nuorisobarometrin alustava tieto). Yleisin syy keskeyttää opinnot on edelleen väärä ala. Taloudellisia syitä suurempia oli myös heikko menestys, terveys syyt, viihtyvyys koulussa huono ja halu mennä heti töihin.

Olen monesti käsitellyt opetusta aiheissani ja nyt kysynkin, että miksi valittu ala on väärä? Yksi syy taitanee olla se, että kuvitelma alasta on hieman enemmän kuin ruusunpunainen ja koulussa sitten huomaakin alan todellisuuden, joka kolahtaa kovaa. Mielestäni TET-jaksoja on liian vähän peruskoulussa. Itselläni (kansalaiskoulussa oli 2. luokalla kaksi viikon jaksoa ja 3. luokalla yksi viikon ja kaksi kaksiviikkoista työelämään tutustumista. Näin pääsi tutustumaan useaan eri ammattiin.

Terveydelliset syyt tulevat eteen vasta oppinnoissa ja yleisin näistä on kosketusallergia, mitä sivilielämässä ei ole tullut näkyviin. Samoin hengitystieongelmat voivat pahentua opiskelun aikana, kun tulee eteen työssä käytettävät kemikaalit (esim. hiuslakka).

Miksi oppilas ei viihdy koulussa? Onko kiinnostuksen aiheet muualla kuin opiskelussa vai mikä mättää. Viihtyvyyteen voi kyllä vaikuttaa menesstys opinnoissa ja pohjatiedot eli jos peruskoulu on lusmuiltu läpi, niin ammatin vaatimat oppiaineet voivat osoittautua turhan monimutkaisiksi.

Raha ratkaisee sanotaan ja valitettavasti se pitää paikkansa. Kun keskeytyksen syy on raha, niin perhanan eriarvoisessa asemassa ovat tulevat nettoveronmaksajat. Pelastakaa lapset ry:n kyselytutkimuksen mukaan kustannukset opinnoista oli taloudellinen haaste 60 % kyselyyn vastanneista. Pidän tällaista kehitystä erittäin huolestuttavana.

Jos rahaa ei ole kirjoihin ja/tai tietokoneeseen, niin opintomenestys ei välttämättä yllä korkealle. Täten viihtyvyyskään koulussa ei korkealle nouse. Kirjat muuttuvat usein ja vanhassa kirjassa ei useinkaan ole ajantasaista tietoa ja kirjojen hinta ei kuulu sarjaan marketin pokkarit. Vilaisin omat kirjani sähköalan perustutkinnosta, joista muutaman olen jättänyt käsikirjaksi hyllyyn. Ne ovat vuodelta 2004 ja yhdenkään hinta ei jäänyt alle 25 €. Sähkötekniikan kirja maksoi tuolloin 37,77 € ja kun katsoin netistä vastaavaa kirjaa, niin tuolla sai käytettyjä kirjoja. Uudet olivat järjestään 40-60 € haitarissa.

Valitettavasti sähkötekniikka on vähän muuttuva ala ja sen perusteet eivät ole juuri muuksi muuttuneet sen keksimisen jälkeen. Toisin on tietotekniikan kirjat, jotka ovat vanhentuneita jo painosta tultuaan, joten vanhaa ei voi käyttää. Terveydenhuollon oppikirjoista muuttuu osa ja nekin hoitosuositusten mukaan. Anatomia ja fysiologia eivät ole kokeneet kummoista muutosta viimeiseen sataan vuoteen, poikkeuksena aivot.

Rahapula aiheuttaa myös riitaa, stressiä, unettomuutta, jne. ja nämä kaikkki heijastuvat opintoihin. Puhumattakaan tilanteesta, että oppikirjan ostaminen merkitsee koko perheelle parin, kolmen päivän puurokuuria. Uskoisin, että moni opiskelija pitää itseään syyllisenä perheensä ahdinkoon ja ei tällainen paranna opiskelua yhtään.

Hallituksen talous- ja työllisyyskehitys ei hyvänä pysy, jos pätevää työvoimaa ei saada vain sen takia, että opiskelumateriaalit tulevat liian kalliiksi ja johtaa opintojen keskeytymiseen ja sitä kautta syrjäytymiseen. Lainataan hiukkasen pääministeriä: "Hallituksen tavoitteena on, että suomalaisten osaamis- ja koulutustaso nousee ja että Suomi on osaamisen, koulutuksen ja modernin oppimisen mallimaa. Tämä hallitus uudistaa koko koulutusjärjestelmän varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin." Olisi kiva tietää, että miten tämän artikkelin ja Sipilän lausuman saisi sopimaan samaan yhtälöön, sillä koulut ovat olleet giljotiinin alla koko tämän hallituksen ajan.

Peräänkuulutan nyt myös opito-ohjaajien vastuuta, sillä oletan, että moinen oppiaine vielä peruskoulusta löytyy. Eikö opettajan tehtävänä ole kertoa myös opiskelun kulurakenteesta?


10 kommenttia:

  1. On sitä opiskeltu savellekkin,mutta jos patteri loppuu,se on siinä.

    VastaaPoista
  2. Tervehdys Antero Leikas!

    On kyllä ja kihvelitaululle myös. Em. välineiden rikkoutuminen tosin merkitsi (aikakaudesta riippuen) selkäsaunaa tai häpeäpenkkiä.

    Patteri on sitten toinen juttu ja miten sitä saa, niin se on toinen juttu.

    VastaaPoista
  3. Samaa ilmiötä liikkeellä myös korkeakoulu puolella. Tosin yleensä siinä vaiheessa nuori on jo muuttanut vanhempien helmasta, joten kakkuun lisätään vielä vuokra, yleiset laskut ja ruokakulut. Tässä vaiheessa yleensä opintotuki bruttona on viitisen sataa euroa (samalla myös maksimi, mitä voi saada).

    Lähiopetusta taas on tyypillisesti 35-40 tuntia viikossa, joka lisäksi olisi hyvä uhrata muutama tunti illassa kotitehtäviin ja osaamisen syventämiseen. Rahallinen tilanne kuitenkin pakottaa monen tekemään myös ilta- ja viikonlopputöitä. Kohtuulliset taidot hankkiakseen opiskelija saattaa siis joutua käyttämään opintoihinsa helposti lähemmäs 70-80 tuntia viikossa.

    Lopussa tietysti kiitos seisoo kortiston muodossa. Lämmittää sydäntä, varsinkin jos on turvautunut opintolainaan.

    VastaaPoista
  4. Tervehdys Anonyymi!

    Totta turiset. Monen opiskelu päättyy työn tekemiseen ja tuon tutkimuksen mukaan moni valitsee työn ja opiskelu jää puolitiehen.

    Mainitsit myös tuon lähiopiskelun, jossa vaaditaan paljon vapaalla tehtäviä harjotteita ja jopa työharjoittelua. Tässä kohtaa kysynen, onko oikein omaehtoinen opiskelu, jonka pohja on lähdetiedottomasta mediasta.

    Loppukaneeti on mielestäni oikea, sillä koulutuksesta huolimatta ei työllisty ja koulutus alakin on väärä

    VastaaPoista
  5. Velaksi ostin lapsen lukiokirjoja, sillä köyhänä yh-äitinä päätin, että lapseni ansaitsee parempaa. Niitä makselin vielä kai valmistumisen jälkeenkin. Harrastuksista ei voitu kuin unelmoida. Kiitos Suomelle. Lapsi tosin katsoi, ettei ole maalle mitään velkaa, kun ei ole mitään saanutkaan ja muutti yliopistosta valmistumisen jälkeen ulkomaille tekemään rahaa. Houkuttelee minuakin ja luultavasti vuoden sisällä muutan myös minä ja pian valmistuva toinen lapseni. Suomessa on meneillään ahneuden aikakausi, mitä päättäjät edellä, sitä me muut perässä. Yhtään ei huvita maksella veroja tähän maahan tai suosia suomalaista. Muualta saa halvemmalla, parempaa, laatua ja postin sijaan kotiinkuljetus ovelle vaikka dhl:llä muualta euroopasta parissa päivässä. Siitä voi posti vain unelmoida, että saisi edes kirjeet viikon sisällä perille puhumattakaan Suomen verkkokaupoista ostetuista paketeista. Laulun sanat Kun Suomi putos puusta...voisi muuttaa kun Suomi palas puuhun...

    VastaaPoista
  6. Hallituksen politiikka on hyvin loogista kokoomuslaista politiikkaa. Ne keillä on varaa kouluttautuvat korkealle ja pääsevät aikanaan johtavaan eöliittiin.

    Kaikkia ei voida kouluttaa. Ihan jo siksikin, että ei niitä työpaikkojakaan kaikille riitä.

    Persaukisten penskat pysyvät persaukisina ja muodostavat kotimaisen halpatyöresurssin itäeurooppalaisten rinnalle. On nääs kilpailukykyistä ja kovasti tasa-arvoista.

    VastaaPoista
  7. Tervehdys Anonyymi ja KKi!

    Anonyymi: Kertomasi on valitettavan monelle tuttu. Suomi on kiivennyt puuhun takaisin jo 90-luvulla ja alas laskeutumista ei ole enää näköpiirissä. Palvelut ovat joko kadonneet kokonaan tai harventuneet huomattavasti.

    KKi: Totta ja tämän varjossa on herrojen turha surkutella kansan kahtiajakautumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä.
      http://sinenmaa.blogspot.fi/2018/02/sopeutumisrahoilla-sapeleita-afrikkaan.html

      Poista
  8. Tervehdys Veijo Hoikka!

    Mielenkiintoinen luettava ja kiintoisa näkemys.

    VastaaPoista